Hautajaisten jälkeen

Kerroinkin viime tekstissä mummini poismenosta. Siunaustilaisuus pidettiin viime lauantaina. Se oli todella koskettava. Olen ollut nyt yhteensä viisissä eri hautajaisissa ja menettänyt myös kaksi kissaani. Tälläiset asiat aina sattuvat, eikä menettämiseen koskaan voi tottua. 

 Siunaustilaisuus oli kappelissa. Pappi puhui peruskristillisiä, mutta myös mummin luonteesta ja harrastuksista. Kyllä minulla nousi kyynel silmiin ja maskin alla nenä vuoti. Kahvituksessa siunausken jälkeen serkkuni piti todella koskettavan puheen mummista, juurikin lapsenlapsen näkökulmasta. Siinä vaiheessa me kaikki serkut itkettiin yhdessä. Itseasiassa vasta silloin ymmärsin ne papin sanat, että jaettu suru on helpompi jakaa. Minusta se on silloin myös helpompi käsitellä. Myös tätini piti puheen, tai enemmänkin kertoi mummin elämänkerran. Siinä oli paljon uutta minullekkin. Oli jotenkin hauskaa ja eläväistä kuulla miten mummi on tavannut akoinaan Reino papan ja miten isäni on lapsena leikkinyt kanojen kanssa. 

Isäni Pekka lapsena

 Tätini päätti puheen hyvin mummin arvomaailmaan. Siihen, miten mummi rakasti ja arvosti eniten perhettä ja läheisiä. Aina muisti syntymäpäiväkortilla ja joulukortilla ja kun tultiin kylään ensin halattiin ja istuttiin pöydän ääreen vaihtamaan kuulumiset. Miten mummi arvosti, tykkäsi ja nautti siitä kun hänele soitti ja sai vain jutella. Mummini oli ambivertti, kuten minäkin. Häneltä sen olen ehkä perinytkin. 

Elän tällä hetkellä jonkin sorttista kolmenkympin kriisiä, joten mummin poislähtö osui arkaan paikkaan. Yritän kuitenkin ajatella, että mummilla on paljon parempi siellä jossain nyt, kuin väsyneenä hoitokodin sängyllä. Nämä puheet ja ajatukset mitä tapahtumaketju on minussa saanut aikaan, on tuonut uutta näkökulmaa kriisiini. Siihen, että työ on vain työtä, sitä voi vaihdella. Ihmiselämä ja minun elämä on kuitenkin jatkumoa suvustani, mummista, Reino papasta, isistä, äidistä ja omat tekoni vaikuttaa muitten elämään. Vaikken itse meinaa lisääntyä, niin välillisesti ainakin. 

Mummilta peritty hartiahuivi

Ajatus sukulehdestäni: "Itse kunkin eletyillä päivillä on ollut joku tietty tarkoitus. Jäljellä olevat päivät ovat elämisen arvoisia." 

#arki

 Otetaas tämmönen haaste vaihteeksi vastaan. Eli kuinka usein:

Ilman kalenteria ja kissaa en kyllä arjesta selviäisi

 - Vaihdan pyyhkeet? Liian harvoin, ehkä parinviikon välein.
- Pesen hiukset? Joka- joka kolmas päivä. Riippuu kuinka nopeasti tukka menee likaiseksi.
- Soitan äidille? Jos on asiaa. Yleensä äiti sottaa mulle pari kertaa viikossa.
- Näen vanhempani? 2-4 kertaa vuodessa. Kun äiti tulee käymään tai minä menen käymään tai käydään yhdessä matkoilla
- Käyn leffassa? Tänään tuli 267 leffalippu kerättyä vuodesta 2001 asti, eli keskiarvo kaikenkaikkiaan on 1,1125 kertaa kuussa. määränä olisi varmaan yksi leffa ja trailerit päälle. Yleensä vuositasolla kuitenkin sellaiset 14 leffaa on keskiarvo, mitä nyt eräänkin viruksen takia tänä vuonna olen käynyt vain kahdesti. 

 - Föönään hiukset? En ole koskaan föönännut hiuksiani.
- Putsaan lattiakaivot? Muutaman kerran vuodessa, pitäisi useammin. Sen siitä saa kun kumppanilla on kanssa pitkä tukka.
- Käyn metsässä? Viikottain, lenkkipolku kulkee metsän läpi.
- Käyn suihkussa? Joka- jokatoinen päivä.
- Sanon miehelleni rakastavani tätä? Minun mielestäni liian harvoin, mieheni mielestä liian usein.
- Tarkistan kuivakaapin sisällön? Parin viikon välein. Mausteita varsinkin pitää aina olla.
- Luuttuan lattiat? Pari kertaa vuodessa. Nykyinen laminaattlattia ei oikein pidä moppauksesta.
- Pesen vessan? Joka torstai 

- Käyn puntarilla? Koitan opetella että kävisin kerran viikkoossa.
- Komennan miestäni? Toivottavasti en ikinä. Pyrin pyytämään, en komentamaan.
- Syön irtokarkkeja? Tänään! Sillon kun ovat tarjouksessa.
- Puhdistan liesituulettimen? Kerran olen putsannut puoleentoista vuoteen.
- Syön noutoruokaa? Ainakin kerran kuussa, ehkä parin viikon välein. 

Meikälle yleisin noutoruoka on kiinalainen tai burgerit. Pikaruokaravintoloista Hese on ihan ykkönen, on ollut aina. Missän muualla ei saa samanlaista kurkku- ja paprikamajoneesia.

 - Valehtelen? Pyrin etten koskaan ainakaan trkeistä asioista, mutta eiköhän viikottain joku valkoinen valhe tupsahda suusta.
- Riitelen suhteessa? Toivottavasti harvoin
- Sheivaan? Kun karvoja kasvaa, kesällä useammin. Joka toinen viikko...
- Vaihdan hammasharjan? Kerran vuodessa. Tiedän että tämä pitäisi tehä useammin, mutta mulla harjat vaan kestä, vaikka pesen päivittäin hampaat. Saan aina äidiltäni uuden hammasharjan joululahjaksi.
- Käyn kirjastossa? Kerran kuussa. 

Kirjasto Metson lähellä oleva suihkulähde

 - Pesen peitot ja tyynyt? Kerran vuodessa. Jos katti on niihin oksentanut niin sitten useammin.
- Syön herkkkuja? Päivittäin.
- Soitan anopille? En ole varmaan ikinä soittanut anopille. Appi-isälle olen ehkä parikertaa. Viestitellään kyllä välillä molempien kanssa.
- Pesen rintsikat? Aina kun pyykkään.
- Leivon? Joka toinen viikko aikalailla.

Eilen leivoin juustoisia sämpylöitä. Lidlen pussissa ne säilyy

 - Vierailen isovanhempien luona? Mummin luona ehkä kerran viijessä vuodessa, Mummon luona ehkä kerran kymmenesä vuodessa. Ehkä kun saan tuossa kortin voisin ajaa Mummia moikkaa hoitokotiin. Mummo luokse ei edes kannata ilman äitiä mennä, muuten hän ei tunnista. Ja Mummikin on jo vuosia kutsunut minua Villeksi, että ei se muisti siellä ihan pelaa.
- Pesen pyykkiä? Kerran viikossa kun työpaidat likaantuu
- Siivoan jääkaapin? Kerran vuodessa.

Sotkuinen jäkaappi. Sisältää mm. rahkaa, maitoa, munia, mehua, majoneesia, pihviä, kissanruokaa, kurkkua, juustoa, irttareita, kurkkusalaattia ja suosikki kivennäisvettäni.

 - Imuroin? Joka toinen - kolmas torstai. Yleensä vältän imurointia ja annan mieheni tehä sen
- Käyn hammaslääkärissä? Parin vuoden välein. Nyt on hoito menossa. Viisuri taas oetaan irti, aaaaargh!
- Käyn kaupassa? Aikalailla päivittäin. Jos en ostokslla niin sitten töissä
- Pesen ikkunat? Kerran vuodessa. Paitsi nytten kun odotan ikkunaremonttia.
- Siivoan lääkekaapin? Aina kun ostan uudet lääkkeet, eli ainakin kerran kuussa. 

Aivan, lääkkeet!

 - Olen tehnyt raskaustestin? Muistaakseni kolme kertaa elämäni aikana olen tehnyt ja toivottavasti ei tarttis enää ikinä tehdä.
- Puhdistan hiusharjani hiuksista? Joka päivä
- Tarkistan toimiiko palovaroitin? En ikinä, se on mieheni hommia.
- Käyn läpi kotini kaapit? Todella usein. Tykkään kattoa mitä kaapit on syönyt. Lähes joka päivä siivoilen edes vähän jotain kaappia.                               

-Pussaan kissaa? Joka päivä kun olen kotona

Varokaa liukasta jäätä

Pikku Kakkosta vähän mukailen, mutta haluan nyt todellakin varoittaa teitä tappokeleistä.  Itelläni nimittäin kävi niin köpösti, että maanantaina kun tulin elokuvista lensin Tampereen keskustassa niin pahasti, että oikeasta kädestäni murtui kaksi luuta. Acutassa meni yöhön asti jonotellessa ja nyt käsi on vielä seuraavat neljä viikkoa kipsissä.

Ettei tämä teksti mene Mansen terveyspalvelujen haukkumiseksi (mihin olisi kokemusteni perusteella ihan syytä), teen klassisen kyselypostauksen. Facebookissahan nykyään on näitä yksittäisiä Tiesitkö tämän kyssäreitä ja sieltä nämä on poimittu.

Jos olisin soitin olisin...
Basso. Tykkään jytevistä kompeista.

Jääkaapissa minulla on aina...
Majoneesia, joko paprika tai kurkku.

Jos olisin fiktiivinen hahmo, olisin...
Tuhkimo ja eläisin prinsessalinnassa.

Tuhkimo upeassa mekossaan

Ensimmäisen lemmikkin nimi oli...
Akvaariokalat, joista en liiemmin välittänyt. Siten tuli Pumpuli.

Pumpuli ikkunalaudalla

Jos voisin olla jossain muualla juuri nyt, olisin...
Ilman kipsiä äitini kanssa Barcelonassa juomassa sangriaa, syömässä paelaa ja makoilemassa auringon alla.

Täydellinen pizzani sisältää...
Katkarapuja, herkkusieniä, BBQ- kastiketta, punasipulia, valksipulia, possua, pekonia, mozzarellaa ja hitosti juustoa.

Yksi suoskikirjailijoistani on...
Jacqueline Wilson. Olen aina tykännyt hänen tyttökirjoistaan.

Vuodenaika josta tykkään eniten on...
Syksy. Tarpeeksi lämmintä ja luonto uskomattoman värinen.

On syksy niin ihmeellinen

Piirretyt joiden katsomiseen en ikinä kyllästy ovat...
Muumilaakson tarinoita, Matka maailman ympäri 80 päivässä, Ankronikka, Inkun päiväkirja, Tenavat, Richard Scarryn Touhukas maailma, Disneyn klassikot, Pokémon (1. kausi), Arttu, Disneyn lyhärit, Disney Välitunti ja Barbapapa.

Tenavat videoni

Mitä ruokaa osaat laittaa katsomatta reseptiä?
Mexicolainen lihakeitto, kalakeitto ukin reseptillä, lihapullat, uunikasvikset, tomaattikastike, hampurilaiset... Ylipäätänsä katson suht harvoin reseptejä ja sovellan paljon omasta päästä. Leipoessa olen resepti orjallinen.

Itse tehty burgeriannos

Lapsena suosikki-iltasatuni oli...
Loru, jonka äitini lausui minulle juuri ennen nukkumaan menoa. Siinä muumit, barbiet ja lempileluni toivottivat minulle hyvää yötä.

Jos voisin valita minkä tahansa työn, olisin...
Näyttelijä!

Ensimmäinen kännykkäni oli...
Isosiskon vanha Nokia 3210, jossa oli punaiset ruusukuoret. Känny meni hajalle mökillä, kun siihen meni vettä.

Elokuva, joka saa minut kyyneliin on...
Bambi ja Leijonakuningas. Bambi, koska siinä on upea rakkauslaulu ja Leijonakuninkaassa Mufasan menetys.
 
Konsertti, johon haluaisin mennä on...
Bacstreet Boys Hesassa alkukesästä! Sisko oli katsomassa Bäkkäreitä jo vuonna -99, enkä päässyt silloinkaan mukaan. Lämppärinä oli vielä Nylon Beat.

Bäkkäri postikortti

Unohtumattomin naamiaisasu mitä olen pitänyt on...
Tässä kuvassa. Teemanamme oli drag-queen.

Suosikki rutiinini on...
Aloittaa aamuni pesemällä kasvoni kylmällä vedellä. Se virkistää. Toinen tärkeä on aina säästää elokuvateattereissa käynnistäni leffalippu talteen muistoksi. Tällä hetkellä niitä on noin 240 kpl.

Paras huvipuisto mielestäni on...
Pariisin Disneyland, jossa on taikaa.

Disneylandissa

Paras huvipuistolaite mielestäni on...
Kotoisa, rakas Särkänniemen tukkijoki.

Yzma, nosta kädet ilmaan!

Keskikesän viettoon

Vaikka suomessa juhannus ei ihan keskikesä olekkaan, ruottiksi juhannusjuhla kuitenkin kääntyy nimelle Midsommar eli keskikesä. Olenkin jo odottanu juhannusta, sillä se tekee vain nelipäiväisen työviikon. Tähän väliin voin kertoa, että olen siis todellakin saanut uusia töitä ja ollut niissä jo kohta kuukauden. Raskasta on alku itselläni ollut, sillä työnkuva ei ole ihan sitä mitä olin odottanut. Kuitenkin olen viihtynyt, mutta työmatka tunti per suunta on ollut itselleni se raskain vaihe, eikä kotonakaan ole oikein enää energiaa harrastuksiin siinä vaiheessa. Uskon kuiteskin, että kun rytmiin tottuu niin helpottaa. Siksi naatitaankin nyt vajaasta työviikosta, josta puolet on jo takana.

Juhannukseksi suuntaan appiukon luokse, jossa minua odottaa valmis pöytä täynä grilliherkkuja, luonnon rauhaa, saunaa, lekottelua avomiehen kanssa ja seurana on hänen veljensä ja yksi kaverinsa. Boris tietenkin tulee myös mukaan. Ostin juuri uudelta työkaveriltani hänen leipomansa kakkupohjan ja juhannusjuhlan kunniaksi meinaan tehdä koko porukalle hyvän herkkukakun. Eiköhän me juhannusyönä kokon lisäksi poikien kanssa erä Pokémon juomapeliäkin oteta. Järveen uimaan täytyy myöskin päästä. Ja siitä pitää nauttia, että päästään autolla suoraan ovelta ovelle.

Vaahteran Katveessa Minttu oli tehnyt kivan kesähaasteen, jonka otan tässä vastaan, sillä analysoivampaa tekstiä löytyy enemmän tuolta elokuvalippujen puolelta. Olen nimittäin päässyt hyvään vauhtiin Disneyn pakettielokuvissa.

Kesähaaste: 

Lippsi vai lierihattu?
Olen aina ollut lippalakki ihminen. Jo pikkusena minulla oli lippis, jossa luki 999. Se toi mieleeni Heikki Kinnusen, joka oli 999-mies. En muista enään, mistä se nimi tuli. Pitkäaikaisempia lippalakkejani on Duudsonien Isäntä lippis, Lapin Kulta lippis ja Levisin farkkulippis. Paljon mainoslippiksiä olen käyttänyt. Joskus ulkomailla lippikseni jäi johonkin ravintolaan ja muistan äitini yötä myöten menneen hakemaan sitä. Tämän hetkinen lippikseni on Lontoon Hard Rock Cafesta.

5 vuotta vanha kuva kun olen matkalla Hailuotoon Isäntä lippis päässäni.

Pehmis vai jäätelöpallo?
Kyllä jäätelö on enemmän makuuni, jostain hyvästä vohvelista syötynä. Perus suklaa, tai suklaarouhe on herkkuani. 
Herneet vai mansikat?
Nyt on vaikea valinta. Tuoreet herneet ovat nimittäin ihania, mutta jos niitä syö paljon kerralla tulee paha olo. Valitsen mansikat, sillä niiden perkaaminen on ihanaa. Samalla niitä voi mutustella sokerin kanssa telkkarin ääressä.

Mansikoiden lisäksi tykkään kovasti kirsikoista, vadelmista ja mustikoista. Niitä innostuinkin viime kesänä oikein urakalla poimimaan.

Palju vai järvivesi?
Järvivesi todellakin. En ole koskaan edes ollut paljussa. Pirkanmaalle muuttaessani olen ottanut ilon irti järvistä joissa voi uida, sillä ei tuolla lapsuuden maisemissani luonnonvettä ollut lähimaillakaan.
Grilliherkut vai kesäkeitto?
Grilliherkut ehdottomasti. Ribsit, pihvit, lihaisa makkara, maissi, juusto, herkkusienet pekoniin käärittynä, siika ja jälkiruuaksi muurinpohjalettuja. Nammm. Kesäkeitosta minulle on jäänyt traumat jo 4 vuotiaana, se on niin kamalan makuista.
Mökki vai teltta?
Olen nukkunut teltassa viimeksi varmaan 6 vuotiaana, joten sen kokemuksen haluaisin kyllä ottaa uusiksi. Mökki on kyllä minulle rakkaampi, järven äärellä ja ukin rakentamalla saunalla. 

Rakas mökkilampi

Varjo vai auringonpaiste?
Varjo, olen enemmän pimeä ja syysihminen. Ei kohtisuoraa arskaa minulle kiitos. 
Kesäsade vai kesätuuli?
Kesäsade virkistää, vaikka välilä kastelee jopa kylmäksi asti (kuten tänään). Onneksi kesä kuivaa sen minkä kasteleekin.  
Lavatanssit vai festarit?
En ole koskaan käynyt lavatasseissa, enkä isoilla festareillakaan. Pienet kaupunkifestarit on minulle se juttu. Tänä kesänä sellaisilla näen Yön ja Neljä Ruusua. Eiköhän Popedan Ratinan keikkaakin voi jo festariksi kutsua.

Ensimmäisen Popeda keikkani näin Raahefestareilla kesällä 2009

Roadtrip vai riippukeinu?
Nämäkin on minulle vähän vieraita. Riippukeinussa tulee jo itessään keinumisesta paha olo, mutta taasen en kamalasti pidä tavasta matkustella, jossa ei ole selkeää päämäärää. Matkustelu noin muuten on ihanaa. 
Hiirenkorvat vai syreenin tuoksu?
Kevät ei ole minun aikaani, joten mieluummin haistelen syreenejä silmät kiinni. 
Mato-onki vai golfmaila?
Onkimisestakin on niin pitkä aika, mutta sitä voi tehdä veneessä ja soutelemisesta taasen minä tykkään. Minigolffia olen pelannut, mutten pärjännyt kovin kaksisesti. Hyvällä lykyllä onkiessa saa vielä kalaakin.

           Lämmintä Juhannusta Kaikille!

Juhannusyönä täytyy kerätä 9 erilaista kukkaa tyynyn alle. Silloin oma rakas vilahtaa unessa. Näin opin Niiskuneidiltä.

Ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun...

Lokakuu on täällä ja joulua ei pidä kauaa enään odottaa. Mieleni kirkastui, kun tajusin että pianhan voi katsoa taas The Joulukalenterin. Pikkuhiljaa alan lahjoja miettimään ja valoja hankkimaan. Lokakuu on nimittäin mitä ilmeisemmin pimeä, sillä jo kahdeksan aikaan ulkona on ihan mustaa. Ehkä siksi Miljoonasateen Marraskuu laulussa juuri lauletaan repaleisesta lokakuusta.

Tähän tekstiin siksi ajattelin esitellä kaikkia hassuja kuvia mitä koneeltani löysin ja teksti tulee olemaan vähän "repaleinen".

Tässä on eläinpeli. Kyseinen peli oli meillä ukin ja mummin luona ja tykkäsin kovasti. pelissä piti etsiä eläimille perheet, eli karitsa, lammas ja pässi oli yhtä perhettä. Monet kortit tästä pelistä olivat kadonneet ja joitain vuosia sitten jostain kirjakaupasta löysin tämän samaisen pelin. Ihania kuvia eläimistä tässä on ja kyllä vieläkin viehätyn nuista kuvista, ne tuo mieleeni hetket Kuusamossa ukin ja mummin pöydän alla, jossa näillä pelailin ja leikin.

 Nämä kortit ovat myös ukin ja mummin luota. Hullunkuriset perheet, mutta piirrettynä eläinversiona. Nämä ja ylemmät kortit löytyivät heidän lipastostaan, jonka äitini oli siivonnut. Todellakin tahdoin nämä itselleni ja harmi kun vain näin vähän kortteja tästä pelistä on säästynyt. Onko tästä uusintapainosta? Jos joku tietää niin saa huikata.

 Tutustuin ekan kerran Maailman ympäri 80 päivässä tarinaan animaationa ja myöhemmin tykästyin tv-sarjaan (jossa on Pierce Brosnan) ja innostuin kirjastakin. Äiti sitten joltain kirpparilta tämän lautapelin oli löytänyt ja auta armias kun nauroin tuolle "Viiksivaha on loppu" tehtäväkortille! Löysin muuten Vares aiheisen lautapelin ja sitä täytyy ehottomasti joskus kokeilla. Minusta on hauskaa, että leffat ja sarjat voi näin kääntyä peleiksi.

Tässä on yksi erä pehmolelujani. Panda, Feenix-lintu (Puhelimen tai postin tai jonkun maskotti) Painajainen ennen joulua Jack, Mansikkanalle, Nukkumatti, Stich, Nalle, Sammakko ja Pesukarhu. Porukoillani nukun edelleen vanhassa kerrossängyssäni, jonka yläkerta on täynä vanhoja rakkaita pehmoleluja.

En osaa sanoa mistä tämmöinen pinssimääräkin minulle on kertynyt. Yksi päivä vain sitten innostuin laittamaan ne tälläseen siniseen huiviin. Ei näillä varmaan mitään koskaan tee, mutta hauskan näköisiä kyllä ovat. Nuita kasvopinssejä tuli ihan keräilytäkin joskus lapsena. Nuo hattu ja sateenvarjopinssit on siskolta peritty ja minusta ne ovat ihan äärimmäisen kauniita.

 

 Tässä on yksi Teeny Weeny families taloista. Täällä kuuluisi asua kauppiasnalleperhe, mutta hahmoja ei tämän mukana tullut, kun jostain kirpparilta tämä ostin. Pienenä omistin näitä ihan valtavasti ja niillä leikin makuuhuoneeni lattialla. Omassa telkkarissa pyöri samaan aikaan Napakymppi tai sitten leikki jätettiin kesken kun piti mennä saunaan ja Bumtsibumin ääreen. Samalla tuli syötyä Jäätelöauton jäätelöitä.

 Vanhassa Harlekiini videossani on ihania mainoksia. Tämä kuva Kindermunasta on siitä. Kindermunalelujakin keräilin lapsena, mutta taisin lopulta heittää ne roskiin. Krokotiilit on vähän vanhempaa, mutta elefantteja itelläni oli ja montakin kappaletta. 

Omistan vahoja kunnon dublo legoja ja niistä välillä tykkäsin koota tämmöisen mummon mökin. Alkeellinen ja sähkötön mummonmökki oli vastapainona yleensä moderneille, isoille kotileikeille mitä legoilla tykkäsin rakennella. 

Vielä loppuun muutama kirja porukoillani olevasta kirjahyllystä. Peppi Pitkätossu karkumatkalla on aina kivaa luettavaa, sillä elokuvaa en omistanut kuin vasta pari kuukautta sitten. Barbar kirjassa on eräs kuva, josta aina tykkäsin: Babarin tytär uuden ystävänsä kanssa on laskemassa liukumäkeä järveen. Muumioppaan toivon joita vuosia sitten lahjaksi ja ainakin tämän postauksen perusteella minulla on hyvin Hemulimaisia piirteitä. Maailman ympäri 80 päivässä on tuolla Muumioppaan alla. Harmikseni kirjan suomennos on huono ja se on vielä lyhennetty. Paremman painoksen haluaisin siitä. Lumiukko on lyhennetty kuvakirja klassikkoelokuvasta. Rakkautta on kirjassa pyörii nuo kaksi hahmoa (joitten nimiä en tiedä), jotka minulle on tuttuja postikorteista ja äitin vanhasta pyyhkeestä. Tuo on todella ihanan  romanttinen hyvän mielen mietekirja. Kissimirrin jouluaatto oli lapsena yksi suosikkikirjojani. Lainasimme sitä lapsuuenystäväni kanssa aina kirjastosta ja ihailimme sen ihanaa kuvitusta. Kissimirri on niin luontevan näköinen. Tänä vuonna ostin kyseisen kirjan juuri tuolle lapsuuden ystävälleni joululahjaksi ja toivottavasti hän tykästyy tuohon lahjaan ja se tuo hänelle yhtä ihanan nostalgianjoulumielen kuin minullekkin. 

Syksyä sitä jaksan kuvata, on niin kaunis vuodenaika kyseessä

Boris on nyt asunut meillä lähes kuukauden. Vaikka välillä katti kiristää hermoja, niin onhan se muuten ihan mahottoman sulonen. Nyt ekaa kertaa Boris meidän kanssa tuli samaan sänkyyn maate ja on kyllä ihana kun lämmin karvapallo on vieressä. 

Muistoja

Viime viikolla sain kokea kovan järkytyksen, kun kaikkein rakkain kissanpoikani Noki meni pois luotamme. Poika on minulle ollut aina tärkeä; ollut lohduttaja ja paras ystäväni. Koko viikon olin aikalailla poissa tolaltani ja nyt kun kävin lapsuudenkotona niin olo vähän helpotti, vaikka vaikealta se tutnui. Ei ollut enään hiekkalaatikoa tai ruokakuppia, ei tarvinut laittaa väliovea kiinni ja missän ei musta pikku palleroiseni naukunut.

Olen tavatoman surullinen, mutta jo vähän seestynyt. Ahdistaa, että aina minun läheisen poistuvat. Tuntuu kamalalta, että olen joutunut hautaamaan tärkeitäni. Mutta, ettei tästä tule surupostausta niin ajattelin kertoa tässä hyviä muistoja näistä poismenneistä läheisistäni.

Isi 
Pikkusena olin sekä isin, että äidin tyttö. Muistan olleeni isin työpaikalla ja ollut tavattoman kiinnostunut tietokoneista, mistä iskä käytti työpaikallaan. Sain usein pelata niillä tietokonilla mahjongia, jota silloin kutsuin aina Taipei peliksi. Tykkäsin valtavasti olla isin auton kyydissä, kun ajeltiin pimeässä jonnekkin. Harvoinpa sen jälkeen olen autojen etupenkeillä istunut.  
Kun äiti oli paikallisessa postissa töissä kauppakeskus Zeppeliinissä, monesti odotimme siskon ja isin kanssa äitiä paikallisessa hampurilaisravintolassa. Sen nimi oli Ramin's Burger ja istuimme aina siellä tietyllä paikalla, niin että isi ja minä näimme kattoa pienestä mustavalkotelevisiosta Speden Spelejä. Muistan myös erään uudenvuoden kun kyseisen burheripaikan takapihalla katoimme raketteja.

Isi poistui luotamme keväällä 1998.

Isin kanssa istuttiin jätskillä jossain ulkomailla

Ipi-täti
Ipi on äitini sisko. Sain vasta 12-vuotiaana selville, että hänen oikea nimensä oli Ritva. Aina minä häntä Ipiksi kuttuin ja kerran kun porukalla pihalla grillattiin niin kaikki lakoi nauramaan kun minä kysyin: "Kuka on Ritva?" kun siinä Ipistä puhuttiin.
Ipi asui Kuusamossa ja siellä hänen kototnaan en muista usein käyneeni. Silloin kun siellä kävin niin Ipin koti jäi vahvana mieleen: heidän talonsa oli niin suoraan 80-luvulta, vaikka eletteiin 2000-luvun alkua. Ipin etupiha oli täynnä hänen miehensä trakoreita ja takapiha oli aivan valloittava puutarha kukkien peitossa. Nykyisin kaikista isoista kukkahössäköistä minulla tulee mieleen Ipi.    

Ipi lähti kesäkuussa 2008, juuri äitini 50-vuotis syntymäpäivänä.

Puutarhat tuo aina mieleeni Ipin

Sari 
Sari oli enoni avovaimo. En enoni kanssa ole koskaan läheinen ollut, mutta Sari taas oli mukava. Muistan, että olemme olleet isolla porukalla aikoinaan Hailuodossa, jossa vietettiin hauskaa. Sarin ja enoni kotona tuli aikoinaan käytyä ja ihailin siellä Sarin upeaa divaania. Sari lupasi antaa sen minulle jonain päivänä. Sarilla ja enollani on yhteinen Eemeli poika, joka oli vasta noin 4-vuoden vanha Sarin menehdyttyä. Jouduin silloin aika usein Empun vahdiksi, sillä äitini lohdutti veljeään. Minusta tuntui todella pahalta, sillä en itse edes pidä lapsista ja oli todella ahdistavaa kuunnella ja vastata Empun kysymyksiin: "Missä sun isäs on? Onko se tuolla pilven reunalla? Onko sun isi ja mun äiti yhessä nyt taivaassa? Päädytäänkö mekin sinne joskus?" Samanlaisia kysymyksiä ite olen pohtinut vieläkin.

Sari lähti pian Ipin jälkeen.

Pumpuli 
Pumpuli pieni tuli meille ihan pikkusena pentuna ja ollut meidän ensimmäinen lemmikki. Pumpuli on aina ollut diiva ja kaikkien lellikki. Hän osaa sähistä takaisin, oli perso ruualle, rakasti silittämistä ja pihalla ulkoilua. Pumpuli tykkäsi syyä vähän erikoisempiakin ruokia, löysin esim. kuvan jossa ihan pentuna hän syö McDonaltsin kinuskijäätelöä. Myös Taffelin Broadway sipsit oli Pumpulin herkkuja katkarapujen ja poronlihan lisäksi. Pumpulilla oli paha tapa tehdä tarpeitaan muualle kuin sinne kuuluvaan paikkaan, mutta kyllä siihenkin osattiin tottua. Kun Pumpuli oli pentui muistan hänen menneen piiloon vierashuoneeseen, erääseen reikään seinässä, jossa oli paljon sähköpistokkeita. Olin niin huolissani ettei pikkunen vaan saa sähköiskua.
Pumpuli tykkäsi istuia aina tietokoneen näppäimistön päällä, tai vaatekaapissa mustien hupparieni päällä. Olohuoneessamme on iso sininen nojatuoli, jonka molemmat käsinojat on ihan raavittu. Pumpuli istui yleensä toisen niistä pääällä, ihan niin kuin joku kaunis marmoripatsas. Pumpuli oli todellinen kuanotar ja hänellä oi siksi niin monia lempiniä: Punttu, Umppa ja Umppa-Lumppa, noin niin kuin muutama mainitakseni.

Pumpulista tuli kissaenkeli syksyllä 2013.

Meidän kaunis Pumpuli

Ukki 
Ukki on aina minulle ollut tosi rauhallinen ja mukava seuramies. Hänen kanssaan on aina ollut kiva jutella ja pelata korttia. Ukki oli monesti aikoinaan meillä käymässä ja yhdessä käytiin jopa uimassakin Muistan kuinka ukki nautti uimahallin hierovista suihkuista ja nautti porealtaan lämmöstä. Kun ukin luona käytiin muistan kuinka hän istui kiikkutuolilaan ja tapitti televisiosta Rovaniemen markkinoilla elokuvaa. Itsehän en kyseistä elokuvaa sillon tajunnut, vaan haaveilin aina siitä, että pääsen istumaan siihen hauskaan keinutuoliin.
Ukki asui kerrostalo-osakkeessa Kuusamon keskustassa ja sen kerrostalon pihaan hän teki meille lapsille kiikun. Ukki antoi minulle hyvät vauhdit ja vahti muutenkin etten loukannut itseäni liukumäessä tai kiipeilypuissa.

Ukki poistui viime syksynä, 2016.

Noki
Äitin oma rakas tuli meille juuri ennen joulua. Poika oli ihan minimaalisen kokoinen ja vanhimmissa valkuvissa hän oli joulukoristelaatikossa ja Pumpuli tökkäilee häntä. Seuraavana keväänä poika karkasi pääsiäisenä ja oli kolme päivää karkumatkalla. teimme katoamisilmoituksia läheisen Siwan seinälle, sillä halusimme pojan kotiin. Toisena pääsiäispäivän aamuna, kun äiti oli lähössä noutamaan postia (kunnes muisti, ettei postia sillon jaeta) poika odotti oven takana ja juoksi sisään syömään.
Poika oli pentuna vähn raju, mutta kun hänet vuoden parin vanhana leikattiin, pojasta tuli ruahallisuuden tyyssija. Hän oli aina herrasmies, antoi Pumpulin syödä ensin ja välitti aina muista. Noki ei tykännyt yhtään olla sylissä, mutta lähelle hän tuli ja silityksiä kaipasi. Poika tykkäsi istua aina toisella sinisen nojatuolin käsikahvalla, kun Pumpuli istui toisella. Myöhemmin Noki vaihtoi paikkaa toiselle tuolille, tai jalkarahille. Tietokoneen näppäimistön päällä, sekä Kalevan tai muun luettavan lehden aukeamalla Poika oli aina aamupalan aikaan.

Viimesimpinä vuosina poika alkoi nauttimaan kampaamisesta ja hänelle hankittiinkin nyt joululahjaksi kunnon kissakampa. Poika nautti makoilla olohuoneen pikkupöydällä ja katsoa kanssani televisiota, kun kampasin sillä häntä samalla. Poika rakasti ylikaiken katkarapuja ja aina jos vaan menin pakastimen vierelle, niin nau'unta alkoi. Noki poika on aina minun mielessäni ja suloisin poika oli silloin kun hän aivasti syödessä. Se on nimittäin maailman suloisinta kun pikku kissa aivastaa.

Noesta tuli kissaenkeli keväällä 2017.

Herrasmies Noki

Barbieni maailma

Barbeja ja muita leluja

Kun olin pieni tykkäsin leikkiä ihan mahottomasti. Oli automattoa ja pikkuaitoja, oli pehmoleluja, My Litlle poneja, ja Pikku Romuja (niitä Teeny Weeny Families leluja siis ja Polly Pocetteja, niitä kutsuin pikkuromuiksi) sekä legoja, isoja ja pieniä. Naapurillani oli Baby Born nukkeja, niitä inhosin syvästi. Kun minä leikin nukella, niin se ei todellakaan saa olla mikkän ruma rääkyvä vauva. Sen pitää olla kaunis ja kykenemään kaikkeen. Eli Barbie!

Barbie on tulossa kaupasta pikku Sessien kanssa

Siskollani oli Babrienukkeja jo kiva kokoelma kun minä vasta synnyin. Sen jälkeen niitä talouteemme ilmaantuikin aikasusein. Osan siskon nukeista omin itelleni, osa oli pelkästään hänen ja soa yhteisessä käytössä. Muistan kuinka eräänä jouluna, olisiko ollut vuonna 1997 saimme Esmeralda Barbien Disneyn Notre Damen kellonsoittaja elokuvasta ja kyllä tukkanuottosilla käytiin kun tapletiin kumman Barbi oli.

Kira länkkärinä

Nykyään olen koittanut säästää nuo vanhat Barbini mahdollisimman hyvin, vaikka ne onkin lapsuuskodissani sängyn alla isossa laatikossa. Haavelen, että jonain päivänä saisin ne kaikki esille. Osa Barbeista taas viettää aikansa ukin luomassa Barbitalossa, joka on siskolle aikoinaan tehty. Tämä ittetehty nukketalo on tosiaankin ihan Barbeille vartavasten suunniteltu, ja tapetit ja talon koko on ihan sen mukainen. Barbietalo on lapsuudenkodissani vaatekaapissa.

Barbie kokkailee Barbitalon keittiössä

Meille tuli joskus 90-luvun puolivälistä aina 2000-luvun alkuun Barbie lehti ja niistä oli ihana lukea fotonovelleja, joissa oli "sarjakuvia" joissa oikeat Barbit seikkailivat. Vieläkin äitä lehtiä lukiessa haaveilen tuon ajan Barbeista. Nykyään jos ja kun Barbeja ostan niin sen täytyy olla joku tuollainen todella itelleni muistettava Barbi jostain sarjakuvasta, tai vanhoista Barbiekuvastoista. Vanhempia 80-luvun Barbielehtiä olen saanut serkuiltani ja löytänyt divareista ja niitä Barbeja kyllä kovasti kokoelmaani haluaisin. Eniten Barbeja ostan kirpputoreilta, mutta myäs joskus huuto.netin syövereistä.

Kuva Barbien kuvastosta joskus 90-luvulta. Näitä Barbeja ei itelläni ole koskaan valitettavasti ollut.

Minulla on kolme rakkainta Barbia ja nyt ne esittelen teille. Ensimmäisenä on Todd. Todd nukke on ihan ekoja Barbeja mitä olen omistanut. Olen ollut silloin jotain 1-vuoden ikäinen kun sitä olen kädessäni pidellyt. Kyseessä on Part'n play Todd ja samaa sarjaa oleva Sataciekin omistettiin. Todd oli minulla ihan pienenä mukana mihin ikinä meninkin. Koska olen ollt niin kakara, enkä osannut käsitellä vielä Barbeja niin kuin niitä oisi pitänyt käsitellä, niin Toddin toinen käsi näytti ihan maissihiutaleelta. Minulla oli paha tapa purra sen kättä. Kun muutimme ollessani 6 ja puoli vuotias rivitalosta omakotitaloon Todd nukke katosi muutossa ja sitä jäin kaipaamaan. Uuden samanlaisen Todd nuken löysin huuto.netistä muutama vuosi sitten ja se on saanut nyt vihdoin ansaitsemansa kohtelun oikein klassikkonukkena.

Minun Todd

 Toiset tärkeimmät nukkkeni on Midge ja Fred. Fred on alunperin Petranukke ja Midge on Dance Move Barbie. Pidin Midgeä usein sylissäni jopa oisin ja näin ollen Midgen toinen jalka on katkennut. Äiti oli heittää Barbia jo roskiin, mutta en sitä sallinut. Midgellä on nyt ikuinen jalkavamma, mutta edelleenkin hän on kaunein ja ihanin Barbini. Haluaisin joskus löytää barbielle sooivan rullatuolin, jossa Midge voisi jatkossa huolettomasti kulkea.

Fred ja Midge joulumielellä

Joskus koitin laskea montako Barbienukkea kokoelmassani on yhteensä, mutta en päässyt puusta pitkään. Joittenkin (kuten äitini) mielestä varmasti liikaa, Barbiekeräilijöiden mukaan varmasti ihan liian vähän, mutta ittelleni sopivasti. Arviomäärä on sellainen 90-120 nukkea. Välillä jotain tulee myytyä ja jotain ostettua tilalle, joku rikkoutuu ja jotkut korjataan. On minulla kyllä ihania Barbeja!

Barbie rentoutumassa makuuhuoneessaan