On ollut todella raskas kesä ja alkusyksy tähän asti. Perheessä on ollut sen sorttista kriisiä, kiitos mielenvikaisen siskoni, etten ole kunnolla pystynyt sitten huhtikuun rentoutumaan täydellisesti, vaan ihan kokoajan tuossa hartian päällä on pyörinyt stressipeikko. Välillä on ottanut vähän enemmänkin kuin vähän ja matti-sakarini ei tule sen kanssa ei sitten yhtään toimeen. Tämä on konkretisoitunut jokasen elämän osa-alueeseen. Kesälomat meni pilalle ja pitkä saikku ei taas tehnyt mielelle hyvää. Onneksi olen edes yrittänyt puuhastella kaikkea muuta, joista tässä kuvakoosteena muutamia paloja:
Keväällä kävimme puolisoni kanssa katsomassa Yön muistokonserttia. J.P. Leppäluoto tulkitsi Yötä hyvin, joten menen mieluusti jatkossa katsomaan Yö yhtyettä jos Leppäluoto jatkaa solistina.
The 69 Eyes esiintyi Pakkahuoneen Klubilla kanssa tuossa keväällä. Kyllä uusin levy toimii hyvin livenä.
Kesäloma alkoi vähän raskaammalla konsertilla eli Rammsteinilla. Aikaisemmin en ole käynyt näin isoilla stadion keikoilla. Musiikki ja erityisesti valo-ja pyrotekniikat oli upeita, mutta noin julmettu määrä ihmisiä ympärillä kyllä vähän ahdisti, plus jalkoihin keikan lopussa alkoi jo sattua seisominen. Onneksi oli keppi ja parhaat kaverit mukana.
Jo aikaisemmin, sillon kun sisko oli terve, olimme suunnitelleet kylpylä- ja ruokamatkaa Saksaan. Pääsiäisenä ostimme liput ja toukokuun lopussa siellä kävimme. Matkaintoa söi se, että olin vatsataudissa, mikä tarttui kanssa siskoon ja hänen mielenterveytensä oli jo tuolloin heikkenemässä, sillä hänen seurassaan piti olla äärimmäisen varpaillaan jokaisesta sanomisesta ja tekemisestä. Hän ei selvästikään ymmärtänyt myös minun ms-oireitani ja pelkoja sairauden kanssa matkustamisesta. Sen opin, että aina varaa hotelli läheltä metropysäkkiä (läheltä = alle 500m) ja AINA ota lentokentältä taxi suoraan hotelliin. Ensimmäiset riidat nimittäin tuli jo metroasemilla kun mietittiin miten mennä majapaikkaan. Joskus haluan uudelleen käydä Berliinissä, mutta mieluummin toisessa seurassa tai yksin. Nyt ei tullut sitä Feel Berlin kokemusta mitä kaipasin. Matkan jälkeen sisko pimahti lopullisesti, ja sai omat oireet voimakkaiksi. Olen mm. kaatunut lenkillä niin että minut haettiin ambulanssilla sairaalaan. Syy kaatumiseen oli todella voimakas paniikkokohtaus.
Koska jo viime kesä oli haastava, tein itselleni pienen huoneentaulun teemalla Näin selviän kesästä. Ja selvisin!
Juhannus tuli vietettyä perinteisesti mieheni porukoiden saunalla.
Keijärvellä kävin kesällä uimassa ja leikin vähän Barbeilla. Muutamaankin fotonovelliin tuli räpsittyä kuvat.
Viime vuonna tuli tiivisti seurattua Vain Elämää ohjelmaa ja siittä löysin Tommi Läntisen. Hän oli keikalla todella hyvä ja energinen, mieluusti menen toistekkin katsomaan.
Barbien kylpyläleikkejä tuli kuvattua myös omalla partsilla.
Sain houkuteltua ystäväni mukaan Vauhti Kiihtyy festareille, jossa tärkeimpänä oli tietenkin The 69 Eyes! Myös Dingo siellä esiintyi ja loppuillasta katsottiin myös Kotiteollisuuden keikka siellä.
Kesäloman toinen osuus aloitettiin Popedan Ratinasta poikki konsertilla, jossa Costello Hautamäki edelleen jaksoi hymyillä, vaikka kaatosade piiskasi yleisöä. Tykkäsin keikasta mutta se liika ihmispaljous selvästi väsytti minua.
Nyt syyskuussa lomat on käyty ja tuntuu että stressipeikon takia en meinaa palautua. Syysilmat onneksi on ihania ja kohta voi jo tunnelmavalaistusta kotia laittaa, syyä suklaata ja juoda kupponen kuumaa teetä. Loppuvuodelle uusia suunnitelmia töiden suhteen, mutta kerrotaan niistä jos ne toteutuu. Joululahjoja tässä vähän jo puuhastelen ja pohjoiseen pikkujouluihin on Kummeli esitykseen Zemppiareenalle liput jo ostettu.
Jouluhöperö on täällä ihan innoissaan, kun sain koristella eilen kotini. Olen muuten perustanut instagramiin uuden joulutilin. Se löytyy nimellä Japetontunjoulumieli. Pistäkää seurantaan.
Marraskuun puolivälissä kävin porukoillani, ja olin sinne tilannut lumisateen. Ennen kuin palasin takaisin Pirkanmaalle, se toteutui. Joulupukki oli kuullut toiveeni.
Porukoilla ollessani kävin hautausmaalla viemässä isille kynttilän, pidettiin kavereiden kanssa omat pikkujoulut, tehtiin äitin kanssa burgereita ja käytiin pitkäst aikaa rokkikonsertissa. Popeda Zemppi Areenalla oli oiken onnistunut keikka.
Viime viikolla taasen vierailtiin appi-isän luona ja silloinkin satoi kauniisti lunta. Matkalle otin mukaan vahoja joululehtiä luettavaksi. Katsoin myös Netflixistä Love Hard jouluelokuvan. Voin suositella heille jotka tykkää kliseistä joululeffoista.
Eilen oli 1.Adventti, joka minulle tarkoitti koristelupäivä. Koko koti on joulukunnossa, ainoastaan muovikuusi pistetään pystyyn vasta lähempänä aattoa. Miehelleni tein jälleen joulukalenterin, jonka hän saa avata jo huomenna, sillä ensimmäinen luukku on Antin päivä luukku, miehelläni on nimipäivä samalla. Itselleni olen hankkinut sipsijoukulakenterin, sekä perinteisen kuvakalenterin ja vanhaan kuusikalenteriin äiti osti wienernougata ja appi-isä lähetti meille vielä veikkauskalenterit. Tietysti myös The Joulukalentri katsotaan, kuten aina.
Mieheni kalenteri on tässä pussissa...
ja joka pussista löytyy jotain
Taffelin sipsiukko
Kävin yksi päivä ikkunaostoksilla ihalemassa uusia koristeita. Tämän vuoden hitti taitaa ollakkin pähkinänsärkijät.
Tänä vuonna silmiäni hivelee blingbling koristeet. Nämä olivat Stockmannilla. En raaskinut ostaa.
Sokoksen kahvilassa kaakaolla
Osallistuin jälleen Pikkujoulu lahjanvaihtoon. Tälläisen paketin sain:
Rasioita, suklaata, saippuaa, koivu saunatuoksua, pikku palloja, kynttilöitä, kissanleluja ja lumisadepallo. Kiitos Joululainen.
Kortti on myös ihana, mutta miksi valkoisela kissalla on noin surullinen ilme?
Muutama muukin joulukortti on jo vaihdettu. Hauski on ehdottomasti kaverini piirtämä Näsä.
Sisko antoi nipun itse tekemiään kortteja. Eihän näitä raaski lähettää. Itse kanssa ten kortteja tänä vuonna. Tässä kauneimpia:
Mun oli tarkoitus tähän postaukseen pistää kuvia näistä koristeluistani, mutta tulikin kaikkea muuta. Ensikerralla sitten. Loppuun kuitenkin vielä tuunattu kranssi: pohja on anopin tekemä, kimallukset laitoin viime vuonna kun havut kerran varisi ja kellosysteemi tuli tänä vuonna, kun perin sen mummiltani. Parempi överit kuin vajarit on selvästi tämän vuoden teema.
Minä en ole kesäihmisiä, itseasiassa kesä on vasta kolmantena suosikkivuodenajat listallani. Rakastan syksyä yli kaiken ja talvessa on paljon omaa tunnelmaa. Kesä on ihan kiva silloin kun sataa virkeästi tai on yötön yö ilman itikoita. Lämmin saa olla, mutta helvetin helle ja kuumuus on aina ollut inhokkiani ja nyt vielä pahemmin.
Helle väsyttää...
Tämä on kolmas kesä mälsäni kanssa. Viimeiset kaksi ovat meneteleet, mutta nyt sairaus tappelee vastaan ja osassa päivistä on voittanutkin. Minulta loppuu kuumuudessa voimat äärimmäisen helposti. Urheilu on saanut kokonaan jäädä, hyvä jos kävelemään jaksan. Rannalla lötköttäminen ei ole innostanut, mutta virkeässä vedessä nautin kovasti, silloin kun tässä kuumuudessa sinne jaksaa raahautua. Uupuminen on hyvin kokonaisvaltaista, vapaapäivä menee helposti tekemättä mitään, tai sitten jaksan just ja just sen yhden kauppareissun. Uupuminen itsessään ei ole edes pahinta, varsinkin kun appi-isältä saatiin ilmastointilaite, vaan jalat. Kerroinkin jo Levottomat jalat- postauksssa mitä mälsä on jopa tehnyt jaloilleni,, mutta nyt helteiden aikana on ilmaantnut voimakkaita oireita, jotka tulevat ilmi päivittäin.Jalat puutuvat, keskimäärin 5 kertaa päivässä. Lähes jokaisen kävelylenkin tai työpäivän jälkeen jalat oikein kirkuvat hoosiannaa ja sängyssä maatessa tunnen koipeni todella raskaina.
Vain kahtea päivänä on tänä kesänä tullut ihana kesäsade
Uusina oireina on kanssa sähköiskut. Neurologi sanoi puhelimessa sille jonkun ihan virallisen terminkin. Ympäri kehoa, mutta pääasiassa jalossa, tuntuu aina vähän väliä kuin pieniä sähköiskuja, keltaisia salamoita. Se saa aikaan pakkoliikeitä ja niitä tulee ihan kesken työpäivän ja jopa nukahtaessa. Nämä tuntuvat kipuna, joka kestää vain hetken, mutta niitä kanssa tulee usein, kymmenittäin päivässä. Varsinkin silloin kun ne alkaa jaloissa, on kävely todella varovaista. Viime viikolla jouduin hakemaan sairaslomaa tähän. En luota oikein askeleihini ja koska olen muutenkin tulut kömpelöksi, pelkään kaatumista vähän väliä. Just ennen juhannusta kompastelin meidän rappuralliin ja saikkuahan siitäkin tuli, kun löin polveni kipeästi metalliin. Onneksi olen ostanut itselleni voimakepin, joka auttaa tuollaisissa tilanteissa, niin etten ihan raatona joutunut makaamaan.
Mun kavereilla Lucius Malfoylla ja Jyrki69:llä on kanssa voimakepit
Olen hyvin uskollisesti koittanut koko tämän epidemian ajan pitää maskeja yllä kaupoissa ja busseissa ja töissä kun on pakko. Arvatkaa vaan onko työpaikallamme ilmastointia? Koko myymälässämme on henkilökunnalla vain kaksi tuuletinta, toinen taukotilassa ja toien kassalla. Kuuma maski 5 h päivässä 28 asteen myymälässä on aivan killeriä ja se uuvuttaa kanssa kunnolla. Kun henki ei meinaa kulkea, pelkään kokoajan paniikkikohtauksen saamista. Toivon todellakin, että kaikki hakisi nyt kiltisti rokotteen, että voitsisiin luopua maskeista mahdollisimman pian. Jos ei itsensä, niin edes muiden vuoksi. Se naapuri, kauapantäti tai kaukainen sukulanen voi kokea maskin käytön yhtä ahdistava kuin minä.
Börre ainakin piristää mieltä
Reilun kuukauden kulttua eräskin Severus täyttää kolmekymmentä ja alottaa kesäloma part. 2. Sen voimalla, ja toivon todellakin sateista, tuulista, synkkää ja myrskyistä ja eritoten tunnelmallista syksyä.
Barcelonan matkaa on vallitsevan tianteen takia siirretty eteenpäin jälleen vuodella, niin oli aika kotimaan matkailulle. Siskoni kanssa ollaan haaveiltu tekevämme joskus Keski-Eurooppaan kylpylämatka. Nyt otettiin kylpylöihin esimakua Porvoon Haikon kartanosta. Kumpikaan meistä ei ole aiemmin käynyt Porvoossa, joten tämä oli kiva, kesäinen neitsytmatka molemmille. Olimme matkalla toukokuun lopulla sunnuntaista tiistaihin ja ilmat olivat mainiot.
Porvooseen suuntasmme ihan junalla Helsingin kautta ja olipas mukava yllätys, että Porvoon keskustassa eli torilla oli bussipysäkit lähekkäin. Löysimme helposti oikean linkun Haikon Kartanoon.
Haikon Kartanosta olen kuullut positiivisia arvioita siitä, että se on enemmän aikuisten paikka. Pakalla ei ollut lainkaan lapsia, mikä oli minusta aivan mahtavaa. Olin alunperin varannut huoneen kartanon puolelta, mutta kartano olikin nyt auki vain pe-la, joten sain varauksemme siirrettyä Hotellin superioir huoneesee, joka oli meille sisarusparille oikein passeli sekin. Kartanon alue oli todella hieno ulkopuolelta ja sitä paljon ihastelimme. Itse hotelli, jossa yövyimme ja kylpylä sijaitsee, oli ulkoapäin suoraan ränsistyneeltä 80-luvulta, mutta sisältä oikein tyylikäs. Hotellihuone itsessään henki mukavaa kartanomaisuutta, jota olimme toivoneetkin.
Kartanon pihaan ja puutarhaan on selvästi panostetu, siellä oli tämän suihkulähteen lisäksi pari lampea, kartanopuutarhapöytiä ja huvimaja.
Ulkoisilta puitteiltaan kartano on siis todella komea näky. Näillä pääsi ihanasti Katariina ja Munkkiniemen Kreivi tunnelmaan, jonka olimme otaneet mukaan iltaelokuvaksi. En muistanutkaan kuinka ihana Leif Wager oikein on.
Haikossa odotin eniten tietty kylpylässä käyntiä, sillä en ole päässyt uimaan aikoihin. Suomessa olen muutenkin todella vähän käynyt kylpylöissä ja jotenkin nuo isot Eedenit muistuttavat minusta enemmän uimahalleja, kuin rentouttavia kylpylöitä. No Haikossa sain nyt rentoutua senkin edestä. Molempina päivinä, sunnuntaina ja maanantaina vietettiin kyllä niin laaturentoutus aikaa vedestä nauttien.
Kylpylän puolella ei saa tietenkään kuvata, jote nämä ovat netistä
Jotkut saattaisivat kuvata tätä kylpylää pieneksi, mutta minulle tämä oli sopiva. Allaspuolella on siis tämä alimmassa kuvassa oleva yksi suuri allas, sekä ylimmän kuvan poreallas ja vielä kylmäallas ja kaikkein ihanin lämpöallas. Lämpöallas on kahden istuttava ja siitä on aivan suorat näkymät ikkunasta järvelle. Siinä istuminen oli kuin unelma, penkit oikein myötäilivät ihanasti ihoa ja rentoutus oli taattu. Taisimme istua siskon kanssa siinä tunninkin helposti putkeen.
Saunoja löytyi neljää erilaista. Ihan perinteinen suomisauna, kuvassa oleva Irlantilainen sauna, infrapunasauna ja uusi rakkauteni höyrysauna. Olen aiemminkin käynyyt höyrysaunoissa, mutta en niistä ole pitänyt. Joko Haikon höyrysauna oli omaa luokkaansa, tai olen kasvaut vanhemmaksi digatakseni höyrysaunoja.
Paras juttu kylpylän puolella on kuintekin elämyssuihku. Suihku siis sisältää valo- ja ääniefektejä. Kun vettä tulee päällesi sirkkojen siristäessä korvissa ja valo on hämärän sinistä, pääsin siihen tunnelmaan, että olisin The Beach elokuvassa. Välillä salamat paukkui ja suihku rytisi ja lopussa linnut laulaa, aurinko nousee ja sade tuntuu kevyemmältä. Tässä suihkussa kävin usein, sillä tämä leffakokemus oli niin vahva ja upea. Saisinpas tälläisen kotiini.
Hotellin yläaula
Hotellihuoneesta en tyypillisesti ikinä muista ottaa kuvia, koska ehdn niin nopeasti valtaaman ne tavaroillani. Wc- on kuitenkin minusta hyvin tyylikäs ja aivan ihana pikku Haikko shampoo pullot.
Hotellihuone pakettiimme kuului pullo kuoharia ja tietty korkkasn tämän lomakuoharkseni.
Aamiaisesta sen verran, että annan isot propsin siitä, etten ikinä ole hotellin aamupalalla nähnyt konvehteja. Broumbergin konvehdit heti aamuun oli mitä parhaimpia. Ja kyllähän Broumbergin tehtaanmyymälässä tuli käytyä ja ostin yli kilon suklaata kotia vetäväksi.
Maanantai oli siis meille Porvoon tutustmispäivä ja tietenkin vanha kaupunki meitä kiehtoi. Suklaapuodin liäksi kiersimme lähes joka pikku myymälässä, josta tuli ostettua mukaan mm. Porvoo pelikortit, joulukalenteri, kynttilä, postikortteja ja ihana joulukoriste. Löysimme kanssa Raathuoneelta mukavan teehuoneen, jossa maistoin tyrniteetä. Tajusinpas siellä istuessa, että tälle torillehan sijoittuu Mauri Kunnaksen kirja Koiramäen Martta ja tiernapojat.
Vanhasta lelukaupasta löytyi kunnon kokoinen kassakone
Raatihuoneessa taisi olla joku remontti meneillään
Porvoon läpi kulkee Porvoon joki ja kiersimme siltaa pitkin toisele puolelle. Seltä Porvoon Vanhan Kaupungin ranta-aitat näkyivätkin hyvin. Siskollani oli mukanaan hänen uusin harrastuksensa eli magneettionki. Se on naru, jonka päässä on magneetti ja sillä voi kerätä teräsroskia vedestä. Eipä meillä kummosta saalista tullut, puolikas rautalanka vain. Mutta aloin kyllä tämän avulla pikkuisen ymmärtämään ihmisten tarvetta kalastukseen. Kuinka rentouttavaa on vain heitelllä narua jokeen veden äärellä kauniina kesäpäivänä.
Ekana iltana haimme ruokaa hotellihuoneeseemme hotellin Bistrosta, sillä ravintola oli kiinni. Kana ja salaatti toimivat oikein mukavasti (vaikka oli ylihintaisia, ainaha hotelliruuissa on hotellilisät). Maanantaina ostimme illaksi hotelliin eväät, mutta päivällä syötiin ravintolassa. Siskon ehdotuksesta mentiin nepalilaiseen ja sain senkin neitsyyden tällä matkalla pois. Ruoka oli mitä ihaninta; valkosipulikatkarapua jättimäisen naanleivän kanssa. Namm. Minulla on aiemmin ollut huonoja kokemuksia intialaisesta ruuasta, mutta nyt ne lähti sen sileän tien. Aion ehdottomasti kokeilla nepapilaista vastaisuudessakin.
Semmoinen matka. Olen huomannut, että jos loman viettää kokonaan kotona, se ei tunnu lomalta kun kuitenkin tulee tehtyä niitä arkiaskareita joka päivä. Tämä miniloma Porvooseen tuli juuri tarpeeseen ja kyllä voisin uudestaankin tulla. Ehkä jopa talvella. Kuvien perusteella tämä on lumen peittämänä oikein tunnelmallinen kaupunki.
Kesäloma part 2 onkin sitten elokuun lopussa. Silloin lauletaan Frederikin kolmekymppistä, kun meikä täyttää pyöreitä, joita juhlitaan ysäriteeman, Speden Spelien ja Smurffien tahtiin.
