keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Syksyä mielessä

Tänään todettiin Boriksen kanssa, että syksy on kunnolla tullut. Boris kun on tykännyt ulkoilla, mutta tnään pihalla viivyttii vain vartti, kun oli niin kylmää jo. Olen tässä viettänyt syysiltoja ja päiviä enemmän sisällä, mutta sauvakäveltyä kanssa välillä onneksi innostun. UIminen on kanssa maistunut ihanalta viime aikoina, pulahtaa kuumaan altaaseen ja lämpöseen saunaan.

Sadetta ja aamukastetta on pihalla ollut ja niitä ollaan Boriksen kanssa ihailtu. Punaisia lehtiä on jokapuolella ja sadepisaratkin niissä oikein kimmeltelee.

Auringon paistaessa taas ulkoilu on ollut molemmista mielekästä. Kyllä syksy vaan on niin kaunis, mutta talvea tässä jo odottelen. Toissa vuonna aloitin polttamaan erästä punaista kynttilää ja sama kynttilä on edelleenkin kesken.
Viime viikolla innostuin jopa leipomaan pullaa. Löysin hyvän korvapuustin ohjeen kinuskikissan sivuilta ja herkullisia puustit olivatkin. Lukemisena oli herkutellessa Jukka Puotilan elämänkerta, jonka tänään sain luettua loppuun. Oikein mielenkiintoinen teos oli kyseessä ja kiva katsaus Puotilan maailmaan ja tekemiin töihin.

Talvipöytäliinankin olen jo laittanut esille. Boris on nnostunut nyt kanssani sohvalla makoilemaan ja enpä ole hassumaa asentoa oikeasti kissalla pitkään aikaan nähnyt.
"On nälkä äiti, on nälkä." "Mut justhan me Boris syötiin." "Siltikin on nälkä äiti!"

On ollut ihanaa olla Borksen kanssa. Tuo kisu on kyllä niin rakastettava. Tässä aamuisin on nyt ollut uskomatonta usvaa, joka toi joulumieleni esille. Katsoinpas siksi Lumiukon dvdltä aamuteetä juodessani Boriksen vierellä. Tästä ei aamu tunnelma voi hartaammaksi mennä.


Ihanaa syksyn jatkoa kaikille!


maanantai 18. syyskuuta 2017

Tontut ja Koiramäki

Mauri Kunnaksen kuvakirjat ovat pienenä ollut minulle hyvin tärkeitä. Siskon omistama Suomalainen Tonttukirja katosi hyllyyni ja sen seuraksi sain Koiramäki kirjan, joka sisältää Koiramäen maalla, Koiramäen lapset kaupungissa ja Koirameän talven. Tuo kokoelma on varmasti yksi edelleen eniten lukemiani kirjoja.
Tämä Suomalainen Tonttukirja on minulle henkilökohtaisesti hyvin tärkeä. Uskon suomalsiiin haltijoihin ja tonttuihin erittäin vakaasti ja minusta nämä Kunnaksen piirtämät tontut ovat juuri sitä, miltä itsekkin uskon heidän näyttävän. Vaikka tarinat eivät olekkaan tosia, niin kaikella, myös tontuilla on jonkinlainen totuuspohja. Kirja sisältää pieniä muutaman sivun tarinoita mitä erilaisimmista tontuista ja kuvittaa ne mitä mainioimmin. (Ja Näsähän saa Suomalaisen Tonttukirjan ironisesti lahjaksi Kertulta ja Ollilta The Joulukalenterissa!)
Tässä on tarina Nippe Nokinokasta, joka on saunatonttu. Sauna on muutenin pyhä paikka, joten ei ihmekkään että tontut ovat sen omakseen ottaneet. Kunnaksen piirtämä sauna on oikein unelma, josta saisi mita parhaimmat löylyt.
Viimeinen tarina kirjassa on Manu nimisestä tontusta, joka viettää joulua. Tämä joulun kuvaus on upein ja tunnelmallisin kuvaus, mitä olen koskaan mistään kirjasta löytänyt. Itseasiassa koko tämä kuva on minulle yhtäkuin joulu.
Tämä Koiramäki kokoelma sisältää siis kolme Koiramäki kirjaa. Paljon myöhemmin tämän jälkeen on julkaistu mm. Koirameän Martta ja tiernapojat ja Koiramäen Martta ja Ruuneperi. Ensimmäinen kirja tässä kokoelmassa kertoo Koirameän elämästä maalla ja siinä kuvaillaan hyvin eritavalla maaseudun tehtäviä. Seuraava kirja Koirameän lapset kaupungissa on taasen kuvituksena paljon rikkaampi ja yksityiskohtaisempi. Kaupunki on siinä paljon alkeellisempi mitä kaupungit nykyään ja siksi se onkin niin mielenkiintoinen.
Tässä kaupungin koulussa eri vuosiluokat työskentelevät samassa luokkahuoneessa. Eipä sitä itse koulussa käydessä ajatellut, että näin se on ennen toiminut.
Kaupungin torilla taasen on enemmän vilskettä mitä Tampereen keskustorilla nykyään. Sellainen markkinahumu tästä kuvasta kyllä huokuu.
Kolmas kirja on Koiramäen talvi. Kunnas osaa piirtää mitä ihanimpia talvikuvituksia ja suosikikseni näistä kolmestä tämä kirja helposti yltää. Talvikirja kattaa alkutalven aina joulusta uuteen vuoteen ja loppiaisen kautta kevääseen. Tämä kuva on varsinkin jäänyt mieleeni, sillä kävin joskus lapsena Oulun kotiseutumuseossa luokkaretkellä, jossa on miniatyyrikuvitusta näistä Kunnaksen kirjoista. Tästä kuvasta oli tehty todella hieno ja iso miniatyyri ja tähdet oikein kimaltelivat siinä. Virittää ihanaan joulutunnelmaan.
Sillä joulua Koiramäessä tietty vietetään, mutta tässä ei ihan sitä samaa tunnelmaa ole, mitä jo edellä mainitussa Tontun Joulussa. Mauri Kunnas on kyllä jaksanut ja innostunut joulukirjoja tekemään, sillä Joulupukki, Joulupukki ja Noitarumpu, 12 lahjaa Joulupukille ja Onnin paras joululahja on myös Kunnaksen väsäämiä. Salaa toivon, että Kunnas vielä yhden joulukirjan tekisi.
Koiramäen Joulukirkko mainitaan Koiramäen Talvessa, mutta oman kirjansa Mauri Kunnas julkaisi, kun kirkon esikuva Vammalan vanha kirkko oltiin poltettu tuhopoltossa ja sen korjaamiseen haluttiin kerätä rahaa. Itse löysin tämän joulukirkon vasta muutama vuosi sitten kirpparilta ja kuvitus on kyllä tunnelmallinen. Harvoin noin kaunista kirkkoa hyvästä lastenkirjasta löytää.
 Oululaisena äiti tietenkin aikoinaan hankki minulle tämänkin kirjan, koska hän niin pitää tiernapojista. Itse en tätä perinnettä ihan ymmärrä, mutta tarinassa ja kuvituksessa on sellaisen joulun odotuksen tuntua. On hienoa, että Kunnas on jatkanut ja liittänyt tarinoihinsa tätä Koiramäen perhettä, kun niiden hahmojen maailma on niin hyvin lukijoille jo esitelty. Muista uudempia Koiramäki kirjoja en itse omista, mutta kirjastosta on välillä tullut lainattua. Kunnaksen tekemiin joulukirjoihin saatan syventyä lähempänä itse juhlaa, mutta muita Kunnaskirjoja saatan kaapistani esitellä jo aiemmin. Ainakin Etusivun juttu ja Suuri Avaruuskirja ovat aikoinaan tehneet minun vaikutuksen.

torstai 7. syyskuuta 2017

Boris, sä veit mun sydämen

Meille tuli perheenlisäystä, tässä on Boris.

Pikku Boriksemme löysin Kissojen katastrofiyhdistyksen kautta. Boris on reilut 4 vuotias kolli. Rauhallinen ja oikea lötköttäjä.

Olen niin ihastunut tähän karvapalloon. Hän on yhtä laiska kuin me perheen muutkin jäsenet. Uuteen kotiin tuleminen on varmasti Borista jännittänyt, mutta hyvin on laatikolla jo osannut käydä ja ruoka maistuu. Divaanin hän on huonekaluista kokenut omakseen ja siinä tykkää lötkötellä. Yhdessä päiväuniakin ollaan jo nukuttu.
Boris on tosiaankin ihana pikku kisu meiän pieneen perheeseen. Vielä tässä on totuttelemista ja toivotaan, että Boris jonain päivänä uskaltaisi valjaisiin ja lähteä ihan matkallekkin junalla kanssani. Leikeistä Boris ei ole erityisen innostunut, mutta uskon hänen tykkävän ulkoilusta. Siksi haluaisinkin kokeilla hänelle valjaita, mutta ei vielä näin aikaisessa vaiheessa. Iltaisin ja öisin Boris on pitänyt meille kunnon nau´unta sessioita. Se on kovasti avomieheni yöunia häirinnyt ja senkin takia jotain aktiviteettia haluaisin Boriksen kanssa keksiä, että öisin väsyttäisi.

Onneksi syksy ehtii lokakuussakin olemaan kaunis, jos silloin jo ulos päästään kahden menemään. Olen ihan humaltunut pihlajanmarjojen väriloistosta. Miten ne voi olla niin kauniita.

Boris, Boris, sä veit mun sydämen
Boris, Boris, tuo se pois takaisin, sydäntäni vielä tarvitsen.