Joulutarinoita

Olenkin aiemmin kertonut pitäväni erityisesti Mauri Kunnaksen jouluisista tarinoista, sekä Miinan ja Manun talvisista seikkailuista. Jouluaattona minun onkin tapana käpertyä pehmoiseen ja katsoa Joulupukin Kuumaa Linjaa sivusilmällä, niin että luen näitä lapsuuden suosikkikirjojani samalla. Mauri Kunnaksen ja Teutorin lisäksi minulla on muutama muukin tärkeä joulusatu, jotka esittelen tässä. 

 Aku Korvatunturilla
Tässä on yksi vanhimpia lastenkirjojani. Kirja kuuluu siskolleni, joka piti lapsena suunnattomasti Aku Ankasta. Tässä kirjassa Aku, ankanpojat ja Roope- setä lähtevät Korvatunturille etsimään joulupukkia, koska Roope haluaa nähdä hänen kultakaivoksensa. Kirjassa ollaan ulkona ja siinä on mieletön kuvitus. Kaikki on piirretty jollain liiduilla tai akryylimaaleilla tai sellaisilla. En niin hyvin nuista välineistä tiedä, mutta kuvitus on siis ihan uskomaton ja mieleenpainuva. Siksi tämä kirja taisi olla aikoinaan myös siskon lemppari ja on siksi lapsuudenkodissamme. Vanhakin se on, ainakin 80-luvulta. Korvatunturilla sitten nähdään revontulten loisto ja kohdataan itse Joulupukki ja koetaan jouluyön taikaa. 

Ankkalinnan Valkea Joulu
Kun edellinen on upea kuvituksinen lapsuudesta, niin tämä taas on uudempi. Kirja itsessään on vanha, mutta olen tämän vasta aikuisiällä ostanut. Akkalinassa ollaan kipeitä ja haaveillaan lumisateesta. Ankanpojat tahtovat Lappiin, Mikki porukoineen taasen etelän lämpöön. Matkatoimiston tiloissa ankanpojat törmäävät Minniin ja he kertovat toisilleen matkasuunnitelmistaan. Onneksi Mikki kuitenkin paranee ja lunta sataa Ankkalinnaan ja kaikki viettävät sittenkin joulua yhdessä ja ulkoilevat valkoisessa lumessa. Jotenkin tuo lumi on niin tärkeänä osana tätä tarinaa, että siksi pidän kovasti kirjasta.

 Mummo Ankan Joulu
Ehkä Aku kirjoista minulle se nostalgisin ja rakkain. Tarina on yksinkertainen; Roope pitää joulua vähän humpuukkina, ja Aku pääsee myöhän töistä. Aattona sataa lunta niin, että auto ei lähde käyntiin ja ainoa keino päästä Mummolle on saada Roopelta reki lainaksi. Onneksi Roope heltiää joululle ja sukulaisille ja innostuu itse tulemaan mukaan. Aukeama missä matkustetaan reellä mummolle, on jotenkin niin idylli ja kaunis, että sillä nousee minun jouluaattoaamuni riemu korkealle. Mummolassa on juhla ylimmillään.

Nalle Puhin Joulu
Toinen hyvin tärkeä kirja lapsuudestani. Nalle Puh kun on ihan pienestä pitäen ollut suosikkihahmoni. En osannut edes lukea, kun katsein kirjan kuvia ja edelleekin ne minua ihastuttavat. Varsinkin Puhin känyti Risto Reippaan luona. Puh ei ole ajatellut joululahjoja lainkaan ja ihmettelee, miksi Ristolla on pyykkiä kuivmassa jouluna takassansa. Risto nauraa, että sukkiin on tarkoitus laittaa joululahjat. Niimpä Nalle Puh vie ystävilleen sukat ja nukahtaa tuolilleen, miettimään lahjoja. Mutta voi ei, on aamu ja lahjat unohtui antaa. Kaikki ystävät ovat ovella kuitenkin kiittämässä, sukat ovat mitä mainioin lahja. Nasu käyttä pipona, Tiikeri makuupussina ja Kani porkkanan lämmittimenä. Nalle Puh saa itse lahjaksi monta hunajapurnukkaa. Tämän kuvitus on jotenkin niin mielikuvitusrikas ja itse tarinakin. On todella suloista miten Puolen Hehtaarin Metsän asukkaat saavat niin paljon lahjasukista irti, vaikka Tiikerin raidallinen makuupussi näyttää aika pieneltä hänelle.  

 

Kissimirrin jouluaatto ja Tosca-kissan joululahja
Näihin kirjoihin tutustuin kirjaston kautta. Anne Mortimerin kuvitus kissoista on todella lumoava ja näissä kuvitukissa on aito joulun henki läsnä. Vaikka kissat asuvat aika Amerikkalaisissa taloissa, niin heidän kodeissaan on kuitekin sitä joulun lämpöä mitä tunnen myös omassani. Kirjassa tarina on sivuosassa, sillä kuvitus on niin rikasta ja kaunista. Näiden kissanpentujen turkkiin niin kovasti haluaisin painaa pääni ja silittää pehmoisesti leuan alta. 

Kissimirri

Tosca-kissa

Mintun Joulukirja
Maikki Harjanteen Mintuista olen aiemminkin kertonut ja tämän joulukirjan löysin huuto.netistä. Omistin kirjan lapsena ja muistan lukeneeni sitä usein ja että tarinassa oli mukana jokin tonttu. Kirja kertoo Mintun ja isoveli Villen jouluvalmisteluista ja niissä on ihanaa kotikutoisuutta ja suomalaisuutta. Pihalle tehdään lumilyhtyjä ja itse kaiverretaan perunasta leimasin. Minäkin tein niin joskus 6-vuotiaana, huonoin tuloksin tosin. Folke tonttu piristää lapsia tuomalla oman joululahjansa ja on muutenkin hengessä mukana oleva kotitonttu. 

Barbien Jouluyllätys
Barbiekirjoihin hurahdin uudestaan ja kyllä olen näistäkin kirjoista aina tykännyt, vaikka ovat suht uudempia kuin muut kirjani (eli 90-luvulta). Juonet kirjoissa ovat välillä typeriä, mutta kuvitus on kaunista ja hahmot minulle tuttuja. Jouluyllätyksen ostin joskus 10-vuotiaana divarista ja aina olen tätä myös fiilistellyt. Skipper jää Tommyn ja Shellyn vahdiksi Barbien ja Kenin mentyä ostoksille. Skipperilä on tarkoitus opettaa lapsille kärsivällisyyttä ja saada heistä apua jouluaskareisiin.  Lapset tekevät pipareita, askartelevat lahjoja, koristelevat kuusen ja haluaisivat kovasti pulkkamäkeen, mutta tarjottimet eivät oikein mäellä luista. Barbien ja Kenin tultua kotiin ylläri oottaa pihalla; oma kelkka. Siitä saadaankin riemua pitkäksi aikaa. Tässä kirjassa on jotain oleellista saatu irti joulun odotuksen ihanasta kutinasta.

 

Enää meidän ei tarvi odotella. Joulu on täällä. Hyvää Joulua!

Jouluaattoni kulku

Monilla meilla on omia jouluperinteitä, ilman niitä joulu ei tunnu joululta. Itselläni jouluaatto on jo monia vuosia mennyt samalla kaavalla ja toivon, että niin käy tänäkin vuonna:

Aattoaamuna on ollut ulkona valkoista

Herään jouluaattoaamuna siinä kahdeksan maissa ihanaan hämärään, kun sisko ja äiti vielä nukkuvat. Hiippailen yöpaita päällä olohuoneeseen, jossa sytytän kuuseen valot ja muut valosarjamme, joita on ainakin ikkunan edustalla, takassa, olkkarin pöydällä ja Mikki Hiiren Jouluaatto -kuvaelmassani. Aamuhetken käytän katsomalla Joulupukin Kuumaa Linjaa ja samalla luen vanhoja, lapsuudesta tuttuja Joulukirjojani: Mintun Joulu, 12 Lahjaa Joulupukille, Miinan ja Manun Jouluaatto ja Kissimirrin Jouluaatto. Syön palasen joululimppua, jonka päälle päätyy palainen poroa ja avaan Wiener Nougat paketin. Äiti ja sisko heräävät aamuun ja vaihdamme joulukortteja ja saan nimipäivän lahjan, sillä toinen nimeni on Eveliina. Aamu menee rauhallisesti television ääressä ja siskon kanssa pelataan erä Skib-poa.

Tein meidän Boriksesta piparin

Jouluiset lastenkirjat kuuluu minun aattoaamuuni

Lumiukon jälkeen olen viimeistään vaihtanut päivävaatteet ylleni ja lähden käymään happihyppelyllä. Riippuen lumen määrästä otan potkurin mukaani ja käyn viemässä jouluterveiset perhetutullemme äitini kanssa ja yksin ystävilleni. Samalla vaihdamme jouluahjat ja sovimme, että tapaamme jonain välipäivänä lautapeli-illan merkeissä. Lumi-ilmalla käyn läheisellä rinteellä vähän laskemassa potkurimäkeä.

Miranda Braz ja Esmeralda Barbie ovat aattona poroajelulla

Ulkoilun jälkeen alamme pikkuhiljaa lämmittämään joulusaunaa. Sitä odotellessa tulee syötyä joululimppua ja katsottua The Joulukalenterin viimeinen jakso ja muuten vain odotettua iltaa. Auttelen äitiä mätimössön teossa ja fiilistenen ihanaa joulutunnelmaa Boris sylissäni. Saunan jälkeen syön ateriani huoneessani tietokoneen ääressä. Siellä laitan pyörimään Muumien Joulujakson, jota rakastan niin kovasti. Ateriaani kuuluu uunijuureksia, perunalaatikkoa, lanttulaatikkoa, lohta, poroa ja rosollia.

Rakas Noki meidän saunan lauteilla

Boriksen ensimmäinen joulu meillä

 Iltasella joulujuhlamme alkaa huipentumaan, sillä vuorossa on Disneyn piirretyt. Samu Sirkka ohjelma toimii meillä joulupukkina ja sitä katsoessa avaamme joululahjat. Se jännityksen tunne, mikä oli lapsuudesta joulupukin tulossa, on siirtynyt minulle Samu Sirkan ohjelmaan. Kyllä minulle näin aikuisenakin joululahjat kuuluvat jouluun samalla tavalla kuin joulukoristeet, ruoka ja lumi. Enään niiden lahjojen ei tarvitse olla niitä Barbeja mitä pienenä, vaan ilahdun siitä, että joku on muistanut minua. Myös vanhemmiten on tullut se antamisen ja yllättämisen ilo itsellenikin. On ihana nähdä äitin ja siskon kasvot, kun he avaavat minulta saamansa paketin. Mainoskatkoilla availemme lahjoja ja itse ohjelmassa ihastelen sitä, miten joulun tunteen voi saada animaatioon niin voimakkaasti. 

Viime vuotisia lahjojamme joulukuusen alla

Joko ennen Samu Sirkan joulutervehdystä tai rauhallisesti sen jälkeen, katsomme siskoni kanssa (ja joskus äiti on seurana) Mikki Hiiren Jouluaatto vhs-kasetin. Se on aivan uskomattoman ihana elokuva ja vie jouluintoni pieneen haikeuteen ensi vuodeksi. Lopulta viemme lahjat huoneisiimme ja siivoamme lahjapaperit olkkarin lattialta. Äitini haastaa minut erään Suomirock- triviaa ja tänä vuonna on sen kakkosversion vuoro, joten aattoilta vaihtuu yöksi keittiön pöydän äärellä, kun haastamme toisiamme hauskan kilpailun tiimellyksessä. Samalla keitämme iltateetä ja syömme herkullisia mätimössöjä ruisnappien kanssa. Maate menen vasta puoliltaöin hiukan haikein tunnelmin, koska tiedän että seuraavaa joulua tarvitsee odottaa taas kokonainen vuosi. Onneksi ihana joulun tunnelma pysyy kuitenkin yllä vielä pitkään, kun joulupäivänä ja tapanina saa syödä jouluruokia ja suklaita ja ihastella koristeita.

Tämän Mikki Hiiren Jouluaatto- figuri kokoelman sain siskoltani, joka oli ostanut tämän Chesterin Disney Storesta. Tässä on meidän joulumme kuvaelma, joka pääsee tänäkin vuonna jollekkin näkyvälle paikalle.

6. Luukku

Hyvää 100 vuotis syntymäpäivää Suomelle ja suomalaisille. Kuudennesta kalenterin luukusta monesti minulla on tullut esiin suomenlippu, muttei näköjään tänä vuonna. Eilen itsenäisyyspäivän aattona katsoin sivusilmällä Rauni Mollbergin Tuntemattoman Sotilaan ja tänään uhrasin aikani vielä katsomalla Edvin Laineen version. Kaikki kolme Tuntematona tuli katsottua nyt tänä juhlavuotena. Suosikkini menee uudemmasta vanhimpaa, sillä en vain oikein välitä mustavalkoisista elokuvista. Kirjoitin toiseen elokuvapainotteiseen blogiini jutun 100 suomalaisesta hyvästä/vaikuttavasta elokuvasta ja sen voitte käydä lukemassa täältä. Montako olette nähneet? Toivottavasti joku inspiroituu tämän perusteella jonkun näistä leffasta katsomaan.

Itsenäisyyspäivän suklaina oli Fazerin valkomaitosuklaa ja Pandan enkelisuklaa.

Itsenäisyyspäivänjuhlinta on meillä ollut rauhallista. Boriksen kanssa piipahdettiin pakkasella ulkona ihailemassa lunta ja liehuvaa suomenlippua. Joulutorttujen toisen satsin leivoin tänään, miehelle luumu- ja itselle vadelmahillolla. Juhlapäivän kunniaksi halusin tehdä astetta perempaa ruokaa ja kyllä poronkäristys muussilla ja salaatilla maistuikin The Joulukalenteria katsoessa. Kynttilöitäkin olen pitkin päivää poltellut. Päiväni elokuva oli ihana jouluklassikko Mutta mitä tapahtui joulupukille? ja samalla tuli naposteltua suklaita ja kudottua uusia villasukkia. Linnanjuuhliakin telkkarista sivusilmällä pätkän katsoin ja ilahduin kovasti kun vieraana olivat Minttu kirjojen luoja Maikki Harjanne, näyttelijä Vesa-Matti Loiri ja uuden Tuntemattoman ohjaaja Aku Louhimies. Näin illasta kävin viellä puolentunnin sauvakävelyllä ja ihailemassa muiden jouluvaloja. Kaunista ja kylmää oli, niin kuin tähän aikaan vuodesta Suomessa kuuluu ollakkin.

Salaiselta jouluystävältä sain suomenlippu tuikkuja.

Umpijouluttajana fiilistelen ja tunnelmoin joulukalenterien avulla. Vaikka olenkin jo 26 vuotias, niin minulla on 4 joulukalenteria ja television kautta seuraan viittä päivittäin. Nyt näin sairaslomalla ollessani minulle kun on aikaa, niin mikäs sen parempaa kuin joulujutuilla tunnelmoiminen. Siitäkun tulee itselle parempi olo ja näin ollen auttaa paranemista. Heinähattu ja Vilttitossu Joulun jäljillä ja The Joulukalenterin omistan dvdllä. Yle areenasta taas tulee katsota Tonttu Toljanteria Muorin töissä, Olga P. Postisen joulunviettoa, sekä välillä myös uutta Huiman Hyvää Joulua. Karvakuonojen jouluakkunakalenterinkin dvdllä omistan, mutta koska jaksot on siinä niin lyhyitä se tulee mieluummin katsottua aina kerralla.

Vanhin joulukaelnterini on tänä vuonna tyhjä. Se on kankainen kuusi, jossa on pieniä pussukoita.  Lapsena aina äiti täytti kalenterin joka päivä pikku lahjalla, kuten pyyhekumilla, Barbin vaatteella, kynällä, tarroilla ym. Vanhempana kun ei enään saman katon alla asuttu, niin sisko on joskus tehnyt täytteet kalenteriin ja antanut ne minulle. Silloin täytteenä on kuvia idoleistani ja joskus luukkuun on tarkoitus ollut laittaa halvalla ostettu dvd, muta eihän ne niihin mahdu. Joskus olen kalenterin taas täyttänyt itse suklailla tai lappusilla, joissa on joulutekstejä. Tänä vuonna jätin kuusen tyhjänä koristeeksi, kun olin liian laiska täyttämään sitä.

Suklaakalenteri on toinen vanha perinteeni. Sen täytyy ola halvinta laatua ja kivalla kuvalla. Jokin muistikuva minulla on, että lapsena näitä kalentereita oli saatavna erilaisilla kuvilla, mutte viime vuosina on vain tätä yhtä kuvaa ollut myynnissä. Joskus olen omistanut hienon Fazerin kalenterinkin, mutta vähän liian fiinejä suklaita se sisälsi makuuni. Paperikalenteri on kanssa ollut aina. Ennen ne tuli lehtien välistä tai mukana, myöhemmin äiti oti työpaikaltaan. Nykyään ihmettelen miten paperikalenterit ovat ihan jättimäisen kokoisia ja hirmu kalliita. Viime vuoden kalenterin löysin kirjakaupan alelaarista ja vasta sen jälkeen kävin Tampreen Tallipihalla ja löysin unelmieni kalenterin. Sellaisen olisinkin ostanut tänä vuonna, ellei siskoni olisi Briteistä lähettänyt minulle ihanaa Lumiukko kalenteria.

Uusin perinne on Veikkauksen arpakalenteri. Viimeisten parin vuoden aikana olen tämmöisen kalenterin saanut appiukoltani ja onhan se tuonut jännitystä elämään. Tämän vuoden uusi kalenterituttavuus on kirjakalenteri. Joulufoorumilta luin, että Mauri Kunnakselta julkaistaan tänä vuonna sellainen kalenteri, joka sisältää 24 pirntä kirjaa. Pienen tutkiskelun jälkeen sain selville, että nämä kirjat sisältää tarinoita jo julkaistuista Kunnaksen teoksista ja niinpä pääätin olla sen hankkimatta. Mutta samalla menetelmällä on julkaistu Richard Scarryn Touhukas maailma kirjakalenteri ja niin se minun täytyi hankkia. Näissä pikku kirjoissa on ihanat kuvitukset ja kalenteri on kaunis ja kestävä. Säilyy varmasti perinteenä tulevillekkin jouluille.

Lapsuuteni aakkoset

Minttu Vaahteran Katveesta heitti viime kuussa näin ihanan haasteen ilmoille.

Alkupolku on lasten tietokonepelisarja, jossa helppojenja kivojen pelien avulla opetellaan kaikkea tärkeää. Alkupolku sarjaa on julkasitu 90-luvulla ja uusintaversioita 2000-luvulla. Itsellä oli sarjasta pelit Ekaluokka, Tokaluokka ja Kolmasluokka. Näitä pelejä tulee vieläkin tahkottua nostalgiamielessä. Pelit sisälsivät myös hauskoja lauluja kuten "Olen porkkana", "Nolla" ja "Eiks jo lähetä matsiin". Peleissä opeteltiin mm. laskemaan, kierrättämään, kuukaudet ja aurinkokunnan planeetat.

Alkupolku Ekaluokka tietokonepeli

Ankronikka on Disneyn parhaimpia animaatioita. Ankronikan tunnari on mitä mahtavin ja jaksot ovat todella hauskoja ja seikkailullisia. Ihanin jakso on varmasti Paluu Klondikeen, jossa on Kultu Kimallus.
Appelsiinimehu oli lapsena arkijuomaani. Saatin parhailani juoda puolitoista purkkia appelsiinimehua päivässä. Onneksi olen tästä pahasta tavasta päässyt, enkä nykyään edes välitä appelsiinimehusta.

Barbie on maailman ihanin nukke. Barbiekokoelmassani on noin 100 Barbia ja ne ovat niin kauniita. Erityisesti 80- ja 90-luvun Barbit ovat mieleeni. Barbielehdestä tykkään myös valtavasti ja 80- ja 90- luvun Barbilehti kokoelmani on kattava. Vuoden 93-95 Barbilehtiä vielä himoitsen, mutta niitä valitettavasti ei ole ihan helppo löytää.

Barbiet leikkimässä

Barbababa on ihana animaatio johon olen tykästynyt uudelleen. Barbet ovat kanssa kovia luonnonsuojelijoita.
Bumtsibum oli lapsena yksi suosikkiohjelmistani. Lauantai-iltana saunan jälkeen (tai välillä ennen) piti aina katsoa Bumtsibumia. Olen kova Marco Bjurstömin fani.
Bacstreet Boys oli pitkään suosikkibändini. Edelleenkin kun Everybody jossain alkaa soimaan niin fiilis nousee heti kattoon.

C-kasetit ovat ensimmäisiä laitteita millä musiikkia olen kuunnellut. Ekat c-kasettini ovat olleet Röllin seikkailuja, Fröbelin palikoita ja lasten lauluja.
Cd-levyt tuli c-kasettien jälkeen. Olihan se helpottavaa, kun ei enää tarvinnut kelata, kun halusi kuulla jonkun tietyn kappaleen levyltä.
Crash peleihin tutustuin kaverini luona. Häellä kun oli Playstation ja minulla ei. En koskan oppinut kunnolla Crashia pelaamaan, mutta pitkään, aina kun kävin tän kaverini luona halusin pelata Crashia. Ne tasohyppelypelit olivat mielestäni tosi vaikeita, mutta Crash Team Racing oli mielestäni ihan paras autopeli. Sitä jaksoin pelata kaverini luona vaikka kuinka kauan, vaikka hän ei olisi ite jaksanutkaan. Suosikkityyppini oli se heppu, jolla on N-kirjain päässä. Kutsuin häntä Ännäpääksi.

Crash peli

 Disney on elämäni yksi tärkeä elementti. En tiedä mtä olisin ilman Disneyn valtaisaa tuotantoa, sillä se on lähes joka suunnasta vaikuttanut siihen mikä nykyään olen. On mahdotonta muistaa mikä on ollut ensimmäinen näkemäni Disneyn elokuva tai sarja, sillä juuri minun syntymäni aikoina nitä alettiin kunnolla Suomeen tuomaan.  
Donitsit ovat olleet herkkuani jo lapsesta lähtien. Lähikauppakeskuksessamme on ollut donitsiravintola, josta myöhemmin tuli Arnolds ketju. Vaaleanpunainen Pomada kuorrute on ollut silloin suosikkiani, nykyään kaikki kuorrutteet maistuu minule donitseissa. Ja ilman hilloa kiitos.

Pomada donitsit on parhaita

 Euro-taulukkoa tuli kuljetettua lompakossa 11-12 vuotiaana. Oli aluksi hankalaa hahmottaa rahan arvoa kun vasta muutama vuosi aiemmin opin tuntemaan arkat ja nyt kaikki piti kääntää euroiksi. Euro-taulukko auttoi hyvin hahmottamaan minua lähikaupassa paljon mikäkin maksoi.

Eurojen opetteluun meni aikoinaan aikaa

Fred (ja Midge) ovat suosikkibarbienukkejani. Fred on itseasiassa Petra nukke, mutta koska hän on siitä asti kun olen sen saanut (eli vuonna 1995?) on seurustellut suosikkiMidge nukkeni kanssa, niin Barbiksi hänet jo voi laskea. Tämä pariskunta on leikeissäni ihan erottamaton.

Fred ja Midge ajelulla

Grills sipsit ovat lapsena noussut suosikkisipseiksenija pitää edelleen sitä paikkaa. Tykkään ylikaiken näitten paksusta maustekerroksesta.

Grills sipsit on herkkua

Hyvät Herrat tv-sarjaa katsoin vanhempieni kanssa. Vaikken sarjan poliittisesta hömpötyksestä tajunnut mitään, niin ihailin aina Tollon ja Paukun saunaosastoa ja sitä valtavaa uima-allasta.
Hui hai hiisi tuli tv2 ennen Pikku Kakkosta torstai tai perjantai- iltaisin. Siinä lapset seikkailivat isossa vuoressa, jossa heitä johdatti Keiju. Mukana myös oli Matti Menninkäinen ja vuorta johtasi ilkeä Hiisi. Kaikki tuollaiset lasten seikkailuohjelmat oli mieleeni, mutta tästä erityisesti tykkäsin sen mystisen tunnelman takia.

Hui Hai Hiisi ohjelma

Hyppynarua tuli hypittyä aina kaverini pihalla. Sinne saattoi kertyä isompikin porukka kesälomilla ja narun lisäksi oltiin piilosta ja pallopelejä. Hyppynaruloruista on jäänyt mieleeni Pikku Nalle ja Aakkoset (joissa siis kehitettiin aina hyppijälle poika-tai tyttöystävä, ne meni naimisiin, piti ostaa
kaikkia tavaroita ja lopuksi laskettiin montako lasta he saavat yhteensä)
Hesburger ravintolassa käytiin aina kaupungila ollessamme. Aina halusin hampurilaisen kanssa kurrku- tai paprikamajoneesia ja siihen oheen sai vohvelista tehdyn kipon missä majoneesia pidettiin. Jälkkäriksi söin aian tuon vohvelin. Harmi kun niitä ei ole enää.

Isi on aina minlle rakas, vaikka onkin jo poistunut.
Inkun päiväkirja on tv2 kanavalta tullut ihana animaatiosarja, joka 12-vuotiaasta Inkusta ja hänen elämästään ja ystävistään koulumaailmassa. Tämä on ihan yksi suosikkianimaationi ja harmikseni suomessa ei ole esitetty kuin vain sarjan ensimmäinen kausi.

Inkku, Miranda, Oona, Maisa ja Tytti sarjasta Inkun päiväkirja

Isänmaan toivot alkoi aikoinaan Nelosella, kun kanava alkoi. Seurasin sarjaa alusta lähtien ja vaikka en tajunnut itse juonesta tuolloin myöskään mitään, niin Petteri Summasen Vellu hahmo nousi ihan parhaaksi hahmoksi ja monet vitsit jäi jo tuolloin päähäni.


Joulu on jo pikkusena ollut suosikkijuhlani. Olen aian tykännyt joulutunnelmasta ja pirretyistä. Lapsena joululahjat oli tiettykohokohtia ja sai jännittää sainko toivomani Barbin lahjaksi.

Pikkujoulukoristeita lapsuuskodissani

Jyrki ohjelmaa katoin välillä, kun siskoni sitä seurasi. Siinä ytimöityy kyllä suomalaisen ysärimusiikin ydin.
Juissi oli herkkupäivän mehua. Varsinkin se sekahedelmä juissi. Enää se ei maistu niin hyvältä.
Jäätelöautosta tuli ostettua jäätelöä kesälauantai-iltaisin. Sellaiset venejäätelöt oli parhaita, niissö oli vohvelipohja, jäätelösisältö kinuskiraidalla ja suklaakansi, namm.

Kissat on pikkusesta asti ollut suosikkieläimiäni. Pumpuli ja Noki tuli perheeseen kun olin ala-asteella ja niitten kanssa on tulltu leikittyä ja lellittyä.
Karvinen sarjakuvalehteä tilasin aikoinani. Tykkään Karvisen huumorista, mutta stripit kyllä nykyään toistaa jo helposti itseään. Tv-stäkin Karvinen tuli, mutta sitä en niinkään seurannut.

Karvinen viettää Halloweenia, tämä jakso minulla oli videollakin.

Koululainen lehtä kanssa tilasin ja siinä ol isilloin paljon hauskaa luettavaa. Aina kaikki jutut huvipuistoista ja tulevista elokuvista silloin kiinnostivat.
Kanarian Kalle (tunnetaan nimellä Bulgarian Polle, Mallorkan Matti ja Kreetan Kroisos Pennonen) oli uimapatja, joka ostettiin kun käytiin aikoinaan Kanarian Saarilla. Sama patja otettiin mukaan muille ulkomaan reissuille ja niin Kalle sai toiset ja kolmannet nimensä aina matkakohteen mukaan. 

Lauanta-aamut olivat ihania. Kerrossängyn yläpedillä katsoi pikkutelkkaristani Yle:n aamupiirrettyjä ja Pokemonéja herkkuja syöden.
Lasse kirjat olivat ensimmäisiä lukemisiani. Niitä lianasin tietty koulun kirjastosta. Lasse Lukutoukka löytyy vieläkin hyllystäni ja välillä innostun kirjastosta näitä lainaamaan.
Leikkipuistot olivat kivoja paikkoja mennä kaverien kanssa juttelemaan, kun kotona oli porukat kotona. Liukumäissä on aina kiva alskea ja aikoinaan tykkäsin kiikkuakkin, kunnes vanhemmiten siitä tulee jo huono olo.
Legot ovat kivoja rakennuspalikoita ja ne on helpompi siivota kuin Barbit. Siskon kanssa legoilla tul iaina leikittyä napakymppiä ja voittajat pääsivät Muumimaailmaan. Pikkulegoilla tuli taasen leikittyä yleensä huvipuistoja tai rantaelämää tai rosvoa ja poliisia, sillä niillä legoilla pystyi luomaan paljon enemmän mielikuvituksellisimpia juttuja.

Legot eläintarhassa

Lautapelit on aina ollut kivaa ajanvietettä perheen tai ystävien kanssa. Muuttuva Labyrntti oli aikoinaan suosikkini.
Lelutapuli oli lelukauppa Oulussa, jossa tuli usein perheen kanssa käytyä. Monesti sainkin pikkuleluja itelleni lahjaksi ja siellä oli muutenkin kiva aina ihastella uusia Barbeja. Barbinäyttelykin siellä joskus oli.

Matka maailman ympäri 80 päivässä on aivan mahtava animaatio. Harmikseni sitä ei itellä Dvd:ltä löydy, mutta onneksi koko sarja on nykyään koneella. Aikoinaan se on nauhoitettu tietenki telkusta videolle.
Muumit on tietysti tulleet tutuksi Muumilaakson Tarinoiden myötä, mutta kaikki muukin muumijuttu on jo lapsena kiinnostanut. Varsinkin Muumi sarjakuvista tykkäsin, kun ne oli vähän sellaisia pikkutuhman oloisia.

Muumilaakson tarinoita jaksosta Salainen ruokalaji

Miina ja Manu sarja on ihanasti kuvitettu. Paljon kauniita värejä ja realistista luontokuvausta.
Minttu kirjasarja on kanssa ollut suosikkini. Sen kuvitus on todella minimalistista, mutta todella nostalgista ja hellyyttävää. Mintun Kiva Päivä kirjaa lainasin aina kirjastosta itelleni.

Nike on isosiskoni. Muuta nimeä en koskaan ole hänestä osannut käyttää. Monesti pikkusena olin aikomoien apina, jolloin halusin matkia siskoni, koska sisko oli niin "cool" silloin. 
Nylon Beat on ensimmäinen bändi jota itse kunnolla fanitin. Lauloi Seksi vie ja taksi tuo biisia paljon ennen kuin sain tietää mitä seksi on.

Nylon Beatin Satasaen Laina levyn kansi

Ompeleminen oli yksi harrastuksistani ala-asteella. Ompelin nukeille vaatteita ja innosituin kutomisesta niihin aikoihin. Ompelemisesta lähti maku yläasteella, mutta kutominen on jäänyt.
Onnikalla eli bussilla olen oppinut yksin kulkemaan jo seittemänvuotiaana, kun meiän perheessä ei ole ollut autoa. Bussilla kulekminen on ollut mulle aina ihan arkipäivää ja yksityisautoilu oikein luxsusta.

Näistä leluista tuon ruskeatukkaisen Terisa nuken olen aikoinaan itse ommellut

Pigal suklaa on pienenä ollut ihan herkkuani. Nykyään ei tätä enää suomessa myydä ja siksi tätä herkkua pitää aian tuoda, kun joku käy ruottissa.
Pokemón sarjaa katsoin kun se suomen televisioon 90-luvulla ilmestyi. Pokemón kortteja sen pohjalta aloin keräilemään ja muuta oheistuotteita. kolme ensimmäsitä elokuvaa tuli katottua, sarjaa nauhoitettua televisiosta ja itse leikittyä hahmoja ja Pokeja. Brock ja Rakettiryhmän Jessie ovat suosikkejani.
Pupu Tupuna kirjasara on ollt Miinan ja Manun ohella hyllyssäni. pupu Tupunasta pidän pikkusen vähemmän, mutta siinä on kassa kaunis luontokuvistus. Nämä kirjat ovat vähän enemmän itseään toistavia. Leikkipuistossa kirja on suosikkini.
Pupu on vanhin pehmoleluni. Se on vaaleanpunainen ja se helisee sisältä
Pimeä on aina ollut minusta kaunista. Kaverini ystäväkirjaan olen aikoinaan kirjoittanut suosikkivuodenaijan kohdalle pimeä.
Perjantai-illat olivat ihania kun hain kaupasta irtokarkkeina maissipalloja ja kotona sain rauhassa lukea sarjakuvia.
Pikkkuromut ovat Teeny Weeny Families ja Polly Pocet leluja. Minulla oli niitä monta laatikkoa kaapissani ja niillä tykkäsin usein leikkiä. Harmiskeni menin myöhemmin kaikki myymään ja nyt koitan niitä keräillä itselleni uudestaan.

Teeny Weeny Families Kahvila

Pringless sipsit olivat erikoisia kun niitä alettiin myymään. Vieläkin välillä innostun Pringlesejä syömään ja niiden maku ei ole kyllä onneksi muuttunut mihinkään.

Quasimodo on hahmo Disneyn Notre Damen Kellonsoittaja elokuvasta. Notre Dame elokuva nousi suosikikseni vasta teini-iässä, mutta lapsena elokuva pelotti minua kamalasti.

Quasmodo elää Pariisin Notre Damen kirkossa

Reuhu-Rinteen ala-aste on Tuula Kallioniemen kirjasarja, josta pidin jo julkaisuaikana. Nykykään sarjaa on tehty lisää ja hauskaa luettavaa se vieläkin on.

Reuhu-rinne kirjoja

R-vika minulla oli ala-asteikäisenä. Kävin koulussa kerran viikossa puheopetuksessa ja 12-vuotiaana opin sanomaan virheettömän Ärrän.

Salatut elämät sarjaa aloin seuraamaan hetki kun se alkoi ilmestymään. Sarjan nuoriso Saku, Silja, Miia ja Kalle minua kiinnosti ja tietty Jasper Pääkkönen ol isilloin yltiösöpö.
Sauna on aina viikonoppusin meillä lämmennyt ja kyllä minä nautin aina kunnon löylyistä. Pikkusena otin Barbejakin mukaan suihkuun/saunaan ja leikin, että he oavt kylpylässä.
Smurffi levyt ovat minulla ollut kovassa kuuntelussa. Monet biisit olen ekan kerran kuunnellut nimen omaan smurffiversiona.

Smurffien tanssihiti vol 1 on ollut c-kasettina sekä cd-levynä

Särkänniemi oli todella siisti paikka käydä 10-vuotiaana. Olin ihan ekstaasissa kun pääsin käymään vesilaitteissa. Huvipuistossa käyminen oli muutenkin harvianista, kun niitä ei ollut meillä lähellä.
Speden spelit ohjelmaa kattoin aina yhessä isin kanssa ja joitain speleistä tuli leikittyä itsekkin.
Suosikki lehti tuli siskolleni ja se kanssa on yhtä ysäriyden ydintä kuin Jyrkiohjelmakin.

Tenavat sarjakuva ja animaatio on ollut aina minulle rakas. Kyllä sinä pärjäät Jaska Jokunen sarjakvan avulla opin alunperin lukemaankin. Se löytyi mummilastani ja kirjastosta sen jälkeen lainasin aina Tenavia. Nykyään kaikki Tenavat pokkarit koitan kerätä kokoelmaani ja muutama vain puuttu.

Tenavat pokkareitani

Tietokone oli Windows 95. Sillä pelasin Muumit Merenaalloilla peliä ja perhetuttuni Peppi peliä. Aina lanattiin näitä kahta peliä toisillemme.

Uinti on ainut liikunnan laji, josta olen aina tykännyt. Uimahallissa kävin aikoinan kerran tai kahdesti viikossa. Vedessä tuli enemmän leikittyä, hypittyä, laskettua mäkeä ja oltua porealtaassa enemmän kuin kunnolla uitia. Vedestä on tullut jo tuolloin telle tärkeä elementti.

Mökillä on hyvä uimalampi

Veturi on ollut Ylen aamuohjelma, joka on sisältänyt piirrettyjä, tarinoita ym. Niitä tykkäsin katsoa ja hämärästi muistan jopa tunnareitten ulkonäön.
Vattu on suosikkimarjani. Vadelmia aikoinaan kasvoi meidän takapihalla.
Välitunti oli koulussa mukava happihyppely. Kiikkuminen, palloleikit, narulla hyppiminen puuropata ja vastaavat olivat kivoja. Monesti välitunnit meni myös jutellen ja juoruten ja Pokekortteja vaihtaen. 
Videot ovat nerokas keksintö. Videolla oli kaikki parhaat elokuvani ja telkusta nauhotin paljon ohjelmaa videoille. Kun sain oman telkkarin siinä oli sisäänraknnetut videot ja oli mahtavaa kun niitä sai katsoa kesälomalla omassa huoneessa pitkälle yöhön.

Video kasetteja

TwiX suklaapatukka on ollut tuolloin yhtä suurinta herkkuani.

Twix patukka

Ystäväkirjat olivat trendi meidän koulussamme. Omiakin omistin aika monta.
Ylikylän ala-asteella vietin ikävuodet 7-12. Tykkäsin siitä koulusta paljon. Vaikka rakennus vaihtui vanhasta uuteen, niin koulussa oli mukavaa. Englannin ja liikunnan tunneista en tykännyt, mutta muuten koulu oli ala-asteella kivaa.

Portti ala-asteelle

Ysärimusiikki on mitä parasta musiikkia. Vaikka suurin osa artisteista on yhden hitin iheitä, niin Doctor Bombayn Calacutta on mitä mahtavin.

Zeppelin kauppakeskus on lapsuuskotini lähikauppa. Siellä ol iaikoinaan kaikkia kivoja liikkeitä, mutta nykyäään kirjasto on ainoa hyvä paikka. Zeppeliinissä oli aikoinaan Laiva kahvila, Ramins Burger, Tiimari, kirpputori ja elektroniikkakauppa, mistä sai pelejä, elokuvia ja cd-levyjä. Oi niitä aikoja.

Zeppelin kyltti

Äiti on aina tärkä ja asuu vielä lapsuudenkodissani. Äitin kanssa on aina kiva pelata korttia ja kattoa elokuvia.
HÄmärä on kaunista, vähän niin kuin pimeää.

Koulun pihalla on hämärää

RÖlli löytyi meiltä c-kasetteina ja videolla. Pikku Kakkosesta Röllin seikkailuja on meille nauhoitettu ja kyllä Röllielokuvatkin on pitänyt nhädä, vaikkei ne vedä vertoja alkuperäisille tv-jaksoille.

Tässä tulee hirmuinen Rölli

YÖkyläilyä harrastettiin usein kun oli kaverien synttärit tai muuten kun siihen sai luvan. Yökylässä ollessamme meillä luettiin sarjakuvia, katsottiin elokuvia ja syötiin herkkuja. Kun olimme kaverini luona yökylässä innostuttiin kuvaamaan kotivideoita, kuunneltiin musiikkia ja pelattiin pleikkarilla. Aina sai valvoa myöhään ja jutella nukahtamiseen asti.