Otiskko kuvaa osuvasti synttärisankaria, vaikken ole jaksanut discoilla vuosiin. Vanhuus iskee. Ensivuonna pidetään ysäribileet. Nyt fiilistellään barbeilla, kakuilla ja korteilla.
Barbiet juhlivat synttärien lisäksi uutta kotia. Barbietalo nimittäin saatiin siirretyä lapsuudenkodista nykyiseen kotiini ja sisustus meni uusksi.
Ensimmäinen omistamani Disneypeli oli Timon ja Pumba flipper. Leijonakuninkaasta en muuten ole välittänyt, mutta tämä parvaljakko minulle kelpaa. Olen flipperiä tahkonut Windows 95:sessa ja aikoinaan ihan pelihallissa, joten Timonin ja Pumban flipper oli aika helppo pelata lapsena. Alusta oli tietty viidakkomainen, mutta sitä oli hauska tahkoa. Levyllä oli mukana toinenkin peli; siinä on tarkoitus osua ötököihin, että saa pisteitä. Jos taasen osut Timoniin tai Punbaan hävisit pisteen. Yksinkertaista, helppoa ajanvietettä Disneyfanille.
Flipperalusta
Timonin ja Pumban ammuntapeli
Leijonakuningas vhs-kasetn perässä oli muuten aikoinan mainos jostain Leijonakuninas pc-rompusta jossa oli jotain värityskuvia. Minulla on mielikuva, että sellainenkin meillä on ehkä, joskus ollut, jossakin...
Timonin ja Pumban jälkeen tuli Aku Ankka Universumin Sakari. Jotkut kutsuivat tätä Crash kopioksi, mutta se ehkä onkin syy, miksi pidän tästä pelistä. Crash pelejä meilä ei koskaan ollut, mutta niitä tahkoin kaverini luona. Aku Ankan sain eränä jouluna ja muistan käyttäneeni kakki välipäivät pelin pelaamiseen. Kyseessä on äärimmäisen yksinkertainen tasohyppely, jossa hypitään ja tapellaan. Pelin juoni on se, että Menloc velho on kaapannut Iines Ankan ja Pelle Peloton on kehittänyt laitteen, jolla Iineksen voi pelastaa. On alueet puisto, kaupunki, kauhu ja arkeologi. Joka alueella on neljä rataa, jossa kahdessä kujetaan suoraan eteenpäin ja kahdessa sivusuuntaan. Sitten on bossi rata (Kana, Karhukopla, Milla Magia ja Menloc) ja lisärata, jossa juostaan jotain karkuun (karhu, Karhukopla, haamukäsi ja vierivä kivi). Radat on mukavan yksinkertaisia ja peliä on helppo pelata, tosin ohjaus välillä ontuu pahasti. Mukana on Hannu Hanhi ja Ankanpojat, vaikkeivät he mitään oikein tee.
Joka ratakokonaisuuden jälkeen Aku saa itselleen uudet vaatteet
Aku unelmoi Iineksestä
Tämä sateinen rata taitaa olla suosikkini. Huomioi Akun yöpuku ja myssy
Pelin pahis Metloc
Peli on tehty Carl barksin muistolle
Disney Pelivimma kokoelmapelin ostin aikoinaan itse Zeppeliinin sellaisesta kaupasta, jossa oli pelejä ja musiikkia myynnissä. Minulla oli ehkä isommat odotukset peliin, mitä se loppujen lopuksi oli. Pelivimma on kokoelma, jossa on neljä eri peliä. Peleissä ei vain voi oikein edetä, muuta kuin tasoilta toiselle ja vaikeusaste nousee. Aika tylsää. Peleinä on Mulan, Aladdin, Hercules ja Pieni Merenneito. Mulanissa Mushu ampuu singolla Hunneja, Aladdinissa Abu laittaa Agrabaan valoja, Herculeksessa pitää Pegasoksella tiputtaa Titaaneja Olymposvuorelta ja Pienessä Merenneidossa opastaa Sebastian kotiin. Tämä Sebastian peli oli ehkä kivoin, sillä siinä seikkailtin ikään kuin labyrintissa.
Hunniammuntaa!
Jafar voi taikoa pahan hengen, joka sammuttelee valoja
Pegasoksella täytyy tyrkätä hunneja. Välllä Zeus auttaa heittämällä salamoita
Pärskyn pelastamisen ohessa sebastian ehtii etsiä aarteita
Leijonakuningas 2 Jylhäkallion Ylpeys pelin lainasin välillä kaveriltani. Siinä pitää ohjata joko Kovua tai Kiaraa tekemään tassunjälkiä. Jos lastenvahdit Timon, Pumba tai Zazu löysi karkulaisen, niin sitten mentti elämän. Aluksi peli on iha hauska, mutta muuttuu nopeasi tylsäksi.
Leijonanpentu hukassa
Kirjastosta olen Monsterit Oy Säikkysaari pelin löytänyt ja se oli ihan hauska seikkailupeli. Sinä saa olla joko Tarmo tai Masi ja pitää säikytellä sellaisia robottinukkeja. Pelissä ei varsinaista päämäärää ollut, kaikki kentät piti vain mennä läpi. Pelissä on kyllä kaikkein hassuin nimi voimaa antavalle aineelle. Se oli voimavelliä.
Masin pyörittämästä roskiksesta tulee voimavelliä
Tare hyppäääääää....
Tästä talvisesta kentästä muistan tykänneeni
Peter Pan ja Paluu Mikä-Mikä-Maahan lainasin kanssa kaveriltani, ennen kuin innostuin sitä lainailemaan kirjastosta (ja nykyään omistan itse). Siinä Peterin pitää etsiä kadonneet pojat ja palasia aarrekartasta. Tämä on kuin tasoloikka, tosin tässä lennetään. Pelissä kuolee yllättävän helposti ja muutamat kentät saa repimään hiuksia vielä näin aikuisenakin.
Peter löytää kadonneen pojan
Pitää väistelä piraijakaloja ja rikkoa kukkia
Säästin parhaan viimeiseksi, eli Keisarin Uudet Kuviot. Lainasin tätäkin kaveriltani, ennen kuin ostin omakseni. Kyseessä kanssa tasopeli, mutta kentät eivät ole ihan niin suoraviivaisia. Juonihan on se, että Keisarin pitää päästä muuttumaan laamasta takaisin ihmiseksi. Yzma ja Kronk ovat usein vastassa omiin tyyleihinsä. Kronk pelit ovat nimittäin tosi hauskoja ja pelissä on saman ääninäyttelijät mitä leffassakin. Kronkina saamme siis jälleen kuulla ihanaa Santeri Kinnusta. Keisaripelissä on alueet Kylä, Viidakko yö, Viidakko päivä, Joki, Vuori, Kaupunki, Katakombit ja Yzman salalabra. Voin ulkoa sanoa, että Viidakon yö taso kolme, Viidakon päivä taso 2 ja Kaupunki taso 2 ovat kaikkein vaikempia ja ärsyttävämpiä kenttiä. Taasen Vuori tasot ovat aivan lemppareitani. Kuzko laama kerää kolikoita, laamarohtoa että voi juosta ja Wampi-pehmolelua, joka antaa uuden elämän kuollessaan. Peli on yksinkertaisesti ihana. Katakombeissa on parasta kun siellä saa ohjata Kuzkon ja Pachan liikkuvaa laitetta ja voin kuvitella olevani kuin huvipuistossa. Kuzko, nosta kädet ilmaan!
Punaiset Kuzko päät avaavat ovia
Kuzko kilpailee kilpikonnana Krnkia vastaan
Viidakon yössä täytyy olla tarkka hypyissä, jos haluaa Wampin
Pelin helvetillisn kenttä. Hakkaa sitä välilyöntiä niiin vimmatusti
Kuzko ja Pacha seilaavat tukissa joella
Viidakon päivässä on pientä labyrinttia
Vuorilla on kauniit maisemat
Kronkin kanssa kilvoitellaan luistelussa
Kaupunki taso yksi selvitetty
Palatsissa on palvelijalla housut hukassa
Nosta Kädet Ilmaan!!! Aina haaveilin, että olispa Särkänniemen tukkijoki yhtä vauhdikasta menoa. Olisi ihana joka plätsyllä saada pärskeet naamaani.
Katakombeissa on välillä vaikeita hyppyjä ja kolikon tiputtamisia
1. Biisi josta pidän ja jonka nimessä on väri: The 69 Eyes - Black
Tämä on helppo, Black on aivan loistava biisi. Liian harvoin tätä vain saa kuulla keikoilla.
2. Biisi josta pidän, jonka nimessä on numero: The 69 Eyes - 27 & Done
Uusimman levyn eka sinkku ja toimii!
3. Biisi joka muistuttaa kesästä: Smurffit - Kesä Smurffimaan
Mulla ei oikeastaan ole kesäbiisejä, mutta aina kesällä tykkään kuunnella jotain kevyttä 90-luvulta. Tämä Smurffi on niiden toiselta Tanssihitit levyltä ja tuo sellaiset kauniin keltaiset lapsuuden kesäpäivät mieleen.
4. Biisi joka muistuttaa sinua ihmisestä jonka mieluiten unohtaisit: Juha Tapio - Kaksi Puuta
Yäk! Yäk! Yäk! Ja se ihminen kenet haluan unohtaa on tupla Yäk! Ja Juha Tapsa tripla Yäk!
5. Biisi joka täytyy soittaa lujaa: Turmion Kätlöt - Pirun Nyrkki
Voiko raskasta rokkia olla soittamatta lujalla? Ei voi!
Turmion Kätilöt Oulun edesmenneellä Club Teatrialla 2010
6. Biisi joka saa tanssijalan vipattamaan: Timbaland - The Way I Are
Yksi harvoja ulkomaisia "poppi" biisejä, joita joskus soitetaan baareissa ja jonka meikä tunnistaa. Aikoinaan lukioikäisenä katsoin Voice kanavan Killer Karaokea ja tämä biisi jäis sieltä päähän. Juurikin tämä versio, missä manitaan Pamela Andersson.
7. Biisi autoiluun: Danny - Kuusamo
Olen vasta autokoulussa ja aina kun olen autojen kyydissä yleensä soi radio. Aina kuitenkin Kuusamoon autolla mennessä edes kerran pitää Dannyn Kuusamo kuunnella
8. Biisi lääkkeistä/huumeista tai alkoholista: Dingo - Huumeita Japaniin
Toinen vaihtoehto olisi ollut Popedan Huumetta, mutta kyllä Dingo on tässä sarjassa kovempi.
9. Biisi josta tulen iloiseksi: Alexander Rybak - Fairytale
Vihasin tätä biisiä alunperin, mutta mitä enemmän kuuntelin, sitä enemmän tyksätyin.
10. Biisi josta tulen surulliseksi: Pariisin Kevät - Odotus
Tämä on todella hyvä biisi, ei välttämttä surullinen, mutta kauniin haikea.
11. Biisi johon en koskaan kyllästy: Popeda - Kerantti Karoliina
KERSTI! Tämä on toinen niistä biisestä, joka kuvaa minua. Kerstiin ei vain voi kyllästyä, ei voi!
12. Biisi varhaisteiniajoiltani: Olavi Uusivirta - Me Ei Kuolla Koskaan
Ensimmäinen "itse löydetty" artisti ja Me Ei Kuolla Koskaan kipaleessa on oikeasti mielettömät sanat.
13. Biisi 70-luvulta josta pidän: The Ramones - Blitzkrieg Bop
Piti ihan miettiä mitkä ovat sellaisia yhtyeitä 70-luvulta jota kuutelen. The Doors tuli ekana mieleen, mutta heidän parhaat bisinsä ovat 60-luvulta. Siksi mennään Ramonesilla, joka on oivaa punkkia.
14. Biisi jonka haluaisit kuulla häissäsi: Yö - Jään Sun Viereen
Tähän perusteluna on ositain se, että mieheni on kova Yö fani. Kappae itsessään on kyllä kaunis.
Yö Tampereen Tähdessä 2018
15. Coverbiisi josta pidän: Marilyn Manson - This Is Halloween
Tim Burtonin Painajainen Ennen Joulua tunnuskappaleesta Marilyn Manson on tehnyt astetta creepimman, hienon version.
16. Klassikkobiisi joka on suosikkisi: Uriah Heep - Lady In Black
Uriah Heeppiä voi kait pitää klasikkkoyhteenä. Laidy In Blackissa on jotenkin mahtava poljento, rento mutta erittäin toimiva.
17: Biisi jonka laulaisit duettona karaokessa: Raptori - Oi Beibe
Voisin laulaa ihan mitä vain kyllä duona karaokessa, mutta Raptoria vedettiin kaverin kanssa oikeasti jo edesmenneessä Oulun Tähdessä.
18. Biisi syntymävuodeltasi: Fröpelin Palikat - Leijonan Metsästys
Piti ihan googlata lauluja vuodelta 1991 ja aikamoinen klassikko löytyikin. Tätä on lapsena tullut laulettua ja on muuten nerokas kappale.Tykkäsin muuten lapsena aivan älyttömästi tuosta laulajasta, pidin häntä tosi söpönä.
19. Biisi joka saa ajattelemaan elämää: Backsteet Boys - Everybody (Backstreet´s Back)
Viime hetken vaihdon Uuden Lordin Kirkosta Bäkkäreihin, koska Bäkkärit ovat niin tärkeät. Everybodya on tullut kuunneltua ja tanssittua niin paljon, juurikin introinen versio mikä on musiikkivideossa. Everybody on hyvän fiiliksen biisi ja aina kun Everybodyn kuulee ihan missä vaan, siihen ei ovi kuin heittäytyä. Ja elämässähän pitää heittäytyä, vaikka musiikkivideossa onkin muumio, ihmissusi, vampyyri ja vaikka ketä.
20. Biisi jolla on paljon merkityksiä sinulle: Yup - Rakkaus On Pesti Hulluuteen
Itseasiassa mulla ei ole biiseillä usein niin merkityksiä. Tämän merkitys on lyhyt ja ytimekäs; ensirakkaus.
21. Biisi josta pidän, jossa on henkilön nimi: Maj Karma - Sid ja Nancy
Yläasteikäisenä Maj Karma oli kova bändi ja onhan se vieläkin, mitä kuuntelee näitä vanhoja levyjä. Lalussa soi vapaus.
22. Biisi joka lykkii minua eteenpäin: Neljä Ruusua - Älä Luovuta
Voimabiisini, käy kaikkeen. Aiheeseen kun jouduin työttömäksi tämä kanusti eteenpäin. Tai silloin kun on parisuhteessa ongelmia, tai ei jaksa opiskella. Kaikkeen; Älä Luovuta! Toimii keikoilla muuten pirun hyvin.
Neljä Ruusua Särkänniemessä 2019
23. Biisi joka jokaisen olisi kuultava: Santeri Kinnunen - Teistä miehen teen (elokuvasta Mulan)
Valitsin selaisen kappaleen, jota varmaan monet eivät ole kuunnelleet joko ollenkaan, tai eivät ole kuunnelleet ajatuksella. Biisin sanoituksissa on mahtavaa voimaa ja sävellyksessä mieletön poljento. Rakastan Kinnusen tyyliä laulaa tätä laulua.
24. Biisi hajonneelta bändiltä, jonka toivoisit vielä olevan kasassa: 51 Koodia - Kahleet
Koodit olivat sellainen teini-iän bändini, jonka kanssa löysin itse. He olivat liian kevyttä heviksi ja liian raskasta rockpopiksi Itselleni niiden biisit toimivat vieläkin.
25. Edesmenneen artistin biisi, josta pidän: Kirka - Hetki Lyö
Edesmenneistä muusikoista minulla ei ole erikoisesti suuria suosikkeja. Kirka ja Hetki Lyö oli lasuuden suosikki, kun 8 vuotias näin Kirkan jossain Elämä Lapselle konsertissa tekkarissa. Olen muuten istunut Kirkan sylissä, kun hän jakoi nimmareita Zappeliinissä. Äidille osoitettu nimmari on vielä tallessa.
Kirkan nimmari äitille
26. Biisi josta tulee fiilis, että haluaisin rakastua: Stig Rästa & Elina Born - Goodbye For Yesterday
Öö, tämä halaisin rakastua aihe on minusta vähn hämmentävä? Otin nyt kappaleen, mikä on kaunis erorakkauslaulu euroviisusta Virosta vuodelta 2015. Laulussa erotaan, mutta siinä on toivon kipinä ja taustalla kuulen halun rakastua uudelleen. Olin kyllä pettynyt, kun viisuissa tämä ei menestynyt kärkisijoille, äänestin.
27. Biisi joka saa sydämeni särkymään: Tehosekoitin - Hetken Tie On Kevyt
Edellinen kappale olisi voinut sopia tähän, mutta Tehiksen Hetken Tie on Kevyt on niin haikea, kaunis ja surullinen tunnelmaltaan, että se särkee sydämen pelkällä kuuntelulla.
28. Biisi artistilta, jonka ääntä rakastat: The 69 Eyes - Still Waters Run Deep
Elämäni rakkain biisi elämäni rakkaimmalta lauajalta. Kuunnelkaa Jyrki Linnankiven ääntä ja hiljentykää.
29. Biisi jonka muistat lapsuudestasi: Smurffit - Länkkärismurffi
Mikä vain Smurffi kuvaa lapsuuttani, muta Cotton Eye Joesta tehty Länkkäriväännös on mainio. Alkuperäinen biisi kulkee itelleäni nimellä Länkkäribiisi, jote Länkkärismurffi on just paras siihen. Missä maan sankaria tarvitaan, sinne mä säntään auttamaan. Kaunista Smurffiinaa pelastamaan, Länkkärismurffi ratsastaa!
30. Biisi joka muistuttaa minusta itsestäni: Dingo - Levoton Tuhkimo
Dingo iski kova ja korkealta kun olin 12 vuotias ja on pitkällä tähtäimellä varmasti yhtye joka eniten on vaikuttanut musiikkimakuuni. Ilman Dingoa suomirock ja goottirock skene ei olisi ikinä auennut minulle. Levoton Tuhkimo on eka fanittamani Dingon biisi ja varmasti siksi se tärkein ja samaistuttavin.
Lapsena yökylässä olo on sellainen kokemus, että sitä ei saa enään aikuisena takaisin. En tiedä mistä yhtäkkiä tuli mieleeni ne muistot, kun vierailin kaverini luona yökylässä, tai hän vieraili meillä. Siitä tuli idea kirjoittaa postaus yökyläilystä; mitkä oli ne jutut mitä juuri me tehtiin yökylässä? Samalla tuli pohdittua miksei nyt aikuisena yökylässä olo tunnu yhtään samanlaiselta kuin ennen. Voitte muutkin kertoa millaisa muistoja teille tulee yökyläilystä.
Tämmönen jättibarbietalo oli napurin työtällä ja oli kyllä kiva lekkiä sillä
Olin menossa ensimmäisen kerran yökylään 6-vuotiaana. Naapuriss asui Heidi niminen tyttö, joka oli kaverini. Hänen kanssaan leikimme jos emme päivittäin, niin viikoittain. Heidi oli minua pari vuotta nuorempi ja molemmat tykkäsimme Barbeista. Muistan hänen äitinsä harrastaneen huutokauppoja ja joskus koitimme pelata hänen vanhempiensa Tuttu Juttu- peliä. Ei se ihan onnistunut, kun parisuhdepeli oli kuitenkin kyseessä. Minun oli tarkoitus olla Heidillä yhden yön ja alku sujuikin hyvin. Leikimme Heidin upeala Barbitalolla, josta sain vain haaveilla ja pelasimme Muuttuva Labyrintti Junioria. Kuitenkin ennen nukkumaanmenoa minua alkoi liikaa pelottaa ja tuli äitiä ikävä. Ei auttanut kuin soittaa äitille, että hakisi minut koitiin, vaikka olin vain tien toisella puolella. Silloin se tuntui nololta ja jopa kiusalliselta. En uudestaan yrittänyt mennä Heidin luoke yöksi ja kun aloitin koulunkäynnin, ystävyys Heidn kanssa hiipui.
Itselläni oli Muuttuva Labyrintti, naapurilla oli Junior Labyrintti
Ensimmäisen kerran oikeasti olin yökylässä 8-vuotiaana. Olin kaverini luona, jossa muistan että pelasimme Crash Bandicoot 3 peliä, eli siinä tuli kanssa ensikosketukseni Crash peleihin. En saanut itse vaikeita kenttiä läpi, joten kaverin piti ne minulle pelata. Makasimme hänen vanhempiensa parisängyllä vatsallaan, katseet kiinni telkkarissa vaikka kuinka pitkään, kunnes hänen äitinsä muistutti että Bumtsibum alkaa. Se olikin meikän lepiohjelma ja siirryttiin olkkarin puolelle ja söimme Fazerin Sinistä. Yön vietin lastehuoneessa patjalla, kaverini isoveli nukkui kerrossängyn yläpedillä. Keskellä yötä heräsin siihen, kun kaverini ramppasi vessassa. Hänellä oli tuolloin paha laktoosi-intoleranssi ja Fazer oli työntymässä ulos. Tämän muistan ikuisesti, mutta onneksi kaverin laktoosi-intoleranssi ei ole enää lainkaan niin paha, kuin tuolloin.
Crash Bandicoot 3 on ihan paras peli
Yökyläilyä tuli harrastettua siinä 10-vuoden tienoilla enemmänkin. Minulla on kaksi hyvää lapsuudenystävää (yllämanittu ja toinen) ja olimme aina kolmisin, yökyläilyt myös. Toisella ystävälläni oli niin pieni koti, että sinne harvoin sai vieraita tulla, mutta toisen luona (tämän yllämainitun, kun he muuttivat omakotitallon) olimme useinkin tai sitten meidän kotona. Kaverini luona yökyläilyyn liittyi usein synttärit tai pyjamabileet, meillä vietettiin muuten vaan viikonloppuja. Kaverini luona nukuimme aina heidän isänsä työhuoneessa, joka tomi myös vierashuoneena. Leikimme paljon nukella ja kuuntelimme musiikkia, joskus jopa kuvasimme toisen kaverini porukoiden videokameroilla leikkejämme. Barbit, pehmolelut ja itsetehdyt nuket olivat kovia Idols-leikeissä, jossa musiikkina soi jokaisen suosikkibändit, omalla kohdallani Smurffit. Kuvasimme myös muotiesityksiä ja "musiikkivideoita". Kaverini oli Eminem, toinen Shakira ja minä Dr. Bombay. Leikimme myös Lordia, sillä Woud You Love A Mosterman? sinkula oli juuri ilmestynyt. Ei muuta kuin äitien aamutakit päälle, peruukit päähän, arskat silmille ja harjoilla hakkaamaan pahvirumpuja. Maate mennessä nukuin seinustalla huoneen toisella puolella patjalla ja juteltiin pitkään yöhön... vielä kun muistaisi mistä.
Oisiko kaverini 12- tai 13- v synttärit ollut, kun kaveri äiti keksi hassun leikin. Solmittiin sukkahousut vyötärölle ja toinen siihen roikkumaan, jonka sisällä oli sählypallo. Tarkoitus oli lannetta heilauttamalla saada tulitikkurasia maalin yli. En voittanut. Kaverin luona oli aina heidän vanhempansa kotona ja syötiin pöydän ääressä. Iltasella tacoja tai hampurilaisia tai muuta itse tehty herkkua. Muistan, että joskus teimme Karvisen Keittokirjan ohjeella jotain chlili-lime kastiketta ja kyllä poltti suuta. Yökyläherkkuina aina oli sipsiä, popcornia ja tietty karkkia. Aamulla herätessämme emme ehtineet kovin lekkimään, kun makuupaikat piti siivota ja perheen lounas tarjottiin viikonloppuna klo.11.00 ja samassa pöydässä istui tietty meidän yökylävieraiden lisäksi kaverin isä, äiti ja isoveli. Lounas oli usein kanaa ja riisiä, lasagnea tai ym. muuta kotiruokaa. Yleensä sen jälkeen suunnattiin kotiin päin.
Tästä kirjasta me jotain kokkaltiin
Yökyläily meidän kotona oli aivan erilaista mitä kaverilla. Ensinnkin, meillä äiti ei usein ollut kotona. Sisko vähän piti toisella silmällä meistä vahtia, mutta ei puuttunut mihinkään. Iltasella syötiin nakkeja ja ranskalaisia tai valmispizzaa herkkujen lisäksi. Meillä leikittiin Barbeilla, pelattiin tietokoneella, tai katsottiin elokuvia myöhän yöhön. Nukuimme minun huoneessani joko niin, että toinen nukkui patjalla ja toinen kerrossänkyni alasängyssä, tai sitte molemmat patjalla. Valvoimme tooooosi myöhään ja täytimme tooooodella monettako kertaa vanhoja ystäväkirjoja, sekä teimme W.I.T.C.H. lehden testejä (millaisita pojista olet kiinnostunut), sekä luimme siitä horoskooppeja. Yhtenä leikkinä myös teimme mustalaisen päiväkirjaa (millähän nimellä tämäkin nykyään tunnetaan?). Siinä kuitenkin ensin kirjoitetaan jonkun nimi, taitetaan se piiloon, sitte toinen nimi joka taitetaan myös piiloon ja tälleen jatketaan. Ensin nimet, sitten missä, milloin, mitä tekivät, mitä eka tyyppi sanoi, mitä toka tyyppi sanoi ja mitä kansa sanoi. Tähän tyyliin: "Dille ja Jönssi olivat kukkaniityllä vuonna 2020 panemassa. Dille: "Apua", Jönssi:" Oi ku kiva" ja kansa: "Hankkikaa huone!" ja kyllä, ne tarinat olivat juuri tätä tasoa ja tyyliä!
W.I.T.C.H. tytöt, tämä sarjakuva oli ihan paras aikonaan
Aamusella meillä nukuttiin ptkän, syötiin karkkia sängyssä ja katsottiin meikän telkkarista aamupiirettyjä. Aamulla saatettiin vähän leikkiä, mutta ei meillä esm. koskaan lauantaisin lounasta syöty. Keittiökin oli illan jälkeen yleensä siinä kunnossa, että minulla meni päivä sen siivoamiseen.
Pitkälti yökylämme olivat tätä tasoa. Yläasteikäisenä kaverin luona aina katsottiin kauhuleffoja (joko Scary Movieita tai splattereita) ja vanhemmiten kanssa juttelu ja erilaisten ystävävihkojen täyttely tuli isommaksi tavaksi. Lähempänä täysi-ikäisyyttä saatettiin ainakin meillä yökylässä juoda vähän alkoholia ja katsoa jotain k18 leffojakin taivaskanavilta. Toisaalta, siinä iässä kaverille sai jo jäädä yöksi ihan vaan soittamalla tai textaamalla äitlle, ei erikseen tarvinnut lupaa kysyä. Toisen sohva tai meikän säkkituoli kelpasi yösijaksi ihan hyvin, jos ei koulua aikaisin seuraavana päivänä ollut.
Kaverini lähettäm yökyläkutsu hänen 16v synttäreille. Ollaan näköjään katseltu Hostellia tuolloin.
Mitä vanhemmaksi kasvoi, sitä enemmän yökyläilystä lähti hohto. Ollaan edelleenkin joskus oltu samaisen kaverini luona yötä, tietty hänen omassa kämpässään, mutta ei se ihan sama asia ole. Vaikka katsottiin Saw leffoja putkeen ja syötiin nakkeja ja ranskiksia ja luin Cosmopolitaneista horoskooppeja ja aamulla tuli Karhuset televisiosta, niin se itse idea samassa huoneessa nukkumisesta ja sadoista pitkistä yökeskusteluista on häipynyt. Enää ei juttua edes tule samalla tavalla kuin ennen, ja puuttu kokonaan se jännitys, että antaako äiti edes luvan yökyläilyyn. Se jännitys, että koko huone, tai koko talo, saa olla pelkästään meidän käytössä seuraavan yön. Ja että kukaan ei voi käskeä meitä tekemään mitä ei ite haluta ja voidaan periaatteessa tehdä ihan mitä vain. Nuo kaikki tuntemukset liittyy juurkin yökyläilyyn, kun aikaa oli olla yhdessä rutkasti. Puhelimessa soitettiin omalle äitille, että kaikki hyvin ja hyvää yötä ja pitkät leikit sai jatkua. Nyt kun sen kaiken saa tehdä vapaast, eikä tietenkään edes enää olla riippuvaisia vanhemmista. Ehkä siihen yökylän tunnelmaan ja jännitykseen kuitenkin kuuluu se, että jonkun äiti kurkkaa ovesta ja kuistaa että: "Hei tytöt, nukkaa nyt!"
Kuten olettekin varmaan huomanneet, olen tässä blogissani innostnut tekemään useita postauksia liittyen tietokonepeleihin. Tietokonepelit ovat nimittäin suuri osa lapsuuttani ja niillä on suuri nostalgia-arvo. Aina olen ollut isosti kallellani videoihin, mutta lapsudenkodin tuttavapiirissäni, minä olin se, joka eniten tietokoneita ja muita vempeleitä rassasi. Tietokoneisiin ja niiden peleihin minulla liittyy paljon rakkaita, tärkeitä ja haikeita muistoja.
Pikku Taipei
Ensimmäisen kerran taisin koskea tietokoneeseen ollessani 2-3 vuotias. Olin isän sylissä, kun liikuttelin hiirtä pöytäkoneella ja pelasimme yhdessä Taipeita eli mahjongia. Isi opetti, että piti etsiä pareja. Se ei muuten ole lainkaan niin yksinkertaista miltä kuulostaa, sillä vaikka löydätkin parit, voi pelin silti helposti hävitä jos otat ne pois väärässä järjestyksessä. Pelasin kotona isin pöytäkoneella Windows 95:sella, mutta joskus pääsin jopa mukaan isin työpaikalle. Kun hän itse ei ollut huoneessaan, sain olla hänen koneellaan ja pelata Taipeita tai niinsanottua pikku Taipeita. Siinä oli vihreä tausta (oikeassa sininen) ja palat eri kuvioilla. Muuten sitä pelattiin samalla tavalla.
Kotikoneelle eli vanhalle Windowd 95:selle sain ensimmäisen pc-pelini vuonna 1996 ja se on Muumit Meren Aalloilla. Tälläinen cd-romppu se oli:
ja voi että kun tykkäsin! Meillä oli yksi perhetuttuperhe, jonka tyttären kanssa aina lainailimme pelejä. Hän aina lainasi juuri tämn Muumipelin ja minä hänen Peppi Pitkätossu peliään. Kun saimme lainamme takaisin, tuntui Muumit taas niin ihanalta peliltä. Lapsena varmasti parasta pelissä oli Muumipapan pukeminen, näin aikuisena viehätyn aina Muumipeikon sukelluspelistä.
Isä osti minulle kanssa Smurffipelin. Se tapahtui vähän ennen isin menehtymistä, ja peli ostettiin jostain Zepeliinin tietokonekaupasta, siitä joka oli joskus vanhan postin vieressä. Peli oli englanniksi ja isi sen ehti asentaa, mutta ei hetinyt opettamaan miten peliä pelataan. Koska kielitaitoa ei tuolloin ollut, peliä pelasin aika tuurilla. Pelasin niin, että luulin miten voitetaan ja siksi en voittanutkaan sitä kunnolla, kuin ehkä kerran.
Muuten olen pitkälti laittanut äitin ostamaan haluamani pc-pelit ja olen itse ne opetellut asentamaan. Se oli helppoa; paina aina vain yes ja ok. Usein pelit ostettiin kirpputoreilta tai alennuksesta. Alkupoilku Ekaluokkapeli ostettiin ennen koulun alkua ja koska tykkäsin sitä kovin, sain myös paljon saman sarjan muita pelejä; Tokaluokka, Kolmas luokka, Sim- kaupunki, Sim-puisto, Suomi-Seikkailu ja Matkkaraketti Mysteeriö. Naapurillamme oli kanssa Tiedonpuu peli, joka tuntui silloin kovin kiehtovalta, mutta mitä nyt youtubesta olen senkin nähnyt, ohan se yksinkertainen.
Tiedon Puu, jota en itse omistanut. Elävien irjojen peleistä löytyy kyllä netist hyvin vähän tietoa
Pelit olivat sellaisia, että äiti osti niitä lähinnä joulu- tai synttärilahjoiksi. Joskus saatoin jonkun toivoa, monesti äiti vain oli luottanut intuitioonsa ja arvannut, että tykkään tästä. Timon ja Pumba Flipperin sain joululahjaksi, samoin myös myöhemmin Aku Ankka Universumin Sankarin. Näitä muistan joululomillani lapsena pelanneen ja paljon. Barbie and Her Magical House taasen oli äitiltä loistava kirppislöytö., samoin Hugo-pelit. Vaaleanpunainen pantteri Matalippu Vaaraan myös oli kirppikseltä, ja jumankekka kun se oli vaikea.
Timon ja pumba flipperi oli yksi ensimmäisiä pelejäni
Tietokoneella en ole koskaan siirtynyt aikuisten pelihin. Tony Hawk Pro Sketer pelin joskus halvalla ostin, enkä edes toista maailmaa saanut läpi, joten siinä jo opin, että minulle sopii ihan vain lasten pelit. Harry Potterien ensimmäiset saan vielä onnistumaan, mutta kaverilta lainattu Liekehtivä Pikari tyssäsi alkutekijöihinsä ja pari kesää sitten ostamani Puoliverinen Prinssi oli ohjauksellisesti niin haastava, että luovutin pian. Niistä alkupään Harry Potter Peleistä tykkään kyllä, ne on tarpeeksi yksinkertaisia. Vaikka onhan se dubbausjälki aika karmivaa, kun Harrya kutsutaan Harriksi. Yksi syy Harry Poterehin innostumiseen oli kylä Viisasten Kivi peli, sillä pelasin sitä kaverillani jo ennen kuin katsoin ensimmäistä elokuvaa, saatikka luin kirjoja. Tällä kaverillani oli muutekin hyviä pelejä ja oari suosikkiani onkin tullut alunperin häneltä: Barbie Super Sports sekä kaikkien aikojen tietokonepeli Keisarin Uudet Kuviot.
Harry Potter ja Salaisuuksien Kammio pelissä voi voittaa Harry Potter velhokortin
