On ollut todella raskas kesä ja alkusyksy tähän asti. Perheessä on ollut sen sorttista kriisiä, kiitos mielenvikaisen siskoni, etten ole kunnolla pystynyt sitten huhtikuun rentoutumaan täydellisesti, vaan ihan kokoajan tuossa hartian päällä on pyörinyt stressipeikko. Välillä on ottanut vähän enemmänkin kuin vähän ja matti-sakarini ei tule sen kanssa ei sitten yhtään toimeen. Tämä on konkretisoitunut jokasen elämän osa-alueeseen. Kesälomat meni pilalle ja pitkä saikku ei taas tehnyt mielelle hyvää. Onneksi olen edes yrittänyt puuhastella kaikkea muuta, joista tässä kuvakoosteena muutamia paloja:
Keväällä kävimme puolisoni kanssa katsomassa Yön muistokonserttia. J.P. Leppäluoto tulkitsi Yötä hyvin, joten menen mieluusti jatkossa katsomaan Yö yhtyettä jos Leppäluoto jatkaa solistina.
The 69 Eyes esiintyi Pakkahuoneen Klubilla kanssa tuossa keväällä. Kyllä uusin levy toimii hyvin livenä.
Kesäloma alkoi vähän raskaammalla konsertilla eli Rammsteinilla. Aikaisemmin en ole käynyt näin isoilla stadion keikoilla. Musiikki ja erityisesti valo-ja pyrotekniikat oli upeita, mutta noin julmettu määrä ihmisiä ympärillä kyllä vähän ahdisti, plus jalkoihin keikan lopussa alkoi jo sattua seisominen. Onneksi oli keppi ja parhaat kaverit mukana.
Jo aikaisemmin, sillon kun sisko oli terve, olimme suunnitelleet kylpylä- ja ruokamatkaa Saksaan. Pääsiäisenä ostimme liput ja toukokuun lopussa siellä kävimme. Matkaintoa söi se, että olin vatsataudissa, mikä tarttui kanssa siskoon ja hänen mielenterveytensä oli jo tuolloin heikkenemässä, sillä hänen seurassaan piti olla äärimmäisen varpaillaan jokaisesta sanomisesta ja tekemisestä. Hän ei selvästikään ymmärtänyt myös minun ms-oireitani ja pelkoja sairauden kanssa matkustamisesta. Sen opin, että aina varaa hotelli läheltä metropysäkkiä (läheltä = alle 500m) ja AINA ota lentokentältä taxi suoraan hotelliin. Ensimmäiset riidat nimittäin tuli jo metroasemilla kun mietittiin miten mennä majapaikkaan. Joskus haluan uudelleen käydä Berliinissä, mutta mieluummin toisessa seurassa tai yksin. Nyt ei tullut sitä Feel Berlin kokemusta mitä kaipasin. Matkan jälkeen sisko pimahti lopullisesti, ja sai omat oireet voimakkaiksi. Olen mm. kaatunut lenkillä niin että minut haettiin ambulanssilla sairaalaan. Syy kaatumiseen oli todella voimakas paniikkokohtaus.
Koska jo viime kesä oli haastava, tein itselleni pienen huoneentaulun teemalla Näin selviän kesästä. Ja selvisin!
Juhannus tuli vietettyä perinteisesti mieheni porukoiden saunalla.
Keijärvellä kävin kesällä uimassa ja leikin vähän Barbeilla. Muutamaankin fotonovelliin tuli räpsittyä kuvat.
Viime vuonna tuli tiivisti seurattua Vain Elämää ohjelmaa ja siittä löysin Tommi Läntisen. Hän oli keikalla todella hyvä ja energinen, mieluusti menen toistekkin katsomaan.
Barbien kylpyläleikkejä tuli kuvattua myös omalla partsilla.
Sain houkuteltua ystäväni mukaan Vauhti Kiihtyy festareille, jossa tärkeimpänä oli tietenkin The 69 Eyes! Myös Dingo siellä esiintyi ja loppuillasta katsottiin myös Kotiteollisuuden keikka siellä.
Kesäloman toinen osuus aloitettiin Popedan Ratinasta poikki konsertilla, jossa Costello Hautamäki edelleen jaksoi hymyillä, vaikka kaatosade piiskasi yleisöä. Tykkäsin keikasta mutta se liika ihmispaljous selvästi väsytti minua.
Nyt syyskuussa lomat on käyty ja tuntuu että stressipeikon takia en meinaa palautua. Syysilmat onneksi on ihania ja kohta voi jo tunnelmavalaistusta kotia laittaa, syyä suklaata ja juoda kupponen kuumaa teetä. Loppuvuodelle uusia suunnitelmia töiden suhteen, mutta kerrotaan niistä jos ne toteutuu. Joululahjoja tässä vähän jo puuhastelen ja pohjoiseen pikkujouluihin on Kummeli esitykseen Zemppiareenalle liput jo ostettu.
Tämän tekstin aiheena on yksi isoimpia rakkauksiani; Tampere!
Kun olin lapsi, olen kuulemma äitilleni joskus sanonut, että haluan muuttaa isona Tampereelle. Tampere nimittäin on älyttömän siisti kaupunki. Niin sanottiin Tuula Kallionimen lastenkirjassa Reuhu-Rinteen ala-aste. Olen varmasti ihan pienenä käynyt porukoiden kanssa Tampereella, sillä sukulaisiani asuu tässä lähellä Toijalassa. Muistan kuitenkin elävästi sen kerran, kun ekat muistikuvat sain Tampereesta. Ne oli vuonna 2002, kun siskoni pääsi ripille. Äiti vei hänet lahjaksi Englantiin ja itse menin hoitoon sukulaisilleni tädille ja serkuille. Kävimme Nokian Edeenissä, katsoimme Valehtelija, Valehtelija elokuvaa ja sain ekat muistikuvat Särkänniemestä ja rakastuin Tukkijokeen ja Koskenlaskuun. Kun koulun alkaessa piti piirtää kesäloman paras hetki, minä piirsin Koskiseikkailun.
Tukkijoen parhaat hetket
Yläasteikäisenä paljon teimme viikonloppumatkoja Helsinkiin, sillä siellä oli paremmat goottivaatekaupat ja hyvät teatteriesitykset. Lukioikäisenä matkakaupunki vaihtui Tampereeseen, sillä kiersin aina kirppareita, Työväen Teatterissa näytettiin näytelmää Vuonna -85 ja Pakkahuone tuli tutuksi konserttipaikaksi. Toteutin uhkaukseni Tampereella muutosta heti lukion jälkeen. Opiskelin vuoden Ylöjärvellä, vuoden Orivedellä ja sitten vuokrasin sokkona asunnon Tampereelta. Enkä Pirkanmaalle tuloa ole katunut koskaan. Asunnot ovat vaihtuneet keskustan pikku pesästä Lukonmäen opiskelijaboxiin ja Tohlopin huonokuntoiseen vuokra-asuntoon. Nykyään asun taas Ylöjärvellä (ympyrä sulkeutuu), mutta käyn lähes päivittäin Tampereella, joko töissä, leffassa, ostoksilla, tai vaan kävelemässä. Tampere on suosikkikapunkini ja nyt koitan kertoa miksi.
Keskusta
Tampereen keskusta on todella helppo. Yksinkertaistettuna se on Hämeenkatu, alkaa rautatieasemalta ja päättyy kirjastoon. Tampereelle on junalla todella helppo tulla mistäpäin Suomea tahansa. Solmukohta, ja bussit kanssa kulkee. Tänne Ylöjärvelle tällä hetkellä on täysin suora bussiyhteys, vaikkakin ratikan tulo nyt sekoittaa linjoja. Saas nähä miten syksyllä selvitään. Pidän kuitenkin siitä, että julkisilla on helppo kulkea mihin päin Tamperetta tahansa. Olkoot koulu toisessa kaupunginosassa, tai täytyy käydä neurologilla Tayssissa, niin oma auto ei ole välttämätön.
Suihkulähde Aleksanterin kirkon edessä, Hämeenkadun päässä
Keskusta on todella selkeä ja kompakti. Maamerkit, kuten Stockman, Koskikeskus ja Sokos ovat edelleen paikoillaan ja niiden avulla voi turistimpikin suunnistaa. Ihan kävelymatkan päästä keskustorilta on Laukontori, jossa voi fiilistellä järven äärellä. Kaikki on niin lähellä; työpaikka, ruokakaupat, leffateateri, iso kirjasto, kirpparit, liuta ravintoloita, divarit, bussipysäkit.
Plevna
Suosikkipaikkoja kun alan erittelemään, en voi olla mainitsematta Plevnaa. Kun puhun Plevnasta, tarkoitan Finnkinon elokuvateateria. Sen yhteydessä on myös ravintola Plevna, joka on kanssa oikein hyvä, mutta suuntaan paljon enemmän leffaan kuin Plevnaan oluelle. Plevna on todella laadukas teatteri, jossa on monta salia ja siellä tulee nähtyä mielenkiintoisimmat elokuvauutuudet. Henkilökunta on aina mukavaa ja täällä on tilaa katsoa elokuvia.
Illan elokuva on ollut Vaiana
Ravintolat
Tykkään käydä ulkona syömässä. En ole mitenkään gurmeeruuan ystävä, (sillä raha) mutta on ihana vaan ravintolasa istua valmiiseen pöytään. Olen vanhempana huomannut Pizza vs. Hamppari tappelussa purilaisten voittavan ylivoimaisesti, joten nykyään suuntaan mieluiten syömään aina burgeria tai kiinalaista. Burgeripaikoista suosikejani ovat Naughty Brger, Pancho Villa, Speak Easy, Rouhea Ravintola Roast sekä pikapakoista Hesburger. Kiinalaisista ravintoloista suositelen kaikille Golden Unocornia, sillä siellä saa Suomen toiseksi parasta kiinalaista (Kempeleen Lucy Dragon on edelleen ykkönen). Pikku Kiinalainen sekä Lamminpään Dragon House ovat kanssa manitsemisen arvoisia mestoja. Kävin myös juuri testaamassa Itsudemo shusi paikkaa ja pidin kovasti, vaikken ole aiemmin shusin ystävä ollutkaan.
Lamminpään kiinalaista tuli haettua usein noutona kun asuttiin Tohlopissa
Kirpputorit
En ole oikein ikinä ollut innostunut shoppailusta, se sananakin tuo mieleen vaatekaupoissa hengailun. Itse käytän mieluummin termiä kiertää kirpputoreja. Paras kirpputori Tampereella on Koivistonkylän Prisman yhteydessä oleva Silinteri. Siinä ei ole mitään muuta vikaa, kuin sijainti. Se kun ei sijaitse keskustassa. Lyhemmän kirpparikierroksen jos haluaa tehdä kannattaa suunnata Lakontorille. Sieltä löytyy Radio ja Tarina. Radio on joskus ollut Suomen suosituin kirppis ja minusta tuntuu että he elättävät tätä kuvitelmaa edelleenkin. Heidän myyjänsä ovat usein hyin töykeitä ja tavara on todella uutta. Harvoin tältä kirpparilta löydän mitään. Tarina taas on kiva piristysruiske ja siinä on kahvilapuolellakin mukava istua. Harvemmin Tarinastakaan löytöjä teen, mutta paikassa on todella kiva tunnelma. Pyynikillä sijaitsee vielä Kodin 2 niminen kirppis, jossa oikeasti on vanhaa tavaraa, mutta kanssa todella töykeä henkilökunta.
Perinteisten kirpparien lisäksi löytyy pari Fidaa ja muutama Uff, joista löytää kyllä aina tarvittavan vaatekappaleen jos jotain tiettyä etsii. Tälle kesälle kaipasin kovasti farkkutakkia ja Uffistahan nappasin täydellisen, eikä tainnut maksaa kuin 8€. Lielahdessa on Punasen Ristin Kontti, Jonna kirppis sekä iso kierrätyskeskus. Varsinkin tämä uusi kierrätyskeskus on mieleeni, kun siellä myydään videoita! Satuimmepa kerran kesällä menemään automatkalle Kangasalle Pirkan kierrätyskeskus kirpparille ja sieltähän löytyi vaikka ja mitä. Harvoin minä kirpparilla yli parilla kympillä edes löydän tavaraa mutta tuolta löytyi.
Viiden tähden elokuvadivari
Keskustan divareista täytyy ehottomasti mainita Lukulaari ja Viiden tähden elokuvadivari. Lukulaarista olen löytänyt paljon hyväkuntoisiat Tenavat sarjakuvia ja lastenkirjoja. Olen sieltä myös usein joululahjakirjoja löytänyt. Viiden tähden elokuvadivari on Tampereen yksi kärkijuttuja näin leffahullulle. Saatan helposti lasten vhs-hyllyn edessä viettää puolituntia, kun tarkastelen onko tullut jotain uutta. Kotimaiset dvd;t kanssa tarkastan joka kerta. Myymälässä voi myös tehdä vaihtokauppaa, eli vie vanhat leffasi sinne ja rahan arvosta ota muuta käytettyä tilalle. Tämä on todella kätevää, sillä näin olen päivittänyt monet elokuvat parempikuntoisiin tai uudempiin formaatteihin.
Konserttipaikat
Kävin Tampereela ensimmäisen kerran konsertissa marraskuussa vuonna 2009 katsomassa The 69 Eyesia Pakkahuoneella. Paikalle oli helppo mennä, sillä vaikken silloin asunut vielä Pirkanmaala, niin rautatieasemalta oli sinne selvät opasteet. Viimeisin keikka millä olen käynyt oli nyt kesäkuussa 2021, samalla Pakkahuoneen lavalla. Esintyjä oli Vesterinen Yhtyeineen. Pakkahuoneesta ei olemitään pahaa sanottavaa, sijainti on mainio, lava iso ja yleisön turvavälitkin hyvin huomioitu. Pakkahuoneella on myös oma pienempi Klubi puoli ja siellä on kanssa keikkoja. Tämä lava on intiimimpi ja sopii yhtyeille, jotka ei vedä isoa lavaa täyteen. Nykyään Sixtarit esiintyvätkin Klubin puolella, mutta se ei haittaa kun siinä pääsee lähemmäs itse artistia.
Ekalta The 69 Eyesin Tampereen keikaltani
Tampere-Talossa olen kanssa ollut keikalla, mutta itse en niin konserttisaleista välitä. Niistä puuttuu semmoinen keikkatunnelma. Tampere-Taloa on remontoitu paljonkin ja nykyään siellä onkin keikkapuoli, Sorsaklubi. Siellä näin The 69 Eyesin viimeksi ja keikkapaikkana oli oiken hyvä. Turvavälit oli tälläkin hyvin otettu huomioon.
Ihan ydinkeskustassa oli ennen pieni ja intiimi Tähti, mutta se on jo poissa. Tähti oli ihan Tampereen yllä ja tykkäsin kyllä mestasta kovin, vaikka olikin hyvin iskelmävaikutteinen. Olympiassa olen kanssa jonkun keikan nähnyt ja paikkana se on ihan ok. Yo-talolla on keikoissa vähän se ongelma, että siellä lava on niin pieni ja matala, että yleisöä ei oikein voi rajata. Lähes kuka vain voi hypätä sekaan bändin kanssa. Isolle yhtyeelle, kuten Popeda, Yo-talo on aivan liian pieni. Heidät kun siellä kerran näin, niin oli tavattoman ahdasta. Uusin suosikkikeikkapaikkani (ainakin kesällä) on Särkänniemen vieressä oleva Mustalahden Sataman Ravintola Kaisla. Siellä artisteilla on oma pavilijonki, joten keikka on tavallaan ulkona, mutta katoksen alla. Tämä on jotenkin ihana ja toimiva ratkaisu. Tällä hetkellä olisikin lippu Dingon keikalle Kaislaan, mutta saa nyt nähä peruuntuuko tapahtuma.
Neljä Ruusua Kaislassa parivuotta sitten
Luonto
Tämä on yksi syy miksi Tampere on parempi kuin Helsinki tai Oulu tai mikään. Luonto on ihan lähellä. Tampere rakentuu Näsi- ja Pyhäjärven väliin, joten kävelymatkan päässä on mitä upeinta järvimaisemaa. Keskustorilta ei Pyynikille kävele kauaa ja mitkä maisemat. On uima-rantaa, metsää, puistoa, venelaituria, Särkänniemen puolella kivikkoa ja Särkän Tyrskyn kyydissä oikeasti pelottaa, että kohta lennetän järveen. Keskellä kaupunkia on leikkipuistoa, on Sorsapuistoa, on Koskipuistoa, on kukkaistutusta. Tohlopista voi löytä jopa laiduntavia lampaita. Arboretum eli upea kukkatarha on oikeasti kävelymatkan päässä ja maisemat hivelevät silmiä. Monesti kun ajatellaan että Tampere on ruma tehdaskaupunki, niin pitäisi muistaa että piippujen sijaan täällä on tosi paljon luontoa ja puistoja ihan vieressä. Näistä jokainen meistä voisi nauttia enemmän.
Hassisen Koneen Levottomat Jalat on itselleni ollut aina suht tuttu kappale. Vaikken ole mikään urheilijatyyppi, niin olen aina tykännyt kävelemisestä ja kyllä koen, että itellänikin on vähän väliä levottomat jalat.
Siksi tämä seuraava kokemus, joka tapahtui torstaiaamuna, sai minut todellakin säikkymään.
En tuntenut jalkojani. Ollenkaan.
Ihan tosi. Heräsin torstaiaamuna sinä puolikuuden maissa, kun Börre naukui. Kävin veskissä ja takaisin sänkyyn jatkamaan unia. Ihmettelin sänkyyn päästyä oloani, ihoa kutitteli ja koko kehoa pisteli. Käsiä en saanut liikkeelle ja uudelleen en nukahtanut. Kun kello soi siinä seittemältä, niin nouseminen oli hankalaa. Pääsin jotenkin käsien avulla istuma-asentoon, mutta jaloissa ei ollut mitään tuntoa. Kun koitin liikuttaa, niin mitään ei tapahtunut. Ajattelin vain että voi MÄLSÄ! Ensimmiänen yritys nousta päättyi kontilleen lattialle. Toinen yrtiys oli kaatuminen sänkyyn. Sitten ei auttanut kun pyytää apua. Avomieheni auttoi pukemaan housut ja sukat ja lopulta saattoi minut sohvalle. Olin työterveyteen yhteydessä, että mitähän tässä kuuluisi tehdä, kun en pääse mihinkään liikkeelle. Ainoa keino oli soittaa 112.
Ambulanssn odottamisessa koitin saada koipia toimimaan. Pari kertaa pääsin ylös käsillä tasoista tukien, mutta askeleihin ja pystyssä pysymiseen ei mitään voimia, joko kaaduin takasi tuolille tai niinkuin lopuksi, lattialle. Ensihoitajat kun saapui paikalle niin kyseltiin kaikkea, mitattiin verenpainetta ja kuuemtta ja ei mitään ihmeellistä. Ei muutaku pyörätuoliin kyytiin ja lanssilla Acutaan. Olin paikalla yhdekäsn maissa ja otettiin veri- ja virtsanäytteitä, mutta muuten, ei mitään. Siinä makoilin sängyllä vain odottaen ja odottaen ja odottaen. Kännykän akku alkoi jo lopumaan loputtomasta pasianssin peluusta ja fb;n selailusta. Koitin liikutella jalkojani, ja pikkuhiljaa alkoi tunto palautua. 12 maissa pääsin jo seisomaan ja jonkin aikaa siitä itse kävelemään vessaan. Mutta mitä, odottelu vaan jatkui ja jatkui. Siinä vajaa kolmelta sain lääkärin paikalle, 6 tunnin odottelun jälkeen. Lopputulos; ei tiedetä mistä tämä jalkojen tunnottomuus johtui. Kokeet normaaleja, ja lääkäri soitti ms-hoitajalleni. Hän sanoi, että "Ei tämä ms-tautiin voi liittyä, kun noin nopeasti tunto palasi!" Sinä vaiheessa alkoi itellä mennä hermo.
Jos et oikeasti itse ole kokenut jotain tuntemusta, niin silloin on turha tulla pätemään vaikka kuinka olisit Pirkanmaan tai koko maailman paras lääkäri. Kyllä nämä nimen omaan ovat taudin oireita. Soitin seuraavana aamuna itse neurolle, joka kuvaili; "Kyllähän nämä oireita on, mutta ei pahenemisoireita." Minä en kysynyt onko pahenemisoireita, vaan että ylipäätänsä syy siihen, miksi en yhtäkkiä voi edes kävellä, johtuu tästä saatanan Mälsästä! Sen puhelun aikana lähti oma neurologi vaihtoon ja hyvä niin.
Mitä tästä seikkailusta opimme? Jokaisella on oikeus ja kohtuus vaihtaa lääkäriä, sillä luottamus on tärkeää. Se on sama kuin hyvän gynegologin tai hierojan löytö; huonolle et halua mennä uudestaan ja kun löytää sopivan, niin siitä ei halua päästää irti.
Toiseksi; muistaka rakastaa jalkojanne. Jalat nauttii pitkistä suihkusta, saunasta, jalkakylvystä, hieronnasta, makoilusta, mukavista kengistä, istuvista housuista, joulusukista ja kauniin musiikin tahdissa tanssimisesta.
Jaloille pitäisikin useammin sanoa: "Ei haittaa koipeni, vaikka olette levottomia. Rakastan teitä slti"
"Katselin kuvaa sun jalasta ja aattelin soittaa" Sanoo Inkku Inkun Päivkirjassa, kun katselee kuvaa isänsä jalasta. Aivan mahti sarja muuten! Tämä pitäisi katsoa uudestaan ja kirjottaa siitä Elokuvalippuihin.
Seurasin syksyllä tv-ohjelmaa Kirppiksen Kingi. Siitä sain idean tähän postaukseeni, eli esitellä 10 parasta kirppislöytöäni. Olen käynyt kirppiksillä ihan pikkutytöstä asti ja edelleen kirppisket ovat minule mukavia seikkailun paikkoja. Aina kun vaan mahdollista käyn mielelläni kirppiksillä. Parhaita ovat toei- ja pihakirppikset ja kirpparit joissa on ihan myyjät pöydän takana. Niistä teen eniten mielenkiintoisia löytöjä. Toisena on itsepalvelukirppikset, mitä Suomessa onneksi on aika paljon. tämän hetkinen suosikkini niistä on Tampereen Koivistonkylän Prismassa sijaitseva Tarina. Kierrätyskeskukset lasken kanssa kirppisten joukkoon, mistä olen tehnyt yllättäviä löytöjä.
Tähän top 10 listaan en ottanut mukaan tuotteita mitä olen ostanut tori.fi, huuto.net, tai facebook kirppiksiltä. En myöskään niitä mitä olen löytänyt tai saanut ilmaiseksi tai ostanut leffa, vaate tai levydivareista. Yleensä tälläisistä paikoista ostan jo valmiiksi tiettyä etsimääni tavaraa.
Mietin millä perusteella tuotteet pääsee top 10 listalleni. Annan eniten arvoa sille, minkä ilon tunteen kyseisen tuotteen löytäminen on minulle tuottanut.
10. Kynttelikkö
Ostospaikka: Bonus kirppis, Tampere
Hinta: jotain 3-5€
Vuotta en muista, mutta ihan keksikesällä löytin tämän ihanan, puisen sähkökynttelikön Bonuksesta. Yleensä nämä kyntteliköt ovat niitä enemmän kolmion mallisia, mutta itse pidän kovasti tästä suorasta. Sitä ei ole maalattu, vaan on edelleen aidon puun värinen. Parastahan on se, että nämä kynttilät eivät ole mitään orsanssiin vivahtavia ledejä, vaan aidon lämpimän keltaisia. Tämä kyntelikkö on joukajouluisessa käytössä ja toimii edelleen hyvin.
9. Eka- ja Tokaluokka pc-pelit
Ostospakka: Joku hallissa oleva kirppispäivä, Oulu
Hinta: Yhteensä 1€
Minulla oli nämä pc-pelit lapsena ja tykkäsin Alkupolun peleistä todella paljon. Kun tietokoneemme ajan saatossa muuttui Windows95 mallista paljon uudempaan, niin nämä pelit hävitettiin. Kun sitten jossain Oulun hallissa olevan kirppispöydän yhdestä korista nämä bongasin, niin pakohan ne oli ottaa mukaan. Näistä alkoikin minulla vanhojen lapsudenpelien keräily aikuisena. Mieheni vielä latasi läppärilleni virtuaalikoneen, niin että saatoin pelata näitä. Voi ei, Rohmuhirviö!
8. Joulupukin Paja Musikkisatu
Ostospaikka: Peräkonttikirppis, Tampere
Hinta: 2€
Olen lapsesta asti omistanut Disneyn Musiikkisatuja ja kun sitten niiden takana on listausta, että mitä kaikkea on julkaistu, niin olen aina himoinnut tätä. Kun Peräkonttikirppiksellä Joulupukin Paja tuli vastaan en voinut pysyä nahoissani. Olin niin innoissani. Harmikseni kasettia ei tuohon ollut myynnissä, mutta paljon myöhemmin sain kasetin ostettua facebookin kautta. Kirja seuraa Silly Symphonia Joulupukin paja todella kivasti, vaikka käännös on tietty tehty eri tavalla mitä suomennoksessa.
7. Aku Ankka Tarjotin
Ostopaikka: Tarina kirppis, Tampere
Hinta: 2€
Pari euroa pienestä tarjottimesta kuulostaa itselleni vhän tuhlaukselta, mutta jouluinen kuva Aku Ankasta ja veljenpojista on niin ihana. Mukana on myös bambi ja Pöllövaar. Tämä on vaan niin kanis tarjotin, että täytyy olla joka joulu esillä. En tiedä yhtään onko virallista Disneytuotantoa vai mitä, mutta on todella kaunis.
6. Vesa-Matti Loiri; Sydämeeni Joulun Teen Lp-levy
Ostopaikka: Bonus Kirppis, Tampere
Hinta: 5€
Yllättävän paljon joulujuttuja tälle lisitalle päätyy. Olisinko ollut 8-vuotias kun löysin äitini hyllystä tämän joululevyn cd-version ja kuulin Loirin tulkitsemana Tontun (aikasemmin olen kuullut vain Essi Wuorelan Harlekiini vesrion). Kyseinen levy on upea ja kun Lp-soitin on talouteemme hommattu, niin ehdottomasti päätin heti ostaa tämän levyn, kun sen satuin löytämään.
5. Punaiset popot
Ostopaikka: Pihakirppis, Ylöjärvi
HInta: 4€
Olen todella huono ostamaan vaatteita ja kenkiä tavallisilta kirppiksiltä. Nämä tulivat ihan puskasta vastaan, kun päätin vähän tutustua tulevaan (eli nykyiseen) asuinalueeseen. Vuorentaustassa oli jokin kirppistapahtuma, eli jokainen saattoi pihallensa pistää pystyyn kirppiksen ja netissä luki osoitteet missä näitä on. Samalla kun kävin tutustumassa uuden kotimme (eli nykyisen kotimme) lähiympäristöön, kiersin näitä pihakirppiksiä. Ihan viimeisimmältä minulle iski silmään nämä punaiset popot. Sovitin ja se olirakkautta ensisilmäyksellä. Täydellinen koko, täydellinen väri, täydellinen malli ja koska kolikoita oli vain 4 lompakossa, niin sain sillä. Rakastan kenkiä, jota kopisee kävellessä.
4. Soundi lehdet
Ostopaikka: Joku jo edesmennyt kirppis, Oulu
Hinta: 3€
Ja yllä olevista kuvista voitte päätellä miksi nämä lehdet ovat niin tärkeitä. Ihan sattumalta kerran lukioikäisenä käytiin äidin kanssa jollain vanhalla Oulun kippiksellä ja yhden pöydän alapuolella oli lehtiteline, joissa muutama Soundi. Ja molempien Soundien kannessa The 69 Eyes. Todelakin ostin ja iloitsin näistä haastatteluista niin. Kun Yö Saapuu Pariisiin jutussa Jyrki jopa kommentoi Paris Kills levyä ihan kappale kappaleelta. Alempi lehtijuttu käsittelee enempi Sixtarien historiaa, kun Framed In Blood kokoelma ja Helsinki Vampires Live dvd olivat ilmestyneet. Aivan ihania haastatteluja ja kuvia, ja siski olenkin säilönyt nämä leikekirjaani.
3. Disney Musiikkisatu boxi
Ostopaikka: Bonus Kirppis, Tampere
Hinta: 10€
Aivan pakko myöntää, että tämän löydön teki kyllä avomieheni. Olimme siis yhdessä Bonuksella, mutta hän bongasi mulle tän hyllystä. Olin aivan myyty ja käskinkin häntä pitämään pakettia, sillä välin kun kävin automaatista nostamassa käteistä (Bonuksella ei koskaan käynyt kortti). Boxi sisältää siis nuita samoja musikkisatuja mitä tuo Joulupukin työpaja on. Kaikissa kirjoissa oli kasetit mukana ja sisältö oli todella hyvässä kunnossa. Osa kirjoista minulla olikin entuudestaan, mutta suurin osa oli ihan uutena, kuten esim. Pete ja Lohikäärme ja Arielin Syntymäpäivä. Paketin sisällä oli siis punainen muovikotelo, missä kirjat ja kasetit olivat paikoillaan. Kun otin muovkotelon pois, sen alla oli elävä hämähkki, yak. Sen koommin en ole koteloa siinä pitänyt ja tämä boxi onkin nykyää ihan täynnä kun olen kerännyt musiikkisatuja lisää.
2. Barbababa 4, Sing-a-long-songs Hei-hoo ja Zip A Dee Doo dah vhs-kasetit
Ostospaikka: Barbababa 4 kierrätyskeskus Orivesi, Hei Hoo Kierrätyskeskus Raahe ja Zip a dee Doo Dah joku jo lakkautettu kirppis, Tampere
Hinta: Kaikki 1€ kpl.
Laitoin videot nyt samaan nippuun, sillä niiden tärkeysjärjestystä on mahdoton arvioida. Barbababan muistaakseni löysin ensin, kun asuin Orivedellä. Ihan sattumalta kierrätyskeskuksen videohyllyssä oli tämä vimeisin Barbapapa ja se aloitti Barbavidoitteni keräilyn ja ylipäätänsä vhs-harrastukseni. Kun katsoin animaation aikuisiällä ensimmäisen kerran, löysin sisältäni palan hukkunutta lapsuutta.
Hei-Hoo video oli sellainen, mitä olin metäsätänyt. Muistin, että lapsena omistimme näitä Disneyn karaokevideoita suomeksi ja tämä osa on niistä selvästi harvinaisin. Siitä syystä, että suurin osa tämän videon lauluista on dubattu vain tätä vha-julkaisua varten, sekä laulut mitkä ovat Lumikki ja Seitsemän Kääpiötä elokuvasta on otettu tähän Matti Raninin dubbauksesta, koska kasetti on julkaistu ennen pekka Lehtosaaren tekemää Lumikin dubbausta. Juuri näiden harvinaisten dubbauksien vuoski, tämä kasetti on minulle yksi suurimmista aarteista.
Ulkomaisia Sing-a-long-songs kasetteja olen nähnyt hyvun vähän. Pari ostin kerran huuto.netistä, mutta tämä Etelän Laulu elokuvan teemainen kasetti, on aioa mihin olen ikinä törmännyt fyysisesti kirppisellä. Suomalaisele tämä on jo itsessään harvinainen, kun Etelän Laulua ei ole täällä julkaistu (paitsi minullaha on sekin vhs-kasettina, Brittijulkaisuna tosin). Karaokelauluna on mukana It's a Small World joka on kohde ja läpileikkaus Disneylandin samannimisestä ajelusta. Vähän niin kuin Hei Hoossa on Pirates Of Caribbeanista.
1. Barbie Vuosikerta 1990
Ostopaikka: Pop-up kirppis Kaijakan yläkerrassa, Tampere
Hinta: 3€
Se oli ihan tavallinen lauantai, kun äitn oli kylässä. Oltiin Radiokippiksen läheisyydessä, kunnes huomattiin nuoli, että Pop-up kirppis yläkerrassa. yhden huoneen verran tavaroita ja tmä kirja pöydällä. Sinä se oli! Silmäni oli pulpahtaa pästä. Coolin tyynesti maksoin 3€ kirjasta ja pihalla pompin onnesta. Samaa kirjaa olen nhänyt huuti.netissä lähtöhintana 30€ ja siinä oli jo huutajiakin. Suurelle barbieharrastajalle ja Barbielehtifanille tämä on ultaakin kalliimpi. Kirjassa on siis ihan kaikki vanhoista kansista lehtimainoksiin, valokuvin, julisteisiin ja arvontoihin. Ihan kaikki. Tämä on niin upea. Myös vuodelta 1989 on julkaistu vastaavanlainen kirja, mutta siitä pulitin huuto.netissä sen parikymppia. Tämä siis oli itselleni aivan todelinen löytö!
Extra; Muumitalo ja Merenhuiske
Ostopaikka: Muumitalo joku kirppis Oulu, Merenhuiske Kodin Kakkonen Tampere
Hinta:Muumitalo 10€, Merenhuiske 20€
Nämä saavat kunniamaininnan siitä hyvästä, että nämä on minulla olleet lapsena. Merenhuiske ja hahmot ovat olleet "aina", mutta Muumitalo oli alunperin ihan eka ostokseni. Ostin sen jostain Oulun kirppistapahtumasta vuonna 1996 ja maksoin Muumitalosta 5 markkaa, jossa siis ei ollut lattioita kerrosten välillä. Tein lattiat vaaleanpunaisesta kartongista ja samoilla mumeilla leikin, mitä Merenhuiskeessa käytin. Sitten joskun iän myötä nämä lelut tuntuivat lapselisilta ja myin molemmat pois. Ehkä siksi juuri nämä aikuisiällä piti ostaa itselleni, ihan vain koska voin.
Minulla on ms-tauti. Se diagnosoitiin Tayssissa kesällä 2019. Ms-tauti ei näy ulospäin, koska sairaus sijaitsee aivoissa. Ihmiset eivät osaa välttämättä suhtautua toisen sairauteen, koska eivät yksinkertaisesti tiedä siitä. Olen tuntenut paljon syyllisyyttä siitä, etten aina jaksa. Muut eivät näe sitä kipua, kun puukolla piikitetään selkää, eivätkä ymmärrä miten voi pissattaa niin usein. Siksi haluan avautua kaikille. Sairaudesta tietää lähipiirini eli perhe ja tärkeimmät ystävät. Myös työpaikalla esimiehet, mutta nyt haluan tulla ulos tämän kanssa.
Ensikerran kuulin ms-taudista elokuvateatterissa. Se oli juurikin 2019 keväällä. En ole varma mikä elokuva oli kyseessä, ehkä Baby Jane. Elokuvaa ennen näin kuitenkin tälläisen mainoksen, mitä kautta kuulin ensimmäisen kerran ms-taudista. Kellään sukulaisella, ystävälläni tai tuttavallani ei ole tietääkseni neurologisia sairauksia todettu.
Mikä ms-tauti? "MS-taudin nimi tulee sanasta multippeliskleroosi. Kyseessä on autoimmuunitauti, jossa elimistö hyökkää omia kudoksia vastaan muodostamalla vasta-aineita. MS-taudissa vasta-aineet kohdistuvat aivojen valkean aineen hermohaarakkeita ja niitä ympäröivää myeliinivaippaa vastaan." (lähde: terveyskirjasto.fi)
Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että aivoihin tulee eräänlaisia tummumia eli tulehduspesäkkeitä, jotka hidastavat ja vaikeuttavat aivojen toimintaa. Kun normaaleissa aivoissa piste A lähettää signaalin pisteeseen B, niin tulehduspesäkkeiden kohdissa signaalit kulkeutuvat hitaasti, jos ollenkaan. Tulehduspesäkkeistä tulee aivoihin arpia ja ne näkyvät aivojen ja selän magneettikuvaukissa tummumina. Multippeliskleroosi eli suomeksi pesäkekovettumatauti viittaa näihin tummumiin. Tauti ei ole tarttuva, eikä ole tutkittu, että se olisi periytyvää.
Ensimmäiset oireet Minulla on ollut jo teinistä asti selkä aina kipeä. Oma syyni, aloitin olkalaukun käytön koululaukkuna siinä 14-vuotiaana. Kuten voitte kuvitella, painavat koulukirjat yhdellä olalla kannettuna on rasittanut hartioitani huomattavasti. 15-vuotiaasta asti olenkin säännöllisen epäsäännöllisesti käynyt hierojilla. Aikuisiällä siivousfirmassa työskenneltyäni hajotin selkäni lähes totaalisesti ja yläselässä todettiin rappeuma. Lääkäri suositteli ammatin vaihtoa, tai joudun ennenaikaiselle eläkkeelle. Pidin muutenkin siivoustyötä väliaikaisena, mutta silloin huomasin, että todella fyysisesti raskas työ ei sovi minulla. Aikuisiän alituiset selkäkivut ovat voineet olla ms-taudin ensioireita.
Kesällä 2017 muistan, kuinka aamuisin jaloistani lähti tunto. Luulin aluksi, että käytän vain huonoja kenkiä tai että verenkierrossa on ongelmia. Aloin käyttämään faskiapalloa jalkapohjien venytykseen. Vuoden päästä tuosta aina nukkumaan mentäessä puutui sormenpääni. Neurologi nämä oireet kuultuaan ja magneettikuvat katsottuaan epäili ms-tautia.
Matka magneettikuviin Keväällä 2019 halusin käydä selvittämässä mistä kovat alkaneet selkäkipuni olivat johtuneet. Kunnallinen terveydenhoitaja antoi lähetteen lääkärille, joka ei ottanut kuulevin korviinsa kipujani. Sanoi vain, että kuntoile enemmän. Sitten kun hän katsoi vanhat röntgenkuvat, niin vasta otti asiani vakavasti. "Ai sulla on tuolla selässä rappeuma, ehkä se sitten kannattaisi tutkia". No joo, se rappeuma on ollut siellä jo 3 vuotta! Sain vakuutettua lääkärin, että pääsen selän magneettikuviin. Hatanpään sairaalasta sitten soitettiin ja todettiin että kuvissa näkyy nyt jotain, että tarvii kuvata myös pää. Se tuntui pelottavalta, löytyykö aivoista syöpä? Pään magneettikuvauksen jälkeen sain kutsun Tayssin neurologiselle osastolle. Neurologi näytti kuvat, jossa aivoissa on tummumia. Hän kertoi silloin, että kuvat viittaavat vahvasti ms-tautiin. Ensin kuitenkin se pitää varmistaa selkäydinneste näytteellä.
Elämäni kivuliain kokemus Selkäydinneste otettiin Tayssissa. Paikalla oli lääkäri ja hoitaja. Hoitaja katseli vieressä, kun lääkäri käski minun vaihdella asentoja ja tunki jättimäistä piikkiä selkääni. Kipu oli jotain maailman sietämättömintä. Itkin, huusin apua, äitiä. Ajattelin että tappakaa mieluummin, kipu oli niin tuskaliasta. Lääkäri yritti laittaa piikkiä oikeaan kohtaan, mutta osui koko ajan vain hermoon. Itkin lisää, kyyryssä yläosattomana. Toinen lääkäri paikalle ja jätti vielä oven auki. Minä itkin, enkä saanut henkeä. Olin ison paniikkikohtauksen vallassa. Koitin huutaa, että antakaa edes joku pussi mihin voi hengittä! Lääkärit eivät reagoineet. Hoitaja koitti saada lääkäreitä lopettamaan sanoilla "Ettekö huomaa, häntä sattuu!" Eivät huomanneet. Hoitaja kävi sitten toisessa huoneessa ja sai minulle tyhjän muovipussin. Siihen hengittämällä pystyin saamaan kivun jotenkin hallintaan, niin että oikea kohta löytyi. Kun operaatio oli ohi, tärisin kauhusta. Olin aivan hiessä ja hengitin raskaasti. Sain hoitajalta jaffaa ja luvan lähteä kotia. Kävelin kuin mikäkin juopunut bussipysäkille.
Näytteenotossa kerrottiin jälkioireista, joka on mittava päänsärky. Kuulemma kofeiini auttaa siihen. No, minä en juo kahvia, en käytä energiajuomia, enkä muutenkaan kofeiini tuotteita. Seuraavana päivänä kävin leffassa ja elokuvan aikana hedari alkoi ja kesti 4 päivää putkeen. Päänsärky oli aluksi pientä, niin että teellä ja tummalla suklaalla selvisi. Sitten se nousi niin kovaksi, etten pystynyt edes istumaan. Kolme päivää makasin kotona sängyssä, sohvalla tai lattialla. Syöminen oli haastavaa makuuasennossa. Muistan että seurasimme mieheni kanssa Olli Lindholmin muistokonserttia ja minä katsoin sitä olohuoneen matolla makaillen.
Loppuelämän diagnoosi Näytteen oton jälkeen neurologi totesi arvauksensa oikeaksi; minulla on ms-tauti. Sain kelakorvaukset lääkkeisin ja pinon papereita mihin tutustua. En saanut kuitenkaan vastausta siihen kysymykseen mikä askarrutti eniten; miksi minä sairastuin? Kuulemma tauti todetaan yleisimmin noin 30v naisilla. Olin tuolloin vajaa 28-vuotias.
Olin paria kuukautta aiemmin loukannut ranteeni, niin että se oli kipsissä. Aikani ja energiani meni pitkälti sen parantamiseen, niin että en pystynyt oikein heti edes käsittelemään ms-tautia diagnoosin saatuani. Vasta syksyllä, kun aloitin ensimmäisiä lääkkeitä sairauteen, sain kokea mitä tuskaa se tuotti. Ensimmäisten lääkkeiden oireet olivat kamalat ja samalla koin paljon paniikkikohtauksia, itkuisia hetkiä ja ajatuksia siitä, että olen loppuelämän sairas. Syön loppuelämäni lääkkeitä. Voi olla, että joudun pyörätuoliin nuorena. Vaikka neurologi tietty sanoi, että älä lue mistään vauva.fi sivuilta kauhukokemuksia, niin mitä muuta voi pieni ihminen tehdä? Tottakai minä etsin kokemuksia, niitä selviytymistarinoita. Niiden avulla edes pystyi jotenkin ymmärtämään mitä tauti on, miten se esiintyy ihmisillä ja miten sen kanssa eletään.
Lääkkeet Aivan, lääkkeet. Olen jo hyväksynyt sen, että käytän koko loppuelämäni lääkkeitä. Tällä hetkellä on käytössä semmoinen lääke kuin Aupagio. Ennen sitä kokeilin Tecfidera nimistä lääkettä, joka aiheutti koko viikonlopun oksentelua ja kuumetta, niin että jouduin soittamaan ambulanssin itselleni ja pääsin Tayssiin tiputukseen. Kun siellä lääkärit sitten ihmettelivät, että mistä vatsakivut johtuivat, he eivät edes kuunnelleet, kun ehdotin että oisiko syynä lääkkeet. "Ei mitkään lääkkeet, oot vaan syönyt jotain sopimatonta." Yöllä jouduin tulemaan Tayssista taksilla kotia ja aamulla soitin neurologille. "Ei lääkkeet tuollaista aiheuta, kokeilet vaan uudestaan". Kokeilin ja työpäivän jälkeen oksensin työpaikan pihalle.
Tecfifera sai siis saman tien jäädä. Aupagiossa kuulemma yhtenä sivuoireena on hiustenlähtö. No sitä ongelmaa ei onneksi ole tullut. Ainostaan Aupagio ei enää pidemmällä tähtäimellä sopinut e-pillerien kanssa yhteen, ja alle 30-vuotiaalle naiselle ei valitettavasti sterilisaatiota suostuta tekemään. Tappelin gynekologin kanssa pitkään, että sain vaihdettua e-pillerit minipillereiksi. Muuten Aupagio on ihan ok, sillä siitä ei ole tullut oireita, mutta toisaalta tuntuu, että ne ei ehkäise ms-tautini oireita tarpeeksi hyvin. Otan lääkkeet joka päivä ja onneksi se on kela-korvattu. Yliopiston Apteekista, kun haen 4 kuukauden annoksen niin oikea hinta olisi noin 2350€, josta omavastuu minkä ite maksan on se joku 12€.
Vaikutus minuun Ms-taudilla on monenlaisia oireita ja erilaisia muotoja. Minulla sairaus on aaltomainen. Se tarkoittaa sitä, että välillä oireita ei ole paljoa yhtään, välillä ne ovat todella voimakkaat. Kun oireet nousevat kertaheitolla, sitä kutsutaan pahenemisvaiheeksi. Sen koin viime syksynä. Oireet pahenevat, kun stressitaso nousee. Valitettavasti stressaan lähes joka asiasta, erityisesti aikatauluissa pysymisestä, isoista muutoksista ja riitelemisestä. Nämä oireet ovat minulle ms-taudin myötä tulleet;
Huussissa ramppaaminen - Nuorena minulla oli hyvät pidätyskyvyt. Pystyin pidättelemän vessahätää koko Oulu-Helsinki junamatkan, kun se kesti 10h. Nykyään viiden tunnin työpäivää tekevänä ramppaan pahimmillaan vessassa kolme kertaa. Herään myös lähes joka yö vessaan. Joka paikkaan minne menen pitää tutkia, että vessa on lähellä. Neuroliittoon liittyessäni san vessapassin. Sitä tulikin nyt ensimmäisen kerran käytettyä, kun terveyskeskuksen vessaan ei olisi saanut mennä, kun otettiin koronatesti.
Uupumus - On eri asia kuin väsymys. Väsymys tuntuu minulla päässä, uupumus taasen lihaksissa. Uupuneena on todella raskasta nostaa lihaksia tai tehä yhtään mitään. Silloin tuntuu, että ihan pienenkin asian tekeminen vaatii lihaksilta valtavaa työtä. Tunne uupumusta pitkän matkan, urheilusuorituksen tai raskaan työpäivän jälkeen. Siihen ei auta muu kuin löhähtää sohvalle lepäämään ja katsoa Disney plussaa.
Unohtelu ja hajamielisyys - Tämä on pahenemisvaiheessa pahinta. Olen unohtanut laittaa kotona oven lukkoon lähtiessäni. Olen unohtanut hellan usein päälle. Olen usein laittanut väärän levyn hellasta päälle. Olen unohtanut ajokoulussa autolla ajaessa, että millä vaihteella ajan. Ja pahin kaikista, kerran unohdin Boris rakkaani ulos, kun menin lääkäriin ja Boris karkasi. Luojan kiitos rakas kissa ei ollut mennyt kauas. Unohdan myös suht helposti mitä joku juuri äsken sanoi, tai jos annetaan neuvoja ja tehtäviä pitkä lista, niin varmasti unohdan jotain. Olen sentään opetellut jo kauppalistan teon ja laitan sen aina kännykkään, ettei se unohdu. Eri asia unohtuuko kännykkä kotia.
Mieliala - Olen kerran aiemmin sairastanut masennusta (katso tekstini Pimeää). Ms-taudin diagnoosin saaminen nosti paljon samoja vanhoja ja vahvoja tunteita mieleen noilta ajoilta. Alkuun sainkin paljon itku- ja paniikkikohtauksia. Huomaankin että tämän sairauden aikana mielialani heilahtelevat nopeammin mitä ennen. Varsinkin voimakas stressi aiheuttaa herkemmin paniikkikohtauksia kuin ennen. Välillä tulee mietittyä elämän peruskysymystä; onko tässä kaikessa mitään järkeä? Puutuminen - Aluksi puutui sormenpäät ja kantapäät. Nykyään puutuu vasen jalka ja oikea kämmen yhtaikaa. Välillä kankku, joskus pelkkä pikkuvarvas. Puutuminen tuntuu, että osa kehosta olisi pelkkä puuroa, välillä se taas tuntuu kuin pienellä tikulla tai isolla puukolla pistelisi vain yhteen kohtaan. Voimakkaiden paniikkikohtausten aikana minulta puutuu myös kasvot. En tunne silloin nenää, en korvia, en suuta enkä silmiä. Kasvojen puutuminen on todella pelottava ilmiö paniikkikohtauksen kanssa, sillä silloin tunnen itseni niin avuttomaksi ja haavoittuvaksi, kun en voi kontrolloida itseäni lainkaan.
Elämä näkymättömän taudin kanssa On pelottavaa ja opettavaa. Opettavaa siinä mielessä, että on vihdoinkin pakko koittaa oppia elämään tässä hetkessä, eikä "sitä jotain" odotellessa. Itsetutkiskelua on tullut tehtyä ja huomaan että hoen itselleni lähes päivittäin fraaseja "sinä pärjäät" ja "kukaan ei ole korvaamaton", ja tärkein "terveys ensin". En tiedä pääsenkö ikinä sinut tämän mälsän seuralaiseni kanssa, vaikka kuinka haluaisin. Takaraivossa aina kynii se pelko, että tulee iso pahenemisvaihe. Sellainen että näkö sumentuu ja pitäisi kulkea pyörätuolilla. Onneksi on pieni, mutta luja tukiverkko. Avomieheni Andy, Boris kisu, äiti, sisko ja läheiset kaverit. Ms-taudin kanssa ei ole kuulemma helppoa lisääntyä, joten toivonkin että kun täytän 30-vuotta, niin saisin tehdä sterilisaation. Meidän perhe jos kasvaa, niin se olkoot kyllä nelijalkaiset maukukaverit.
Ms-tauti on minun mälsä seuralainen. Se tuli elämääni ilman pyytämättä, enkä saa siitä potkittua pois. Pyrin saamaan sen hiljaiseksi ja jopa unohtamaan koko jutun, mutta välillä se tappelee vastaan nyrkit pystyssä ja huutaa perkelettä. Silloin minä laitan Yle Areenasta Pasilaa pyörimään ja huudan LÄÄKEET!
1. Biisi josta pidän ja jonka nimessä on väri: The 69 Eyes - Black
Tämä on helppo, Black on aivan loistava biisi. Liian harvoin tätä vain saa kuulla keikoilla.
2. Biisi josta pidän, jonka nimessä on numero: The 69 Eyes - 27 & Done
Uusimman levyn eka sinkku ja toimii!
3. Biisi joka muistuttaa kesästä: Smurffit - Kesä Smurffimaan
Mulla ei oikeastaan ole kesäbiisejä, mutta aina kesällä tykkään kuunnella jotain kevyttä 90-luvulta. Tämä Smurffi on niiden toiselta Tanssihitit levyltä ja tuo sellaiset kauniin keltaiset lapsuuden kesäpäivät mieleen.
4. Biisi joka muistuttaa sinua ihmisestä jonka mieluiten unohtaisit: Juha Tapio - Kaksi Puuta
Yäk! Yäk! Yäk! Ja se ihminen kenet haluan unohtaa on tupla Yäk! Ja Juha Tapsa tripla Yäk!
5. Biisi joka täytyy soittaa lujaa: Turmion Kätlöt - Pirun Nyrkki
Voiko raskasta rokkia olla soittamatta lujalla? Ei voi!
Turmion Kätilöt Oulun edesmenneellä Club Teatrialla 2010
6. Biisi joka saa tanssijalan vipattamaan: Timbaland - The Way I Are
Yksi harvoja ulkomaisia "poppi" biisejä, joita joskus soitetaan baareissa ja jonka meikä tunnistaa. Aikoinaan lukioikäisenä katsoin Voice kanavan Killer Karaokea ja tämä biisi jäis sieltä päähän. Juurikin tämä versio, missä manitaan Pamela Andersson.
7. Biisi autoiluun: Danny - Kuusamo
Olen vasta autokoulussa ja aina kun olen autojen kyydissä yleensä soi radio. Aina kuitenkin Kuusamoon autolla mennessä edes kerran pitää Dannyn Kuusamo kuunnella
8. Biisi lääkkeistä/huumeista tai alkoholista: Dingo - Huumeita Japaniin
Toinen vaihtoehto olisi ollut Popedan Huumetta, mutta kyllä Dingo on tässä sarjassa kovempi.
9. Biisi josta tulen iloiseksi: Alexander Rybak - Fairytale
Vihasin tätä biisiä alunperin, mutta mitä enemmän kuuntelin, sitä enemmän tyksätyin.
10. Biisi josta tulen surulliseksi: Pariisin Kevät - Odotus
Tämä on todella hyvä biisi, ei välttämttä surullinen, mutta kauniin haikea.
11. Biisi johon en koskaan kyllästy: Popeda - Kerantti Karoliina
KERSTI! Tämä on toinen niistä biisestä, joka kuvaa minua. Kerstiin ei vain voi kyllästyä, ei voi!
12. Biisi varhaisteiniajoiltani: Olavi Uusivirta - Me Ei Kuolla Koskaan
Ensimmäinen "itse löydetty" artisti ja Me Ei Kuolla Koskaan kipaleessa on oikeasti mielettömät sanat.
13. Biisi 70-luvulta josta pidän: The Ramones - Blitzkrieg Bop
Piti ihan miettiä mitkä ovat sellaisia yhtyeitä 70-luvulta jota kuutelen. The Doors tuli ekana mieleen, mutta heidän parhaat bisinsä ovat 60-luvulta. Siksi mennään Ramonesilla, joka on oivaa punkkia.
14. Biisi jonka haluaisit kuulla häissäsi: Yö - Jään Sun Viereen
Tähän perusteluna on ositain se, että mieheni on kova Yö fani. Kappae itsessään on kyllä kaunis.
Yö Tampereen Tähdessä 2018
15. Coverbiisi josta pidän: Marilyn Manson - This Is Halloween
Tim Burtonin Painajainen Ennen Joulua tunnuskappaleesta Marilyn Manson on tehnyt astetta creepimman, hienon version.
16. Klassikkobiisi joka on suosikkisi: Uriah Heep - Lady In Black
Uriah Heeppiä voi kait pitää klasikkkoyhteenä. Laidy In Blackissa on jotenkin mahtava poljento, rento mutta erittäin toimiva.
17: Biisi jonka laulaisit duettona karaokessa: Raptori - Oi Beibe
Voisin laulaa ihan mitä vain kyllä duona karaokessa, mutta Raptoria vedettiin kaverin kanssa oikeasti jo edesmenneessä Oulun Tähdessä.
18. Biisi syntymävuodeltasi: Fröpelin Palikat - Leijonan Metsästys
Piti ihan googlata lauluja vuodelta 1991 ja aikamoinen klassikko löytyikin. Tätä on lapsena tullut laulettua ja on muuten nerokas kappale.Tykkäsin muuten lapsena aivan älyttömästi tuosta laulajasta, pidin häntä tosi söpönä.
19. Biisi joka saa ajattelemaan elämää: Backsteet Boys - Everybody (Backstreet´s Back)
Viime hetken vaihdon Uuden Lordin Kirkosta Bäkkäreihin, koska Bäkkärit ovat niin tärkeät. Everybodya on tullut kuunneltua ja tanssittua niin paljon, juurikin introinen versio mikä on musiikkivideossa. Everybody on hyvän fiiliksen biisi ja aina kun Everybodyn kuulee ihan missä vaan, siihen ei ovi kuin heittäytyä. Ja elämässähän pitää heittäytyä, vaikka musiikkivideossa onkin muumio, ihmissusi, vampyyri ja vaikka ketä.
20. Biisi jolla on paljon merkityksiä sinulle: Yup - Rakkaus On Pesti Hulluuteen
Itseasiassa mulla ei ole biiseillä usein niin merkityksiä. Tämän merkitys on lyhyt ja ytimekäs; ensirakkaus.
21. Biisi josta pidän, jossa on henkilön nimi: Maj Karma - Sid ja Nancy
Yläasteikäisenä Maj Karma oli kova bändi ja onhan se vieläkin, mitä kuuntelee näitä vanhoja levyjä. Lalussa soi vapaus.
22. Biisi joka lykkii minua eteenpäin: Neljä Ruusua - Älä Luovuta
Voimabiisini, käy kaikkeen. Aiheeseen kun jouduin työttömäksi tämä kanusti eteenpäin. Tai silloin kun on parisuhteessa ongelmia, tai ei jaksa opiskella. Kaikkeen; Älä Luovuta! Toimii keikoilla muuten pirun hyvin.
Neljä Ruusua Särkänniemessä 2019
23. Biisi joka jokaisen olisi kuultava: Santeri Kinnunen - Teistä miehen teen (elokuvasta Mulan)
Valitsin selaisen kappaleen, jota varmaan monet eivät ole kuunnelleet joko ollenkaan, tai eivät ole kuunnelleet ajatuksella. Biisin sanoituksissa on mahtavaa voimaa ja sävellyksessä mieletön poljento. Rakastan Kinnusen tyyliä laulaa tätä laulua.
24. Biisi hajonneelta bändiltä, jonka toivoisit vielä olevan kasassa: 51 Koodia - Kahleet
Koodit olivat sellainen teini-iän bändini, jonka kanssa löysin itse. He olivat liian kevyttä heviksi ja liian raskasta rockpopiksi Itselleni niiden biisit toimivat vieläkin.
25. Edesmenneen artistin biisi, josta pidän: Kirka - Hetki Lyö
Edesmenneistä muusikoista minulla ei ole erikoisesti suuria suosikkeja. Kirka ja Hetki Lyö oli lasuuden suosikki, kun 8 vuotias näin Kirkan jossain Elämä Lapselle konsertissa tekkarissa. Olen muuten istunut Kirkan sylissä, kun hän jakoi nimmareita Zappeliinissä. Äidille osoitettu nimmari on vielä tallessa.
Kirkan nimmari äitille
26. Biisi josta tulee fiilis, että haluaisin rakastua: Stig Rästa & Elina Born - Goodbye For Yesterday
Öö, tämä halaisin rakastua aihe on minusta vähn hämmentävä? Otin nyt kappaleen, mikä on kaunis erorakkauslaulu euroviisusta Virosta vuodelta 2015. Laulussa erotaan, mutta siinä on toivon kipinä ja taustalla kuulen halun rakastua uudelleen. Olin kyllä pettynyt, kun viisuissa tämä ei menestynyt kärkisijoille, äänestin.
27. Biisi joka saa sydämeni särkymään: Tehosekoitin - Hetken Tie On Kevyt
Edellinen kappale olisi voinut sopia tähän, mutta Tehiksen Hetken Tie on Kevyt on niin haikea, kaunis ja surullinen tunnelmaltaan, että se särkee sydämen pelkällä kuuntelulla.
28. Biisi artistilta, jonka ääntä rakastat: The 69 Eyes - Still Waters Run Deep
Elämäni rakkain biisi elämäni rakkaimmalta lauajalta. Kuunnelkaa Jyrki Linnankiven ääntä ja hiljentykää.
29. Biisi jonka muistat lapsuudestasi: Smurffit - Länkkärismurffi
Mikä vain Smurffi kuvaa lapsuuttani, muta Cotton Eye Joesta tehty Länkkäriväännös on mainio. Alkuperäinen biisi kulkee itelleäni nimellä Länkkäribiisi, jote Länkkärismurffi on just paras siihen. Missä maan sankaria tarvitaan, sinne mä säntään auttamaan. Kaunista Smurffiinaa pelastamaan, Länkkärismurffi ratsastaa!
30. Biisi joka muistuttaa minusta itsestäni: Dingo - Levoton Tuhkimo
Dingo iski kova ja korkealta kun olin 12 vuotias ja on pitkällä tähtäimellä varmasti yhtye joka eniten on vaikuttanut musiikkimakuuni. Ilman Dingoa suomirock ja goottirock skene ei olisi ikinä auennut minulle. Levoton Tuhkimo on eka fanittamani Dingon biisi ja varmasti siksi se tärkein ja samaistuttavin.
