Ajattelin aloittaa taas pienen uuden juttusarjan, jossa kerron kaupungeista missä on tullut käytyä. Toisissa isommin ja toisissa pienemmin. Ensimmäisen osan saa kunniaksi minulle aika tuntematon paikka, lähes jo ulkomaiksi Pirkanmaalaiselle luokiteltava, vihollisten valtakunta elikkäs Turku.
Näin Turkua mainostettiin vuoden 2016 matkamessuilla Helsingissä
Turku, tuo Tampereen pahin vihollinen, on minulle ollut aika aina tuntematon kaupunki. Aina sieltä kuuee jonkun tulevan ja jonkun menevän. Itse kuitenkin tajusin että viime viikon maanantai oli ensimmäinen ihan kokonainen päivä jonka vietin Turussa. Kokemus oli yllättäen jopa positiivinen, muttei tietenkään rakkaan Tampereeni veroinen. Kuitenkin pieni kaipuu sinne pisti, että jotain nähtävää siellä on vielä lisää. Suomimatkailu kiinnostaa minua suuresti, joten Turku kyllä kiinnostaa vielä lisää joten ehkä sinne tulee kesällä eksyttyäkin. (Sekä Muumimaailmaan, mutta kerron siitä tuolla postauksen lopussa.)
Turkuun siis eksyttiin luokkaretkelle. Kaksi päivää siellä oli tarkoitus olla, mutta itellä se kutistui vain yhdeksi Tampereella odottavien pääsykokeiden takia. Yhdessäkin päivässä kuitenkin ehdittiin näkemään monta puolta Turusta. Ensimmäinen kohde missä vierailtiin oli Turun Caribbean, tuo tunnettu kohde, missä esim. Luokkakokous elokuvaakin oli kuvattu. Hotellin puolta tutkiessa se oli kyllä tilava, mutta itseäni olisi kiinnostanut enemmän tutkis kylpylän toimintaa, nimittäin Caribbeanin kylpylä, varinkin ulkoaltaiden avattua houkuttaa minua suuresti. Uusi Superpark oli hiano, joten sen perusteella tulee Tampereen uuteen Super Parkkiin Särkänniemessäkin käytyä. Caribbealta sitten käveltiin keskustaan ja Turun Tuomiokirkkoon.
Turun Tuomiokirkko oli hieno, muttei kuitenkaan erityisen vakuuttava. Yksityiskohta, josta erityisesti pidin, oli tuo katossa roikkuva laiva. Siitä minulla tulee erityisesti mieleen Saariston Lapset elokuva, jossa Malin ja Peter menevät naimisiin oikeassa saaristolaiskirkossa. Laiva tuo mukavaa saaristolaishenkeä tähän kirkkoon. Muuten se loisti vain vanhuudellaan. Kirkosta lähdettiin sitten piipahtamaan hotellilla, jossa muut yöpyivät ja käveltiin aurajokea pitkin Turun linnaan. Linna oli maanantaina kiinni, mutta ulkopuolelta sitä pystyi ihastelemaan ja kokemaan elämään jossain ikivanhassa ajassa.
Vaikken Turun Linnan sisätiloihin päässyt, niin ihan tässä pihallakin sain kunnon tunnelmaa ja muistin vanhat Topeliuksen sadut Turun Linnan Tonttu-Ukosta. Sadunhohtoinen tunnelma itselleni siellä kyllä syntyi. Ihan kuin eläisi itse linnassa prinsessana.
Pelkään laivoissa matkustelua, sillä tulen helposti merisairaaksi. Förissäkin muutaman minuutin matka Aurajoen toiselle puolelle oli minulle jännittävä. Siellä kuinekin tuli paniikkikysymys mieleeni: Oonks mää täl puol jokkee, vai tois puol jokkee?
Aurajoessa oli paljon, paljon, paljon kauniita jokilaivoja jotka houkutti tunnelmallaan. Muutenkin päivä oli lämmin ja leppoisa, eikä meillä mitään sen suurempaa ohjelmaa ollut, joten tunnelmoinnille jäi kauniisti aikaa.
Tallaiset laivat saavat niin mielikuvitukseni liikkeelle erilaisiin merirosvotarinoihin.
Turussa ehittiin tietenkin syömään, vähän shoppailemaan ja toiveestani käydä Turun kauppahallissa. Siellä täytyikin maistaa Suomen Parhaan Leipomon tittelin MBakeryn leipomosta jotain ja kyllä suklaamansikkaleivos todella herkkua oli.
Eipä yhteen Turkupäivään enempää mahtunutkaan. Suunnitelmissa nyt on kyllä kesällä käydä siellä vielä uudestaan ja mahdollisesti samalla reissulla tietenkin Muumimaailmassa. Edellisestä käynnistä onkin lähemmäs 20 vuotta, sillä olen vieraillut Muumien luona viimeksi joskus 4-5 -vuotiaana. Muistikuvia sieltä ei paljon ole, mutta muutama valokuva kylläkin:
Muumipeikon sylissä
Muumimamman vierellä. Pikku Jaanaa selvästi ujostuttaa
Huvipuistojen rakastajana voin sanoa hyvällä omallatunnolla, että Muumimaailma on lähinnä suomen Disneylandia tunnelmassa; siinä ettei tarvi olla hurjia välineitä siihen maailmaan päästäkseen vaan hahmot ja paikat luovat tunnelman. Viimekerrasta ainakin Muumimaailmaan on tullut paljon lisää ja Muumihahmojen mustien silmien kohdallakin on nykyään oikeat silmät (tuo mustasilmäisyys pelotti minua paljon lapsena). Tämän Mamma otoksen meinaan ehdottomasti haluta uusiksi näin aikuisena, on nimittäin niin hassua että ujostelen Muumimammaa, joka kuitenkin Muumeista on aina se lempein ja ystävällisin.
Turkubiisi:
Jope Ruonansuu - Kaiken takana on piilossa
Tämmönen kaupunkikuva tällä kertaa. Seuraava kaupunkikertomus tulle kertomaan Helsingistä, savun ja sumun kaupungista.
My Little Ponyja meille hankittiin muutamia lapsena. Ne oli ihan kivoja leluja, muttei tietenkään yhtä ihania kuin Barbinuket. Monet My Little Ponyt tuli myytyä pois aikoinaan, mutta onneksi joitain on säästynyt. Harmi kun My Little Pony talo on myyty. Se olisi nykyään varmasti aikamoinen aarre tälläiselle keräilijälle kuin minä. Valitettavasti netistäkään en kuvia löytänyt siitä klassisesta My Little Pony talosta. Nykyään Ponit majailevat yhdessä kaapissani Barbihevosten ja koristeporon kanssa.
Äiti poni. Mukana tuli myös vatsasta saatavia ponivauvoja, mutta ne ovat jo kadonneet
Taikuri Poni. Kun keltasta ympyrää pyörittää niin se heiluttaa häntäänsä
Perhos Poni. Tosin tukka nyt peittää perhoskuvan
Jumppa poni. Hänen raajansa liikkuvat, toisin kuin muiden ponien
Kirsikka Poni, joka on kaljuuntunut ja omistaa sarven, sekä siivet
Sateenkaari Poni, jonka häntä on upea kun kaikki värit ovat siinä sekaisin
Ritarivarjo. Tämä poni sai nimensä suoraan My Little Pony tv-ohjelmasta
Salama Poni. Leikeissäni tämä oli aina kaikista vahvin ja voimakkain poni.
Tikkari Poni. Tämä poni on itelleni kaikkein rakkain ja ollut aina ikiomani, kun muut on peritty siskolta. Leikeissä se oli ujoin ja pelokkain poni, joka aina kuitenkin rohkaistui seikkailuihin ja oli Salaman paras ystävä.
Kaikki ponit yhdessä. Vain aita on jäänyt jäljelle heidän vanhasta ponitalostaan.
Ja loppuun vielä klassinen My Little Pony alkutunnari, sellaisena kuin minä sen muistan:
Olen nähnyt näitä uudempia My little poneja kyllä myynnissä, sekä vilaissut joskus telkusta sitä uutta ohjelmaa, mutta eihän se ole yhtään sama kuin nämä kunnon oikeat My Little Ponyt!
Meillä ei ole koskaan ollut tapana viettää äitien- tai isänpäivää. Isänpäivä menee nykyään vaan kynttilöitä poltellessa, äitienpäivänä muistan äitiä pienesti, vaikka muutenkin muistan häntä lähes päivittäin.
Isän kuoleman jälkeen, vuonna 1998 kevättalvella, ollaan asuttu kunnon akkavallassa, minä, sisko ja äiti. Äiti oli aina perheen pää, mutta osasi kanssa joustaa ja hitaasti lämpeni uusille ehdotuksille. Esim, silloin kun hankittiin kylpyamme, eka dvd soitin ja ensimmäiset läppärit. Asuimme pitkään kolmistaan ja siskon kotoa muutettua kahdestaan. Riitoja tuli ja riitoja meni, mikään ei ollut ylitsepääsemätön riita. Kun muutin omilleni kesällä 2010, niin äiti jäi asumaan yksin. Aina välillä tulee kotona pohjois-pohjanmaalla käytyä, mutta enää sinne ei ole kaipuuta pysyvästi palata.
Äitin kanssa on tultu usein käytyä yhdessä Rotuaari Picnicissä katsomassa yhteistä suosikkiamme Popedaa
Äiti on kuitenkin muuttoni jälkeen ollut edelleen läsnä ja tärkeänä elämässäni. Hän soittelee vähintään kerran viikossa, tai sitten vähintään minä soitan hänelle. Vaihellaan kuulumisia tai kyselen häneltä neuvoja, niinkuin kunnon äiti-tytär suhteeseen kuuluu. Aina välillä hän käy täällä tai minä siellä. Kun ei näe liian usein, niin näkeminen on entistä kivempaa.
Tälläsia juttuja on samaa minussa ja äidissäni:
-kova ääni
-nopea puhetyyli
-huononäköisyys
-hymyilevät kasvot
-ulospäinsuuntautuneisuus
Näitä asioita tykkään taas tehä äitini kanssa:
-matkustella
-syödä hyvin
-kokata
-käydä yhdessä elokuvissa, teatterissa, konserteissa ja kapakoissa
-saunoa
-mökkeillä
-pelata korttia iltakaakaon kanssa
Perusvapun juhlijaksi minusta ei ole, en ole Koskenrannassa vappuaattona ryyppäämässä, enkä vappupäivänä missään brunssilla tai lounaalla. Minulle riittää kierros Keskustorilla, muutama munkki ja kaunis ilmapallo. Kevät todellakin tulee, kun ulkona on ihanan valoisa ilma. Kevätnahkatakki tulee vihdoinkin päivittäiseen käyttöön.
Kaunista kesää ja kevättä kuvastaa myös seuraavat ihanat lastenkirjat:
Mintun Puutarha. Siellä uidaan mummon ja Villen kanssa
Mintun Puutarha kirjassa Minttu vierailee Mummin luona veljensä Villen kanssa. Mummon luona harrastetaan perinteistä kesän viettoa: uintia, rannalla löhöilyä, kokkausta, kalastusta ja tietty kasvimaanhoitoa. Minttu saakin kasvatettua komeita retiisejä.
Koiramäen lapset kaupungissa. Siellä vietetään kaunis kierros torilla
Koiramäen lapset pääsee maalta käymään sukulaisillaan kaupungissa. Siellä kierretään kauppoja, käydään herrasväen luona kylässä, nähdään koululaisten meininkiä ja tietenkin kierretään toreilla. Oikein perinteiset markkinat ovat aina tunnelmalliset.
Otto-Nallekin viettää vappua torilla
Otto-Nalle Touhuilee kirjassa vietetään pääsiäisen jälkeen lisäksi vappua. Otto saa itselle kauniin punaisen vappupallon ja seikkailee sillä kauniiseen metsään.
Otto-Nalle seikkailee myös Särkänniemessä Taikajoessa ja Vanhoissa Autoissa
Särkänniemi avautuu ihan näillä näppäimillä ja Otto-Nalle on seikkaillut siellä kirjassa Otto-Nalle Huvipuistossa. Siellä huvipuistolaitteiden lisäksi juodaan limua, katsotaan delfiinejä ja hypitään pomppulinnassa.
Miina ja Manu Markkinoilla. Manu on pussijuoksukilpailussa.
Kuten Koiramäen lapsetkin, käy Miina ja Manukin markkinoilla. Nykyaikaan sijoittuvat Miinat ja Manut saavatkin perinteistä tunnelmaa Wanhan ajan markkinoilla. Siellä syödään perinteisiä lettuja, katsellaan öljyn valmistusta, pestään naama vanhalla saippualla, leikitään lampaiden kanssa ja tietty hypitään pussijuoksua. Lue kirjasta miten Manu voitti kilpailun.
Miina ja Manun Luontoretki. Ulriikka joutsenella vesillä.
Miina ja Manu viettää luontoretkellä kauniin kesäisen päivän, jossa keräävät mustikoita, kiipeävät Olli Oravan kotiin katsomaan maisemia ja lopuksi sateensuojaan Matti Mäyrän kotikoloon. Siellä saadaan herkullisia munkkeja Matin äidin leipomana. Nam nam.
Viimeaikoina olen kuunnellut mp3-soittimellani äänikirjoja, ne saavat minut rentoutumaan kävelyretkillä ja meluisissa kauppakeskuksissa. Äänikirjat mitä kuuntelen on kaikki lastenkirjoja tai satuja ja pidän kovasti niiden lukijoista. Tässä postauksessa ajattelin esitellä suosikkiäänikirjojani.
Melukylän lapset, lukija Inkeri Wallenius. Tämä kasettikokoelma on vanhin äänikirja mitä omistan. Sain sen aikoinaan muistaakseni lahjaksi ja kuuntelin sitä hyvin usein perheen yhteisillä matkoilla asuntoautossa korvalappustereoilla. Inkeri Walleniuksen ääni sopii näihin erinomaisesti ja vasta myöhemmin olen sen äänen yhdistänyt mm. Taotaon kertojaääneksi. Tämä kasettikokoelma sisältää Astrid Lindgrenin Melukylän lapset kirjan kolmeen kasettiin pätkittynä. Vasta joskus lukioiässä luin loput Melukylän lapset kirjat ja aina niitä lukiessani näen hahmot tämän kuvan kaltaisina ja kuulen rauhoittavan Inkeri Walleniuksen lukijaäänen päässäni. Tämä toimii äänikirjana erinomaisesti.
Reuhurinteen Ala-Aste, lukija Antti Pääkkönen. Äänikirjat on tehty ainakin kirjoista Reuhurinteen Ala-aste a Pusuja ja Pulmia. Molemmat näistä lainasin aikoinaan kirjastosta ihan uteliaisuuttani, kun luin lukijan olevan yksi suosikki dubbaajaääneni eli Antti Pääkkönen. Nämä Reuhurinteen seikkailut ovat aika lyhyitä, hassuja ja mukaansatempaavia pikku seikkailuja, joita kuuntelee mielellään vaikka junamatkoilla. Kirjoissa kuvitus on hyvin vahvana osana, mutta Antti Pääkkönen osaa kertoa tarinat niin hyvällä äänellä, ettei kuvitusta edes kuuntelemisessa kaipaa. Pääkkösen vekkulimainen ääni sopii tarinoihin mitä parhaiten.
Mauri Kunnaksen monista kirjoista on tehty äänikirjoja, lukijana niissä on Lars Svedberg. Näitä itsellä on tallessa ainakin Suomalainen Tonttukirja, Joulupukki, 12 lahjaa Joulupukille ja Joulupukki ja Noitarumpu, aika jouluisia tarinoita olen siis kuunnellut. Lars Svedergin vanha, tumma ääni sopii kertomaan hienosti näistä mysteerisistä, vanhoista ja vähän fantasiamaisimmista ajoista kauniin rentouttavasti. Tarinat on luettu suht hitaasti ja Svedberg venyttää hyvin ääntään ja muuttaa sitä tarvittaessa hahmojen repliikkien mukaan. Löysin nämä Svedbergin äänitetyt äänikirjat vasta 5 vuotta sitten ja olin ihan myyty. Talvella varsinkin lumessa kahlatessa on ihanaa kuunnella tarinoita tontuista, jotka ovat todella lähellä sydäntäni.
Muumikirjat, lukijoina Tytti Paavolainen ja Ahti Jokinen. Äänikirjoja on tehty lähes jokaisesta Muumikirjasta Suurta Tuhotulvaa lukuun ottamatta. Nämä Muumiäänikirjat löysin vasta viimeisempänä ja niiden lukijoihin on kaikista vaikeinta ollut tottua. Kun Inkeri Walleniuksen, Antti Pääkkösen ja Lars Svedbergin ääniä olen saanut kuulla lapsuuteni piirretyistä, niin Tytti Paavolaisen ja Ahti Jokisen äänet tuntuivat oudoilta. En aluksi sietänyt Tytti Paavolaisen lukija ääntä, hänen puheessaan oli joku tosi outo rytmitys ja sointu, mutta kun hän nyt kuitenkin lukee suosikkimuumini eli Taikatalven, olen vähän väkisinkin opetellut kuuntelemaan häntä. Pidemmän päälle olen alkanut hänen äänestään tykkäämään. Ahti Jokisen perus "isällinen" ääni on ollut todella turvallinen ja tykkään valtavasti hänen kertomana Näkymätön Lapsi ja muita kertomuksia- äänikirjasta. Tulevana syksynä ajattelin kuunnella Muumilaakson Marraskuun kanssa äänikirjana. Sitä odotellessa.
Pienenä tykkäsin paljon kanssa näistä ns.musiikkisaduista, joita varsinkin Disney harrasti paljonkin. Niistä teen joskus oman postauksen ja esittelen aarteitani. Myös Miina ja Manu, sekä PupuTupunoista tehtiin tälläisiä äänikirjajuttuja, joissa kuului aina joku "Plim" kun oli lehtisen sivunkääntämisen vuoro.Pupu Tupunoista nuita ei ole enää itelläni tallella, mutta Miinasta ja Manusta moniakin, joten enköhän niitäkin tässä joskus saa aikaan esitellä.
Olen kevään aikana sairastunut jo kolmannen kerran flunssaan. Ei todellakaan ole ollut kivaa, kun joudun taas ramppaamaan terveydenhoitajalla. Mitään troppia ei tietenkään annettu, vaan taas jouduin lepuuttamaan itseäni sairaslomalla. Alkaa jo kyllästyttää pikkuhiljaa tämä lepääminen kotona. Toissa-aamuna kuume oli korkeimmillaan 38,4 astetta ja eilen illalla laski 37 asteeseen. Välillä olen ollut energisempi ja välillä todella väsyneenpi. Pahat menkat tähän päälle tuntui eilen todella kivuliaalta. Ihan peruskaupassakäyntikin koski vatsanpohjaan. Näin kipeänä olen juonut mustaherukkamehua vaikka kuinka monta lasillista ja tuorekurkkua on tullut jo syötyä.
Yleensä kipeänä katson Muumeja, mutta eilen Ruusun Aikaa veti enemmän puoleensa
Jotain hyvää on kipeänä olemisessa, sillä olen vihdoinkin ehtinyt sisustaa uutta kotiamme. Kaikki on nyt virallisesti valmista, joten Volaa! Tälläisessa nyt asustellaan ja on niin paljon kodikkaampi kuin entinen.
Kirppislöytöviuhka pääsi makkarin ikkunan edustalle esille
Seinillekkin saa vihdoin laittaa tauluja
Super Mario potkaisee joka aamu makkarin oven auki
Ulko-ovea vartioi lihansyöjäkasvi
Jääkaappi on taas täynnä magneetteja ja postikortteja. Costello Hautamäki tuli äidiltä tuparikorttina
Olohuoneen seinää koristaa Super Mario ja Severus Kalkaros
Divaanikin vihdoin mahtui asuntoon ja uusi leffahyllykin on komeasti näkyvillä.
Iso ikkuna tuo mukavasti valoa olohuoneeseemme ja oma pikku parveke on kätevä kesällä
Videot on divaanin sisällä säilössä ja vihdoinkin kunnon järjestyksessä
Otsikon nimi vääntyi tästä Popedan Huumetta biisistä
Muuttotouhut on nyt suurimmilta osin ohi, mutta vielä on elokuvat ja figuurit pahvilaatikoissa. Tänään käytiin miehen kanssa Ikeassa etsimässä niille hyllyt, joiden nyt olisi maanantaina tarkoitus tulla ulko-ovelle. Siinä sitten parisuhde punnitaan kun niitä aletaan kasailee. Tosin äitini muistutti, että olenhan kasannut lapsuudenkotimme ulkokaluston, kaksisohvasänkyä ja viimeasuntoni levitettävän sängyn, joten yksien hyllyjen pystyyn pistäminen ei tulisi olla mikään mahdoton tehtävä. Kun ne on saatu paikoilleen ja vielä tälläiset pikkujutut kuin taulut seinille ja parvekkeelle matto niin laitan kuvia tästä ihanasta uudesta asunnostamme, Nautin niin siitä, että divaani on suoraan ikkunan vieressä, josta voi katsella aamuhämärää aamupalaa syödessä tai sateen ropinaa illan pimetessä.
Tästä keväästä ei ole vielä tullut otettua kuvia, mutta nämä viimekesäiset kuvat saa jo hyvälle mielelle.
Stockmannin hullareilla tuli tottakai käytyä ja ostettua mässyä vähän liiankin tiiviiseen tahtiin. Harry Potter ja Viisasten Kivi kirja löytyi kuvitettuna yllättävän halvalla, vain 13€. Pidin kovasti tästä kuvituksesta ja nyt oikein odotan, että on aikaa lukea tämä ensimmäinen Potteri rauhassa läpi. Tuossa viimevuonna pidin aika tiukan Pottermaratonin niin elokuvien kuin kirjojenkin osalta, joten samaan rupeamaan en heti aio ryhtyä. Koska Tampereen Stockalla ei enää elokuvia myydä, jouduin Cittarista hakemaan juuri julkaistun Tenavat elokuvan. Toinen katsomiskerta ei yllättänyt enää tietenkään niin vahvasti kuin ensimmäinen, mutta sai taas kaipuun lukea Tenavat pokkareita. Harmikseni ne kaikki on nyt kuitenkin lapsuudenkotonani. (Arvostelun elokuvasta voit lukasta täältä).
Osa Tenavat pokkareistani
Kävin viimeviikolla ystäväni kanssa katsomassa elokuvateatterissa elokuvan #Onnenonkija. Teen siitä elokuvablogiini syvemmän postauksen vielä, mutta se antoi kyllä mielenkiintoista näkökulmaa näin bloggausmielessä. En ole itse kokenut olevani mikään varsinainen bloggaaja, varsinkin kun minua ei kiinnosta mitkään yhteistyöt ja rahan hankinta tätä kautta, vaan omaksi iloksi kirjoittaminen. Tuo elokuva jotenkin antoi sellaista uskoa siihen, että sillä ei ole mitään väliä, onko itelläni lukijoita, tai onko blogini jotenkin rajattu tai teemoitettu tietyn kaavan mukaan, vaan että mistä on ite mukava pitää, enkä ottaisi paineita siitä, että kirjoitan liian harvoin (tai joidenkin mielestä liian usein). Luen itse blogeja päivittäin, mutta joskus se joka päiväinen päivittäminen tuntuu joissain paikoissa menevän vähän yli. Olen pyrkinyt tähän "muutaman kerran kuussa" tahtiin, mutta sekään ei ole mitenkään kiveen hakattua. Tavallaan hyvä kuitenkin että "vaadin" jotain sellaista itseltäni, koska muuten kirjoittaminen helposti jää iteltäni vain ajatuksiksi aivoihin, eikä niitä sakkaan suollettua ulos siihen tahtiin kuin haluaisi. Tekisi jopa vähän mieli katsoa elokuva uudestaan ihan vaan tästä bloggausnäkökulmasta, mutta koska siinäkin oli omat vikansa, niin odotan mieluummin blu-ray julkaisua.
Sketsi sarjasta Studio Impossible. Samaisesta sarjasta on tämän kertainen tekstin otsikkokin otettu. Suosittelen todellakin, parasta sketsiviihdettä suomesta!
Mintun Mietteet blogissa oli tälläinen haaste kuin 10 faktaa minusta. Lyhyesti haluan vastata tähän vielä sekavan postaukseni loppuun.
1. Suomalainen sketsiviihde on aivan parasta. Olemme avomiehemme kanssa pitäneet maratonin, jossa katsottiin kaikki kotimaiset sketsisarjat, joita on vaan dvdlle (ja joitain van vhs-kaseteille) julkaistu aina vanhoista Spede Showsta tv-seen tuleeseen Siskonpetiin. Nostan tähän nyt muutamat sketsit esille, jotka on ihan parhaita:
Spede Show: Naisen logiikka, Pikkupojat, Rautakauppa, "Sauna palo poroks, mutta maattiin vaan" laulu, "Potkut sain" -laulu, Naurava Kulkuri
Älyvapaa Palokunta: Heppu Hei, Eikö ole mielenkiintoista- mies,
Soitin menot: Musiikin voimaa-laulu, pastori Silli, isä ja Poika
Lapinlahden linnut: Tarvajärvi kerho, Vesku-show jatkuu
Pulttibois: Heikki ja Kaija, James Potkukelkka
Kummeli: Kyllä lähtee, Matti Näsä, Speedy & Saku, Jouko ja Kosti,
Pulkkinen: Radiojuonnot, kopiovastaava, Kato Sauli terve
Studio Impossible: Teräsvilla, Sig pyöräilijä, Kyttyrä, Riki Sorsan Veli
Trabant Expres: Helvetin rikkaat Jullenburgit, Mieti mieti -mies
Vintiöt: Kuka on kingi, Juha Watt Tolvanen, Ravintolapällikkö
Putous: Ensiprinsiippi, Jussi-Laulu, Mikko Zetterbergin Täh häh niin laulu
2. Tampereen kesä on ihana, kun ei ole hyttysiä toisin kuin pohjosessa
3. Syön suklaata aivan liikaa
4. Tunsin suurta henkistä tyydytystä kun sain VHS-kasettini lajiteltua oikeaan järjestykseen divaaniini.
5. Minua ei itseasiassa enää yhtään kiinnosta ala mitä opiskelen, mutta viedään se nyt loppuun kun kesällä valmistutaan.
6. Käyn ihan hiton paljon leffassa. Vähintään kerran kuukaudessa
7. En osaa syödä ruuan kanssa salaattia.
8. Keskellä yötä töistä tullessa kaipaan kuunnella suosikkibiletysbiisejäni, joten niin tein itelleni biletyssoittolistan.
9. Kännykkäni on tosi paskassa kunnossa, olen vaan liianlaiska ostaa uutta.
10. Istun kotona todella usein jalat ristissä, niin ei saisi tehdä.
Vintiöiden ihan suosikki sketsini. Ja tuo ihana Santeri Kinnusen tukka
