Brittiläisten tyttökirjojen hullunkuriset perheet

Tässä keväällä kun kirjastoihin ei päässyt, aloin lukea omaa kirjahyllyäni uusiksi. Jacqueline Wilsonin tyttökirjat ovat päätyneet hyllyyni lapsuudenkodistani ja olen kokoajan kartuttanut hänen kirjojansa lisää lähes huomaamattani. En ole muita tyttökirjoja pahemmin lukenut, mutta Wilsonin tyttökirjat kuvastaa hyvin 2000-luvun lapsien ja esi-teinien ongelmia. Kun tässä luin kaikki hyllyssäni olevat kirjat ja kirjaston auettua kaikki muut suomennetut kirjat, niin huomaan niissä todella paljon yhtenäisiä teemoja.

Ensimmäiseksi luin Tatuoidun Äidin. Sain tämän kirjan joskus synttäri-tai joululahjaks, ikä oli 11 tai 12v. Muistan tämän olleen mukanani Krekan matkalla ja siellä lukeneeni. Pääosassa on ujo noin 10 vuotias tyttö Dolphin. Hänen sisarpuolensa Star on 13 ja heidän äitinsä on lähes kauttaltaan tatuoitu. Äiti löytää vuosien jälkeen Starin isän Mickeyn, jonka luokse Star muuttaa. Dolphin eli Dol haluaa jäädä asumaan kaksin äidin kanssa, mutta se ei iha suju. Äiti huitele siellä ja täällä. Ottaa lisää tatuointeja eikä osaa huolehtia lapsestaan. Äiti kammoksuu lääkäreitä ja sosiaalitätejä. Lopulta hän maalaa itsensä seinämaalilla valkoiseksi, eikä Dol keksi muuta kuin kutsua lääkärit. Äiti joutuu hoiton, ja Dol jää yksin. Yhdessä koulussa saamansa ystävän kanssa hän keksii, hänelläkin on pakko olla jossain isä. Muisteltuaan, että isä opetti äidin uimaan Dol ja hänen ystävänsä soittavat eri uimahaleihin ja etsivät Mickey nimistä miestä. Etsinnän seurauksena isä löytyy ja Dol pääsee hyvään sijaiskotiin ja saa tavata molempia vanhempiaan. 

Lapsena minuun vetosi tässä kirjassa sen näkökulma. Koko kirja on kirjoitettu pääosatytön lapsen näkökulmasta, joten siihen oli todella helppo samaistua. Aihe tuntui näkökulmasta katsoen kiehtovalta, äiti jonka on lapsenmielinen ja tykkää tatuoinneista. En pienenä tarinan ahdistavuutta tai vakavuutta ollenkaan tajunnut, mutta aikuisiällä ja silmillä katsottuna tämähän on todella ahdistava tarina. Äiti, jolla on psykooseja ja kiinnostusta kaikkeen muuhun paistsi lastenhoitoon, on kahden nuoren tytön yksinhuoltaja. Ei kunno ruokaa, ei auktoriteettiä. Ei ihme, että Dollyn sisar Star saa tarpeekseen ja haahuilee ja haaveilee vähän vanhempana olosta. 

Toinen omistamani kirja on Lola Rose. Tämän sain Tatuoitua Äitiä pari vuotta myöhemmin joululahjaksi. Lola Rose kertoo perheestä, jossa kärsitään perheväkivallasta. Äiti saa lottovoiton, eikä kerro siitä isälle. NIinpä Jayni, äiti ja pikkuveli lähtevät isää karkun tämän lyötyä äitiä ja Jaynia. Perhe kehittää itsellensä uudet nimet ja Jaynista tulee Lola Rose. Pikkuveli on Ken ja äiti Victoria. He alottavat uuden elämän aluksi hotelleissa, mutta rahojen vähentyessä muuttavat uuteen kotiin ja lapset aloittavat taas koulun. Ken innostuu kovasti akvaariossa käymisestä, jossa hänen suosikkejaan ovat hait. Lola Rose taas kammoaa haita ja saa ahdistuskohtauksia niitä nähdessään. Lola Rosen suosikkiharrastus on kollaasien askarteleminen. Kun koulussa pitää tehdä kollaasi omasta perhestä, hän liimaa kollaasin reunaan hain, mutta koittaa peittää sen kukilla suin muilla. Tämä hai ja hai pelko edustavat isää ja isän pelkoa. Äiti Victoria saa syövän, mutta ei uskalla mennä sairaalaan ja kutsuu siksi isän tuekseen. Onneksi Lola Rose keksii keinon ja ottaa yhteyttä Barbara-tätiinsä, joka tulee huolehtimaan heistä. Kun Victoria pääsee sairaalasta ja isä uskaltaa taas lyödä, niin Barbara pistää kapuloita rattaisiin. Täti onkin kirjan pelastava enkeli. 

Lola Rose ei ole teemaltaan yhtä ahdistava kuin Tatuoitu Äiti, mutta siinäkin käsitellän rankkaa aihetta eli perheväkivaltaa. Siinä ei kaunistella, vaan huomataan miten lapset ja varsinkin pikkuveli ei aina ymmärrä sen syitä. Ja aikuiset taasen antavat anteeksi, niin kuin monesti tosielämässä tekevät. Lola Rose on siitä mukavampi kirja, että aina kuitenkin taahtuu. Asoita ja muutoksia ja Brittien erilaisia paikkoja kuvaillaan realistisesti. Mielestäni se on myös elävämmin kirjoitettu.

Nämä kirjat olen tosiaankin lukenut lapsena ja loput mitä omistan olen ostanut aikuisiällä. Kirjastoa olen hyödyntynänyt kun olen Wilsonin kirjoja halunnut lukea. Yksi tunnetuimmista hänen kirjasarjoistaan taitaa olla Tyttöfrendit, sillä siitä on tehty tv-sara on se on myös suomessa näytetty Ylen kanavilla 2000-luvun alussa.

Tyttöfrendien pääosassa on Ellie, 13-vuotias tyttö joka tasen tykkää piirtää. Kavereina on vampyyrimainen Nadine ja kaunis ja lumoava Magda. Yleensä Wilsonin tyttökirjoissa joko oon koko perhe koolla tai tyttö elää äitinsä kanssa, mutta nytten Elliellä onkin isä ja äitipuoli perheessä pikkuveljen lisäksi. Perhedynamiikkaa tässä kuitenkin käsitelään vähemmän, sillä pääpaino on poikahuolissa kolmen kirjan ajan ja lukijaa se oikeasti jopa puuduttaa. Tyttöjen ystävyys myös on aika huteralla pohjalla, kun poikien takia tapellaan niin kovasti. Kirjana Mieletön Kalorikamo on näistä selväsi sisältörikkain, sillä se kuvaa hyvin uskottavasti tuon ikäiäsiten tyttöjen ongelmia ulkonäköpaineiden kassa. Ellie päättä laihduttaa ja laihduttaminen menee maaniseksi: ei syödä ja jos syödään niin oksennetaan. Menään uimaan ennen kouluun menoa ja pelätään näyttää omaa kroppaa uimahallissa ja ihaillaan tyttöjä, joilla luut näkyy jo ihon läpi. Vatsa siinä vaiheessa ihailu loppuu, kun koulutoveri joutuu sairaalaan anorektiselle osastolle.

Tyypillisiä yhtäläisyyksiä Jacqueline Wilsonin kirjoissa on monta. Pääosassa on aina nuori tyttö. Hän pitä itseään rumana, on joko todella laiha tai kuvittelee olevansa ylipainoinen. Jokaisella on jokin vähän taiteellinen harrastus; kirjoittaminen, piirtämine, satujen kertominen, laulaminen tai kollaasit. Heidän perheensä ei ole koskaan ihan ehjiä tai onnellisia tai Tracy Beakerin kohdala, ei ole perhettä ollenkaan. Isät ovat tunteettomia tai väkivaltaisia. Äidin juovat viiniä, tupakoivat ja iskevät miehiä ja silti lapset ihailevat heitä. Pojat ovat kirjoissa nynnyjä, joiden kanssa päähenkilötytöt kuitekin ystävystyvät. Parhaat ystävät ovat aina parempia ja kauniimpia kaikessa. Ja aina, ihan aina lapset haaveilevat McDonaldissa syömisestä! Kirjailija varmasti rakastaa Big Mackia. Toisena ääripäänä on sitten nämä vahvemmat persoonat. Tracy Beaker, joka on lastenkodissa asuva rämäpää, leikkii mielikuvitusleikkiä että äiti tulisi joskus hakemaan ja kiusaa muita kaiken aikaa. Kuin kaksi marjaa kirjan toinen sisar Ruby on hyvin dominoiva ja lähes päättää, mitä kaksonen Garnet haluaa elämältään. Ystäväni Vicky kirjassa taas päähenkilö Jaden ystävä Vicky vielä kuollessaankin, haamuna dominoi Jadea, eikä Jade pääse Vickystä missään eroon. Se luokin kirjasta hyvin kamottavan ja on siksi mielestäni Wilsonin kirjoita kaikkein ahdistavin. 

Perheet ovat kirjoissa tärkeitä. Kahden kodin välillä käsitellään sitä tuskaa mikä tuottaa kun perheen kanssa ei voi olla yhdessä. Andy tyttö kokee kovaa ahdistusta kun rakkaasta mulperitalosta pitää muuttaa vanhempien avioeron jälkeen. Hän eksyy omaan mielikuvtusmaailmansa maskotti Retiisinsä kanssa. Ajan kanssa uudet sisar- ja velipuolet saadaan hyväksyttyä, mutta kaiken kästtelyyn tarvitaan ensin pieni järkytys. 

Tähdeksi syntynyt Tracy B. kertoo ja sen jatkokirja Yllätysleikki ovat minusta selkeästi Wilsonin huonointa antia. Sitä lukiessa tulee nimittäin jo oikeasti paha olo, kun tavallaan ollaan sen kiusaajatytön puolella. Hän haaveilee glamourista ja luulee että onnea voi ostaa rahalla. Yksinkertaisesti kirjasta tulee paha olo lukiessa. Ihmettelen myös sitä, miksi väkisin pitää olla hyväksymättä itseä. Se ei anna minusta yhtä hyvää roolimallia ja samaistumispintaa lukijalle. 

Kurja Jutussa käsitellään taasen perheongelmia, jotka loppujen lopuksi ovat vähäisiä. Siitä kirjasta on isoiten jäänyt mieleen, kun päähenkilömme Em menee kirjanjulkaisutilaisuuteen, jonne Wilson on selvästi tehnyt alteregonsa. Minusta on vähän tyylitöntä kirjailijalta kirjoittaa itsensä lähes jumalhahmoksi kirjaan.Salainen siskoni on taasen siitä typerä, että itse tarina jonka sen olisi pitänyt kertoa, alkaa juuri siitä mihin kirja päättyy. Destiny ja Sunset ovat juuri saaneet tietää olevansa siskoksen ja Destiny pääsee kohtaamaan isänsä. Kirja kertoo kohtaamiseen valmistautmisesta, joka ei ole laisinkaan niin kiinnostavaa kuin itse kohtaaminen olisi ollut. Nyt lukija jää harmillisesti vain portaille, eikä pääse sisälle itse siihen tarinaan, jota koko kirjan olisi halunnut lukea.

Näiden lisäksi suomennettu on pari ihan tavutettua lastenkirjaa, sekä lyhytromaani Yökylässä. Sinä käsitellään jälleen kiusaamista ja ryhmään kuulumista. On jotenkin hassa, että ne kiusaajatytön vanhemmat antaa heidän läsnäollessaan kiusaamisen tapahtua, se ei minusta lukiana tunnu realistiselta. 

Briteissä parivuotta sitten käydessäni ostin ensimmäisen englanninkielisen kirjani. Oliko yllätys, että se oli Wilsonia. Best Friends kertoo jälleen kahdesta ystävyksestä, joista toinen on toista dominoivampi. Gemmalla on mielikuvitusta ja ideoita ja hänen paras ystävänsä Alice salaa häneltä jotain. Kun Gemma saa kuulla, että Alice muuttaa, hän kokee ahdistuneisuutta ja yksinäisyyden tunnetta. Alice saa helposti uusia kavereita, Gemma ei edes yrtä. Gemman äiti piti kovasti Alicesta, mutta koska Gemma on hyvin poikamainen ja rasavilli, niin äiti ei aina jaksa. Onneksi on ukki, joka vie Gemman Alicen luoke. Vierailu ei kuitekaan onnistu sillä Gemman tekemän yllätyskakku menee harakoille kun Alicen naapurukset ovat teellä. Gemma ei kestä jakaa parasta ysäväänsä Alicen uuden kaverin takia ja siksi alkaakin teehetkellä riehuman. Kun kirjan lopussa on Gemman synttärit, niin hän saa kuin saakin Alicelta kortin ja on siitä niin iloinen. Ystävyksiä voi olla, vaikkein ihan koko hetki olekkaan toisessa kiinni. 

Jacqueline Wilson osaa halutessaan olla hyvä kirjailija. Hän vähän ravistelee lukijaasa, ja tykkään siitä, että kirjoissa on jokin järkyttävä kohta, joka teee juonenkäänteen ja samalla kasvattaa pääähenkilöä ja lukijaa. Teksti on naivia, helposti ymmärrettvää ja osittain samaistuttavaa. Siltikin osassa kirjoissa keskitytään niin epäoleellisiin seikkohin, että ne ei edes kiinnosta lukijaa. Tyttöfrendien poikakeskustelut on jo niin nähty, että tulee pohdittua miksi tätä tulee edes luettua. Yökylässä on jopa syvällisempi, kun siinä käsitellään enemmän ryhmässä olevien tyttöjen rooleja. Kyllä suosittelen ala- ja yläasteikäisten edes kerran lukevan jonkun Wilsonin kirjan. Itselleni ne antoivat lohtua noina vuosina, kun perhe on joskus ollut vähän rikki. Myös tyttöjen luovista harrastuksista kannattaa ottaa mallia. Kun he harrastavat jotain, he tekevät sen täysillä.

Yökylässä

Lapsena yökylässä olo on sellainen kokemus, että sitä ei saa enään aikuisena takaisin. En tiedä mistä yhtäkkiä tuli mieleeni ne muistot, kun vierailin kaverini luona yökylässä, tai hän vieraili meillä. Siitä tuli idea kirjoittaa postaus yökyläilystä; mitkä oli ne jutut mitä juuri me tehtiin yökylässä? Samalla tuli pohdittua miksei nyt aikuisena yökylässä olo tunnu yhtään samanlaiselta kuin ennen. Voitte muutkin kertoa millaisa muistoja teille tulee yökyläilystä.

Tämmönen jättibarbietalo oli napurin työtällä ja oli kyllä kiva lekkiä sillä

Olin menossa ensimmäisen kerran yökylään 6-vuotiaana. Naapuriss asui Heidi niminen tyttö, joka oli kaverini. Hänen kanssaan leikimme jos emme päivittäin, niin viikoittain. Heidi oli minua pari vuotta nuorempi ja molemmat tykkäsimme Barbeista. Muistan hänen äitinsä harrastaneen huutokauppoja ja joskus koitimme pelata hänen vanhempiensa Tuttu Juttu- peliä. Ei se ihan onnistunut, kun parisuhdepeli oli kuitenkin kyseessä. Minun oli tarkoitus olla Heidillä yhden yön ja alku sujuikin hyvin. Leikimme Heidin upeala Barbitalolla, josta sain vain haaveilla ja pelasimme Muuttuva Labyrintti Junioria. Kuitenkin ennen nukkumaanmenoa minua alkoi liikaa pelottaa ja tuli äitiä ikävä. Ei auttanut kuin soittaa äitille, että hakisi minut koitiin, vaikka olin vain tien toisella puolella. Silloin se tuntui nololta ja jopa kiusalliselta. En uudestaan yrittänyt mennä Heidin luoke yöksi ja kun aloitin koulunkäynnin, ystävyys Heidn kanssa hiipui.

Itselläni oli Muuttuva Labyrintti, naapurilla oli Junior Labyrintti

Ensimmäisen kerran oikeasti olin yökylässä 8-vuotiaana. Olin kaverini luona, jossa muistan että pelasimme Crash Bandicoot 3 peliä, eli siinä tuli kanssa ensikosketukseni Crash peleihin. En saanut itse vaikeita kenttiä läpi, joten kaverin piti ne minulle pelata. Makasimme hänen vanhempiensa parisängyllä vatsallaan, katseet kiinni telkkarissa vaikka kuinka pitkään, kunnes hänen äitinsä muistutti että Bumtsibum alkaa. Se olikin meikän lepiohjelma ja siirryttiin olkkarin puolelle ja söimme Fazerin Sinistä. Yön vietin lastehuoneessa patjalla, kaverini isoveli nukkui kerrossängyn yläpedillä. Keskellä yötä heräsin siihen, kun kaverini ramppasi vessassa. Hänellä oli tuolloin paha laktoosi-intoleranssi ja Fazer oli työntymässä ulos. Tämän muistan ikuisesti, mutta onneksi kaverin laktoosi-intoleranssi ei ole enää lainkaan niin paha, kuin tuolloin.

Crash Bandicoot 3 on ihan paras peli

Yökyläilyä tuli harrastettua siinä 10-vuoden tienoilla enemmänkin. Minulla on kaksi hyvää lapsuudenystävää (yllämanittu ja toinen) ja olimme aina kolmisin, yökyläilyt myös. Toisella ystävälläni oli niin pieni koti, että sinne harvoin sai vieraita tulla, mutta toisen luona (tämän yllämainitun, kun he muuttivat omakotitallon) olimme useinkin tai sitten meidän kotona. Kaverini luona yökyläilyyn liittyi usein synttärit tai pyjamabileet, meillä vietettiin muuten vaan viikonloppuja. Kaverini luona nukuimme aina heidän isänsä työhuoneessa, joka tomi myös vierashuoneena. Leikimme paljon nukella ja kuuntelimme musiikkia, joskus jopa kuvasimme toisen kaverini porukoiden videokameroilla leikkejämme. Barbit, pehmolelut ja itsetehdyt nuket olivat kovia Idols-leikeissä, jossa musiikkina soi jokaisen suosikkibändit, omalla kohdallani Smurffit. Kuvasimme myös muotiesityksiä ja "musiikkivideoita". Kaverini oli Eminem, toinen Shakira ja minä Dr. Bombay. Leikimme myös Lordia, sillä Woud You Love A Mosterman? sinkula oli juuri ilmestynyt. Ei muuta kuin äitien aamutakit päälle, peruukit päähän, arskat silmille ja harjoilla hakkaamaan pahvirumpuja. Maate mennessä nukuin seinustalla huoneen toisella puolella patjalla ja juteltiin pitkään yöhön... vielä kun muistaisi mistä.

Oisiko kaverini 12- tai 13- v synttärit ollut, kun kaveri äiti keksi hassun leikin. Solmittiin sukkahousut vyötärölle ja toinen siihen roikkumaan, jonka sisällä oli sählypallo. Tarkoitus oli lannetta heilauttamalla saada tulitikkurasia maalin yli. En voittanut. Kaverin luona oli aina heidän vanhempansa kotona ja syötiin pöydän ääressä. Iltasella tacoja tai hampurilaisia tai muuta itse tehty herkkua. Muistan, että joskus teimme Karvisen Keittokirjan ohjeella jotain chlili-lime kastiketta ja kyllä poltti suuta. Yökyläherkkuina aina oli sipsiä, popcornia ja tietty karkkia. Aamulla herätessämme emme ehtineet kovin lekkimään, kun makuupaikat piti siivota ja perheen lounas tarjottiin viikonloppuna klo.11.00  ja samassa pöydässä istui tietty meidän yökylävieraiden lisäksi kaverin isä, äiti ja isoveli. Lounas oli usein kanaa ja riisiä, lasagnea tai ym. muuta kotiruokaa. Yleensä sen jälkeen suunnattiin kotiin päin.

Tästä kirjasta me jotain kokkaltiin

Yökyläily meidän kotona oli aivan erilaista mitä kaverilla. Ensinnkin, meillä äiti ei usein ollut kotona. Sisko vähän piti toisella silmällä meistä vahtia, mutta ei puuttunut mihinkään. Iltasella syötiin nakkeja ja ranskalaisia tai valmispizzaa herkkujen lisäksi. Meillä leikittiin Barbeilla, pelattiin tietokoneella, tai katsottiin elokuvia myöhän yöhön. Nukuimme minun huoneessani joko niin, että toinen nukkui patjalla ja toinen kerrossänkyni alasängyssä, tai sitte molemmat patjalla. Valvoimme tooooosi myöhään ja täytimme tooooodella monettako kertaa vanhoja ystäväkirjoja, sekä teimme W.I.T.C.H. lehden testejä (millaisita pojista olet kiinnostunut), sekä luimme siitä horoskooppeja. Yhtenä leikkinä myös teimme mustalaisen päiväkirjaa (millähän nimellä tämäkin nykyään tunnetaan?). Siinä kuitenkin ensin kirjoitetaan jonkun nimi, taitetaan se piiloon, sitte toinen nimi joka taitetaan myös piiloon ja tälleen jatketaan. Ensin nimet, sitten missä, milloin, mitä tekivät, mitä eka tyyppi sanoi, mitä toka tyyppi sanoi ja mitä kansa sanoi. Tähän tyyliin: "Dille ja Jönssi olivat kukkaniityllä vuonna 2020 panemassa. Dille: "Apua", Jönssi:" Oi ku kiva" ja kansa: "Hankkikaa huone!" ja kyllä, ne tarinat olivat juuri tätä tasoa ja tyyliä!

W.I.T.C.H. tytöt, tämä sarjakuva oli ihan paras aikonaan

Aamusella meillä nukuttiin ptkän, syötiin karkkia sängyssä ja katsottiin meikän telkkarista aamupiirettyjä. Aamulla saatettiin vähän leikkiä, mutta ei meillä esm. koskaan lauantaisin lounasta syöty. Keittiökin oli illan jälkeen yleensä siinä kunnossa, että minulla meni päivä sen siivoamiseen.

Pitkälti yökylämme olivat tätä tasoa. Yläasteikäisenä kaverin luona aina katsottiin kauhuleffoja (joko Scary Movieita tai splattereita) ja vanhemmiten kanssa juttelu ja erilaisten ystävävihkojen täyttely tuli isommaksi tavaksi. Lähempänä täysi-ikäisyyttä saatettiin ainakin meillä yökylässä juoda vähän alkoholia ja katsoa jotain k18 leffojakin taivaskanavilta. Toisaalta, siinä iässä kaverille sai jo jäädä yöksi ihan vaan soittamalla tai textaamalla äitlle, ei erikseen tarvinnut lupaa kysyä. Toisen sohva tai meikän säkkituoli kelpasi yösijaksi ihan hyvin, jos ei koulua aikaisin seuraavana päivänä ollut.

Kaverini lähettäm yökyläkutsu hänen 16v synttäreille. Ollaan näköjään katseltu Hostellia tuolloin.

Mitä vanhemmaksi kasvoi, sitä enemmän yökyläilystä lähti hohto. Ollaan edelleenkin joskus oltu samaisen kaverini luona yötä, tietty hänen omassa kämpässään, mutta ei se ihan sama asia ole. Vaikka katsottiin Saw leffoja putkeen ja syötiin nakkeja ja ranskiksia ja luin Cosmopolitaneista horoskooppeja ja aamulla tuli Karhuset televisiosta, niin se itse idea samassa huoneessa nukkumisesta ja sadoista pitkistä yökeskusteluista on häipynyt. Enää ei juttua edes tule samalla tavalla kuin ennen, ja puuttu kokonaan se jännitys, että antaako äiti edes luvan yökyläilyyn. Se jännitys, että koko huone, tai koko talo, saa olla pelkästään meidän käytössä seuraavan yön. Ja että kukaan ei voi käskeä meitä tekemään mitä ei ite haluta ja voidaan periaatteessa tehdä ihan mitä vain. Nuo kaikki tuntemukset liittyy juurkin yökyläilyyn, kun aikaa oli olla yhdessä rutkasti. Puhelimessa soitettiin omalle äitille, että kaikki hyvin ja hyvää yötä ja pitkät leikit sai jatkua.  Nyt kun sen kaiken saa tehdä vapaast, eikä tietenkään edes enää olla riippuvaisia vanhemmista. Ehkä siihen yökylän tunnelmaan ja jännitykseen kuitenkin kuuluu se, että jonkun äiti kurkkaa ovesta ja kuistaa että: "Hei tytöt, nukkaa nyt!" 

Barbie and her magical house

Nyt kun kaikkia suositellaan pysymään kotosalla, niin esittelen teille Barbien kodin, millaisena se kuvataan vanhassa pc-pelissä Barbie and her magical house. Talo on kyllä todellakin suht maaginen ja ihanan pinkki paratiisi. Kyllä tämmöisestä Barbietalosta pikkutyttönä haaveilin. Kyseinen peli on ostettu aikoinan kirpparilta ja on vain enkuksi, mutta eipä tässä paljoa puhetta ole. Pääasiassa tämä on vanhan pc-pelien tyyliin napsuttelupeli, eli ku painelet jotain, niin esineet saattavat tehä jotain. Muutaman pikkupeli myös sisältyy mukaan. Mitään tarinaa tai tehtävää pelisä ei ole, vierailija saa vapaasti tutustua Barbien kotiin. Harmikseni nyt virtuualikonetta ei ole käytettävissä, joten kuvat on napattu Youtubesta.

Barbien piha on kaunis ja siellä kasvaa värikkäitä kukkia. Katon laatoitusta voi itse napsauttamalla vaihtaa. Heppaa painamalla pääsee suoraan talllle, samoin autotallin kohdala. Mennään kuitekin ihan etuovesta sisään.

Ovenkahvat osaavat tanssia, tulppaanit kasvavat jättimäisiksi ja ovikellosta tulee erilaisia ääniä. Kun koputtaa, Barbie tulee itse avaamaan oven ja toivottaa sinut tervetulleeksi. 

Koska tämä on Barbien unelmatalo, niin eteisen lattian saa tietenkin discotyyliseksi. Takana oleva kukka saa kanssa kasvua helposti ja pöytälampun valaisemaan. Barbiella on kotonaan tietenkin omia kuvia mallintöistä ja Ken on myös edustettuna. Lasiovelta pääsee kuistille, mutta mennään mieluummin ensin yläkertaan. 

Tämä on Barbien valtakunta. Kaikki on niin Barbiepinkkiä kun vain voi, kissakin mätsäytyy hyvin sisustukseen. Herätyskellon mallia voi muuttaa, sängyn lakanat vaihtaa ja nallen tiputettua sängylle. Peilipöydässä on pieni "peli", jossa voit valita Barbille täydellisen meikin ja hiukset. 

Vaatekaapin suunnalla taasen voi pukea Barbien parhaimpiinsa. Vaatteet löytyy myös ulkoiluun, harrastuksiin ja kotoiluun. Plussaa annan siitä, että osa vaatteista on tutun näköisiä mitä omilla Barbieillani on ollut yllä. 

Makuuhuoneesta suuri Kenin ja Barbien kuva vie romanttiseen kylpyhuoneeseen. Missä muuten Barbie saisi ihonsa niin hehkeäksi?

Siellä se talon emäntä kylpee kuplien joukossa. Tavaroita napsauttamalla tapahtuu jotain, peilistä tulee Barbie vinkkaamaan silmää, pyyhkeet voi vaihtaa ja taustaseinään saa vaihtamalla kuvia. 

Hei Ken, eikö tämä mene jo tirkistelyn puolelle?

Matosta saa esille kuplapelin. Pelin ideana on painaa kuplia, joissa on vieressä olevia kuvia. Ala olevasta vauhtisäätimestä saa kuplat kulkemaan nopeammin. 

Kylvyn jälkeen siirrytään syömään. Kun keittiön pöytää painaa, saa esille mitä ihanimpia ja herkullisimpa ruokia. Kolmiolevät näyttävät kyllä hyviltä. Tiskikone on päällä, kahvinkeitin vuotaa yli ja teenkeitin osaa tavata Barbien. Pakkasessa on ruokaa, mikro on tyhjä ja leivät pompahtaa paahtimesta. Jääkaapista löytyy palapelejä.

Palapelejä voi koota joko apuvivojen kanssa tai ilman. Tämän kauniin merenneidon muuten siskoni aikoinaan omisti. 

Keittiöstä siirrytän olohuoneeseen. Barbiella voi itse sisustaa olkkarin tapetteja myöten. Kaiken voi vaihtaa toisinsa mätsäväksi. Sääli, ettei Youtube videolla päässyt näkemään olohuoneen toista puolta, jossa on takka, pikku akvaario, televisio ja stereot. Televisiossa oli joku pelikin, jossa etsittiin Barbielle oikeaa lookkia tiettyyn tapahtumaan ja stereoista pystyi kuunteemaan Barbien lempilevyjä.

Siirrytäänpäs terdelle. Skipper jo aurongosta nautiskeleekin biksut yllään ja Ken tulee käymään. Tuo Skipper nukke on muuten meillä vieläkin ja bikinit myös! Barbie ja Ke juttelevat ja juovat kiltisti mehua. Kuten reunasta näkyy, Barbiella on myös ihan oma uima-allas!

Kuka ei haaveilisi tälläisesta uima-altaasta? Vesi on ihan turkoosia. Barbien kaveritkin on jo pulikoimasa!

Altaan veden saa muuten muutettua, mutta miten tässä kuuluu uida?

Kun painaa altaalla olevaa kukkapuskaa pääsee muistipeliin. Muistipelissä etsitään Barbien vaatteille paria ja lopuksi saa nähdä kauniita juttuja Barbietalosta. 

Barbien eteisessä voi olla kaikkea jännää.

Pation pöydlä on keltainen lehtiö. Se on Barbien ystäväkirja. Kannattaa täyttää se, pelin lopussa saat yllätyksen!

Autotallissahan me ei velä käyty. Siellä Barbie säilyttää pinkkia avoautoaan. Auton saa kyllä maalattua vaikka siniseksi halutessaan ja nähdä missä kaikkialla Barbie on matkustellut. Onkohan avaruudessa kuitenkaan, ainakaan autolla?

Oma talli on Barbien ylpeys. Barbiella täytyy tietenkin olla kunnon ratsastustamineet, että villin lännen lekit onnistu. Heppa on muuten voittanut paljon palkintoja. 

Hevosta painamalla näet hevosen eri tyylejä, joista tämä on ehdottomasti kaunein!

Kun olet loepttamassa pelin, Barbe toivottaa tietenkin, että nähdään taas. Jos vastasit vieraskirjaan, saat Barbielta lähtiessäsi vielä kirjeen mukaasi. Jos kysymyksiin vastaa siis vähänkin erkoisesti, voi paluuposti todellakin yllättä.

Lapsuuteni aakkoset

Minttu Vaahteran Katveesta heitti viime kuussa näin ihanan haasteen ilmoille.

Alkupolku on lasten tietokonepelisarja, jossa helppojenja kivojen pelien avulla opetellaan kaikkea tärkeää. Alkupolku sarjaa on julkasitu 90-luvulla ja uusintaversioita 2000-luvulla. Itsellä oli sarjasta pelit Ekaluokka, Tokaluokka ja Kolmasluokka. Näitä pelejä tulee vieläkin tahkottua nostalgiamielessä. Pelit sisälsivät myös hauskoja lauluja kuten "Olen porkkana", "Nolla" ja "Eiks jo lähetä matsiin". Peleissä opeteltiin mm. laskemaan, kierrättämään, kuukaudet ja aurinkokunnan planeetat.

Alkupolku Ekaluokka tietokonepeli

Ankronikka on Disneyn parhaimpia animaatioita. Ankronikan tunnari on mitä mahtavin ja jaksot ovat todella hauskoja ja seikkailullisia. Ihanin jakso on varmasti Paluu Klondikeen, jossa on Kultu Kimallus.
Appelsiinimehu oli lapsena arkijuomaani. Saatin parhailani juoda puolitoista purkkia appelsiinimehua päivässä. Onneksi olen tästä pahasta tavasta päässyt, enkä nykyään edes välitä appelsiinimehusta.

Barbie on maailman ihanin nukke. Barbiekokoelmassani on noin 100 Barbia ja ne ovat niin kauniita. Erityisesti 80- ja 90-luvun Barbit ovat mieleeni. Barbielehdestä tykkään myös valtavasti ja 80- ja 90- luvun Barbilehti kokoelmani on kattava. Vuoden 93-95 Barbilehtiä vielä himoitsen, mutta niitä valitettavasti ei ole ihan helppo löytää.

Barbiet leikkimässä

Barbababa on ihana animaatio johon olen tykästynyt uudelleen. Barbet ovat kanssa kovia luonnonsuojelijoita.
Bumtsibum oli lapsena yksi suosikkiohjelmistani. Lauantai-iltana saunan jälkeen (tai välillä ennen) piti aina katsoa Bumtsibumia. Olen kova Marco Bjurstömin fani.
Bacstreet Boys oli pitkään suosikkibändini. Edelleenkin kun Everybody jossain alkaa soimaan niin fiilis nousee heti kattoon.

C-kasetit ovat ensimmäisiä laitteita millä musiikkia olen kuunnellut. Ekat c-kasettini ovat olleet Röllin seikkailuja, Fröbelin palikoita ja lasten lauluja.
Cd-levyt tuli c-kasettien jälkeen. Olihan se helpottavaa, kun ei enää tarvinnut kelata, kun halusi kuulla jonkun tietyn kappaleen levyltä.
Crash peleihin tutustuin kaverini luona. Häellä kun oli Playstation ja minulla ei. En koskan oppinut kunnolla Crashia pelaamaan, mutta pitkään, aina kun kävin tän kaverini luona halusin pelata Crashia. Ne tasohyppelypelit olivat mielestäni tosi vaikeita, mutta Crash Team Racing oli mielestäni ihan paras autopeli. Sitä jaksoin pelata kaverini luona vaikka kuinka kauan, vaikka hän ei olisi ite jaksanutkaan. Suosikkityyppini oli se heppu, jolla on N-kirjain päässä. Kutsuin häntä Ännäpääksi.

Crash peli

 Disney on elämäni yksi tärkeä elementti. En tiedä mtä olisin ilman Disneyn valtaisaa tuotantoa, sillä se on lähes joka suunnasta vaikuttanut siihen mikä nykyään olen. On mahdotonta muistaa mikä on ollut ensimmäinen näkemäni Disneyn elokuva tai sarja, sillä juuri minun syntymäni aikoina nitä alettiin kunnolla Suomeen tuomaan.  
Donitsit ovat olleet herkkuani jo lapsesta lähtien. Lähikauppakeskuksessamme on ollut donitsiravintola, josta myöhemmin tuli Arnolds ketju. Vaaleanpunainen Pomada kuorrute on ollut silloin suosikkiani, nykyään kaikki kuorrutteet maistuu minule donitseissa. Ja ilman hilloa kiitos.

Pomada donitsit on parhaita

 Euro-taulukkoa tuli kuljetettua lompakossa 11-12 vuotiaana. Oli aluksi hankalaa hahmottaa rahan arvoa kun vasta muutama vuosi aiemmin opin tuntemaan arkat ja nyt kaikki piti kääntää euroiksi. Euro-taulukko auttoi hyvin hahmottamaan minua lähikaupassa paljon mikäkin maksoi.

Eurojen opetteluun meni aikoinaan aikaa

Fred (ja Midge) ovat suosikkibarbienukkejani. Fred on itseasiassa Petra nukke, mutta koska hän on siitä asti kun olen sen saanut (eli vuonna 1995?) on seurustellut suosikkiMidge nukkeni kanssa, niin Barbiksi hänet jo voi laskea. Tämä pariskunta on leikeissäni ihan erottamaton.

Fred ja Midge ajelulla

Grills sipsit ovat lapsena noussut suosikkisipseiksenija pitää edelleen sitä paikkaa. Tykkään ylikaiken näitten paksusta maustekerroksesta.

Grills sipsit on herkkua

Hyvät Herrat tv-sarjaa katsoin vanhempieni kanssa. Vaikken sarjan poliittisesta hömpötyksestä tajunnut mitään, niin ihailin aina Tollon ja Paukun saunaosastoa ja sitä valtavaa uima-allasta.
Hui hai hiisi tuli tv2 ennen Pikku Kakkosta torstai tai perjantai- iltaisin. Siinä lapset seikkailivat isossa vuoressa, jossa heitä johdatti Keiju. Mukana myös oli Matti Menninkäinen ja vuorta johtasi ilkeä Hiisi. Kaikki tuollaiset lasten seikkailuohjelmat oli mieleeni, mutta tästä erityisesti tykkäsin sen mystisen tunnelman takia.

Hui Hai Hiisi ohjelma

Hyppynarua tuli hypittyä aina kaverini pihalla. Sinne saattoi kertyä isompikin porukka kesälomilla ja narun lisäksi oltiin piilosta ja pallopelejä. Hyppynaruloruista on jäänyt mieleeni Pikku Nalle ja Aakkoset (joissa siis kehitettiin aina hyppijälle poika-tai tyttöystävä, ne meni naimisiin, piti ostaa
kaikkia tavaroita ja lopuksi laskettiin montako lasta he saavat yhteensä)
Hesburger ravintolassa käytiin aina kaupungila ollessamme. Aina halusin hampurilaisen kanssa kurrku- tai paprikamajoneesia ja siihen oheen sai vohvelista tehdyn kipon missä majoneesia pidettiin. Jälkkäriksi söin aian tuon vohvelin. Harmi kun niitä ei ole enää.

Isi on aina minlle rakas, vaikka onkin jo poistunut.
Inkun päiväkirja on tv2 kanavalta tullut ihana animaatiosarja, joka 12-vuotiaasta Inkusta ja hänen elämästään ja ystävistään koulumaailmassa. Tämä on ihan yksi suosikkianimaationi ja harmikseni suomessa ei ole esitetty kuin vain sarjan ensimmäinen kausi.

Inkku, Miranda, Oona, Maisa ja Tytti sarjasta Inkun päiväkirja

Isänmaan toivot alkoi aikoinaan Nelosella, kun kanava alkoi. Seurasin sarjaa alusta lähtien ja vaikka en tajunnut itse juonesta tuolloin myöskään mitään, niin Petteri Summasen Vellu hahmo nousi ihan parhaaksi hahmoksi ja monet vitsit jäi jo tuolloin päähäni.


Joulu on jo pikkusena ollut suosikkijuhlani. Olen aian tykännyt joulutunnelmasta ja pirretyistä. Lapsena joululahjat oli tiettykohokohtia ja sai jännittää sainko toivomani Barbin lahjaksi.

Pikkujoulukoristeita lapsuuskodissani

Jyrki ohjelmaa katoin välillä, kun siskoni sitä seurasi. Siinä ytimöityy kyllä suomalaisen ysärimusiikin ydin.
Juissi oli herkkupäivän mehua. Varsinkin se sekahedelmä juissi. Enää se ei maistu niin hyvältä.
Jäätelöautosta tuli ostettua jäätelöä kesälauantai-iltaisin. Sellaiset venejäätelöt oli parhaita, niissö oli vohvelipohja, jäätelösisältö kinuskiraidalla ja suklaakansi, namm.

Kissat on pikkusesta asti ollut suosikkieläimiäni. Pumpuli ja Noki tuli perheeseen kun olin ala-asteella ja niitten kanssa on tulltu leikittyä ja lellittyä.
Karvinen sarjakuvalehteä tilasin aikoinani. Tykkään Karvisen huumorista, mutta stripit kyllä nykyään toistaa jo helposti itseään. Tv-stäkin Karvinen tuli, mutta sitä en niinkään seurannut.

Karvinen viettää Halloweenia, tämä jakso minulla oli videollakin.

Koululainen lehtä kanssa tilasin ja siinä ol isilloin paljon hauskaa luettavaa. Aina kaikki jutut huvipuistoista ja tulevista elokuvista silloin kiinnostivat.
Kanarian Kalle (tunnetaan nimellä Bulgarian Polle, Mallorkan Matti ja Kreetan Kroisos Pennonen) oli uimapatja, joka ostettiin kun käytiin aikoinaan Kanarian Saarilla. Sama patja otettiin mukaan muille ulkomaan reissuille ja niin Kalle sai toiset ja kolmannet nimensä aina matkakohteen mukaan. 

Lauanta-aamut olivat ihania. Kerrossängyn yläpedillä katsoi pikkutelkkaristani Yle:n aamupiirrettyjä ja Pokemonéja herkkuja syöden.
Lasse kirjat olivat ensimmäisiä lukemisiani. Niitä lianasin tietty koulun kirjastosta. Lasse Lukutoukka löytyy vieläkin hyllystäni ja välillä innostun kirjastosta näitä lainaamaan.
Leikkipuistot olivat kivoja paikkoja mennä kaverien kanssa juttelemaan, kun kotona oli porukat kotona. Liukumäissä on aina kiva alskea ja aikoinaan tykkäsin kiikkuakkin, kunnes vanhemmiten siitä tulee jo huono olo.
Legot ovat kivoja rakennuspalikoita ja ne on helpompi siivota kuin Barbit. Siskon kanssa legoilla tul iaina leikittyä napakymppiä ja voittajat pääsivät Muumimaailmaan. Pikkulegoilla tuli taasen leikittyä yleensä huvipuistoja tai rantaelämää tai rosvoa ja poliisia, sillä niillä legoilla pystyi luomaan paljon enemmän mielikuvituksellisimpia juttuja.

Legot eläintarhassa

Lautapelit on aina ollut kivaa ajanvietettä perheen tai ystävien kanssa. Muuttuva Labyrntti oli aikoinaan suosikkini.
Lelutapuli oli lelukauppa Oulussa, jossa tuli usein perheen kanssa käytyä. Monesti sainkin pikkuleluja itelleni lahjaksi ja siellä oli muutenkin kiva aina ihastella uusia Barbeja. Barbinäyttelykin siellä joskus oli.

Matka maailman ympäri 80 päivässä on aivan mahtava animaatio. Harmikseni sitä ei itellä Dvd:ltä löydy, mutta onneksi koko sarja on nykyään koneella. Aikoinaan se on nauhoitettu tietenki telkusta videolle.
Muumit on tietysti tulleet tutuksi Muumilaakson Tarinoiden myötä, mutta kaikki muukin muumijuttu on jo lapsena kiinnostanut. Varsinkin Muumi sarjakuvista tykkäsin, kun ne oli vähän sellaisia pikkutuhman oloisia.

Muumilaakson tarinoita jaksosta Salainen ruokalaji

Miina ja Manu sarja on ihanasti kuvitettu. Paljon kauniita värejä ja realistista luontokuvausta.
Minttu kirjasarja on kanssa ollut suosikkini. Sen kuvitus on todella minimalistista, mutta todella nostalgista ja hellyyttävää. Mintun Kiva Päivä kirjaa lainasin aina kirjastosta itelleni.

Nike on isosiskoni. Muuta nimeä en koskaan ole hänestä osannut käyttää. Monesti pikkusena olin aikomoien apina, jolloin halusin matkia siskoni, koska sisko oli niin "cool" silloin. 
Nylon Beat on ensimmäinen bändi jota itse kunnolla fanitin. Lauloi Seksi vie ja taksi tuo biisia paljon ennen kuin sain tietää mitä seksi on.

Nylon Beatin Satasaen Laina levyn kansi

Ompeleminen oli yksi harrastuksistani ala-asteella. Ompelin nukeille vaatteita ja innosituin kutomisesta niihin aikoihin. Ompelemisesta lähti maku yläasteella, mutta kutominen on jäänyt.
Onnikalla eli bussilla olen oppinut yksin kulkemaan jo seittemänvuotiaana, kun meiän perheessä ei ole ollut autoa. Bussilla kulekminen on ollut mulle aina ihan arkipäivää ja yksityisautoilu oikein luxsusta.

Näistä leluista tuon ruskeatukkaisen Terisa nuken olen aikoinaan itse ommellut

Pigal suklaa on pienenä ollut ihan herkkuani. Nykyään ei tätä enää suomessa myydä ja siksi tätä herkkua pitää aian tuoda, kun joku käy ruottissa.
Pokemón sarjaa katsoin kun se suomen televisioon 90-luvulla ilmestyi. Pokemón kortteja sen pohjalta aloin keräilemään ja muuta oheistuotteita. kolme ensimmäsitä elokuvaa tuli katottua, sarjaa nauhoitettua televisiosta ja itse leikittyä hahmoja ja Pokeja. Brock ja Rakettiryhmän Jessie ovat suosikkejani.
Pupu Tupuna kirjasara on ollt Miinan ja Manun ohella hyllyssäni. pupu Tupunasta pidän pikkusen vähemmän, mutta siinä on kassa kaunis luontokuvistus. Nämä kirjat ovat vähän enemmän itseään toistavia. Leikkipuistossa kirja on suosikkini.
Pupu on vanhin pehmoleluni. Se on vaaleanpunainen ja se helisee sisältä
Pimeä on aina ollut minusta kaunista. Kaverini ystäväkirjaan olen aikoinaan kirjoittanut suosikkivuodenaijan kohdalle pimeä.
Perjantai-illat olivat ihania kun hain kaupasta irtokarkkeina maissipalloja ja kotona sain rauhassa lukea sarjakuvia.
Pikkkuromut ovat Teeny Weeny Families ja Polly Pocet leluja. Minulla oli niitä monta laatikkoa kaapissani ja niillä tykkäsin usein leikkiä. Harmiskeni menin myöhemmin kaikki myymään ja nyt koitan niitä keräillä itselleni uudestaan.

Teeny Weeny Families Kahvila

Pringless sipsit olivat erikoisia kun niitä alettiin myymään. Vieläkin välillä innostun Pringlesejä syömään ja niiden maku ei ole kyllä onneksi muuttunut mihinkään.

Quasimodo on hahmo Disneyn Notre Damen Kellonsoittaja elokuvasta. Notre Dame elokuva nousi suosikikseni vasta teini-iässä, mutta lapsena elokuva pelotti minua kamalasti.

Quasmodo elää Pariisin Notre Damen kirkossa

Reuhu-Rinteen ala-aste on Tuula Kallioniemen kirjasarja, josta pidin jo julkaisuaikana. Nykykään sarjaa on tehty lisää ja hauskaa luettavaa se vieläkin on.

Reuhu-rinne kirjoja

R-vika minulla oli ala-asteikäisenä. Kävin koulussa kerran viikossa puheopetuksessa ja 12-vuotiaana opin sanomaan virheettömän Ärrän.

Salatut elämät sarjaa aloin seuraamaan hetki kun se alkoi ilmestymään. Sarjan nuoriso Saku, Silja, Miia ja Kalle minua kiinnosti ja tietty Jasper Pääkkönen ol isilloin yltiösöpö.
Sauna on aina viikonoppusin meillä lämmennyt ja kyllä minä nautin aina kunnon löylyistä. Pikkusena otin Barbejakin mukaan suihkuun/saunaan ja leikin, että he oavt kylpylässä.
Smurffi levyt ovat minulla ollut kovassa kuuntelussa. Monet biisit olen ekan kerran kuunnellut nimen omaan smurffiversiona.

Smurffien tanssihiti vol 1 on ollut c-kasettina sekä cd-levynä

Särkänniemi oli todella siisti paikka käydä 10-vuotiaana. Olin ihan ekstaasissa kun pääsin käymään vesilaitteissa. Huvipuistossa käyminen oli muutenkin harvianista, kun niitä ei ollut meillä lähellä.
Speden spelit ohjelmaa kattoin aina yhessä isin kanssa ja joitain speleistä tuli leikittyä itsekkin.
Suosikki lehti tuli siskolleni ja se kanssa on yhtä ysäriyden ydintä kuin Jyrkiohjelmakin.

Tenavat sarjakuva ja animaatio on ollut aina minulle rakas. Kyllä sinä pärjäät Jaska Jokunen sarjakvan avulla opin alunperin lukemaankin. Se löytyi mummilastani ja kirjastosta sen jälkeen lainasin aina Tenavia. Nykyään kaikki Tenavat pokkarit koitan kerätä kokoelmaani ja muutama vain puuttu.

Tenavat pokkareitani

Tietokone oli Windows 95. Sillä pelasin Muumit Merenaalloilla peliä ja perhetuttuni Peppi peliä. Aina lanattiin näitä kahta peliä toisillemme.

Uinti on ainut liikunnan laji, josta olen aina tykännyt. Uimahallissa kävin aikoinan kerran tai kahdesti viikossa. Vedessä tuli enemmän leikittyä, hypittyä, laskettua mäkeä ja oltua porealtaassa enemmän kuin kunnolla uitia. Vedestä on tullut jo tuolloin telle tärkeä elementti.

Mökillä on hyvä uimalampi

Veturi on ollut Ylen aamuohjelma, joka on sisältänyt piirrettyjä, tarinoita ym. Niitä tykkäsin katsoa ja hämärästi muistan jopa tunnareitten ulkonäön.
Vattu on suosikkimarjani. Vadelmia aikoinaan kasvoi meidän takapihalla.
Välitunti oli koulussa mukava happihyppely. Kiikkuminen, palloleikit, narulla hyppiminen puuropata ja vastaavat olivat kivoja. Monesti välitunnit meni myös jutellen ja juoruten ja Pokekortteja vaihtaen. 
Videot ovat nerokas keksintö. Videolla oli kaikki parhaat elokuvani ja telkusta nauhotin paljon ohjelmaa videoille. Kun sain oman telkkarin siinä oli sisäänraknnetut videot ja oli mahtavaa kun niitä sai katsoa kesälomalla omassa huoneessa pitkälle yöhön.

Video kasetteja

TwiX suklaapatukka on ollut tuolloin yhtä suurinta herkkuani.

Twix patukka

Ystäväkirjat olivat trendi meidän koulussamme. Omiakin omistin aika monta.
Ylikylän ala-asteella vietin ikävuodet 7-12. Tykkäsin siitä koulusta paljon. Vaikka rakennus vaihtui vanhasta uuteen, niin koulussa oli mukavaa. Englannin ja liikunnan tunneista en tykännyt, mutta muuten koulu oli ala-asteella kivaa.

Portti ala-asteelle

Ysärimusiikki on mitä parasta musiikkia. Vaikka suurin osa artisteista on yhden hitin iheitä, niin Doctor Bombayn Calacutta on mitä mahtavin.

Zeppelin kauppakeskus on lapsuuskotini lähikauppa. Siellä ol iaikoinaan kaikkia kivoja liikkeitä, mutta nykyäään kirjasto on ainoa hyvä paikka. Zeppeliinissä oli aikoinaan Laiva kahvila, Ramins Burger, Tiimari, kirpputori ja elektroniikkakauppa, mistä sai pelejä, elokuvia ja cd-levyjä. Oi niitä aikoja.

Zeppelin kyltti

Äiti on aina tärkä ja asuu vielä lapsuudenkodissani. Äitin kanssa on aina kiva pelata korttia ja kattoa elokuvia.
HÄmärä on kaunista, vähän niin kuin pimeää.

Koulun pihalla on hämärää

RÖlli löytyi meiltä c-kasetteina ja videolla. Pikku Kakkosesta Röllin seikkailuja on meille nauhoitettu ja kyllä Röllielokuvatkin on pitänyt nhädä, vaikkei ne vedä vertoja alkuperäisille tv-jaksoille.

Tässä tulee hirmuinen Rölli

YÖkyläilyä harrastettiin usein kun oli kaverien synttärit tai muuten kun siihen sai luvan. Yökylässä ollessamme meillä luettiin sarjakuvia, katsottiin elokuvia ja syötiin herkkuja. Kun olimme kaverini luona yökylässä innostuttiin kuvaamaan kotivideoita, kuunneltiin musiikkia ja pelattiin pleikkarilla. Aina sai valvoa myöhään ja jutella nukahtamiseen asti.