sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Hiiri se kissalle takkia ompeli

Nissen Polkka on yksi suosikki joululauluistani, ehkä siksi että siinä mainitaan niin paljon eläimiä. Mitään suosikkiversiotani kappaleesta ei ole, vaan tykkään siitä lähes kenen tahansa laulamana. Jotenkin nämä vanha postikorttikuvat tulee aina minulle tästä laulusta mieleen.
Muistan kuinka ihanat pikkukissani olivat pentuja ja ihan hyppivät ilosta jouluna, kun saivat olla joulukoristeiden seassa ja hyppiä kuusessa. Päivälliseksi he saivat poroa, sekä katkarapuja. Kun itelle teki lautasen ja hetkeksi kääntyi, niin takana oli kissa jo lipomassa kieltään. Boris kun on manselainen kissa, niin ei ole vielä näihin herkkuihin hurahtanut.
Noki pentuna joulukoristeiden keskellä
Pumpuli pentuna kiipeämässä kuusen oksilla
En ole aikaisemmin koskaan jouluna (tai muutoinkaan) ollut mikään hyväntekeväisyyslahjoittaja. Olen tänä jouluna lukenut paljon näistä joulupata ja Hope ja vastaavista keräyksistä, joissa hankitaan vähävaraisille lapsille joululahjoja. Ajatus on kaunis, mutta kun ne lapset toivoo 100 € leluja, niin siinä vaiheessa laitan pökköä pesään. Se, että ostaisin 100 €, joka on itselleni iso summa rahaa, jonkun keratkäyttöisen yhden buumin Ryhmä Hau vahtitornin 5 vuotiaalle räkäkakaralle, joka valittaa että talo on väärän värinen, ei todellakaan kohota joulumieltäni. Ihmettelen, miksei kyseiseen keräykseen saa antaa esim. kirpputorilta ostettua hyväkuntoista lelua/peliä/kirjaa, vaan täytyy olla aina ihan uusi. Muutenkin joku yhteinen perhepeli olisi mieluisampa antaa, kuin yksittäinen lelu, sillä se hyödyttäisi koko perhettä. Päätinkin, että osallistun Hope:n järjesätämään eläintenruokakeräykseen ja tänään Mustista ja Mirristä ostin jollekkin pienelle kissalle jouluaterian. Se on minun lahjani hyväntekeväisyyteen tänä jouluna. Nyt alan viettämään rauhallisia pyhiä Boris kainalossani.


Rauhallista Joulua kaikille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti