On ollut todella raskas kesä ja alkusyksy tähän asti. Perheessä on ollut sen sorttista kriisiä, kiitos mielenvikaisen siskoni, etten ole kunnolla pystynyt sitten huhtikuun rentoutumaan täydellisesti, vaan ihan kokoajan tuossa hartian päällä on pyörinyt stressipeikko. Välillä on ottanut vähän enemmänkin kuin vähän ja matti-sakarini ei tule sen kanssa ei sitten yhtään toimeen. Tämä on konkretisoitunut jokasen elämän osa-alueeseen. Kesälomat meni pilalle ja pitkä saikku ei taas tehnyt mielelle hyvää. Onneksi olen edes yrittänyt puuhastella kaikkea muuta, joista tässä kuvakoosteena muutamia paloja:
Keväällä kävimme puolisoni kanssa katsomassa Yön muistokonserttia. J.P. Leppäluoto tulkitsi Yötä hyvin, joten menen mieluusti jatkossa katsomaan Yö yhtyettä jos Leppäluoto jatkaa solistina.
The 69 Eyes esiintyi Pakkahuoneen Klubilla kanssa tuossa keväällä. Kyllä uusin levy toimii hyvin livenä.
Kesäloma alkoi vähän raskaammalla konsertilla eli Rammsteinilla. Aikaisemmin en ole käynyt näin isoilla stadion keikoilla. Musiikki ja erityisesti valo-ja pyrotekniikat oli upeita, mutta noin julmettu määrä ihmisiä ympärillä kyllä vähän ahdisti, plus jalkoihin keikan lopussa alkoi jo sattua seisominen. Onneksi oli keppi ja parhaat kaverit mukana.
Jo aikaisemmin, sillon kun sisko oli terve, olimme suunnitelleet kylpylä- ja ruokamatkaa Saksaan. Pääsiäisenä ostimme liput ja toukokuun lopussa siellä kävimme. Matkaintoa söi se, että olin vatsataudissa, mikä tarttui kanssa siskoon ja hänen mielenterveytensä oli jo tuolloin heikkenemässä, sillä hänen seurassaan piti olla äärimmäisen varpaillaan jokaisesta sanomisesta ja tekemisestä. Hän ei selvästikään ymmärtänyt myös minun ms-oireitani ja pelkoja sairauden kanssa matkustamisesta. Sen opin, että aina varaa hotelli läheltä metropysäkkiä (läheltä = alle 500m) ja AINA ota lentokentältä taxi suoraan hotelliin. Ensimmäiset riidat nimittäin tuli jo metroasemilla kun mietittiin miten mennä majapaikkaan. Joskus haluan uudelleen käydä Berliinissä, mutta mieluummin toisessa seurassa tai yksin. Nyt ei tullut sitä Feel Berlin kokemusta mitä kaipasin. Matkan jälkeen sisko pimahti lopullisesti, ja sai omat oireet voimakkaiksi. Olen mm. kaatunut lenkillä niin että minut haettiin ambulanssilla sairaalaan. Syy kaatumiseen oli todella voimakas paniikkokohtaus.
Koska jo viime kesä oli haastava, tein itselleni pienen huoneentaulun teemalla Näin selviän kesästä. Ja selvisin!
Juhannus tuli vietettyä perinteisesti mieheni porukoiden saunalla.
Keijärvellä kävin kesällä uimassa ja leikin vähän Barbeilla. Muutamaankin fotonovelliin tuli räpsittyä kuvat.
Viime vuonna tuli tiivisti seurattua Vain Elämää ohjelmaa ja siittä löysin Tommi Läntisen. Hän oli keikalla todella hyvä ja energinen, mieluusti menen toistekkin katsomaan.
Barbien kylpyläleikkejä tuli kuvattua myös omalla partsilla.
Sain houkuteltua ystäväni mukaan Vauhti Kiihtyy festareille, jossa tärkeimpänä oli tietenkin The 69 Eyes! Myös Dingo siellä esiintyi ja loppuillasta katsottiin myös Kotiteollisuuden keikka siellä.
Kesäloman toinen osuus aloitettiin Popedan Ratinasta poikki konsertilla, jossa Costello Hautamäki edelleen jaksoi hymyillä, vaikka kaatosade piiskasi yleisöä. Tykkäsin keikasta mutta se liika ihmispaljous selvästi väsytti minua.
Nyt syyskuussa lomat on käyty ja tuntuu että stressipeikon takia en meinaa palautua. Syysilmat onneksi on ihania ja kohta voi jo tunnelmavalaistusta kotia laittaa, syyä suklaata ja juoda kupponen kuumaa teetä. Loppuvuodelle uusia suunnitelmia töiden suhteen, mutta kerrotaan niistä jos ne toteutuu. Joululahjoja tässä vähän jo puuhastelen ja pohjoiseen pikkujouluihin on Kummeli esitykseen Zemppiareenalle liput jo ostettu.
Kerroinkin viime tekstissä mummini poismenosta. Siunaustilaisuus pidettiin viime lauantaina. Se oli todella koskettava. Olen ollut nyt yhteensä viisissä eri hautajaisissa ja menettänyt myös kaksi kissaani. Tälläiset asiat aina sattuvat, eikä menettämiseen koskaan voi tottua.
Siunaustilaisuus oli kappelissa. Pappi puhui peruskristillisiä, mutta myös mummin luonteesta ja harrastuksista. Kyllä minulla nousi kyynel silmiin ja maskin alla nenä vuoti. Kahvituksessa siunausken jälkeen serkkuni piti todella koskettavan puheen mummista, juurikin lapsenlapsen näkökulmasta. Siinä vaiheessa me kaikki serkut itkettiin yhdessä. Itseasiassa vasta silloin ymmärsin ne papin sanat, että jaettu suru on helpompi jakaa. Minusta se on silloin myös helpompi käsitellä. Myös tätini piti puheen, tai enemmänkin kertoi mummin elämänkerran. Siinä oli paljon uutta minullekkin. Oli jotenkin hauskaa ja eläväistä kuulla miten mummi on tavannut akoinaan Reino papan ja miten isäni on lapsena leikkinyt kanojen kanssa.
Isäni Pekka lapsena
Tätini päätti puheen hyvin mummin arvomaailmaan. Siihen, miten mummi rakasti ja arvosti eniten perhettä ja läheisiä. Aina muisti syntymäpäiväkortilla ja joulukortilla ja kun tultiin kylään ensin halattiin ja istuttiin pöydän ääreen vaihtamaan kuulumiset. Miten mummi arvosti, tykkäsi ja nautti siitä kun hänele soitti ja sai vain jutella. Mummini oli ambivertti, kuten minäkin. Häneltä sen olen ehkä perinytkin.
Elän tällä hetkellä jonkin sorttista kolmenkympin kriisiä, joten mummin poislähtö osui arkaan paikkaan. Yritän kuitenkin ajatella, että mummilla on paljon parempi siellä jossain nyt, kuin väsyneenä hoitokodin sängyllä. Nämä puheet ja ajatukset mitä tapahtumaketju on minussa saanut aikaan, on tuonut uutta näkökulmaa kriisiini. Siihen, että työ on vain työtä, sitä voi vaihdella. Ihmiselämä ja minun elämä on kuitenkin jatkumoa suvustani, mummista, Reino papasta, isistä, äidistä ja omat tekoni vaikuttaa muitten elämään. Vaikken itse meinaa lisääntyä, niin välillisesti ainakin.
Mummilta peritty hartiahuivi
Ajatus sukulehdestäni: "Itse kunkin eletyillä päivillä on ollut joku tietty tarkoitus. Jäljellä olevat päivät ovat elämisen arvoisia."
Täytin tosiaankin 30 vuotta tuossa pari viikkoa sitten ja Frederik on siksi ollut aika vahvasti soittolistalla. Kolmenkympin kriisi on jollain tavalla päällä, mutta olen siihen onneksi saanut hyvät auttajat, joten toivon että asiast seleviää parhain päin.
Kesällä ennen pyöreiden täyttämistä kävin Dingon keikalla Mustalahden Satamassa ja olen edelleen hulluna Neumanniin. Jotkut kannattaa porilaismusiikissa Oikeita Enkeleitä, minä olen enemmin Levoton Tuhkimo, jolla on nahkatakki ja lakatut varpaankynnet.
Pyöreitä juhlittiin viikonloppu kahden lapsuudenystävän kanssa, ja mitä laskettiin niin kolmistaan ollaan sekoiltu vuodesta 1998 alkaen. Sen kunniaksi pidettiin ysäriteemabileet vuokratulla mökillä Syöttellä.
Bäkkärit oli seinällä ja paidassa. Tyyliin kuului tietty myös vanha lippikseni, verkkatakki ja Emma Buntton sivuponnarit.
Kyllähän ysärikakkuun oli pakko laittaa säilykepersikoita.
Käytiin toki Syötteellä vähän kävelemässäkin. Hurjan korkealla ja komeat olivat maisemat sekä sää.
Nyt kotona on syksy alkanut. Tänään järjestin kaappini, missä on kauskoristeita ja sieltä tuli laitettua lyhdyt ja tunnelmavalot esille. Iltateet taidankin juoda pikku hiljaa ennen maate menoa. Minusta on ihanaa kun päivät vaihtuvat pimeiksi öiksi, vaikka kriiseilenkin. Kaiken keskellä vielä Maija Mummi nukkui pois, juuri kun hän täytti 97 vuotta.
Läpi repaleisen lokakuun, kaipuun kaljakori kilisee
Lyhdyn sytytän, kun tulee hämärä. Sen nostaan koukkuun kuistille...
Pääasia kuitenkin on, että kolomekymppiset olivat mielettömät juhlat, jotka onnistui kaikin tavoin. Parannettiin maailmaa rakkaiden kamujen kanssa ulkoporealtaassa hyvän juoman kera.
Ja vielä loppuun se ysäreistä ysärein Smurffibiisi, joka meidän juhlien Ysärin Kolmekybäset soittolistalla soi useampaankin otteeseen.
Minulla oli parikin blogiteksti aihetta mielessä, mutta huvitti mieluummin tehdä joku haaste. Niinmpä Googlettelin erilaisia blogihaasteita ja tämmöisen
ystäväkirja tyyppisen haasteen löysin Villa-kotiranta
blogista. Onhan pian ystävänpäivä.
Bloginimeni tarina: Videonauhan aikaa -nimi tuli siitä, että keräilen
videoita. Se sisältää Disneyhassahtaneisuuden, keräilyn, nostalgian kaipuun,
viattomuuden, 90-luvun ja vhs-kasettien ihanat mainokset.
Siviilisääty: Avolitossa
Asumiesmuoto: Rivitalo
Kiinalainen horoskooppi: Googletetanpas - ilmeisesti olen lammas
Vuodenaika: Syksy, eli elokuun 20 (oma
synttärini) - ensilumen tulo
Kirja: Taikatalvi
Elokuva: Tuhkimo
Musiikkilaji: Kasari ja ysäri Suomirock, sekä goottityylinen rock ala
Sixtarit
Numero: 7 on sellanen numero, että se näyttää visuaalisesti
kauniilta
Eläin: Kissa
Asia minussa: Vaikka monet luulevat minua extrovertiksi puheliaisuuteni
takia, niin olen oikeastaan ambivertti. Vaadin paljon rauhaa ympärille akkujen
lataamiseen. Olen myös todella herkkä ja otan asiat henkilökohtasesti.
Ruoka: Kiinalainen ruoka, hampurilaiset, suklaa ja sipsit.
Juoma: Vesi
Lomakohde: Epsanjaan jos pääsis
Tuoksu: Valkosipuli
Kasvi: Koivu
Säätila: Syksyinen, kevt
ja raikas tuuli jossa lentelee oransseja lehtiä. Vähän tihkusadetta voi olla
seassa.
Tapa viettää vapaailta: Jättumuki vettä, grills sipsejä valkosipulidipin
kanssa ja telkkariin Sinkkuelämää maratoni.
Valkolakki: laitettu päähän
2010
Tatuointi:
Tilaan baarissa: Hartwallin Lonkero
10 vuotta sitten: Opiskelin
näyttelimistä ja vietin taiteilijaelämää.
Biisi joka on koskettanut viimeksi: Hector - Yhtenä Iltana
Vaikka syksy on suosikkivuodenaikani, niin taas kävi niin kuin parivuotta sitten. Työasiat, autokoulu, mielenhallinta, stressi ja sairaudet (ei korona) ovat olleet pilviä kauniin syksyni yllä ja saanut välillä mielen matalaksi ja kehon uupuneeksi.
Kun perustin tämän ja Elokuvalippuja blogini, koitin aluksi julkaista paljon postauksia. Jossain vaiheessa koitin ottaa tavoitteeksi molemissa blogeissa julkaista 3 postausta kuukaudessa. Nyt olen pohtinut onko Videonauhan Aikaa tullut tiensä päätökseen. En kuitenkaan hautaa blogiani, mutta ainakin tostaiseksi vähennän entisestään julkaisutahtiani. En ota edes tavoitteita julkasuistani, niin on tällä hetkellä parempi. Ehkä joskus aktivoidun taas reippaamin. Nyt tuntuu, että blogin kirjoittaminen on osittain pakkopullaa, jonka tavoitteet luon vain minä itse. Siksi on parempi vähentää tahtia ja julkaista jotain, silloin kun on siihen oikea energia. Monta tekstiaihiota mm. Barbiekirjoista ja vanhoista pc-peleistä on vahvana mielessä.
Kun aloitin tämän blogin, pidin pohjana sitä että esittelen vidoneuhakokoelmaani. Sen tärkeimmät aarteet olen kuitenkin täällä jo kertonut, ja osista juttusarjoista (kuten Käy Muumilaaksoon jakso jaksolta) en itsekkään enää innostu. Älkää siis ihmetelkö, että tulen poistamaan osan teksteistä kokonaan. En aloita enää uusia juttusarjoja, vaan koitan videä blogini enemmän sille sunnalle, jossa kerron huomioita ysäri-kaharijutuista/tavaroista/tuotteista, sekä jatka edelleen vanhojen muistelua, teen haasteita ja esitteln kotini koristeluja kunkin tunnelallisen vuodenajan mukaan.
Elämä ei ole kuitenkaan niin pimeää kuin sillojn parivuotta sitten ja (joulun)valoa ja rauhaa on jo näkyvissä.
ps. Vakka on rankkaa olla tonttumies, odotan silti The Joulukalenterin laittamista dvd soittimeeni ihan himona! Tiistaita odotelessa
Tälle vuodelle ensimmäinen lahjapaketti saapui. Osallistuin Joulun Taikaa foorumilla Secret Santa tyyliseen lahjanvaihtoon ja voi kuinka ilostuin paketista. Varsinkin kortti oli tälle Disneyhullulle aivan yliveto. Mikki Hiiren Jouluaattoa ei voita mikään.
Pakettien sisältä löytyi servettejä, liinoja, heijastin ja Mauri Kunnaksen Talvimustikka konvehteja. En ollutkaan näitä ikinä maistanut, mutta todela hyviä olivat. Voisin ostaa ehdottomasti itselleni jatkossa. Niistä toisista Mauri Kunnas konvehdeista en pidä, niissä on jokin pistelevä maku. Servetit ja liinat pääsivät vielä odottamaan käyttöä. Heijastimen pistin samantien reppuuni.
Syksyn ja Kekrin kunniaksi ostin kurpitsan ja sain taas herkullisen piirakan tehtyä, vaikka murotaikina oli palaa uunissa. Halloween-naaman sain kurpitsasta koverrettua ja sisällä poltan led-tuikkuja tämän pari päivää.
Joulu on minun mielestä jo selvästi tulossa. Olen pitkään haaveillut kunnon joulumukista ja nyt se löytyi, Kultajousesta vain kympillä. Harkitsin nimittäin jo vanhojen Muumi Talvimukien tilaamista ja niiden hinnat liikkuu jo lähemmäs satasissa. Tämä talvinen joulumuki on niin tavattoman kaunis ja juuri minun näköiseni; valkea, luontoa ja täynnä ihanaa tunnelmaa. Joulupurkki on taasen vanha kirppislöytö.
Aloin tuossa miettimään, että milloinkohan sain ensimmäisen lahjapakettini? Ristiäisissä lahjapaketit avasivat vanhemmat ja ensimmäistä joulua olen viettnyt puolivuotiaana ja ainakin vauvakuvien perusteella ollaan Mummilassa Ruukissa. Kuvista tosin ei saa nähtyä mitä olen saanut lahjaksi. Meillä on aina annettu lahjoja vain jouluna ja syntymäpäivänä. Jouluna saa enemmän, synttäreinä yleensä jokaiselta perheenjäseneltä yhden. Lapsena lahjatoiveinani usein olivat Barbie-nuket tai Disneyn uudet vhs-kasetit. Tässä on kuva vuodelta 2000, kun olen 9 vuotiaana tehnyt joululahalistan äidille:
Mellä tosiaankin joulupukin käynti lakkasi isän menehtymisen jälkeen, joten oli loogista pyytää lahjoja äidiltä. Ainakin tuosta lahjalistasta sain Pieni Merenneito 2 elokuvan, Uno-kortit ja Bäkkäreiden uusimman levyn (josta en edes tykännyt). Muita mieleenjääneitä lahjoja ovat olleet Rapunzel-Barbie, Barbie Tähkäpää vhs-kasetti, Aku Ankka Universumin Sankari pc-peli ja se, että yksi kaverini antoi joka vuosi toffifeetä. Siksi taidan pitää toffifeestä, siitä tulee lapsuuden joulut mieleen.
Monet aikuiset kipuilee lahjojen valintojen kanssa ja päättävät olla antamatta lahjoja toisilleen. He perustelevat, että joulu on lasten juhla eivätkä he tarvitse mitään. Itse olen ihan toista mieltä. Minusta joulu on jokaisen juhla ja jouluun kuuluu lahjat. Siinä yhdistyy antamisen ja saamisen ilo. Itse rakastan antaa joululahjoja ja tykkään kovin suunnitella niitä. Aina koitan etsiä lahjaksi jotain sellaista, mikä on minulle ja lahjan saajalle yhteistä. Näin lahja on persoonallinen, juuri minulta juuri hänelle. Lahjan ei tarvi olla iso ja kallis. Se voi ihan hyvin olla kaverin näköiset joulusukat alelaarista, yllättää sisko uudella teemaulla tai löytää kirppikseltä äitin ja minun yhteisen suosikkilaulajan vanha single. Muutenkin tykkään antaa käytettyä ja kierrättää lahjoja. Kirja ei ole divarista ostettuna yhtään sen huonompi, kuin Akateemisesta.
Niimpä annetaan kaikkien lahjoa ketkä sitä haluavat ja muistetaan kiittää toisen muistamisesta.
