perjantai 17. syyskuuta 2021

Hautajaisten jälkeen

Kerroinkin viime tekstissä mummini poismenosta. Siunaustilaisuus pidettiin viime lauantaina. Se oli todella koskettava. Olen ollut nyt yhteensä viisissä eri hautajaisissa ja menettänyt myös kaksi kissaani. Tälläiset asiat aina sattuvat, eikä menettämiseen koskaan voi tottua. 

 Siunaustilaisuus oli kappelissa. Pappi puhui peruskristillisiä, mutta myös mummin luonteesta ja harrastuksista. Kyllä minulla nousi kyynel silmiin ja maskin alla nenä vuoti. Kahvituksessa siunausken jälkeen serkkuni piti todella koskettavan puheen mummista, juurikin lapsenlapsen näkökulmasta. Siinä vaiheessa me kaikki serkut itkettiin yhdessä. Itseasiassa vasta silloin ymmärsin ne papin sanat, että jaettu suru on helpompi jakaa. Minusta se on silloin myös helpompi käsitellä. Myös tätini piti puheen, tai enemmänkin kertoi mummin elämänkerran. Siinä oli paljon uutta minullekkin. Oli jotenkin hauskaa ja eläväistä kuulla miten mummi on tavannut akoinaan Reino papan ja miten isäni on lapsena leikkinyt kanojen kanssa. 

Isäni Pekka lapsena
 Tätini päätti puheen hyvin mummin arvomaailmaan. Siihen, miten mummi rakasti ja arvosti eniten perhettä ja läheisiä. Aina muisti syntymäpäiväkortilla ja joulukortilla ja kun tultiin kylään ensin halattiin ja istuttiin pöydän ääreen vaihtamaan kuulumiset. Miten mummi arvosti, tykkäsi ja nautti siitä kun hänele soitti ja sai vain jutella. Mummini oli ambivertti, kuten minäkin. Häneltä sen olen ehkä perinytkin. 

Elän tällä hetkellä jonkin sorttista kolmenkympin kriisiä, joten mummin poislähtö osui arkaan paikkaan. Yritän kuitenkin ajatella, että mummilla on paljon parempi siellä jossain nyt, kuin väsyneenä hoitokodin sängyllä. Nämä puheet ja ajatukset mitä tapahtumaketju on minussa saanut aikaan, on tuonut uutta näkökulmaa kriisiini. Siihen, että työ on vain työtä, sitä voi vaihdella. Ihmiselämä ja minun elämä on kuitenkin jatkumoa suvustani, mummista, Reino papasta, isistä, äidistä ja omat tekoni vaikuttaa muitten elämään. Vaikken itse meinaa lisääntyä, niin välillisesti ainakin. 

Mummilta peritty hartiahuivi

Ajatus sukulehdestäni: "Itse kunkin eletyillä päivillä on ollut joku tietty tarkoitus. Jäljellä olevat päivät ovat elämisen arvoisia." 

lauantai 4. syyskuuta 2021

Kolomekymppinen


Mä oon kolomekymppinen

Oon kolomekymppinen

Takana on luja putki taiteilijavuosien

Olen kolomekymppinen 

kolomekymppinen

En oo enää teini-ikäinen

Mä oon kolomekymppinen!

Täytin tosiaankin 30 vuotta tuossa pari viikkoa sitten ja Frederik on siksi ollut aika vahvasti soittolistalla. Kolmenkympin kriisi on jollain tavalla päällä, mutta olen siihen onneksi saanut hyvät auttajat, joten toivon että asiast seleviää parhain päin. 

Kesällä ennen pyöreiden täyttämistä kävin Dingon keikalla Mustalahden Satamassa ja olen edelleen hulluna Neumanniin. Jotkut kannattaa porilaismusiikissa Oikeita Enkeleitä, minä olen enemmin Levoton Tuhkimo, jolla on nahkatakki ja lakatut varpaankynnet. 

Pyöreitä juhlittiin viikonloppu kahden lapsuudenystävän kanssa, ja mitä laskettiin niin kolmistaan ollaan sekoiltu vuodesta 1998 alkaen. Sen kunniaksi pidettiin ysäriteemabileet vuokratulla mökillä Syöttellä.

Bäkkärit oli seinällä ja paidassa. Tyyliin kuului tietty myös vanha lippikseni, verkkatakki ja Emma Buntton sivuponnarit.

Kyllähän ysärikakkuun oli pakko laittaa säilykepersikoita.


Käytiin toki Syötteellä vähän kävelemässäkin. Hurjan korkealla ja komeat olivat maisemat sekä sää. 

Nyt kotona on syksy alkanut. Tänään järjestin kaappini, missä on kauskoristeita ja sieltä tuli laitettua lyhdyt ja tunnelmavalot esille. Iltateet taidankin juoda pikku hiljaa ennen maate menoa. Minusta on ihanaa kun päivät vaihtuvat pimeiksi öiksi, vaikka kriiseilenkin. Kaiken keskellä vielä Maija Mummi nukkui pois, juuri kun hän täytti 97 vuotta. 

Läpi repaleisen lokakuun, kaipuun kaljakori kilisee

Lyhdyn sytytän, kun tulee hämärä. Sen nostaan koukkuun kuistille...

Pääasia kuitenkin on, että kolomekymppiset olivat mielettömät juhlat, jotka onnistui kaikin tavoin. Parannettiin maailmaa rakkaiden kamujen kanssa ulkoporealtaassa hyvän juoman kera.

Ja vielä loppuun se ysäreistä ysärein Smurffibiisi, joka meidän juhlien Ysärin Kolmekybäset soittolistalla soi useampaankin otteeseen. 

lauantai 31. heinäkuuta 2021

Tampereen Aamu

 

Tämän tekstin aiheena on yksi isoimpia rakkauksiani; Tampere!

Kun olin lapsi, olen kuulemma äitilleni joskus sanonut, että haluan muuttaa isona Tampereelle. Tampere nimittäin on älyttömän siisti kaupunki. Niin sanottiin Tuula Kallionimen lastenkirjassa Reuhu-Rinteen ala-aste. Olen varmasti ihan pienenä käynyt porukoiden kanssa Tampereella, sillä sukulaisiani asuu tässä lähellä Toijalassa. Muistan kuitenkin elävästi sen kerran, kun ekat muistikuvat sain Tampereesta. Ne oli vuonna 2002, kun siskoni pääsi ripille. Äiti vei hänet lahjaksi Englantiin ja itse menin hoitoon sukulaisilleni tädille ja serkuille. Kävimme Nokian Edeenissä, katsoimme Valehtelija, Valehtelija elokuvaa ja sain ekat muistikuvat Särkänniemestä ja rakastuin Tukkijokeen ja Koskenlaskuun. Kun koulun alkaessa piti piirtää kesäloman paras hetki, minä piirsin Koskiseikkailun. 

Tukkijoen parhaat hetket
Yläasteikäisenä paljon teimme viikonloppumatkoja Helsinkiin, sillä siellä oli paremmat goottivaatekaupat ja hyvät teatteriesitykset. Lukioikäisenä matkakaupunki vaihtui Tampereeseen, sillä kiersin aina kirppareita, Työväen Teatterissa näytettiin näytelmää Vuonna -85 ja Pakkahuone tuli tutuksi konserttipaikaksi. Toteutin uhkaukseni Tampereella muutosta heti lukion jälkeen. Opiskelin vuoden Ylöjärvellä, vuoden Orivedellä ja sitten vuokrasin sokkona asunnon Tampereelta. Enkä Pirkanmaalle tuloa ole katunut koskaan. Asunnot ovat vaihtuneet keskustan pikku pesästä Lukonmäen opiskelijaboxiin ja Tohlopin huonokuntoiseen vuokra-asuntoon. Nykyään asun taas Ylöjärvellä (ympyrä sulkeutuu), mutta käyn lähes päivittäin Tampereella, joko töissä, leffassa, ostoksilla, tai vaan kävelemässä. Tampere on suosikkikapunkini ja nyt koitan kertoa miksi. 


Keskusta

Tampereen keskusta on todella helppo. Yksinkertaistettuna se on Hämeenkatu, alkaa rautatieasemalta ja päättyy kirjastoon.  Tampereelle on junalla todella helppo tulla mistäpäin Suomea tahansa. Solmukohta, ja bussit kanssa kulkee. Tänne Ylöjärvelle tällä hetkellä on täysin suora bussiyhteys, vaikkakin ratikan tulo nyt sekoittaa linjoja. Saas nähä miten syksyllä selvitään. Pidän kuitenkin siitä, että julkisilla on helppo kulkea mihin päin Tamperetta tahansa. Olkoot koulu toisessa kaupunginosassa, tai täytyy käydä neurologilla Tayssissa, niin oma auto ei ole välttämätön. 

Suihkulähde Aleksanterin kirkon edessä, Hämeenkadun päässä
Keskusta on todella selkeä ja kompakti. Maamerkit, kuten Stockman, Koskikeskus ja Sokos ovat edelleen paikoillaan ja niiden avulla voi turistimpikin suunnistaa. Ihan kävelymatkan päästä keskustorilta on Laukontori, jossa voi fiilistellä järven äärellä. Kaikki on niin lähellä; työpaikka, ruokakaupat, leffateateri, iso kirjasto, kirpparit, liuta ravintoloita, divarit, bussipysäkit.

Plevna

Suosikkipaikkoja kun alan erittelemään, en voi olla mainitsematta Plevnaa. Kun puhun Plevnasta, tarkoitan Finnkinon elokuvateateria. Sen yhteydessä on myös ravintola Plevna, joka on kanssa oikein hyvä, mutta suuntaan paljon enemmän leffaan kuin Plevnaan oluelle. Plevna on todella laadukas teatteri, jossa on monta salia ja siellä tulee nähtyä mielenkiintoisimmat elokuvauutuudet. Henkilökunta on aina mukavaa ja täällä on tilaa katsoa elokuvia. 

Illan elokuva on ollut Vaiana

Ravintolat

Tykkään käydä ulkona syömässä. En ole mitenkään gurmeeruuan ystävä, (sillä raha) mutta on ihana vaan ravintolasa istua valmiiseen pöytään. Olen vanhempana huomannut Pizza vs. Hamppari tappelussa purilaisten voittavan ylivoimaisesti, joten nykyään suuntaan mieluiten syömään aina burgeria tai kiinalaista. Burgeripaikoista suosikejani ovat Naughty Brger, Pancho Villa, Speak Easy, Rouhea Ravintola Roast sekä pikapakoista Hesburger. Kiinalaisista ravintoloista suositelen kaikille Golden Unocornia, sillä siellä saa Suomen toiseksi parasta kiinalaista (Kempeleen Lucy Dragon on edelleen ykkönen). Pikku Kiinalainen sekä Lamminpään Dragon House ovat kanssa manitsemisen arvoisia mestoja. Kävin myös juuri testaamassa Itsudemo shusi paikkaa ja pidin kovasti, vaikken ole aiemmin shusin ystävä ollutkaan. 

Lamminpään kiinalaista tuli haettua usein noutona kun asuttiin Tohlopissa
Kirpputorit

En ole oikein ikinä ollut innostunut shoppailusta, se sananakin tuo mieleen vaatekaupoissa hengailun. Itse käytän mieluummin termiä kiertää kirpputoreja. Paras kirpputori Tampereella on Koivistonkylän Prisman yhteydessä oleva Silinteri. Siinä ei ole mitään muuta vikaa, kuin sijainti. Se kun ei sijaitse keskustassa. Lyhemmän kirpparikierroksen jos haluaa tehdä kannattaa suunnata Lakontorille. Sieltä löytyy Radio ja Tarina. Radio on joskus ollut Suomen suosituin kirppis ja minusta tuntuu että he elättävät tätä kuvitelmaa edelleenkin. Heidän myyjänsä ovat usein hyin töykeitä ja tavara on todella uutta. Harvoin tältä kirpparilta löydän mitään. Tarina taas on kiva piristysruiske ja siinä on kahvilapuolellakin mukava istua. Harvemmin Tarinastakaan löytöjä teen, mutta paikassa on todella kiva tunnelma. Pyynikillä sijaitsee vielä Kodin 2 niminen kirppis, jossa oikeasti on vanhaa tavaraa, mutta kanssa todella töykeä henkilökunta. 

Perinteisten kirpparien lisäksi löytyy pari Fidaa ja muutama Uff, joista löytää kyllä aina tarvittavan vaatekappaleen jos jotain tiettyä etsii. Tälle kesälle kaipasin kovasti farkkutakkia ja Uffistahan nappasin täydellisen, eikä tainnut maksaa kuin 8€. Lielahdessa on Punasen Ristin Kontti, Jonna kirppis sekä iso kierrätyskeskus. Varsinkin tämä uusi kierrätyskeskus on mieleeni, kun siellä myydään videoita! Satuimmepa kerran kesällä menemään automatkalle Kangasalle Pirkan kierrätyskeskus kirpparille ja sieltähän löytyi vaikka ja mitä. Harvoin minä kirpparilla yli parilla kympillä edes löydän tavaraa mutta tuolta löytyi. 

Viiden tähden elokuvadivari
Keskustan divareista täytyy ehottomasti mainita Lukulaari ja Viiden tähden elokuvadivari. Lukulaarista olen löytänyt paljon hyväkuntoisiat Tenavat sarjakuvia ja lastenkirjoja. Olen sieltä myös usein joululahjakirjoja löytänyt. Viiden tähden elokuvadivari on Tampereen yksi kärkijuttuja näin leffahullulle. Saatan helposti lasten vhs-hyllyn edessä viettää puolituntia, kun tarkastelen onko tullut jotain uutta. Kotimaiset dvd;t kanssa tarkastan joka kerta. Myymälässä voi myös tehdä vaihtokauppaa, eli vie vanhat leffasi sinne ja rahan arvosta ota muuta käytettyä tilalle. Tämä on todella kätevää, sillä näin olen päivittänyt monet elokuvat parempikuntoisiin tai uudempiin formaatteihin.

Konserttipaikat

Kävin Tampereela ensimmäisen kerran konsertissa marraskuussa vuonna 2009 katsomassa The 69 Eyesia Pakkahuoneella. Paikalle oli helppo mennä, sillä vaikken silloin asunut vielä Pirkanmaala, niin rautatieasemalta oli sinne selvät opasteet. Viimeisin keikka millä olen käynyt oli nyt kesäkuussa 2021, samalla Pakkahuoneen lavalla. Esintyjä oli Vesterinen Yhtyeineen. Pakkahuoneesta ei olemitään pahaa sanottavaa, sijainti on mainio, lava iso ja yleisön turvavälitkin hyvin huomioitu. Pakkahuoneella on myös oma pienempi Klubi puoli ja siellä on kanssa keikkoja. Tämä lava on intiimimpi ja sopii yhtyeille, jotka ei vedä isoa lavaa täyteen. Nykyään Sixtarit esiintyvätkin Klubin puolella, mutta se ei haittaa kun siinä pääsee lähemmäs itse artistia. 

Ekalta The 69 Eyesin Tampereen keikaltani
Tampere-Talossa olen kanssa ollut keikalla, mutta itse en niin konserttisaleista välitä. Niistä puuttuu semmoinen keikkatunnelma. Tampere-Taloa on remontoitu paljonkin ja nykyään siellä onkin  keikkapuoli, Sorsaklubi. Siellä näin The 69 Eyesin viimeksi ja keikkapaikkana oli oiken hyvä. Turvavälit oli tälläkin hyvin otettu huomioon. 

Ihan ydinkeskustassa oli ennen pieni ja intiimi Tähti, mutta se on jo poissa. Tähti oli ihan Tampereen yllä ja tykkäsin kyllä mestasta kovin, vaikka olikin hyvin iskelmävaikutteinen.  Olympiassa olen kanssa jonkun keikan nähnyt ja paikkana se on ihan ok. Yo-talolla on keikoissa vähän se ongelma, että siellä lava on niin pieni ja matala, että yleisöä ei oikein voi rajata. Lähes kuka vain voi hypätä sekaan bändin kanssa. Isolle yhtyeelle, kuten Popeda, Yo-talo on aivan liian pieni. Heidät kun siellä kerran näin, niin oli tavattoman ahdasta. Uusin suosikkikeikkapaikkani (ainakin kesällä) on Särkänniemen vieressä oleva Mustalahden Sataman Ravintola Kaisla. Siellä artisteilla on oma pavilijonki, joten keikka on tavallaan ulkona, mutta katoksen alla. Tämä on jotenkin ihana ja toimiva ratkaisu. Tällä hetkellä olisikin lippu Dingon keikalle Kaislaan, mutta saa nyt nähä peruuntuuko tapahtuma. 

Neljä Ruusua Kaislassa parivuotta sitten

Luonto

Tämä on yksi syy miksi Tampere on parempi kuin Helsinki tai Oulu tai mikään. Luonto on ihan lähellä. Tampere rakentuu Näsi- ja Pyhäjärven väliin, joten kävelymatkan päässä on mitä upeinta järvimaisemaa. Keskustorilta ei Pyynikille kävele kauaa ja mitkä maisemat. On uima-rantaa, metsää, puistoa, venelaituria, Särkänniemen puolella kivikkoa ja Särkän Tyrskyn kyydissä oikeasti pelottaa, että kohta lennetän järveen. Keskellä kaupunkia on leikkipuistoa, on Sorsapuistoa, on Koskipuistoa, on kukkaistutusta. Tohlopista voi löytä jopa laiduntavia lampaita. Arboretum eli upea kukkatarha on oikeasti kävelymatkan päässä ja maisemat hivelevät silmiä. Monesti kun ajatellaan että Tampere on ruma tehdaskaupunki, niin pitäisi muistaa että piippujen sijaan täällä on tosi paljon luontoa ja puistoja ihan vieressä. Näistä jokainen meistä voisi nauttia enemmän.

Arboretumin kukkia

Tyrskystä suoraan Näsijärveen

Hatanpäällä

Pyhäjärveä

Tervetuloa Tampereelle!

Pyynikin kevät

maanantai 12. heinäkuuta 2021

Mälsä ja helvetin helle

Minä en ole kesäihmisiä, itseasiassa kesä on vasta kolmantena suosikkivuodenajat listallani. Rakastan syksyä yli kaiken ja talvessa on paljon omaa tunnelmaa. Kesä on ihan kiva silloin kun sataa virkeästi tai on yötön yö ilman itikoita. Lämmin saa olla, mutta helvetin helle ja kuumuus on aina ollut inhokkiani ja nyt vielä pahemmin. 

Helle väsyttää...

Tämä on kolmas kesä mälsäni kanssa. Viimeiset kaksi ovat meneteleet, mutta nyt sairaus tappelee vastaan ja osassa päivistä on voittanutkin. Minulta loppuu kuumuudessa voimat äärimmäisen helposti. Urheilu on saanut kokonaan jäädä, hyvä jos kävelemään jaksan. Rannalla lötköttäminen ei ole innostanut, mutta virkeässä vedessä nautin kovasti, silloin kun tässä kuumuudessa sinne jaksaa raahautua. Uupuminen on hyvin kokonaisvaltaista, vapaapäivä menee helposti tekemättä mitään, tai sitten jaksan just ja just sen yhden kauppareissun. Uupuminen itsessään ei ole edes pahinta, varsinkin kun appi-isältä saatiin ilmastointilaite, vaan jalat. Kerroinkin jo Levottomat jalat- postauksssa mitä mälsä on jopa tehnyt jaloilleni,, mutta nyt helteiden aikana on ilmaantnut voimakkaita oireita, jotka tulevat ilmi päivittäin.Jalat puutuvat, keskimäärin 5 kertaa päivässä. Lähes jokaisen kävelylenkin tai työpäivän jälkeen jalat oikein kirkuvat hoosiannaa ja sängyssä maatessa tunnen koipeni todella raskaina. 

Vain kahtea päivänä on tänä kesänä tullut ihana kesäsade
Uusina oireina on kanssa sähköiskut. Neurologi sanoi puhelimessa sille jonkun ihan virallisen terminkin. Ympäri kehoa, mutta pääasiassa jalossa, tuntuu aina vähän väliä kuin pieniä sähköiskuja, keltaisia salamoita. Se saa aikaan pakkoliikeitä ja niitä tulee ihan kesken työpäivän ja jopa nukahtaessa. Nämä tuntuvat kipuna, joka kestää vain hetken, mutta niitä kanssa tulee usein, kymmenittäin päivässä. Varsinkin silloin kun ne alkaa jaloissa, on kävely todella varovaista. Viime viikolla jouduin hakemaan sairaslomaa tähän. En luota oikein askeleihini ja koska olen muutenkin tulut kömpelöksi, pelkään kaatumista vähän väliä. Just ennen juhannusta kompastelin meidän rappuralliin ja saikkuahan siitäkin tuli, kun löin polveni kipeästi metalliin. Onneksi olen ostanut itselleni voimakepin, joka auttaa tuollaisissa tilanteissa, niin etten ihan raatona joutunut makaamaan. 

Mun kavereilla Lucius Malfoylla ja Jyrki69:llä on kanssa voimakepit
Olen hyvin uskollisesti koittanut koko tämän epidemian ajan pitää maskeja yllä kaupoissa ja busseissa ja töissä kun on pakko. Arvatkaa vaan onko työpaikallamme ilmastointia? Koko myymälässämme on henkilökunnalla vain kaksi tuuletinta, toinen taukotilassa ja toien kassalla. Kuuma maski 5 h päivässä 28 asteen myymälässä on aivan killeriä ja se uuvuttaa kanssa kunnolla. Kun henki ei meinaa kulkea, pelkään kokoajan paniikkikohtauksen saamista. Toivon todellakin, että kaikki hakisi nyt kiltisti rokotteen, että voitsisiin luopua maskeista mahdollisimman pian. Jos ei itsensä, niin edes muiden vuoksi. Se naapuri, kauapantäti tai kaukainen sukulanen voi kokea maskin käytön yhtä ahdistava kuin minä.
Börre ainakin piristää mieltä
Reilun kuukauden kulttua eräskin Severus täyttää kolmekymmentä ja alottaa kesäloma part. 2. Sen voimalla, ja toivon todellakin sateista, tuulista, synkkää ja myrskyistä ja eritoten tunnelmallista syksyä.

Loppukesän postikortti

Tunnelmallinen syksy, kumpa olisit jo täällä

tiistai 29. kesäkuuta 2021

Juhannustaikaa


Yhdeksän kukkaa tyynyn alle

Juhannussauna

Kiehu mun saunain

heitä mun löylyin

Anna mä loitsuni luen


Vihdan tuoksu

paranna mun haavain

Vihdan lehdet

helli mun ihoain

Vihtain puhtoinen tuoksi


Kiehu kiukain

Loitsi saunain

Anna ukkonen voimaa

Heitä salamaa, läiski sadetta

Anna ukkonen voimaa

Voimista mun päätöstäin


Loitsi ukkonen voimaa



Vaarallinen juhannus






sunnuntai 20. kesäkuuta 2021

Keäsloma part 1; Matka Porvoossa

Barcelonan matkaa on vallitsevan tianteen takia siirretty eteenpäin jälleen vuodella, niin oli aika kotimaan matkailulle. Siskoni kanssa ollaan haaveiltu tekevämme joskus Keski-Eurooppaan kylpylämatka. Nyt otettiin kylpylöihin esimakua Porvoon Haikon kartanosta. Kumpikaan meistä ei ole aiemmin käynyt Porvoossa, joten tämä oli kiva, kesäinen neitsytmatka molemmille. Olimme matkalla toukokuun lopulla sunnuntaista tiistaihin ja ilmat olivat mainiot.

Porvooseen suuntasmme ihan junalla Helsingin kautta ja olipas mukava yllätys, että Porvoon keskustassa eli torilla oli bussipysäkit lähekkäin. Löysimme helposti oikean linkun Haikon Kartanoon.

Haikon Kartanosta olen kuullut positiivisia arvioita siitä, että se on enemmän aikuisten paikka. Pakalla ei ollut lainkaan lapsia, mikä oli minusta aivan mahtavaa. Olin alunperin varannut huoneen kartanon puolelta, mutta kartano olikin nyt auki vain pe-la, joten sain varauksemme siirrettyä Hotellin superioir huoneesee, joka oli meille sisarusparille oikein passeli sekin. Kartanon alue oli todella hieno ulkopuolelta ja sitä paljon ihastelimme. Itse hotelli, jossa yövyimme ja kylpylä sijaitsee, oli ulkoapäin suoraan ränsistyneeltä 80-luvulta, mutta sisältä oikein tyylikäs. Hotellihuone itsessään henki mukavaa kartanomaisuutta, jota olimme toivoneetkin.


Kartanon pihaan ja puutarhaan on selvästi panostetu, siellä oli tämän suihkulähteen lisäksi pari lampea, kartanopuutarhapöytiä ja huvimaja.




Ulkoisilta puitteiltaan kartano on siis todella komea näky. Näillä pääsi ihanasti Katariina ja Munkkiniemen Kreivi tunnelmaan, jonka olimme otaneet mukaan iltaelokuvaksi. En muistanutkaan kuinka ihana Leif Wager oikein on. 


Haikossa odotin eniten tietty kylpylässä käyntiä, sillä en ole päässyt uimaan aikoihin. Suomessa olen muutenkin todella vähän käynyt kylpylöissä ja jotenkin nuo isot Eedenit muistuttavat minusta enemmän uimahalleja, kuin rentouttavia kylpylöitä. No Haikossa sain nyt rentoutua senkin edestä. Molempina päivinä, sunnuntaina ja maanantaina vietettiin kyllä niin laaturentoutus aikaa vedestä nauttien. 

Kylpylän puolella ei saa tietenkään kuvata, jote nämä ovat netistä


Jotkut saattaisivat kuvata tätä kylpylää pieneksi, mutta minulle tämä oli sopiva. Allaspuolella on siis tämä alimmassa kuvassa oleva yksi suuri allas, sekä ylimmän kuvan poreallas ja vielä kylmäallas ja kaikkein ihanin lämpöallas. Lämpöallas on kahden istuttava ja siitä on aivan suorat näkymät ikkunasta järvelle. Siinä istuminen oli kuin unelma, penkit oikein myötäilivät ihanasti ihoa ja rentoutus oli taattu. Taisimme istua siskon kanssa siinä tunninkin helposti putkeen. 

Saunoja löytyi neljää erilaista. Ihan perinteinen suomisauna, kuvassa oleva Irlantilainen sauna, infrapunasauna ja uusi rakkauteni höyrysauna. Olen aiemminkin käynyyt höyrysaunoissa, mutta en niistä ole pitänyt. Joko Haikon höyrysauna oli omaa luokkaansa, tai olen kasvaut vanhemmaksi digatakseni höyrysaunoja. 

Paras juttu kylpylän puolella on kuintekin elämyssuihku. Suihku siis sisältää valo- ja ääniefektejä. Kun vettä tulee päällesi sirkkojen siristäessä korvissa ja valo on hämärän sinistä, pääsin siihen tunnelmaan, että olisin The Beach elokuvassa. Välillä salamat paukkui ja suihku rytisi ja lopussa linnut laulaa, aurinko nousee ja sade tuntuu kevyemmältä. Tässä suihkussa kävin usein, sillä tämä leffakokemus oli niin vahva ja upea. Saisinpas tälläisen kotiini. 

Hotellin yläaula

Hotellihuoneesta en tyypillisesti ikinä muista ottaa kuvia, koska ehdn niin nopeasti valtaaman ne tavaroillani. Wc- on kuitenkin minusta hyvin tyylikäs ja aivan ihana pikku Haikko shampoo pullot. 

Hotellihuone pakettiimme kuului pullo kuoharia ja tietty korkkasn tämän lomakuoharkseni. 

Aamiaisesta sen verran, että annan isot propsin siitä, etten ikinä ole hotellin aamupalalla nähnyt konvehteja. Broumbergin konvehdit heti aamuun oli mitä parhaimpia. Ja kyllähän Broumbergin tehtaanmyymälässä tuli käytyä ja ostin yli kilon suklaata kotia vetäväksi. 

Maanantai oli siis meille Porvoon tutustmispäivä ja tietenkin vanha kaupunki meitä kiehtoi. Suklaapuodin  liäksi kiersimme lähes joka pikku myymälässä, josta tuli ostettua mukaan mm. Porvoo pelikortit, joulukalenteri, kynttilä, postikortteja ja ihana joulukoriste. Löysimme kanssa Raathuoneelta mukavan teehuoneen, jossa maistoin tyrniteetä. Tajusinpas siellä istuessa, että tälle torillehan sijoittuu Mauri Kunnaksen kirja Koiramäen Martta ja tiernapojat. 



Vanhasta lelukaupasta löytyi kunnon kokoinen kassakone



Raatihuoneessa taisi olla joku remontti meneillään

Porvoon läpi kulkee Porvoon joki ja kiersimme siltaa pitkin toisele puolelle. Seltä Porvoon Vanhan Kaupungin ranta-aitat näkyivätkin hyvin. Siskollani oli mukanaan hänen uusin harrastuksensa eli magneettionki. Se on naru, jonka päässä on magneetti ja sillä voi kerätä teräsroskia vedestä. Eipä meillä kummosta saalista tullut, puolikas rautalanka vain. Mutta aloin kyllä tämän avulla pikkuisen ymmärtämään ihmisten tarvetta kalastukseen. Kuinka rentouttavaa on vain heitelllä narua jokeen veden äärellä kauniina kesäpäivänä.

Ekana iltana haimme ruokaa hotellihuoneeseemme hotellin Bistrosta, sillä ravintola oli kiinni. Kana ja salaatti toimivat oikein mukavasti (vaikka oli ylihintaisia, ainaha hotelliruuissa on hotellilisät). Maanantaina ostimme illaksi hotelliin eväät, mutta päivällä syötiin ravintolassa. Siskon ehdotuksesta mentiin nepalilaiseen ja sain senkin neitsyyden tällä matkalla pois. Ruoka oli mitä ihaninta; valkosipulikatkarapua jättimäisen naanleivän kanssa. Namm. Minulla on aiemmin ollut huonoja kokemuksia intialaisesta ruuasta, mutta nyt ne lähti sen sileän tien. Aion ehdottomasti kokeilla nepapilaista vastaisuudessakin. 

Semmoinen matka. Olen huomannut, että jos loman viettää kokonaan kotona, se ei tunnu lomalta kun kuitenkin tulee tehtyä niitä arkiaskareita joka päivä. Tämä miniloma Porvooseen tuli juuri tarpeeseen ja kyllä voisin uudestaankin tulla. Ehkä jopa talvella. Kuvien perusteella tämä on lumen peittämänä oikein tunnelmallinen kaupunki. 

Kesäloma part 2 onkin sitten elokuun lopussa. Silloin lauletaan Frederikin kolmekymppistä, kun meikä täyttää pyöreitä, joita juhlitaan ysäriteeman, Speden Spelien ja Smurffien tahtiin.