sunnuntai 28. marraskuuta 2021

Adventin aika

Jouluhöperö on täällä ihan innoissaan, kun sain koristella eilen kotini. Olen muuten perustanut instagramiin uuden joulutilin. Se löytyy nimellä Japetontunjoulumieli. Pistäkää seurantaan. 

Marraskuun puolivälissä kävin porukoillani, ja olin sinne tilannut lumisateen. Ennen kuin palasin takaisin Pirkanmaalle, se toteutui. Joulupukki oli kuullut toiveeni.

Porukoilla ollessani kävin hautausmaalla viemässä isille kynttilän, pidettiin kavereiden kanssa omat pikkujoulut, tehtiin äitin kanssa burgereita ja käytiin pitkäst aikaa rokkikonsertissa. Popeda Zemppi Areenalla oli oiken onnistunut keikka.

Viime viikolla taasen vierailtiin appi-isän luona ja silloinkin satoi kauniisti lunta. Matkalle otin mukaan vahoja joululehtiä luettavaksi. Katsoin myös Netflixistä Love Hard jouluelokuvan. Voin suositella heille jotka tykkää kliseistä joululeffoista.

Eilen oli 1.Adventti, joka minulle tarkoitti koristelupäivä. Koko koti on joulukunnossa, ainoastaan muovikuusi pistetään pystyyn vasta lähempänä aattoa. Miehelleni tein jälleen joulukalenterin, jonka hän saa avata jo huomenna, sillä ensimmäinen luukku on Antin päivä luukku, miehelläni on nimipäivä samalla. Itselleni olen hankkinut sipsijoukulakenterin, sekä perinteisen kuvakalenterin ja vanhaan kuusikalenteriin äiti osti wienernougata ja appi-isä lähetti meille vielä veikkauskalenterit. Tietysti myös The Joulukalentri katsotaan, kuten aina. 

Mieheni kalenteri on tässä pussissa...

ja joka pussista löytyy jotain
Taffelin sipsiukko

Kävin yksi päivä ikkunaostoksilla ihalemassa uusia koristeita. Tämän vuoden hitti taitaa ollakkin pähkinänsärkijät. 

Tänä vuonna silmiäni hivelee blingbling koristeet. Nämä olivat Stockmannilla. En raaskinut ostaa.

Sokoksen kahvilassa kaakaolla

Osallistuin jälleen Pikkujoulu lahjanvaihtoon. Tälläisen paketin sain:

Rasioita, suklaata, saippuaa, koivu saunatuoksua, pikku palloja, kynttilöitä, kissanleluja ja lumisadepallo. Kiitos Joululainen.

Kortti on myös ihana, mutta miksi valkoisela kissalla on noin surullinen ilme? 

Muutama muukin joulukortti on jo vaihdettu. Hauski on ehdottomasti kaverini piirtämä  Näsä.

Sisko antoi nipun itse tekemiään kortteja. Eihän näitä raaski lähettää. Itse kanssa ten kortteja tänä vuonna. Tässä kauneimpia:


Mun oli tarkoitus tähän postaukseen pistää kuvia näistä koristeluistani, mutta tulikin kaikkea muuta. Ensikerralla sitten. Loppuun kuitenkin vielä tuunattu kranssi: pohja on anopin tekemä, kimallukset laitoin viime vuonna kun havut kerran varisi ja kellosysteemi tuli tänä vuonna, kun perin sen mummiltani. Parempi överit kuin vajarit on selvästi tämän vuoden teema.

perjantai 22. lokakuuta 2021

Joulu jo mielessä

Vaikka rakastan edeleen kirjoittamista, niin olen huomanut että sairauteni on vienyt selvästi voimia, kun bloggaustahtini on hidastunut. Avaan nykyään tietokoneenikin harvemmin kuin ennen. Ei anneta sen kuitenkaan lannistaa, sillä joulu on selvästi tulossa. Tänään on satanut vettä, joka muuttui rännäksi ja lopulta lumeksi. Ensilumi on siis vihdoin täällä. 

Olen fiilistellyt joulua jo pitkään. Lahjat on hakittu kaikille, paitsi Börrelle

Tälle näin, ihanalle. En ole vielä keksinyt mikä oilisi hauska, muu kuin herkut.

Ystäville ja porukoille olen tosiaankin paketit jo hakkinut ja lahjat vaihdetaan marraskuussa, kun menen pohjolassa käymään. Odotan oikein innolla junamatkaa, sillä 4 ja puolen tunnin matka menee hujauksessa kun katson tabletista Yksin kotona ykkösen ja luen suosikkikirjaani, Tove Janssonin Taikatalven. 

Olen koittanut muuten välttää itselleni joulukoristeiden yms. ostoa, kun onhan niitä jo kertynyt. Facebookista kuitenkin kun törmäsin tämmöseen, en voinut vastustaa kiusausta.

En erikoisemin palapelien keräilijä ole, mutta tämä on niin upea. Jos olisi isompi niin laittaisin ihan seinälle. Nyt tämä saakoot olla joulumielen palapeli. Disney ja joulu kun minusta kuuluvat yhteen. 

Tässä viimeisen kuuauden ajan olen lukenut kaappini vanhoja joulukirjoja ja lehtiä ja samalla juonut piparkakku rooibos teetä, se on vain niin hyvää. Huomenna olisi tarkoitus tehdä torttuja omenahillolla. 

Kuva Mauri Kunnaksen tarinasta Tontun Joulu

Kissimirri on aivan upeasti piirretty tähän kirjaan
Aamutee hetki kera The Joulukalenterin soundtracin, parhautta.

Maltan tuskin odottaa, että pääsen The Joulukalenteria taas katsomaan. Tänä vuonna teen miehelleni kanssa omatekoisen kalenterin. Toivon, että hän pitää siitä. Itselleni en saa yllärikalenteria, mutta toivottavasti saan yllärilahjoja. Ainoastaan äidiltä tiedän että saan hänen ompelemia vaatteita ja siskolta ehkä upean Samu Sirkka kynttilänjalan, jos hän saa sellaisen tehtyä ja mieheltäni Renny Harlin kirjan. Joulun Taikaa- foorumilla olen järjestänyt lahjanvaihtoringin ja oman pakettini sain tänään kasattua kokoon. Se odottaa vain lähettämistä. Innostuin myös osallistumaan TuleJouluPunainen blogin lahjanvaihtoon, jota odotan innolla.

Vatsaani koskee, sillä minulle tehtiin eilen steriilisaatio. Pääsin sinne mälsäni takia suht helposti. Eipähän tarvi huolehtia enää ajatuksesta, että joutuisin huolehtimaan muista, sillä hyvä että osaan huolehtia edes itsestäni, sekä tietty Boriksesta. Nukuin leikauksessa ainakin 4 tuntia. Joten ei kait muuta kuin iltateetä kiehumaan ja ehkä kylkeen pala suklaata. 

perjantai 17. syyskuuta 2021

Hautajaisten jälkeen

Kerroinkin viime tekstissä mummini poismenosta. Siunaustilaisuus pidettiin viime lauantaina. Se oli todella koskettava. Olen ollut nyt yhteensä viisissä eri hautajaisissa ja menettänyt myös kaksi kissaani. Tälläiset asiat aina sattuvat, eikä menettämiseen koskaan voi tottua. 

 Siunaustilaisuus oli kappelissa. Pappi puhui peruskristillisiä, mutta myös mummin luonteesta ja harrastuksista. Kyllä minulla nousi kyynel silmiin ja maskin alla nenä vuoti. Kahvituksessa siunausken jälkeen serkkuni piti todella koskettavan puheen mummista, juurikin lapsenlapsen näkökulmasta. Siinä vaiheessa me kaikki serkut itkettiin yhdessä. Itseasiassa vasta silloin ymmärsin ne papin sanat, että jaettu suru on helpompi jakaa. Minusta se on silloin myös helpompi käsitellä. Myös tätini piti puheen, tai enemmänkin kertoi mummin elämänkerran. Siinä oli paljon uutta minullekkin. Oli jotenkin hauskaa ja eläväistä kuulla miten mummi on tavannut akoinaan Reino papan ja miten isäni on lapsena leikkinyt kanojen kanssa. 

Isäni Pekka lapsena
 Tätini päätti puheen hyvin mummin arvomaailmaan. Siihen, miten mummi rakasti ja arvosti eniten perhettä ja läheisiä. Aina muisti syntymäpäiväkortilla ja joulukortilla ja kun tultiin kylään ensin halattiin ja istuttiin pöydän ääreen vaihtamaan kuulumiset. Miten mummi arvosti, tykkäsi ja nautti siitä kun hänele soitti ja sai vain jutella. Mummini oli ambivertti, kuten minäkin. Häneltä sen olen ehkä perinytkin. 

Elän tällä hetkellä jonkin sorttista kolmenkympin kriisiä, joten mummin poislähtö osui arkaan paikkaan. Yritän kuitenkin ajatella, että mummilla on paljon parempi siellä jossain nyt, kuin väsyneenä hoitokodin sängyllä. Nämä puheet ja ajatukset mitä tapahtumaketju on minussa saanut aikaan, on tuonut uutta näkökulmaa kriisiini. Siihen, että työ on vain työtä, sitä voi vaihdella. Ihmiselämä ja minun elämä on kuitenkin jatkumoa suvustani, mummista, Reino papasta, isistä, äidistä ja omat tekoni vaikuttaa muitten elämään. Vaikken itse meinaa lisääntyä, niin välillisesti ainakin. 

Mummilta peritty hartiahuivi

Ajatus sukulehdestäni: "Itse kunkin eletyillä päivillä on ollut joku tietty tarkoitus. Jäljellä olevat päivät ovat elämisen arvoisia." 

lauantai 4. syyskuuta 2021

Kolomekymppinen


Mä oon kolomekymppinen

Oon kolomekymppinen

Takana on luja putki taiteilijavuosien

Olen kolomekymppinen 

kolomekymppinen

En oo enää teini-ikäinen

Mä oon kolomekymppinen!

Täytin tosiaankin 30 vuotta tuossa pari viikkoa sitten ja Frederik on siksi ollut aika vahvasti soittolistalla. Kolmenkympin kriisi on jollain tavalla päällä, mutta olen siihen onneksi saanut hyvät auttajat, joten toivon että asiast seleviää parhain päin. 

Kesällä ennen pyöreiden täyttämistä kävin Dingon keikalla Mustalahden Satamassa ja olen edelleen hulluna Neumanniin. Jotkut kannattaa porilaismusiikissa Oikeita Enkeleitä, minä olen enemmin Levoton Tuhkimo, jolla on nahkatakki ja lakatut varpaankynnet. 

Pyöreitä juhlittiin viikonloppu kahden lapsuudenystävän kanssa, ja mitä laskettiin niin kolmistaan ollaan sekoiltu vuodesta 1998 alkaen. Sen kunniaksi pidettiin ysäriteemabileet vuokratulla mökillä Syöttellä.

Bäkkärit oli seinällä ja paidassa. Tyyliin kuului tietty myös vanha lippikseni, verkkatakki ja Emma Buntton sivuponnarit.

Kyllähän ysärikakkuun oli pakko laittaa säilykepersikoita.


Käytiin toki Syötteellä vähän kävelemässäkin. Hurjan korkealla ja komeat olivat maisemat sekä sää. 

Nyt kotona on syksy alkanut. Tänään järjestin kaappini, missä on kauskoristeita ja sieltä tuli laitettua lyhdyt ja tunnelmavalot esille. Iltateet taidankin juoda pikku hiljaa ennen maate menoa. Minusta on ihanaa kun päivät vaihtuvat pimeiksi öiksi, vaikka kriiseilenkin. Kaiken keskellä vielä Maija Mummi nukkui pois, juuri kun hän täytti 97 vuotta. 

Läpi repaleisen lokakuun, kaipuun kaljakori kilisee

Lyhdyn sytytän, kun tulee hämärä. Sen nostaan koukkuun kuistille...

Pääasia kuitenkin on, että kolomekymppiset olivat mielettömät juhlat, jotka onnistui kaikin tavoin. Parannettiin maailmaa rakkaiden kamujen kanssa ulkoporealtaassa hyvän juoman kera.

Ja vielä loppuun se ysäreistä ysärein Smurffibiisi, joka meidän juhlien Ysärin Kolmekybäset soittolistalla soi useampaankin otteeseen. 

lauantai 31. heinäkuuta 2021

Tampereen Aamu

 

Tämän tekstin aiheena on yksi isoimpia rakkauksiani; Tampere!

Kun olin lapsi, olen kuulemma äitilleni joskus sanonut, että haluan muuttaa isona Tampereelle. Tampere nimittäin on älyttömän siisti kaupunki. Niin sanottiin Tuula Kallionimen lastenkirjassa Reuhu-Rinteen ala-aste. Olen varmasti ihan pienenä käynyt porukoiden kanssa Tampereella, sillä sukulaisiani asuu tässä lähellä Toijalassa. Muistan kuitenkin elävästi sen kerran, kun ekat muistikuvat sain Tampereesta. Ne oli vuonna 2002, kun siskoni pääsi ripille. Äiti vei hänet lahjaksi Englantiin ja itse menin hoitoon sukulaisilleni tädille ja serkuille. Kävimme Nokian Edeenissä, katsoimme Valehtelija, Valehtelija elokuvaa ja sain ekat muistikuvat Särkänniemestä ja rakastuin Tukkijokeen ja Koskenlaskuun. Kun koulun alkaessa piti piirtää kesäloman paras hetki, minä piirsin Koskiseikkailun. 

Tukkijoen parhaat hetket
Yläasteikäisenä paljon teimme viikonloppumatkoja Helsinkiin, sillä siellä oli paremmat goottivaatekaupat ja hyvät teatteriesitykset. Lukioikäisenä matkakaupunki vaihtui Tampereeseen, sillä kiersin aina kirppareita, Työväen Teatterissa näytettiin näytelmää Vuonna -85 ja Pakkahuone tuli tutuksi konserttipaikaksi. Toteutin uhkaukseni Tampereella muutosta heti lukion jälkeen. Opiskelin vuoden Ylöjärvellä, vuoden Orivedellä ja sitten vuokrasin sokkona asunnon Tampereelta. Enkä Pirkanmaalle tuloa ole katunut koskaan. Asunnot ovat vaihtuneet keskustan pikku pesästä Lukonmäen opiskelijaboxiin ja Tohlopin huonokuntoiseen vuokra-asuntoon. Nykyään asun taas Ylöjärvellä (ympyrä sulkeutuu), mutta käyn lähes päivittäin Tampereella, joko töissä, leffassa, ostoksilla, tai vaan kävelemässä. Tampere on suosikkikapunkini ja nyt koitan kertoa miksi. 


Keskusta

Tampereen keskusta on todella helppo. Yksinkertaistettuna se on Hämeenkatu, alkaa rautatieasemalta ja päättyy kirjastoon.  Tampereelle on junalla todella helppo tulla mistäpäin Suomea tahansa. Solmukohta, ja bussit kanssa kulkee. Tänne Ylöjärvelle tällä hetkellä on täysin suora bussiyhteys, vaikkakin ratikan tulo nyt sekoittaa linjoja. Saas nähä miten syksyllä selvitään. Pidän kuitenkin siitä, että julkisilla on helppo kulkea mihin päin Tamperetta tahansa. Olkoot koulu toisessa kaupunginosassa, tai täytyy käydä neurologilla Tayssissa, niin oma auto ei ole välttämätön. 

Suihkulähde Aleksanterin kirkon edessä, Hämeenkadun päässä
Keskusta on todella selkeä ja kompakti. Maamerkit, kuten Stockman, Koskikeskus ja Sokos ovat edelleen paikoillaan ja niiden avulla voi turistimpikin suunnistaa. Ihan kävelymatkan päästä keskustorilta on Laukontori, jossa voi fiilistellä järven äärellä. Kaikki on niin lähellä; työpaikka, ruokakaupat, leffateateri, iso kirjasto, kirpparit, liuta ravintoloita, divarit, bussipysäkit.

Plevna

Suosikkipaikkoja kun alan erittelemään, en voi olla mainitsematta Plevnaa. Kun puhun Plevnasta, tarkoitan Finnkinon elokuvateateria. Sen yhteydessä on myös ravintola Plevna, joka on kanssa oikein hyvä, mutta suuntaan paljon enemmän leffaan kuin Plevnaan oluelle. Plevna on todella laadukas teatteri, jossa on monta salia ja siellä tulee nähtyä mielenkiintoisimmat elokuvauutuudet. Henkilökunta on aina mukavaa ja täällä on tilaa katsoa elokuvia. 

Illan elokuva on ollut Vaiana

Ravintolat

Tykkään käydä ulkona syömässä. En ole mitenkään gurmeeruuan ystävä, (sillä raha) mutta on ihana vaan ravintolasa istua valmiiseen pöytään. Olen vanhempana huomannut Pizza vs. Hamppari tappelussa purilaisten voittavan ylivoimaisesti, joten nykyään suuntaan mieluiten syömään aina burgeria tai kiinalaista. Burgeripaikoista suosikejani ovat Naughty Brger, Pancho Villa, Speak Easy, Rouhea Ravintola Roast sekä pikapakoista Hesburger. Kiinalaisista ravintoloista suositelen kaikille Golden Unocornia, sillä siellä saa Suomen toiseksi parasta kiinalaista (Kempeleen Lucy Dragon on edelleen ykkönen). Pikku Kiinalainen sekä Lamminpään Dragon House ovat kanssa manitsemisen arvoisia mestoja. Kävin myös juuri testaamassa Itsudemo shusi paikkaa ja pidin kovasti, vaikken ole aiemmin shusin ystävä ollutkaan. 

Lamminpään kiinalaista tuli haettua usein noutona kun asuttiin Tohlopissa
Kirpputorit

En ole oikein ikinä ollut innostunut shoppailusta, se sananakin tuo mieleen vaatekaupoissa hengailun. Itse käytän mieluummin termiä kiertää kirpputoreja. Paras kirpputori Tampereella on Koivistonkylän Prisman yhteydessä oleva Silinteri. Siinä ei ole mitään muuta vikaa, kuin sijainti. Se kun ei sijaitse keskustassa. Lyhemmän kirpparikierroksen jos haluaa tehdä kannattaa suunnata Lakontorille. Sieltä löytyy Radio ja Tarina. Radio on joskus ollut Suomen suosituin kirppis ja minusta tuntuu että he elättävät tätä kuvitelmaa edelleenkin. Heidän myyjänsä ovat usein hyin töykeitä ja tavara on todella uutta. Harvoin tältä kirpparilta löydän mitään. Tarina taas on kiva piristysruiske ja siinä on kahvilapuolellakin mukava istua. Harvemmin Tarinastakaan löytöjä teen, mutta paikassa on todella kiva tunnelma. Pyynikillä sijaitsee vielä Kodin 2 niminen kirppis, jossa oikeasti on vanhaa tavaraa, mutta kanssa todella töykeä henkilökunta. 

Perinteisten kirpparien lisäksi löytyy pari Fidaa ja muutama Uff, joista löytää kyllä aina tarvittavan vaatekappaleen jos jotain tiettyä etsii. Tälle kesälle kaipasin kovasti farkkutakkia ja Uffistahan nappasin täydellisen, eikä tainnut maksaa kuin 8€. Lielahdessa on Punasen Ristin Kontti, Jonna kirppis sekä iso kierrätyskeskus. Varsinkin tämä uusi kierrätyskeskus on mieleeni, kun siellä myydään videoita! Satuimmepa kerran kesällä menemään automatkalle Kangasalle Pirkan kierrätyskeskus kirpparille ja sieltähän löytyi vaikka ja mitä. Harvoin minä kirpparilla yli parilla kympillä edes löydän tavaraa mutta tuolta löytyi. 

Viiden tähden elokuvadivari
Keskustan divareista täytyy ehottomasti mainita Lukulaari ja Viiden tähden elokuvadivari. Lukulaarista olen löytänyt paljon hyväkuntoisiat Tenavat sarjakuvia ja lastenkirjoja. Olen sieltä myös usein joululahjakirjoja löytänyt. Viiden tähden elokuvadivari on Tampereen yksi kärkijuttuja näin leffahullulle. Saatan helposti lasten vhs-hyllyn edessä viettää puolituntia, kun tarkastelen onko tullut jotain uutta. Kotimaiset dvd;t kanssa tarkastan joka kerta. Myymälässä voi myös tehdä vaihtokauppaa, eli vie vanhat leffasi sinne ja rahan arvosta ota muuta käytettyä tilalle. Tämä on todella kätevää, sillä näin olen päivittänyt monet elokuvat parempikuntoisiin tai uudempiin formaatteihin.

Konserttipaikat

Kävin Tampereela ensimmäisen kerran konsertissa marraskuussa vuonna 2009 katsomassa The 69 Eyesia Pakkahuoneella. Paikalle oli helppo mennä, sillä vaikken silloin asunut vielä Pirkanmaala, niin rautatieasemalta oli sinne selvät opasteet. Viimeisin keikka millä olen käynyt oli nyt kesäkuussa 2021, samalla Pakkahuoneen lavalla. Esintyjä oli Vesterinen Yhtyeineen. Pakkahuoneesta ei olemitään pahaa sanottavaa, sijainti on mainio, lava iso ja yleisön turvavälitkin hyvin huomioitu. Pakkahuoneella on myös oma pienempi Klubi puoli ja siellä on kanssa keikkoja. Tämä lava on intiimimpi ja sopii yhtyeille, jotka ei vedä isoa lavaa täyteen. Nykyään Sixtarit esiintyvätkin Klubin puolella, mutta se ei haittaa kun siinä pääsee lähemmäs itse artistia. 

Ekalta The 69 Eyesin Tampereen keikaltani
Tampere-Talossa olen kanssa ollut keikalla, mutta itse en niin konserttisaleista välitä. Niistä puuttuu semmoinen keikkatunnelma. Tampere-Taloa on remontoitu paljonkin ja nykyään siellä onkin  keikkapuoli, Sorsaklubi. Siellä näin The 69 Eyesin viimeksi ja keikkapaikkana oli oiken hyvä. Turvavälit oli tälläkin hyvin otettu huomioon. 

Ihan ydinkeskustassa oli ennen pieni ja intiimi Tähti, mutta se on jo poissa. Tähti oli ihan Tampereen yllä ja tykkäsin kyllä mestasta kovin, vaikka olikin hyvin iskelmävaikutteinen.  Olympiassa olen kanssa jonkun keikan nähnyt ja paikkana se on ihan ok. Yo-talolla on keikoissa vähän se ongelma, että siellä lava on niin pieni ja matala, että yleisöä ei oikein voi rajata. Lähes kuka vain voi hypätä sekaan bändin kanssa. Isolle yhtyeelle, kuten Popeda, Yo-talo on aivan liian pieni. Heidät kun siellä kerran näin, niin oli tavattoman ahdasta. Uusin suosikkikeikkapaikkani (ainakin kesällä) on Särkänniemen vieressä oleva Mustalahden Sataman Ravintola Kaisla. Siellä artisteilla on oma pavilijonki, joten keikka on tavallaan ulkona, mutta katoksen alla. Tämä on jotenkin ihana ja toimiva ratkaisu. Tällä hetkellä olisikin lippu Dingon keikalle Kaislaan, mutta saa nyt nähä peruuntuuko tapahtuma. 

Neljä Ruusua Kaislassa parivuotta sitten

Luonto

Tämä on yksi syy miksi Tampere on parempi kuin Helsinki tai Oulu tai mikään. Luonto on ihan lähellä. Tampere rakentuu Näsi- ja Pyhäjärven väliin, joten kävelymatkan päässä on mitä upeinta järvimaisemaa. Keskustorilta ei Pyynikille kävele kauaa ja mitkä maisemat. On uima-rantaa, metsää, puistoa, venelaituria, Särkänniemen puolella kivikkoa ja Särkän Tyrskyn kyydissä oikeasti pelottaa, että kohta lennetän järveen. Keskellä kaupunkia on leikkipuistoa, on Sorsapuistoa, on Koskipuistoa, on kukkaistutusta. Tohlopista voi löytä jopa laiduntavia lampaita. Arboretum eli upea kukkatarha on oikeasti kävelymatkan päässä ja maisemat hivelevät silmiä. Monesti kun ajatellaan että Tampere on ruma tehdaskaupunki, niin pitäisi muistaa että piippujen sijaan täällä on tosi paljon luontoa ja puistoja ihan vieressä. Näistä jokainen meistä voisi nauttia enemmän.

Arboretumin kukkia

Tyrskystä suoraan Näsijärveen

Hatanpäällä

Pyhäjärveä

Tervetuloa Tampereelle!

Pyynikin kevät