perjantai 17. syyskuuta 2021

Hautajaisten jälkeen

Kerroinkin viime tekstissä mummini poismenosta. Siunaustilaisuus pidettiin viime lauantaina. Se oli todella koskettava. Olen ollut nyt yhteensä viisissä eri hautajaisissa ja menettänyt myös kaksi kissaani. Tälläiset asiat aina sattuvat, eikä menettämiseen koskaan voi tottua. 

 Siunaustilaisuus oli kappelissa. Pappi puhui peruskristillisiä, mutta myös mummin luonteesta ja harrastuksista. Kyllä minulla nousi kyynel silmiin ja maskin alla nenä vuoti. Kahvituksessa siunausken jälkeen serkkuni piti todella koskettavan puheen mummista, juurikin lapsenlapsen näkökulmasta. Siinä vaiheessa me kaikki serkut itkettiin yhdessä. Itseasiassa vasta silloin ymmärsin ne papin sanat, että jaettu suru on helpompi jakaa. Minusta se on silloin myös helpompi käsitellä. Myös tätini piti puheen, tai enemmänkin kertoi mummin elämänkerran. Siinä oli paljon uutta minullekkin. Oli jotenkin hauskaa ja eläväistä kuulla miten mummi on tavannut akoinaan Reino papan ja miten isäni on lapsena leikkinyt kanojen kanssa. 

Isäni Pekka lapsena
 Tätini päätti puheen hyvin mummin arvomaailmaan. Siihen, miten mummi rakasti ja arvosti eniten perhettä ja läheisiä. Aina muisti syntymäpäiväkortilla ja joulukortilla ja kun tultiin kylään ensin halattiin ja istuttiin pöydän ääreen vaihtamaan kuulumiset. Miten mummi arvosti, tykkäsi ja nautti siitä kun hänele soitti ja sai vain jutella. Mummini oli ambivertti, kuten minäkin. Häneltä sen olen ehkä perinytkin. 

Elän tällä hetkellä jonkin sorttista kolmenkympin kriisiä, joten mummin poislähtö osui arkaan paikkaan. Yritän kuitenkin ajatella, että mummilla on paljon parempi siellä jossain nyt, kuin väsyneenä hoitokodin sängyllä. Nämä puheet ja ajatukset mitä tapahtumaketju on minussa saanut aikaan, on tuonut uutta näkökulmaa kriisiini. Siihen, että työ on vain työtä, sitä voi vaihdella. Ihmiselämä ja minun elämä on kuitenkin jatkumoa suvustani, mummista, Reino papasta, isistä, äidistä ja omat tekoni vaikuttaa muitten elämään. Vaikken itse meinaa lisääntyä, niin välillisesti ainakin. 

Mummilta peritty hartiahuivi

Ajatus sukulehdestäni: "Itse kunkin eletyillä päivillä on ollut joku tietty tarkoitus. Jäljellä olevat päivät ovat elämisen arvoisia." 

lauantai 4. syyskuuta 2021

Kolomekymppinen


Mä oon kolomekymppinen

Oon kolomekymppinen

Takana on luja putki taiteilijavuosien

Olen kolomekymppinen 

kolomekymppinen

En oo enää teini-ikäinen

Mä oon kolomekymppinen!

Täytin tosiaankin 30 vuotta tuossa pari viikkoa sitten ja Frederik on siksi ollut aika vahvasti soittolistalla. Kolmenkympin kriisi on jollain tavalla päällä, mutta olen siihen onneksi saanut hyvät auttajat, joten toivon että asiast seleviää parhain päin. 

Kesällä ennen pyöreiden täyttämistä kävin Dingon keikalla Mustalahden Satamassa ja olen edelleen hulluna Neumanniin. Jotkut kannattaa porilaismusiikissa Oikeita Enkeleitä, minä olen enemmin Levoton Tuhkimo, jolla on nahkatakki ja lakatut varpaankynnet. 

Pyöreitä juhlittiin viikonloppu kahden lapsuudenystävän kanssa, ja mitä laskettiin niin kolmistaan ollaan sekoiltu vuodesta 1998 alkaen. Sen kunniaksi pidettiin ysäriteemabileet vuokratulla mökillä Syöttellä.

Bäkkärit oli seinällä ja paidassa. Tyyliin kuului tietty myös vanha lippikseni, verkkatakki ja Emma Buntton sivuponnarit.

Kyllähän ysärikakkuun oli pakko laittaa säilykepersikoita.


Käytiin toki Syötteellä vähän kävelemässäkin. Hurjan korkealla ja komeat olivat maisemat sekä sää. 

Nyt kotona on syksy alkanut. Tänään järjestin kaappini, missä on kauskoristeita ja sieltä tuli laitettua lyhdyt ja tunnelmavalot esille. Iltateet taidankin juoda pikku hiljaa ennen maate menoa. Minusta on ihanaa kun päivät vaihtuvat pimeiksi öiksi, vaikka kriiseilenkin. Kaiken keskellä vielä Maija Mummi nukkui pois, juuri kun hän täytti 97 vuotta. 

Läpi repaleisen lokakuun, kaipuun kaljakori kilisee

Lyhdyn sytytän, kun tulee hämärä. Sen nostaan koukkuun kuistille...

Pääasia kuitenkin on, että kolomekymppiset olivat mielettömät juhlat, jotka onnistui kaikin tavoin. Parannettiin maailmaa rakkaiden kamujen kanssa ulkoporealtaassa hyvän juoman kera.

Ja vielä loppuun se ysäreistä ysärein Smurffibiisi, joka meidän juhlien Ysärin Kolmekybäset soittolistalla soi useampaankin otteeseen.