Heipsuti pitkästä aikaa. Voisin kertoa tässä kuulumisiani, mutta koska se ei nyt innosta niin kirjoittelenpa teille muistoja ja juttua yhdestä vanhasta tietsikka suosikkipelistäni eli Harry Potter ja Viisasten Kivestä. Olen vieläkin suuri Harry Potter fani, mutta ehkä erikoisinta siinä on se, että Potteren maailman löysin ensikertaa juurikin kyseisen pc-pelin avulla. Ennen kuin luin yhtäkään Potter kirjaa tai katsoin elokuvaa, olin kaverini luona käymässä ja pelasin siellä tätä peliä. Kyseinen kaveri asui ahtaasti perheensä kanssa tuolloin ja heillä ylipäätän sai harvoin käydä kylässä, sillä heidän isä nukkui päivisin kun teki yövuoroja. Monesti kuitenkin kun kävin heillä, pelattiin tetsikalla ja kaverillani pelasin Potteria ensikerran. Muistan sen kohdan ihan selvästi; käytävä mistä mentiin Pörrön luokse. Pelattiin siihen velhoshakki kohtan asti ja olin lumottu. Oliko se pelin tyyli vai taikuus vai mystisyys vai mikä, mutta 10 vuotiaana olin myyty. Minun piti saada sama peli itselleni.
.webp)
Minulle ostettiin oma cd romppu Virosta. Kun asensin pelin niin olin aika yllättynyt, sillä se löysi saman tallennuksen minkä olin tehnyt tietokoneellani kaverin lainatusta pelistä. Itse juontahan en edes tajunnut, sillä en ollut Pottereihin yhtään perehtynyt. Toisaalta, tuosta ei mennyt kauaa kun talouteemme tuli elokuva Vhs-kasettina ja näin Severus Kalakroksen olemuksen ja olin täysin myyty. Mutta ei nyt verrata peliä elokuvaan tai kirjaan, vaan löydetän ne ihanat muistot jota tämä peli saa aikaan. Sillä tämähän toimii vieläkin pelaamiseen tarkoitetulla pelitietsikallani.
Ensin pelissä kerrotaa Potterin alkutarina hyvin nopeasti ohitse, että päästän seikkailulle Tylypahkaan. Suomiversiossa Harry on sitten ihan puhtaasti Harri ja kaikki muutkin hahmot sanotaan kirjain tarkalleen kuin ne kirjoitetaan. Suomidubbaus on siis todella alkeellista, mutta ehkä juuri siksi niin nostalgista ja tunnelmallista.
Harry siis tosiaankin pääsee Tylypahkaan ja heti alkuun tulee tietenkin "harjottelukenttä". Weasleyn kaksoset Fred ja George päästävät Harryn tyhjään luokkahuoneeseen, jossa ensin opetellaan hyppimään. Niin kuin kuvasta näkyy, Tylypahkassa on myös aaveita, mutta ne eivät anakaan tässä vaiheessa tee pahaa. Kohta kuvaan putkahtaa myös Räyhähenki Riesu, mutta sitä on helppo väistää.
Hyppimisestä päästään keräämään Bertie Bottin joka maun rakeita. Kun 25 raetta on kerätty, niin Weasleyn kaksoset antavat Velhokortin. Näillä korteilla ei oikeasti tee mitään, mutta ne kerääntyy sellaseen omaan korttipakkaan ja niitä voi halutessaan käydä pällistelemässä ja vähän faktaakin velhoista niissä lukee.
Ensimmäinen oppitunti on Orave opettajala Suojautumista Pimeyden Voimilta. Opitaan taika nimeltä Kumoitus (kyllä on tyhmä nimi) ja taika opetellaan niin, että hiirellä pitää piirtää ihmeelinen 6. Kun sen saa edes kerran tehtyä oikealla pistemäärällä, pääsee Kumoitus hasteeseen. Siellä on tarjoitus kerätä haastetähtiä. Kentät ovat hyvin suoraviivaisia, helppoja, mutta myös nautittavia. Menet vain eteenpäin. Muutamia salaisia paikkoja voi tulla vastaan, mutta ne on todella helposti löydettävissä. Yhdessä huoneessa vastaan tulee menninkäisiä, jotka purasevat. Niihinkin tepsii Kumoitus loitsu.
Tässä pelissä haasteet ovat sellaisia, että niitä ei pääse uudestaan pelaamaan. Tähtien määrstä saa tupapisteitä, joilla ei ole pelin kannalta mitään merkitystä. Joihinkin väleihin tulee välivideoita, joita ei pysty skippaamaan ja ne mukamas vievät "juonta" eteenpäin.
Seuraava pelikohta onkin lentotunti. Tässä Harry saa luudan jolla pitää lentää renkaiden läpi. Jos käy tuossa lasi-ikkunan takana lentämässä, niin sieltäkin saa velhokortin. Matami Huiski ihmetteleekin, että Harry on anoa oppilas pitkään aikaan joka on löytänyt salaisen huonen. Kuinka tumpeloita ne muut oppilaat ovat sitten olleet, kun se on noin sekeästi näkyvillä?
Koulun peräti toiselle oppitunnille pitää vähän odottaa ja Harryn kaveri Hermione opettaa Harrylle lukonavaamis loitsun. Hermione kanssa antaa tupapisteitä (vaikkei hänellä siihe ole mitään valtuuksia). Tällä taialla avataan arkkuja ja ovia. Tässä aulassa ennen oikean oppitunnin alkamista on pieni bugi, sillä jos menee taulun taakse olevaan huoneeseen, niin siellä on salaseinä, jossa on arkkuja. Seinä myös sulkeutuu ja sinne voi jädä jumiin. Lipetitin tunnilla sitten opitaan kolmas taika, kirjoista ja elokuvistakin tuttu Siipirdium Lentiusa. Tässä täytyy tehdä hiirellä W. Lentiusa haaste on kanssa hauska, nautinnollinen ja flow tila pelattava, mutta hidastempoinen. Tällä taialla kun siirretään valkoisia isoja kiviä. Haasteen loppupuoli tapahtuu ulkona ja siinä kohden yleensä havahdun siihen, että tässä pelissä on tunnelmallinen taustamusiikki.
Haasteen jälkeen voi pyöriä hetken Tylypahkan pihamailla, kun mennään Verson yrttitiedon tunnille. Pihalla saa ihastella puutarhaa, ja joutuu väistämään myrkkylonkeroisia. Kauniiita suihkulähteitä sieltä löytyy myös, sekä yksi bugipiilopakka.
Verson haaste on aika tylsä, jopa ehkä haastavakin. Takuutta saa käyttää moniin vihollisiin. Puutarhasta päästää ulos ja siellä lähdetän Hagridin avuksi. Ensin seikkaillaan että päästään tämän mökille ja varmaan tuo ulkokohtaus on minusta pelin nautittavinta antia. Siinä musiikki ja kuva jotenkin soljuu yhteen. Yhdestä piilosta pääsee jopa näin kauniiseen paikkaan.
Hagrid antaa tehtäväksi etsiä tulikivia hänen kasvatti lohikäärmeelleen. Niitä löytää luolista. Lapsena tämä tuntui haastavalta, mutta nyt ehkä vähän turhalta tehtävältä. Luvassa on monia hypyjä ja vähän voi mennä sormi suuhun, että mihin suntaan lähdetään.
Yhtäkkiä Harry sitten pääsee pelaamaa huispausta. Se onkin tylsä peli tietokoneella. Koitat nuolilla liikuttaa Harrya lähemmäs sieppiä ja painat nappia kun sieppi on omalla kohdalla. Tylsä laji. Pelin ihan alkuvalikosta voi myös mennä pelaamaan Huispaus turnausta ja sen kohokohtana on, että EHKÄ yksi finaaipeli pelataan yöaikaa, jolloin taivas näyttä kauniilta. Omistin joskus muuten Harry Potter ja Huispauksen MM kisat pelin. En omista enää ja syy siihen löytyy lajista. Tyhmä Huispaus.
Pelin ihan suosikkikohtani tulee Huispauksen jälkeen. Se on Kalkaroksen liemihaaste. Tässä hasteessa ei opita uutta aikaa, vaan mennään suoraviivaisesti etsimään liemiaineksia. Täällä tarvii kaikkia jo opittuja taikoja, on suoraviivainen, nopea ja ihan paras haaste koko pelissä. Tykkään kovin. Tässä saa käyttää vähän älliä, jos haluaa kaikki salaisuudet löytää.
Viimoinen haaste on sitten Valois, joka tekee puolikuun muotoisen taian. Valois haaste on hidas ja ehkä turhin näistä kaikista.
Peli on reilusti yli puolen välin, mutta kirjan tarinaa jos ajatellaan ollaan vasta loka-marraskuussa, kurpitsajuhlan tietämillä. Sillä tällöin tulee vastaan Peikko tyttöjen vessassa. Peikon tavaroita pitää hakata kumoituksella, sitä ennen saa pomppia karkuun sinne likkojen vessaan. Loogisuuttahan tässä pelissä ei ole, sillä eka Harry ja Ron telkeävät Peikon johonkin ja sitten juoksevat suoraan sen sinne tyttöjen vessaan, missä Hermione on.
Yhtäkkiä pompataan jouluun ja saadaan näkymättömyysviitta. Sillä lähetään viemään lohikäärmettä tornin huipulle ja matkalla kohdataan Voro ja Norriska. Pelin vittumasin kohta siis. Yksin hutihyppy tai väärä liike, niin nämä saa sinut kiinni verekseltään ja oikeasti säikyttävät. Tämä kirjahyllyjen välissä ja päällä temppuilu on varmasti ollut hauska idea, mutta minua lapsena tämä kohta aina vähän ahdisti. Halusin vain nopeasti pelata sen alta pois.
Se alkaakin olemaan loppuhaasteen aika. Juurikin tämä loppuhaaste tuo minulle muistoja siitä ensimmäisestä pelikerrasta kaverillani. Voro ei nyt vahdi kiellettyä käytävää, joten tietenkin sinne lähetään.
Tämä käytävä! Tämä saisi olla pidempikin. Miten voi tulla muistoja ja nortalgiafiiliksiä ihan vaan yhdestä pelikäytävästä. Aina hyppelin noiden hämähkin seittien välistä. Ei niillä ole tässä mitään virkaa, mutta kiva niiden läpi on hypellä.
Siinä se on, kolmipäinen pörrö. Elokuvasssa olin ehkä vähän pettynyt, kun odotin niin tämän nököistä, oikein graafista koiraa. Pörrö nukutetaan huilulla yksi pää kerrallaan. Pörrön alla olevassa luukussa on pirunnuoraa, jota Harry vaan taikoo, niin saa kaverinsa vapaaks.
Vähän kuin leffassa, Harry hakee tässä avainta seuraavaan huoneeseen yksin. Tässä tarvitaan enemmin tuuria, kuin lentotaitoja.
Nostalgiatrippi! Velhoshakki! Tämä on helpoina voittaa, kun pysyttelet reunimmaisilla ruuduilla. Muta se käytävä tähän laudalle tuo mieleen sen kaverin luona olleen jännityksen, kun vain katselin hänen pelaavan tätä. Seuraavassa huoneessa pitää seurata tarkkaan liemipulloja. Minusta se on hasuka tehtävä. Muistuttaa vähän Finnkinon nykyistä leffapeliä, seuraa kortteja niin seuraa liemipulloa. Harmi kun tätä kohtausta ei ole elokuviin saatu mukaan.
The Final Boss on Tiedätte-Kai-Kuka. Tai ensin hän on Orave, jonka taikoja vähä väistellään ja kumoutellaan itelle portaat hänen tasolleen. Sitten tullaan tähän toiseen huoneeseen, jossa pyöräytetään Iseeviot peiliä niin, että hänen oma isku osuu itseensä.
Peli on läpi kiitos. Mitään erikoista loppufanfaaria ei tule. Loppu mennään samalla tyylillä kuin alkukin, ainoastaan jos on kerännyt kaikki Velhokortit saa spessuvelhokortin, jossa on tietenkin Harry Potter; Poika joka elää!
.webp)
