sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Pimeää

Yleensä nautin suunnattomasti tästä lempivuodenajastani, syksystä ja talvesta. Nyt kuitenkin mieleni on lähes kokoajan pimeä. Ahdistaa se, että minusta tuntuu työn varjostavan ja rajoittavan normaalia elämääni. Yötyö on tosiaankin nyt viimeisten parin viikon aikana saanut minut itkemään monesti ja ahdistaakin jo ajatus mennä töihin. Siitä puhuminen ja ääneen sanominen helpottaa vähän, mutta samalla koen itseni jotenkin vajaavaiseksi, kun en pärjää.


Töistä tullessa on pimeää, sataa, on kylmä ja pelottaa kun miehet huuutaa ja viheltelee perään. Busseja pitää iltaisin odottaa lähes tunti ja suoraan ovelle ne ei aina tule, vaan osa matkasta eli vajaat puolituntia pitää vielä kävellä. Puoli viiden aikaan aamuyöllä se ei todellakaan houkuta. Itse työkin on jo todella intohimotonta ja motivaatiota ei ole lainkaan. Monesti täytyy todella sinnitellä, että silmät pysyvät auki ja pystyn keskittymään.

Kotona ollessa lasken tunteja töihinlähtöön. En saa aikaiseksi kuntoilla, kun ajattelen että ehtiikö käydä suihkussa ja tukka kuivua sen jälkeen. Harrastuksiin ei ole voinut keskittyä, kun sieltä pitää mennä suoraan hommiin. Päätä särkee päivittäin, samoin niskaa ja hartioita. Koen syyllisyyttä jos en ota tarjottua vuoroa vastaan, jos toinen on joutunut sairaaksi. Onko tämä enään tervettä?

Vapaa illat ja varsinkin viikonloput haluan viettää kokoajan jonkun seurassa. Miehen ja Boriksen kanssa ollaan sulkeuduttu kotia, enkä edes muista milloin muita ystäviä olisin nähnyt. Tunnelmavalojen loisteessa tulee syötyä suklaata ja juotua kaakaota. Yhden joulukirjankin ostin kirpparilta ja uudet joululehdet kun ovat ilmestyneet kauppoihin, niistä yhden haluaisin napata kotiani.

Ylipäätänsä semmoinen surumielinen painolasti on pääni sisällä, joka on viimeisessä kuukaudessa kasvanut kasvamistaan. Eilen näin kiireessä pomoni, joten en asiaa ehtinyt tuoda esille, mutta  huomenna vihdoinkin soitan hänelle ja sanon että tämä homma saa loppua vuodenvaihteeseen. Talviloman jälkeen joko lähden kokonaan, tai sitten haluan kouluttautua toiseen hommaan, joka on päivätyötä. Tämä ei voi enään jatkua.


perjantai 20. lokakuuta 2017

Alkupolku Ekaluokka

Olen pikkusesta pitäen tykännyt tietokone peleistä. Mitkään räiskinnät tai muut ei ole koskaan mua kiinostanut, vaan tykästyin kamaasti tähän Alkupolku sarjan opetuspeleihin. Ekaluokka, tokaluokka ja kolmasluokka on minulla hyvin tahkottuja pelejä, itteasiassa kolmatta luokkaa innostuin pelaamaan vasta yläasteikäsenä, koska sen sisältö on minusta aika laaja perus 9 vuotiaalle ja tietokone ei meinannut sitä aikaisemmin kunnolla käynnistää. Vaikka nämä opetuspelit onkin ihan lapsille suunnattuja, niin viihdyttäviä juttuja näissä on minusta vielä aikuisenakin.

Aloitan esittelyni Ekaluokasta.

Ekaluokka alkaa tällä näkymällä. Kun koulun ovea painaa tulee kirjautuminen ja esitellään pelin päähahmo Arttu koira. Arttu on joka pelissä mukana, joko selittäjänä, toimijahahmona tai kertojana.
Kirjautumisesta päästään luokkahuoneeseen.

Luokkahuoneessa Arttu tekee pikkuisen tanssin ja opettajanpöydän takana on rouva Kukkanen. Kukkanen kyselee pikkupeleissä kysymyksiä, joilla voi saada pisteitä ja pisteillä merkkejä. Pelissä on tavoitteena kerätä kaikki matikka, luonto, lukemis ja aikamerkit. Merkit kertyvät siniseen rasiaan, joka on tuolla radion alapuolella. Radiosta voi kuunnella lauluja kuten Olen porkkana ja Nolla. Luokkahuoneessa on seuraavia tomintoja: kellosta pääsee peliin, jossa opitaan kellonaikoja, tietokonessa on muistipeli, pensseleistä pääsee piirrustus ja värityskirjaan ja hiirenkolossa on hiirikuoro, jonka tarkoitus on kait opettaa musiikkia.

Kirjahyllystä pääsee suosikkipeliini, eli satukirjojen luokse. Hanhiemon tarinat kirjan lorut ovat oikeasti Hanhiemon tarinoita, muut kirjojen sadut taitavat olla pelinkeksijöitten omaa jälkeä. Jokaisessa kirjan aukeamassa on pientä animaatiota ja kirjojen tarinat ovat vähän teemoittain. Karkkiautomaatin saduissa on matemaattisia juttuja, Leivon lennossa käsitellään eläimiä ja Sininen Planeetta tarioissa käydään maantiedettä. Sadut ovat oikein hassuja ja niissä on kivan kuuloiset lukijat.

Jokaisessa kirjassa on sisältö, josta voi nähdä mitä tarinoita kirja sisältää. Pienenä satu Tero Toukasta oli yksi suosikkejani. Osassa kirjoissa on enemmän satuja ja osassa vähemmän. Aina sadun kuunneltua rouva Kukkanen kysyy kysymyksen satuun tai sen teemaan liittyen, jolla voi kerryttää itseleen pisteitä.

Tässä on tarina Kolmioista, Ympyröistä ja Nelikulmioista. Animaatiot tosiaankin liikkuvat ja hassut ääniefektit tuo huumoria mukaan tarinaan. Kuvitus on monissa paikoin parempaa kuin tässä tikku-ukon näköisessä tarinassa.

Tämä tarina taas kertoo pojasta ja hänen päivästään kellon tahtiin. Nyt on yöpalan aika.

Kun saduissakin syödään, niin pitäähän itse koulussakin olla ruokala. Hanna emäntä tässä esittelee koulun ruokatloja. Välipala-automaatilla täytyy laskea Artun kolikoita, että voi ostaa omaa evästä. Kassakoneen kohdalla pääsee kokeilemaan allekkainlaskua, Arttua painamalla pääsee valitsemaan sopivia pizzoja, vihannes kuva laulaa laulun vihanneksista ja hampurilaisten kohdalla on suosikkipelini.

Ruokatarjoilun aika. Lapset sanovat montako osaa ruokaa he haluavat ja tarjottimet täytyy täyttää pikapikaa. Koulun ruokatarjoilu on suht laajaa ja aina tätä kuva katsoessa mietin, että hitsi kun saisi broileripyöryköitä, salaattia ja ranskalaisia pääruuaksi ja jälkkäriksi keksejä, jätskiä ja mansikoita.

Kun keittiöaulassa painaa kassakoneen viereistä ovea pääsee keittiöön. Siellä on mahdollista uudestaan valita Artun Pizzapeliin tai sitten mennä monitoimikoneen äärellä olevaan kokkauspeliin. Aineksia oikea määrä laitteeseen ja kone tekee herkut valmiiksi. Jos yksikin juttu menee väärin rohmuhirviö tulee ja vie kaiken.

Ruokailun jälkeen on välitunnin aika. Välituntipihalla on kolme peliä. Voi mennä pojan kanssa heittelemään merkkejä, josta saa paljon pisteitä ja helposti lisää merkkejä. Marmorikuulilla voi tehdä yhteen ja vähennyslaskuja ja Artun koirankopin edustan hiekkalaatikolla voi pelata etsimisleikkiä. Arttu piilottaa hiekkaansa milloin mitäkin: sanoja, numeroita tai kirjaimia. Väline antaa vihjeen, onko etsimäsi juttu juuri siinä kohdalla.

Viimeisimpänä toimintona Ekaluokassa voi lähteä luokkaretkelle. Bussin suuntanappuloita voi painaa vähän miten sattuu ja sitä kautta päädytään joko eläintarhaan tai uimarannale. Välillä rouva Kukkanen tulee kuorma-autoineen tielle taas heittelemään kysymyksiään.

Luokkaretkipaikoissa ei ole pelejä. Eri kohteita napsauttamalla saa näkymiin vaan erilaisia toimintoja. Kaktus osaa haukotella ja kuusi lentää taivaaseen.
Hiekkaranna on keäsinen fiilis. Aurinko laittaa arskat silmilleen, radiosta voi kuunnella samoja lauluja kuin luokkahuoneessa, merirosvot hyökkää ja hiekkalinna sortuu.

Alkupolun Ekaluokka on todella helppo ja kiva aloittelu peli lapsille, joka tutustuu ekaa kertaa tietokoneisiin. Siinä ei ole mitään vaikeuksia ja tunnelma on sopivan keveä. Tämä tuskin kyllä edes nykyisillä koneilla toimii, mutta onnekseni meikällä on virtuaali kone Windows 95 mallista, jolla tämä pyörii ja saan kuulla taas ne hassut tarinat tuolta kirjahyllystä. Pidän tälläisistä kepeistä peleistä, joissa ei ole varsinaista tavoitetta, eikä alkua tai loppua. Pikkupelejä pelataan niitten hauskuuden takia, ei niinkään että saadaan peli loppuun. Siksi kait näin vanhanakin tykkään tämmösistä peleistä.

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun...

Lokakuu on täällä ja joulua ei pidä kauaa enään odottaa. Mieleni kirkastui, kun tajusin että pianhan voi katsoa taas The Joulukalenterin. Pikkuhiljaa alan lahjoja miettimään ja valoja hankkimaan. Lokakuu on nimittäin mitä ilmeisemmin pimeä, sillä jo kahdeksan aikaan ulkona on ihan mustaa. Ehkä siksi Miljoonasateen Marraskuu laulussa juuri lauletaan repaleisesta lokakuusta.

Tähän tekstiin siksi ajattelin esitellä kaikkia hassuja kuvia mitä koneeltani löysin ja teksti tulee olemaan vähän "repaleinen".

Tässä on eläinpeli. Kyseinen peli oli meillä ukin ja mummin luona ja tykkäsin kovasti. pelissä piti etsiä eläimille perheet, eli karitsa, lammas ja pässi oli yhtä perhettä. Monet kortit tästä pelistä olivat kadonneet ja joitain vuosia sitten jostain kirjakaupasta löysin tämän samaisen pelin. Ihania kuvia eläimistä tässä on ja kyllä vieläkin viehätyn nuista kuvista, ne tuo mieleeni hetket Kuusamossa ukin ja mummin pöydän alla, jossa näillä pelailin ja leikin.

 Nämä kortit ovat myös ukin ja mummin luota. Hullunkuriset perheet, mutta piirrettynä eläinversiona. Nämä ja ylemmät kortit löytyivät heidän lipastostaan, jonka äitini oli siivonnut. Todellakin tahdoin nämä itselleni ja harmi kun vain näin vähän kortteja tästä pelistä on säästynyt. Onko tästä uusintapainosta? Jos joku tietää niin saa huikata.

 Tutustuin ekan kerran Maailman ympäri 80 päivässä tarinaan animaationa ja myöhemmin tykästyin tv-sarjaan (jossa on Pierce Brosnan) ja innostuin kirjastakin. Äiti sitten joltain kirpparilta tämän lautapelin oli löytänyt ja auta armias kun nauroin tuolle "Viiksivaha on loppu" tehtäväkortille! Löysin muuten Vares aiheisen lautapelin ja sitä täytyy ehottomasti joskus kokeilla. Minusta on hauskaa, että leffat ja sarjat voi näin kääntyä peleiksi.

Tässä on yksi erä pehmolelujani. Panda, Feenix-lintu (Puhelimen tai postin tai jonkun maskotti) Painajainen ennen joulua Jack, Mansikkanalle, Nukkumatti, Stich, Nalle, Sammakko ja Pesukarhu. Porukoillani nukun edelleen vanhassa kerrossängyssäni, jonka yläkerta on täynä vanhoja rakkaita pehmoleluja.

En osaa sanoa mistä tämmöinen pinssimääräkin minulle on kertynyt. Yksi päivä vain sitten innostuin laittamaan ne tälläseen siniseen huiviin. Ei näillä varmaan mitään koskaan tee, mutta hauskan näköisiä kyllä ovat. Nuita kasvopinssejä tuli ihan keräilytäkin joskus lapsena. Nuo hattu ja sateenvarjopinssit on siskolta peritty ja minusta ne ovat ihan äärimmäisen kauniita.

 Tässä on yksi Teeny Weeny families taloista. Täällä kuuluisi asua kauppiasnalleperhe, mutta hahmoja ei tämän mukana tullut, kun jostain kirpparilta tämä ostin. Pienenä omistin näitä ihan valtavasti ja niillä leikin makuuhuoneeni lattialla. Omassa telkkarissa pyöri samaan aikaan Napakymppi tai sitten leikki jätettiin kesken kun piti mennä saunaan ja Bumtsibumin ääreen. Samalla tuli syötyä Jäätelöauton jäätelöitä.

 Vanhassa Harlekiini videossani on ihania mainoksia. Tämä kuva Kindermunasta on siitä. Kindermunalelujakin keräilin lapsena, mutta taisin lopulta heittää ne roskiin. Krokotiilit on vähän vanhempaa, mutta elefantteja itelläni oli ja montakin kappaletta. 

Omistan vahoja kunnon dublo legoja ja niistä välillä tykkäsin koota tämmöisen mummon mökin. Alkeellinen ja sähkötön mummonmökki oli vastapainona yleensä moderneille, isoille kotileikeille mitä legoilla tykkäsin rakennella. 

Vielä loppuun muutama kirja porukoillani olevasta kirjahyllystä. Peppi Pitkätossu karkumatkalla on aina kivaa luettavaa, sillä elokuvaa en omistanut kuin vasta pari kuukautta sitten. Barbar kirjassa on eräs kuva, josta aina tykkäsin: Babarin tytär uuden ystävänsä kanssa on laskemassa liukumäkeä järveen. Muumioppaan toivon joita vuosia sitten lahjaksi ja ainakin tämän postauksen perusteella minulla on hyvin Hemulimaisia piirteitä. Maailman ympäri 80 päivässä on tuolla Muumioppaan alla. Harmikseni kirjan suomennos on huono ja se on vielä lyhennetty. Paremman painoksen haluaisin siitä. Lumiukko on lyhennetty kuvakirja klassikkoelokuvasta. Rakkautta on kirjassa pyörii nuo kaksi hahmoa (joitten nimiä en tiedä), jotka minulle on tuttuja postikorteista ja äitin vanhasta pyyhkeestä. Tuo on todella ihanan  romanttinen hyvän mielen mietekirja. Kissimirrin jouluaatto oli lapsena yksi suosikkikirjojani. Lainasimme sitä lapsuuenystäväni kanssa aina kirjastosta ja ihailimme sen ihanaa kuvitusta. Kissimirri on niin luontevan näköinen. Tänä vuonna ostin kyseisen kirjan juuri tuolle lapsuuden ystävälleni joululahjaksi ja toivottavasti hän tykästyy tuohon lahjaan ja se tuo hänelle yhtä ihanan nostalgianjoulumielen kuin minullekkin. 

Syksyä sitä jaksan kuvata, on niin kaunis vuodenaika kyseessä


Boris on nyt asunut meillä lähes kuukauden. Vaikka välillä katti kiristää hermoja, niin onhan se muuten ihan mahottoman sulonen. Nyt ekaa kertaa Boris meidän kanssa tuli samaan sänkyyn maate ja on kyllä ihana kun lämmin karvapallo on vieressä.