Tampereen Aamu

 

Tämän tekstin aiheena on yksi isoimpia rakkauksiani; Tampere!

Kun olin lapsi, olen kuulemma äitilleni joskus sanonut, että haluan muuttaa isona Tampereelle. Tampere nimittäin on älyttömän siisti kaupunki. Niin sanottiin Tuula Kallionimen lastenkirjassa Reuhu-Rinteen ala-aste. Olen varmasti ihan pienenä käynyt porukoiden kanssa Tampereella, sillä sukulaisiani asuu tässä lähellä Toijalassa. Muistan kuitenkin elävästi sen kerran, kun ekat muistikuvat sain Tampereesta. Ne oli vuonna 2002, kun siskoni pääsi ripille. Äiti vei hänet lahjaksi Englantiin ja itse menin hoitoon sukulaisilleni tädille ja serkuille. Kävimme Nokian Edeenissä, katsoimme Valehtelija, Valehtelija elokuvaa ja sain ekat muistikuvat Särkänniemestä ja rakastuin Tukkijokeen ja Koskenlaskuun. Kun koulun alkaessa piti piirtää kesäloman paras hetki, minä piirsin Koskiseikkailun. 

Tukkijoen parhaat hetket

Yläasteikäisenä paljon teimme viikonloppumatkoja Helsinkiin, sillä siellä oli paremmat goottivaatekaupat ja hyvät teatteriesitykset. Lukioikäisenä matkakaupunki vaihtui Tampereeseen, sillä kiersin aina kirppareita, Työväen Teatterissa näytettiin näytelmää Vuonna -85 ja Pakkahuone tuli tutuksi konserttipaikaksi. Toteutin uhkaukseni Tampereella muutosta heti lukion jälkeen. Opiskelin vuoden Ylöjärvellä, vuoden Orivedellä ja sitten vuokrasin sokkona asunnon Tampereelta. Enkä Pirkanmaalle tuloa ole katunut koskaan. Asunnot ovat vaihtuneet keskustan pikku pesästä Lukonmäen opiskelijaboxiin ja Tohlopin huonokuntoiseen vuokra-asuntoon. Nykyään asun taas Ylöjärvellä (ympyrä sulkeutuu), mutta käyn lähes päivittäin Tampereella, joko töissä, leffassa, ostoksilla, tai vaan kävelemässä. Tampere on suosikkikapunkini ja nyt koitan kertoa miksi. 

Keskusta

Tampereen keskusta on todella helppo. Yksinkertaistettuna se on Hämeenkatu, alkaa rautatieasemalta ja päättyy kirjastoon.  Tampereelle on junalla todella helppo tulla mistäpäin Suomea tahansa. Solmukohta, ja bussit kanssa kulkee. Tänne Ylöjärvelle tällä hetkellä on täysin suora bussiyhteys, vaikkakin ratikan tulo nyt sekoittaa linjoja. Saas nähä miten syksyllä selvitään. Pidän kuitenkin siitä, että julkisilla on helppo kulkea mihin päin Tamperetta tahansa. Olkoot koulu toisessa kaupunginosassa, tai täytyy käydä neurologilla Tayssissa, niin oma auto ei ole välttämätön. 

Suihkulähde Aleksanterin kirkon edessä, Hämeenkadun päässä

Keskusta on todella selkeä ja kompakti. Maamerkit, kuten Stockman, Koskikeskus ja Sokos ovat edelleen paikoillaan ja niiden avulla voi turistimpikin suunnistaa. Ihan kävelymatkan päästä keskustorilta on Laukontori, jossa voi fiilistellä järven äärellä. Kaikki on niin lähellä; työpaikka, ruokakaupat, leffateateri, iso kirjasto, kirpparit, liuta ravintoloita, divarit, bussipysäkit.

Plevna

Suosikkipaikkoja kun alan erittelemään, en voi olla mainitsematta Plevnaa. Kun puhun Plevnasta, tarkoitan Finnkinon elokuvateateria. Sen yhteydessä on myös ravintola Plevna, joka on kanssa oikein hyvä, mutta suuntaan paljon enemmän leffaan kuin Plevnaan oluelle. Plevna on todella laadukas teatteri, jossa on monta salia ja siellä tulee nähtyä mielenkiintoisimmat elokuvauutuudet. Henkilökunta on aina mukavaa ja täällä on tilaa katsoa elokuvia. 

Illan elokuva on ollut Vaiana

Ravintolat

Tykkään käydä ulkona syömässä. En ole mitenkään gurmeeruuan ystävä, (sillä raha) mutta on ihana vaan ravintolasa istua valmiiseen pöytään. Olen vanhempana huomannut Pizza vs. Hamppari tappelussa purilaisten voittavan ylivoimaisesti, joten nykyään suuntaan mieluiten syömään aina burgeria tai kiinalaista. Burgeripaikoista suosikejani ovat Naughty Brger, Pancho Villa, Speak Easy, Rouhea Ravintola Roast sekä pikapakoista Hesburger. Kiinalaisista ravintoloista suositelen kaikille Golden Unocornia, sillä siellä saa Suomen toiseksi parasta kiinalaista (Kempeleen Lucy Dragon on edelleen ykkönen). Pikku Kiinalainen sekä Lamminpään Dragon House ovat kanssa manitsemisen arvoisia mestoja. Kävin myös juuri testaamassa Itsudemo shusi paikkaa ja pidin kovasti, vaikken ole aiemmin shusin ystävä ollutkaan. 

Lamminpään kiinalaista tuli haettua usein noutona kun asuttiin Tohlopissa

Kirpputorit

En ole oikein ikinä ollut innostunut shoppailusta, se sananakin tuo mieleen vaatekaupoissa hengailun. Itse käytän mieluummin termiä kiertää kirpputoreja. Paras kirpputori Tampereella on Koivistonkylän Prisman yhteydessä oleva Silinteri. Siinä ei ole mitään muuta vikaa, kuin sijainti. Se kun ei sijaitse keskustassa. Lyhemmän kirpparikierroksen jos haluaa tehdä kannattaa suunnata Lakontorille. Sieltä löytyy Radio ja Tarina. Radio on joskus ollut Suomen suosituin kirppis ja minusta tuntuu että he elättävät tätä kuvitelmaa edelleenkin. Heidän myyjänsä ovat usein hyin töykeitä ja tavara on todella uutta. Harvoin tältä kirpparilta löydän mitään. Tarina taas on kiva piristysruiske ja siinä on kahvilapuolellakin mukava istua. Harvemmin Tarinastakaan löytöjä teen, mutta paikassa on todella kiva tunnelma. Pyynikillä sijaitsee vielä Kodin 2 niminen kirppis, jossa oikeasti on vanhaa tavaraa, mutta kanssa todella töykeä henkilökunta. 

Perinteisten kirpparien lisäksi löytyy pari Fidaa ja muutama Uff, joista löytää kyllä aina tarvittavan vaatekappaleen jos jotain tiettyä etsii. Tälle kesälle kaipasin kovasti farkkutakkia ja Uffistahan nappasin täydellisen, eikä tainnut maksaa kuin 8€. Lielahdessa on Punasen Ristin Kontti, Jonna kirppis sekä iso kierrätyskeskus. Varsinkin tämä uusi kierrätyskeskus on mieleeni, kun siellä myydään videoita! Satuimmepa kerran kesällä menemään automatkalle Kangasalle Pirkan kierrätyskeskus kirpparille ja sieltähän löytyi vaikka ja mitä. Harvoin minä kirpparilla yli parilla kympillä edes löydän tavaraa mutta tuolta löytyi. 

Viiden tähden elokuvadivari

Keskustan divareista täytyy ehottomasti mainita Lukulaari ja Viiden tähden elokuvadivari. Lukulaarista olen löytänyt paljon hyväkuntoisiat Tenavat sarjakuvia ja lastenkirjoja. Olen sieltä myös usein joululahjakirjoja löytänyt. Viiden tähden elokuvadivari on Tampereen yksi kärkijuttuja näin leffahullulle. Saatan helposti lasten vhs-hyllyn edessä viettää puolituntia, kun tarkastelen onko tullut jotain uutta. Kotimaiset dvd;t kanssa tarkastan joka kerta. Myymälässä voi myös tehdä vaihtokauppaa, eli vie vanhat leffasi sinne ja rahan arvosta ota muuta käytettyä tilalle. Tämä on todella kätevää, sillä näin olen päivittänyt monet elokuvat parempikuntoisiin tai uudempiin formaatteihin.

Konserttipaikat

Kävin Tampereela ensimmäisen kerran konsertissa marraskuussa vuonna 2009 katsomassa The 69 Eyesia Pakkahuoneella. Paikalle oli helppo mennä, sillä vaikken silloin asunut vielä Pirkanmaala, niin rautatieasemalta oli sinne selvät opasteet. Viimeisin keikka millä olen käynyt oli nyt kesäkuussa 2021, samalla Pakkahuoneen lavalla. Esintyjä oli Vesterinen Yhtyeineen. Pakkahuoneesta ei olemitään pahaa sanottavaa, sijainti on mainio, lava iso ja yleisön turvavälitkin hyvin huomioitu. Pakkahuoneella on myös oma pienempi Klubi puoli ja siellä on kanssa keikkoja. Tämä lava on intiimimpi ja sopii yhtyeille, jotka ei vedä isoa lavaa täyteen. Nykyään Sixtarit esiintyvätkin Klubin puolella, mutta se ei haittaa kun siinä pääsee lähemmäs itse artistia. 

Ekalta The 69 Eyesin Tampereen keikaltani

Tampere-Talossa olen kanssa ollut keikalla, mutta itse en niin konserttisaleista välitä. Niistä puuttuu semmoinen keikkatunnelma. Tampere-Taloa on remontoitu paljonkin ja nykyään siellä onkin  keikkapuoli, Sorsaklubi. Siellä näin The 69 Eyesin viimeksi ja keikkapaikkana oli oiken hyvä. Turvavälit oli tälläkin hyvin otettu huomioon. 

Ihan ydinkeskustassa oli ennen pieni ja intiimi Tähti, mutta se on jo poissa. Tähti oli ihan Tampereen yllä ja tykkäsin kyllä mestasta kovin, vaikka olikin hyvin iskelmävaikutteinen.  Olympiassa olen kanssa jonkun keikan nähnyt ja paikkana se on ihan ok. Yo-talolla on keikoissa vähän se ongelma, että siellä lava on niin pieni ja matala, että yleisöä ei oikein voi rajata. Lähes kuka vain voi hypätä sekaan bändin kanssa. Isolle yhtyeelle, kuten Popeda, Yo-talo on aivan liian pieni. Heidät kun siellä kerran näin, niin oli tavattoman ahdasta. Uusin suosikkikeikkapaikkani (ainakin kesällä) on Särkänniemen vieressä oleva Mustalahden Sataman Ravintola Kaisla. Siellä artisteilla on oma pavilijonki, joten keikka on tavallaan ulkona, mutta katoksen alla. Tämä on jotenkin ihana ja toimiva ratkaisu. Tällä hetkellä olisikin lippu Dingon keikalle Kaislaan, mutta saa nyt nähä peruuntuuko tapahtuma. 

Neljä Ruusua Kaislassa parivuotta sitten

Luonto

Tämä on yksi syy miksi Tampere on parempi kuin Helsinki tai Oulu tai mikään. Luonto on ihan lähellä. Tampere rakentuu Näsi- ja Pyhäjärven väliin, joten kävelymatkan päässä on mitä upeinta järvimaisemaa. Keskustorilta ei Pyynikille kävele kauaa ja mitkä maisemat. On uima-rantaa, metsää, puistoa, venelaituria, Särkänniemen puolella kivikkoa ja Särkän Tyrskyn kyydissä oikeasti pelottaa, että kohta lennetän järveen. Keskellä kaupunkia on leikkipuistoa, on Sorsapuistoa, on Koskipuistoa, on kukkaistutusta. Tohlopista voi löytä jopa laiduntavia lampaita. Arboretum eli upea kukkatarha on oikeasti kävelymatkan päässä ja maisemat hivelevät silmiä. Monesti kun ajatellaan että Tampere on ruma tehdaskaupunki, niin pitäisi muistaa että piippujen sijaan täällä on tosi paljon luontoa ja puistoja ihan vieressä. Näistä jokainen meistä voisi nauttia enemmän.

Arboretumin kukkia

Tyrskystä suoraan Näsijärveen

Hatanpäällä

Pyhäjärveä

Tervetuloa Tampereelle!

Pyynikin kevät

Mystinen hopeinen discomies

Otiskko kuvaa osuvasti synttärisankaria, vaikken ole jaksanut discoilla vuosiin. Vanhuus iskee. Ensivuonna pidetään ysäribileet. Nyt fiilistellään barbeilla, kakuilla ja korteilla.

Barbiet juhlivat synttärien lisäksi uutta kotia. Barbietalo nimittäin saatiin siirretyä lapsuudenkodista nykyiseen kotiini ja sisustus meni uusksi.

Porovoilepäkakkua ja suklavattukarkkikakkua

Belle

Esmeralda ja Pheobos

Roopen kuohuvaa

Onnea Puolen Hehtaarin Metsästä

Sen kun uidaan, sen kun uidaan

Lahjoja

Auringon alla

Kesäilta

Linnanmäellä

Mökkimaisema

Pikkuisen nenänpää

Kaverukset

Kivikaudella

Kyllä Karvinen sen tietää

Ensivuonna tulee nolla kolmosen viereen

Minä tänä iltana...

Hanat auki ja baanalle!

Musiikkihaaste

1. Biisi josta pidän ja jonka nimessä on väri: The 69 Eyes - Black
Tämä on helppo, Black on aivan loistava biisi. Liian harvoin tätä vain saa kuulla keikoilla.

2. Biisi josta pidän, jonka nimessä on numero: The 69 Eyes - 27 & Done 
Uusimman levyn eka sinkku ja toimii!

3. Biisi joka muistuttaa kesästä: Smurffit - Kesä Smurffimaan
Mulla ei oikeastaan ole kesäbiisejä, mutta aina kesällä tykkään kuunnella jotain kevyttä 90-luvulta. Tämä Smurffi on niiden toiselta Tanssihitit levyltä ja tuo sellaiset kauniin keltaiset lapsuuden kesäpäivät mieleen.

4. Biisi joka muistuttaa sinua ihmisestä jonka mieluiten unohtaisit: Juha Tapio - Kaksi Puuta
Yäk! Yäk! Yäk! Ja se ihminen kenet haluan unohtaa on tupla Yäk! Ja Juha Tapsa tripla Yäk!

5. Biisi joka täytyy soittaa lujaa: Turmion Kätlöt - Pirun Nyrkki
Voiko raskasta rokkia olla soittamatta lujalla? Ei voi!

Turmion Kätilöt Oulun edesmenneellä Club Teatrialla 2010

6. Biisi joka saa tanssijalan vipattamaan: Timbaland - The Way I Are
Yksi harvoja ulkomaisia "poppi" biisejä, joita joskus soitetaan baareissa ja jonka meikä tunnistaa. Aikoinaan lukioikäisenä katsoin Voice kanavan Killer Karaokea ja tämä biisi jäis sieltä päähän. Juurikin tämä versio, missä manitaan Pamela Andersson.

7. Biisi autoiluun: Danny - Kuusamo
Olen vasta autokoulussa ja aina kun olen autojen kyydissä yleensä soi radio. Aina kuitenkin Kuusamoon autolla mennessä edes kerran pitää Dannyn Kuusamo kuunnella

8. Biisi lääkkeistä/huumeista tai alkoholista: Dingo - Huumeita Japaniin
Toinen vaihtoehto olisi ollut Popedan Huumetta, mutta kyllä Dingo on tässä sarjassa kovempi.

9. Biisi josta tulen iloiseksi: Alexander Rybak - Fairytale
Vihasin tätä biisiä alunperin, mutta mitä enemmän kuuntelin, sitä enemmän tyksätyin.

10. Biisi josta tulen surulliseksi: Pariisin Kevät - Odotus
Tämä on todella hyvä biisi, ei välttämttä surullinen, mutta kauniin haikea.

11. Biisi johon en koskaan kyllästy: Popeda - Kerantti Karoliina
KERSTI! Tämä on toinen niistä biisestä, joka kuvaa minua. Kerstiin ei vain voi kyllästyä, ei voi!

12. Biisi varhaisteiniajoiltani: Olavi Uusivirta - Me Ei Kuolla Koskaan
Ensimmäinen "itse löydetty" artisti ja Me Ei Kuolla Koskaan kipaleessa on oikeasti mielettömät sanat.

13. Biisi 70-luvulta josta pidän: The Ramones - Blitzkrieg Bop
Piti ihan miettiä mitkä ovat sellaisia yhtyeitä 70-luvulta jota kuutelen. The Doors tuli ekana mieleen, mutta heidän parhaat bisinsä ovat 60-luvulta. Siksi mennään Ramonesilla, joka on oivaa punkkia.

14. Biisi jonka haluaisit kuulla häissäsi: Yö - Jään Sun Viereen
Tähän perusteluna on ositain se, että mieheni on kova Yö fani. Kappae itsessään on kyllä kaunis.

Yö Tampereen Tähdessä 2018

15. Coverbiisi josta pidän: Marilyn Manson - This Is Halloween
Tim Burtonin Painajainen Ennen Joulua tunnuskappaleesta Marilyn Manson on tehnyt astetta creepimman, hienon version.

16. Klassikkobiisi joka on suosikkisi: Uriah Heep - Lady In Black
Uriah Heeppiä voi kait pitää klasikkkoyhteenä. Laidy In Blackissa on jotenkin mahtava poljento, rento mutta erittäin toimiva.

17: Biisi jonka laulaisit duettona karaokessa: Raptori - Oi Beibe
Voisin laulaa ihan mitä vain kyllä duona karaokessa, mutta Raptoria vedettiin kaverin kanssa oikeasti jo edesmenneessä Oulun Tähdessä.

18. Biisi syntymävuodeltasi: Fröpelin Palikat - Leijonan Metsästys
Piti ihan googlata lauluja vuodelta 1991 ja aikamoinen klassikko löytyikin. Tätä on lapsena tullut laulettua ja on muuten nerokas kappale.Tykkäsin muuten lapsena aivan älyttömästi tuosta laulajasta, pidin häntä tosi söpönä.

19. Biisi joka saa ajattelemaan elämää: Backsteet Boys - Everybody (Backstreet´s Back)
Viime hetken vaihdon Uuden Lordin Kirkosta Bäkkäreihin, koska Bäkkärit ovat niin tärkeät. Everybodya on tullut kuunneltua ja tanssittua niin paljon, juurikin introinen versio mikä on musiikkivideossa. Everybody on hyvän fiiliksen biisi ja aina kun Everybodyn kuulee ihan missä vaan, siihen ei ovi kuin heittäytyä. Ja elämässähän pitää heittäytyä, vaikka musiikkivideossa onkin muumio, ihmissusi, vampyyri ja vaikka ketä.

 20. Biisi jolla on paljon merkityksiä sinulle: Yup - Rakkaus On Pesti Hulluuteen
Itseasiassa mulla ei ole biiseillä usein niin merkityksiä. Tämän merkitys on lyhyt ja ytimekäs; ensirakkaus.

 21. Biisi josta pidän, jossa on henkilön nimi: Maj Karma - Sid ja Nancy
Yläasteikäisenä Maj Karma oli kova bändi ja onhan se vieläkin, mitä kuuntelee näitä vanhoja levyjä. Lalussa soi vapaus.

22. Biisi joka lykkii minua eteenpäin: Neljä Ruusua - Älä Luovuta
Voimabiisini, käy kaikkeen. Aiheeseen kun jouduin työttömäksi tämä kanusti eteenpäin. Tai silloin kun on parisuhteessa ongelmia, tai ei jaksa opiskella. Kaikkeen; Älä Luovuta! Toimii keikoilla muuten pirun hyvin.

Neljä Ruusua Särkänniemessä 2019

23. Biisi joka jokaisen olisi kuultava: Santeri Kinnunen - Teistä miehen teen (elokuvasta Mulan)
Valitsin selaisen kappaleen, jota varmaan monet eivät ole kuunnelleet joko ollenkaan, tai eivät ole kuunnelleet ajatuksella. Biisin sanoituksissa on mahtavaa voimaa ja sävellyksessä mieletön poljento. Rakastan Kinnusen tyyliä laulaa tätä laulua.

24. Biisi hajonneelta bändiltä, jonka toivoisit vielä olevan kasassa: 51 Koodia - Kahleet
Koodit olivat sellainen teini-iän bändini, jonka kanssa löysin itse. He olivat liian kevyttä heviksi ja liian raskasta rockpopiksi Itselleni niiden biisit toimivat vieläkin.

25. Edesmenneen artistin biisi, josta pidän: Kirka - Hetki Lyö
Edesmenneistä muusikoista minulla ei ole erikoisesti suuria suosikkeja. Kirka ja Hetki Lyö oli lasuuden suosikki, kun 8 vuotias näin Kirkan jossain Elämä Lapselle konsertissa tekkarissa. Olen muuten istunut Kirkan sylissä, kun hän jakoi nimmareita Zappeliinissä. Äidille osoitettu nimmari on vielä tallessa.

Kirkan nimmari äitille

26. Biisi josta tulee fiilis, että haluaisin rakastua: Stig Rästa & Elina Born - Goodbye For Yesterday
Öö, tämä halaisin rakastua aihe on minusta vähn hämmentävä? Otin nyt kappaleen, mikä on kaunis erorakkauslaulu euroviisusta Virosta vuodelta 2015. Laulussa erotaan, mutta siinä on toivon kipinä ja taustalla kuulen halun rakastua uudelleen. Olin kyllä pettynyt, kun viisuissa tämä ei menestynyt kärkisijoille, äänestin.

27. Biisi joka saa sydämeni särkymään: Tehosekoitin - Hetken Tie On Kevyt
Edellinen kappale olisi voinut sopia tähän, mutta Tehiksen Hetken Tie on Kevyt on niin haikea, kaunis ja surullinen tunnelmaltaan, että se särkee sydämen pelkällä kuuntelulla.

28. Biisi artistilta, jonka ääntä rakastat: The 69 Eyes - Still Waters Run Deep
Elämäni rakkain biisi elämäni rakkaimmalta lauajalta. Kuunnelkaa Jyrki Linnankiven ääntä ja hiljentykää.

29. Biisi jonka muistat lapsuudestasi: Smurffit - Länkkärismurffi
Mikä vain Smurffi kuvaa lapsuuttani, muta Cotton Eye Joesta tehty Länkkäriväännös on mainio. Alkuperäinen biisi kulkee itelleäni nimellä Länkkäribiisi, jote Länkkärismurffi on just paras siihen. Missä maan sankaria tarvitaan, sinne mä säntään auttamaan. Kaunista Smurffiinaa pelastamaan, Länkkärismurffi ratsastaa!

30. Biisi joka muistuttaa minusta itsestäni: Dingo - Levoton Tuhkimo
Dingo iski kova ja korkealta kun olin 12 vuotias ja on pitkällä tähtäimellä varmasti yhtye joka eniten on vaikuttanut musiikkimakuuni. Ilman Dingoa suomirock ja goottirock skene ei olisi ikinä auennut minulle. Levoton Tuhkimo on eka fanittamani Dingon biisi ja varmasti siksi se tärkein ja samaistuttavin.

Päivä Euro Disneylandissa

Viimeisimmän pariisinmatkani koin huhtikuussa 2014. Tuolloin pyhitn jälleen yhden päivän unelmieni lomakohteelle eli Pariisin Disneylandille. Suunnittelin tuota Disneypäivääni pitkään, katselin mitkä kohteet haluan käydä läpi ja viettää sen ehdottomasti ilman mitään kiirettä ja stressiä, vain nauttia Disneyn taiasta.

Harkitsin jopa Disneyland lipun ostoa ennakkoon, mutta nuorena ja luottokortittomana se ei onnist. Onneksi olin liikkeellä heti aamusta, joten porteilla ei ollut jonoa lähes lainkaan.

Ruususen Linnan edustalla

Heti alkuunsa sain ihailla puiston uskomatonta kukkaloistoa. Aristokateista oltiin tehty mitä uskomattomimpia luomuksia. Kaupoilla kävin myös suh alkajaisikis, sillä aina niistä ihania matkamuistoja ja tuliaisia löytyy. Muistan Suomessa olloin tolloin aivan kamalat loskailmat, joten nautin täysin siemauksin Pariisin kevään lämmöstä.

Bambi, Kalle ja Kukka toivottavat kanssa vieraat keväisesti tervetulleeksi

Jokaisen Disneyland matkani olen kiertänyt puistoa vasemmalta oikealle ja Tomorrowland on aina jänyt kokematta. Nyt siis päätin upota sille puolelle ensin ja löysin Buzz Lightear Laser Blastin, jonne oli Fast Pass myös tarjolla. Fast Pass toimii siten, että tunget oman lippusi Fast Pass laitteen läpi, ja saat sieltä erillisen lipun, josa lukee kellonaika. Siihen kellonaikaan pääset kyseiseen laitteeseen jonon ohi. Kaikissa kohteissa ei Fast Passa ole, mutta ne joissa on, kannattaa se hyödyntää. Ei nimittäin maksa mitään. Kävin tässä Buzz laitteessa kahdesti, ensin normaalisti ja toisela kerralla Fast Pass jonoa käyttäen, joka säästi kyllä aikaani romasti.

Buzz Lightear Laser Blast muistuttaa hyvin paljon Powerpark huvipuiston Kummitusjunaa, siinä mielessä, että molemmissa on ase (Buzzilla laser pyssy), jolla pitää ampua punaisa valoja ja jos ampuu, niin tapahtuu jotain. Lopussa myös ammunnan pisteet on esllä. Sillä voi kilpalla kaverin kanssa jos tykkää. Itse ajelu on todella hauska, tuolee ihan sellainen avaruusrangeri fiilis.

Laitteen vierestä löytyi tietenkin Toy Story aiheinen avaruuskauppa. Sieltä ostinkin pinen sukkulan, jonka sisällä on nuita vihreitä ufoukkoja.

Äskön olimme avaruudessa ampumassa, joten nyt päästään lentämän. Orbitron kohteen kyydissä pääsee itse lentämään ilmojen halki Heimo Huiman lailla ja täytyy myöntä, että tämä kohde jänitti minua. Sinne oli myös yhdet pisimmät puiston jonotusajat, lähemmäs tunti. Tosin laitteessa ei ole monia paikkoja, joten on ymmärrettävää, että jonotus kestää. Kyyti tuntui minusta hurjalta ja käsilaukusta sai pitää tiukasti kiinni. Hyvä kun silmälaseja uskalsin pitää päässäni.

Kapteeni Nemo kohde oli tuolla vierailullani kiinni ja Space Mountainiin en vain uskaltanut, vaikka olen sen aina halunnut kokea. Olen lukenut, että tämän hetkinen Space Mountain on jo mones versio ja tässä kyydissä menee pää alaspäin. Siksi sihen en uskaltanut. Muuten pidän vuoristoradoista, mutta minua ei saa laittaa nurinkurin. 

 Viimeinen kohde itseleni Tomorrowlandin puoleta oli Autopia. Käytnnössä autot liikkuvat itsekseen, joten enmmän keksityin vain katselemaan maisemia. Ole ymmärtänyt, että tämä kohde oli yksi walt Disneyn henkilökohtaisia suosikkjea Kalifornian puistossa, joten senkin takia elämys piti kokea.

Sympaattiset Pixarin robotit Wall-e ja eva

Pitihän Ruususen linna käydä tutkimassa, ja sielä löytyikin nätti ikkuna.

Ei herätetä prinsesaa...

Ikkunaostoksilla töräsin Cruellaan

Kevät oli puistossa isosti esillä ja kevätparaati kanssa tuli nähtyä

Ruususen Linnasta päätyi takapihalle, missä sijaitsee valloittava Fantasyland. Tämä onkin puiston lempipakkojani. Kaikki satumainen sijaitsee juuri täällä.

Kuuluisan Dumbon selkään en ole aiemmin saanut noustua, jote oli jo aikakin. Dumboon oli kanssa pitkä jonotus ja ai hurja, miten lujaa Dumbo lentää. Olin kuvitellut tämn olevan rauhallisempi versio Orbitronista, mutta lujempaahan tällä pääsi. Korkeutta sa myös itse vaihdella ja vaikka kuinka matalalle koitin ohjata, niin Dmbo oli lentää pilviin asti. Turvakaaret olivt olemattomat, niin että ihan oikeasti pelotti. En olisi Dumbon lennosta ihan nöin raisua odottanut, hyvä että otin lasit poies. Dumbojen alla lepää kyllä kaunis vesielementti, joten hyvin tunnelmallinen ja sirkusmainenkin kohde on kyseessä.

Hullun Hatuntekijän Teekupit ovat itselleni ihan klassikokohde ja kyytin pääsee mukavan helposti. Pyörintää saa itse vaihdittamalla lisää. Tässä teekupposissa tuntuu ihan oikeasti, kun hyppäisi Ihmemaahan.

 Ensimmäsitä kertaa pääsin Fantasylandissa Lumikki seikkailun kyytiin. Dark Ride oli yllättävänkin synkkä, vaikka kertoi kivan kronologisesti Lumikin tarinan. Jotekin tuntui kuin koko elokuva olisi saanut lisää syvyttä, kun pääsi kirjaimellisesti kokemaan sen Lumikin ahdinkon metsässä. Onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin.

It´s A Small World veneajelu kuuluu Disneylandiin ja siellä tuli kanssa piipahdettua. Sisällä on monia eri maailmoja luotu nukkerobotiikalla.

Tässä on jotain klassista, vahaa Disneytä

Kimalletta tivolissa

Pinokkio aiheiseen Dark Ride ajeluun oli myös mahdollista osallistua. Kyyti ei valitettavasti tuonut yhtä isoa wau-elämystä mitä Lumikki, mutta alkujuliste on lupaava. Peter Pan aiheinen kyyti puistosta myös löytyi, mutta tuolloin se oli remontissa.

Puistosta löysin myös itselleni täysin uuden suosikkilaitteen: Le Pays des Contes de Fées. Käytännössä tässä kohteessa istahdetaan veneen kyytiin, joka seilaa läpi miniatyyristen Disneymaailmojen: Erikin linna, Bellen koti, Hirviön linna Miekka kivessä, Ihmeiden onkalo jne. Kyyti oli uskomaton ja niin miniatyyrit upeita. 

Kääpiöiden mökki

Erikin laiva ja linna

Belle kylillä

Kuka uskaltaa Ihmeiden Onkaloon?

Se on taikalamppu

 Veneen satamasta kuulin junan tuksuttavan ja siellä oli Ukko-Pekka raiteillaan minua odottamassa. Varmasti ranskalaiset katsoi ihmeenä, kun yski manselainen laulaa suomeksi: Ukko-Pekka on se raiteillaa, on se raiteillaan, piippu tupruttaa!

Eihän Pariisia voi kokea ilman Notre Damessa käyntiä. Tämä nyt ei liity itse puistoon mitenkään, mutta aina Notre Damen Katedraalissa herkistyn Quasimodon ja Esmeraldan tähden.

Aamuisen kevätparaatin jälkeen pääsin näkemään myös perinteisen paraatin, jossa ihanat Disneyhahmot pyörivät ja tanssvat ja laulavat.

Hyvät Haltijattaret

Hertta Kuningatar

Jep, Koukkuhan se

Maija Poppasesta ja Pertusta löytyi ihana kukka-asetelma

Pikkuhiljaa Fantasylandista siirryin Adventurelandin puolelle. Kummituslinnassa kävin, sekä huisin hurjassa Big Thunder Mountainissa. Siellä en tosiaankaan uskalla käyttää silmälaseja, vaihti oli niin kovaa. Tämä kohde kiehtoi kuitenkin niin lujasti, että otin siihen ensimmäisen kyydin jälkeen vielä Fast Passin. Jonottaminen ekaan ajeluun vei nimitäin lähes parituntia.

Fast Pass aikaa odotellessani seilasin Caribian vesille, josta löytyi kunnon piraatin elämää.

Merirosvoseikkailu, sen haluaisin kokoea, vaikka tulenkin merisairaaksi helposti

Aasi vahtivuorossa

Luurankojen aarteita

Päiväni puistossa oli ohi ja sain kyllä kaiken koettua, mitä olin etukäteen suunnitellut. Suunnan vaihdos heti puiston kiertämisessä antoi heti uutta perspektiiviä ja tämä viimeisin Disneylandissa käyntini on jäänyt suosikikseni. Sain jopa pienimuitoisen ähkyn ja koen, ettei ihan vieläkään tee mieli Pariisin Disneylandiin lähte uudestaan. Kalifornian puisto taasen on jo kutkutellut ajatuksissa pidempäänkin.

Tämä kuva voi kiteyttää tunnelmani Disneylandista:

Olen jo aieminkin kertonut miksi juuri Dsneyland Pariisi, mutten ole esitellyt tätä yhtä isointa syytä.

Tämä satukirja on nimittäin yksi isoin inspiraationi kohde juurikin Pariisin Disneylandiin. Aluksihan se tunnettin nimellä Euro Disney, sillä on ensimmäinen (ja toistaiseksi ainoa) joka sijaitsee Euroopassa. Ankanpojat sekä Tepa käy eri kohteissa ja sillä tavalla niitä esitellään lukijalle. Big Thunder Mountain, Hatuntekijän Teekupit, Liisan Labyrintt, Pirates of The Caribbean ja Orbitron ainakin esitellään tässä kirjassa, joten ei ihme että tämmöinen pikku Disneyfani on aina ne halunut kokea.