Poistuneet idolini

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä useammin saan lukea kuinka suuret idolini ovat menehtyneet. Jotenkin on hankala käsittää sitä, sillä itsellenihän he ovat aina olleet olemassa. On täytynyt vain alkaa ymmärtämään ja hyväksymään itseni, sekä myösin heidän vanheminen. Sitikin, vaikken idoleitani tunne henkilökohtaisesti, niin ne tuntuvat silti läheisiltä musiikkiensa tai elokuva- ja tv-rooliensa kautta, sillä lähes poikkeukseta kaikki idolini ovat joko muuskoita tai näyttelijöitä. Tässä postauksessa kerron 6 itselleni kaikkein koskettavinta "julkkiskuolemaa", joiden hyväksymisen olen kokenut todella hankalaksi.


Spede Pasanen 

Pertti "Spede" Pasanen on suomen Walt Disney. Ilman Spedeä Suomen tv-viihteen kulttuuri ei olisi samanlaista mitä nykyään ja varsinkin äärimmäisen suuren panoksen Spede teki kotimaisen sketsiviihteen synnyttämisessä. Speden sketsit ovat neroja ja ne ovat kestäneet loistavasti aikaa. Ne naurattavat yhä edelleenkin ja ovat tuoreita. Spede ei kiroillut sketseissään, eikä vienyt vitsejä navan alle. Niistä pystyi kirjamellisesti katsomaan koko perhe. Speden sketseissä käytettiin vanhojackunnon komedian keinoja: toistoa, persoonalisia hahmoja ja konflikteja. Niistä puuttui kokonaan hokeama- kulttuuri, jota mm. tylsä Putous vljelee nykyään.

Speden Spelien Veikkaus mainos 90-luvulta.

Sketsien lisäksi Spede oli mieletön viihdemies. Minulla on lämpimiä muistoja lapsuudestani, kun katsoin isäni kanssa Speden Spelejä. Vaikka speleissä oli varsin yksinkertaisia tehtäviä, kuten kortinvärin arvausta ja hyppynarulla hyppelyä, niin Spede ja hänen isännöimät vieraat saivat ohjelmasta aina mielenkiintoisen. Speden Speleissä oli myös visuaaisesti hauskat taustat, jotka vie suoraan sille kaivatulle ja kultaiselle 90-luvulle. Spede Pasasesta voit lukea pidemmän juttuni täältä.

Saunan poroksipalamis- mutta silti vaan makaamislaulu

Spede Pasanen menehtyi vuonna 2001 rakkaimman harrastuksensa golffin parissa.


Kirka Babitzin

Siskollani oli tapana nauhoittaa ysärillä Jyrkistä ja muista tv-ohjelmista erilaisia musikkipätkiä videokasetille, joka sai nimen Kaiken Maailman Tähdet. Katselin tuota videota silloin joskus 7-vuotiaana ja siellä oli pätkä Elämä Lapselle konsertista, jossa esiintyi Kirka, joka lauloi kappaleen Hetki lyö. Sillä hetkelä meikäläisestä tuli Kirka fani ja nimen omaan Hetki lyö on minulle se Kirkan parhain biisi. Kun Mestarit Areenalla konserttia markkinoitiin, niin Kirka kävi esiintymssä kauppakeskus Zeppeliinissä ja jakoi sellä myös nimmareita. Muistan istuneeni itse Kirkan sylissä ja saaneeni häneltä kuvan nimmarilla. Kyseistä kuvaa ei ole enään tallessa, mutta äitlleni annettu kuva on. Äitihän ei ollut tuolloin meidän mukana, vaan olimme Kirkaa katsomssa siskoni ja serkkuni kanssa.

Kirka kuva ja nimmari äitille on edelleenkin tallessa

Mestarit Areenalla konsertti näytettiin televisiosta ja tietty se piti nauhoittaa. Kyseinen levykin oli itselläni kovassa kuuntelussa tuohon aikaan. Jotenkin kasvoin Kirkasta eroon, mutta muistan järkyttyneeni kun kuulin hänen kuolemastaan, sillä siinä vaiheessa jotenkin ensimmäisen kerran tajusin, että mikään ei ole pysyvää.

 Kirka - Hetki lyö

Kirka Babitzin menehtyi vuonna 2007 sydänkohtaukseen.


Michael Jackson

Aluksi Michael Jakson oli minulle tuttu yleisenä vitsinä Scary Movie elokuvien kautta, mutta vuonna 2008, kun tanssin wanhojen tansseja ja meidän koulumme vapaavalintainen tanssi oli Thriller, niin innostuin Michael Jacksonia enemmäkin kuuntelemaan. Ostin Oulun Stockmannin Hulluilta Päiviltä Thriller levyn ja ihan ahkerassa kuuntelussa koko levy olikin. Sen jälkeen kotikaraoke klassikokseni jostain syystä nousi Billy Jean, jota hoilasin ihan kakkialla.

Kesäkuussa 2009 olin siskoni luona yötä Raahessa, kun olin katsomassa Popedaa. Keikan jälkeisenä aamuna muistan siskoni heti herättyään sanoneen, että hän näki enneunta. Jotain ihan kamalaa on nyt tapahtnut. Hän avasi televisoin ja ensimmäinen uutinen mitä kulimme, on Michael Jacksonin kuolema. Vaikka siskoni ei unessaan nähnyt juuri Michael Jacksonia, niin jotain maailmanmullistavaa hän osasi ennustaa.

 Michael Jackson - Billy Jean

Michael Jackson menehtyi 2009 sydänkohtaukseen.


Matti Ranin

Kun olen koko ikäni harrastanut Disneytä aika syvillä tasoilla, niin minulle Matti Ranin on yksi suomalaisen Disneyhistorian kulmakivistä. Matti Ranin on kääntänyt suomen kielelle mm. Lumikki ja seitsemän kääpiötä, Topi ja Tessu, Kaunotar ja Kulkuri, Pieni Merenneito, Kaunotar ja Hirviö ja Mikki Hiiren Jouluaatto elokuvat. Valitettavasti vain Raninin Lumikki versio ei ole koskaan päätynyt myyntivideolle. Elokuvien ja Disneyn tv-sarjojen lisäsi Matti Ranin on kääntänyt suuren määrän Disneyn äänisatuja suomeksi, toiminut niiden kertojana, sekä hahmoina. Sen lisäksi Ranin on antanut äänensä myöhemmille Disneyhahmoille, sekä Rölli Rupeltajalle. Television puolella Matti Ranin jäi vahvasti mieleeni ylilääkäri Pentti Karvalana sarjoissa Ihmeden tekijät ja Parhaat vuodet.

Rakkauteni juuri Raninin ääneen syntyi Mikki Hiiren Jouluatto videon kautta, jossa Matti Ranin antaa äänensä Roope Ankalle. Kyseisen videon katson edelleenkin joka ikinen joulu. Matti Ranin on mielestäni mielettömän lahjaas näyttelijä ja ääninäyttelijänä hän on todella monipuolinen; hän on osannut esittää niin höppänöitä isähahmoja, kuin arvovaltaista Kiinan Keisariakin.

Kun innostuin tuossa 2010 vuoden aikoihin tutkimaan vanhoja Diseydubbauksia niin haaveilin usein, että saisin nähdä tämän Raninin ohjaaman suomennoksen Lumikista. Tiesin, että Disneyfoorumi Taikalinna on aikaisemin pitänyt yksityisen elokuvanäytöksen tästä ja saanut arvovaltaisen ohjaajan silloin vieraaksi. Toivoin hartaasti että sellainen oltaisiin tehty uudestaan, mutta valitettavasti Ranin menehtyi ennen sitä. Minulla on kuitenkin ollut suuri kunnia päästä näkemään tämä harvinainen 80-luvun Lumikki dubbaus, josa Lystikkään ja Vilkkaan nimet ovat väärinpäin elokuvateateri Orionissa Helsingissä. Enemmän Matti Raninista muistoissani voit lukea täältä.

Matti Ranin teki myös Lumikista musiikkisadun. Laulut ovat tässä samoja, mitä hänen 80-luvun Lumikki dubauksessa.

Matti Ranin menehtyi marraskuussa 2013 pitkän sairauden uuvttamana.


Alan Rickman

Alan Rickman on minulle ensisijaisesti Harry Potterien Severus Kalkaros. Kun katsoin Viisasten Kivi elokuvaa ensikerran siinä 11-vuotiaana, olin myyty nimen omaan Severukselle. Hän on Alan Rickmanin luoman hahmon myötä minulle Harry Potteren rakkain, tärkein ja syvällisin hahmo. Ilman Severusta Potterit eivät olisi Pottereita. Lukiessa Potterkirjoja kuvittelin aina Severuksen juuri samanlaiseksi, miten Alan Rickman hän sen näyttteli. Puoliveristä Prinssiä lukeissani koin todella suurta ristiriitaa, sillä koin syvällä sisimmässäni, ettei Severus oikeasti ole paha. Kuoleman Varjelukset osoittvat teoriani oikeaksi. Yhä edelleenkin, kun katson Kuoleman Varjelusten toista osaa, niin minä itsken After all this time? -kohdalla. Always.

Alan Rickman Severus Kalkaroksena elokuvassa Harry Potter ja Salaisuuksien Kammio

Kun luin Alan Rickmanin pois menosta olin aivan poissa tolaltani. Mite noin upea näyttelijä oikeasti voi menehtyä. En tienyt hänen sairaudestaan ja olin oikeasti todella surullinen. Niin surullinen, että oikeasti itkin kotonani Alanin menehtymistä. Sain muuten juuri tuolla hetkellä sen aikaiselta esimieheltäni tiedon, että pääsin töihin ja minun oli hyvin vaikea puhelimssa hillitä tunteeni. Varmaan sen aikainen pomoni luulin, että itkin onnesta työpaikan saannin takia, vaikka itki surusta Alanin takia. Alan Rickman on minulle ikuisesti Severus Kalkaros ja onhan hän tehnyt myös ihanan roolin Love Actually elokuvassa. Enemmän rakkaudestani Alan Rickmanin Severus Kalkarokseen voit lueka täältä.

 Severus Kalkaroksen hetkiä Harry Potter elokuvissa.

Alan Rickman mehetyi haimasyöpään tammikuussa 2016.


Olli Lindholm

Ensikosketukseni Yöhön tuli kotikaraoke dvd-n kautta, josta lauloimme kaverini kanssa Tia-Mariaa. Yötä inostuin myöhemin livenä katsomaan, kun he esiintyivät monta vuotta Oulun Rotuaari Picnicissä aina samana iltana ennen Popedaa. Tapana oli, että äitimme kanssa tulimme alueelle juuri ennen Yön aloittamista, Yön aikana juotiin yhdet ja fiilisteltiin ja kun Yö lopetti menimme heti Yö- fanien tilalle lähemmäs eturiviä odottamaan Patea ja Costelloa. Mitä enemmän Rotuaari Picnicissä käytiin, sitä enemmän minäkin aloin innostumaan Yöstä ja heidän biisestään. Rotuaari Picnicit tällä kaavalla olivat kesinä 2011-2014.

Olli Lindhom keikalla Tampere-Talossa joulukussa 2015

Kun tapasin avomieheni vuonna 2013 niin selvisi, että hän on kovan luokan Olli fani. Onpa hän päässyt haastattelemaan Ollia aikoinaan paikallislehteenkin. Kävimme yhdessä usein Yön keikoilla Tampereen Tähdessä, mikä oli juuri sopiva iskelmäravintola Yö yhtyeelle. Seurasimme mielenkiintoisena mediasta, kun Daffy ja Jugi saivat kenkää ja kävimme kuuntelemassa miten Yö uusilla soittajilla oikein toimii. Meillä on paljon Yön levyjä niin cd- kuin LP-muodossa, sekä tietty molemilla Yö-paidat, jotka äitini osti meille vuosipäivälahjaksi. Viimeisin Yö-konserttimme oli viime kesänä Tammerkosken Sillala. Suosikki Yö-biisini on Vie mut minne vaan. Koska olemme molemmat suuriaYö-faneja, niin Ollin menetys tuli kyllä todella kovana järkytyksenä. Olin itseasiassa töissä kassalla, kun kuulin tästä asiakkaalta, enkä ollut uskoa sitä todeseni.

 Yö - Vie mut minne vaan

Olli Lindholm menehtyi huhtikussa 2019 aivan yllättäen.

Kun kuulet tämän äänen... on aika kääntää sivua

Meillä oli lapsena tälläinen salkku, joka oli täynnä Disneyn satukasetteja. Minusta nämä olivat ihan kivoja silloin, mutten sen kummemmin enään välittänyt äänikaseteista, kun opin lukemaan. Vasta myöhemmin Disneyharrastukseni syventyessä, innostuin näistä kaseteista ja varsinkin Matti Raninin isosta työstä nätä tehdessä. Kokoelmani laajentui runsaasti, kun kerran kirpputorilta löysin tämän ison harmaan boxin. Nyt näitä Satukasetteja on vaikka kuinka monta, muutama myäös ei-Disneyn. Kirjoissa on kauniita kuvia (Disneyn tapauksessa suoraan elokuvista) ja kaseteissa on taasen rauhallinen kerronta. Viihdytän näillä itseäni usein esim. tiskatessa. Olen huomannut ilokseni, että näitä satukasetteja pyörii yllättävän paljon esim. facebook -kirppiksillä, mutta nyt harmikseni ei ole varaa kokoelmaa täydentää. Enkä näistä aarteista kyllä millään raaski luopuakkaan.

Vanha äänisatukirja salkku 90-luvulta. Paikka 10 kirjalle ja kasetille

Tämä löydös oli Tampereen Bonus kirpparilla. Olisiko sisällä ollut 20 kirjaa kasetteineen

Tässä kirjassa runoillaan eri menopeleistä. Kasettia ei ole mukana

Pieni Merenneito Ariel viettää syntymäpäiviään. Tarina sijoittuu aikaan ennen elokuvaa

Aristokattien loppukohtaus

Bambi kirjassa on kaunis taidetyyli

Hyvät tavat kirjassa runoillaan kauniista käytöksestä

Karibian Helmirosvo on julkaistu heti Euro Disneyn eli Pariisin Disneylandin avajaisten jälkeen

Joulupukin Paja lyhytelokuvastakin on oma kirja, sääli ettei tähän ole kasettia itelläni

Äänisatuja tehtiin aina 90-luvulle asti. Kuvassa Kaunotar ja Hirviö

Kaunotar ja Kulkuri viettämässä joulua

Minnin Kanssa Eläintarhassa kirjaan voi laittaa oman pärstänsä tuon pikkutytön päähän, näin pääsee satuun mukaan

Puolen Hehtaarin Metsässä on tuulinen päivä

Pete ja Lohikäärme Elliotista on kanssa oma kirja. Elliot on nyt näkymättömissä

Peter Pan kirjassa on selvästi esillä Mary Blairen taidetyyli ja kuvitus

Pluton Sankariteko oli äänikirjoista lapsena suosikkini, ehkä siksi koska se ei ollut suoraan elokuavsta, joten tarina oli sillä tavalla "uusi"

Näitten lisäksi omistan Dumbon, Robin Hoodin, Kuka viritti ansan Roger Rabbitin? Viidakkokirjan, 3 pientä porsasta, 101 dalmatialaista, Aladdinin, Prinsessa Ruususen, Pienen Merenneidon, Ankronikan, Nalle Puh ja Ihaan Syntymäpäivän, Oliver ja Kumppanit, Bernand ja Biancan, Pocahontasin, Hopon Poppoon, Lumikin, Lumikki ja Ihmeellinen jalokivi, Pilipalipilotit, Leikitään laulaen, Nalle Puh ja Tiikerin, Pinokkion, Kummikarhut ja Notre Damen kellonsoittajan.

Lisäksi on vielä Karvinen ja Pekka Töpöhäntä Amerikassa, jotka eivät ole Disneyn.

Viimeisimpänä olen hankkinut näitä Barbietarinoita. Söpö Koira on 80-luvulta ja myös Raninin tehtaama. Näissä myöhemmissä taasen on tuttuja ääninäytteliäitä ja ihanat Barbinukeilla tehdyt kuvat, kuin Barbie lehdessä.

Äänisaduissa kaikista muitettavinta on aina se bingaus, jonka aikana sai kääntää sivua. Oli myös kivaa, kun kasetteja ei koskaan tarvinut kelata. Riitti, että kääntää kasetin. Miina ja Manu kirjoja tehtiin myös äänisaduiksi, mutta niitä ei ole enään kasetteina itsellä tallessa, kun niitä ón käännetty cd-levyille. Sääli, että näitä ei ole.

Ekologiaa, näin on se vaan...

Viime aikoina on kamalasti ollut mediassa juttua ilmaston lämpenemisestä ja faktahan se on, että ilmaston lämpeneminen ja kasvihuoneilmiö tuhoaa maapallon jossain vaiheessa. On annettu ihmisille ja kansoille neuvoa, kuinka voitaisiin elää vähemmällä, niin että maapallo saisi lisää elinaikaa ja että jäätiköt eivät sulaisi. Eikä kaikki ole ihmisen aiheuttamaa, maapallo vanhenee ja sitä mukaan ilmastonmuutos on väsitämätöntä. Meidän tehtävämme on vain hillitä sitä. Jos alkaa ajattelemaan koko asiaa globaalilta kannalta, niin hulluksihan siinä tulisi. Ei pieni Suomessa asuva ihminen voi mitään isojen Aasian ja Amerikan maiden valtioiden päätöksille ja päästöille yhtään mitään. Mutta yksilö tasolla voi. Jokainen meistä. En nyt halua alkaa saarnaamaan, mutta jotenkin tämä ilmapiiri on saanut pohtimaan aina välillä mitä itse voisin tehdä paremmin ja myös niitä asioita, joita jo nyt teen suht hyvin.

Epäekologisia asioita joita tykkään tehdä:

- Syön lihaa. Lihan tuotanto ei ole ekologista, mutta rakastan niin kovin lihan makua, joten sen syönnistä en tingi. Pyrin kuitenkin ostamaan kotimaista lihaa, mieluiten myös lähellä tuotettua.
- Kerään muovista tehtyjä esineitä: figureja, vhs-kasetteja, Lp-levyjä, cd-levyjä, elokuvia, Barbienukkeja, pelejä, koristeita yms. ei kierrätysmateriaaleista valmistettuja ja jotka rikkoutuessaan menvät sekajätteeseen. Se on itselleni tärkeä harrastus, enkä siitä meinaa luopua

Mulan koriste on matkamuisto viime syksyltä Tukholmasta

- En käytä bioroskista. Syy siihen on se, että minulla tulee niin vähän biojätettä, että biopussien käyttäminen tulisi kalliiksi ja hajuhaittoja olisi enemmän kuin laki sallii. Ainoa tuote mitä biopussiini menisi on vihannesten ja kasvisten kuoret.
- Käytän paljon internettiä ja televisiota ja muita sähkölaitteita. Näitä ihan tietoisesti pitäisi yrittää vähentää, mutta valitettavasti nykyajassa se on väillä mahdotonta.
- Lennän, kun matkustan eri mantereiden välillä. Tulen laivalla merisairaaksi, joten siksi en vesiteitse voi kulkea.

Sitten niitä ekologisia asioita:

- Käyn kirpputoreilla. Ostan niistä suurimman osan vaatteistani, huonekaluistani sekä keräilyesineeni. 

Yksi parhaita kirppislöytöjäni: kokonainen boxi Dineyn äänikirjoja.

- Käytän aina kaupassa kangaskassia, joten en osta muovipusseja, muuta kuin rullia sekajäteroskakoria varten.
- Käytän leipäpussit kissankakka pusseina
-  Liikun julkisilla liikennevälineillä tai kävelen. Olen yksityisauton kyydissä joskus, mutten itse aja sitä, sillä minulla ei ole ajokorttia. Joskus sellaisen kyllä hankin, vaikken yksityisautoilua kannata, varsinkaan sellaisten matkojen kohdalla, jotka voi tehdä bussilla. Tosin autoilu vähentää välillä matkojen kestoa, joten tässäkin asiassa pitää olla suhteellinen.
- Pesen pyykkia suht harvoin ja silloinkin vain täysiä koneellisia. Tämä kyllä johtuu siitä, että vihaan pyykin pesua yli kaiken.

En seuraa muotia, enkä oikein välitä vaaatteista, siksi niitä hankinkin harvoin. Uutena jos ostan vaatekappaleen se on ulkomaiden tuliaisena (kuten tämä paita) tai tilattu EMP:ltä.

- Korjaan itse rikkinäiset vaatteeni esim. ompelen napit paikoileen tai housun taskut.
- Ruokakaupoilla pyrin suosimaan kotimaisia tuotteita.
- Kierrätän pahvit, paperit, metallit ja pullot. Meille ei tule mainoksia, eikä ilmaisjakeluja. Käyn myös ahkerasti kirjastossa.
- En käytä meikkiä päivittäin, joten minulla yksi ripsiväri kestää helposti viisikin vuotta. Ostan uusia meikkejä siis todella harvoin, ehkä juuri noin kerran viiden vuoden välein. Käytän ainoastaan kajaalia ja ripsiväriä.Tälläydyn oikein kunnolla yleensä vain rokkikonsertteihin lähtiessäni.

Yli 10 vuotta sitten, kun menin ensimmäisen kerran The 69 Eyesien keikalle

Ja ehkä isoin ekologinen tekoni on se päätös, etten tule kansoittamaan tätä maapalloa enempää. Mieluummin pelastan hätää kärsiviä kissoja, koska sitä kautta Boriskin tuli meidän perheeseen.

Suomessa on neljä vuodenaikaa. Vaalitaan, että ne pysyy kanssa täällä.

Joulu Kunnaksen kirjoissa

Mauri Kunnas on tehnyt paljon jouluaiheisia kirjoja. Varsinkin pienempänä Kunnaksen Joulupukki oli todella luettu kirjani, joten nyt se ei enään innosta yhtä voimakkaasti. Joulupukki ja Noitarumpu kirjan hankin vasta muutama vuosi sitten, vaikka elokuvan olenkin nähnyt jo aiemmin. En tiennytkään, että niissä on pikkuisen eroja. 12 lahjaa Joulupukille luin vasta aikuisiällä ja tykästyin kamalasti sen kuvitukseen. Onnin paras joululahja kirjaa en omista, muuta kuin äänikirjaversiona ja siinä tarinassa on todella hyvä opettavainen juoni.

 Joulupukki
Joulupukki kirjassa kerrotaan hyvin Joulupukin elämästä Korvatunturilla, sekä tonttujen touhuista. Tarinallista juonta ei edes tarvita, sillä tämä on kuvailunsa takia lähimpänä sitä ihanaa Koiramäkityyliä. Tontut Korvatunturilla ovat ahkeria ja he osaavat nauttivat luonnon rauhasta. Jouluiltana pukin saapuessa matkalta saunotaan porukalla jättimäisessä saunassa ja tietenkin vietätään joulua omalla porukalla. Todella kaunista luettavaa ja kuvat ovat viehättäviä.

Joulupukki ja Noitarumpu
Korvatunturille on saapunut kirje, jossa on outo piirros. Kukaan tonttu ei tiedä mitä kuva esittää, joten he tekevät oman versionsa lahjatoiveesta. Vekara niminen heppu onkin nykyään shamaani, jonka on toivonut olevansa tonttu ja tämän lahjan hän nyt viisikymppisenä saa. Joulupukki ja Noitarumpu animaatiota on kuulemma ollut ihan kamala tehdä Kunnaksen mielstä, mutta onnistunut teos se minusta on. Kirjan kuvituksessa on pientä levottomuutta, mutta tarina on tässä kerrottu jotenkin jännemmin ja alun ja lopun ihanat hahmoesittelyt ovat suosikkejani.

12 lahjaa joulupukille
Kaikin puolin täydellinen lastenkirja. Juoni on hyvä, se antaa paljon vapauksia ja tarina on niin oikein kerrottu lapsen näkökulmasta. Joulupukki tässä kirjassa on eniten kiltin luoteisen ukin oloinen ja hellyyttävä. Kuvitus on parasta Kunnasta, sillä värien käyttö ja piirrostyyli on parhautta. Kirja toimii myös tavallaan kalenterin muodossa, jos lukee yhden lahjan per päivä. Kunnas on saanut tähän ispiraatiota Amerikan matkaltaan ja se jotenkin huokuu tästä kirjasta. 12 lahjaa joulupukille on värikkäämpi ja runsaampi kuin muut Kunnaksen joulukirjat, mutta siitä ei siltikään tule levotonta tai ähkyä tunnelmaa, vaan iloisan leikkisän unelias. Onhan se ihan parasta istua vaan hippulat jalassa lukemassa sarjakuvia.

Hyvää Joulua kaikille Videonauhojen lukijoille.  

Äänikirjat

Viimeaikoina olen kuunnellut mp3-soittimellani äänikirjoja, ne saavat minut rentoutumaan kävelyretkillä ja meluisissa kauppakeskuksissa. Äänikirjat mitä kuuntelen on kaikki lastenkirjoja tai satuja ja pidän kovasti niiden lukijoista. Tässä postauksessa ajattelin esitellä suosikkiäänikirjojani.

 Melukylän lapset, lukija Inkeri Wallenius. Tämä kasettikokoelma on vanhin äänikirja mitä omistan. Sain sen aikoinaan muistaakseni lahjaksi ja kuuntelin sitä hyvin usein perheen yhteisillä matkoilla asuntoautossa korvalappustereoilla. Inkeri Walleniuksen ääni sopii näihin erinomaisesti ja vasta myöhemmin olen sen äänen yhdistänyt mm. Taotaon kertojaääneksi. Tämä kasettikokoelma sisältää Astrid Lindgrenin Melukylän lapset kirjan kolmeen kasettiin pätkittynä. Vasta joskus lukioiässä luin loput Melukylän lapset kirjat ja aina niitä lukiessani näen hahmot tämän kuvan kaltaisina ja kuulen rauhoittavan Inkeri Walleniuksen lukijaäänen päässäni. Tämä toimii äänikirjana erinomaisesti.

Reuhurinteen Ala-Aste, lukija Antti Pääkkönen. Äänikirjat on tehty ainakin kirjoista Reuhurinteen Ala-aste a Pusuja ja Pulmia. Molemmat näistä lainasin aikoinaan kirjastosta ihan uteliaisuuttani, kun luin lukijan olevan yksi suosikki dubbaajaääneni eli Antti Pääkkönen. Nämä Reuhurinteen seikkailut ovat aika lyhyitä, hassuja ja mukaansatempaavia pikku seikkailuja, joita kuuntelee mielellään vaikka junamatkoilla. Kirjoissa kuvitus on hyvin vahvana osana, mutta Antti Pääkkönen osaa kertoa tarinat niin hyvällä äänellä, ettei kuvitusta edes kuuntelemisessa kaipaa. Pääkkösen vekkulimainen ääni sopii tarinoihin mitä parhaiten.

Mauri Kunnaksen monista kirjoista on tehty äänikirjoja, lukijana niissä on Lars Svedberg. Näitä itsellä on tallessa ainakin Suomalainen Tonttukirja, Joulupukki, 12 lahjaa Joulupukille ja Joulupukki ja Noitarumpu, aika jouluisia tarinoita olen siis kuunnellut. Lars Svedergin vanha, tumma ääni sopii kertomaan hienosti näistä mysteerisistä, vanhoista ja vähän fantasiamaisimmista ajoista kauniin rentouttavasti. Tarinat on luettu suht hitaasti ja Svedberg venyttää hyvin ääntään ja muuttaa sitä tarvittaessa hahmojen repliikkien mukaan. Löysin nämä Svedbergin äänitetyt äänikirjat vasta 5 vuotta sitten ja olin ihan myyty. Talvella varsinkin lumessa kahlatessa on ihanaa kuunnella tarinoita tontuista, jotka ovat todella lähellä sydäntäni.

Muumikirjat, lukijoina Tytti Paavolainen ja Ahti Jokinen. Äänikirjoja on tehty lähes jokaisesta Muumikirjasta Suurta Tuhotulvaa lukuun ottamatta. Nämä Muumiäänikirjat löysin vasta viimeisempänä ja niiden lukijoihin on kaikista vaikeinta ollut tottua. Kun Inkeri Walleniuksen, Antti Pääkkösen ja Lars Svedbergin ääniä olen saanut kuulla lapsuuteni piirretyistä, niin Tytti Paavolaisen ja Ahti Jokisen äänet tuntuivat oudoilta. En aluksi sietänyt Tytti Paavolaisen lukija ääntä, hänen puheessaan oli joku tosi outo rytmitys ja sointu, mutta kun hän nyt kuitenkin lukee suosikkimuumini eli Taikatalven, olen vähän väkisinkin opetellut kuuntelemaan häntä. Pidemmän päälle olen alkanut hänen äänestään tykkäämään. Ahti Jokisen perus "isällinen" ääni on ollut todella turvallinen ja tykkään valtavasti hänen kertomana Näkymätön Lapsi ja muita kertomuksia- äänikirjasta. Tulevana syksynä ajattelin kuunnella Muumilaakson Marraskuun kanssa äänikirjana. Sitä odotellessa.

Pienenä tykkäsin paljon kanssa näistä ns.musiikkisaduista, joita varsinkin Disney harrasti paljonkin. Niistä teen joskus oman postauksen ja esittelen aarteitani. Myös Miina ja Manu, sekä PupuTupunoista tehtiin tälläisiä äänikirjajuttuja, joissa kuului aina joku "Plim" kun oli lehtisen sivunkääntämisen vuoro.Pupu Tupunoista nuita ei ole enää itelläni tallella, mutta Miinasta ja Manusta moniakin, joten enköhän niitäkin tässä joskus saa aikaan esitellä.