Oma Aika

Pitkään aikaan en ole blogia jaksanut päivittää ja välillä miettinyt kaiken poistamista, mutta itse taidan olla itseni kovin lukija, sillä välillä käyn lukemassa omia vanhoja postauksiani. Eiköhän ole aika siis kertoa vähän kuulumisia: 

Näistäkin kuvista on puolitoista vuottaaikaa. Popeda Zemppi areenalla maraskuussa 2021

- Mälsä on vallannut elämästä isomman osan kuin mitä osasin odottaa ja välillä on hetkiä jolloin olen aivan alamaissa, toisinaan taas mälsä ei tunnu miltään. Ennen joulua oli aikamoiset romahdukset ja mm. lähdin työpaikalta Tayssiin ambulanssikyydillä

- Pitkälti vapaa-aikani olen käyttänyt elokuvien katsomiseen ja analysointiin. Kirjoitan mielessäni arvosteluja leffoista, mutten saa niitä laitettua ylös. Sen huomaa, että avaan tietokoneen nykyään paljon harvemmin kuin ennen, tyyliin vain kerran kuussa. Tämän takiamyös leffablogin kirjoittaminen on jäänyt vähälle, vaikka kovasti sinne suunniteltuja tekstejä olisi. 

- Seuraan paljon tosi-tv ohjelmia. Olen ihan koukussa suomen Muodin huipulle (muikkis), Master Chef suomi (Fasterchef ) ja Diili (Tiili) ohjelmiin. Avopuolison kanssa katsotaan kanssa Arrow, Flash ja Supergirl sarjoja. Viime syksynä seurasin intohimoisesti Vain Elämää sarjaa Jyrki69 takia. 

Vain elämää instagramista

- Sain uuden positiivisen lausunnon työeläke vakuutusyhtiöstä, jos tästä vielä voisi kevyempiä töitä löytää itelle mitä mälsän kanssa jaksaisi tehdä.

- Rakastan entistä enemmän vanhoja suomalaisia miesnäyttelijöitä; Santeri Kinnunen ja Jukka-Pekka Palo ovat ihania.

- Boris on voinnut aika kivasti, ollut ehkä huolestuttavankin energinen viimeaikoina. Odotamme molemmat lumien sulamista, että päästäisiin ulkoilemaan. Pihalla nimittäin on jäätävän liukasta ja vesisadetta. Viime vuonna kesälomani alkoi vappuna ja slloin oli vielä lunta. Sitä en toivo täksi vuodeksi. 

Börreli

- Odottelen kesälomaa, vähän matkustelua ja Ramsstainin keikka Hesassa. Sitä ennen on Yön konsertti ja tietty The 69 Eyes täytyy taas nähdä. 

Viime kesälomalla Kalajoen hiekkasärkillä

 

Löysin facebookin arkistoista vanhoja "muistiinpanoja" jotka siis oli joidenkin vanhojen opiskelijakavereitten lähettämiä haasteita. Tässä niistä yksi päivän ratoksi:

Oletko koskaan istunut poliisiautossa?

En ole.

Tullut umpikännissä kotiin aamulla?

Kyllä, viimeksi varmaan pikkujouluista. Tosin tässäkin pitää miettiä mikä on umpikänni, sillä vaikka juon välillä, niin en tule helposti umpihumalaan. 

Nukkunut samassa ängyssä monta vuotta itseäsi vanhemman vastakkaisen sukupuolen kanssa?

Mikä on monta vuotta? Jaan sänkyni avomieheni kanssa ja ikäeroa meillä on 4 vuotta. Vanhin ikäero jonka kanssa olen koskaan nukkunut samassa sängyssä on sellaset 18 vuotta. 

Kontannut koulun lattialla?

Kyllä, teatterioinnoissa niin tuli useamminkin tehtyä. 

Poiminut sieniä?

Viime vuonna tästä innostuin, tunnistan kanttarellit nykyään.

Syysmetsä

Juossut henkesi edestä?

Silloin kun edellisen asunnon parkkipaikalla oli aamuyöllä järkyttävän iso koira ja se jahtasi minua takaa, niin juoksin kyllä ihan henkeni edestä. 

Murtautunut autoon?

En, enkä tekisi niin. 

Unohtanut jotain lentokoneeseen?

Kyllä lentokoneessa olen aina kaikki tavarani muistanut ottaa mukaano. Lapsena unohdin kyllä laivaan lempi pehmoleluni. Onneksi porukat soittivat laivayhtiöön, että sain pehmoni takaisin.   

Kaatunut kenkien takia?

En tiedä onko kaatumiseni syy ollut kengissä vai siinä, että itelläni on huono tasapaino.

Polskutellut Serenassa?

Ainakin kahdesti olen Serenassa käynyt, tosin viime kerrasta on jo ainakin 15 vuotta aikaa. Voisin käydä uudestaankin.  

Uinut vaatteet päällä?

Lapsena kävin Zimmarin veridiscossa ja siellä ainakin uin äitini Lapin Kulta Legenda paita päällä.   

Laulanut mikrofoniin? 

Useinkin, sillä tykkään laulaa karaokea.

Rakkaani leffahylly. Myös muutama kotikaraoke dvd sielä löytyy, vaikkei siihen hommaa enää mikkiä löydy.

Itkenyt koulussa?

Olen sellainen herkkis, että itkuni ei katso paikkaa. Myös koulussa on tullut itkettyä.

Koittnanut nuuskaa?

En, eikä sen kokeileminen kiinnosta. Nuuskan haju on kamala. 

Ollut masentunut?

Lääkärien tekemän diagnoosin mukaan olen tällä hetkellä. 

Vohvelikahvilassa reilu vuosi sitten

Oksentanut ihmisen päälle?

En ihmisten päälle, mutta kaverin sirtolapuutarhamökillä oksensin ylioppilasjuhlien jatkoilla suoraan ikkunasta suoraan kukkapenkin päälle.

Purrut kissaa, kun se on purrut sinua?

Noki, Punpuli ja Bors ei kyllä minua ole usein purrut, raapinut välillä kyllä. En kyllä itsekkään kissaani pureskele vaan pussailen.

Haukkunut koiralle?

Luultavasti, ennemmin miu´un kissoille.

Kaatunut mopolla?

En ole ikinä ollut mopon kyydissä. Pyörällä olen kyllä kaatunut. Onneksi oli kypärä.   

Heilunut jossain alusvaatteillasi?

Kotona, kaverin luona, mökillä, hotellihuoneessa, pukuhouneessa... 

Omalla takapihalla on tullut kekkuloitua alkkareissa ja rintsikoissa

 Pessyt ikkunoita?

No tämä on vähän välttmätön kotityö kerran vuodessa jos haluaa nähdä pihalle.

Maistanut mustekalaa?

Kyllä, mustekalarenkaat on hyvä. Muistaakseni ensimmäisen kerran tein niin Kreikan matkalla 11-vuotiaana.

Ollut ambulanssissa?

Muutamia kertoja, näiden ms-oireiden takia kun olen mennyt Tayssiin.

Liftannut?

Peukalokyytejä olen yrittänyt, muttei kukaan ole ottanut kyytiin.

Hypänyt autosta ulos oksentamaan?

Kerran ja silloinkin oksenustauti johtui epäsopivista lääkkeistä. 

Oispa jo kesä

Sain siskolta myöhäisen ystävänpäivälahjan. Siinä oli nippu tarroja, joissa luki Oma Aika. Ne on tärkeät kaksi sanaa.

Adventin aika

Jouluhöperö on täällä ihan innoissaan, kun sain koristella eilen kotini. Olen muuten perustanut instagramiin uuden joulutilin. Se löytyy nimellä Japetontunjoulumieli. Pistäkää seurantaan. 

Marraskuun puolivälissä kävin porukoillani, ja olin sinne tilannut lumisateen. Ennen kuin palasin takaisin Pirkanmaalle, se toteutui. Joulupukki oli kuullut toiveeni.

Porukoilla ollessani kävin hautausmaalla viemässä isille kynttilän, pidettiin kavereiden kanssa omat pikkujoulut, tehtiin äitin kanssa burgereita ja käytiin pitkäst aikaa rokkikonsertissa. Popeda Zemppi Areenalla oli oiken onnistunut keikka.

Viime viikolla taasen vierailtiin appi-isän luona ja silloinkin satoi kauniisti lunta. Matkalle otin mukaan vahoja joululehtiä luettavaksi. Katsoin myös Netflixistä Love Hard jouluelokuvan. Voin suositella heille jotka tykkää kliseistä joululeffoista.

Eilen oli 1.Adventti, joka minulle tarkoitti koristelupäivä. Koko koti on joulukunnossa, ainoastaan muovikuusi pistetään pystyyn vasta lähempänä aattoa. Miehelleni tein jälleen joulukalenterin, jonka hän saa avata jo huomenna, sillä ensimmäinen luukku on Antin päivä luukku, miehelläni on nimipäivä samalla. Itselleni olen hankkinut sipsijoukulakenterin, sekä perinteisen kuvakalenterin ja vanhaan kuusikalenteriin äiti osti wienernougata ja appi-isä lähetti meille vielä veikkauskalenterit. Tietysti myös The Joulukalentri katsotaan, kuten aina. 

Mieheni kalenteri on tässä pussissa...

ja joka pussista löytyy jotain

Taffelin sipsiukko

Kävin yksi päivä ikkunaostoksilla ihalemassa uusia koristeita. Tämän vuoden hitti taitaa ollakkin pähkinänsärkijät. 

Tänä vuonna silmiäni hivelee blingbling koristeet. Nämä olivat Stockmannilla. En raaskinut ostaa.

Sokoksen kahvilassa kaakaolla

Osallistuin jälleen Pikkujoulu lahjanvaihtoon. Tälläisen paketin sain:

Rasioita, suklaata, saippuaa, koivu saunatuoksua, pikku palloja, kynttilöitä, kissanleluja ja lumisadepallo. Kiitos Joululainen.

Kortti on myös ihana, mutta miksi valkoisela kissalla on noin surullinen ilme? 

Muutama muukin joulukortti on jo vaihdettu. Hauski on ehdottomasti kaverini piirtämä  Näsä.

Sisko antoi nipun itse tekemiään kortteja. Eihän näitä raaski lähettää. Itse kanssa ten kortteja tänä vuonna. Tässä kauneimpia:

Mun oli tarkoitus tähän postaukseen pistää kuvia näistä koristeluistani, mutta tulikin kaikkea muuta. Ensikerralla sitten. Loppuun kuitenkin vielä tuunattu kranssi: pohja on anopin tekemä, kimallukset laitoin viime vuonna kun havut kerran varisi ja kellosysteemi tuli tänä vuonna, kun perin sen mummiltani. Parempi överit kuin vajarit on selvästi tämän vuoden teema.

Tampereen Aamu

 

Tämän tekstin aiheena on yksi isoimpia rakkauksiani; Tampere!

Kun olin lapsi, olen kuulemma äitilleni joskus sanonut, että haluan muuttaa isona Tampereelle. Tampere nimittäin on älyttömän siisti kaupunki. Niin sanottiin Tuula Kallionimen lastenkirjassa Reuhu-Rinteen ala-aste. Olen varmasti ihan pienenä käynyt porukoiden kanssa Tampereella, sillä sukulaisiani asuu tässä lähellä Toijalassa. Muistan kuitenkin elävästi sen kerran, kun ekat muistikuvat sain Tampereesta. Ne oli vuonna 2002, kun siskoni pääsi ripille. Äiti vei hänet lahjaksi Englantiin ja itse menin hoitoon sukulaisilleni tädille ja serkuille. Kävimme Nokian Edeenissä, katsoimme Valehtelija, Valehtelija elokuvaa ja sain ekat muistikuvat Särkänniemestä ja rakastuin Tukkijokeen ja Koskenlaskuun. Kun koulun alkaessa piti piirtää kesäloman paras hetki, minä piirsin Koskiseikkailun. 

Tukkijoen parhaat hetket

Yläasteikäisenä paljon teimme viikonloppumatkoja Helsinkiin, sillä siellä oli paremmat goottivaatekaupat ja hyvät teatteriesitykset. Lukioikäisenä matkakaupunki vaihtui Tampereeseen, sillä kiersin aina kirppareita, Työväen Teatterissa näytettiin näytelmää Vuonna -85 ja Pakkahuone tuli tutuksi konserttipaikaksi. Toteutin uhkaukseni Tampereella muutosta heti lukion jälkeen. Opiskelin vuoden Ylöjärvellä, vuoden Orivedellä ja sitten vuokrasin sokkona asunnon Tampereelta. Enkä Pirkanmaalle tuloa ole katunut koskaan. Asunnot ovat vaihtuneet keskustan pikku pesästä Lukonmäen opiskelijaboxiin ja Tohlopin huonokuntoiseen vuokra-asuntoon. Nykyään asun taas Ylöjärvellä (ympyrä sulkeutuu), mutta käyn lähes päivittäin Tampereella, joko töissä, leffassa, ostoksilla, tai vaan kävelemässä. Tampere on suosikkikapunkini ja nyt koitan kertoa miksi. 

Keskusta

Tampereen keskusta on todella helppo. Yksinkertaistettuna se on Hämeenkatu, alkaa rautatieasemalta ja päättyy kirjastoon.  Tampereelle on junalla todella helppo tulla mistäpäin Suomea tahansa. Solmukohta, ja bussit kanssa kulkee. Tänne Ylöjärvelle tällä hetkellä on täysin suora bussiyhteys, vaikkakin ratikan tulo nyt sekoittaa linjoja. Saas nähä miten syksyllä selvitään. Pidän kuitenkin siitä, että julkisilla on helppo kulkea mihin päin Tamperetta tahansa. Olkoot koulu toisessa kaupunginosassa, tai täytyy käydä neurologilla Tayssissa, niin oma auto ei ole välttämätön. 

Suihkulähde Aleksanterin kirkon edessä, Hämeenkadun päässä

Keskusta on todella selkeä ja kompakti. Maamerkit, kuten Stockman, Koskikeskus ja Sokos ovat edelleen paikoillaan ja niiden avulla voi turistimpikin suunnistaa. Ihan kävelymatkan päästä keskustorilta on Laukontori, jossa voi fiilistellä järven äärellä. Kaikki on niin lähellä; työpaikka, ruokakaupat, leffateateri, iso kirjasto, kirpparit, liuta ravintoloita, divarit, bussipysäkit.

Plevna

Suosikkipaikkoja kun alan erittelemään, en voi olla mainitsematta Plevnaa. Kun puhun Plevnasta, tarkoitan Finnkinon elokuvateateria. Sen yhteydessä on myös ravintola Plevna, joka on kanssa oikein hyvä, mutta suuntaan paljon enemmän leffaan kuin Plevnaan oluelle. Plevna on todella laadukas teatteri, jossa on monta salia ja siellä tulee nähtyä mielenkiintoisimmat elokuvauutuudet. Henkilökunta on aina mukavaa ja täällä on tilaa katsoa elokuvia. 

Illan elokuva on ollut Vaiana

Ravintolat

Tykkään käydä ulkona syömässä. En ole mitenkään gurmeeruuan ystävä, (sillä raha) mutta on ihana vaan ravintolasa istua valmiiseen pöytään. Olen vanhempana huomannut Pizza vs. Hamppari tappelussa purilaisten voittavan ylivoimaisesti, joten nykyään suuntaan mieluiten syömään aina burgeria tai kiinalaista. Burgeripaikoista suosikejani ovat Naughty Brger, Pancho Villa, Speak Easy, Rouhea Ravintola Roast sekä pikapakoista Hesburger. Kiinalaisista ravintoloista suositelen kaikille Golden Unocornia, sillä siellä saa Suomen toiseksi parasta kiinalaista (Kempeleen Lucy Dragon on edelleen ykkönen). Pikku Kiinalainen sekä Lamminpään Dragon House ovat kanssa manitsemisen arvoisia mestoja. Kävin myös juuri testaamassa Itsudemo shusi paikkaa ja pidin kovasti, vaikken ole aiemmin shusin ystävä ollutkaan. 

Lamminpään kiinalaista tuli haettua usein noutona kun asuttiin Tohlopissa

Kirpputorit

En ole oikein ikinä ollut innostunut shoppailusta, se sananakin tuo mieleen vaatekaupoissa hengailun. Itse käytän mieluummin termiä kiertää kirpputoreja. Paras kirpputori Tampereella on Koivistonkylän Prisman yhteydessä oleva Silinteri. Siinä ei ole mitään muuta vikaa, kuin sijainti. Se kun ei sijaitse keskustassa. Lyhemmän kirpparikierroksen jos haluaa tehdä kannattaa suunnata Lakontorille. Sieltä löytyy Radio ja Tarina. Radio on joskus ollut Suomen suosituin kirppis ja minusta tuntuu että he elättävät tätä kuvitelmaa edelleenkin. Heidän myyjänsä ovat usein hyin töykeitä ja tavara on todella uutta. Harvoin tältä kirpparilta löydän mitään. Tarina taas on kiva piristysruiske ja siinä on kahvilapuolellakin mukava istua. Harvemmin Tarinastakaan löytöjä teen, mutta paikassa on todella kiva tunnelma. Pyynikillä sijaitsee vielä Kodin 2 niminen kirppis, jossa oikeasti on vanhaa tavaraa, mutta kanssa todella töykeä henkilökunta. 

Perinteisten kirpparien lisäksi löytyy pari Fidaa ja muutama Uff, joista löytää kyllä aina tarvittavan vaatekappaleen jos jotain tiettyä etsii. Tälle kesälle kaipasin kovasti farkkutakkia ja Uffistahan nappasin täydellisen, eikä tainnut maksaa kuin 8€. Lielahdessa on Punasen Ristin Kontti, Jonna kirppis sekä iso kierrätyskeskus. Varsinkin tämä uusi kierrätyskeskus on mieleeni, kun siellä myydään videoita! Satuimmepa kerran kesällä menemään automatkalle Kangasalle Pirkan kierrätyskeskus kirpparille ja sieltähän löytyi vaikka ja mitä. Harvoin minä kirpparilla yli parilla kympillä edes löydän tavaraa mutta tuolta löytyi. 

Viiden tähden elokuvadivari

Keskustan divareista täytyy ehottomasti mainita Lukulaari ja Viiden tähden elokuvadivari. Lukulaarista olen löytänyt paljon hyväkuntoisiat Tenavat sarjakuvia ja lastenkirjoja. Olen sieltä myös usein joululahjakirjoja löytänyt. Viiden tähden elokuvadivari on Tampereen yksi kärkijuttuja näin leffahullulle. Saatan helposti lasten vhs-hyllyn edessä viettää puolituntia, kun tarkastelen onko tullut jotain uutta. Kotimaiset dvd;t kanssa tarkastan joka kerta. Myymälässä voi myös tehdä vaihtokauppaa, eli vie vanhat leffasi sinne ja rahan arvosta ota muuta käytettyä tilalle. Tämä on todella kätevää, sillä näin olen päivittänyt monet elokuvat parempikuntoisiin tai uudempiin formaatteihin.

Konserttipaikat

Kävin Tampereela ensimmäisen kerran konsertissa marraskuussa vuonna 2009 katsomassa The 69 Eyesia Pakkahuoneella. Paikalle oli helppo mennä, sillä vaikken silloin asunut vielä Pirkanmaala, niin rautatieasemalta oli sinne selvät opasteet. Viimeisin keikka millä olen käynyt oli nyt kesäkuussa 2021, samalla Pakkahuoneen lavalla. Esintyjä oli Vesterinen Yhtyeineen. Pakkahuoneesta ei olemitään pahaa sanottavaa, sijainti on mainio, lava iso ja yleisön turvavälitkin hyvin huomioitu. Pakkahuoneella on myös oma pienempi Klubi puoli ja siellä on kanssa keikkoja. Tämä lava on intiimimpi ja sopii yhtyeille, jotka ei vedä isoa lavaa täyteen. Nykyään Sixtarit esiintyvätkin Klubin puolella, mutta se ei haittaa kun siinä pääsee lähemmäs itse artistia. 

Ekalta The 69 Eyesin Tampereen keikaltani

Tampere-Talossa olen kanssa ollut keikalla, mutta itse en niin konserttisaleista välitä. Niistä puuttuu semmoinen keikkatunnelma. Tampere-Taloa on remontoitu paljonkin ja nykyään siellä onkin  keikkapuoli, Sorsaklubi. Siellä näin The 69 Eyesin viimeksi ja keikkapaikkana oli oiken hyvä. Turvavälit oli tälläkin hyvin otettu huomioon. 

Ihan ydinkeskustassa oli ennen pieni ja intiimi Tähti, mutta se on jo poissa. Tähti oli ihan Tampereen yllä ja tykkäsin kyllä mestasta kovin, vaikka olikin hyvin iskelmävaikutteinen.  Olympiassa olen kanssa jonkun keikan nähnyt ja paikkana se on ihan ok. Yo-talolla on keikoissa vähän se ongelma, että siellä lava on niin pieni ja matala, että yleisöä ei oikein voi rajata. Lähes kuka vain voi hypätä sekaan bändin kanssa. Isolle yhtyeelle, kuten Popeda, Yo-talo on aivan liian pieni. Heidät kun siellä kerran näin, niin oli tavattoman ahdasta. Uusin suosikkikeikkapaikkani (ainakin kesällä) on Särkänniemen vieressä oleva Mustalahden Sataman Ravintola Kaisla. Siellä artisteilla on oma pavilijonki, joten keikka on tavallaan ulkona, mutta katoksen alla. Tämä on jotenkin ihana ja toimiva ratkaisu. Tällä hetkellä olisikin lippu Dingon keikalle Kaislaan, mutta saa nyt nähä peruuntuuko tapahtuma. 

Neljä Ruusua Kaislassa parivuotta sitten

Luonto

Tämä on yksi syy miksi Tampere on parempi kuin Helsinki tai Oulu tai mikään. Luonto on ihan lähellä. Tampere rakentuu Näsi- ja Pyhäjärven väliin, joten kävelymatkan päässä on mitä upeinta järvimaisemaa. Keskustorilta ei Pyynikille kävele kauaa ja mitkä maisemat. On uima-rantaa, metsää, puistoa, venelaituria, Särkänniemen puolella kivikkoa ja Särkän Tyrskyn kyydissä oikeasti pelottaa, että kohta lennetän järveen. Keskellä kaupunkia on leikkipuistoa, on Sorsapuistoa, on Koskipuistoa, on kukkaistutusta. Tohlopista voi löytä jopa laiduntavia lampaita. Arboretum eli upea kukkatarha on oikeasti kävelymatkan päässä ja maisemat hivelevät silmiä. Monesti kun ajatellaan että Tampere on ruma tehdaskaupunki, niin pitäisi muistaa että piippujen sijaan täällä on tosi paljon luontoa ja puistoja ihan vieressä. Näistä jokainen meistä voisi nauttia enemmän.

Arboretumin kukkia

Tyrskystä suoraan Näsijärveen

Hatanpäällä

Pyhäjärveä

Tervetuloa Tampereelle!

Pyynikin kevät

Mälsä ja helvetin helle

Minä en ole kesäihmisiä, itseasiassa kesä on vasta kolmantena suosikkivuodenajat listallani. Rakastan syksyä yli kaiken ja talvessa on paljon omaa tunnelmaa. Kesä on ihan kiva silloin kun sataa virkeästi tai on yötön yö ilman itikoita. Lämmin saa olla, mutta helvetin helle ja kuumuus on aina ollut inhokkiani ja nyt vielä pahemmin. 

Helle väsyttää...

Tämä on kolmas kesä mälsäni kanssa. Viimeiset kaksi ovat meneteleet, mutta nyt sairaus tappelee vastaan ja osassa päivistä on voittanutkin. Minulta loppuu kuumuudessa voimat äärimmäisen helposti. Urheilu on saanut kokonaan jäädä, hyvä jos kävelemään jaksan. Rannalla lötköttäminen ei ole innostanut, mutta virkeässä vedessä nautin kovasti, silloin kun tässä kuumuudessa sinne jaksaa raahautua. Uupuminen on hyvin kokonaisvaltaista, vapaapäivä menee helposti tekemättä mitään, tai sitten jaksan just ja just sen yhden kauppareissun. Uupuminen itsessään ei ole edes pahinta, varsinkin kun appi-isältä saatiin ilmastointilaite, vaan jalat. Kerroinkin jo Levottomat jalat- postauksssa mitä mälsä on jopa tehnyt jaloilleni,, mutta nyt helteiden aikana on ilmaantnut voimakkaita oireita, jotka tulevat ilmi päivittäin.Jalat puutuvat, keskimäärin 5 kertaa päivässä. Lähes jokaisen kävelylenkin tai työpäivän jälkeen jalat oikein kirkuvat hoosiannaa ja sängyssä maatessa tunnen koipeni todella raskaina. 

Vain kahtea päivänä on tänä kesänä tullut ihana kesäsade

Uusina oireina on kanssa sähköiskut. Neurologi sanoi puhelimessa sille jonkun ihan virallisen terminkin. Ympäri kehoa, mutta pääasiassa jalossa, tuntuu aina vähän väliä kuin pieniä sähköiskuja, keltaisia salamoita. Se saa aikaan pakkoliikeitä ja niitä tulee ihan kesken työpäivän ja jopa nukahtaessa. Nämä tuntuvat kipuna, joka kestää vain hetken, mutta niitä kanssa tulee usein, kymmenittäin päivässä. Varsinkin silloin kun ne alkaa jaloissa, on kävely todella varovaista. Viime viikolla jouduin hakemaan sairaslomaa tähän. En luota oikein askeleihini ja koska olen muutenkin tulut kömpelöksi, pelkään kaatumista vähän väliä. Just ennen juhannusta kompastelin meidän rappuralliin ja saikkuahan siitäkin tuli, kun löin polveni kipeästi metalliin. Onneksi olen ostanut itselleni voimakepin, joka auttaa tuollaisissa tilanteissa, niin etten ihan raatona joutunut makaamaan. 

Mun kavereilla Lucius Malfoylla ja Jyrki69:llä on kanssa voimakepit

Olen hyvin uskollisesti koittanut koko tämän epidemian ajan pitää maskeja yllä kaupoissa ja busseissa ja töissä kun on pakko. Arvatkaa vaan onko työpaikallamme ilmastointia? Koko myymälässämme on henkilökunnalla vain kaksi tuuletinta, toinen taukotilassa ja toien kassalla. Kuuma maski 5 h päivässä 28 asteen myymälässä on aivan killeriä ja se uuvuttaa kanssa kunnolla. Kun henki ei meinaa kulkea, pelkään kokoajan paniikkikohtauksen saamista. Toivon todellakin, että kaikki hakisi nyt kiltisti rokotteen, että voitsisiin luopua maskeista mahdollisimman pian. Jos ei itsensä, niin edes muiden vuoksi. Se naapuri, kauapantäti tai kaukainen sukulanen voi kokea maskin käytön yhtä ahdistava kuin minä.

Börre ainakin piristää mieltä

Reilun kuukauden kulttua eräskin Severus täyttää kolmekymmentä ja alottaa kesäloma part. 2. Sen voimalla, ja toivon todellakin sateista, tuulista, synkkää ja myrskyistä ja eritoten tunnelmallista syksyä.

Loppukesän postikortti

Tunnelmallinen syksy, kumpa olisit jo täällä

Barbietalon kevätmutto

Barbie on laittanut talonsa vuokralle. Sinne muuttaa asumaan Barbien ystävä Christina ja Barbien pikkusisar Stacie. Täältä Stacie pääsee kulkemaan helpommin pyörällä kouluun kuin muun perheen luota. Barbie ja Ken ovat juuri tuoneet muuttokuorman tytöille. Hyvää muuttoa!

 

Tältä uusi koti näyttää ilman kalusteita. Eiköhän tästä koti tule. Tilaa tosin ei ole paljon vieralle, mutta kahdelle leidille kyllä.

Ensin Stacie tuo kotiin pyörän, sillä ilman sitä ei voi liikkua. Pyörä mahtuu hyvin eteisen reunaan.

Stacie on aikamoinen voimanainen, hän saa kyllä pöydän nostettua kettöön. Christina auttaa keittiön tuolin kanssa.

 

Hyvin tämä pään päällä pysyy!

Eteisessä on kanssa mukavaa olla muutama tuoli.

Mihin Christina haluat tämä sinun kaappisi?

Olipas se painava.

Nostetaan sohva yhdessä; NYT!

Sohva onkin olohuoneen kruunu. Samalla se toimii Christinan sänkynä.

Pieni evästauko on nyt paikallaan. Muutamat voileivät ja limua, niin saadaan kannettua kaikki sisään ja tehtyä uudesta kodista koti.

Kyllä pöytä mahtuu tänne nurkkaan. Työnnä Stacie, työnnä

Sivupöytä ja nojatuoli mahtuu vielä juuri ja juuri.

 

 Mitä ihmettä tämä laukku on oikein syönyt sisäänsä?

Ja täältä tulee lisää laukkuja vaikka muille jakaa.

Nyt täytyy olla varovainen, sisällä on tietokone.

Apua Christie! Nämä valot hyökkäävät kimppuuni.

Senkin pelle, ne olisi pitänyt kääriä tiukemmin ennen nostoa.

Ai niin, harrastuslaatikko meinasi unohtua.

Saatko Stacie nostettua sitä, se on aika painava.

Kyllähän minä. Pääasia että telkkari on kunnossa. Siksi käärin sen makuupussin sisään.

Mikä ääni se verhokapan alta kuuluu?

Siellä on tietenkin Stacien kissat; Edward, Willy ja Jack.

Yltää, yltää. Kyllä joka kodissa verhot on oltava.

On niin retrot stereot, että kestää hetki saada johdot paikoilleen.

Harrastelaatiko mahtuu pöydän alle.

Voi että, Willy on ihan kauhuissaan muutosta. Kohta saatte herkkuja ja uuteen kotiin kotiutua.

Christie, missä on scartti piuha? Koitan yhdistää vhs- laitteet. Pleikkarin sankin jo paikoilleen. 

Vielä viimeiset esineet etsivät paikkaa. Tietokone joutu pienelle pöydälle. Tosin, nojatuolista käsin sitä onkin mukava käyttää.

Hei Barbie! Ai missä mennään? Suurin osa tavaroista on jo purettu. Voiton puolla ollaan. Tottakai pidämme tuparit. Ilmoitan sitten. Hei hei.

Skipper antoi tämän neuletyön synttärilahjaksi. Se sopii hyvin seinälle.

Minä otan nämä valkoiset tyyyt.

Vielä tämä kassi on tyhjentämättä, jossa on kaikkea pikku rompetta.

Vai rompetta, ne ovat minun työtarvikkeitani. Muistiinpanoja, kuulokkeita, videonauhuri... Tämä Harry Potter on kyllä sinun Stacie.

Siksi halusinkin tämän kaapin mukaan. Täälä työtarvikkeeni pysyvät järjestyksessä.

Onneksi minulla on vain muutama suosikkikirja, ettei kirjahyllyä tarvinnut ostaa.

Jätetään käsilaukut tähän ihanaan lahjarasiaan, niin ne pysyy parhaiten järjestyksessä.

Viittä vailla valmista...

Se on siinä. Valot toimii.

Ravintola Herkussa? Tekisin tilauksen. Osoite on...

Tänne oli tilattuna Mäkkäriä, tapaslautanen, limua ja jäätelöä, eikö niin.

-Kuule Stacie, muuttaminen on raskasta. Mutta ehdottomasti parasta on, että silloin voi hyvällä omala tunnolla syödä noutoruoka. 

-Kyllä näin on!