sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Joulu Kunnaksen kirjoissa

Mauri Kunnas on tehnyt paljon jouluaiheisia kirjoja. Varsinkin pienempänä Kunnaksen Joulupukki oli todella luettu kirjani, joten nyt se ei enään innosta yhtä voimakkaasti. Joulupukki ja Noitarumpu kirjan hankin vasta muutama vuosi sitten, vaikka elokuvan olenkin nähnyt jo aiemmin. En tiennytkään, että niissä on pikkuisen eroja. 12 lahjaa Joulupukille luin vasta aikuisiällä ja tykästyin kamalasti sen kuvitukseen. Onnin paras joululahja kirjaa en omista, muuta kuin äänikirjaversiona ja siinä tarinassa on todella hyvä opettavainen juoni.

 Joulupukki
Joulupukki kirjassa kerrotaan hyvin Joulupukin elämästä Korvatunturilla, sekä tonttujen touhuista. Tarinallista juonta ei edes tarvita, sillä tämä on kuvailunsa takia lähimpänä sitä ihanaa Koiramäkityyliä. Tontut Korvatunturilla ovat ahkeria ja he osaavat nauttivat luonnon rauhasta. Jouluiltana pukin saapuessa matkalta saunotaan porukalla jättimäisessä saunassa ja tietenkin vietätään joulua omalla porukalla. Todella kaunista luettavaa ja kuvat ovat viehättäviä.

Joulupukki ja Noitarumpu
Korvatunturille on saapunut kirje, jossa on outo piirros. Kukaan tonttu ei tiedä mitä kuva esittää, joten he tekevät oman versionsa lahjatoiveesta. Vekara niminen heppu onkin nykyään shamaani, jonka on toivonut olevansa tonttu ja tämän lahjan hän nyt viisikymppisenä saa. Joulupukki ja Noitarumpu animaatiota on kuulemma ollut ihan kamala tehdä Kunnaksen mielstä, mutta onnistunut teos se minusta on. Kirjan kuvituksessa on pientä levottomuutta, mutta tarina on tässä kerrottu jotenkin jännemmin ja alun ja lopun ihanat hahmoesittelyt ovat suosikkejani.

12 lahjaa joulupukille
Kaikin puolin täydellinen lastenkirja. Juoni on hyvä, se antaa paljon vapauksia ja tarina on niin oikein kerrottu lapsen näkökulmasta. Joulupukki tässä kirjassa on eniten kiltin luoteisen ukin oloinen ja hellyyttävä. Kuvitus on parasta Kunnasta, sillä värien käyttö ja piirrostyyli on parhautta. Kirja toimii myös tavallaan kalenterin muodossa, jos lukee yhden lahjan per päivä. Kunnas on saanut tähän ispiraatiota Amerikan matkaltaan ja se jotenkin huokuu tästä kirjasta. 12 lahjaa joulupukille on värikkäämpi ja runsaampi kuin muut Kunnaksen joulukirjat, mutta siitä ei siltikään tule levotonta tai ähkyä tunnelmaa, vaan iloisan leikkisän unelias. Onhan se ihan parasta istua vaan hippulat jalassa lukemassa sarjakuvia.

Hyvää Joulua kaikille Videonauhojen lukijoille.  

tiistai 12. joulukuuta 2017

Odotus

Lapsena meikäläinen aina odotti joulua. Nykyään se tulee ennemminkin hitaasti, mutta varmasti. Olen lähes aina kuvitellut sitä kiirettä, mitä ei edes oikeasti ole. Nyt kun on vapaa-aikaa enemmän niin kiireen olen saanut tukahdettua, mutta se on muuttunut odotukseksi. Millon odotan bussia, millon pimeän tuloa, millon mihin tuloa töistä että saan seuraa, millon uunin lämpeämistä ja milloin harrastusten alkua. Ja nyt tietty odotan joulua. Ensiviikolla se tulee ja jänitys nousee. Jännitys siitä kuinka Boris oppii matkustamaan ja siitä, ettei vaan tulisi perheriitoja ja kaikki sujuisi hyvin. Pitäisi välttää suorittamista, mutta taasen ne tutut rutiinit tekee sen parhaan tunteen, joulun tunteen.

Salaisen jouluystävän toista pakettiakin odotin innolla. Viime viikolla se postista tuli ja itselläni kun oli hyvin känkkäränkkäpäivä oli aluksi pakettiin pettynyt, mutta tarkemmin katseltuna sisältö oli kyllä ihan mielekäs.

  Eniten sitä känkkäränkkätunnettani taisi kasvattaa tuo salmiakkipurukumi, sillä en voi sietää salmiakkia (ja tämän olin kyllä esittelyssäni kertonut). Kun muut paketit avasin mieleni kohosi enemmän, sillä alakuvassa olevat suklaamoussekeksit olivat todella herkullisia.

Pahan purkan, jonka annoin miehelleni ja ihanien suklaakeksien lisäksi mukana oli tummaan pukeutunut tonttu, joka pääsi kurkkimaan kuueni taakse. Toinen tonttu pääsee koristeeksi ensivuonna. Pukkitarjottimesta tuli hyvä kynttiläalusta ja tarroja aloin jo nyt käyttämään muutamiin kirjeisiin. Kulkuset varmasti meidän Borista miellyttää, mutta kokeillaan niitä sitten ensivuoden koristuksiin. Sydämmet varmasti menee joskus joulukortteihinja suklaan tuoksu levisi ihanasti tuikkujen avulla ympäri kämppää. Joulukortti oli suloinen ja tuo punainen oli kuin olilkin suklaasydän jonka naukkasin heti suuhuni.

Olen nyt koittanut tässä joulua odotellessa tuhlata aikaa jouluohjelmia katsomalla. Minulla on muutama joululaulukaraoke vhs-kaseteilla ja Disney teemalla. Peppi Pitkätossun joulunviettoa katselin hetki sitten ja myös Koiramäen Talven kanssa tuli tunnelmoitua. Olenkin niin innoissani kun ulkona on oikeasti lunta. Tampereen joulutori näyttää nimittäin uskomattoman kauniilta lumipuvussa.

Torilta tuli tietenkin haettua paahdettuja manteleita. Noin muuten olen kuunnellut paljon jouluradiota ja koittanut iltaisin käydä ulkona ihastelemassa muiden jouluvaloja. Vanhat joululehdet on nyt lukulistalla ja ihastelen kauniita kuvia niistä. Eilen taasen kävin katsomassa uuden Muumi Taikatalvi elokuvan ja vaikka animaatio oli kuinka kaunista ja joulun henki siitä välittyi, niin harmitti kun kirjan tapahtumia oli sotkettu keskenään liikaa.

Ensiviikolla on todellakin jo aatto ja lähdemme Boriksen kanssa pohjolaan. Olemme siellä muutamaa päivää ennen aattoa ja kaikki täytyy laittaa siellälkin valmiiksi: siivous, koristeet ja ruoka. Hautausmaalla ennen aattoa ja elokuvissa vielä jos Idän Pikajuna vielä silloin näytetään. Itse aattoon kuuluu lastenohjelmat, Kunnaksen joulukirjat, hyvä ruoka, suklaa, sauna ja aattoni huipentuu minulle niin rakkaaseen Samu Sirkan joulutervehdykseen, jolloin avaamme lahjat. Mietin miksi ihmeessä juuri tuo Samu Sirkan ohjelma on minulle niin tärkeäksi noussut ja huomasin keksiväni siihen selityksen. Isäni kuoli kun olin 6 ja puoli vuotias. Olimme juuri muuttaneet omakotitaloon ja siihen taloon ei koskaan tullut joulupukkia. Päätimme avata lahjat noin seittemän aikaan ja kas kummaa kun tv:stä laitettiin taustalle Samu Sirkan joulutervehdys. Sieltä se on lähtenyt, aina avaamme paketit Samu Sirkkaa katsoessa. Minulle se Samu Sirkan Joulutervehdys on sama asia kuin muille pienille Joulupukin kotiin tulo. Nämä Disneyn piirretyt ovat minun Joulupukkini ja siitä en enään päästä irti. Vaikka koko ohjelma lakkautettaisiin niin ei hätää, minulla on muutama tervehdys videolla ja näin ollen voin aina, joka ikinen joulu, avata lahjat sitä katsomalla.

Ihanaa Joulun odotusta täältä Mansen kimaltelevan kuusen juurelta. 

Pariisin Kevät - Odotus

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

6. Luukku

Hyvää 100 vuotis syntymäpäivää Suomelle ja suomalaisille. Kuudennesta kalenterin luukusta monesti minulla on tullut esiin suomenlippu, muttei näköjään tänä vuonna. Eilen itsenäisyyspäivän aattona katsoin sivusilmällä Rauni Mollbergin Tuntemattoman Sotilaan ja tänään uhrasin aikani vielä katsomalla Edvin Laineen version. Kaikki kolme Tuntematona tuli katsottua nyt tänä juhlavuotena. Suosikkini menee uudemmasta vanhimpaa, sillä en vain oikein välitä mustavalkoisista elokuvista. Kirjoitin toiseen elokuvapainotteiseen blogiini jutun 100 suomalaisesta hyvästä/vaikuttavasta elokuvasta ja sen voitte käydä lukemassa täältä. Montako olette nähneet? Toivottavasti joku inspiroituu tämän perusteella jonkun näistä leffasta katsomaan.

Itsenäisyyspäivän suklaina oli Fazerin valkomaitosuklaa ja Pandan enkelisuklaa.

Itsenäisyyspäivänjuhlinta on meillä ollut rauhallista. Boriksen kanssa piipahdettiin pakkasella ulkona ihailemassa lunta ja liehuvaa suomenlippua. Joulutorttujen toisen satsin leivoin tänään, miehelle luumu- ja itselle vadelmahillolla. Juhlapäivän kunniaksi halusin tehdä astetta perempaa ruokaa ja kyllä poronkäristys muussilla ja salaatilla maistuikin The Joulukalenteria katsoessa. Kynttilöitäkin olen pitkin päivää poltellut. Päiväni elokuva oli ihana jouluklassikko Mutta mitä tapahtui joulupukille? ja samalla tuli naposteltua suklaita ja kudottua uusia villasukkia. Linnanjuuhliakin telkkarista sivusilmällä pätkän katsoin ja ilahduin kovasti kun vieraana olivat Minttu kirjojen luoja Maikki Harjanne, näyttelijä Vesa-Matti Loiri ja uuden Tuntemattoman ohjaaja Aku Louhimies. Näin illasta kävin viellä puolentunnin sauvakävelyllä ja ihailemassa muiden jouluvaloja. Kaunista ja kylmää oli, niin kuin tähän aikaan vuodesta Suomessa kuuluu ollakkin.

Salaiselta jouluystävältä sain suomenlippu tuikkuja.

Umpijouluttajana fiilistelen ja tunnelmoin joulukalenterien avulla. Vaikka olenkin jo 26 vuotias, niin minulla on 4 joulukalenteria ja television kautta seuraan viittä päivittäin. Nyt näin sairaslomalla ollessani minulle kun on aikaa, niin mikäs sen parempaa kuin joulujutuilla tunnelmoiminen. Siitäkun tulee itselle parempi olo ja näin ollen auttaa paranemista. Heinähattu ja Vilttitossu Joulun jäljillä ja The Joulukalenterin omistan dvdllä. Yle areenasta taas tulee katsota Tonttu Toljanteria Muorin töissä, Olga P. Postisen joulunviettoa, sekä välillä myös uutta Huiman Hyvää Joulua. Karvakuonojen jouluakkunakalenterinkin dvdllä omistan, mutta koska jaksot on siinä niin lyhyitä se tulee mieluummin katsottua aina kerralla.


Vanhin joulukaelnterini on tänä vuonna tyhjä. Se on kankainen kuusi, jossa on pieniä pussukoita.  Lapsena aina äiti täytti kalenterin joka päivä pikku lahjalla, kuten pyyhekumilla, Barbin vaatteella, kynällä, tarroilla ym. Vanhempana kun ei enään saman katon alla asuttu, niin sisko on joskus tehnyt täytteet kalenteriin ja antanut ne minulle. Silloin täytteenä on kuvia idoleistani ja joskus luukkuun on tarkoitus ollut laittaa halvalla ostettu dvd, muta eihän ne niihin mahdu. Joskus olen kalenterin taas täyttänyt itse suklailla tai lappusilla, joissa on joulutekstejä. Tänä vuonna jätin kuusen tyhjänä koristeeksi, kun olin liian laiska täyttämään sitä.

Suklaakalenteri on toinen vanha perinteeni. Sen täytyy ola halvinta laatua ja kivalla kuvalla. Jokin muistikuva minulla on, että lapsena näitä kalentereita oli saatavna erilaisilla kuvilla, mutte viime vuosina on vain tätä yhtä kuvaa ollut myynnissä. Joskus olen omistanut hienon Fazerin kalenterinkin, mutta vähän liian fiinejä suklaita se sisälsi makuuni. Paperikalenteri on kanssa ollut aina. Ennen ne tuli lehtien välistä tai mukana, myöhemmin äiti oti työpaikaltaan. Nykyään ihmettelen miten paperikalenterit ovat ihan jättimäisen kokoisia ja hirmu kalliita. Viime vuoden kalenterin löysin kirjakaupan alelaarista ja vasta sen jälkeen kävin Tampreen Tallipihalla ja löysin unelmieni kalenterin. Sellaisen olisinkin ostanut tänä vuonna, ellei siskoni olisi Briteistä lähettänyt minulle ihanaa Lumiukko kalenteria.



Uusin perinne on Veikkauksen arpakalenteri. Viimeisten parin vuoden aikana olen tämmöisen kalenterin saanut appiukoltani ja onhan se tuonut jännitystä elämään. Tämän vuoden uusi kalenterituttavuus on kirjakalenteri. Joulufoorumilta luin, että Mauri Kunnakselta julkaistaan tänä vuonna sellainen kalenteri, joka sisältää 24 pirntä kirjaa. Pienen tutkiskelun jälkeen sain selville, että nämä kirjat sisältää tarinoita jo julkaistuista Kunnaksen teoksista ja niinpä pääätin olla sen hankkimatta. Mutta samalla menetelmällä on julkaistu Richard Scarryn Touhukas maailma kirjakalenteri ja niin se minun täytyi hankkia. Näissä pikku kirjoissa on ihanat kuvitukset ja kalenteri on kaunis ja kestävä. Säilyy varmasti perinteenä tulevillekkin jouluille.


sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Koristelua ja Boriksen oma paketti

Joulukuu saapui ja sitä olenkin jo odottanut. Lunta on satanut ja sulanut ja me Boriksen kanssa olemme nauttineet koristeluista, askarteluista ja lumesta. Pikkuinen kun haluaa ulos niin kyllä siellä ihmetellään millon on valkoinen maa ja milloin sade ropisee nenunpäälle.
Tassuja paleltaa, mutta lumi kiinnostaa. Siksi mamma kutoikin tänään pikkuiselle kaulahuivin. Katsotaan pysyykö päällä kun huomenna käydään ulkona. Nyt ei taaskaan ole lumista tietoa, mutta eiköhän sitä pian uudestaan satele.

Joulukuun ensimmäisen kunniaksi koti koristeltiin. Muutama tunti ja Inkun Päiväkirjan jakso siinä menikin.
Juuri Boriksen takia laitoimme tämän vuoden pienen muovikuusemme uuteen ikean hyllyyn ylimmäksi. Eipähän poika pääse kaatamaan sitä tai rikkomaan koristeita. Kuuseen tuli itselle rakkaimmat koristeet eli tuo pitkä pukkikoriste ja ylin enkeli. Valkoisen sydämen hankin käsityömessuilta ja alimman lumiukon Tukholmasta.
Muutkin hyllyt sai koristeita osakseen. Isin valokuvan edustalle päätyi mm. Tukholmasta löytynyt keinuheppa, mummin sininen enkeli, äitin tekemä käpytonttu ja avomieheni ostama Yoshi amiibo.
 Vielä yksi hylly sai koristeensa. Joululiinan alle päätyivät mieheni lp-singlet ja ympärille kasa koristeita. Vanha tonttu on mummilan peruja. Taustalla on iso Hanoi Rocks boksini, joka on joululahjani viime vuodelta.
Yksi ylimääräinen tuolikin sai koristeet yllensä. Kudotut kellot on myös mummilan peruja, kun taas olkipukin olen hankkinut Tokmannilta. Valot tähän tuoliin olen saanut viime vuonna jostain joulupakettivaihdosta.
Makkarin puolellekkin on joulu eksynyt. Punaiset valot luovat tunnelmaa kolmen joulukalenterini avaamiseen. Pieni Aku Ankka tarjotin on ihana kirppislöytö. Seinällä vielä roikkuu siskon juuttikankaaseen tekemä tonttutaulu, koriste kuusi ja talvinen Tuhkimo juliste.
Leipomisia en ole pahemmin jaksanut tehdä: kerran tortut, yhden lihapasteijat ja viimeisimpänä piparit. Ne onkin jo kohta syöty. Itsenäisyyspäiväksi hankittiin poronkäristystä ja jälkiruuaksi hankitaan suomisuklaata ja brumbereja. 
Joulukorttitalkooni kesti pari päivääja kortteja valmistui yli parikymmentä. Niistä puolet annetaan tänä vuonna ja loput saa odottaa ensivuoteen. Nämä seuraavat on mielestäni hienoimmat
Kaikki askartelumateriaali tuli tosiaankin käytettyä ja tekemiseen meni aikaa. Olen lopputulokseen kuiteskin hyvin tyytyväinen.

Tänä jouluna osallistuimme Tassulinna blogin järjestämään joulukissaan ja meidän Boris sai oman joulupaketin. Kun postin kuoren avasin tuli Boris heti nuuhkaisemaan paketteja. Hajut taisivat olla miellyttävät.
 Minuakin oltiin muistettu paketilla.
Tämmöinen runsas sisältö minulle ja Borikselle annettiin. Suuri kiitos Kauniiden ja Nahkeitten väen omistajalle, Suleville, Torstille ja Hertalle. Suloista, että jokainen kisu halusi muistaa omaperäisellä lahjallaan meidän Borista ja oli ajatellut hänen mieltymyksiään. Sulkalelua on vähän jo ravisteltu, vihreätä palloa heitetty, tonnikalaa jo maistettu ja mietitty miten tonnikalaherkku tulisi aktivointipallosta ulos. Ehkä vielä jonain päivänä Boris sen  keksii. Minä söin piparisuklaan eilen illalla Joulutarinaa katsoessani ja annoin palan avomiehellekkin.
Borikselta vielä tassunheilahdus tervehdykset ja kiitokset Kauniiden ja Nahkeitten väelle, miau!