Hei hei mitä kuuluu?

Kun sä et tiedä miltä musta tuntuu

On ollut todella raskas kesä ja alkusyksy tähän asti. Perheessä on ollut sen sorttista kriisiä, kiitos mielenvikaisen siskoni, etten ole kunnolla pystynyt sitten huhtikuun rentoutumaan täydellisesti, vaan ihan kokoajan tuossa hartian päällä on pyörinyt stressipeikko. Välillä on ottanut vähän enemmänkin kuin vähän ja matti-sakarini ei tule sen kanssa ei sitten yhtään toimeen. Tämä on konkretisoitunut jokasen elämän osa-alueeseen. Kesälomat meni pilalle ja pitkä saikku ei taas tehnyt mielelle hyvää. Onneksi olen edes yrittänyt puuhastella kaikkea muuta, joista tässä kuvakoosteena muutamia paloja:

 

Keväällä kävimme puolisoni kanssa katsomassa Yön muistokonserttia. J.P. Leppäluoto tulkitsi Yötä hyvin, joten menen mieluusti jatkossa katsomaan Yö yhtyettä jos Leppäluoto jatkaa solistina.

The 69 Eyes esiintyi Pakkahuoneen Klubilla kanssa tuossa keväällä. Kyllä uusin levy toimii hyvin livenä. 

Kesäloma alkoi vähän raskaammalla konsertilla eli Rammsteinilla. Aikaisemmin en ole käynyt näin isoilla stadion keikoilla. Musiikki ja erityisesti valo-ja pyrotekniikat oli upeita, mutta noin julmettu määrä ihmisiä ympärillä kyllä vähän ahdisti, plus jalkoihin keikan lopussa alkoi jo sattua seisominen. Onneksi oli keppi ja parhaat kaverit mukana. 

Jo aikaisemmin, sillon kun sisko oli terve, olimme suunnitelleet kylpylä- ja ruokamatkaa Saksaan. Pääsiäisenä ostimme liput ja toukokuun lopussa siellä kävimme. Matkaintoa söi se, että olin vatsataudissa, mikä tarttui kanssa siskoon ja hänen mielenterveytensä oli jo tuolloin heikkenemässä, sillä hänen seurassaan piti olla äärimmäisen varpaillaan jokaisesta sanomisesta ja tekemisestä. Hän ei selvästikään ymmärtänyt myös minun ms-oireitani ja pelkoja sairauden kanssa matkustamisesta. Sen opin, että aina varaa hotelli läheltä metropysäkkiä (läheltä = alle 500m) ja AINA ota lentokentältä taxi suoraan hotelliin. Ensimmäiset riidat nimittäin tuli jo metroasemilla kun mietittiin miten mennä majapaikkaan. Joskus haluan uudelleen käydä Berliinissä, mutta mieluummin toisessa seurassa tai yksin. Nyt ei tullut sitä Feel Berlin kokemusta mitä kaipasin. Matkan jälkeen sisko pimahti lopullisesti, ja sai omat oireet voimakkaiksi. Olen mm. kaatunut lenkillä niin että minut haettiin ambulanssilla sairaalaan. Syy kaatumiseen oli todella voimakas paniikkokohtaus.

Koska jo viime kesä oli haastava, tein itselleni pienen huoneentaulun teemalla Näin selviän kesästä. Ja selvisin!

Juhannus tuli vietettyä perinteisesti mieheni porukoiden saunalla. 

Keijärvellä kävin kesällä uimassa ja leikin vähän Barbeilla. Muutamaankin fotonovelliin tuli räpsittyä kuvat.

Viime vuonna tuli tiivisti seurattua Vain Elämää ohjelmaa ja siittä löysin Tommi Läntisen. Hän oli keikalla todella hyvä ja energinen, mieluusti menen toistekkin katsomaan. 

Barbien kylpyläleikkejä tuli kuvattua myös omalla partsilla. 

Sain houkuteltua ystäväni mukaan Vauhti Kiihtyy festareille, jossa tärkeimpänä oli tietenkin The 69 Eyes! Myös Dingo siellä esiintyi ja loppuillasta katsottiin myös Kotiteollisuuden keikka siellä. 

 

Kesäloman toinen osuus aloitettiin Popedan Ratinasta poikki konsertilla, jossa Costello Hautamäki edelleen jaksoi hymyillä, vaikka kaatosade piiskasi yleisöä. Tykkäsin keikasta mutta se liika ihmispaljous selvästi väsytti minua. 

Nyt syyskuussa lomat on käyty ja tuntuu että stressipeikon takia en meinaa palautua. Syysilmat onneksi on ihania ja kohta voi jo tunnelmavalaistusta kotia laittaa, syyä suklaata ja juoda kupponen kuumaa teetä. Loppuvuodelle uusia suunnitelmia töiden suhteen, mutta kerrotaan niistä jos ne toteutuu. Joululahjoja tässä vähän jo puuhastelen ja pohjoiseen pikkujouluihin on Kummeli esitykseen Zemppiareenalle liput jo ostettu.

Hei hei mitä kuuluu?

Sä kysyt ja kaikki on ok

No hyvä sun on puhuu

Kun sä et tiedä miltä musta tuntuu

- Apulanta: Mitä kuuluu (1996)

Kuulumisia ja ruokapornoa

 

Barbie Vappupallo

Boris kisun leikkihetki

 Heipsan pitkästä aikaa. Kuten viime joulun alla ounastelinkin, blogitahtini hidastuu hidastumistaan. En kuitenkaan aio lopettaa, mutta jatkan juuri tälläisela hittaalla tahdilla. Kevät on ollut mielen ja kehon hullun myllyä (sarkastinen kiitos Mälsä). Olen käynyt kuntoutuksessa, jossa Mälsäni sai nimen Matti-Sakari. Kesän helteitä jalat ei edelleenkään kestä, joten viime kesän posatus Mälsä ja helvetin helle on itselleni tänäkin vuonna ajankohtainen. 

Tuossa vappuna pidin kesälomaa ja silloin tuli otettua Hämeenlinnassa muutama kaunis kuva. 

Graniittilinna Hämeenlinnassa

Aivan ihastuttava kuva pariskunnasta veneilemässä. Tämä löytyi mummini sukualbumista. Ei tietoa keitä kuvassa on.

Ja nyt niitä herkullisia ruokakuvia esiin. Olenhan aikamoinen herkusuu.

Kahvilassa bebeleivosta ja vappumunkkia

Tätini miehen vanha Panda-muki

Etanoita ja valkosipulilepää mmmm...

Bursaa

Leivoksen ulkonäkö oli parempi kuin maku

Jostain 2000-luvun alun joululta, ollaan saatu piparikakkutalo pystyyn.

Äitienpäivälahja ja herkut. Raparperipiirakka ja voileipäkakku made by me.

Ja loppun vielä J. Karjalaisen Telepatiaa, sillä ole menossa illaksi kyseisen herran keikalle. 

Joulutarinoita

Olenkin aiemmin kertonut pitäväni erityisesti Mauri Kunnaksen jouluisista tarinoista, sekä Miinan ja Manun talvisista seikkailuista. Jouluaattona minun onkin tapana käpertyä pehmoiseen ja katsoa Joulupukin Kuumaa Linjaa sivusilmällä, niin että luen näitä lapsuuden suosikkikirjojani samalla. Mauri Kunnaksen ja Teutorin lisäksi minulla on muutama muukin tärkeä joulusatu, jotka esittelen tässä. 

 Aku Korvatunturilla
Tässä on yksi vanhimpia lastenkirjojani. Kirja kuuluu siskolleni, joka piti lapsena suunnattomasti Aku Ankasta. Tässä kirjassa Aku, ankanpojat ja Roope- setä lähtevät Korvatunturille etsimään joulupukkia, koska Roope haluaa nähdä hänen kultakaivoksensa. Kirjassa ollaan ulkona ja siinä on mieletön kuvitus. Kaikki on piirretty jollain liiduilla tai akryylimaaleilla tai sellaisilla. En niin hyvin nuista välineistä tiedä, mutta kuvitus on siis ihan uskomaton ja mieleenpainuva. Siksi tämä kirja taisi olla aikoinaan myös siskon lemppari ja on siksi lapsuudenkodissamme. Vanhakin se on, ainakin 80-luvulta. Korvatunturilla sitten nähdään revontulten loisto ja kohdataan itse Joulupukki ja koetaan jouluyön taikaa. 

Ankkalinnan Valkea Joulu
Kun edellinen on upea kuvituksinen lapsuudesta, niin tämä taas on uudempi. Kirja itsessään on vanha, mutta olen tämän vasta aikuisiällä ostanut. Akkalinassa ollaan kipeitä ja haaveillaan lumisateesta. Ankanpojat tahtovat Lappiin, Mikki porukoineen taasen etelän lämpöön. Matkatoimiston tiloissa ankanpojat törmäävät Minniin ja he kertovat toisilleen matkasuunnitelmistaan. Onneksi Mikki kuitenkin paranee ja lunta sataa Ankkalinnaan ja kaikki viettävät sittenkin joulua yhdessä ja ulkoilevat valkoisessa lumessa. Jotenkin tuo lumi on niin tärkeänä osana tätä tarinaa, että siksi pidän kovasti kirjasta.

 Mummo Ankan Joulu
Ehkä Aku kirjoista minulle se nostalgisin ja rakkain. Tarina on yksinkertainen; Roope pitää joulua vähän humpuukkina, ja Aku pääsee myöhän töistä. Aattona sataa lunta niin, että auto ei lähde käyntiin ja ainoa keino päästä Mummolle on saada Roopelta reki lainaksi. Onneksi Roope heltiää joululle ja sukulaisille ja innostuu itse tulemaan mukaan. Aukeama missä matkustetaan reellä mummolle, on jotenkin niin idylli ja kaunis, että sillä nousee minun jouluaattoaamuni riemu korkealle. Mummolassa on juhla ylimmillään.

Nalle Puhin Joulu
Toinen hyvin tärkeä kirja lapsuudestani. Nalle Puh kun on ihan pienestä pitäen ollut suosikkihahmoni. En osannut edes lukea, kun katsein kirjan kuvia ja edelleekin ne minua ihastuttavat. Varsinkin Puhin känyti Risto Reippaan luona. Puh ei ole ajatellut joululahjoja lainkaan ja ihmettelee, miksi Ristolla on pyykkiä kuivmassa jouluna takassansa. Risto nauraa, että sukkiin on tarkoitus laittaa joululahjat. Niimpä Nalle Puh vie ystävilleen sukat ja nukahtaa tuolilleen, miettimään lahjoja. Mutta voi ei, on aamu ja lahjat unohtui antaa. Kaikki ystävät ovat ovella kuitenkin kiittämässä, sukat ovat mitä mainioin lahja. Nasu käyttä pipona, Tiikeri makuupussina ja Kani porkkanan lämmittimenä. Nalle Puh saa itse lahjaksi monta hunajapurnukkaa. Tämän kuvitus on jotenkin niin mielikuvitusrikas ja itse tarinakin. On todella suloista miten Puolen Hehtaarin Metsän asukkaat saavat niin paljon lahjasukista irti, vaikka Tiikerin raidallinen makuupussi näyttää aika pieneltä hänelle.  

 

Kissimirrin jouluaatto ja Tosca-kissan joululahja
Näihin kirjoihin tutustuin kirjaston kautta. Anne Mortimerin kuvitus kissoista on todella lumoava ja näissä kuvitukissa on aito joulun henki läsnä. Vaikka kissat asuvat aika Amerikkalaisissa taloissa, niin heidän kodeissaan on kuitekin sitä joulun lämpöä mitä tunnen myös omassani. Kirjassa tarina on sivuosassa, sillä kuvitus on niin rikasta ja kaunista. Näiden kissanpentujen turkkiin niin kovasti haluaisin painaa pääni ja silittää pehmoisesti leuan alta. 

Kissimirri

Tosca-kissa

Mintun Joulukirja
Maikki Harjanteen Mintuista olen aiemminkin kertonut ja tämän joulukirjan löysin huuto.netistä. Omistin kirjan lapsena ja muistan lukeneeni sitä usein ja että tarinassa oli mukana jokin tonttu. Kirja kertoo Mintun ja isoveli Villen jouluvalmisteluista ja niissä on ihanaa kotikutoisuutta ja suomalaisuutta. Pihalle tehdään lumilyhtyjä ja itse kaiverretaan perunasta leimasin. Minäkin tein niin joskus 6-vuotiaana, huonoin tuloksin tosin. Folke tonttu piristää lapsia tuomalla oman joululahjansa ja on muutenkin hengessä mukana oleva kotitonttu. 

Barbien Jouluyllätys
Barbiekirjoihin hurahdin uudestaan ja kyllä olen näistäkin kirjoista aina tykännyt, vaikka ovat suht uudempia kuin muut kirjani (eli 90-luvulta). Juonet kirjoissa ovat välillä typeriä, mutta kuvitus on kaunista ja hahmot minulle tuttuja. Jouluyllätyksen ostin joskus 10-vuotiaana divarista ja aina olen tätä myös fiilistellyt. Skipper jää Tommyn ja Shellyn vahdiksi Barbien ja Kenin mentyä ostoksille. Skipperilä on tarkoitus opettaa lapsille kärsivällisyyttä ja saada heistä apua jouluaskareisiin.  Lapset tekevät pipareita, askartelevat lahjoja, koristelevat kuusen ja haluaisivat kovasti pulkkamäkeen, mutta tarjottimet eivät oikein mäellä luista. Barbien ja Kenin tultua kotiin ylläri oottaa pihalla; oma kelkka. Siitä saadaankin riemua pitkäksi aikaa. Tässä kirjassa on jotain oleellista saatu irti joulun odotuksen ihanasta kutinasta.

 

Enää meidän ei tarvi odotella. Joulu on täällä. Hyvää Joulua!