torstai 26. heinäkuuta 2018

Muumien ystävä

Tutustuin Muumeihin vuonna 1992, eli ollessani alle vuoden vanha. Katselin heidän elämänmenoa televisiosta ja nautin suunnattomasti uuden jakson nähdäkseni. Seikkailut olivat tarpeeksi lempeitä, kauniita, kotoisia ja hauskoja, että niitä uskalsin seurata. Muutaman kerran Muumeilla vieraili vähän pelottavakin hahmoja. Niin pelottava, että kömmin sohvan takse ja kurkistelin vain. Näitä hahmoja olivat Mörkö ja Hattivatit. Kummituksista ja Jäärouvasta tykkäsin, vaikka joittenkin mielestä hekin ovat pelottavia.
Jaksosta Pikkuruiset vieraat
Jaksosta Tervetuloa Hattivattien saarelle
Kuuntelin paljon Muumien lauluja, osasin niitä ulkoa. Vanhetessa tukeuduin Muumeihin aina kun oli tylsää, ahdistavaa tai olin kipeänä. Tunsin jokaisen seikkailun juonenkäänteen. Kipänä paras parannusrohto oli Muumijakso ja kuppi vaapukkamehua. Sitä pidän edelleenkin flunssalääkkeenäni.
Muumimamma on mestari rohtojen teossa
Ystävyyteni Muumeihin syveni siinä 12-vuoden ikäpolvilla. Olin innostunut lukemisesta. Olin jo tietenkin aiemmin lukenut Muumilehtien sarjakuvia, mutta vasta tuolloin meille hankittiin nippu oikeita Muumisarjakuvia. Niitä lukiessa nauroin hervottomasti, sillä Muumipeikko ja Niiskuneiti olivat kasvaneet ikäisikseni ja Mumimamma ja Muumipappa alkoivat elämään vähän rempseämmin.

Vasta sarjakuvien jälkeen löysin Muumesita tehdyt kirjat ja rakastuin ystäviemme filosofiaan. Makea on hyväksi vatsalle ja hankalista asioista voi oppia pitämään, olivat he kuinka Hemuleita tahansa. Taikatalvi ja Muumipapan Villi Nuoruus ovat suosikkini.
Tietysti olen katsonut kaikki Muumeista tehdyt elokuvat ja myöhempiä televisiosarjojakin seurannut. Yksi varhaisimmista lapsuusmuistoistanikin liittyy Muumeihin: olin 5- vuotias kun olimme äitini kanssa itsepalvelukirpputorilla ja sain elämäni ensimmäisen viikkorahani, 5 markan kolikon. Ostin sillä kirpputorilta itselleni Muumitalon, jossa ei ollut lattioita. Kotona askartelin lattiat siihen vaaleanpunaisesta kartongista. Asukkaat otin omasta Merenhuiske laivastani. Teini-iän tullesa myin kyseiset lelut pois, mutta vanhemmiten olen ne saanut taasen kerättyä itselleni.
Merenhiuske
Muumitalo
Uimahuone, jossa Tuutikki asuu talvisin
Minulla oli suuri kunnia tavata Muumit heinäkussa 1994, jolloin he eivät olleet vielä kauaakaan asuneet Naantalin Muumimaailmassa. olin tuolloin tavatessa alle 3-vuotias ujo pikkutyttö. Tuolta matkalta on muutama vanha valokuva tallessa, mutta muistoni muuten sieltä ovat hatarat. Nyt 24 vuotta myöhemmin oli aika päästä tapaamaan Muumeja uudestaan ja voi kuinka oli ihanaa, kun Muumilaakso otti minut niin hyvin vastaan. Ihan itkunostalgiakyyneleet tirautin, kun lavalla Muumipeikko, Niiskuneiti, Nuuskamuikkunen ja Pikku Myy lauloivat minulle Käy Muumilaaksoon.

Ujostelin Muumimammaa kun olin niin pikkanen
Nyt aloitin Muumipäivän hostellissa katsomalla kun Muumit on loitsuttu uneen
Kohta perillä Muumilaaksossa
Viljonkka ikkunassa poseeraus
Teille on tullut kirje
Ensinäkyni Muumitaloon
Nuuskamuikkusen teltalla
Hosuli
Itsevaltiaan tuolissa
Muumit only
Tuutikki tekee solmuja
Merenhuiske
Hemulin maalattu makuuhuone
Nuuskamuikkunen ja Hemuli
Viljonkka, Muumipeikko, NIpsu ja Pikku Myy
Muumipappa tervehtii Viljonkn lapsia
Nipsun kanssa
Ennään en ujostele Mammaa
Papan kanssa nostetiin hattuja tätä ennen
Niiskuneidin simpukasta kuului meren kohinaa
Muumimman leipomaa kakkua namnam
Pikku Nyytien kolo
Aliisa ei ollut kotona
Tiuhtiti jati Viuhtiti nättivätti minulleti mitäti matkalaukussati onti
Yksinäisillä Vuorilla pauhasi koski
Uimahuoneessa on eriväriset ikkunaruudut
Drontti Edward maksaa aina hautajaiskulut jos astuu vahingossa jonkun päälle
Päivä päättyy hostelliimme, jossa vohveleita syödessämme oli Muumimamman nerokas aforismi.

tiistai 17. heinäkuuta 2018

Huh hellettä

Kesäkuumalla ei koneella istuminen ole oikein napannut, vaan olen koittanut nauttia kauniista ulkoilmasta ja viilentyä. olen niin selvästisyksyihminen,m etti tälläinen kuumuus sovi lainkaan minulle. Hyvä kun yöt saa edes näin kuumalla nukutuksi. Ideaali kesälämpö minulle on just se 25 astetta, ei enempätä. Kesä on muuten mennyt itsellä uusiin töihin syventyessä ja itseasiassa olen alkanut viihtymään. Homma on sellaista, ettei kelloa tarvi juuri kattella kun aika kuluu nopeasti, mutta kuitenkin niin rankkaa, että kotia pääsy on oikeasti jo nautinnollista.

Uimarannalla
 Kesääni on kuulunut kaikenlaista, joten antaa kuvien puhua puolestaan:

Toukokuussa leivoin ihanaa suklaapiirakkaa

Juhannuksena oltiin mieheni porukoilla. Boris naattii samassa nojatuolissa, missä jo edesmennyt Pekkokin tykkäsi loikoilla
Juhannusmansikkakakku ja juotavia
Kokko roihuaa
Juhannustaika
Särkänniemessä tuli käytyä suosikkilaitteesani Tukkijoessa
Särkiksen Koiramäessa on tunnelmallinen kahvila
Pelasin yksi ilta yläAlessa parikymppiä ja voitin 48€
Boris on maiskutellut ruohoa ulkona lähes päivittäin
Improporukalla vietettiin iltaa Teiskossa
Kesän ensimmäinen rokkikeikka oli Neljä Ruusua
Ja toinen keikka oli Yö. Kolmas tulee olemaan Popeda Ratinassa
Arboretumissa ihailin ihania kukkia
Näissä jos missä on tunnelmaa
Mies osti Putin et Trumppi olutta
Terassilla käydessäni tilasin Sex on the Beachin
Näillä helteillä tulee lähes päivittäin käytyä uimassa
Pieni piknik uinnin yhteydessä. Rasiassa oli tuoreita mansikoita
Boriksen hellepaikka on terassin kynnyksellä
Kesäinen aurinko. Onko kauniimpaa?