Musiikkihaaste

1. Biisi josta pidän ja jonka nimessä on väri: The 69 Eyes - Black
Tämä on helppo, Black on aivan loistava biisi. Liian harvoin tätä vain saa kuulla keikoilla.

2. Biisi josta pidän, jonka nimessä on numero: The 69 Eyes - 27 & Done 
Uusimman levyn eka sinkku ja toimii!

3. Biisi joka muistuttaa kesästä: Smurffit - Kesä Smurffimaan
Mulla ei oikeastaan ole kesäbiisejä, mutta aina kesällä tykkään kuunnella jotain kevyttä 90-luvulta. Tämä Smurffi on niiden toiselta Tanssihitit levyltä ja tuo sellaiset kauniin keltaiset lapsuuden kesäpäivät mieleen.

4. Biisi joka muistuttaa sinua ihmisestä jonka mieluiten unohtaisit: Juha Tapio - Kaksi Puuta
Yäk! Yäk! Yäk! Ja se ihminen kenet haluan unohtaa on tupla Yäk! Ja Juha Tapsa tripla Yäk!

5. Biisi joka täytyy soittaa lujaa: Turmion Kätlöt - Pirun Nyrkki
Voiko raskasta rokkia olla soittamatta lujalla? Ei voi!

Turmion Kätilöt Oulun edesmenneellä Club Teatrialla 2010

6. Biisi joka saa tanssijalan vipattamaan: Timbaland - The Way I Are
Yksi harvoja ulkomaisia "poppi" biisejä, joita joskus soitetaan baareissa ja jonka meikä tunnistaa. Aikoinaan lukioikäisenä katsoin Voice kanavan Killer Karaokea ja tämä biisi jäis sieltä päähän. Juurikin tämä versio, missä manitaan Pamela Andersson.

7. Biisi autoiluun: Danny - Kuusamo
Olen vasta autokoulussa ja aina kun olen autojen kyydissä yleensä soi radio. Aina kuitenkin Kuusamoon autolla mennessä edes kerran pitää Dannyn Kuusamo kuunnella

8. Biisi lääkkeistä/huumeista tai alkoholista: Dingo - Huumeita Japaniin
Toinen vaihtoehto olisi ollut Popedan Huumetta, mutta kyllä Dingo on tässä sarjassa kovempi.

9. Biisi josta tulen iloiseksi: Alexander Rybak - Fairytale
Vihasin tätä biisiä alunperin, mutta mitä enemmän kuuntelin, sitä enemmän tyksätyin.

10. Biisi josta tulen surulliseksi: Pariisin Kevät - Odotus
Tämä on todella hyvä biisi, ei välttämttä surullinen, mutta kauniin haikea.

11. Biisi johon en koskaan kyllästy: Popeda - Kerantti Karoliina
KERSTI! Tämä on toinen niistä biisestä, joka kuvaa minua. Kerstiin ei vain voi kyllästyä, ei voi!

12. Biisi varhaisteiniajoiltani: Olavi Uusivirta - Me Ei Kuolla Koskaan
Ensimmäinen "itse löydetty" artisti ja Me Ei Kuolla Koskaan kipaleessa on oikeasti mielettömät sanat.

13. Biisi 70-luvulta josta pidän: The Ramones - Blitzkrieg Bop
Piti ihan miettiä mitkä ovat sellaisia yhtyeitä 70-luvulta jota kuutelen. The Doors tuli ekana mieleen, mutta heidän parhaat bisinsä ovat 60-luvulta. Siksi mennään Ramonesilla, joka on oivaa punkkia.

14. Biisi jonka haluaisit kuulla häissäsi: Yö - Jään Sun Viereen
Tähän perusteluna on ositain se, että mieheni on kova Yö fani. Kappae itsessään on kyllä kaunis.

Yö Tampereen Tähdessä 2018

15. Coverbiisi josta pidän: Marilyn Manson - This Is Halloween
Tim Burtonin Painajainen Ennen Joulua tunnuskappaleesta Marilyn Manson on tehnyt astetta creepimman, hienon version.

16. Klassikkobiisi joka on suosikkisi: Uriah Heep - Lady In Black
Uriah Heeppiä voi kait pitää klasikkkoyhteenä. Laidy In Blackissa on jotenkin mahtava poljento, rento mutta erittäin toimiva.

17: Biisi jonka laulaisit duettona karaokessa: Raptori - Oi Beibe
Voisin laulaa ihan mitä vain kyllä duona karaokessa, mutta Raptoria vedettiin kaverin kanssa oikeasti jo edesmenneessä Oulun Tähdessä.

18. Biisi syntymävuodeltasi: Fröpelin Palikat - Leijonan Metsästys
Piti ihan googlata lauluja vuodelta 1991 ja aikamoinen klassikko löytyikin. Tätä on lapsena tullut laulettua ja on muuten nerokas kappale.Tykkäsin muuten lapsena aivan älyttömästi tuosta laulajasta, pidin häntä tosi söpönä.

19. Biisi joka saa ajattelemaan elämää: Backsteet Boys - Everybody (Backstreet´s Back)
Viime hetken vaihdon Uuden Lordin Kirkosta Bäkkäreihin, koska Bäkkärit ovat niin tärkeät. Everybodya on tullut kuunneltua ja tanssittua niin paljon, juurikin introinen versio mikä on musiikkivideossa. Everybody on hyvän fiiliksen biisi ja aina kun Everybodyn kuulee ihan missä vaan, siihen ei ovi kuin heittäytyä. Ja elämässähän pitää heittäytyä, vaikka musiikkivideossa onkin muumio, ihmissusi, vampyyri ja vaikka ketä.

 20. Biisi jolla on paljon merkityksiä sinulle: Yup - Rakkaus On Pesti Hulluuteen
Itseasiassa mulla ei ole biiseillä usein niin merkityksiä. Tämän merkitys on lyhyt ja ytimekäs; ensirakkaus.

 21. Biisi josta pidän, jossa on henkilön nimi: Maj Karma - Sid ja Nancy
Yläasteikäisenä Maj Karma oli kova bändi ja onhan se vieläkin, mitä kuuntelee näitä vanhoja levyjä. Lalussa soi vapaus.

22. Biisi joka lykkii minua eteenpäin: Neljä Ruusua - Älä Luovuta
Voimabiisini, käy kaikkeen. Aiheeseen kun jouduin työttömäksi tämä kanusti eteenpäin. Tai silloin kun on parisuhteessa ongelmia, tai ei jaksa opiskella. Kaikkeen; Älä Luovuta! Toimii keikoilla muuten pirun hyvin.

Neljä Ruusua Särkänniemessä 2019

23. Biisi joka jokaisen olisi kuultava: Santeri Kinnunen - Teistä miehen teen (elokuvasta Mulan)
Valitsin selaisen kappaleen, jota varmaan monet eivät ole kuunnelleet joko ollenkaan, tai eivät ole kuunnelleet ajatuksella. Biisin sanoituksissa on mahtavaa voimaa ja sävellyksessä mieletön poljento. Rakastan Kinnusen tyyliä laulaa tätä laulua.

24. Biisi hajonneelta bändiltä, jonka toivoisit vielä olevan kasassa: 51 Koodia - Kahleet
Koodit olivat sellainen teini-iän bändini, jonka kanssa löysin itse. He olivat liian kevyttä heviksi ja liian raskasta rockpopiksi Itselleni niiden biisit toimivat vieläkin.

25. Edesmenneen artistin biisi, josta pidän: Kirka - Hetki Lyö
Edesmenneistä muusikoista minulla ei ole erikoisesti suuria suosikkeja. Kirka ja Hetki Lyö oli lasuuden suosikki, kun 8 vuotias näin Kirkan jossain Elämä Lapselle konsertissa tekkarissa. Olen muuten istunut Kirkan sylissä, kun hän jakoi nimmareita Zappeliinissä. Äidille osoitettu nimmari on vielä tallessa.

Kirkan nimmari äitille

26. Biisi josta tulee fiilis, että haluaisin rakastua: Stig Rästa & Elina Born - Goodbye For Yesterday
Öö, tämä halaisin rakastua aihe on minusta vähn hämmentävä? Otin nyt kappaleen, mikä on kaunis erorakkauslaulu euroviisusta Virosta vuodelta 2015. Laulussa erotaan, mutta siinä on toivon kipinä ja taustalla kuulen halun rakastua uudelleen. Olin kyllä pettynyt, kun viisuissa tämä ei menestynyt kärkisijoille, äänestin.

27. Biisi joka saa sydämeni särkymään: Tehosekoitin - Hetken Tie On Kevyt
Edellinen kappale olisi voinut sopia tähän, mutta Tehiksen Hetken Tie on Kevyt on niin haikea, kaunis ja surullinen tunnelmaltaan, että se särkee sydämen pelkällä kuuntelulla.

28. Biisi artistilta, jonka ääntä rakastat: The 69 Eyes - Still Waters Run Deep
Elämäni rakkain biisi elämäni rakkaimmalta lauajalta. Kuunnelkaa Jyrki Linnankiven ääntä ja hiljentykää.

29. Biisi jonka muistat lapsuudestasi: Smurffit - Länkkärismurffi
Mikä vain Smurffi kuvaa lapsuuttani, muta Cotton Eye Joesta tehty Länkkäriväännös on mainio. Alkuperäinen biisi kulkee itelleäni nimellä Länkkäribiisi, jote Länkkärismurffi on just paras siihen. Missä maan sankaria tarvitaan, sinne mä säntään auttamaan. Kaunista Smurffiinaa pelastamaan, Länkkärismurffi ratsastaa!

30. Biisi joka muistuttaa minusta itsestäni: Dingo - Levoton Tuhkimo
Dingo iski kova ja korkealta kun olin 12 vuotias ja on pitkällä tähtäimellä varmasti yhtye joka eniten on vaikuttanut musiikkimakuuni. Ilman Dingoa suomirock ja goottirock skene ei olisi ikinä auennut minulle. Levoton Tuhkimo on eka fanittamani Dingon biisi ja varmasti siksi se tärkein ja samaistuttavin.

Yökylässä

Lapsena yökylässä olo on sellainen kokemus, että sitä ei saa enään aikuisena takaisin. En tiedä mistä yhtäkkiä tuli mieleeni ne muistot, kun vierailin kaverini luona yökylässä, tai hän vieraili meillä. Siitä tuli idea kirjoittaa postaus yökyläilystä; mitkä oli ne jutut mitä juuri me tehtiin yökylässä? Samalla tuli pohdittua miksei nyt aikuisena yökylässä olo tunnu yhtään samanlaiselta kuin ennen. Voitte muutkin kertoa millaisa muistoja teille tulee yökyläilystä.

Tämmönen jättibarbietalo oli napurin työtällä ja oli kyllä kiva lekkiä sillä

Olin menossa ensimmäisen kerran yökylään 6-vuotiaana. Naapuriss asui Heidi niminen tyttö, joka oli kaverini. Hänen kanssaan leikimme jos emme päivittäin, niin viikoittain. Heidi oli minua pari vuotta nuorempi ja molemmat tykkäsimme Barbeista. Muistan hänen äitinsä harrastaneen huutokauppoja ja joskus koitimme pelata hänen vanhempiensa Tuttu Juttu- peliä. Ei se ihan onnistunut, kun parisuhdepeli oli kuitenkin kyseessä. Minun oli tarkoitus olla Heidillä yhden yön ja alku sujuikin hyvin. Leikimme Heidin upeala Barbitalolla, josta sain vain haaveilla ja pelasimme Muuttuva Labyrintti Junioria. Kuitenkin ennen nukkumaanmenoa minua alkoi liikaa pelottaa ja tuli äitiä ikävä. Ei auttanut kuin soittaa äitille, että hakisi minut koitiin, vaikka olin vain tien toisella puolella. Silloin se tuntui nololta ja jopa kiusalliselta. En uudestaan yrittänyt mennä Heidin luoke yöksi ja kun aloitin koulunkäynnin, ystävyys Heidn kanssa hiipui.

Itselläni oli Muuttuva Labyrintti, naapurilla oli Junior Labyrintti

Ensimmäisen kerran oikeasti olin yökylässä 8-vuotiaana. Olin kaverini luona, jossa muistan että pelasimme Crash Bandicoot 3 peliä, eli siinä tuli kanssa ensikosketukseni Crash peleihin. En saanut itse vaikeita kenttiä läpi, joten kaverin piti ne minulle pelata. Makasimme hänen vanhempiensa parisängyllä vatsallaan, katseet kiinni telkkarissa vaikka kuinka pitkään, kunnes hänen äitinsä muistutti että Bumtsibum alkaa. Se olikin meikän lepiohjelma ja siirryttiin olkkarin puolelle ja söimme Fazerin Sinistä. Yön vietin lastehuoneessa patjalla, kaverini isoveli nukkui kerrossängyn yläpedillä. Keskellä yötä heräsin siihen, kun kaverini ramppasi vessassa. Hänellä oli tuolloin paha laktoosi-intoleranssi ja Fazer oli työntymässä ulos. Tämän muistan ikuisesti, mutta onneksi kaverin laktoosi-intoleranssi ei ole enää lainkaan niin paha, kuin tuolloin.

Crash Bandicoot 3 on ihan paras peli

Yökyläilyä tuli harrastettua siinä 10-vuoden tienoilla enemmänkin. Minulla on kaksi hyvää lapsuudenystävää (yllämanittu ja toinen) ja olimme aina kolmisin, yökyläilyt myös. Toisella ystävälläni oli niin pieni koti, että sinne harvoin sai vieraita tulla, mutta toisen luona (tämän yllämainitun, kun he muuttivat omakotitallon) olimme useinkin tai sitten meidän kotona. Kaverini luona yökyläilyyn liittyi usein synttärit tai pyjamabileet, meillä vietettiin muuten vaan viikonloppuja. Kaverini luona nukuimme aina heidän isänsä työhuoneessa, joka tomi myös vierashuoneena. Leikimme paljon nukella ja kuuntelimme musiikkia, joskus jopa kuvasimme toisen kaverini porukoiden videokameroilla leikkejämme. Barbit, pehmolelut ja itsetehdyt nuket olivat kovia Idols-leikeissä, jossa musiikkina soi jokaisen suosikkibändit, omalla kohdallani Smurffit. Kuvasimme myös muotiesityksiä ja "musiikkivideoita". Kaverini oli Eminem, toinen Shakira ja minä Dr. Bombay. Leikimme myös Lordia, sillä Woud You Love A Mosterman? sinkula oli juuri ilmestynyt. Ei muuta kuin äitien aamutakit päälle, peruukit päähän, arskat silmille ja harjoilla hakkaamaan pahvirumpuja. Maate mennessä nukuin seinustalla huoneen toisella puolella patjalla ja juteltiin pitkään yöhön... vielä kun muistaisi mistä.

Oisiko kaverini 12- tai 13- v synttärit ollut, kun kaveri äiti keksi hassun leikin. Solmittiin sukkahousut vyötärölle ja toinen siihen roikkumaan, jonka sisällä oli sählypallo. Tarkoitus oli lannetta heilauttamalla saada tulitikkurasia maalin yli. En voittanut. Kaverin luona oli aina heidän vanhempansa kotona ja syötiin pöydän ääressä. Iltasella tacoja tai hampurilaisia tai muuta itse tehty herkkua. Muistan, että joskus teimme Karvisen Keittokirjan ohjeella jotain chlili-lime kastiketta ja kyllä poltti suuta. Yökyläherkkuina aina oli sipsiä, popcornia ja tietty karkkia. Aamulla herätessämme emme ehtineet kovin lekkimään, kun makuupaikat piti siivota ja perheen lounas tarjottiin viikonloppuna klo.11.00  ja samassa pöydässä istui tietty meidän yökylävieraiden lisäksi kaverin isä, äiti ja isoveli. Lounas oli usein kanaa ja riisiä, lasagnea tai ym. muuta kotiruokaa. Yleensä sen jälkeen suunnattiin kotiin päin.

Tästä kirjasta me jotain kokkaltiin

Yökyläily meidän kotona oli aivan erilaista mitä kaverilla. Ensinnkin, meillä äiti ei usein ollut kotona. Sisko vähän piti toisella silmällä meistä vahtia, mutta ei puuttunut mihinkään. Iltasella syötiin nakkeja ja ranskalaisia tai valmispizzaa herkkujen lisäksi. Meillä leikittiin Barbeilla, pelattiin tietokoneella, tai katsottiin elokuvia myöhän yöhön. Nukuimme minun huoneessani joko niin, että toinen nukkui patjalla ja toinen kerrossänkyni alasängyssä, tai sitte molemmat patjalla. Valvoimme tooooosi myöhään ja täytimme tooooodella monettako kertaa vanhoja ystäväkirjoja, sekä teimme W.I.T.C.H. lehden testejä (millaisita pojista olet kiinnostunut), sekä luimme siitä horoskooppeja. Yhtenä leikkinä myös teimme mustalaisen päiväkirjaa (millähän nimellä tämäkin nykyään tunnetaan?). Siinä kuitenkin ensin kirjoitetaan jonkun nimi, taitetaan se piiloon, sitte toinen nimi joka taitetaan myös piiloon ja tälleen jatketaan. Ensin nimet, sitten missä, milloin, mitä tekivät, mitä eka tyyppi sanoi, mitä toka tyyppi sanoi ja mitä kansa sanoi. Tähän tyyliin: "Dille ja Jönssi olivat kukkaniityllä vuonna 2020 panemassa. Dille: "Apua", Jönssi:" Oi ku kiva" ja kansa: "Hankkikaa huone!" ja kyllä, ne tarinat olivat juuri tätä tasoa ja tyyliä!

W.I.T.C.H. tytöt, tämä sarjakuva oli ihan paras aikonaan

Aamusella meillä nukuttiin ptkän, syötiin karkkia sängyssä ja katsottiin meikän telkkarista aamupiirettyjä. Aamulla saatettiin vähän leikkiä, mutta ei meillä esm. koskaan lauantaisin lounasta syöty. Keittiökin oli illan jälkeen yleensä siinä kunnossa, että minulla meni päivä sen siivoamiseen.

Pitkälti yökylämme olivat tätä tasoa. Yläasteikäisenä kaverin luona aina katsottiin kauhuleffoja (joko Scary Movieita tai splattereita) ja vanhemmiten kanssa juttelu ja erilaisten ystävävihkojen täyttely tuli isommaksi tavaksi. Lähempänä täysi-ikäisyyttä saatettiin ainakin meillä yökylässä juoda vähän alkoholia ja katsoa jotain k18 leffojakin taivaskanavilta. Toisaalta, siinä iässä kaverille sai jo jäädä yöksi ihan vaan soittamalla tai textaamalla äitlle, ei erikseen tarvinnut lupaa kysyä. Toisen sohva tai meikän säkkituoli kelpasi yösijaksi ihan hyvin, jos ei koulua aikaisin seuraavana päivänä ollut.

Kaverini lähettäm yökyläkutsu hänen 16v synttäreille. Ollaan näköjään katseltu Hostellia tuolloin.

Mitä vanhemmaksi kasvoi, sitä enemmän yökyläilystä lähti hohto. Ollaan edelleenkin joskus oltu samaisen kaverini luona yötä, tietty hänen omassa kämpässään, mutta ei se ihan sama asia ole. Vaikka katsottiin Saw leffoja putkeen ja syötiin nakkeja ja ranskiksia ja luin Cosmopolitaneista horoskooppeja ja aamulla tuli Karhuset televisiosta, niin se itse idea samassa huoneessa nukkumisesta ja sadoista pitkistä yökeskusteluista on häipynyt. Enää ei juttua edes tule samalla tavalla kuin ennen, ja puuttu kokonaan se jännitys, että antaako äiti edes luvan yökyläilyyn. Se jännitys, että koko huone, tai koko talo, saa olla pelkästään meidän käytössä seuraavan yön. Ja että kukaan ei voi käskeä meitä tekemään mitä ei ite haluta ja voidaan periaatteessa tehdä ihan mitä vain. Nuo kaikki tuntemukset liittyy juurkin yökyläilyyn, kun aikaa oli olla yhdessä rutkasti. Puhelimessa soitettiin omalle äitille, että kaikki hyvin ja hyvää yötä ja pitkät leikit sai jatkua.  Nyt kun sen kaiken saa tehdä vapaast, eikä tietenkään edes enää olla riippuvaisia vanhemmista. Ehkä siihen yökylän tunnelmaan ja jännitykseen kuitenkin kuuluu se, että jonkun äiti kurkkaa ovesta ja kuistaa että: "Hei tytöt, nukkaa nyt!" 

Tietsikalla pelaamista

Kuten olettekin varmaan huomanneet, olen tässä blogissani innostnut tekemään useita postauksia liittyen tietokonepeleihin.  Tietokonepelit ovat nimittäin suuri osa lapsuuttani ja niillä on suuri nostalgia-arvo. Aina olen ollut isosti kallellani videoihin, mutta lapsudenkodin tuttavapiirissäni, minä olin se, joka eniten tietokoneita ja muita vempeleitä rassasi. Tietokoneisiin ja niiden peleihin minulla liittyy paljon rakkaita, tärkeitä ja haikeita muistoja.

Pikku Taipei

 Ensimmäisen kerran taisin koskea tietokoneeseen ollessani 2-3 vuotias. Olin isän sylissä, kun liikuttelin hiirtä pöytäkoneella ja pelasimme yhdessä Taipeita eli mahjongia. Isi opetti, että piti etsiä pareja. Se ei muuten ole lainkaan niin yksinkertaista miltä kuulostaa, sillä vaikka löydätkin parit, voi pelin silti helposti hävitä jos otat ne pois väärässä järjestyksessä. Pelasin kotona isin pöytäkoneella Windows 95:sella, mutta joskus pääsin jopa mukaan isin työpaikalle. Kun hän itse ei ollut huoneessaan, sain olla hänen koneellaan ja pelata Taipeita  tai niinsanottua pikku Taipeita. Siinä oli vihreä tausta (oikeassa sininen) ja palat eri kuvioilla. Muuten sitä pelattiin samalla tavalla.
Kotikoneelle eli vanhalle Windowd 95:selle sain ensimmäisen pc-pelini vuonna 1996 ja se on Muumit Meren Aalloilla. Tälläinen cd-romppu se oli:

ja voi että kun tykkäsin! Meillä oli yksi perhetuttuperhe, jonka tyttären kanssa aina lainailimme pelejä. Hän aina lainasi juuri tämn Muumipelin ja minä hänen Peppi Pitkätossu peliään. Kun saimme lainamme takaisin, tuntui Muumit taas niin ihanalta peliltä. Lapsena varmasti parasta pelissä oli Muumipapan pukeminen, näin aikuisena viehätyn aina Muumipeikon sukelluspelistä.
Isä osti minulle kanssa Smurffipelin. Se tapahtui vähän ennen isin menehtymistä, ja peli ostettiin jostain Zepeliinin tietokonekaupasta, siitä joka oli joskus vanhan postin vieressä. Peli oli englanniksi ja isi sen ehti asentaa, mutta ei hetinyt opettamaan miten peliä pelataan. Koska kielitaitoa ei tuolloin ollut, peliä pelasin aika tuurilla. Pelasin niin, että luulin miten voitetaan ja siksi en voittanutkaan sitä kunnolla, kuin ehkä kerran.

Muuten olen pitkälti laittanut äitin ostamaan haluamani pc-pelit ja olen itse ne opetellut asentamaan. Se oli helppoa; paina aina vain yes ja ok.  Usein pelit ostettiin kirpputoreilta tai alennuksesta. Alkupoilku Ekaluokkapeli ostettiin ennen koulun alkua ja koska tykkäsin sitä kovin, sain myös paljon saman sarjan muita pelejä; Tokaluokka, Kolmas luokka, Sim- kaupunki, Sim-puisto, Suomi-Seikkailu ja Matkkaraketti Mysteeriö. Naapurillamme oli kanssa Tiedonpuu peli, joka tuntui silloin kovin kiehtovalta, mutta mitä nyt youtubesta olen senkin nähnyt, ohan se yksinkertainen.

Tiedon Puu, jota en itse omistanut. Elävien irjojen peleistä löytyy kyllä netist hyvin vähän tietoa

Pelit olivat sellaisia, että äiti osti niitä lähinnä joulu- tai synttärilahjoiksi. Joskus saatoin jonkun toivoa, monesti äiti vain oli luottanut intuitioonsa ja arvannut, että tykkään tästä. Timon ja Pumba Flipperin sain joululahjaksi, samoin myös myöhemmin Aku Ankka Universumin Sankarin. Näitä muistan joululomillani lapsena pelanneen ja paljon. Barbie and Her Magical House taasen oli äitiltä loistava kirppislöytö., samoin Hugo-pelit. Vaaleanpunainen pantteri Matalippu Vaaraan myös oli kirppikseltä, ja jumankekka kun se oli vaikea.

Timon ja pumba flipperi oli yksi ensimmäisiä pelejäni

Tietokoneella en ole koskaan siirtynyt aikuisten pelihin. Tony Hawk Pro Sketer pelin joskus halvalla ostin, enkä edes toista maailmaa saanut läpi, joten siinä jo opin, että minulle sopii ihan vain lasten pelit. Harry Potterien ensimmäiset saan vielä onnistumaan, mutta kaverilta lainattu Liekehtivä Pikari tyssäsi alkutekijöihinsä ja pari kesää sitten ostamani Puoliverinen Prinssi oli ohjauksellisesti niin haastava, että luovutin pian. Niistä alkupään Harry Potter Peleistä tykkään kyllä, ne on tarpeeksi yksinkertaisia. Vaikka onhan se dubbausjälki aika karmivaa, kun Harrya kutsutaan Harriksi. Yksi syy Harry Poterehin innostumiseen oli kylä Viisasten Kivi peli, sillä pelasin sitä kaverillani jo ennen kuin katsoin ensimmäistä elokuvaa, saatikka luin kirjoja. Tällä kaverillani oli muutekin hyviä pelejä ja oari suosikkiani onkin tullut alunperin häneltä: Barbie Super Sports sekä kaikkien aikojen tietokonepeli Keisarin Uudet Kuviot.

Harry Potter ja Salaisuuksien Kammio pelissä voi voittaa Harry Potter velhokortin

Tässä vielä linkit jo aiemmin julkastuihin tietokonepelipostauksiin:
Muumi pc-pelini
Alkupolku Ekaluokka
Alkupolku Tokaluokka
Kultapossu ja Leo Leijona Sateenkaarivarkaat
Moving Puzzle - Pyörivät palapelit
Alkupolku Kolmas luokka
Manu ja Matti
Barbie Super Sports
Suomi Seikkailu
Barbie and her magical house
Hugo

Ja on lisää tulossa! Smurffit, Vaaleanpunainen Pantteri, Disney pelit ja Harry Potterit tulen vielä julkaisemaan.

Lumoavalla tunteiden tiellä

Olen kovasti kuunnellut viime aikoina Neljän Ruusun uutta kappaletta Muuttolinnut ja voin vain sanoa, että se on aivan mieletön kappale. Jos kaksi viime kesää lauloin täysillä Ruusujen Älä Luovuta, niin nyt on vuorossa Muuttolinnut. Biisi on jotenkin todella kevyt, mutta samalla haikea, sekä raikas. Tämän kuunteleminen saa minulle hyvin keveän olon.

Kappaleen sanoista otin tämän julkaisun otsikon, sillä kesäni on mennyt aikalailla lumoavasti. Kun katselimme vuosi sitten eri asuntoja, niin tätä ostamaamme kehuttiin kesäparatiisiksi, eikä todelakaan turhaan. Omalla pihalla on tullut oltua päivittäin, sillä kukkaset ja yrtit ovat kasvaneet. Ruoka syödään aina omalla terassilla ja appi-isältä saatu grilli on käynyt kuumana.

Omenapuu

En vieläkään tiedä onko tuo iso kirsikkapuu vai mikä?

Metallivati sai Tokmannin kesäkukat sisällensä

Pöytä Ikeasta, tuolit Tokmannilta

Anoppi antoi melle aurinkovarjon, jolle on kyllä näillä ilmoilla käyttöä

Yrttitarhani on alkanut kasvamaan

Salaattia omasta maasta

Kukat ovat kesän mittaa kasvaneet

Edelliset asukkaat eivät ole kovin hyvin pihaa hoitaneet, sillä sen raivaamisessa keväällä oli aikamoinen työ. He (tai sitä aiemmat asukkat) ovat kuitekin jotain monivuotisia kukkia istuttaneet, jotka piristävät nyt pihaa.

Juhannuksena suuntasmme tapamme mukaan appi-isän luokse Vammalan juhannusjuhliin. Olin niin väsynyt perjantaiyönä, etten edes juhannustaikaa muistanut tehdä. Kokkoakan ei harmikseni saanut metsäpalovaaran takia polttaa. Muuten sauna, järvi, seura, ruoka ja lämmin ilma oli ihan parasta juhanuksessa. Sekä tietysti se, että minusta tuli Pokémon juomapelin mestari jo toistamiseen.

Tönöriffa, sauna ja kylmä Hartwallin lonkero

Perunapeltoa

Börren ruohohetki

 

Thermacell, ja kesä on pelastettu hyttysiltä

Juhannuksen kukkakimppu

Järvessä pulahdin juhannuksena moneenkin otteeseen, mutta sitä ennen heitin talviturkkini Tohlopissa, missä kävin picnicillä.

Anneli Kivelän Katajanmäki sara on todella hömppää kesälukemista, mutta kirjat toistavat kyllä avan liikaa toisiaan

Etupiha on kokenut kanssa oman muodonmuutoksen, kun sinne siirsimme talon takaportilla olleen kukkalaatikon. Sinne tein myös pienen kukkapenkin ja patio sai ansaitsemansa kalusteet Ikeasta. Etupiha on nyt äärimmäisen kaunis, kesäparatiisi.

Kukkalaatko ja siemenistä kasvaneet orvokit

Boriksen käy ulkona päivittäin valjaissa, mutta näin kuumilla ilmoilla hän mieluummin pötköttelee joko makkarissa tai vierashuoneen sohvalla.

Valotaulun iskulause

Päivä Euro Disneylandissa

Viimeisimmän pariisinmatkani koin huhtikuussa 2014. Tuolloin pyhitn jälleen yhden päivän unelmieni lomakohteelle eli Pariisin Disneylandille. Suunnittelin tuota Disneypäivääni pitkään, katselin mitkä kohteet haluan käydä läpi ja viettää sen ehdottomasti ilman mitään kiirettä ja stressiä, vain nauttia Disneyn taiasta.

Harkitsin jopa Disneyland lipun ostoa ennakkoon, mutta nuorena ja luottokortittomana se ei onnist. Onneksi olin liikkeellä heti aamusta, joten porteilla ei ollut jonoa lähes lainkaan.

Ruususen Linnan edustalla

Heti alkuunsa sain ihailla puiston uskomatonta kukkaloistoa. Aristokateista oltiin tehty mitä uskomattomimpia luomuksia. Kaupoilla kävin myös suh alkajaisikis, sillä aina niistä ihania matkamuistoja ja tuliaisia löytyy. Muistan Suomessa olloin tolloin aivan kamalat loskailmat, joten nautin täysin siemauksin Pariisin kevään lämmöstä.

Bambi, Kalle ja Kukka toivottavat kanssa vieraat keväisesti tervetulleeksi

Jokaisen Disneyland matkani olen kiertänyt puistoa vasemmalta oikealle ja Tomorrowland on aina jänyt kokematta. Nyt siis päätin upota sille puolelle ensin ja löysin Buzz Lightear Laser Blastin, jonne oli Fast Pass myös tarjolla. Fast Pass toimii siten, että tunget oman lippusi Fast Pass laitteen läpi, ja saat sieltä erillisen lipun, josa lukee kellonaika. Siihen kellonaikaan pääset kyseiseen laitteeseen jonon ohi. Kaikissa kohteissa ei Fast Passa ole, mutta ne joissa on, kannattaa se hyödyntää. Ei nimittäin maksa mitään. Kävin tässä Buzz laitteessa kahdesti, ensin normaalisti ja toisela kerralla Fast Pass jonoa käyttäen, joka säästi kyllä aikaani romasti.

Buzz Lightear Laser Blast muistuttaa hyvin paljon Powerpark huvipuiston Kummitusjunaa, siinä mielessä, että molemmissa on ase (Buzzilla laser pyssy), jolla pitää ampua punaisa valoja ja jos ampuu, niin tapahtuu jotain. Lopussa myös ammunnan pisteet on esllä. Sillä voi kilpalla kaverin kanssa jos tykkää. Itse ajelu on todella hauska, tuolee ihan sellainen avaruusrangeri fiilis.

Laitteen vierestä löytyi tietenkin Toy Story aiheinen avaruuskauppa. Sieltä ostinkin pinen sukkulan, jonka sisällä on nuita vihreitä ufoukkoja.

Äskön olimme avaruudessa ampumassa, joten nyt päästään lentämän. Orbitron kohteen kyydissä pääsee itse lentämään ilmojen halki Heimo Huiman lailla ja täytyy myöntä, että tämä kohde jänitti minua. Sinne oli myös yhdet pisimmät puiston jonotusajat, lähemmäs tunti. Tosin laitteessa ei ole monia paikkoja, joten on ymmärrettävää, että jonotus kestää. Kyyti tuntui minusta hurjalta ja käsilaukusta sai pitää tiukasti kiinni. Hyvä kun silmälaseja uskalsin pitää päässäni.

Kapteeni Nemo kohde oli tuolla vierailullani kiinni ja Space Mountainiin en vain uskaltanut, vaikka olen sen aina halunnut kokea. Olen lukenut, että tämän hetkinen Space Mountain on jo mones versio ja tässä kyydissä menee pää alaspäin. Siksi sihen en uskaltanut. Muuten pidän vuoristoradoista, mutta minua ei saa laittaa nurinkurin. 

 Viimeinen kohde itseleni Tomorrowlandin puoleta oli Autopia. Käytnnössä autot liikkuvat itsekseen, joten enmmän keksityin vain katselemaan maisemia. Ole ymmärtänyt, että tämä kohde oli yksi walt Disneyn henkilökohtaisia suosikkjea Kalifornian puistossa, joten senkin takia elämys piti kokea.

Sympaattiset Pixarin robotit Wall-e ja eva

Pitihän Ruususen linna käydä tutkimassa, ja sielä löytyikin nätti ikkuna.

Ei herätetä prinsesaa...

Ikkunaostoksilla töräsin Cruellaan

Kevät oli puistossa isosti esillä ja kevätparaati kanssa tuli nähtyä

Ruususen Linnasta päätyi takapihalle, missä sijaitsee valloittava Fantasyland. Tämä onkin puiston lempipakkojani. Kaikki satumainen sijaitsee juuri täällä.

Kuuluisan Dumbon selkään en ole aiemmin saanut noustua, jote oli jo aikakin. Dumboon oli kanssa pitkä jonotus ja ai hurja, miten lujaa Dumbo lentää. Olin kuvitellut tämn olevan rauhallisempi versio Orbitronista, mutta lujempaahan tällä pääsi. Korkeutta sa myös itse vaihdella ja vaikka kuinka matalalle koitin ohjata, niin Dmbo oli lentää pilviin asti. Turvakaaret olivt olemattomat, niin että ihan oikeasti pelotti. En olisi Dumbon lennosta ihan nöin raisua odottanut, hyvä että otin lasit poies. Dumbojen alla lepää kyllä kaunis vesielementti, joten hyvin tunnelmallinen ja sirkusmainenkin kohde on kyseessä.

Hullun Hatuntekijän Teekupit ovat itselleni ihan klassikokohde ja kyytin pääsee mukavan helposti. Pyörintää saa itse vaihdittamalla lisää. Tässä teekupposissa tuntuu ihan oikeasti, kun hyppäisi Ihmemaahan.

 Ensimmäsitä kertaa pääsin Fantasylandissa Lumikki seikkailun kyytiin. Dark Ride oli yllättävänkin synkkä, vaikka kertoi kivan kronologisesti Lumikin tarinan. Jotekin tuntui kuin koko elokuva olisi saanut lisää syvyttä, kun pääsi kirjaimellisesti kokemaan sen Lumikin ahdinkon metsässä. Onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin.

It´s A Small World veneajelu kuuluu Disneylandiin ja siellä tuli kanssa piipahdettua. Sisällä on monia eri maailmoja luotu nukkerobotiikalla.

Tässä on jotain klassista, vahaa Disneytä

Kimalletta tivolissa

Pinokkio aiheiseen Dark Ride ajeluun oli myös mahdollista osallistua. Kyyti ei valitettavasti tuonut yhtä isoa wau-elämystä mitä Lumikki, mutta alkujuliste on lupaava. Peter Pan aiheinen kyyti puistosta myös löytyi, mutta tuolloin se oli remontissa.

Puistosta löysin myös itselleni täysin uuden suosikkilaitteen: Le Pays des Contes de Fées. Käytännössä tässä kohteessa istahdetaan veneen kyytiin, joka seilaa läpi miniatyyristen Disneymaailmojen: Erikin linna, Bellen koti, Hirviön linna Miekka kivessä, Ihmeiden onkalo jne. Kyyti oli uskomaton ja niin miniatyyrit upeita. 

Kääpiöiden mökki

Erikin laiva ja linna

Belle kylillä

Kuka uskaltaa Ihmeiden Onkaloon?

Se on taikalamppu

 Veneen satamasta kuulin junan tuksuttavan ja siellä oli Ukko-Pekka raiteillaan minua odottamassa. Varmasti ranskalaiset katsoi ihmeenä, kun yski manselainen laulaa suomeksi: Ukko-Pekka on se raiteillaa, on se raiteillaan, piippu tupruttaa!

Eihän Pariisia voi kokea ilman Notre Damessa käyntiä. Tämä nyt ei liity itse puistoon mitenkään, mutta aina Notre Damen Katedraalissa herkistyn Quasimodon ja Esmeraldan tähden.

Aamuisen kevätparaatin jälkeen pääsin näkemään myös perinteisen paraatin, jossa ihanat Disneyhahmot pyörivät ja tanssvat ja laulavat.

Hyvät Haltijattaret

Hertta Kuningatar

Jep, Koukkuhan se

Maija Poppasesta ja Pertusta löytyi ihana kukka-asetelma

Pikkuhiljaa Fantasylandista siirryin Adventurelandin puolelle. Kummituslinnassa kävin, sekä huisin hurjassa Big Thunder Mountainissa. Siellä en tosiaankaan uskalla käyttää silmälaseja, vaihti oli niin kovaa. Tämä kohde kiehtoi kuitenkin niin lujasti, että otin siihen ensimmäisen kyydin jälkeen vielä Fast Passin. Jonottaminen ekaan ajeluun vei nimitäin lähes parituntia.

Fast Pass aikaa odotellessani seilasin Caribian vesille, josta löytyi kunnon piraatin elämää.

Merirosvoseikkailu, sen haluaisin kokoea, vaikka tulenkin merisairaaksi helposti

Aasi vahtivuorossa

Luurankojen aarteita

Päiväni puistossa oli ohi ja sain kyllä kaiken koettua, mitä olin etukäteen suunnitellut. Suunnan vaihdos heti puiston kiertämisessä antoi heti uutta perspektiiviä ja tämä viimeisin Disneylandissa käyntini on jäänyt suosikikseni. Sain jopa pienimuitoisen ähkyn ja koen, ettei ihan vieläkään tee mieli Pariisin Disneylandiin lähte uudestaan. Kalifornian puisto taasen on jo kutkutellut ajatuksissa pidempäänkin.

Tämä kuva voi kiteyttää tunnelmani Disneylandista:

Olen jo aieminkin kertonut miksi juuri Dsneyland Pariisi, mutten ole esitellyt tätä yhtä isointa syytä.

Tämä satukirja on nimittäin yksi isoin inspiraationi kohde juurikin Pariisin Disneylandiin. Aluksihan se tunnettin nimellä Euro Disney, sillä on ensimmäinen (ja toistaiseksi ainoa) joka sijaitsee Euroopassa. Ankanpojat sekä Tepa käy eri kohteissa ja sillä tavalla niitä esitellään lukijalle. Big Thunder Mountain, Hatuntekijän Teekupit, Liisan Labyrintt, Pirates of The Caribbean ja Orbitron ainakin esitellään tässä kirjassa, joten ei ihme että tämmöinen pikku Disneyfani on aina ne halunut kokea.