Harry Potter ja Viisasten kivi tietsikalla

Heipsuti pitkästä aikaa. Voisin kertoa tässä kuulumisiani, mutta koska se ei nyt innosta niin kirjoittelenpa teille muistoja ja juttua yhdestä vanhasta tietsikka suosikkipelistäni eli Harry Potter ja Viisasten Kivestä. Olen vieläkin suuri Harry Potter fani, mutta ehkä erikoisinta siinä on se, että Potteren maailman löysin ensikertaa juurikin kyseisen pc-pelin avulla. Ennen kuin luin yhtäkään Potter kirjaa tai katsoin elokuvaa, olin kaverini luona käymässä ja pelasin siellä tätä peliä. Kyseinen kaveri asui ahtaasti perheensä kanssa tuolloin ja heillä ylipäätän sai harvoin käydä kylässä, sillä heidän isä nukkui päivisin kun teki yövuoroja. Monesti kuitenkin kun kävin heillä, pelattiin tetsikalla ja kaverillani pelasin Potteria ensikerran. Muistan sen kohdan ihan selvästi; käytävä mistä mentiin Pörrön luokse. Pelattiin siihen velhoshakki kohtan asti ja olin lumottu. Oliko se pelin tyyli vai taikuus vai mystisyys vai mikä, mutta 10 vuotiaana olin myyty. Minun piti saada sama peli itselleni.

Minulle ostettiin oma cd romppu Virosta. Kun asensin pelin niin olin aika yllättynyt, sillä se löysi saman tallennuksen minkä olin tehnyt tietokoneellani kaverin lainatusta pelistä. Itse juontahan en edes tajunnut, sillä en ollut Pottereihin yhtään perehtynyt. Toisaalta, tuosta ei mennyt kauaa kun talouteemme tuli elokuva Vhs-kasettina ja näin Severus Kalakroksen olemuksen ja olin täysin myyty. Mutta ei nyt verrata peliä elokuvaan tai kirjaan, vaan löydetän ne ihanat muistot jota tämä peli saa aikaan. Sillä tämähän toimii vieläkin pelaamiseen tarkoitetulla pelitietsikallani. 

Ensin pelissä kerrotaa Potterin alkutarina hyvin nopeasti ohitse, että päästän seikkailulle Tylypahkaan. Suomiversiossa Harry on sitten ihan puhtaasti Harri ja kaikki muutkin hahmot sanotaan kirjain tarkalleen kuin ne kirjoitetaan. Suomidubbaus on siis todella alkeellista, mutta ehkä juuri siksi niin nostalgista ja tunnelmallista.

Harry siis tosiaankin pääsee Tylypahkaan ja heti alkuun tulee tietenkin "harjottelukenttä". Weasleyn kaksoset Fred ja George päästävät Harryn tyhjään luokkahuoneeseen, jossa ensin opetellaan hyppimään. Niin kuin kuvasta näkyy, Tylypahkassa on myös aaveita, mutta ne eivät anakaan tässä vaiheessa tee pahaa. Kohta kuvaan putkahtaa myös Räyhähenki Riesu, mutta sitä on helppo väistää.

Hyppimisestä päästään keräämään Bertie Bottin joka maun rakeita. Kun 25 raetta on kerätty, niin Weasleyn kaksoset antavat Velhokortin. Näillä korteilla ei oikeasti tee mitään, mutta ne kerääntyy sellaseen omaan korttipakkaan ja niitä voi halutessaan käydä pällistelemässä ja vähän faktaakin velhoista niissä lukee. 

Ensimmäinen oppitunti on Orave opettajala Suojautumista Pimeyden Voimilta. Opitaan taika nimeltä Kumoitus (kyllä on tyhmä nimi) ja taika opetellaan niin, että hiirellä pitää piirtää ihmeelinen 6. Kun sen saa edes kerran tehtyä oikealla pistemäärällä, pääsee Kumoitus hasteeseen. Siellä on tarjoitus kerätä haastetähtiä. Kentät ovat hyvin suoraviivaisia, helppoja, mutta myös nautittavia. Menet vain eteenpäin. Muutamia salaisia paikkoja voi tulla vastaan, mutta ne on todella helposti löydettävissä. Yhdessä huoneessa vastaan tulee menninkäisiä, jotka purasevat. Niihinkin tepsii Kumoitus loitsu.

Tässä pelissä haasteet ovat sellaisia, että niitä ei pääse uudestaan pelaamaan. Tähtien määrstä saa tupapisteitä, joilla ei ole pelin kannalta mitään merkitystä. Joihinkin väleihin tulee välivideoita, joita ei pysty skippaamaan ja ne mukamas vievät "juonta" eteenpäin. 

Seuraava pelikohta onkin lentotunti. Tässä Harry saa luudan jolla pitää lentää renkaiden läpi. Jos käy tuossa lasi-ikkunan takana lentämässä, niin sieltäkin saa velhokortin. Matami Huiski ihmetteleekin, että Harry on anoa oppilas pitkään aikaan joka on löytänyt salaisen huonen. Kuinka tumpeloita ne muut oppilaat ovat sitten olleet, kun se on noin sekeästi näkyvillä?

Koulun peräti toiselle oppitunnille pitää vähän odottaa ja Harryn kaveri Hermione opettaa Harrylle lukonavaamis loitsun. Hermione kanssa antaa tupapisteitä (vaikkei hänellä siihe ole mitään valtuuksia). Tällä taialla avataan arkkuja ja ovia. Tässä aulassa ennen oikean oppitunnin alkamista on pieni bugi, sillä jos menee taulun taakse olevaan huoneeseen, niin siellä on salaseinä, jossa on arkkuja. Seinä myös sulkeutuu ja sinne voi jädä jumiin. Lipetitin tunnilla sitten opitaan kolmas taika, kirjoista ja elokuvistakin tuttu Siipirdium Lentiusa. Tässä täytyy tehdä hiirellä W. Lentiusa haaste on kanssa hauska, nautinnollinen ja flow tila pelattava, mutta hidastempoinen. Tällä taialla kun siirretään valkoisia isoja kiviä. Haasteen loppupuoli tapahtuu ulkona ja siinä kohden yleensä havahdun siihen, että tässä pelissä on tunnelmallinen taustamusiikki. 

Haasteen jälkeen voi pyöriä hetken Tylypahkan pihamailla, kun mennään Verson yrttitiedon tunnille. Pihalla saa ihastella puutarhaa, ja joutuu väistämään myrkkylonkeroisia. Kauniiita suihkulähteitä sieltä löytyy myös, sekä yksi bugipiilopakka.

Verson haaste on aika tylsä, jopa ehkä haastavakin. Takuutta saa käyttää moniin vihollisiin. Puutarhasta päästää ulos ja siellä lähdetän Hagridin avuksi. Ensin seikkaillaan että päästään tämän mökille ja varmaan tuo ulkokohtaus on minusta pelin nautittavinta antia. Siinä musiikki ja kuva jotenkin soljuu yhteen. Yhdestä piilosta pääsee jopa näin kauniiseen paikkaan.

Hagrid antaa tehtäväksi etsiä tulikivia hänen kasvatti lohikäärmeelleen. Niitä löytää luolista. Lapsena tämä tuntui haastavalta, mutta nyt ehkä vähän turhalta tehtävältä. Luvassa on monia hypyjä ja vähän voi mennä sormi suuhun, että mihin suntaan lähdetään. 

Yhtäkkiä Harry sitten pääsee pelaamaa huispausta. Se onkin tylsä peli tietokoneella. Koitat nuolilla liikuttaa Harrya lähemmäs sieppiä ja painat nappia kun sieppi on omalla kohdalla. Tylsä laji. Pelin ihan alkuvalikosta voi myös mennä pelaamaan Huispaus turnausta ja sen kohokohtana on, että EHKÄ yksi finaaipeli pelataan yöaikaa, jolloin taivas näyttä kauniilta. Omistin joskus muuten Harry Potter ja Huispauksen MM kisat pelin. En omista enää ja syy siihen löytyy lajista. Tyhmä Huispaus.

Pelin ihan suosikkikohtani tulee Huispauksen jälkeen. Se on Kalkaroksen liemihaaste. Tässä hasteessa ei opita uutta aikaa, vaan mennään suoraviivaisesti etsimään liemiaineksia. Täällä tarvii kaikkia jo opittuja taikoja, on suoraviivainen, nopea ja ihan paras haaste koko pelissä. Tykkään kovin. Tässä saa käyttää vähän älliä, jos haluaa kaikki salaisuudet löytää.

Viimoinen haaste on sitten Valois, joka tekee puolikuun muotoisen taian. Valois haaste on hidas ja ehkä turhin näistä kaikista.

Peli on reilusti yli puolen välin, mutta kirjan tarinaa jos ajatellaan ollaan vasta loka-marraskuussa, kurpitsajuhlan tietämillä. Sillä tällöin tulee vastaan Peikko tyttöjen vessassa. Peikon tavaroita pitää hakata kumoituksella, sitä ennen saa pomppia karkuun sinne likkojen vessaan. Loogisuuttahan tässä pelissä ei ole, sillä eka Harry ja Ron telkeävät Peikon johonkin ja sitten juoksevat suoraan sen sinne tyttöjen vessaan, missä Hermione on.

Yhtäkkiä pompataan jouluun ja saadaan näkymättömyysviitta. Sillä lähetään viemään lohikäärmettä tornin huipulle ja matkalla kohdataan Voro ja Norriska. Pelin vittumasin kohta siis. Yksin hutihyppy tai väärä liike, niin nämä saa sinut kiinni verekseltään ja oikeasti säikyttävät. Tämä kirjahyllyjen välissä ja päällä temppuilu on varmasti ollut hauska idea, mutta minua lapsena tämä kohta aina vähän ahdisti. Halusin vain nopeasti pelata sen alta pois. 

Se alkaakin olemaan loppuhaasteen aika. Juurikin tämä loppuhaaste tuo minulle muistoja siitä ensimmäisestä pelikerrasta kaverillani. Voro ei nyt vahdi kiellettyä käytävää, joten tietenkin sinne lähetään. 

Tämä käytävä! Tämä saisi olla pidempikin. Miten voi tulla muistoja ja nortalgiafiiliksiä ihan vaan yhdestä pelikäytävästä. Aina hyppelin noiden hämähkin seittien välistä. Ei niillä ole tässä mitään virkaa, mutta kiva niiden läpi on hypellä.

Siinä se on, kolmipäinen pörrö. Elokuvasssa olin ehkä vähän pettynyt, kun odotin niin tämän nököistä, oikein graafista koiraa. Pörrö nukutetaan huilulla yksi pää kerrallaan. Pörrön alla olevassa luukussa on pirunnuoraa, jota Harry vaan taikoo, niin saa kaverinsa vapaaks.

Vähän kuin leffassa, Harry hakee tässä avainta seuraavaan huoneeseen yksin. Tässä tarvitaan enemmin tuuria, kuin lentotaitoja.

Nostalgiatrippi! Velhoshakki! Tämä on helpoina voittaa, kun pysyttelet reunimmaisilla ruuduilla. Muta se käytävä tähän laudalle tuo mieleen sen kaverin luona olleen jännityksen, kun vain katselin hänen pelaavan tätä. Seuraavassa huoneessa pitää seurata tarkkaan liemipulloja. Minusta se on hasuka tehtävä. Muistuttaa vähän Finnkinon nykyistä leffapeliä, seuraa kortteja niin seuraa liemipulloa. Harmi kun tätä kohtausta ei ole elokuviin saatu mukaan. 

The Final Boss on Tiedätte-Kai-Kuka. Tai ensin hän on Orave, jonka taikoja vähä väistellään ja kumoutellaan itelle portaat hänen tasolleen. Sitten tullaan tähän toiseen huoneeseen, jossa pyöräytetään Iseeviot peiliä niin, että hänen oma isku osuu itseensä. 

Peli on läpi kiitos. Mitään erikoista loppufanfaaria ei tule. Loppu mennään samalla tyylillä kuin alkukin, ainoastaan jos on kerännyt kaikki Velhokortit saa spessuvelhokortin, jossa on tietenkin Harry Potter; Poika joka elää!

Joulutarinoita

Olenkin aiemmin kertonut pitäväni erityisesti Mauri Kunnaksen jouluisista tarinoista, sekä Miinan ja Manun talvisista seikkailuista. Jouluaattona minun onkin tapana käpertyä pehmoiseen ja katsoa Joulupukin Kuumaa Linjaa sivusilmällä, niin että luen näitä lapsuuden suosikkikirjojani samalla. Mauri Kunnaksen ja Teutorin lisäksi minulla on muutama muukin tärkeä joulusatu, jotka esittelen tässä. 

 Aku Korvatunturilla
Tässä on yksi vanhimpia lastenkirjojani. Kirja kuuluu siskolleni, joka piti lapsena suunnattomasti Aku Ankasta. Tässä kirjassa Aku, ankanpojat ja Roope- setä lähtevät Korvatunturille etsimään joulupukkia, koska Roope haluaa nähdä hänen kultakaivoksensa. Kirjassa ollaan ulkona ja siinä on mieletön kuvitus. Kaikki on piirretty jollain liiduilla tai akryylimaaleilla tai sellaisilla. En niin hyvin nuista välineistä tiedä, mutta kuvitus on siis ihan uskomaton ja mieleenpainuva. Siksi tämä kirja taisi olla aikoinaan myös siskon lemppari ja on siksi lapsuudenkodissamme. Vanhakin se on, ainakin 80-luvulta. Korvatunturilla sitten nähdään revontulten loisto ja kohdataan itse Joulupukki ja koetaan jouluyön taikaa. 

Ankkalinnan Valkea Joulu
Kun edellinen on upea kuvituksinen lapsuudesta, niin tämä taas on uudempi. Kirja itsessään on vanha, mutta olen tämän vasta aikuisiällä ostanut. Akkalinassa ollaan kipeitä ja haaveillaan lumisateesta. Ankanpojat tahtovat Lappiin, Mikki porukoineen taasen etelän lämpöön. Matkatoimiston tiloissa ankanpojat törmäävät Minniin ja he kertovat toisilleen matkasuunnitelmistaan. Onneksi Mikki kuitenkin paranee ja lunta sataa Ankkalinnaan ja kaikki viettävät sittenkin joulua yhdessä ja ulkoilevat valkoisessa lumessa. Jotenkin tuo lumi on niin tärkeänä osana tätä tarinaa, että siksi pidän kovasti kirjasta.

 Mummo Ankan Joulu
Ehkä Aku kirjoista minulle se nostalgisin ja rakkain. Tarina on yksinkertainen; Roope pitää joulua vähän humpuukkina, ja Aku pääsee myöhän töistä. Aattona sataa lunta niin, että auto ei lähde käyntiin ja ainoa keino päästä Mummolle on saada Roopelta reki lainaksi. Onneksi Roope heltiää joululle ja sukulaisille ja innostuu itse tulemaan mukaan. Aukeama missä matkustetaan reellä mummolle, on jotenkin niin idylli ja kaunis, että sillä nousee minun jouluaattoaamuni riemu korkealle. Mummolassa on juhla ylimmillään.

Nalle Puhin Joulu
Toinen hyvin tärkeä kirja lapsuudestani. Nalle Puh kun on ihan pienestä pitäen ollut suosikkihahmoni. En osannut edes lukea, kun katsein kirjan kuvia ja edelleekin ne minua ihastuttavat. Varsinkin Puhin känyti Risto Reippaan luona. Puh ei ole ajatellut joululahjoja lainkaan ja ihmettelee, miksi Ristolla on pyykkiä kuivmassa jouluna takassansa. Risto nauraa, että sukkiin on tarkoitus laittaa joululahjat. Niimpä Nalle Puh vie ystävilleen sukat ja nukahtaa tuolilleen, miettimään lahjoja. Mutta voi ei, on aamu ja lahjat unohtui antaa. Kaikki ystävät ovat ovella kuitenkin kiittämässä, sukat ovat mitä mainioin lahja. Nasu käyttä pipona, Tiikeri makuupussina ja Kani porkkanan lämmittimenä. Nalle Puh saa itse lahjaksi monta hunajapurnukkaa. Tämän kuvitus on jotenkin niin mielikuvitusrikas ja itse tarinakin. On todella suloista miten Puolen Hehtaarin Metsän asukkaat saavat niin paljon lahjasukista irti, vaikka Tiikerin raidallinen makuupussi näyttää aika pieneltä hänelle.  

 

Kissimirrin jouluaatto ja Tosca-kissan joululahja
Näihin kirjoihin tutustuin kirjaston kautta. Anne Mortimerin kuvitus kissoista on todella lumoava ja näissä kuvitukissa on aito joulun henki läsnä. Vaikka kissat asuvat aika Amerikkalaisissa taloissa, niin heidän kodeissaan on kuitekin sitä joulun lämpöä mitä tunnen myös omassani. Kirjassa tarina on sivuosassa, sillä kuvitus on niin rikasta ja kaunista. Näiden kissanpentujen turkkiin niin kovasti haluaisin painaa pääni ja silittää pehmoisesti leuan alta. 

Kissimirri

Tosca-kissa

Mintun Joulukirja
Maikki Harjanteen Mintuista olen aiemminkin kertonut ja tämän joulukirjan löysin huuto.netistä. Omistin kirjan lapsena ja muistan lukeneeni sitä usein ja että tarinassa oli mukana jokin tonttu. Kirja kertoo Mintun ja isoveli Villen jouluvalmisteluista ja niissä on ihanaa kotikutoisuutta ja suomalaisuutta. Pihalle tehdään lumilyhtyjä ja itse kaiverretaan perunasta leimasin. Minäkin tein niin joskus 6-vuotiaana, huonoin tuloksin tosin. Folke tonttu piristää lapsia tuomalla oman joululahjansa ja on muutenkin hengessä mukana oleva kotitonttu. 

Barbien Jouluyllätys
Barbiekirjoihin hurahdin uudestaan ja kyllä olen näistäkin kirjoista aina tykännyt, vaikka ovat suht uudempia kuin muut kirjani (eli 90-luvulta). Juonet kirjoissa ovat välillä typeriä, mutta kuvitus on kaunista ja hahmot minulle tuttuja. Jouluyllätyksen ostin joskus 10-vuotiaana divarista ja aina olen tätä myös fiilistellyt. Skipper jää Tommyn ja Shellyn vahdiksi Barbien ja Kenin mentyä ostoksille. Skipperilä on tarkoitus opettaa lapsille kärsivällisyyttä ja saada heistä apua jouluaskareisiin.  Lapset tekevät pipareita, askartelevat lahjoja, koristelevat kuusen ja haluaisivat kovasti pulkkamäkeen, mutta tarjottimet eivät oikein mäellä luista. Barbien ja Kenin tultua kotiin ylläri oottaa pihalla; oma kelkka. Siitä saadaankin riemua pitkäksi aikaa. Tässä kirjassa on jotain oleellista saatu irti joulun odotuksen ihanasta kutinasta.

 

Enää meidän ei tarvi odotella. Joulu on täällä. Hyvää Joulua!

Joulu jo mielessä

Vaikka rakastan edeleen kirjoittamista, niin olen huomanut että sairauteni on vienyt selvästi voimia, kun bloggaustahtini on hidastunut. Avaan nykyään tietokoneenikin harvemmin kuin ennen. Ei anneta sen kuitenkaan lannistaa, sillä joulu on selvästi tulossa. Tänään on satanut vettä, joka muuttui rännäksi ja lopulta lumeksi. Ensilumi on siis vihdoin täällä. 

Olen fiilistellyt joulua jo pitkään. Lahjat on hakittu kaikille, paitsi Börrelle

Tälle näin, ihanalle. En ole vielä keksinyt mikä oilisi hauska, muu kuin herkut.

Ystäville ja porukoille olen tosiaankin paketit jo hakkinut ja lahjat vaihdetaan marraskuussa, kun menen pohjolassa käymään. Odotan oikein innolla junamatkaa, sillä 4 ja puolen tunnin matka menee hujauksessa kun katson tabletista Yksin kotona ykkösen ja luen suosikkikirjaani, Tove Janssonin Taikatalven. 

Olen koittanut muuten välttää itselleni joulukoristeiden yms. ostoa, kun onhan niitä jo kertynyt. Facebookista kuitenkin kun törmäsin tämmöseen, en voinut vastustaa kiusausta.

En erikoisemin palapelien keräilijä ole, mutta tämä on niin upea. Jos olisi isompi niin laittaisin ihan seinälle. Nyt tämä saakoot olla joulumielen palapeli. Disney ja joulu kun minusta kuuluvat yhteen. 

Tässä viimeisen kuuauden ajan olen lukenut kaappini vanhoja joulukirjoja ja lehtiä ja samalla juonut piparkakku rooibos teetä, se on vain niin hyvää. Huomenna olisi tarkoitus tehdä torttuja omenahillolla. 

Kuva Mauri Kunnaksen tarinasta Tontun Joulu

Kissimirri on aivan upeasti piirretty tähän kirjaan

Aamutee hetki kera The Joulukalenterin soundtracin, parhautta.

Maltan tuskin odottaa, että pääsen The Joulukalenteria taas katsomaan. Tänä vuonna teen miehelleni kanssa omatekoisen kalenterin. Toivon, että hän pitää siitä. Itselleni en saa yllärikalenteria, mutta toivottavasti saan yllärilahjoja. Ainoastaan äidiltä tiedän että saan hänen ompelemia vaatteita ja siskolta ehkä upean Samu Sirkka kynttilänjalan, jos hän saa sellaisen tehtyä ja mieheltäni Renny Harlin kirjan. Joulun Taikaa- foorumilla olen järjestänyt lahjanvaihtoringin ja oman pakettini sain tänään kasattua kokoon. Se odottaa vain lähettämistä. Innostuin myös osallistumaan TuleJouluPunainen blogin lahjanvaihtoon, jota odotan innolla.

Vatsaani koskee, sillä minulle tehtiin eilen steriilisaatio. Pääsin sinne mälsäni takia suht helposti. Eipähän tarvi huolehtia enää ajatuksesta, että joutuisin huolehtimaan muista, sillä hyvä että osaan huolehtia edes itsestäni, sekä tietty Boriksesta. Nukuin leikauksessa ainakin 4 tuntia. Joten ei kait muuta kuin iltateetä kiehumaan ja ehkä kylkeen pala suklaata.