Muistoja

Viime viikolla sain kokea kovan järkytyksen, kun kaikkein rakkain kissanpoikani Noki meni pois luotamme. Poika on minulle ollut aina tärkeä; ollut lohduttaja ja paras ystäväni. Koko viikon olin aikalailla poissa tolaltani ja nyt kun kävin lapsuudenkotona niin olo vähän helpotti, vaikka vaikealta se tutnui. Ei ollut enään hiekkalaatikoa tai ruokakuppia, ei tarvinut laittaa väliovea kiinni ja missän ei musta pikku palleroiseni naukunut.

Olen tavatoman surullinen, mutta jo vähän seestynyt. Ahdistaa, että aina minun läheisen poistuvat. Tuntuu kamalalta, että olen joutunut hautaamaan tärkeitäni. Mutta, ettei tästä tule surupostausta niin ajattelin kertoa tässä hyviä muistoja näistä poismenneistä läheisistäni.

Isi 
Pikkusena olin sekä isin, että äidin tyttö. Muistan olleeni isin työpaikalla ja ollut tavattoman kiinnostunut tietokoneista, mistä iskä käytti työpaikallaan. Sain usein pelata niillä tietokonilla mahjongia, jota silloin kutsuin aina Taipei peliksi. Tykkäsin valtavasti olla isin auton kyydissä, kun ajeltiin pimeässä jonnekkin. Harvoinpa sen jälkeen olen autojen etupenkeillä istunut.  
Kun äiti oli paikallisessa postissa töissä kauppakeskus Zeppeliinissä, monesti odotimme siskon ja isin kanssa äitiä paikallisessa hampurilaisravintolassa. Sen nimi oli Ramin's Burger ja istuimme aina siellä tietyllä paikalla, niin että isi ja minä näimme kattoa pienestä mustavalkotelevisiosta Speden Spelejä. Muistan myös erään uudenvuoden kun kyseisen burheripaikan takapihalla katoimme raketteja.

Isi poistui luotamme keväällä 1998.

Isin kanssa istuttiin jätskillä jossain ulkomailla

Ipi-täti
Ipi on äitini sisko. Sain vasta 12-vuotiaana selville, että hänen oikea nimensä oli Ritva. Aina minä häntä Ipiksi kuttuin ja kerran kun porukalla pihalla grillattiin niin kaikki lakoi nauramaan kun minä kysyin: "Kuka on Ritva?" kun siinä Ipistä puhuttiin.
Ipi asui Kuusamossa ja siellä hänen kototnaan en muista usein käyneeni. Silloin kun siellä kävin niin Ipin koti jäi vahvana mieleen: heidän talonsa oli niin suoraan 80-luvulta, vaikka eletteiin 2000-luvun alkua. Ipin etupiha oli täynnä hänen miehensä trakoreita ja takapiha oli aivan valloittava puutarha kukkien peitossa. Nykyisin kaikista isoista kukkahössäköistä minulla tulee mieleen Ipi.    

Ipi lähti kesäkuussa 2008, juuri äitini 50-vuotis syntymäpäivänä.

Puutarhat tuo aina mieleeni Ipin

Sari 
Sari oli enoni avovaimo. En enoni kanssa ole koskaan läheinen ollut, mutta Sari taas oli mukava. Muistan, että olemme olleet isolla porukalla aikoinaan Hailuodossa, jossa vietettiin hauskaa. Sarin ja enoni kotona tuli aikoinaan käytyä ja ihailin siellä Sarin upeaa divaania. Sari lupasi antaa sen minulle jonain päivänä. Sarilla ja enollani on yhteinen Eemeli poika, joka oli vasta noin 4-vuoden vanha Sarin menehdyttyä. Jouduin silloin aika usein Empun vahdiksi, sillä äitini lohdutti veljeään. Minusta tuntui todella pahalta, sillä en itse edes pidä lapsista ja oli todella ahdistavaa kuunnella ja vastata Empun kysymyksiin: "Missä sun isäs on? Onko se tuolla pilven reunalla? Onko sun isi ja mun äiti yhessä nyt taivaassa? Päädytäänkö mekin sinne joskus?" Samanlaisia kysymyksiä ite olen pohtinut vieläkin.

Sari lähti pian Ipin jälkeen.

Pumpuli 
Pumpuli pieni tuli meille ihan pikkusena pentuna ja ollut meidän ensimmäinen lemmikki. Pumpuli on aina ollut diiva ja kaikkien lellikki. Hän osaa sähistä takaisin, oli perso ruualle, rakasti silittämistä ja pihalla ulkoilua. Pumpuli tykkäsi syyä vähän erikoisempiakin ruokia, löysin esim. kuvan jossa ihan pentuna hän syö McDonaltsin kinuskijäätelöä. Myös Taffelin Broadway sipsit oli Pumpulin herkkuja katkarapujen ja poronlihan lisäksi. Pumpulilla oli paha tapa tehdä tarpeitaan muualle kuin sinne kuuluvaan paikkaan, mutta kyllä siihenkin osattiin tottua. Kun Pumpuli oli pentui muistan hänen menneen piiloon vierashuoneeseen, erääseen reikään seinässä, jossa oli paljon sähköpistokkeita. Olin niin huolissani ettei pikkunen vaan saa sähköiskua.
Pumpuli tykkäsi istuia aina tietokoneen näppäimistön päällä, tai vaatekaapissa mustien hupparieni päällä. Olohuoneessamme on iso sininen nojatuoli, jonka molemmat käsinojat on ihan raavittu. Pumpuli istui yleensä toisen niistä pääällä, ihan niin kuin joku kaunis marmoripatsas. Pumpuli oli todellinen kuanotar ja hänellä oi siksi niin monia lempiniä: Punttu, Umppa ja Umppa-Lumppa, noin niin kuin muutama mainitakseni.

Pumpulista tuli kissaenkeli syksyllä 2013.

Meidän kaunis Pumpuli

Ukki 
Ukki on aina minulle ollut tosi rauhallinen ja mukava seuramies. Hänen kanssaan on aina ollut kiva jutella ja pelata korttia. Ukki oli monesti aikoinaan meillä käymässä ja yhdessä käytiin jopa uimassakin Muistan kuinka ukki nautti uimahallin hierovista suihkuista ja nautti porealtaan lämmöstä. Kun ukin luona käytiin muistan kuinka hän istui kiikkutuolilaan ja tapitti televisiosta Rovaniemen markkinoilla elokuvaa. Itsehän en kyseistä elokuvaa sillon tajunnut, vaan haaveilin aina siitä, että pääsen istumaan siihen hauskaan keinutuoliin.
Ukki asui kerrostalo-osakkeessa Kuusamon keskustassa ja sen kerrostalon pihaan hän teki meille lapsille kiikun. Ukki antoi minulle hyvät vauhdit ja vahti muutenkin etten loukannut itseäni liukumäessä tai kiipeilypuissa.

Ukki poistui viime syksynä, 2016.

Noki
Äitin oma rakas tuli meille juuri ennen joulua. Poika oli ihan minimaalisen kokoinen ja vanhimmissa valkuvissa hän oli joulukoristelaatikossa ja Pumpuli tökkäilee häntä. Seuraavana keväänä poika karkasi pääsiäisenä ja oli kolme päivää karkumatkalla. teimme katoamisilmoituksia läheisen Siwan seinälle, sillä halusimme pojan kotiin. Toisena pääsiäispäivän aamuna, kun äiti oli lähössä noutamaan postia (kunnes muisti, ettei postia sillon jaeta) poika odotti oven takana ja juoksi sisään syömään.
Poika oli pentuna vähn raju, mutta kun hänet vuoden parin vanhana leikattiin, pojasta tuli ruahallisuuden tyyssija. Hän oli aina herrasmies, antoi Pumpulin syödä ensin ja välitti aina muista. Noki ei tykännyt yhtään olla sylissä, mutta lähelle hän tuli ja silityksiä kaipasi. Poika tykkäsi istua aina toisella sinisen nojatuolin käsikahvalla, kun Pumpuli istui toisella. Myöhemmin Noki vaihtoi paikkaa toiselle tuolille, tai jalkarahille. Tietokoneen näppäimistön päällä, sekä Kalevan tai muun luettavan lehden aukeamalla Poika oli aina aamupalan aikaan.

Viimesimpinä vuosina poika alkoi nauttimaan kampaamisesta ja hänelle hankittiinkin nyt joululahjaksi kunnon kissakampa. Poika nautti makoilla olohuoneen pikkupöydällä ja katsoa kanssani televisiota, kun kampasin sillä häntä samalla. Poika rakasti ylikaiken katkarapuja ja aina jos vaan menin pakastimen vierelle, niin nau'unta alkoi. Noki poika on aina minun mielessäni ja suloisin poika oli silloin kun hän aivasti syödessä. Se on nimittäin maailman suloisinta kun pikku kissa aivastaa.

Noesta tuli kissaenkeli keväällä 2017.

Herrasmies Noki

Barbapapa 2

Toinen Barbapapa videoni ei valitettavasti sisällä ihania ysärmainoksia.

Viime barbakasetissa Barbapapa ja Barbamamma olivat juuri saaneet lapsia ja juhlittiin Barbapapan syntymäpäivää. Nyt lapset ovat sen verran kasvaneet, että heidän talonsa käy ahtaaksi. Perhe löytää uuden talon ja he kunnostavat sen. Hyvin luontoa suojelevina hahmoina kaikki tavarat uuteen kotiin ostetaan tietenkin kirpputorilta ja sieltähän löytyy huonekaluja ja harrastustarvikkeita. Uudessa talossa ei valitettavasti kauaa ehditä asumaan, sillä kaupunki tulee tuosta noin vaan ilmoittamaan, että barbojen talo tullaan nyt purkamaan uuden betonikorttelin tieltä. He saavat sieltä kyllä uuden kodin, mutta eiväthän muotoa muuttavat barbat kerrostalonplänttiin millään mahdu. Niinpä barbat muuttavat pois ja viettävät yhden yön teltan alla, kunnes löytävät tarpeeksi tilaa rakentaa uuden unelmien kodin, johon jokaiselle barbalapsellekkin saadaan oma huone. Musta Barbapörrö saa sinne maalaustarvikkeensa, vihreä Barbalala taas pääsee musiikkiharrastuksen pariin, violetti Barbapupu nauttii kun huoneessa on tilaa kaunistautua, keltainen Barbapoju hoitaa huoneessaan eläimiä, sininen Barbapinko katselee iltaisin tähtiä huoneestaan, oranssi Barbatipu lukee huoneessansa rauhassa ja punainen Barbapaavo tietty nostaa painojaan kun tilaa on.  Barbat ovat aatteiltaan todellisiä vihreitä, sillä he pistävät pystyyn oman puutarhan, missä viljellään marjoja ja vihanneksia. En usko, että barbat syövät lainkaan lihaa, niin eläinrakkaita he ovat. Ilkeät kaupungin koneet ovat kuitenkin levittämässä kaupungistumista tännekkin ja barbojen asuinalue halutaan taas tuhota. Barbat kehittävät väkivallattoman vastaiskun ja he keittävät sitkeää barbamuovia, niin ettei kauhurit saa enään kauhojaan auki. Kun "sota" on ohi on aika juhlia.

Barbapapa 2 vhs-kasetin kansi

Barbapoju rakastaa huolehtia eläimiä ja hän suojelee lampaita ilkeiltä susilta. Lampaat keritään ja vahingossa keritään Barbapörrökin. Onneksi Barbamamma saa Barbapörrön omasta karvasta tehtyä hänelle taas turkin. Barbapoju huolehtii myös lehmistä, joita Barbapapan kanssa yhdessä lypsetään. Barbapojat kaipasivat yhdess maitoa samalla tavalla kuin pikku vasikat, joten näin he keksivät muuttaa muotoa, että Barbamamma vähän juottaisi niitäkin. Osaltaan juoni onnistuikin, mutta tietty poikien kepponen paljastuu Barbamammalle. Pieni  lintu, joka ei osaa lentää, tipahtaa pesästään ja tietty Barbapoju innostuu auttamaan pikku lintua. Hän leikkii myös jänisten ja sammakoiden kanssa, ihan niin että nukahtaa keskelle metsää. Kun hän herää, metsä on tuhottu ja kokonainen kaupunki  rakennettu hänen ympärilleen. Kaupunki aiheittaa saasteita eläimille ja veteen meneee roskia ja kemikaleja. Barbat eivät tätä tietenkään sulata. Barbapoju kerää sairaat eläimet mukaansa ja barbat pistävät oman eläinsairaalansa pystyyn. He järjestävät metsään "Ei metsästäjiä" - kyltin, jotta eläimet voisi kulkea vapasti. Kun metsästäjät kuitenkin saapuuvat, barbat häätävät ne oitis tieltänsä. He myös varoittavat kaloja, etteivät joudu kalastajien koukkuun.

Barbaperhe muuttaa pois kaupungista

Kaupungin laajeneminen ympärillä on kuitenkin väistämätöntä ja Barbaperhe on ottanut kaikki eläimet heidän tilalle asumaan. Saasteet pääsevät kuitenkin muurien yli barbaperheen tilalle asti ja siksi päätetään lähteä puhtaaseen avaruuteen Nooan Arkki tyylillä. Siellä barbaperhe ja eläimet saa elää onnellisina, mutta koti-ikävä vähän painaa. Barbapapa huomaa, että ihmiset ovat muuttaneet käytöstään niin, että kaasut ja saasteet ovat vähentyneet ja yhdessä palataan takaisin maahan. Kyllä ihmiset eläimiä jo kaipasivatkin.

Toinen Barbapapa kasetti on todella opettava ja vihreäarvoinen. Ei tätä oikeasti ikinä tullut Barbapapoja lapsena katsoessa ajateltua, mutta nyt kyllä nuo arvot loistaa ihan kunnolla läpi. En sanoisi sen olevan huono asia, sillä saarnaamaan ei kuitenkaan lähdetä. Ainoa saarnausosuus on liiassa kaupungistumisessa, jota kyllä itsekkin tietyllä määrin vastustan. Kasetin sisältö on selvästi jaettavissa kahteen osaan. Ensimmäisessä selvitellään barbojen asumisongelmaa juuri tämän kaupungistumisen tieltä ja toisessa osiossa, joka on enemmän episodimaisempi, suojellaan sitten eläimiä ihmisten tuholta. Väreiltään ja piirrostyyliltään tämä on kaunista, tosin yksinkertaista katseltavaa. Joko tyylistä tykkää, tai sitten ei. Minusta se on oikein suloista. Vähän itselleni tuntui julmalta tuo alun Barbapörrön keritsiminen, mutta onneksi siitä pääsee pian ohi, kun Barbapörrö on itse tyytyväinen omista karvoista tehtyyn pukuunsa.

Barbapapa 2 videon takakannen kuvat ei kyllä liity sisältöön laisinkaan

Feel my heartbeat, forever more

Noin kymmenen vuotta sitten olin agstinen ja ahdistunut 15-vuotias. Silloin kevät tuntui yhdeltä helvetltä ja elämä päämäärättömältä, varsin perusajatuksia tuonikäiselle teinille. Mutta sinä kesänä se tapahtui, nimittäin löysin rakkauteni The 69 Eyes yhtyeeseen. Eikä se rakkaus ole haalistunut näitten vuosien aikana.

Archie, Jyrki69, Jussi69, Timo-Timo ja Bazie

The 69 Eyes, nuo ihanat nahka-asuiset vampyyrit Helsingistä lumosivat minut aluksi kappaleellaan Star of fate, joka löytyi Angels albumilta. Tuon laulun kuultuani oli pakko saada kuulla lisää ja eipä siinä kauaa mennyt kun niiden levyt tuli ostettua; Framed in Blood kokoelma heti Stockmannilta, Devils, Paris Kills ja Blessed Be Anttilasta ja kaikki vanhemmat lähidivareista. Koko lukioaika meni joka päivä jotain näitä levyjä kuunnellessa. Ylipäätänsä musiikin merkitys elämässäni muutui sixtareitten myötä. Ennen musikki on ollut minule vain taustaa ja hyvää fiilistä. Nyt siitä tuli tunne, rakkaus, intohimo ja läheisyys. Jyrki"69" Linnankivi muodostui minule jopa jumalalliseksi hahmoksi. Kun vain näin hänen kuvansa jonkun lehden haastattelussa tai musiikkivideossa televisiossa olin pyörällä päästäni. Vaikka monet sanoo että tuollaiset ns. julkkisrakkaudet on vaan pikkutyttöjen päähänpistoja, niin kyllä niitä vain tälläisillä vähän vanhemmillakin tytöillä oli. Ja on edelleen.

Yhteiskuvassa Jussi69n kanssa, pikku Severus on vasta 17v

Haaveilin tietty heti alusta alkaen yhtyeen konserttien näkemisestä ja onneksi he saapuivatkin Oulun Club Teatrialle keikalle, jossa 16 vuotiaana olin heitä fanittamassa. Siinä huumassa pääni pyöri monet päivät. Nyt laskeskelin että olen yhtyeen tänä vajaa 10 vuoden aikana nähnyt yhteensä 12 kertaa, enkä kyllä voi vieläkään sanoa kyllästyneeni. Heidän konserttinsa ovat aina olleet vähintään hyviä, parhaimmillaan loistavia.

Omistan aikamoisen liudan The 69 Eyes "fanitavaraa" kuten:

4 paitaa ja hupparin, tässä kolme niistä

Kirjat: The 69 Eyes sarjakuvat, Jyrkin tekemän Zombie Love ja Kulkurin Valssin ja kuvasta puuttuvan kuvakirjan Route 69

Kaikki levyt ja Gothic girl single, kuvasta puuttuvan Helsinki Vampires live dvd

Devils levyn kannesta tehdyn palapelin, joka on porukoilla seinällä kehyksissä ja hihamerkin

Sekä kaksi suosikkilevyäni Blessed Be ja Paris Kills LP.nä

Innostus miksi juuri nyt halusin julkaista tämän tekstin oli viimeisin The 69 Eyes keikka toissapäivänä. Näillä aikaisemmilla keikoilla millä olen käynyt on soitettu hyviä biisejä ja loistavia biisejä, mutta aina olen jäänyt kaipaamaan, että sitä ikuista ykköstäni soitettaisiin. Toissailtana sain sen vihdoinkin kuulla ja voitte vain kuvitella kuinka levinneet kajaalini oli sen jälkeen. Se tunne, kun kappale alkoi ja iskin sen tajuntaani että hei, nyt se oikeasti soitetaan, en voinut todellakaan välttyä kyyneliltä. Ja tämän kappaleen Still waters run deep voitte kuunnella täältä.

The 69 Eyes Helsingin Virgil Oil. clubilla keväällä 2015

Tässä velä sixtareitten top 20: (koska top 10 on liian vähän)
1. Still waters rund deep (Paris Kills)
2. Sleeping with lions (Blessed Be)
3. Forever more (Paris Kills)
4. Black (X)
5. If you love me the morning after (X)
6. Night watch (Back in Blood)
7. Perfect Skin (Angels)
8. Dance D'amour (Paris Kills)
9. Brandon Lee (Blessed Be)
10. Hevioso (Devils)
11. Crashing High (Paris Kills)
12. Gothic girl (Blessed Be)
13. Blue (Universal Monsters)
14. Next stop paradise (Wasting the dawn)
15. Betty Blue (Paris Kills)
16. Star Of Fate (Angels)
17. Devils (Devils)
18. The Chair (Blessed Be)
19. You'r lost little girl (The Door cover)
20. Dead'n Gone (Back in Blood) (Joka muuten häiritsevän paljon kuulostaa Tikun ja Takun pelastuspartion tunnarilta)

On se Jyrki niin upea

Fiilikset keikan jälkeen oli upeat, mutta väsyneet.

Tämmönen fanipostaus tälläkertaa ja seuraavaa keikkaa odotellessa, kun vaan taas Vampyyrit Manseen saapuvat.

Alkaa Peellä, loppuu Aalla

Kaupunkisarjani viime kesältä jäi vähän kesken, joten edetäänpäs siinä tälläkertaa. Nyt tosin ei olla yksittäisessä kaupungissa vaan laakeilla pelloilla eli Pohjanmaalla. Tarkemmin rajattuna alue on Seinäjoki-Kauhava-Härmä. Tämä osuus Pohjanmaata on minulle tullut tutuksi ensin tätini asuinpaikkana ja myöhemmin siellä sitten tuli asuttua yksi kesä.

Seinäjoella olen käynyt usein tätiäni moikkaamassa. Yksi vanha muisto sieltä on serkkuni rippijuhlat, jossa ollaan oltu kun olin pieni. Vieraita taisi olla tätini luona niin paljon yötä, että minä perheineni nukuttiin takapihalla teltassa. Yöllä kuitenkin satoi aina siihen malliin, että sain siitä todella kovan korvatulehduksen. Oisinko ollut tuolloin 5-vuotias. Teltassa nukuttiin makuupusseissa ja allamme oli Panda makeisyhtiön sponssaamia kumipatjoja. Tätini mies oli tuolloin Pandalla töissä. Aina kun hän meillä kävi vierailulla niin saatiin isot jättipaperipussit täynnä Pandan herkkuja. Suklaat syötiin aina ensimmäisenä pois ja pahat karkit jäivät pohjalle. Panda kumipatjat sain tuossa viitisen vuotta sitten tädiltä omakseni, mutta eipä niissä enää ilmat pysy sisällä. Tädillä on kiva Uffe niminen koira (se on jo harvinaista, kun minä sanon koiraa kivaksi) mutta muuten itse Seinäjoki on paikkana etäinen. Parhaiten sen muistan lapsuuden sukulaisvierailuista.

Uffe

Ensimmäinen kesätyöni on ollut Powerparkin laitekuski ja siksi asuin kesän 2010 Alahärmässä. Kauhavan kautta sinne tuli junalla ja bussilla kuljettua. Bussiyhteys tosin on sen verran heikkoa että itse Kauhavalta en muista kuin Halpahallin, josta olen yhden ihanimmista fleecepaidoistani ostanut. Eipä sinne "isolle kirkolle" vapaapäivänä viittinyt huonoilla bussiyhteyksillä mennä. Itse kesätyö Powerparkissa oli oikein mukavaa. En kummemmin Pohjanmaalaisiin ihmisiin ehtinyt tutustumaan kunnolla, joten paljon vapaa-aikaani vietin paikallisia maisemia tutkiskellen ja tietty Powerin huvilaitteissa ilmatteeksi ajellen. Ala-härmässä oli tuolloin ainakin todella komea kirkko ja kun kesä oli kauneimmillaan niin kukkasia ja reheviä puita oli joka suunnassa. Ruokakaupat ja Alko oli kävelymtkan päässä niin mikäs siellä asuessa.

Ala-Härmän kirkko

Powerpark huvipuisto on minulle tuon kesätyön takia ollut todella merkityksekäs. Minun aikanani siellä oli todella mukavaa henkilökuntaa ja muistan sen kuinka pomoni puhui niin ihanan laveaa pohjanmaan murretta. Minunkin puheeseeni tarttui helposti tuo pohjaalaienen uho. Työmatka kulki kauniiden kukkasniittyjen halki ja tykkäsin kuskata lapsia ja aikuisia huvilaitteissa. Vapaapäiviä kun siellä kanssa usein vietin niin henkilökunta-alennuksella tuli käytyä syömässä hyviä burgereita, laskettua Thunderbirdissä, sekä pienemmässä Joyridessa. Music expressin vauhti pyöritti päätäni kovasti, kuin myös ketjukarusellin. Törmäilyautoihin rakastuin tuolla täysn, sillä minulla kun ei ole korttia oikeaa autoa ajamaan, niin muualla en autoja pääse ohjaamaan. Kummitusrata ajelu oli aina jotenkin koomisen oloinen ja maisemia pääsin hyvin katsomaan Fiestan tai Maailmanpyörän kyydissä.

Powerpark yläilmoista nähtynä

Iso-Rölli Röllikylässä

Powerparkin reunassa sijaitseva Röllikylä oli minusta tuolloin todella viihtyisä, mutta harmikseni se on aika pieni. Toivoisin että kylää laajennetaan rutkasti (tai voi olla että on laajennettukin, kuka tietää. En ole käynyt sitten kesän 2010 siellä) sillä sen teemoitus voisi sopia ihan koko muunkin puiston imagoon hyvin. Suomen isoimmista huvipuistoista (Power, Lintsi ja Särkkä) Powerin koen eniten teemapuistoksi, siellä on sellasen muoveistamisen tuntua vähemmän mitä Linnanmäellä tai Särkänniemessä. Kovana Disney- ja Disneyland fanina kaipaisin suomeenkin jotain tälläistä kokonaisvaltaisaa ja kattavaa teemapuistoa, missä kuljettaisiin enemmän elämys edellä, eikä laitteiden hurjuus. Powerparkissa on vähän tätä teemoitustunnetta koitettu ja toivoisin että se valtaisi sen kokonaan. Linnanmäellä ja Särkänniemessä se nimittäin ei tule onnistumaan.

Usein töihin kulkiessani peltojen ja kukkien ohi päässäni soi tämä Klamydian mahtisbiisi.
Alkaa Peellä, loppuu Aalla, hienoo olla Pohjanmaalla. Pellot tasaiset mut kotia johdattaa.

Ystävänpäivän viettoa

Ystävänpäivä on jokapäivä, mutta on aina välillä kivaa muistaa ystäviä korteilla tai pikkulahjoilla tai hauskoilla jutuilla. Itelläni on tullut tavaksi jakaa facebookissa tärkeimmille ystäville aina ystävänpäivisin joku meille yhteinen tärkeä kipale, jolla muistaa kaveria. Heti ei aina tule mitään mieleen, mutta kun vähän miettii niin muistaakin että hei, tästä me molemmat olaan sillon ja tällön tykätty.

Tämän näköisiä ystävänpäivän kortteja tuli lähetettä tänä vuonna

Olen myäs koittanut tänä vuonna ite leipoa vähän enemmän ja sunnuntaina kokeiluun menikin vanhan Pirkkalehden ystävänpäiväleivonnaisten ohje. Vaikka reseptissä käytettiinkin vadelmia, niin ite korvasin ne viime kesänä pakastetuilla mansikoilla. Ulkonäkö ei ole lainkaan kuin mitä piti, mutta herkullisia ovat ja sainpahan muutaman sydänkoristeenkin tehtyä.

Sydämien pursotus ei ollutkaan mikään helppo homma

Ihania Ysätävänpäiväkortteja tuli myös ite saatua ja näin jääkaapin oveen laitettua. Tulikin oikein ihailtua kuinka kivoja juttuja jääkaapinovessa taas onkaan ja näin aattelin illan päätteksi esitellä kivoja jääkaappimagneettejani. Aika hyvin nämä voi kategorioida aiheisiin kissat, Muumit, suklaa ja sitten sekavat. Tuon pienen kettumagneetin sain kaveriltani kortin mukana ja oi kun on söpö.

Kissa magneetteja, voi kun on söpöjä

Muumimagneetteja, pienissä on Tuutikki, Muumipappa ja Märkö. Kiiltokuvamagneetin tein itse

Suklaa aiheisia magneetteja ikuiseen suklaan himooni

Kaikkia muita sekalaisia magneetteja

Ystävyys alkaa pienistä teoista
sanomalla hei ja hymyilemällä
uteliaalla katseella
positiivisella olemuksella

ystävyys alkaa pienistä nyökkäyksistä
harvoista sanoista, joita suu suoltaa
luottamuksesta, joka kasvaa
mikä johtaa monen tunnin keskusteluihin

ystävyys alkaa pienistä toiveista
halusta saada seuraa
päästä irti ujoudesta
saada tunne tutustumisesta

Röllikortti toi terveisensä tänään, muut ovat olleet jääkain ovessa muuten vain

Runo
riimi
ja rosoinen rakkaus

Säe
säkeistö
ja epätoivon kitkeryys
Saan rakkauden toimimaan
rumilla sanoilla
räiskyvillä rukouksilla
Paperitolloja lattialle
mustetta valkoiselle

Paikallani yksin

lopulta silppuan säkeistöt
runnon rakkausrunoni roskakoriin

Kissa ja sydänkortti ovat uusia, kiiltävä Aku Ankka ja Tenavat jo vuosien takaaa

Ihanaa Ystäväniltaa Videonauhojen ystävät!!!

Illan herkkuhetki murun kanssa

Barbapapa 1

Innostuin etsimään kirppareilta ja netistä vanhoja Barbapapa vhs-kasetteja joista lapsena kovasti pidin. En tajua miksi ihmeessä olen nämä itse myyyt aikoinaan pois, sillä nämä ovat todella nerokkaita piirrettyjä. Voi tätä ihanaa nostalgian määrää. Harmikseni tällä kasetilla ei ole lainkaan mainoksia.

Barbapapa VHS-kasetin kansi

Barbapapa syntyy Jaakon ja Liisan puutarhassa mullasta. Hän syntyy jo valmiiksi isona vaaleanpunaisena möllykkänä. Barbapapa viedään eläintarhaan, koska se on niin iso ettei voi elää Liisan ja Jaakon kanssa. Häkissä Barba ei tykkää olla ja siellä hän seuraa muita surullisia eläimiä. Häkissä Barba oppii muuttamaan omaa muotoaan, aluksi etanaksi ja lopulta hän oppii, kuinka pystyy muuttamaan muotoaan ihan miksi vaan. Barbapapa tulee ulos häkistä ja kokeilee erilaisia eläimen muotoja. Johtaja katsoo Barbapapaa pahalla, mutta häntä ei huomaa tätä, kun Barba muuttuu mursuksi ja puuksi. Mutta lopulta ihmisetkin tajuavat, että Barba osaa muuttaa muotoaan. Barbasta on vain harmia ja hänet heitettiin ulos eläintarhasta.

Barbapapa päättää lähtä matakalle junalla ja hän joutuu tavravaunuun eläinten kanssa, koska hän on niin iso. Eläinten seurassa hän tajuaa kuinka onnettomia eläimet ovat ja haluaa auttaa niitä. Kaikki eläimet ovat pentuja, joiden emo kaipailee heitä kovasti. Barba keksi muuttaa itsensä rahtilaatikoksi ja palauttaa eläimet takaisin Afrikkaan. Suunnitelma onnistuu ja hän pääsee lentämällä Afrikkaan ja sieltä muutuneena hän pääsee kulkemaan viidakkoon ja päästää eläimet takaisin emojensa luokse. Eläimet olivat todella innoissaan vanhempiensa näkemisestä. Barbapapa jopa auttaa pientä apinaa löytmään äitinsä, joka asuu korkealla puussa. Barba palaa takaisin Afrikasta ja törmää lentokentällä eläinten metsästäjiin. Hän seuraa porukkaa, että saisi salametsästäjät aisoihin. Safarilla metsästäjät ammuskelevat häikäileättömästi eläimiä, muta kehenkään ei saada onneksi osumaa. Barbapapa muuttaa ittensä muotoa niin, että saa metsästäjät kiinni ja kaataa heidän laivansa, sekä pysäyttää heidän helikopterinsa. Barbapapa jo olemuksellaan säikyttää metsästäjät, joille hän antaa pikku opetuksen. Hän laittaa metsästäjien päät reikään samalla tavalla kuin yleensä kuoleeiden eläinten päät pannaan reikiin.

Barbapapa pelastaa eläimet

Takaisin kotona Barbapapa yrittää elää kaupungissa, mutta hän on sinne vähän liian iso. Autot ei mahdu kulkemaanja ihmiset säikähtävät häntä. Hän ei pääse elokuviin, ei polskimaan suihkulähteeseen ja kaikki aikuiset pelkäävät häntä. Yksinäinen Barbapapa on surullinen, muta onneksi hänestä on apua tulipalossa ihmisten pelastamiseen ja sen sammuttamiseen. Jaakon ja Liisan isä rakentaa Barballe jopa oman talon. Jaakon ja Liisan kanssa Barbapapa on menossa uimaan täydelle uimarannalle. Siellä vedessä he käyvät Barballa jopa sukeltamassa ja vähän kauempanakin rannasta. Sieltä löytyy laiva, joka heittää öljyä mereen. Barbapapa imee öljyn itseensä ja heittää öljyn takaisin laivan miehistölle. Uimarannalla he putsaavat itsensä, sekä myös uimarannan, joka on täynnä ihmisten roskia. Barbasta on tullut junaraiteiden vartija. Hän ohjaa ja pysäyttelee junia ja pitää niistä huolta. Juna kuitenkin  lähtee ilman kuskia liikkumaan raiteellaan ja nyt on tosi kyseessä. Barbababa lentää ja juoksee ja saa junan kiini, ettei se törmää toiseen junaan.

Barbapapa rakastuu hetkessä Barbamammaan

Kotona Barba on taas surullinen, silä hän tarvitsee Barbamamman. Musta mistä sellainen löydetään? Ensin kysytään lääkäriltä apua ja sitten lähetän etsimään. Meren poikki  Lontooseen ja siellä saadaan sakot liian isosta talosta. Eros patsaan luota kysytään neuvoja ja sieltä ehdotetaan Intiaa. Yhdessä lähetään junalla Intiaan ja siellä kysytään Budhalta apua. Pienten Shivan ja käärmetanssien jälkeen saadaan neuvo kysyä rikkaalta mieheltä New Yorkista. Sinne siis suunnataan laivalla. Laiva uppoaa, mutta Barba saa kaikki pelastettua. New Yorkissa rikkaan miehen luona kerroskessa 100, joka ohjeistaa vaan kysymään joltain onnekkaalta mieheltä. Helikopterilla he lentävät maatilalle onnellisen pariskunnan luokse, joka heittää vaan, että avaruudesta. Joten nyt suunnataan ylös tähtiin avaruusaluksella. Ehkä Barbamamma on siellä? Monia ihmeellisiä olentoja tulee vataan, muttei Barbamammoja. Lopulta syöksytään omaan puutarhaan ja mitäs sieltä löytyykään. Barbamamma kasvaa puutarhasta, ihan kuin Barbapapakin. Rakkautta ensisilmäyksellä. Barbalapsien hankinta sitten alkoi ja niitä istutettiin yhteensä seitsemän puutarhaan ja siellä ne kasvoivat. Eräänä kauniina päivänä sitten syntyi punainen, sininen, musta, keltainen, vihreä, ja violetti ja oranssi barba. Barbapapan syntymäpäiväksi tehtiin yhdessä kakkua ja siinäpä lasten kommellukset tulee tielle. Kakku saadaan lopulta valmiiksi vaikka yksi lapsi on taikinassa, yksi melkein paistunut ja Barbamamma ihan jauhojen peitossa.

Barbapapa sisälää yksittäisiä eri kohtauksia, mutta kuitenkin ne yhdessä muodostavat kokonaisen kaaren. Barbapapan muodonmuutokset ovat todella mielikuvitusrikkaita ja muutenkin tykkään sarjan värikylläisyydestä. Barbapapassa painoitetaan hyvin paljon luonnonsuojelua, eläintenoikeuksia ja ollaan vahvasti salametsästystä vastaan. Lapesna en niin selkeästi huomannut/tajunnut näin vihreitä arvoja mutta nyt tuntuu hienolta, että piirretyssä todella korostetaan sitä näin tarkasti ja yksinkertaisesti. Tässä on paljon ihan pieniäkin opetuksia: ei saa roskata, ei pitää eläimiä minään leluina ja onnen voi löytää lähempää kuin arvaatkaan.

Barbieni maailma

Barbeja ja muita leluja

Kun olin pieni tykkäsin leikkiä ihan mahottomasti. Oli automattoa ja pikkuaitoja, oli pehmoleluja, My Litlle poneja, ja Pikku Romuja (niitä Teeny Weeny Families leluja siis ja Polly Pocetteja, niitä kutsuin pikkuromuiksi) sekä legoja, isoja ja pieniä. Naapurillani oli Baby Born nukkeja, niitä inhosin syvästi. Kun minä leikin nukella, niin se ei todellakaan saa olla mikkän ruma rääkyvä vauva. Sen pitää olla kaunis ja kykenemään kaikkeen. Eli Barbie!

Barbie on tulossa kaupasta pikku Sessien kanssa

Siskollani oli Babrienukkeja jo kiva kokoelma kun minä vasta synnyin. Sen jälkeen niitä talouteemme ilmaantuikin aikasusein. Osan siskon nukeista omin itelleni, osa oli pelkästään hänen ja soa yhteisessä käytössä. Muistan kuinka eräänä jouluna, olisiko ollut vuonna 1997 saimme Esmeralda Barbien Disneyn Notre Damen kellonsoittaja elokuvasta ja kyllä tukkanuottosilla käytiin kun tapletiin kumman Barbi oli.

Kira länkkärinä

Nykyään olen koittanut säästää nuo vanhat Barbini mahdollisimman hyvin, vaikka ne onkin lapsuuskodissani sängyn alla isossa laatikossa. Haavelen, että jonain päivänä saisin ne kaikki esille. Osa Barbeista taas viettää aikansa ukin luomassa Barbitalossa, joka on siskolle aikoinaan tehty. Tämä ittetehty nukketalo on tosiaankin ihan Barbeille vartavasten suunniteltu, ja tapetit ja talon koko on ihan sen mukainen. Barbietalo on lapsuudenkodissani vaatekaapissa.

Barbie kokkailee Barbitalon keittiössä

Meille tuli joskus 90-luvun puolivälistä aina 2000-luvun alkuun Barbie lehti ja niistä oli ihana lukea fotonovelleja, joissa oli "sarjakuvia" joissa oikeat Barbit seikkailivat. Vieläkin äitä lehtiä lukiessa haaveilen tuon ajan Barbeista. Nykyään jos ja kun Barbeja ostan niin sen täytyy olla joku tuollainen todella itelleni muistettava Barbi jostain sarjakuvasta, tai vanhoista Barbiekuvastoista. Vanhempia 80-luvun Barbielehtiä olen saanut serkuiltani ja löytänyt divareista ja niitä Barbeja kyllä kovasti kokoelmaani haluaisin. Eniten Barbeja ostan kirpputoreilta, mutta myäs joskus huuto.netin syövereistä.

Kuva Barbien kuvastosta joskus 90-luvulta. Näitä Barbeja ei itelläni ole koskaan valitettavasti ollut.

Minulla on kolme rakkainta Barbia ja nyt ne esittelen teille. Ensimmäisenä on Todd. Todd nukke on ihan ekoja Barbeja mitä olen omistanut. Olen ollut silloin jotain 1-vuoden ikäinen kun sitä olen kädessäni pidellyt. Kyseessä on Part'n play Todd ja samaa sarjaa oleva Sataciekin omistettiin. Todd oli minulla ihan pienenä mukana mihin ikinä meninkin. Koska olen ollt niin kakara, enkä osannut käsitellä vielä Barbeja niin kuin niitä oisi pitänyt käsitellä, niin Toddin toinen käsi näytti ihan maissihiutaleelta. Minulla oli paha tapa purra sen kättä. Kun muutimme ollessani 6 ja puoli vuotias rivitalosta omakotitaloon Todd nukke katosi muutossa ja sitä jäin kaipaamaan. Uuden samanlaisen Todd nuken löysin huuto.netistä muutama vuosi sitten ja se on saanut nyt vihdoin ansaitsemansa kohtelun oikein klassikkonukkena.

Minun Todd

 Toiset tärkeimmät nukkkeni on Midge ja Fred. Fred on alunperin Petranukke ja Midge on Dance Move Barbie. Pidin Midgeä usein sylissäni jopa oisin ja näin ollen Midgen toinen jalka on katkennut. Äiti oli heittää Barbia jo roskiin, mutta en sitä sallinut. Midgellä on nyt ikuinen jalkavamma, mutta edelleenkin hän on kaunein ja ihanin Barbini. Haluaisin joskus löytää barbielle sooivan rullatuolin, jossa Midge voisi jatkossa huolettomasti kulkea.

Fred ja Midge joulumielellä

Joskus koitin laskea montako Barbienukkea kokoelmassani on yhteensä, mutta en päässyt puusta pitkään. Joittenkin (kuten äitini) mielestä varmasti liikaa, Barbiekeräilijöiden mukaan varmasti ihan liian vähän, mutta ittelleni sopivasti. Arviomäärä on sellainen 90-120 nukkea. Välillä jotain tulee myytyä ja jotain ostettua tilalle, joku rikkoutuu ja jotkut korjataan. On minulla kyllä ihania Barbeja!

Barbie rentoutumassa makuuhuoneessaan