Hautajaisten jälkeen

Kerroinkin viime tekstissä mummini poismenosta. Siunaustilaisuus pidettiin viime lauantaina. Se oli todella koskettava. Olen ollut nyt yhteensä viisissä eri hautajaisissa ja menettänyt myös kaksi kissaani. Tälläiset asiat aina sattuvat, eikä menettämiseen koskaan voi tottua. 

 Siunaustilaisuus oli kappelissa. Pappi puhui peruskristillisiä, mutta myös mummin luonteesta ja harrastuksista. Kyllä minulla nousi kyynel silmiin ja maskin alla nenä vuoti. Kahvituksessa siunausken jälkeen serkkuni piti todella koskettavan puheen mummista, juurikin lapsenlapsen näkökulmasta. Siinä vaiheessa me kaikki serkut itkettiin yhdessä. Itseasiassa vasta silloin ymmärsin ne papin sanat, että jaettu suru on helpompi jakaa. Minusta se on silloin myös helpompi käsitellä. Myös tätini piti puheen, tai enemmänkin kertoi mummin elämänkerran. Siinä oli paljon uutta minullekkin. Oli jotenkin hauskaa ja eläväistä kuulla miten mummi on tavannut akoinaan Reino papan ja miten isäni on lapsena leikkinyt kanojen kanssa. 

Isäni Pekka lapsena

 Tätini päätti puheen hyvin mummin arvomaailmaan. Siihen, miten mummi rakasti ja arvosti eniten perhettä ja läheisiä. Aina muisti syntymäpäiväkortilla ja joulukortilla ja kun tultiin kylään ensin halattiin ja istuttiin pöydän ääreen vaihtamaan kuulumiset. Miten mummi arvosti, tykkäsi ja nautti siitä kun hänele soitti ja sai vain jutella. Mummini oli ambivertti, kuten minäkin. Häneltä sen olen ehkä perinytkin. 

Elän tällä hetkellä jonkin sorttista kolmenkympin kriisiä, joten mummin poislähtö osui arkaan paikkaan. Yritän kuitenkin ajatella, että mummilla on paljon parempi siellä jossain nyt, kuin väsyneenä hoitokodin sängyllä. Nämä puheet ja ajatukset mitä tapahtumaketju on minussa saanut aikaan, on tuonut uutta näkökulmaa kriisiini. Siihen, että työ on vain työtä, sitä voi vaihdella. Ihmiselämä ja minun elämä on kuitenkin jatkumoa suvustani, mummista, Reino papasta, isistä, äidistä ja omat tekoni vaikuttaa muitten elämään. Vaikken itse meinaa lisääntyä, niin välillisesti ainakin. 

Mummilta peritty hartiahuivi

Ajatus sukulehdestäni: "Itse kunkin eletyillä päivillä on ollut joku tietty tarkoitus. Jäljellä olevat päivät ovat elämisen arvoisia." 

Kolomekymppinen

Mä oon kolomekymppinen

Oon kolomekymppinen

Takana on luja putki taiteilijavuosien

Olen kolomekymppinen 

kolomekymppinen

En oo enää teini-ikäinen

Mä oon kolomekymppinen!

Täytin tosiaankin 30 vuotta tuossa pari viikkoa sitten ja Frederik on siksi ollut aika vahvasti soittolistalla. Kolmenkympin kriisi on jollain tavalla päällä, mutta olen siihen onneksi saanut hyvät auttajat, joten toivon että asiast seleviää parhain päin. 

Kesällä ennen pyöreiden täyttämistä kävin Dingon keikalla Mustalahden Satamassa ja olen edelleen hulluna Neumanniin. Jotkut kannattaa porilaismusiikissa Oikeita Enkeleitä, minä olen enemmin Levoton Tuhkimo, jolla on nahkatakki ja lakatut varpaankynnet. 

Pyöreitä juhlittiin viikonloppu kahden lapsuudenystävän kanssa, ja mitä laskettiin niin kolmistaan ollaan sekoiltu vuodesta 1998 alkaen. Sen kunniaksi pidettiin ysäriteemabileet vuokratulla mökillä Syöttellä.

Bäkkärit oli seinällä ja paidassa. Tyyliin kuului tietty myös vanha lippikseni, verkkatakki ja Emma Buntton sivuponnarit.

Kyllähän ysärikakkuun oli pakko laittaa säilykepersikoita.

Käytiin toki Syötteellä vähän kävelemässäkin. Hurjan korkealla ja komeat olivat maisemat sekä sää. 

Nyt kotona on syksy alkanut. Tänään järjestin kaappini, missä on kauskoristeita ja sieltä tuli laitettua lyhdyt ja tunnelmavalot esille. Iltateet taidankin juoda pikku hiljaa ennen maate menoa. Minusta on ihanaa kun päivät vaihtuvat pimeiksi öiksi, vaikka kriiseilenkin. Kaiken keskellä vielä Maija Mummi nukkui pois, juuri kun hän täytti 97 vuotta. 

Läpi repaleisen lokakuun, kaipuun kaljakori kilisee

Lyhdyn sytytän, kun tulee hämärä. Sen nostaan koukkuun kuistille...

Pääasia kuitenkin on, että kolomekymppiset olivat mielettömät juhlat, jotka onnistui kaikin tavoin. Parannettiin maailmaa rakkaiden kamujen kanssa ulkoporealtaassa hyvän juoman kera.

Ja vielä loppuun se ysäreistä ysärein Smurffibiisi, joka meidän juhlien Ysärin Kolmekybäset soittolistalla soi useampaankin otteeseen. 

Ensimmäinen lahjapaketti

Tälle vuodelle ensimmäinen lahjapaketti saapui. Osallistuin Joulun Taikaa foorumilla Secret Santa tyyliseen lahjanvaihtoon ja voi kuinka ilostuin paketista. Varsinkin kortti oli tälle Disneyhullulle aivan yliveto. Mikki Hiiren Jouluaattoa ei voita mikään.

Pakettien sisältä löytyi servettejä, liinoja, heijastin ja Mauri Kunnaksen Talvimustikka konvehteja. En ollutkaan näitä ikinä maistanut, mutta todela hyviä olivat. Voisin ostaa ehdottomasti itselleni jatkossa. Niistä toisista Mauri Kunnas konvehdeista en pidä, niissä on jokin pistelevä maku. Servetit ja liinat pääsivät vielä odottamaan käyttöä. Heijastimen pistin samantien reppuuni. Syksyn ja Kekrin kunniaksi ostin kurpitsan ja sain taas herkullisen piirakan tehtyä, vaikka murotaikina oli palaa uunissa. Halloween-naaman sain kurpitsasta koverrettua ja sisällä poltan led-tuikkuja tämän pari päivää.

Joulu on minun mielestä jo selvästi tulossa. Olen pitkään haaveillut kunnon joulumukista ja nyt se löytyi, Kultajousesta vain kympillä. Harkitsin nimittäin jo vanhojen Muumi Talvimukien tilaamista ja niiden hinnat liikkuu jo lähemmäs satasissa. Tämä talvinen joulumuki on niin tavattoman kaunis ja juuri minun näköiseni; valkea, luontoa ja täynnä ihanaa tunnelmaa. Joulupurkki on taasen vanha kirppislöytö.

Aloin tuossa miettimään, että milloinkohan sain ensimmäisen lahjapakettini? Ristiäisissä lahjapaketit avasivat vanhemmat ja ensimmäistä joulua olen viettnyt puolivuotiaana ja ainakin vauvakuvien perusteella ollaan Mummilassa Ruukissa. Kuvista tosin ei saa nähtyä mitä olen saanut lahjaksi. Meillä on aina annettu lahjoja vain jouluna ja syntymäpäivänä. Jouluna saa enemmän, synttäreinä yleensä jokaiselta perheenjäseneltä yhden. Lapsena lahjatoiveinani usein olivat Barbie-nuket tai Disneyn uudet vhs-kasetit. Tässä on kuva vuodelta 2000, kun olen 9 vuotiaana tehnyt joululahalistan äidille:

Mellä tosiaankin joulupukin käynti lakkasi isän menehtymisen jälkeen, joten oli loogista pyytää lahjoja äidiltä. Ainakin tuosta lahjalistasta sain Pieni Merenneito 2 elokuvan, Uno-kortit ja Bäkkäreiden uusimman levyn (josta en edes tykännyt). Muita mieleenjääneitä lahjoja ovat olleet Rapunzel-Barbie, Barbie Tähkäpää vhs-kasetti, Aku Ankka Universumin Sankari pc-peli ja se, että yksi kaverini antoi joka vuosi toffifeetä. Siksi taidan pitää toffifeestä, siitä tulee lapsuuden joulut mieleen.

Monet aikuiset kipuilee lahjojen valintojen kanssa ja päättävät olla antamatta lahjoja toisilleen. He perustelevat, että joulu on lasten juhla eivätkä he tarvitse mitään. Itse olen ihan toista mieltä. Minusta joulu on jokaisen juhla ja jouluun kuuluu lahjat. Siinä yhdistyy antamisen ja saamisen ilo. Itse rakastan antaa joululahjoja ja tykkään kovin suunnitella niitä. Aina koitan etsiä lahjaksi jotain sellaista, mikä on minulle ja lahjan saajalle yhteistä. Näin lahja on persoonallinen, juuri minulta juuri hänelle. Lahjan ei tarvi olla iso ja kallis. Se voi ihan hyvin olla kaverin näköiset joulusukat alelaarista, yllättää sisko uudella teemaulla tai löytää kirppikseltä äitin ja minun yhteisen suosikkilaulajan vanha single. Muutenkin tykkään antaa käytettyä ja kierrättää lahjoja. Kirja ei ole divarista ostettuna yhtään sen huonompi, kuin Akateemisesta. Niimpä annetaan kaikkien lahjoa ketkä sitä haluavat ja muistetaan kiittää toisen muistamisesta.

Olen pihkassa syksyyn

Syksy on aina ollut lempivuodenaikani. Kesä on liian kuuma ja täynnä itikoita, kevällä taas aina loukkaan itteni tavalla tai toisella. Talvi taas on nykyän liian lyhyt ja vähäluminen. Syksyllä lehdet sataa, ilma on raikasta ja puut ja luonto kukoistaa ihanan oransseissa väreissä. Syksyyn kuuluu olennaisena osana myös se ihana joulun odotus ja myönnän, että minä olen jo joululahjoja ostanut ja korttiaskareisiin materiaalia säästänyt, sekä ensimmäisen jouluelokuvan katsonut.

Viime syksynä Vammalassa

 Tenavien Ressu kitetyttää syksyrakkaustensa näin: 

Olen Ressun kanssa samaa mieltä.

Patio syyskuosissa. Iltaisin alan polttamaan lyhdyn kynttlää ja se varmasti valaisee kauniisti, kun saavun iltavuorosta kotia

 

Monesti syksyisin olen ottanut kaunita valokuvia. Nyt viimeaikoina en ole kuvaamaan viitsinyt, johtuuko siitä että tuntuu että aika kulku aivan liian nopeaa, vai että minusta tuntuu, ettei kännykamera saa taltioitua niitä ihania näkemiäni värejä talteen. Muutaman kuvan otin kuitenkin eilen aamulenkillä käydessäni.

Tämä ihana portti pisti kauniisti silmääni. Minkä syksyn kietoma portti

Ihania syksyisiä kuvia olen kuitekin löytänyt postkorteistani. Nämä syystunnelmat ovat uskomattomia ja kuvaavat tosiaankin ihastumistani. Olen niin pihkassa syksyyn, että posket punottaa. 

Muuttojuttuja osa 2

Viime muutostamme voi lukea tästä Muuttojuttuja -tekstistä. Nyt on taas aika muuttaa ja uusi asunto on ihana. Makuuhuoneen maalaaminen aloitetaan huomenna ja uusi sohvakin tuotiin eilen. Ruokapöytäkin on jo tilattu ja osittain maksettu. Sen saamme esiviikolla. Nytten on vuorossa laatikoiden ja tavaroiden vientiä, ensiviikolla otetaan huonekalut mukaan niin voidaan vihdoinkin kotiutua sinne. Nyt ensiviikon elämme siis vielä pahvilaatikoiden keskellä. Kun vimeksi manailin tavaramäärää, niin kyllä sitä on kertnyt lisää kun neiöt edellisestä asunnosta vähän kasvoivat. En jaksa edes laskea paljonko meillä on laatikoita nyt asunnossa, osan olemme piilottaneet jopa saunaan. Elokuvalaatikkoja on noin 15 yhteensä, minun ja mieeheni vhs/dvd/blu-ray kokoelma. Tulee ihan mieleen tämä Viivi ja Wagner sarjakuva, jossa Viivi totetaa Wagnerille: "Hyvä perhe: isä, äiti ja 3000 dvd:tä!"

 

Leffahyllyjä tosiaankan ei olla vielä hankittu, mutta eiköhän sopivat löydetä. Pyrime siihen, että isoimmat ja tärkeimmät huonekalut saadaan jouluksi, niiin että voin koristella asunnon joulukuntoon. Jos leffat on pahvilaatikoissa joulun yli, niin sitten saa pahvilaatikot koristelun, yksinkertiasta. Onneksi jouluelokuvat olen pakannut erilliseen laatikkoon, niin ne on helposti etsittävissä.

Olen kokenut muuttosttressiä ja kellonjen siirto teki yllättävän pahaa tänä vuonna. Yleensä en ole siitä välittänyt, mutta nytten jotenkin olin sitä sekaisin. Ehkä siksi, kun Boriskin oli. Hän ei meinannut millään hyväksyä ruoka-aikojen muutosta kellojen siirron takia. Muutosta hän muutenkin on selvästi stressaantunut, kun ei löydä mukava paikkaa ja koti on niin sekalainen. Stressi on tehnyt katista todella huutavan ja rallia juostaan päivittäin. Viemme Boriksen hoitoon appi-isälle ensiviikoksi, joten toivottavasti hän siellä rauhoittuu ja sopeutuu sitten rauhassa uuteen kotiin, kun huonekalut on sinne saatu siirettyä.

Avolaatikko on nyt ollut Boriksen lempipaikka, kun siinä on pehmeitä pyyhkeitä

Viime sunnuntaina lähdin muuttostressiä karkuun, kun kävimme työkavereiden kanssa sununtaiajelulla Tuurissa. Olen siellä viimeksi käynyt 12-vuotiaana, joten on paikka muuttunut tässä 16 vuoden jälkeen. Pääasiassa ihastelin Tuurin söpöä jäämaailmaa ja tein tietty vähän jouluostoksia. 

Varsinkin tämä alin valo"veistos" joutsenineen on lumoava. Siskoni sanoikin kuvan nähtyään, että tulee vähän Barbit mieleen. Muistaakseni Barbie Pähkinänsärkijä Baletissa animaatioelokuvassa on vähän tämän tapainen veistos jossain kohdassa.

Makeispuolella oli stten tälläinen Joulupukkikuvaelma. Ehkä vähän liian Amerikkaa ja Coca-Colaa mieleeni, mutta jotenkin sopiva tälläisen Tuurin kaltaiseen ostosparatiisiin, jossa voi helposti saada shoppailuähkyn.

Tämä sukkakuusi on minusta ihan hauska ja varastettava idea, jos meidän liikkeessä olisi vain tilaa tälläiselle.

Minulle parasta Tuurissa oli kuitekin se, että kun olimme teemässä lähtöä takaisin Manseen päin, alkoi sataa esilumi. Se vuoden ensimmäinen ja ah, niin kaunista. Lähes koko ajomatkan ikkunasta vain satoi lunta. Maanantaiaamuna sitä oli meidän takapihallakin, mutta nytten taas sulanut. Lisää lunta jo tällä odotellaan. 

Tuurista tuli ostettua Baby Jane elokuva halvalla, Boriskelle joululahja, löylytuoksua uuteen saunaan ja ihania joulujuttuja. Palloja ja skirlantereita tarvitaan tietysti kunnon kokoiseen joulukuuseen, suklaalusikka aattoaamulle, pari nättiä korttia ja uusin joululehti. Uuteen kotiimme laitan johonkin söpöön nurkkaan tietysti tonttuoven.

Paras löytö Tuurista oli Ruby-suklaa. Olen tästä vaaleanpunaisesta suklaasta kuullut jo viime vuonna, kun katsoin Master Chef Australiaa. Tätähän tuli Fazerilla ja Kultasuklaallaainakin myyntiin, mutta niin kovilla hinnoilla, etten aiemmin ole raaskinut maistaa. Nytten oli kaksi tälläistä Rubiini suklaapatukkaa 5€, joten kokeiluun lähti. Oikein herkullista ja ihan hintansa väärtiä, mutta ei kuitenkaan noussut niin suosikiski, että jatkossa useasti ostan noilla hinnoilla.

Ulkona käydessä huomaa, kuinka syksy on jo pitkällä. On kekrin aika, mutta tänä vuonna jätän juhlimiset väliin. En jaksa panostaa koristeluihin tai leipomiseen tämän muuton keskellä, joten jätetään ne ensivuodelle ja hypätään uudessa asunnossa suoraan jouluun.