Hautajaisten jälkeen

Kerroinkin viime tekstissä mummini poismenosta. Siunaustilaisuus pidettiin viime lauantaina. Se oli todella koskettava. Olen ollut nyt yhteensä viisissä eri hautajaisissa ja menettänyt myös kaksi kissaani. Tälläiset asiat aina sattuvat, eikä menettämiseen koskaan voi tottua. 

 Siunaustilaisuus oli kappelissa. Pappi puhui peruskristillisiä, mutta myös mummin luonteesta ja harrastuksista. Kyllä minulla nousi kyynel silmiin ja maskin alla nenä vuoti. Kahvituksessa siunausken jälkeen serkkuni piti todella koskettavan puheen mummista, juurikin lapsenlapsen näkökulmasta. Siinä vaiheessa me kaikki serkut itkettiin yhdessä. Itseasiassa vasta silloin ymmärsin ne papin sanat, että jaettu suru on helpompi jakaa. Minusta se on silloin myös helpompi käsitellä. Myös tätini piti puheen, tai enemmänkin kertoi mummin elämänkerran. Siinä oli paljon uutta minullekkin. Oli jotenkin hauskaa ja eläväistä kuulla miten mummi on tavannut akoinaan Reino papan ja miten isäni on lapsena leikkinyt kanojen kanssa. 

Isäni Pekka lapsena

 Tätini päätti puheen hyvin mummin arvomaailmaan. Siihen, miten mummi rakasti ja arvosti eniten perhettä ja läheisiä. Aina muisti syntymäpäiväkortilla ja joulukortilla ja kun tultiin kylään ensin halattiin ja istuttiin pöydän ääreen vaihtamaan kuulumiset. Miten mummi arvosti, tykkäsi ja nautti siitä kun hänele soitti ja sai vain jutella. Mummini oli ambivertti, kuten minäkin. Häneltä sen olen ehkä perinytkin. 

Elän tällä hetkellä jonkin sorttista kolmenkympin kriisiä, joten mummin poislähtö osui arkaan paikkaan. Yritän kuitenkin ajatella, että mummilla on paljon parempi siellä jossain nyt, kuin väsyneenä hoitokodin sängyllä. Nämä puheet ja ajatukset mitä tapahtumaketju on minussa saanut aikaan, on tuonut uutta näkökulmaa kriisiini. Siihen, että työ on vain työtä, sitä voi vaihdella. Ihmiselämä ja minun elämä on kuitenkin jatkumoa suvustani, mummista, Reino papasta, isistä, äidistä ja omat tekoni vaikuttaa muitten elämään. Vaikken itse meinaa lisääntyä, niin välillisesti ainakin. 

Mummilta peritty hartiahuivi

Ajatus sukulehdestäni: "Itse kunkin eletyillä päivillä on ollut joku tietty tarkoitus. Jäljellä olevat päivät ovat elämisen arvoisia." 

Mälsä ja helvetin helle

Minä en ole kesäihmisiä, itseasiassa kesä on vasta kolmantena suosikkivuodenajat listallani. Rakastan syksyä yli kaiken ja talvessa on paljon omaa tunnelmaa. Kesä on ihan kiva silloin kun sataa virkeästi tai on yötön yö ilman itikoita. Lämmin saa olla, mutta helvetin helle ja kuumuus on aina ollut inhokkiani ja nyt vielä pahemmin. 

Helle väsyttää...

Tämä on kolmas kesä mälsäni kanssa. Viimeiset kaksi ovat meneteleet, mutta nyt sairaus tappelee vastaan ja osassa päivistä on voittanutkin. Minulta loppuu kuumuudessa voimat äärimmäisen helposti. Urheilu on saanut kokonaan jäädä, hyvä jos kävelemään jaksan. Rannalla lötköttäminen ei ole innostanut, mutta virkeässä vedessä nautin kovasti, silloin kun tässä kuumuudessa sinne jaksaa raahautua. Uupuminen on hyvin kokonaisvaltaista, vapaapäivä menee helposti tekemättä mitään, tai sitten jaksan just ja just sen yhden kauppareissun. Uupuminen itsessään ei ole edes pahinta, varsinkin kun appi-isältä saatiin ilmastointilaite, vaan jalat. Kerroinkin jo Levottomat jalat- postauksssa mitä mälsä on jopa tehnyt jaloilleni,, mutta nyt helteiden aikana on ilmaantnut voimakkaita oireita, jotka tulevat ilmi päivittäin.Jalat puutuvat, keskimäärin 5 kertaa päivässä. Lähes jokaisen kävelylenkin tai työpäivän jälkeen jalat oikein kirkuvat hoosiannaa ja sängyssä maatessa tunnen koipeni todella raskaina. 

Vain kahtea päivänä on tänä kesänä tullut ihana kesäsade

Uusina oireina on kanssa sähköiskut. Neurologi sanoi puhelimessa sille jonkun ihan virallisen terminkin. Ympäri kehoa, mutta pääasiassa jalossa, tuntuu aina vähän väliä kuin pieniä sähköiskuja, keltaisia salamoita. Se saa aikaan pakkoliikeitä ja niitä tulee ihan kesken työpäivän ja jopa nukahtaessa. Nämä tuntuvat kipuna, joka kestää vain hetken, mutta niitä kanssa tulee usein, kymmenittäin päivässä. Varsinkin silloin kun ne alkaa jaloissa, on kävely todella varovaista. Viime viikolla jouduin hakemaan sairaslomaa tähän. En luota oikein askeleihini ja koska olen muutenkin tulut kömpelöksi, pelkään kaatumista vähän väliä. Just ennen juhannusta kompastelin meidän rappuralliin ja saikkuahan siitäkin tuli, kun löin polveni kipeästi metalliin. Onneksi olen ostanut itselleni voimakepin, joka auttaa tuollaisissa tilanteissa, niin etten ihan raatona joutunut makaamaan. 

Mun kavereilla Lucius Malfoylla ja Jyrki69:llä on kanssa voimakepit

Olen hyvin uskollisesti koittanut koko tämän epidemian ajan pitää maskeja yllä kaupoissa ja busseissa ja töissä kun on pakko. Arvatkaa vaan onko työpaikallamme ilmastointia? Koko myymälässämme on henkilökunnalla vain kaksi tuuletinta, toinen taukotilassa ja toien kassalla. Kuuma maski 5 h päivässä 28 asteen myymälässä on aivan killeriä ja se uuvuttaa kanssa kunnolla. Kun henki ei meinaa kulkea, pelkään kokoajan paniikkikohtauksen saamista. Toivon todellakin, että kaikki hakisi nyt kiltisti rokotteen, että voitsisiin luopua maskeista mahdollisimman pian. Jos ei itsensä, niin edes muiden vuoksi. Se naapuri, kauapantäti tai kaukainen sukulanen voi kokea maskin käytön yhtä ahdistava kuin minä.

Börre ainakin piristää mieltä

Reilun kuukauden kulttua eräskin Severus täyttää kolmekymmentä ja alottaa kesäloma part. 2. Sen voimalla, ja toivon todellakin sateista, tuulista, synkkää ja myrskyistä ja eritoten tunnelmallista syksyä.

Loppukesän postikortti

Tunnelmallinen syksy, kumpa olisit jo täällä

Juhannustaikaa

Yhdeksän kukkaa tyynyn alle

Juhannussauna

Kiehu mun saunain

heitä mun löylyin

Anna mä loitsuni luen

Vihdan tuoksu

paranna mun haavain

Vihdan lehdet

helli mun ihoain

Vihtain puhtoinen tuoksi

Kiehu kiukain

Loitsi saunain

Anna ukkonen voimaa

Heitä salamaa, läiski sadetta

Anna ukkonen voimaa

Voimista mun päätöstäin

Loitsi ukkonen voimaa

Vaarallinen juhannus

Yhtenä iltana

Minulla oli parikin blogiteksti aihetta mielessä, mutta huvitti mieluummin tehdä joku haaste. Niinmpä Googlettelin erilaisia blogihaasteita ja tämmöisen ystäväkirja tyyppisen haasteen löysin Villa-kotiranta blogista. Onhan pian ystävänpäivä.  

Bloginimeni tarina: Videonauhan aikaa -nimi tuli siitä, että keräilen videoita. Se sisältää Disneyhassahtaneisuuden, keräilyn, nostalgian kaipuun, viattomuuden, 90-luvun ja vhs-kasettien ihanat mainokset.

Siviilisääty: Avolitossa 

Asumiesmuoto: Rivitalo

Kiinalainen horoskooppi: Googletetanpas - ilmeisesti olen lammas 

Harrastukset: elokuvat, kirjoittaminen, käsityöt, kissat, keräily, kokkailu, matkustelu  

Pohdin: Miksi aivoni eivät anna minun nukkua öisin vaikka väsyttää?

Vihaan: Hyttysiä, väkivaltaa 

Halveksin: Sotaa ihannoivia ihmisiä

 Pyrin: Olemaan onnellinen  

Rakastan: Avomiestäni, kissaani, hyvää ruokaa ja leffojen katsomista 

Haaveilen eniten: Että osaisin elää hetkessä 

Tarvitsen: Rakkautta ja hellyyttä ja vähän rahaa ei olisi pahitteeksi  

Pelkään: Vesillä matkustamista, splatter leffoja, kuolemaa (ja mieheni mukaan Tiivitaavia) 

Kaipaan: Isääni, ukkiani ja edesmenneitä kissojani.

Murehdin: Aivan liikaa 

Kerään: Elokuvia, sarjakuvia, Barbielehtiä, Barbie nukkeja, kirjoja, vhs-kasetteja

Lempiväri: Yön sininen  

Vuodenaika: Syksy, eli elokuun 20 (oma synttärini) - ensilumen tulo 

Kirja: Taikatalvi  

Elokuva: Tuhkimo 

Musiikkilaji: Kasari ja ysäri Suomirock, sekä goottityylinen rock ala Sixtarit 

Numero: 7 on sellanen numero, että se näyttää visuaalisesti kauniilta  

Eläin: Kissa

Asia minussa: Vaikka monet luulevat minua extrovertiksi puheliaisuuteni takia, niin olen oikeastaan ambivertti. Vaadin paljon rauhaa ympärille akkujen lataamiseen. Olen myös todella herkkä ja otan asiat henkilökohtasesti. 

Ruoka: Kiinalainen ruoka, hampurilaiset, suklaa ja sipsit.

 Juoma: Vesi 

Lomakohde: Epsanjaan jos pääsis  

Tuoksu: Valkosipuli

 Kasvi: Koivu 

Säätila: Syksyinen, kevt ja raikas tuuli jossa lentelee oransseja lehtiä. Vähän tihkusadetta voi olla seassa.

Tapa viettää vapaailta: Jättumuki vettä, grills sipsejä valkosipulidipin kanssa ja telkkariin Sinkkuelämää maratoni.  

Valkolakki: laitettu päähän 2010  

Tatuointi:

Tilaan baarissa: Hartwallin Lonkero

 10 vuotta sitten: Opiskelin näyttelimistä ja vietin taiteilijaelämää. 

Biisi joka on koskettanut viimeksi: Hector - Yhtenä Iltana

Barbien syysretki

Skipper oli pahasti vilustunut. Häntä harmitti kovasti. Barbie oli perheieen ja ystävineen lähdössä retkeilemään viikonlopuksi. Skipperin oli pakko jäädä kotiin tv:n ja kirjojen ääreen.

Miranda oli harmistunut Skipperin puolesta. Hän lupasi jäädä Skipperin seuraksi, Mirandaa kun retkeily syksyisessä ulkoilmassa ei oikein houkutellut.

Barbie oli huoneessaan pakkaamassa Nuorisolle makuupussit, lukemista, vaihtovaateita...

Stacie keskittyi kaivelemaan skeittlautaa mukaansa. Eihän sitä saata arvata millaisia maastoja retkeilypaikalta löytää. Shelly ottaa mukaansa unilelun, niin on turvallista nukkua,

 Stacie on jo malttamattona autossa odottelemassa. Barbie tuo mukanaan täyttä eväskoria. Eiköhän ruokaa riitä kaikille.

 Sääennustus on luvannut sadetta. Niispä Shelly ottaa sontikat mukaan.

 "Terve innokkaat retkeilijät!" Ken huikkaa. Hän on luvannut tulla matkalle kuskiksi ja grillivastaavaksi.

 "Tod, pitkästä aikaa!" Stacey hihkuu. Staceyn paras ystävä Tod asuu napurikaupungissa eivätkä he näe kovin usein. Molemat ovat innoissaan, sillä nyt on koko viikonloppu aikaa olla yhdessä.

 Auto on lastattu, jote eikun lähtöön.

 Staciella ja Todilla on ahdasta, mutta niin hiivatn hauskaa keskenään.

 Shelly matkusta Barbien sylissä. Auto on ihan täynnä.

 "Ollaanks perillä?" takapenkiltä jo kysellään.

 "Aivan kohta, malttakaa velä hetki."

Vihdoin perillä. Te nuoriso saatte vallata yläkerran. Minä, Ken ja Shelly nukumme tässä alhaalla.

"Oma kerros, jihuu!"

Ken lähtee vielä etsimään autolle parkkipaikkaa.

Barbie, Ken ja Shelly jäävät hetkeksi lepäämään, kun Stacey ja Tod ovat valmiita tutustmaa alueisiin.

"Täällähän voi riippua ihan kuin apina!"

"Kiitos skeitin lainasta Stacie. Aivan mahtavat rampit täällä"

Kaikki on niin erinäköistä kuin kotona.

Tämä pieni laspalatsi on upea paikka. Mitkä näkymät..

"Hei katso, jättiläismäinen kissa!"

Babrie, Ken ja Shellykin lähtevät kävelylle. Ulkona sata jo roimasti.

He löytävät mielenkiintoise, pulputtavan suihkulähteen.

"Älä mene liian lähelle Shelly, muuten vielä kastut."

"Katsokaa mitä minä löysin!" Shelly hihkuu. Ken kertoo sen olevan kissaenkeleiden muistopaikka.

Ulkoilu raittiissa ilmassa väsyttä kaikkia, joten päivällinen on kohdallaan. Barie on pakannut mukaan leipää, hedelmiä, vihanneksia, limukkaa...

Ja Ken grillaa mahtavat perunat vatsan täytteeksi.

Voileivät maistuvatkin hyvin pitkän päivän jälkeen.

Barbien vieressä Shellyäkään ei pelota.

Aika mennä maate. Stacie ja Tod vielä juttelevat, juovat colaa ja lukevat sarjakuvia omassa kerroksesaan.

Barbie on löytänyt mukavan perhemakuupussin, mihin kakki mahtuvat vierekäin lämpimästi nukkumaan.

Kauniita unia reippaat retkeilijät.

Viikonloppu on lopussa. Sunnuntai-iltana kaikki ovat väsyeitä ja rentoutuneita. Skipperin kuumekki on jo laskenut. Tod jää vielä Stacien luo yöksi ennen kotiinpaluuta. He syövät retken jämiä ja katsovat vielä hetken illan musiikkiohjelmaa. 

Barbie kiittää Keniä hyvästä matkaseurasta ja tarjoaa hänelle iltapala pizzaa. Ehkä he tekevät samanlaisen matkan jälleen ensi syksynä.