Oma Aika

Pitkään aikaan en ole blogia jaksanut päivittää ja välillä miettinyt kaiken poistamista, mutta itse taidan olla itseni kovin lukija, sillä välillä käyn lukemassa omia vanhoja postauksiani. Eiköhän ole aika siis kertoa vähän kuulumisia: 

Näistäkin kuvista on puolitoista vuottaaikaa. Popeda Zemppi areenalla maraskuussa 2021

- Mälsä on vallannut elämästä isomman osan kuin mitä osasin odottaa ja välillä on hetkiä jolloin olen aivan alamaissa, toisinaan taas mälsä ei tunnu miltään. Ennen joulua oli aikamoiset romahdukset ja mm. lähdin työpaikalta Tayssiin ambulanssikyydillä

- Pitkälti vapaa-aikani olen käyttänyt elokuvien katsomiseen ja analysointiin. Kirjoitan mielessäni arvosteluja leffoista, mutten saa niitä laitettua ylös. Sen huomaa, että avaan tietokoneen nykyään paljon harvemmin kuin ennen, tyyliin vain kerran kuussa. Tämän takiamyös leffablogin kirjoittaminen on jäänyt vähälle, vaikka kovasti sinne suunniteltuja tekstejä olisi. 

- Seuraan paljon tosi-tv ohjelmia. Olen ihan koukussa suomen Muodin huipulle (muikkis), Master Chef suomi (Fasterchef ) ja Diili (Tiili) ohjelmiin. Avopuolison kanssa katsotaan kanssa Arrow, Flash ja Supergirl sarjoja. Viime syksynä seurasin intohimoisesti Vain Elämää sarjaa Jyrki69 takia. 

Vain elämää instagramista

- Sain uuden positiivisen lausunnon työeläke vakuutusyhtiöstä, jos tästä vielä voisi kevyempiä töitä löytää itelle mitä mälsän kanssa jaksaisi tehdä.

- Rakastan entistä enemmän vanhoja suomalaisia miesnäyttelijöitä; Santeri Kinnunen ja Jukka-Pekka Palo ovat ihania.

- Boris on voinnut aika kivasti, ollut ehkä huolestuttavankin energinen viimeaikoina. Odotamme molemmat lumien sulamista, että päästäisiin ulkoilemaan. Pihalla nimittäin on jäätävän liukasta ja vesisadetta. Viime vuonna kesälomani alkoi vappuna ja slloin oli vielä lunta. Sitä en toivo täksi vuodeksi. 

Börreli

- Odottelen kesälomaa, vähän matkustelua ja Ramsstainin keikka Hesassa. Sitä ennen on Yön konsertti ja tietty The 69 Eyes täytyy taas nähdä. 

Viime kesälomalla Kalajoen hiekkasärkillä

 

Löysin facebookin arkistoista vanhoja "muistiinpanoja" jotka siis oli joidenkin vanhojen opiskelijakavereitten lähettämiä haasteita. Tässä niistä yksi päivän ratoksi:

Oletko koskaan istunut poliisiautossa?

En ole.

Tullut umpikännissä kotiin aamulla?

Kyllä, viimeksi varmaan pikkujouluista. Tosin tässäkin pitää miettiä mikä on umpikänni, sillä vaikka juon välillä, niin en tule helposti umpihumalaan. 

Nukkunut samassa ängyssä monta vuotta itseäsi vanhemman vastakkaisen sukupuolen kanssa?

Mikä on monta vuotta? Jaan sänkyni avomieheni kanssa ja ikäeroa meillä on 4 vuotta. Vanhin ikäero jonka kanssa olen koskaan nukkunut samassa sängyssä on sellaset 18 vuotta. 

Kontannut koulun lattialla?

Kyllä, teatterioinnoissa niin tuli useamminkin tehtyä. 

Poiminut sieniä?

Viime vuonna tästä innostuin, tunnistan kanttarellit nykyään.

Syysmetsä

Juossut henkesi edestä?

Silloin kun edellisen asunnon parkkipaikalla oli aamuyöllä järkyttävän iso koira ja se jahtasi minua takaa, niin juoksin kyllä ihan henkeni edestä. 

Murtautunut autoon?

En, enkä tekisi niin. 

Unohtanut jotain lentokoneeseen?

Kyllä lentokoneessa olen aina kaikki tavarani muistanut ottaa mukaano. Lapsena unohdin kyllä laivaan lempi pehmoleluni. Onneksi porukat soittivat laivayhtiöön, että sain pehmoni takaisin.   

Kaatunut kenkien takia?

En tiedä onko kaatumiseni syy ollut kengissä vai siinä, että itelläni on huono tasapaino.

Polskutellut Serenassa?

Ainakin kahdesti olen Serenassa käynyt, tosin viime kerrasta on jo ainakin 15 vuotta aikaa. Voisin käydä uudestaankin.  

Uinut vaatteet päällä?

Lapsena kävin Zimmarin veridiscossa ja siellä ainakin uin äitini Lapin Kulta Legenda paita päällä.   

Laulanut mikrofoniin? 

Useinkin, sillä tykkään laulaa karaokea.

Rakkaani leffahylly. Myös muutama kotikaraoke dvd sielä löytyy, vaikkei siihen hommaa enää mikkiä löydy.

Itkenyt koulussa?

Olen sellainen herkkis, että itkuni ei katso paikkaa. Myös koulussa on tullut itkettyä.

Koittnanut nuuskaa?

En, eikä sen kokeileminen kiinnosta. Nuuskan haju on kamala. 

Ollut masentunut?

Lääkärien tekemän diagnoosin mukaan olen tällä hetkellä. 

Vohvelikahvilassa reilu vuosi sitten

Oksentanut ihmisen päälle?

En ihmisten päälle, mutta kaverin sirtolapuutarhamökillä oksensin ylioppilasjuhlien jatkoilla suoraan ikkunasta suoraan kukkapenkin päälle.

Purrut kissaa, kun se on purrut sinua?

Noki, Punpuli ja Bors ei kyllä minua ole usein purrut, raapinut välillä kyllä. En kyllä itsekkään kissaani pureskele vaan pussailen.

Haukkunut koiralle?

Luultavasti, ennemmin miu´un kissoille.

Kaatunut mopolla?

En ole ikinä ollut mopon kyydissä. Pyörällä olen kyllä kaatunut. Onneksi oli kypärä.   

Heilunut jossain alusvaatteillasi?

Kotona, kaverin luona, mökillä, hotellihuoneessa, pukuhouneessa... 

Omalla takapihalla on tullut kekkuloitua alkkareissa ja rintsikoissa

 Pessyt ikkunoita?

No tämä on vähän välttmätön kotityö kerran vuodessa jos haluaa nähdä pihalle.

Maistanut mustekalaa?

Kyllä, mustekalarenkaat on hyvä. Muistaakseni ensimmäisen kerran tein niin Kreikan matkalla 11-vuotiaana.

Ollut ambulanssissa?

Muutamia kertoja, näiden ms-oireiden takia kun olen mennyt Tayssiin.

Liftannut?

Peukalokyytejä olen yrittänyt, muttei kukaan ole ottanut kyytiin.

Hypänyt autosta ulos oksentamaan?

Kerran ja silloinkin oksenustauti johtui epäsopivista lääkkeistä. 

Oispa jo kesä

Sain siskolta myöhäisen ystävänpäivälahjan. Siinä oli nippu tarroja, joissa luki Oma Aika. Ne on tärkeät kaksi sanaa.

Tampereen Aamu

 

Tämän tekstin aiheena on yksi isoimpia rakkauksiani; Tampere!

Kun olin lapsi, olen kuulemma äitilleni joskus sanonut, että haluan muuttaa isona Tampereelle. Tampere nimittäin on älyttömän siisti kaupunki. Niin sanottiin Tuula Kallionimen lastenkirjassa Reuhu-Rinteen ala-aste. Olen varmasti ihan pienenä käynyt porukoiden kanssa Tampereella, sillä sukulaisiani asuu tässä lähellä Toijalassa. Muistan kuitenkin elävästi sen kerran, kun ekat muistikuvat sain Tampereesta. Ne oli vuonna 2002, kun siskoni pääsi ripille. Äiti vei hänet lahjaksi Englantiin ja itse menin hoitoon sukulaisilleni tädille ja serkuille. Kävimme Nokian Edeenissä, katsoimme Valehtelija, Valehtelija elokuvaa ja sain ekat muistikuvat Särkänniemestä ja rakastuin Tukkijokeen ja Koskenlaskuun. Kun koulun alkaessa piti piirtää kesäloman paras hetki, minä piirsin Koskiseikkailun. 

Tukkijoen parhaat hetket

Yläasteikäisenä paljon teimme viikonloppumatkoja Helsinkiin, sillä siellä oli paremmat goottivaatekaupat ja hyvät teatteriesitykset. Lukioikäisenä matkakaupunki vaihtui Tampereeseen, sillä kiersin aina kirppareita, Työväen Teatterissa näytettiin näytelmää Vuonna -85 ja Pakkahuone tuli tutuksi konserttipaikaksi. Toteutin uhkaukseni Tampereella muutosta heti lukion jälkeen. Opiskelin vuoden Ylöjärvellä, vuoden Orivedellä ja sitten vuokrasin sokkona asunnon Tampereelta. Enkä Pirkanmaalle tuloa ole katunut koskaan. Asunnot ovat vaihtuneet keskustan pikku pesästä Lukonmäen opiskelijaboxiin ja Tohlopin huonokuntoiseen vuokra-asuntoon. Nykyään asun taas Ylöjärvellä (ympyrä sulkeutuu), mutta käyn lähes päivittäin Tampereella, joko töissä, leffassa, ostoksilla, tai vaan kävelemässä. Tampere on suosikkikapunkini ja nyt koitan kertoa miksi. 

Keskusta

Tampereen keskusta on todella helppo. Yksinkertaistettuna se on Hämeenkatu, alkaa rautatieasemalta ja päättyy kirjastoon.  Tampereelle on junalla todella helppo tulla mistäpäin Suomea tahansa. Solmukohta, ja bussit kanssa kulkee. Tänne Ylöjärvelle tällä hetkellä on täysin suora bussiyhteys, vaikkakin ratikan tulo nyt sekoittaa linjoja. Saas nähä miten syksyllä selvitään. Pidän kuitenkin siitä, että julkisilla on helppo kulkea mihin päin Tamperetta tahansa. Olkoot koulu toisessa kaupunginosassa, tai täytyy käydä neurologilla Tayssissa, niin oma auto ei ole välttämätön. 

Suihkulähde Aleksanterin kirkon edessä, Hämeenkadun päässä

Keskusta on todella selkeä ja kompakti. Maamerkit, kuten Stockman, Koskikeskus ja Sokos ovat edelleen paikoillaan ja niiden avulla voi turistimpikin suunnistaa. Ihan kävelymatkan päästä keskustorilta on Laukontori, jossa voi fiilistellä järven äärellä. Kaikki on niin lähellä; työpaikka, ruokakaupat, leffateateri, iso kirjasto, kirpparit, liuta ravintoloita, divarit, bussipysäkit.

Plevna

Suosikkipaikkoja kun alan erittelemään, en voi olla mainitsematta Plevnaa. Kun puhun Plevnasta, tarkoitan Finnkinon elokuvateateria. Sen yhteydessä on myös ravintola Plevna, joka on kanssa oikein hyvä, mutta suuntaan paljon enemmän leffaan kuin Plevnaan oluelle. Plevna on todella laadukas teatteri, jossa on monta salia ja siellä tulee nähtyä mielenkiintoisimmat elokuvauutuudet. Henkilökunta on aina mukavaa ja täällä on tilaa katsoa elokuvia. 

Illan elokuva on ollut Vaiana

Ravintolat

Tykkään käydä ulkona syömässä. En ole mitenkään gurmeeruuan ystävä, (sillä raha) mutta on ihana vaan ravintolasa istua valmiiseen pöytään. Olen vanhempana huomannut Pizza vs. Hamppari tappelussa purilaisten voittavan ylivoimaisesti, joten nykyään suuntaan mieluiten syömään aina burgeria tai kiinalaista. Burgeripaikoista suosikejani ovat Naughty Brger, Pancho Villa, Speak Easy, Rouhea Ravintola Roast sekä pikapakoista Hesburger. Kiinalaisista ravintoloista suositelen kaikille Golden Unocornia, sillä siellä saa Suomen toiseksi parasta kiinalaista (Kempeleen Lucy Dragon on edelleen ykkönen). Pikku Kiinalainen sekä Lamminpään Dragon House ovat kanssa manitsemisen arvoisia mestoja. Kävin myös juuri testaamassa Itsudemo shusi paikkaa ja pidin kovasti, vaikken ole aiemmin shusin ystävä ollutkaan. 

Lamminpään kiinalaista tuli haettua usein noutona kun asuttiin Tohlopissa

Kirpputorit

En ole oikein ikinä ollut innostunut shoppailusta, se sananakin tuo mieleen vaatekaupoissa hengailun. Itse käytän mieluummin termiä kiertää kirpputoreja. Paras kirpputori Tampereella on Koivistonkylän Prisman yhteydessä oleva Silinteri. Siinä ei ole mitään muuta vikaa, kuin sijainti. Se kun ei sijaitse keskustassa. Lyhemmän kirpparikierroksen jos haluaa tehdä kannattaa suunnata Lakontorille. Sieltä löytyy Radio ja Tarina. Radio on joskus ollut Suomen suosituin kirppis ja minusta tuntuu että he elättävät tätä kuvitelmaa edelleenkin. Heidän myyjänsä ovat usein hyin töykeitä ja tavara on todella uutta. Harvoin tältä kirpparilta löydän mitään. Tarina taas on kiva piristysruiske ja siinä on kahvilapuolellakin mukava istua. Harvemmin Tarinastakaan löytöjä teen, mutta paikassa on todella kiva tunnelma. Pyynikillä sijaitsee vielä Kodin 2 niminen kirppis, jossa oikeasti on vanhaa tavaraa, mutta kanssa todella töykeä henkilökunta. 

Perinteisten kirpparien lisäksi löytyy pari Fidaa ja muutama Uff, joista löytää kyllä aina tarvittavan vaatekappaleen jos jotain tiettyä etsii. Tälle kesälle kaipasin kovasti farkkutakkia ja Uffistahan nappasin täydellisen, eikä tainnut maksaa kuin 8€. Lielahdessa on Punasen Ristin Kontti, Jonna kirppis sekä iso kierrätyskeskus. Varsinkin tämä uusi kierrätyskeskus on mieleeni, kun siellä myydään videoita! Satuimmepa kerran kesällä menemään automatkalle Kangasalle Pirkan kierrätyskeskus kirpparille ja sieltähän löytyi vaikka ja mitä. Harvoin minä kirpparilla yli parilla kympillä edes löydän tavaraa mutta tuolta löytyi. 

Viiden tähden elokuvadivari

Keskustan divareista täytyy ehottomasti mainita Lukulaari ja Viiden tähden elokuvadivari. Lukulaarista olen löytänyt paljon hyväkuntoisiat Tenavat sarjakuvia ja lastenkirjoja. Olen sieltä myös usein joululahjakirjoja löytänyt. Viiden tähden elokuvadivari on Tampereen yksi kärkijuttuja näin leffahullulle. Saatan helposti lasten vhs-hyllyn edessä viettää puolituntia, kun tarkastelen onko tullut jotain uutta. Kotimaiset dvd;t kanssa tarkastan joka kerta. Myymälässä voi myös tehdä vaihtokauppaa, eli vie vanhat leffasi sinne ja rahan arvosta ota muuta käytettyä tilalle. Tämä on todella kätevää, sillä näin olen päivittänyt monet elokuvat parempikuntoisiin tai uudempiin formaatteihin.

Konserttipaikat

Kävin Tampereela ensimmäisen kerran konsertissa marraskuussa vuonna 2009 katsomassa The 69 Eyesia Pakkahuoneella. Paikalle oli helppo mennä, sillä vaikken silloin asunut vielä Pirkanmaala, niin rautatieasemalta oli sinne selvät opasteet. Viimeisin keikka millä olen käynyt oli nyt kesäkuussa 2021, samalla Pakkahuoneen lavalla. Esintyjä oli Vesterinen Yhtyeineen. Pakkahuoneesta ei olemitään pahaa sanottavaa, sijainti on mainio, lava iso ja yleisön turvavälitkin hyvin huomioitu. Pakkahuoneella on myös oma pienempi Klubi puoli ja siellä on kanssa keikkoja. Tämä lava on intiimimpi ja sopii yhtyeille, jotka ei vedä isoa lavaa täyteen. Nykyään Sixtarit esiintyvätkin Klubin puolella, mutta se ei haittaa kun siinä pääsee lähemmäs itse artistia. 

Ekalta The 69 Eyesin Tampereen keikaltani

Tampere-Talossa olen kanssa ollut keikalla, mutta itse en niin konserttisaleista välitä. Niistä puuttuu semmoinen keikkatunnelma. Tampere-Taloa on remontoitu paljonkin ja nykyään siellä onkin  keikkapuoli, Sorsaklubi. Siellä näin The 69 Eyesin viimeksi ja keikkapaikkana oli oiken hyvä. Turvavälit oli tälläkin hyvin otettu huomioon. 

Ihan ydinkeskustassa oli ennen pieni ja intiimi Tähti, mutta se on jo poissa. Tähti oli ihan Tampereen yllä ja tykkäsin kyllä mestasta kovin, vaikka olikin hyvin iskelmävaikutteinen.  Olympiassa olen kanssa jonkun keikan nähnyt ja paikkana se on ihan ok. Yo-talolla on keikoissa vähän se ongelma, että siellä lava on niin pieni ja matala, että yleisöä ei oikein voi rajata. Lähes kuka vain voi hypätä sekaan bändin kanssa. Isolle yhtyeelle, kuten Popeda, Yo-talo on aivan liian pieni. Heidät kun siellä kerran näin, niin oli tavattoman ahdasta. Uusin suosikkikeikkapaikkani (ainakin kesällä) on Särkänniemen vieressä oleva Mustalahden Sataman Ravintola Kaisla. Siellä artisteilla on oma pavilijonki, joten keikka on tavallaan ulkona, mutta katoksen alla. Tämä on jotenkin ihana ja toimiva ratkaisu. Tällä hetkellä olisikin lippu Dingon keikalle Kaislaan, mutta saa nyt nähä peruuntuuko tapahtuma. 

Neljä Ruusua Kaislassa parivuotta sitten

Luonto

Tämä on yksi syy miksi Tampere on parempi kuin Helsinki tai Oulu tai mikään. Luonto on ihan lähellä. Tampere rakentuu Näsi- ja Pyhäjärven väliin, joten kävelymatkan päässä on mitä upeinta järvimaisemaa. Keskustorilta ei Pyynikille kävele kauaa ja mitkä maisemat. On uima-rantaa, metsää, puistoa, venelaituria, Särkänniemen puolella kivikkoa ja Särkän Tyrskyn kyydissä oikeasti pelottaa, että kohta lennetän järveen. Keskellä kaupunkia on leikkipuistoa, on Sorsapuistoa, on Koskipuistoa, on kukkaistutusta. Tohlopista voi löytä jopa laiduntavia lampaita. Arboretum eli upea kukkatarha on oikeasti kävelymatkan päässä ja maisemat hivelevät silmiä. Monesti kun ajatellaan että Tampere on ruma tehdaskaupunki, niin pitäisi muistaa että piippujen sijaan täällä on tosi paljon luontoa ja puistoja ihan vieressä. Näistä jokainen meistä voisi nauttia enemmän.

Arboretumin kukkia

Tyrskystä suoraan Näsijärveen

Hatanpäällä

Pyhäjärveä

Tervetuloa Tampereelle!

Pyynikin kevät

Koululaisen kesäloma

Olen itse pitkästä aikaa ihan oikealla kesälomalla, vaikka nyt vain viikko onkin kertynyt. Tänään olikin tämän kesän oikeasti ensmmäinen kesäinen päivä. Sitä oli kiva viettää kävellen kauniissa puistossa ja illalla grillata kaslerpihvejä.

Palataan taas ajassa taakseppäin kultaiselle 90-luvulla ja muistellaan millaisia oli kesälomat silloin kun minä olin pikku koululainen:

Kesäloma oli tunnetusti aina pitkä. Kestihän se oikasti kokonaiset 2 kk. Kuten monet muutkin, mekin kesällä mökkeilimme ja matkustelimme. Mökkimme on Kuusamossa, oman suvun rakentamaja siellä uitiin, keinuttiin ja kalastettiin ja oltiin ukin sylissä. Mökillä ei yleensä pitkään oltu, viikonloppuja korkeintaan. Sukulaisissa kanssa käytiin, kun puolet sukua kerran sielläpäin asui. Toinen mummini taasen asui Ruukissa ja sielläkin vietimme aina vähintään viikonlopun. Mummin luona syötiin salaa murueskimoita, saatiin julmetusti sääskenpistoksia, pelattiin sulkapalloa, kiipeiltiin omenapuuhun ja katsottiin televisiota ja koottiin Aku Ankka palapeliä.

Ukin tekemä keinu mökillä

Ruukissa mummin puutarha

Mummilani hajumuisto on keitetyt sipulit ja makumuisto aidot Murueskimot.

Matkustimme usein myös Pirkanmaalle, kun tätini asuu Toijalassa. Tapereella kävimme iha ostoksilla ja 10- vuotiaana (taisi olla jo 2000-luvun puolta) serkkujeni kanssa Särkänniemessä. Siitä minulla on ekat Särkkämuistot ja rakastuin  tulisesti Koskenlaskuun ja Tukkijokeen. Kävin silloin myös Nokian Edenissä. Olin tätini ja serkkujeni luona vähän hoidossa yhden viikon, kun äiti vei sikon Lontooseen, kun hän pääsi ripille.  Lapsena kävimme paljon myös yhdessä ulkomailla. Minulla on muistikuvia uima-altaista, merenranoista ja hotellihuoneista. Kaikki muistot vain ovat päässäni sekoittuneet keskenään, enkä millään muista mitä eroa Portugalin ja Bulgarian matkalla oli, muuta kuin se että isä ehti olemaan vain toisessa mukana. Kanarian Saaret vuonna 1996 on jäänyt ehkä selkeimin mieleen, sekä 2000-luvun puolella tehdyt Kreikan matkat.

Kyllä minulla lapsuuskuvia on, mutta ne ei ole koneella. Tässä kuvassa olen jossain ulkomailla hotellin terassilla Veikkaisin iäksi n. 6v.

Oisiko kaverini aikoinaan Kalevasta bonganut, että meidän kuntamme järjesti lapsille ksäretkiä huvipuistoihin. Vuosina 2001-2004 osallistuimme nuille retkille. 01- ja 02 olimme kaverieni kanssa mukana Wasalandian retkellä ja kahtena seuraavana menimme Särkänniemeen. Siihen retkeen kuului myös Ähtärin eläinpuisto ja Tuurin Keskisillä shoppailu. Wasalandiasta muistan tykänneeni aivan hurjan paljon Tukkijoesta ja aina kun olimme isoimman mäen huipulla piti huutaa: "Yzma, nosta kädet ilmaan!" kuten Kronk sanoi Keisarin Uusissa Kuvioissa. Viikinkilaiva ja Mustekala sai minut taasen voimaan pahoin. Särkän Tukkijoki sai tämän saman huudon mukaansa ja kyllä huvipuistomatkat olivat ihan meidän kesämme kohokohtia. Niitä odoteltiin ja niitä suunniteltiin koko vuosi. Löysnkin porukoiltani vanhan ohjelapun nuille Särkän retkille ja minusta hinta 89€ per lapsi on aika pieni yön yli retkestä (sisältäen bussimatkan Kemptoni-Tampere ja takaisin, lipun Ähtäriin, lipun Särkänniemeen ja ruuat). Toivottavasti tämmösiä retkiä järjestetään edelleen, sillä ilman tätä en olisi varmaan ikinä lapsena päässyt huvipuistoon, koska perheellämme ei ollut autoa.

Nuista yhteisistä Särkän ja Waslandian matkoistakin on kuvia vain paperisena. Kantti X Kantti oli meidän puheissa Vanhat Autot ja tästä laiteesta kyllä tykättiin kun tarvittiin jotain rauhallista laitetta kaiken kieppumisen jälkeen.

Wasalandian tunnarin muistan kyllä ulkoa: "Waasalandia, Waasalandia huivipuisto mahtava. Perhe naurava sinne tahtoo aina lomalla!"

 Suurin osa lomasta vietettiin kuitenkin kotona. Onneksi parhaat ystäväni asuivat lähellämme ja kyllä lähes päivittäin heille tuli lankapuhelimella soitettu: "Jaanatässämoivoikkonääalakaa?" kaikki yhteen pötköön ja todella nopeasti sanottuna. Voikko nää alakaa? -tarkoittaa meilläpäin kutsua, että leikitäänkö yhdessä. Meillä leikimme Barbeilla, takapihalle suunniteltiin grillikatoksen taakse vajaa, oltiin merirosvoja, kotikokkeja tai pelattiin petankia ja keinuttiin. Toisella kaverilla oltiin usein erilaisia palloleikkejä ja piilosta. Toiselle kaverille taas kokoonnuttiin aina isolla porukalla. Hän asui rivitalon päädyssä ja siksi pihalle mahtui porukkaa. Narua ja twistiä, ruutua, piilosta ja palloleikkejä leikittiin usein ilta-auringossa. Leikit päättyi usein jäätelöautn tuloon ja sitten ostettiin äitin antamilla rahoilla jätskiä ja kipitettiin kotiin viemään ne pakkaseen. Siihen päälle sauna, vähän pikku roimuilla (eli Teeny Weeny Families ja Polly Pokcet nukeilla) leikkimistä ja illan kohokohta oli tietty Marco Bjurstömin tiikerinraitaisessa takissa juonnettu Bumtsibum.

Meidän porukoiden kesäinen takapiha oli hyvä leikkipaikka, tuossa puisella terdellä Barbit pistivät pystyyn monesti uima-allasbileet. Pieni Punttummekin viihtyi kesäisin valjaissa pihalla.

 Voiko joku olla muistamatta tätä ääntä?

 Tai tätä tunnaria?

Polly Pocket auto, jossa on kahvila

 Mitä vanhemmaksi tultiin, sitä enemmän leikit jäi ja usein yläasteikäisenä kesäiltoja vietettiin saman kaverin rivitalon päätyasunnon varaston portaalla kolme peppua tiukasti toisissa kiinni jutellen. Jutellen ja jutelen ja juoruten ja jutellen. Siihen se aika meni, kun leikkiminen loppui. Silloin myös lankapuhelin vaihtui kännykän tekstareihin ja jokainen halusi viettä enemmän aikaa yksinään, kun yksi halusi lukea, toinen kuunnella musa ja minä katsella leffoja.

Tässä olen jotain 15v jaleffan katsomisen sijaan laulan innokkaasti karaokea.

Kesällä en kaivannut koulua, mutta kyllä se tuntui mukavalta aina sinne syksyllä palata. Itse pidin kovasti ala-asteella olemisesta ja siksi Ylikylän koulu on minulle legendaarinen ja nostalginen paikka.

Jotenkin nuo porukalla leikityt leikit, se auringon valo, kesän tuoksu ja viaton yhteisöllisyys on se ilo, mitä kaipaan lapsuudessa ja se tekee 90-luvusta täysin uniikin.

Sydämelliset Onnittelut Jaska Jokunen

Sydämelliset Onnittelut Jaska Jokunen on yksi "uusmpia" eli viimeisimpiä Tenvat videoita, joita aikoinaan sain/ostin lapsena. Olisinkohan ollut 6-7 vanha siis. Tästä tuli kuitekin pian yksi suosikki Tenavat videoistani. Yhtäkään lyhytelokuvaa näistä en ollut aiemmin hoitotädilläni nähnyt ja tätä ennen omistin itselläni videot Vielä Kerran Jaska Jokunen, Se on Suuri Kurpitsa Jaska Jokunen ja Jaska Jokusen Joulu. Kyllähän myöhemmin hankin vielä Se on Taikuutta Jaska Jokusen ja Jaska Jokusen seikkailut, mutta siltikin tämä kasetti on aina tuntunut jotekin uudemmalta. Vaikea sanoa mistä se johtuu.

Sydämelliset onnittelut Jaska Jokunen videon kansi

Sydämelliset Onnittelut Jaska Jokunen

Valentinanpäivä on tulossa. Jaska odottaa postilaatikolla valentiinanpäivän kortteja. Niitä vain ei tule. Salli askartelee Jaskan avulla sydänkorttia Epulle, mutta Ressu näyttää kuinka kortteja oiken askarrellaan. Eppu on ihastunut opettajaansa neiti Virkkuseen ja osta tälle valtavan punaisen sydämenmuotoisen suklaarasian lahjaksi. Lippekin miettii lahjaa opettajalle, Eppu ehdottaa partavettä. Tellu höpöttää Amadeukselle heidän yhteistä tulevaisuuttaan, mutta Amadeusta kiinnostaa edelleen vain Mozart. Tellu tulee katsomaan Ressun teatteriin valentinanpäivän näytöstä, joka kertoo rakastavaisista. Kun näytöksessä kaadutan saveen, saa Tellu savea päähänsä. Kaatosateen kohdala myös Tellu kastuu läpimäräksi. Koulussakin vietetään valentinanpäivää. Jokainen saa tuoda kortin laatikkoon, jotka sitten ajetaan muille. Jaska ottaa kouluun mukaan salkun, sillä milläs muuten valentinanpäivän kortit viedään kotia? Jaska kuitenkin saa pettyä. Hän ei saa kortin korttia. Hän on ainoa koko koulussa, jolle kukaan ei ole lähettänyt mitään. Eppu saa myös pettyä, opettaja lähtee sulhasensa matkaan, eikä Eppu ehdi antaa suklaarasiaa. Eppu heittää suklaat järveen, tosin Ressu ja Kausitenen ne mussuttaa. Salli saa korttinsa anettua Epulle ja olettaa  Epun suklaarasian olevan hänelle. Koulussa myös jaetaan valentinanpäivän karkkeja, joissa on pieniä tekstejä kuten Tellun: "Halaa minua". Sallilla teksti on vähän pdiempi, se on valtava runo, jonka Ressu tulee näyttelemään.

Eppu neuvoo Lippeä opettajalle sopivissa lahjoissa

Seuravana päivänä Jaska ja Amadeus ovat ulkona, kun Lippe tulee paikalle. Hän antaa Jaska Jokuselle käytetyn valentinanpäivän kortin. Hänelle tuli niin huono omatunto, kun ei antanut Jaskalle korttia. Amadeus rupee syyllistämään tyttöjä, on heillä pokkaa tulla päivän myöhässä ja antaa Jaskale vielä käytetty kortti! Jaska ei siitä välitä, minä otan sen. Se on ensimmäinen kerta, kun Jaska saa valentinanpäivän kortin. Tytöt välittävät hänestä edes vähän. Ehkä hän ensivuonna tarvitsee jo kolme salkkua?

Ystävänpäivä kortteja jaetaan

Vaikka tämä Valentinanpäivä aiheinen lyhäri on tunnelmaltaan pikkuisen surumielinen, niin olen aina pitänyt siitä. Olen itse tietty suomalaisena tottunut, että ystvänpäivää vietetään nimen omaan ystävien kesken, mutta tämä jenkkien valentinanpäivä ei ole omistettu ystäville, vaan nimen omaan rakastavaisille. Siksi tuo ylenpalttinen sydänmuoto ja pinkit värit tekivät tästä jaksosta sellaisen hempeän, mistä tykkään. Muutenkin kun olen armoton romantiikko ja varsinkin lapsena ujo, niin Jaskan tunnelmiin ja tunteisiin on ollut äärimmäisen helppo samaistua. En ennen tätä videota ollut kuullutkaan, että ulkomailla  vietetään valentinan päivää, vaan olin silloin ajatellut että ystävänpäivä on kansainvälinen. Käsittääseni ystävänpäivä on nimen omaan suomalainen juttu, vastine kansainväliselle yltiöromanttiselle velentinanpäivälle.

Hyvin Luistaa Jaska Jokunen

Piparmittu Pipsa herää joka aamu puoli viideltä harjoitteleman kaunoluistelua. Koulu ei siksi suju, siellä nukutaan, vaikka paras kaveri Maisa kuinka yrittää pitää Pipsaa hereillä. Ressu on Pipsan koutsi ja vaatii täydellisyyttä. Kun jäälle haluaa tulla pojat jäkistä pleaamaan, niin Pipsa ja Ressu pistvät kampoihin. Harjoittelua nimittäin tarvitaan, sillä Pipsa osallistuu koulujen välisiin kilpailuihin. Eräänä iltana Pipsa on Maisalla ja huomaa tällä ompelukoneen. Saman tien Pipsa patistaa Maisan tekemään hänelle luistelupuvun. Kankaat ja langat hankitaan, mutta eihän Maisa osaa ommella. Hän saa vain epämääräisen kaavun aikaan. Onneksi monitaituri Ressu on paikalla ja uskomaton puku saadaan aikaan. Pipsa kuitekin kieltäytyy jättperuukista, vaikka halusikin jotain tehtävän tukalleen.

Kaunoluistelua talviaamuna

Itse kilpailupaikalla on kaikki ystävät katsomossa. Pipsa esiintyy viimeisenä ja hän on aivan hermona. Ressu vastaa musiikeista Kaustisen kanssa. Juuri kun on Pipsan vuoro, kasetti hajoaa. Mitä nyt, eihän Pipsa voi luistella ilman musiikkia. Hänethän diskataan! Onneksi Kaustinen on ollut joka harjoituksissa mukana ja hän osaa sävelen kuin vettä vaan. Kaustinen siis laulaa Pipsan musiikin, niin että tyttö pääsee luistelemaan ja miten luisteleekin! Pipsa saa parhaat pisteet ja ison pokaalin, kiitos Kaustisen ja Ressun.

Pipsan luistelumekko

Hyvin luistaa on Jaska Jokusen Joulun lisäksi ainut talviaiheinen Tenavat lyhytelokuva ja tämä talven kuvaus on syy siihen, miksi olen tästä aina tykännyt. Tenanvissa animoitu talvi on todela kaunista ja kyllähän tuota Pipsan luistelua mielellään katselee. Pipsan ja Maisan välinen suhde on animaaitossa ihanan samanlainen mitä sarjakuvissa. Maisa Pomottelee Pipsaa ja pitää tätä hereillä. Maisa on ehkä fiksumpi kuin Pipsa, mutta Pipsa on pirtsakampi ja urheilullisempi. Tämä on muuten ainoa Tenavat lyhytelokuva, jossa aikuisten hahmojen ääni ei ole pelkkää paapatusta, vaan opettajalla ja kangaskaupan myyjällä on ihan selviä repliikkejä.

Jaska Jokusen Tanssiva Koira

Tellu ompi pomo, siis kuunneltaa Telluu...

Nyt on vuorossa ensimmäinen lyhytelokuva Tenavissa, jossa on hahmojen laulamia lauluja ja ne on jopa suomennettu. Jakso on ennemminkin musikaalisten kohtausten potpuri, tässä ei ole varsinaista juonta. Pipsa pittää Piparminttu Pipsan kunto-ohjelma laulun ystävilleen, jotka kuntoilevat. Lasten juhlissa ei leikitä Kapteeni käskeetä, vaan Tellu Ompi Pomo laulua. Raparipan Tomutanssia kanssa tanssitaan ja paikat ovat pölyssä. Lopussa Ressu lähtee ihan kunnon aikuisten yökerhoon bailaamaan, siellä tosin laulu soi englanniksi. Ressu on äärimmäisen cool revityissä tanssivaatteissaan ja värivilkkuvalla tanssilattialla hänellä on todella softit liikeet. Aamuyöllä Jaska herää siihen, kun Ressu saapuu discosta kotin ja toteaa: "Tanssiva koira, en kestä." Salli ottaa Ressun mukaansa aamulla kouluun, sillä heillä on lemmikkipäivä. Ressu on ihan uupunut tanssimisesta ja koulukaverit nälvivät, että eihän tuo koira osaa mitään, se taitaa nukkua. Kun eräs poika laittaa kasetin soimaan, tulee Ressuun eloa. Koulun luokkahuone sa nähdä kuinka mahtava koira Jokusilla oikein on. Sallikaan ei ole ikinä aikaisemmin saanut kymppiä esitelmästä.

Flashbeagle vauhdissa

Lapsena tämä Tanssiva Koira jakso taisi olla jopa ihan suosikkini. Tykkäsin kovasti erilaisitsa juppavideoita pienenä (Marco Bjuströmin videon ainakin omistin) ja tätä Tenavat videota katsellessa monesti jumppasin ja lauloin liikkeiden mukana. Taisinpas joskus rikkoa jopa jonkun paitani aivan samalla tavalla kuin Ressu, sillä se näytti niin hienolta. Nykyään tämä jakso ei jaksa herättää fiiliksiä, muuta kuin sen että alan väkisin tanssimaan näitten tuttujen liikkeiden mukana.

Videon takakansi

Sydämellistä ystävänpäivää!

Lentäviä lehtiä

Onpas ollut kiireinen lokakuun alku. Tai ehkä kiireinen on väärä sana, enemmänkin tapahtumatäytteinen. Pari vikkoa meni aikamoisissa kulttuririennoissa, joista kerron enemmän seuraavassa postauksessa. Opintoja olen paahtanut täysillä nyt eteenpäin onnistunein tuloksin. Viimeinen näyttö oli toissaviikon lauantaina ja mielestäni sen tavoitteet sain täytettyä. Pidimme siis Tokmannillamme, jossa olin harjoittelussa tapahtuman, jossa keräsimme kissanruokaa Pirkanmaan Kissojenkatastrofiyhdistyksen viiksiniekoille. Sitä kertyikin ihan mukavasti, kaksi kukkurallista kärryllistä.

Herkkuja hylätyille kissoille

Kky:n toiminta on itselleni tärkeää, sillä onhan rakas Boriksemme löytynyt meille sitä kautta. Minusta oli todella mielekästä, että sain yhdistettyä tapahtuman itselleni tärkeään asiaan. Arviointeja velä odotellessa, mutta en yhtään epäile, etten läpi pääsisi. Harjoittelun lopetin nyt perjantaina ja opiskelun tavoitteenikin on täyttynyt, sillä olen päässyt takaisin työelämään, vielä firmaan jossa viihdyn kovin.Valmistun noin parin vikon kulttua siis merkonomiksi, mikä ei ole yhtään hullummin ajatellen että aloitin opiskelut vuosi sitten. Sinä välissä oli vielä 3 kk sairaslomaa ja 2 kk opiskelut tauolla kesän takia.

Ulkona oli liian kylmä, mukavampi on levätä sängyssä

Minulle todettiin kesällä ms-tauti. Alkuun meni aikaa sitä sulatelessa, mutta se on ollut pakko hyväksyä. Onneksi minulla se on tässä vaiheessa vielä aika lievää. Elokuu oli minulle aika rajua aikaa, sillä heti uudeleen harjoittelun alettua sain pahan oksennustaudin, ja jouduin Tayssiin tiputukseen. Olo oli niin paha, että täytyi kotia tilata itelle ihan ambulanssi. 7 tuntia olin Acutassa makaamassa, eikä syytä selvinnyt. Pidin lääkkeistä taukoa viikon ja kun aloin ottamaan niitä uudestaan, se alkoi taas. Vasta silloin hoitaja totesi oksennustaudin johtuvan ms-lääkkeistä, vaikka itse ehdotin sitä syyksi heti ensimmäisellä kerralla. En muutekaan pidä siitä hoitajastani, hän vain puhuu ja puhuu ja puhuu, muttei yhtään kuuntele. Haluaisin niin kovin vauhtaa hoitajaa, mutta käsittääkseni näitä hoitaja Tayssissa ei ole kuin tuo yksi.Tän vuoden synttärit meni vähän pilalle kun sairastelin silloin, tuo oksennustauti nosti nimittäin samalla korkean kuumeen.

Uudet silmälait Nisseniltä. Oli ennätyshalvat, alle 200€

Muttei huonoa, ettei jotain hyvääkin. Samaan aikaan kun makasin pöntöllä puhumassa suureen keksitehtaaseen, mies osti meille asunnon! Muutamme kuun vaihteessa Vuorentaustaan, upeaan rivarin päätyyn. Minusta on ihanaa päästä pois täältä betonibunkkerikerrostalsta, joka lahoaa käsiin. Hella on kertaalleen vaihdettu, wc:n ovi narisee, wc:n valot korjattiin vähän aikaa sitten eikä vieläkään toimi, jääkaappi on vuotanut, kylppäri on tukossa, katolta kuului koko kesän kamalaa meteliä, naapurin kakarat kiljuu pihalla niin ettei voi tuulettaa, kissan kanssa ei voi ulkoilla kun koirat ja lapset pelästyttävät, naapuri on kertaaleen uhannut tappa minut, irtonainen koira oli kerran hyökätä kimppuuni ja asuntomme muovilattiat ovat umpipaskaiset. Todellakin odotan muuttoa! Maalausta, sisustusta, ensimmäinen yhteinen joulu...

 Paleface-Talonomistaja

Koska olen tässä tehnyt viime vikon pitkiä päiviä, oli todella rauhoittavaa käydä vähän ulkona kävelyllä. Tampereella on ihana ruska jo. Ainostaan tältä asuinalueelta tulen kaipaaman tuota Tohlopinjärveä, mutta onneksi uusi koti ei ole kovin kaukana, joten sinne kyllä halutessaan pääsee kulkemaan. Jännityksellä myös odotan tietenkin uuden asuinalueen paikkoihin tutustumista.

Cittarin irttarihyllystä löytyi maissipalloja! Niiden kanssa sopi kuuma tee ja Koiramäen Talvi

Pimeät illat vietetään kauniiden kynttilöiden valossa.