Barbien Aattoaamu

Barbien perheessä on herätty aattoaamuun. Barbie on ihan aamupirtelönä ja Shelly tapittaa innokkaasti teevision joulukalenteria. Staciekin on saanut silmänsä auki. "Ihanaa kun on joulu. Saadaan olla vapaalla ja syödä hyvin." Huokaa Stacie ja ottaa punaisesta konvehtirasiasita suklaapalasen.

Keittiössä Skipper on laittamassa juuri kalkkunaa uuniin iltaavarten. Hän ja Miranda ovat jo laittaneet juhlavaatteet ylleen. "Puurolle" huutaa Miranda yläkertaan.

Perhe kokoontuu keittiöön syömään joulupuuroa aamupalaksi. Barbie syöttää Shellyä, hän kun on vielä aika sottainen.

Aamiaisen jälkeen Barbie on kanssa vaihtanut juhlavaateet ylleen. Hän siivoaa keittiöst aamiaistarvikkeet pois ja nostaa jo päivällistä pystyyn ja koristelee samalla keittiötä.

Shelly on kassa vaihtanut joulumekon ylleen ja maistelee jo että olohuoneen tajottavat ovat tarpeeksi hyviä vieraille.

"Lähdemme ulos. Kiraja Todd tulee meidn mukana" Huikkaa Stacie lumilauta kainalossaan. Miandakin on kaivannut kelkkansa esiin.

Ensimmäinen jouluvieras jo saapuukin. Ovella on Ken. Hänellä on Barbielle joululahja. "Rauhallista Joulua Barbie" Ken toivottaa.

Skipper ja Shelly lukevat yläkerrassa kirjaa. "Oli hiljainen jouluyö, ja porojen kolke kuului katolta..."

Stacie ja Miranda ovat innoissaan ulkoilusta. He tapaavat Toddin laskettelemasta ja Kiran luistelemasta. Yhdessä he lähtevät porokyydillä kotiin.

Jouluateria onin jo valmis ja kaikki käyvät innokkaina syömään.

Nuorimmat ovatkin jo siirtyneet jälkiruuan kimppuun ja Shellyn ystävä Susiekin on saapunut.

"Reki on valjastettu. Tulkaahan jo!"

Yhdessä matkustetaan ison kuusen luo juhlimaan.

Eiköhän joulupukki saavu kohta...

"Kyllä Pukki tietää; Hyvää Joulua! Tässä on kaikille teille lahjoja. Olette olleet todella kilttejä tänä vuonna"

Joulun taikaa!

Kotna jatketaan juhlia ja tunnelmao katossa. Ihanaa Joulua

Christmas time is hiere

Jouluun on enää kaksi viikkoa! Pian siis saamme katsoa jälleen Samu Sirkan joulutervehdystä ja avata kuusen alla paketteja ja syödä napamme täyteen poroa ja suklaata. Tosin, olen niitä kyllä jo etukäteen maistelut, hyvää oli. Tänään tein mokkapaloja ja en muistakkaan, milloin olen saanut yhtä mehukkaita mokkapaloja tehtyä. Onnistuivat aivan 10/10. Meni ihan niin kuin Strömsössä ja paremminkin.

1. Adventtina koristelin kodin joulutunnelmaan ja koristeista nautitaan koko kuukausi. On ihanaa kun saa laittaa joululiinan pöydälle ja kynttelikön ikkunalaudalle ja aamupalalla voin lukea joululehtiä siinä tunnelmassa.

Luntaki on parin otteeseen satanut ja voi kuinka se on kaunista. Lumisella ilmalla käyn niin mielelläni lenkillä ja korviin laitan soimaan joulumusiikit. Nyt lumi tosin on sulanut, mutta koska on pakkasta niin piha on valkoisena kuurasta.

Mitä olisi joulukuu ilman joulukalenteria. Minulla niitä on kuusi, joista kaksi ovat tässä. Veikkauksen kaleteri on muutamaa sydäntä vailla jättipotti. Sitä odotellessa, on ihan varma voittoarpa.

Kuuskynttelikkö on perintönä äidiltä. Äiti kertoi, että mummini on joskus osanut kolme samanlaista kyntteliköä 80-luvun alussa. Yhden itselleen, yhden tädilleni ja yhden äidille. Nyt kun mummi asuu hoitokodissa ja äiti löysi mummin vanhan kuusikynttelikön, sen sain minä. Vanhojen kynttelikköjen valo on todella kaunis. Kävin muuten pohjoisessa porukoillani, ennen kuin koronan toinen aalto valtasi pahemmin Suomen ja siellä sain tehdä perinteisen joulutaulun esille. Nuo kiiltävät kortit ovat olleet esillä niin kauan kuin muistan ja valkoiset sytroksipallotontut olen askarrellut joskus 6-vuotiaina. Vähän nolon näköisiä, mutta hellyyttäviä.

Boriksesta en ole vielä joulukuvaa saanut otettua. Muutekin Boris on kipeänä ollut ja siksi saanut nyt paljon huomiota. Kävimme eläinlääkärissä viikolla ja tänään saatiin tulokset, että virtsanäytteestä on löytynyt verta. Onneksi sain toisele eläinlääärille lähemmäksi ajan ensiviikolle, niin otetaan Boriksesta vähän verikokeita. Eiköhän siitä selviä mikä mussukalla on hätänä, kun yksi päivä pissaili ympäri nurkkia. Sitä nauroinkin, että Börrellä on samanlaisia oireta, mitä itselläkin tässä syksyn mittaan. Ollaan näköjään niin läheisiä, että stressi ja sairaudet tarttuvat :)

Minulla on pari blogiteksti-ideaa vielä ennen joulua, katsotaan millä aikataululla jaksan ja innostun niitä rustaamaan. Enköhän vähintään jouluaatoksi saa ainakin toisen julkaistua, silloin perehdytään vähän jouluisten tarinoiden maailmaan. Rentouttavaa joulun odotusta!

It´s a hard to be a tonttumies

Vaikka syksy on suosikkivuodenaikani, niin taas kävi niin kuin parivuotta sitten. Työasiat, autokoulu, mielenhallinta, stressi ja sairaudet (ei korona) ovat olleet pilviä kauniin syksyni yllä ja saanut välillä mielen matalaksi ja kehon uupuneeksi.

Kun perustin tämän ja Elokuvalippuja blogini, koitin aluksi julkaista paljon postauksia. Jossain vaiheessa koitin ottaa tavoitteeksi molemissa blogeissa julkaista 3 postausta kuukaudessa. Nyt olen pohtinut onko Videonauhan Aikaa tullut tiensä päätökseen. En kuitenkaan hautaa blogiani, mutta ainakin tostaiseksi vähennän entisestään julkaisutahtiani. En ota edes tavoitteita julkasuistani, niin on tällä hetkellä parempi. Ehkä joskus aktivoidun taas reippaamin. Nyt tuntuu, että blogin kirjoittaminen on osittain pakkopullaa, jonka tavoitteet luon vain minä itse. Siksi on parempi vähentää tahtia ja julkaista jotain, silloin kun on siihen oikea energia. Monta tekstiaihiota mm. Barbiekirjoista ja vanhoista pc-peleistä on vahvana mielessä.

Kun aloitin tämän blogin, pidin pohjana sitä että esittelen vidoneuhakokoelmaani. Sen tärkeimmät aarteet olen kuitenkin täällä jo kertonut, ja osista juttusarjoista (kuten Käy Muumilaaksoon jakso jaksolta) en itsekkään enää innostu. Älkää siis ihmetelkö, että tulen poistamaan osan teksteistä kokonaan. En aloita enää uusia juttusarjoja, vaan koitan videä blogini enemmän sille sunnalle, jossa kerron huomioita ysäri-kaharijutuista/tavaroista/tuotteista, sekä jatka edelleen vanhojen muistelua, teen haasteita ja esitteln kotini koristeluja kunkin tunnelallisen vuodenajan mukaan.

Elämä ei ole kuitenkaan niin pimeää kuin sillojn parivuotta sitten ja (joulun)valoa ja rauhaa on jo näkyvissä.

ps. Vakka on rankkaa olla tonttumies, odotan silti The Joulukalenterin laittamista dvd soittimeeni ihan himona! Tiistaita odotelessa

Ensimmäinen lahjapaketti

Tälle vuodelle ensimmäinen lahjapaketti saapui. Osallistuin Joulun Taikaa foorumilla Secret Santa tyyliseen lahjanvaihtoon ja voi kuinka ilostuin paketista. Varsinkin kortti oli tälle Disneyhullulle aivan yliveto. Mikki Hiiren Jouluaattoa ei voita mikään.

Pakettien sisältä löytyi servettejä, liinoja, heijastin ja Mauri Kunnaksen Talvimustikka konvehteja. En ollutkaan näitä ikinä maistanut, mutta todela hyviä olivat. Voisin ostaa ehdottomasti itselleni jatkossa. Niistä toisista Mauri Kunnas konvehdeista en pidä, niissä on jokin pistelevä maku. Servetit ja liinat pääsivät vielä odottamaan käyttöä. Heijastimen pistin samantien reppuuni. Syksyn ja Kekrin kunniaksi ostin kurpitsan ja sain taas herkullisen piirakan tehtyä, vaikka murotaikina oli palaa uunissa. Halloween-naaman sain kurpitsasta koverrettua ja sisällä poltan led-tuikkuja tämän pari päivää.

Joulu on minun mielestä jo selvästi tulossa. Olen pitkään haaveillut kunnon joulumukista ja nyt se löytyi, Kultajousesta vain kympillä. Harkitsin nimittäin jo vanhojen Muumi Talvimukien tilaamista ja niiden hinnat liikkuu jo lähemmäs satasissa. Tämä talvinen joulumuki on niin tavattoman kaunis ja juuri minun näköiseni; valkea, luontoa ja täynnä ihanaa tunnelmaa. Joulupurkki on taasen vanha kirppislöytö.

Aloin tuossa miettimään, että milloinkohan sain ensimmäisen lahjapakettini? Ristiäisissä lahjapaketit avasivat vanhemmat ja ensimmäistä joulua olen viettnyt puolivuotiaana ja ainakin vauvakuvien perusteella ollaan Mummilassa Ruukissa. Kuvista tosin ei saa nähtyä mitä olen saanut lahjaksi. Meillä on aina annettu lahjoja vain jouluna ja syntymäpäivänä. Jouluna saa enemmän, synttäreinä yleensä jokaiselta perheenjäseneltä yhden. Lapsena lahjatoiveinani usein olivat Barbie-nuket tai Disneyn uudet vhs-kasetit. Tässä on kuva vuodelta 2000, kun olen 9 vuotiaana tehnyt joululahalistan äidille:

Mellä tosiaankin joulupukin käynti lakkasi isän menehtymisen jälkeen, joten oli loogista pyytää lahjoja äidiltä. Ainakin tuosta lahjalistasta sain Pieni Merenneito 2 elokuvan, Uno-kortit ja Bäkkäreiden uusimman levyn (josta en edes tykännyt). Muita mieleenjääneitä lahjoja ovat olleet Rapunzel-Barbie, Barbie Tähkäpää vhs-kasetti, Aku Ankka Universumin Sankari pc-peli ja se, että yksi kaverini antoi joka vuosi toffifeetä. Siksi taidan pitää toffifeestä, siitä tulee lapsuuden joulut mieleen.

Monet aikuiset kipuilee lahjojen valintojen kanssa ja päättävät olla antamatta lahjoja toisilleen. He perustelevat, että joulu on lasten juhla eivätkä he tarvitse mitään. Itse olen ihan toista mieltä. Minusta joulu on jokaisen juhla ja jouluun kuuluu lahjat. Siinä yhdistyy antamisen ja saamisen ilo. Itse rakastan antaa joululahjoja ja tykkään kovin suunnitella niitä. Aina koitan etsiä lahjaksi jotain sellaista, mikä on minulle ja lahjan saajalle yhteistä. Näin lahja on persoonallinen, juuri minulta juuri hänelle. Lahjan ei tarvi olla iso ja kallis. Se voi ihan hyvin olla kaverin näköiset joulusukat alelaarista, yllättää sisko uudella teemaulla tai löytää kirppikseltä äitin ja minun yhteisen suosikkilaulajan vanha single. Muutenkin tykkään antaa käytettyä ja kierrättää lahjoja. Kirja ei ole divarista ostettuna yhtään sen huonompi, kuin Akateemisesta. Niimpä annetaan kaikkien lahjoa ketkä sitä haluavat ja muistetaan kiittää toisen muistamisesta.