Oma Aika

Pitkään aikaan en ole blogia jaksanut päivittää ja välillä miettinyt kaiken poistamista, mutta itse taidan olla itseni kovin lukija, sillä välillä käyn lukemassa omia vanhoja postauksiani. Eiköhän ole aika siis kertoa vähän kuulumisia: 

Näistäkin kuvista on puolitoista vuottaaikaa. Popeda Zemppi areenalla maraskuussa 2021

- Mälsä on vallannut elämästä isomman osan kuin mitä osasin odottaa ja välillä on hetkiä jolloin olen aivan alamaissa, toisinaan taas mälsä ei tunnu miltään. Ennen joulua oli aikamoiset romahdukset ja mm. lähdin työpaikalta Tayssiin ambulanssikyydillä

- Pitkälti vapaa-aikani olen käyttänyt elokuvien katsomiseen ja analysointiin. Kirjoitan mielessäni arvosteluja leffoista, mutten saa niitä laitettua ylös. Sen huomaa, että avaan tietokoneen nykyään paljon harvemmin kuin ennen, tyyliin vain kerran kuussa. Tämän takiamyös leffablogin kirjoittaminen on jäänyt vähälle, vaikka kovasti sinne suunniteltuja tekstejä olisi. 

- Seuraan paljon tosi-tv ohjelmia. Olen ihan koukussa suomen Muodin huipulle (muikkis), Master Chef suomi (Fasterchef ) ja Diili (Tiili) ohjelmiin. Avopuolison kanssa katsotaan kanssa Arrow, Flash ja Supergirl sarjoja. Viime syksynä seurasin intohimoisesti Vain Elämää sarjaa Jyrki69 takia. 

Vain elämää instagramista

- Sain uuden positiivisen lausunnon työeläke vakuutusyhtiöstä, jos tästä vielä voisi kevyempiä töitä löytää itelle mitä mälsän kanssa jaksaisi tehdä.

- Rakastan entistä enemmän vanhoja suomalaisia miesnäyttelijöitä; Santeri Kinnunen ja Jukka-Pekka Palo ovat ihania.

- Boris on voinnut aika kivasti, ollut ehkä huolestuttavankin energinen viimeaikoina. Odotamme molemmat lumien sulamista, että päästäisiin ulkoilemaan. Pihalla nimittäin on jäätävän liukasta ja vesisadetta. Viime vuonna kesälomani alkoi vappuna ja slloin oli vielä lunta. Sitä en toivo täksi vuodeksi. 

Börreli

- Odottelen kesälomaa, vähän matkustelua ja Ramsstainin keikka Hesassa. Sitä ennen on Yön konsertti ja tietty The 69 Eyes täytyy taas nähdä. 

Viime kesälomalla Kalajoen hiekkasärkillä

 

Löysin facebookin arkistoista vanhoja "muistiinpanoja" jotka siis oli joidenkin vanhojen opiskelijakavereitten lähettämiä haasteita. Tässä niistä yksi päivän ratoksi:

Oletko koskaan istunut poliisiautossa?

En ole.

Tullut umpikännissä kotiin aamulla?

Kyllä, viimeksi varmaan pikkujouluista. Tosin tässäkin pitää miettiä mikä on umpikänni, sillä vaikka juon välillä, niin en tule helposti umpihumalaan. 

Nukkunut samassa ängyssä monta vuotta itseäsi vanhemman vastakkaisen sukupuolen kanssa?

Mikä on monta vuotta? Jaan sänkyni avomieheni kanssa ja ikäeroa meillä on 4 vuotta. Vanhin ikäero jonka kanssa olen koskaan nukkunut samassa sängyssä on sellaset 18 vuotta. 

Kontannut koulun lattialla?

Kyllä, teatterioinnoissa niin tuli useamminkin tehtyä. 

Poiminut sieniä?

Viime vuonna tästä innostuin, tunnistan kanttarellit nykyään.

Syysmetsä

Juossut henkesi edestä?

Silloin kun edellisen asunnon parkkipaikalla oli aamuyöllä järkyttävän iso koira ja se jahtasi minua takaa, niin juoksin kyllä ihan henkeni edestä. 

Murtautunut autoon?

En, enkä tekisi niin. 

Unohtanut jotain lentokoneeseen?

Kyllä lentokoneessa olen aina kaikki tavarani muistanut ottaa mukaano. Lapsena unohdin kyllä laivaan lempi pehmoleluni. Onneksi porukat soittivat laivayhtiöön, että sain pehmoni takaisin.   

Kaatunut kenkien takia?

En tiedä onko kaatumiseni syy ollut kengissä vai siinä, että itelläni on huono tasapaino.

Polskutellut Serenassa?

Ainakin kahdesti olen Serenassa käynyt, tosin viime kerrasta on jo ainakin 15 vuotta aikaa. Voisin käydä uudestaankin.  

Uinut vaatteet päällä?

Lapsena kävin Zimmarin veridiscossa ja siellä ainakin uin äitini Lapin Kulta Legenda paita päällä.   

Laulanut mikrofoniin? 

Useinkin, sillä tykkään laulaa karaokea.

Rakkaani leffahylly. Myös muutama kotikaraoke dvd sielä löytyy, vaikkei siihen hommaa enää mikkiä löydy.

Itkenyt koulussa?

Olen sellainen herkkis, että itkuni ei katso paikkaa. Myös koulussa on tullut itkettyä.

Koittnanut nuuskaa?

En, eikä sen kokeileminen kiinnosta. Nuuskan haju on kamala. 

Ollut masentunut?

Lääkärien tekemän diagnoosin mukaan olen tällä hetkellä. 

Vohvelikahvilassa reilu vuosi sitten

Oksentanut ihmisen päälle?

En ihmisten päälle, mutta kaverin sirtolapuutarhamökillä oksensin ylioppilasjuhlien jatkoilla suoraan ikkunasta suoraan kukkapenkin päälle.

Purrut kissaa, kun se on purrut sinua?

Noki, Punpuli ja Bors ei kyllä minua ole usein purrut, raapinut välillä kyllä. En kyllä itsekkään kissaani pureskele vaan pussailen.

Haukkunut koiralle?

Luultavasti, ennemmin miu´un kissoille.

Kaatunut mopolla?

En ole ikinä ollut mopon kyydissä. Pyörällä olen kyllä kaatunut. Onneksi oli kypärä.   

Heilunut jossain alusvaatteillasi?

Kotona, kaverin luona, mökillä, hotellihuoneessa, pukuhouneessa... 

Omalla takapihalla on tullut kekkuloitua alkkareissa ja rintsikoissa

 Pessyt ikkunoita?

No tämä on vähän välttmätön kotityö kerran vuodessa jos haluaa nähdä pihalle.

Maistanut mustekalaa?

Kyllä, mustekalarenkaat on hyvä. Muistaakseni ensimmäisen kerran tein niin Kreikan matkalla 11-vuotiaana.

Ollut ambulanssissa?

Muutamia kertoja, näiden ms-oireiden takia kun olen mennyt Tayssiin.

Liftannut?

Peukalokyytejä olen yrittänyt, muttei kukaan ole ottanut kyytiin.

Hypänyt autosta ulos oksentamaan?

Kerran ja silloinkin oksenustauti johtui epäsopivista lääkkeistä. 

Oispa jo kesä

Sain siskolta myöhäisen ystävänpäivälahjan. Siinä oli nippu tarroja, joissa luki Oma Aika. Ne on tärkeät kaksi sanaa.

Harry Potter ja Viisasten kivi tietsikalla

Heipsuti pitkästä aikaa. Voisin kertoa tässä kuulumisiani, mutta koska se ei nyt innosta niin kirjoittelenpa teille muistoja ja juttua yhdestä vanhasta tietsikka suosikkipelistäni eli Harry Potter ja Viisasten Kivestä. Olen vieläkin suuri Harry Potter fani, mutta ehkä erikoisinta siinä on se, että Potteren maailman löysin ensikertaa juurikin kyseisen pc-pelin avulla. Ennen kuin luin yhtäkään Potter kirjaa tai katsoin elokuvaa, olin kaverini luona käymässä ja pelasin siellä tätä peliä. Kyseinen kaveri asui ahtaasti perheensä kanssa tuolloin ja heillä ylipäätän sai harvoin käydä kylässä, sillä heidän isä nukkui päivisin kun teki yövuoroja. Monesti kuitenkin kun kävin heillä, pelattiin tetsikalla ja kaverillani pelasin Potteria ensikerran. Muistan sen kohdan ihan selvästi; käytävä mistä mentiin Pörrön luokse. Pelattiin siihen velhoshakki kohtan asti ja olin lumottu. Oliko se pelin tyyli vai taikuus vai mystisyys vai mikä, mutta 10 vuotiaana olin myyty. Minun piti saada sama peli itselleni.

Minulle ostettiin oma cd romppu Virosta. Kun asensin pelin niin olin aika yllättynyt, sillä se löysi saman tallennuksen minkä olin tehnyt tietokoneellani kaverin lainatusta pelistä. Itse juontahan en edes tajunnut, sillä en ollut Pottereihin yhtään perehtynyt. Toisaalta, tuosta ei mennyt kauaa kun talouteemme tuli elokuva Vhs-kasettina ja näin Severus Kalakroksen olemuksen ja olin täysin myyty. Mutta ei nyt verrata peliä elokuvaan tai kirjaan, vaan löydetän ne ihanat muistot jota tämä peli saa aikaan. Sillä tämähän toimii vieläkin pelaamiseen tarkoitetulla pelitietsikallani. 

Ensin pelissä kerrotaa Potterin alkutarina hyvin nopeasti ohitse, että päästän seikkailulle Tylypahkaan. Suomiversiossa Harry on sitten ihan puhtaasti Harri ja kaikki muutkin hahmot sanotaan kirjain tarkalleen kuin ne kirjoitetaan. Suomidubbaus on siis todella alkeellista, mutta ehkä juuri siksi niin nostalgista ja tunnelmallista.

Harry siis tosiaankin pääsee Tylypahkaan ja heti alkuun tulee tietenkin "harjottelukenttä". Weasleyn kaksoset Fred ja George päästävät Harryn tyhjään luokkahuoneeseen, jossa ensin opetellaan hyppimään. Niin kuin kuvasta näkyy, Tylypahkassa on myös aaveita, mutta ne eivät anakaan tässä vaiheessa tee pahaa. Kohta kuvaan putkahtaa myös Räyhähenki Riesu, mutta sitä on helppo väistää.

Hyppimisestä päästään keräämään Bertie Bottin joka maun rakeita. Kun 25 raetta on kerätty, niin Weasleyn kaksoset antavat Velhokortin. Näillä korteilla ei oikeasti tee mitään, mutta ne kerääntyy sellaseen omaan korttipakkaan ja niitä voi halutessaan käydä pällistelemässä ja vähän faktaakin velhoista niissä lukee. 

Ensimmäinen oppitunti on Orave opettajala Suojautumista Pimeyden Voimilta. Opitaan taika nimeltä Kumoitus (kyllä on tyhmä nimi) ja taika opetellaan niin, että hiirellä pitää piirtää ihmeelinen 6. Kun sen saa edes kerran tehtyä oikealla pistemäärällä, pääsee Kumoitus hasteeseen. Siellä on tarjoitus kerätä haastetähtiä. Kentät ovat hyvin suoraviivaisia, helppoja, mutta myös nautittavia. Menet vain eteenpäin. Muutamia salaisia paikkoja voi tulla vastaan, mutta ne on todella helposti löydettävissä. Yhdessä huoneessa vastaan tulee menninkäisiä, jotka purasevat. Niihinkin tepsii Kumoitus loitsu.

Tässä pelissä haasteet ovat sellaisia, että niitä ei pääse uudestaan pelaamaan. Tähtien määrstä saa tupapisteitä, joilla ei ole pelin kannalta mitään merkitystä. Joihinkin väleihin tulee välivideoita, joita ei pysty skippaamaan ja ne mukamas vievät "juonta" eteenpäin. 

Seuraava pelikohta onkin lentotunti. Tässä Harry saa luudan jolla pitää lentää renkaiden läpi. Jos käy tuossa lasi-ikkunan takana lentämässä, niin sieltäkin saa velhokortin. Matami Huiski ihmetteleekin, että Harry on anoa oppilas pitkään aikaan joka on löytänyt salaisen huonen. Kuinka tumpeloita ne muut oppilaat ovat sitten olleet, kun se on noin sekeästi näkyvillä?

Koulun peräti toiselle oppitunnille pitää vähän odottaa ja Harryn kaveri Hermione opettaa Harrylle lukonavaamis loitsun. Hermione kanssa antaa tupapisteitä (vaikkei hänellä siihe ole mitään valtuuksia). Tällä taialla avataan arkkuja ja ovia. Tässä aulassa ennen oikean oppitunnin alkamista on pieni bugi, sillä jos menee taulun taakse olevaan huoneeseen, niin siellä on salaseinä, jossa on arkkuja. Seinä myös sulkeutuu ja sinne voi jädä jumiin. Lipetitin tunnilla sitten opitaan kolmas taika, kirjoista ja elokuvistakin tuttu Siipirdium Lentiusa. Tässä täytyy tehdä hiirellä W. Lentiusa haaste on kanssa hauska, nautinnollinen ja flow tila pelattava, mutta hidastempoinen. Tällä taialla kun siirretään valkoisia isoja kiviä. Haasteen loppupuoli tapahtuu ulkona ja siinä kohden yleensä havahdun siihen, että tässä pelissä on tunnelmallinen taustamusiikki. 

Haasteen jälkeen voi pyöriä hetken Tylypahkan pihamailla, kun mennään Verson yrttitiedon tunnille. Pihalla saa ihastella puutarhaa, ja joutuu väistämään myrkkylonkeroisia. Kauniiita suihkulähteitä sieltä löytyy myös, sekä yksi bugipiilopakka.

Verson haaste on aika tylsä, jopa ehkä haastavakin. Takuutta saa käyttää moniin vihollisiin. Puutarhasta päästää ulos ja siellä lähdetän Hagridin avuksi. Ensin seikkaillaan että päästään tämän mökille ja varmaan tuo ulkokohtaus on minusta pelin nautittavinta antia. Siinä musiikki ja kuva jotenkin soljuu yhteen. Yhdestä piilosta pääsee jopa näin kauniiseen paikkaan.

Hagrid antaa tehtäväksi etsiä tulikivia hänen kasvatti lohikäärmeelleen. Niitä löytää luolista. Lapsena tämä tuntui haastavalta, mutta nyt ehkä vähän turhalta tehtävältä. Luvassa on monia hypyjä ja vähän voi mennä sormi suuhun, että mihin suntaan lähdetään. 

Yhtäkkiä Harry sitten pääsee pelaamaa huispausta. Se onkin tylsä peli tietokoneella. Koitat nuolilla liikuttaa Harrya lähemmäs sieppiä ja painat nappia kun sieppi on omalla kohdalla. Tylsä laji. Pelin ihan alkuvalikosta voi myös mennä pelaamaan Huispaus turnausta ja sen kohokohtana on, että EHKÄ yksi finaaipeli pelataan yöaikaa, jolloin taivas näyttä kauniilta. Omistin joskus muuten Harry Potter ja Huispauksen MM kisat pelin. En omista enää ja syy siihen löytyy lajista. Tyhmä Huispaus.

Pelin ihan suosikkikohtani tulee Huispauksen jälkeen. Se on Kalkaroksen liemihaaste. Tässä hasteessa ei opita uutta aikaa, vaan mennään suoraviivaisesti etsimään liemiaineksia. Täällä tarvii kaikkia jo opittuja taikoja, on suoraviivainen, nopea ja ihan paras haaste koko pelissä. Tykkään kovin. Tässä saa käyttää vähän älliä, jos haluaa kaikki salaisuudet löytää.

Viimoinen haaste on sitten Valois, joka tekee puolikuun muotoisen taian. Valois haaste on hidas ja ehkä turhin näistä kaikista.

Peli on reilusti yli puolen välin, mutta kirjan tarinaa jos ajatellaan ollaan vasta loka-marraskuussa, kurpitsajuhlan tietämillä. Sillä tällöin tulee vastaan Peikko tyttöjen vessassa. Peikon tavaroita pitää hakata kumoituksella, sitä ennen saa pomppia karkuun sinne likkojen vessaan. Loogisuuttahan tässä pelissä ei ole, sillä eka Harry ja Ron telkeävät Peikon johonkin ja sitten juoksevat suoraan sen sinne tyttöjen vessaan, missä Hermione on.

Yhtäkkiä pompataan jouluun ja saadaan näkymättömyysviitta. Sillä lähetään viemään lohikäärmettä tornin huipulle ja matkalla kohdataan Voro ja Norriska. Pelin vittumasin kohta siis. Yksin hutihyppy tai väärä liike, niin nämä saa sinut kiinni verekseltään ja oikeasti säikyttävät. Tämä kirjahyllyjen välissä ja päällä temppuilu on varmasti ollut hauska idea, mutta minua lapsena tämä kohta aina vähän ahdisti. Halusin vain nopeasti pelata sen alta pois. 

Se alkaakin olemaan loppuhaasteen aika. Juurikin tämä loppuhaaste tuo minulle muistoja siitä ensimmäisestä pelikerrasta kaverillani. Voro ei nyt vahdi kiellettyä käytävää, joten tietenkin sinne lähetään. 

Tämä käytävä! Tämä saisi olla pidempikin. Miten voi tulla muistoja ja nortalgiafiiliksiä ihan vaan yhdestä pelikäytävästä. Aina hyppelin noiden hämähkin seittien välistä. Ei niillä ole tässä mitään virkaa, mutta kiva niiden läpi on hypellä.

Siinä se on, kolmipäinen pörrö. Elokuvasssa olin ehkä vähän pettynyt, kun odotin niin tämän nököistä, oikein graafista koiraa. Pörrö nukutetaan huilulla yksi pää kerrallaan. Pörrön alla olevassa luukussa on pirunnuoraa, jota Harry vaan taikoo, niin saa kaverinsa vapaaks.

Vähän kuin leffassa, Harry hakee tässä avainta seuraavaan huoneeseen yksin. Tässä tarvitaan enemmin tuuria, kuin lentotaitoja.

Nostalgiatrippi! Velhoshakki! Tämä on helpoina voittaa, kun pysyttelet reunimmaisilla ruuduilla. Muta se käytävä tähän laudalle tuo mieleen sen kaverin luona olleen jännityksen, kun vain katselin hänen pelaavan tätä. Seuraavassa huoneessa pitää seurata tarkkaan liemipulloja. Minusta se on hasuka tehtävä. Muistuttaa vähän Finnkinon nykyistä leffapeliä, seuraa kortteja niin seuraa liemipulloa. Harmi kun tätä kohtausta ei ole elokuviin saatu mukaan. 

The Final Boss on Tiedätte-Kai-Kuka. Tai ensin hän on Orave, jonka taikoja vähä väistellään ja kumoutellaan itelle portaat hänen tasolleen. Sitten tullaan tähän toiseen huoneeseen, jossa pyöräytetään Iseeviot peiliä niin, että hänen oma isku osuu itseensä. 

Peli on läpi kiitos. Mitään erikoista loppufanfaaria ei tule. Loppu mennään samalla tyylillä kuin alkukin, ainoastaan jos on kerännyt kaikki Velhokortit saa spessuvelhokortin, jossa on tietenkin Harry Potter; Poika joka elää!

Kuulumisia ja ruokapornoa

 

Barbie Vappupallo

Boris kisun leikkihetki

 Heipsan pitkästä aikaa. Kuten viime joulun alla ounastelinkin, blogitahtini hidastuu hidastumistaan. En kuitenkaan aio lopettaa, mutta jatkan juuri tälläisela hittaalla tahdilla. Kevät on ollut mielen ja kehon hullun myllyä (sarkastinen kiitos Mälsä). Olen käynyt kuntoutuksessa, jossa Mälsäni sai nimen Matti-Sakari. Kesän helteitä jalat ei edelleenkään kestä, joten viime kesän posatus Mälsä ja helvetin helle on itselleni tänäkin vuonna ajankohtainen. 

Tuossa vappuna pidin kesälomaa ja silloin tuli otettua Hämeenlinnassa muutama kaunis kuva. 

Graniittilinna Hämeenlinnassa

Aivan ihastuttava kuva pariskunnasta veneilemässä. Tämä löytyi mummini sukualbumista. Ei tietoa keitä kuvassa on.

Ja nyt niitä herkullisia ruokakuvia esiin. Olenhan aikamoinen herkusuu.

Kahvilassa bebeleivosta ja vappumunkkia

Tätini miehen vanha Panda-muki

Etanoita ja valkosipulilepää mmmm...

Bursaa

Leivoksen ulkonäkö oli parempi kuin maku

Jostain 2000-luvun alun joululta, ollaan saatu piparikakkutalo pystyyn.

Äitienpäivälahja ja herkut. Raparperipiirakka ja voileipäkakku made by me.

Ja loppun vielä J. Karjalaisen Telepatiaa, sillä ole menossa illaksi kyseisen herran keikalle. 

Telesmurffi

Lapsuuteni pc-peleihin kuuluu Telesmurffi, jonka isäni osti jostain tietokoneliikkeestä 90-luvun puolivälissä. Olin itse silloin varmaan jotain 6-vuotias. Peli oli englanniksi, enkä niin pienenä vielä kieltä osannut, mutta iskä lupasi auttaa minua. Isä kuitenkin menehtyi, ja jouduin opettelemaan Telesmurffaamaan yksin. Peli oli minulla aika pitkään ja lapsena koin sen vaikeaksi, sillä monia asioita pelissä en ymmärtänyt. Nyt aikuisena haluaisin kovasti pelata tämän uudelleen, mutta koska en ole vielä peliä mistään löytänyt, olen tyytynyt fiilistelemään peliä Youtuben pelivideoiden kautta.

Pelin juonihan on seuraava; ilkeä velho Gargamel on saanut Smurffiinan vangksi. Joukko Smurffeja näkee tämän ja mene kertomaan Suursmurffille. Suursmurffi kehittää teleporttilaitteen, jonka käynnistämiseen tarvitan tiettyjä aineksia. Pelaajan täytyy olla yksi Smurffi ja kiertää Smurffimaailmaa ja löytää ainekset, niin Smurffiina saadaan teleportattua takaisin kotiin. 

Tässä saat valita itselleen pelattavan Smurffin. Smurffin valinta ei vaikuta pelin kulkuun. Alla voi valita pelin vaikestason; helppo, keskimmäinen tai vaikea. Vaikeassa haetaan eniten esineitä ja helpossa vähiten. Pelissä pelataan kelloa vastaan, eli jos pelaamisessa menee liikaa aikaa, niin Smurffiina jää uneen Gargamelin luokse. 

Tässä on pelinäkymä. Smurffimaa on siis yksi suuri tie eteenpäin, joka on rajattu ruudussa kahteen riviin. Liikkua voi kävellen tai pomppimalla. Osassa kohdassa on pikkupelejä, joista voi saada esineitä. Tämän pelikerran esineet ovat edelwaiskukka, sateenkaarikukan terälehti, kristallipallo, kissanminttu, lehti ja joku kultakivi. Myös kyyneleitä tarvitaan, niitä saa peleistä missä ei ole tavarajuttuja palkintona. Tavarat saa aina tietyistä peleistä. Synttärikakussa on peli missä pitää puhaltaa tulet kynttilöstä ennen kuin ne ehtii syttyä uudelleen. Siitä saa kyyneliä.

 

Tietä pitkin päästään värikuvaan, jossa myös on kyyneliä luvassa. Kirjapinossa tulee Nörttismurffi vastaan ja hän taisi päästä liikuttamaan sinua muualle Smurffimaailmaan. Kaivot ovat kanssa jänniä paikkoja, sillä usein ne voivat toteuttaa yhden toiveen. 

Tässä on Smurffimaan kartta. Smurffi liikkuu kartalla ylös tai alas ja vieressä oleva kuva näyttää mitä pelejä siinä kohtaa karttaa on. 

Yksi Smurffeista on piiloutunut nokikasaan ja on siksi ihan tumma. Smurffimme täytyy puhdistaa hänet, niin palkkioksi saa tuon kultamöllykän. 

Tässä Smurffimaan kohdassa päästään pikkuhiljaa suosikkipeleihini. Lahjapakettipelissä pitää randomisti valita lahja, joka ei räjähdä ja sitten on lentopeli. Tämä on suosikkipelini Telesmurffissa. Nyt Smurffi kuitenkin ostuu kaivoon ja kun sinne tulee säteitä saa yhden toiveen läpi. Nyt saamme yhden esineen! Lentopelissä pitää lentää haikaralla taivaan halki vuorelle ja väistellä korppeja. Vuorelta löytyy edelwaiskukkanen. Ja miksi tämä on suosikkini? Tässä kohdassa alkaa minulla automaattisesti päässä soimaan suosikki Smurffikappaleeni "Ja unessa mä kauas lentä saan...". Alkuperäinen on X-periencen Never ending dream, jota luukutan nykyään aina keväisin. Nämä biisit ovat niin flow. 

Talviteema jatkuu eteenpäin. Toinen suosikkipelini on pulkkailu, joka on kelkan kohdalla. Torveen ei kannata osua, se saa smurffin nukahtamaan. Kelkkailussa pitää väistää lumiukkoja ja kaatuneita puita. Perillä löytää tuollasen kukan lehden, joka muuten näyttää tuossa alarivissä ihan joltain rakeelta. 

Seuraavalla tiellä ei ole mitään erikosempaa. Sillan kohdalla voit koettaa saako Smurffi hypättyä ylitse. Muistaakseni se ei aina onnistu. Torvea kannattaa jälleen varoa. Ei myöskään kannata osua risukasaan, muistaakseni se heitti jollakin toiselle tasolle. 

Pensaassa olevaan reikään voi jädä vangiksi, joten siihen ei kannata pysähtyä. Velhon kodin kohdalla voi käydä kurkkaaassa onko Gargamel kotona. Hyvällä tuurilla voit nappaista kissanminttua mukaasi. Luolassa piileskelee lohikäärme suojelemassa kristallipalloa. Sen saa, kun väistää hänen tulisia puhalluksia. Lammen kohdalla on kilpikonnia, joiden avulla voi hypätä vastarannalle hakemaan tarvittaan lehden.

Viimeiseltä pelisivulta löytyy kaivo ja kaivospeli. Kaivosta muistan pelanneeni lapsena usein ja sen olleen todella vaikea. Oisikohan sieltä saanut tuon kultasäkin palkinnoksi. Kun kaikki esineet on kerätty, niin pääset automaattisesti Suursmurffin pajalle, jossa Teleportti laitetta testataan. Sieltä saadaan Smurffiina vapaaksi ja suukko poskelle. 

Muistelen pelin olleen lapsena todella vaikea ja sen läpimenon vieneen kauan aikaa. Siksisaada pelin pelattua läpi ihan vain muutaman kerran. En millään ikinä muistanut mistä tietyt esineet löytyivät ja kaivoa käytin usein apunani. Pelissä tosiaankin on aikaraja ja se oli muistaakseni aika tiukka. Monien pelien ideaa kanssa en aina lapsena tajunnut, tai miten ne kuului ratkaista, joten ei ihme että peli oli haastava. Muistaakseni lisähaastetta toi se, että osaa peistä pelattiin nuolinäppäimillä ja osaa hiirellä. Hyvin Smurffimainen pikkupelien nostalginen kokoelma on kuitenkin kyseessä. Smurffaa!