lauantai 14. huhtikuuta 2018

Movig Puzzle - pyörivät palapelit

En ole koskaan ollut erityisesti palapelien ystävä, mutta nämä hassun haastavat pyörivä palapeli tietokonepelit ovat minulle noussut jo keräilykohteeksi. Pelasin ensimmäisen kerran näitä ystäväni luona, joka on vähintään yhtä kova Backstreet Bpys fani mitä minäkin, silloin kultaisella 90-luvulla. Kyseinen peliän nimittäin oli Bäkkärien moving puzzle. Ideana on se, että pätkiä Bäkkärien musiikkivideoista pyörii toiestona ja kuvat on laitettu paloihin, jotka liikkuvat. En tajunnut silloin vielä, että niiden tasoa voidaan muuttaa, joten kuvat saattoivat olla pyörineet ja ne olivat vaihtaneet paikkaa. Hankaliahan ne olivat, mutta omasta henkilökohtaisesti suosikkibäkkärivideosta Everybodysta osasin aika hyvin ja nopeastikkin saada palapelin kuosiin.
Bäkkäripelin kansi
Nick Carterin muumio on Backstreet Boysien Everybodyvideon yksi ikonisin hahmo. Sitä tuli leikittiyä lapsena, tietenkin vessapaperirulien kanssa.
Tälläiselta palapleit näyttävät liikkeessä. Kyseessä on Everybody videon kohtaus, jossa Brian the ihmissusi tekee kärrynpyörää.
Pelin ideana on siis ratkaista palapelit, joiden kuvat liikkuvat samaan aikaan. Nämä olivat minusta kivoja lauantaiaamun herättäjiä ja koska tykkään bäkkäreistä edelleenkin, niin on rentouttavaa kuunnella heidän musiikkiaan tälläisiä tehdessä. Pelissä on yhteensä muistaakseni 12 palapeliä, osa eri kappaleiden musiikkivdeoista, osa saman. Jotkut näistä palapeleistä on aika haastavia, varsinkin jos ei ole aikaisemmin kyseistä videota nähnyt. Esimerkkinä yhdessä bäkkärien pojista näkyy vain varjot ja yhdessä heidän heijasuksena peililattian kautta. Kun kaikki palapelit on kertaalleen saanut tehtyä edes jollain tasolla tulee haastetaso, jonka jälkeen peli rankkaa sinut top listalle. Haastetaso on todella vaikea, sillä siinä palat eivät meinaa pysyä niillä paikoillaan minne itse laitat ne, vaan ne voivat itsestään vaihta paikkaa. Tarviikin siis olla todella nopea. Haastetasossa tosin on yleensä muutma pala vähemmän.
Haastetasossa on muutama pala vähemmän ja palaset vaihtavat itekseen paikkaa.
Koska itse olen aina pitänyt bäkkäreistä minun on suht helppo tehdä nämä palapelit, joissa pojat vaan laulelee, kun tunnistan heidän kasvonsa niin hyvin.
Joissain palapeleissä on vähän kepulimpia juttuja, kutne tässä jossa poikien jalat on ylhäällä ja kropat näkyvät lattian peilikuvasta.
Muutama vuosi tämän pelin saamisen jäkeen vasta sain tietää, että näitä pyöriviä palapelejä on tehty paljon enemmänkin. Seuraavan Merellä palapelin omistin jo lapsena kun sen kirpparilta aikoinaan löysin ja sen takakannessa mainostettiin näitä muitakin lennossa, vapaalla ja vaihdissa pelejä. Nämä kolme muuta olen löytänt vasta ihan pari vuotta sitten, mutta harmikseni niiden videot eivät ole visuaalisesti läheskään yhtäkauniita kuin Bäkkärien musavideot tai Meren kaunis ja kiehtova elämä.
Delfiinit hyppimässä
Valaat merellä
Olin jo pienenää kiehtoutunut merestä. Rakastin uimista ja tykkäsin erilaisista kaloista. Ulkomailla matkustellessamme kävimme erilaissa akvaarioissa ja delfinaarioissa. Särkänniemen delfinaariokin silloin kiehtoi, kun eettiset mielipiteeni siitä muotoutui vasta myöhemmin. Tässä Merellä pelissä on minusta aivan uniikin rauhoittava tunnelma. Varsinkin yllä oleva valaskuva vie minut jonnekkin aivan toiseen utuiseen maailmaan.
Runsaasti pikkukaloja
Pingviinit käppäilemässä
Vauhdissa ja lennossa löysin samanaikaisesti muutama vuosi sitten kirpparilta. Minulla taisi ola niihin kovat odotukset, kun olin aika pettynyt niiden videoihin. Vapaallakin peli löytyi viime syksynä, tosin huonokuntoisena mutta toimivana.
Peltoja ja maatilkkuja ylhäältä päin
Aivan kuin jossain Amerikkalaisella rantatiellä
Ehkä jostain päin San Franciskoa
Nämä lennossa maisemat on minusta vähän erikoisia, olisin odottanut enemmän jotain helikoptereita ja lintuja, mutta tässä katseltiin maisemia ylhäältä alas tai alhaalta ylös. Tosin näiden kokoaminen helpommalla tasolla on jo lähes liiankin helppoa. Keskitasolla kuvia saa taas väännellä ja käännellä niin perhanasti.
Huimapää surffilaudalla
Hyppy tuntemattomaan
Leijulautailija
Nämä vauhdin palapelit ovat sentään jo pikkuisen parempia, sillä ne oiekasti sisältävät liiketä. Siksi näiden kokoaminen onkin pikkuisen hankalaa, mutta hurjaa kyytiä on kyllä luvassa. Ainakin tuo surffaus saa minut haikailemaan sen kokeilemista ja jättimäinen laskuvarjohyppy on komea näky, vaikka laskuvarjo kirkuukin asteenkaaren värejä.
Näiden pelien toimimiseen käytän virtuaali koneitani Windows 95 tai Windows 98 moodia. Nykykoneilla nämä eivät ainakaan minulla ole lähteneet käyntiin. Hauskaa ja aivoja herättelevää ajanvietettä.

keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

Keväältä näyttää

Aurinko on jo alkanut siihen malliin paistaa, että nahkatakinkin olen saanut jo niskaani heittää ja talvikamppeet heittää varastoon. Pihalla katupöly lentelee ja lumet sulaa, vielä kun vähän vihreätä pääsisi kasvamaan. Boriksen kanssakin ollaan jo pihalla kävelty ja aurinko herättää minut aikaisin. On aivan ihana tunne, kun saa hetätä jo ennen seitsemää tietäen, että koko kaunis päivä on edessä.

Vielä hetki niin saamme nauttia tälläisesta ilmasta
Kevään merkkejä ovat:
- Nahkatakki otetaan käyttöön
- Kissa haluaa ulos
- Kouluun hakeminen
- Rahan loppuminen
- Himo katsoa muumien talviunestaheräämis jaksoja
- Inspiraatio ja energia
- Kaipuu käydä ulkomailla
- Hyvien bändien kevätkeikat
- Stockmannin hulut päivät

En voinut vastustaa Stockan herkkuja
Kävimme mieheni kanssa katsomassa Neljän Ruusun konserttia Tampereen Olympia korttelissa ja todella mahtavan keikan he todellakin soittivat.
Yleensä keävisin olen ollut ulkomaan matkoilla, mutta tänä vuonna lähdin vain Rukalle. Siellä olikin komeat, talviset maisemat ja tietysti söin itseni ähkyyn suklaamunanmetsästyksessä Pientä Suklaapuotia katsoen. Rukalla pääsin kokeilemaan tälläistä hauskaa pyörivää "kelkkakarusellia". Tämmösen olen nähnyt aikaisemmin vain Saariston lapsissa. Isoilla munkeilla kanssa käytiin Pitäjänpirtissä. Matka oli kaiken kaikkiaan onnistunut, ainoastaan harmitti että yksi ystäväni oli sairaana eikä päässyt mukaan.

Pääsiäisherkut
Pääsiäispupu on piiloutunut kelloon
Maisemia Rukalta
Olen tässä viime aikoina katsonut Pokémoneja ja minulla tuli niitä katsoessa hyvin vahva muisto lapsuusvuosilta toukokuisesta lauantaiaamusta. Se menee näin: 

Nukun kerrossänkyni yläsängsyssä pehmoleulujeni kanssa. Herään ilman kelloa kun pimennysverhojeni raosta aurinko paistaa. Avaan pienen telvision joka on kattonurkassani ja katsoen sieltä Ralle Ryökälettä ja muita Ylen lastenohjelmia. Samalla avaan Samrties pötkön, jonka olen valmiiksi jättänyt kaapin päälle, niin että sieltä yläsängystä ei tarvitse laskeutua. Ylen piirettyjen jälkeen laskeudun alas ja menen olohuoneeseen, johon olen jo valmiiksi jättänyt aikaisempana iltana videokasetin valmiiksi. Haen makuuhuoneestani Taffelin Grills sipsipussin ja istun keskelle olohuoneen lattiaa odottamaan Pokémonien alkua. Aurinko alkaa paistaa ulkona, joka heijastuu liikaakin televisioon. Koitan verhoilla peittää sitä, mutta homma jää kesken kun jakso alkaa, missä Ash yrittää napata itselleen tulimerkkiä. Seuraan televisiota intensiivisesti, enkä huomaa yhtään jos äiti tai sisko käy puhumassa jotain. Vasta jakson jälkeen herään transsistani ja tietenkin tarkastan, että tulihan jakso videolle. Loput sipsit jätän iltaan, sillä kaunis kevätpäivä on koittanut ja soitan kaverilleni joka tulee käymään ja leikimme auringon lämmittämällä takapihalla merirosvoja ja vaihdamme uusimpia pokémonkorttejamme.

Pokémonkorteista pystyi muodostamaan hienon palapelin, jos omisti tietyt kortit.
Ihanaa kevään alkua kaikille!
 
Hurjaa kyytiä