torstai 31. lokakuuta 2019

Muuttojuttuja osa 2

Viime muutostamme voi lukea tästä Muuttojuttuja -tekstistä. Nyt on taas aika muuttaa ja uusi asunto on ihana. Makuuhuoneen maalaaminen aloitetaan huomenna ja uusi sohvakin tuotiin eilen. Ruokapöytäkin on jo tilattu ja osittain maksettu. Sen saamme esiviikolla. Nytten on vuorossa laatikoiden ja tavaroiden vientiä, ensiviikolla otetaan huonekalut mukaan niin voidaan vihdoinkin kotiutua sinne. Nyt ensiviikon elämme siis vielä pahvilaatikoiden keskellä. Kun vimeksi manailin tavaramäärää, niin kyllä sitä on kertnyt lisää kun neiöt edellisestä asunnosta vähän kasvoivat. En jaksa edes laskea paljonko meillä on laatikoita nyt asunnossa, osan olemme piilottaneet jopa saunaan. Elokuvalaatikkoja on noin 15 yhteensä, minun ja mieeheni vhs/dvd/blu-ray kokoelma. Tulee ihan mieleen tämä Viivi ja Wagner sarjakuva, jossa Viivi totetaa Wagnerille: "Hyvä perhe: isä, äiti ja 3000 dvd:tä!"
Viivi ja Wagner 3.3.2007 

Leffahyllyjä tosiaankan ei olla vielä hankittu, mutta eiköhän sopivat löydetä. Pyrime siihen, että isoimmat ja tärkeimmät huonekalut saadaan jouluksi, niiin että voin koristella asunnon joulukuntoon. Jos leffat on pahvilaatikoissa joulun yli, niin sitten saa pahvilaatikot koristelun, yksinkertiasta. Onneksi jouluelokuvat olen pakannut erilliseen laatikkoon, niin ne on helposti etsittävissä.
Olen kokenut muuttosttressiä ja kellonjen siirto teki yllättävän pahaa tänä vuonna. Yleensä en ole siitä välittänyt, mutta nytten jotenkin olin sitä sekaisin. Ehkä siksi, kun Boriskin oli. Hän ei meinannut millään hyväksyä ruoka-aikojen muutosta kellojen siirron takia. Muutosta hän muutenkin on selvästi stressaantunut, kun ei löydä mukava paikkaa ja koti on niin sekalainen. Stressi on tehnyt katista todella huutavan ja rallia juostaan päivittäin. Viemme Boriksen hoitoon appi-isälle ensiviikoksi, joten toivottavasti hän siellä rauhoittuu ja sopeutuu sitten rauhassa uuteen kotiin, kun huonekalut on sinne saatu siirettyä.
Avolaatikko on nyt ollut Boriksen lempipaikka, kun siinä on pehmeitä pyyhkeitä
Viime sunnuntaina lähdin muuttostressiä karkuun, kun kävimme työkavereiden kanssa sununtaiajelulla Tuurissa. Olen siellä viimeksi käynyt 12-vuotiaana, joten on paikka muuttunut tässä 16 vuoden jälkeen. Pääasiassa ihastelin Tuurin söpöä jäämaailmaa ja tein tietty vähän jouluostoksia. 
Varsinkin tämä alin valo"veistos" joutsenineen on lumoava. Siskoni sanoikin kuvan nähtyään, että tulee vähän Barbit mieleen. Muistaakseni Barbie Pähkinänsärkijä Baletissa animaatioelokuvassa on vähän tämän tapainen veistos jossain kohdassa.
Makeispuolella oli stten tälläinen Joulupukkikuvaelma. Ehkä vähän liian Amerikkaa ja Coca-Colaa mieleeni, mutta jotenkin sopiva tälläisen Tuurin kaltaiseen ostosparatiisiin, jossa voi helposti saada shoppailuähkyn.
Tämä sukkakuusi on minusta ihan hauska ja varastettava idea, jos meidän liikkeessä olisi vain tilaa tälläiselle.
Minulle parasta Tuurissa oli kuitekin se, että kun olimme teemässä lähtöä takaisin Manseen päin, alkoi sataa esilumi. Se vuoden ensimmäinen ja ah, niin kaunista. Lähes koko ajomatkan ikkunasta vain satoi lunta. Maanantaiaamuna sitä oli meidän takapihallakin, mutta nytten taas sulanut. Lisää lunta jo tällä odotellaan. 
Tuurista tuli ostettua Baby Jane elokuva halvalla, Boriskelle joululahja, löylytuoksua uuteen saunaan ja ihania joulujuttuja. Palloja ja skirlantereita tarvitaan tietysti kunnon kokoiseen joulukuuseen, suklaalusikka aattoaamulle, pari nättiä korttia ja uusin joululehti. Uuteen kotiimme laitan johonkin söpöön nurkkaan tietysti tonttuoven.
Paras löytö Tuurista oli Ruby-suklaa. Olen tästä vaaleanpunaisesta suklaasta kuullut jo viime vuonna, kun katsoin Master Chef Australiaa. Tätähän tuli Fazerilla ja Kultasuklaallaainakin myyntiin, mutta niin kovilla hinnoilla, etten aiemmin ole raaskinut maistaa. Nytten oli kaksi tälläistä Rubiini suklaapatukkaa 5€, joten kokeiluun lähti. Oikein herkullista ja ihan hintansa väärtiä, mutta ei kuitenkaan noussut niin suosikiski, että jatkossa useasti ostan noilla hinnoilla.
Ulkona käydessä huomaa, kuinka syksy on jo pitkällä. On kekrin aika, mutta tänä vuonna jätän juhlimiset väliin. En jaksa panostaa koristeluihin tai leipomiseen tämän muuton keskellä, joten jätetään ne ensivuodelle ja hypätään uudessa asunnossa suoraan jouluun. 

lauantai 19. lokakuuta 2019

Kulttuurimenoja

Syksy on mennyt itsellä todella nopsaa, varmasti sen takia, että menoja ja meininkejä on ollut aika paljon. Nyt viimein on aikaa rauhoittua ja voi keskittyä olennaisimpaan, eli tavaroiden pakkaamiseen muuttoa varten. Vilkaistaan nyt kuitenki mitäs kaikkea kulttuurielämyksiä tässä viime kuukausina on tullut nähtyä:

Notre Damen Kellonsoittaja Tampereen Teatterissa oli mieleenpainuva näytelmä. Kun kesällä suunniteltiin, että ystäväni Anna tulee syksyllä käymään, niin hän ehdotti, että mentäisiin katsomaan tämä uutuus musikaalinäytelmä. Olin aluksi vähän vastahakoinen, sillä osasin odottaa, että näytelmän laulut on käännetty uusiksi, enkä saa kuulla niitä minulle totutuilla Pekka Lehtosaaaren käännöksillä. Olin muutenkin skpetinen siitä, miten Notre Damen saa teatteriin sovitelluksi, mutta onneksi Anna puhui minut ympäri. En ole vuosiin käynyt katsomassa Suomessa musikaalia ja onhan Disneyn Notre Damen Kellonsoittaja Top 3 Disney-elokuvani. Lopulta odotin näytelmää ihan malttamattomana, sillä ensi-illan jälkeen siitä sateli kaikkialla kehuja. Eikä turhaan, näytelmä oli uskomaton.
Näytelmän käsiohjelma
Olen lukenut Viktor Hugon Pariisin Notre Damen lukiossa eräällä äikän kurssilla. En osanut odottaa, että näytelmä seurasi tätä alkuperäistä kirjaa ja vain laulut oli Disneytä. Se toi näytelmään todella synkän vivahteen, enkä todellakaan suosittele tätä alle 12-vuotiaalle. Sen ikäisen jo Disneynkin versio oli minulle suht raaka. Isoimpina juonellisina eroina Disneyhyn näytelmässä Frollo on Quasimodon setä ja Quasin isä, sekä mustalaisäitihuora kuolevat rokkoon. Velvollisuudesta veljeään kohtaan Frollo ottaa Quasin hoitaakseen. Mustalaisnarri Clopin ei ole tarinan kertoja, vaan pelkästään mustalaisjoukon johtaja, joka myös himoaa Esmeraldaa itselleen. Feabus on juuri nostanut arvonsa korkeaksi sotilaaksi ja on jopa huorissa etsimässä itselleen naista, ennen kuin kohtaa Esmeraldan. Isoimpana erona on loppu, joka on suoraan kirjasta. Esmeralda kuolee ja Quasimodo kantaa hänet Notre Damen kryptaan, jossa hän jää itkemään Esmeraldan vierellä ja kuolee hänen kanssaan suruun.

Jos olisin lukenut käsiohjelman ennen näytelmää, olisin saanut tietää, että näytelmä loppuu tällä lailla samalla tavalla traagisesti kuin kirjassa. En ollut uskoa, että näytelmään se oikeasti tuodaan, vain halusin uskoa Disneyns sadun hyvyyteen. Tämä ja monet muut kohatuset olivat todella voimakkaita, lähes jopa raakoja. Frollon Helevetin liekit osuus oli tehty upeasti, sillä hän ruoski itseään kirjaimelllisesti himostaan Esmeraldaa kohtaan. Eräässä toisessa kohtauksessa olin jo varma, että kohta kuvatan jo raakaa raiskaamista. Esmeraldan ja Feabuksen rakkaustarina näkyi tässä voimakkaammin mitä Disneyllä ja he olivatkin saaneet enemmän kohtusaikaa. Alku kuvattiin mielenkiintoisesti marionettinukeilla ja muutekin pidn roolisuorituksista. Lari Halmen piti näytellä Feabusta, mutta meidän näytelmässä hänellä oli varamies. Siksi Feabus olikin minun silmiini vähn liian ruipelo ja nuori kunnon sotilaaksi. Esmeraldan näyttelijä ei ole kantasuomalainen ja siksi hänen vähän töksähtelevä suomenkielensä toi mukavan lisämausteen Esmeraldan hahmolle, sillä ei hänkään ole alkuperäinen ranskalainen. Quasmodon näyttelijä Petrus Kähkönen oli todella taitava. Hänen akrobatiansa ja kyky tavoittaa Quasin autenttinen yksinäisys oli jotain todela voimakasta. Se kuinka Quasi lopulta hetti Frollon Parisin tulipätsiin, oli hyvin voimakas.
 Notre Damen Kellot elokuvaversio suomeksi

Kaikista eniten nautin näytelmän musiikeista. Notre Damnen musiikki on todela vahvaa ja sain monesti kylmiä väreitä. Heti ensimmäisenä siitä, että uusi suosikkinäyttelijäni  Risto Korhonen toimi kerojana ja hän lauloi kappaleen Notre Damen Kellot. Se lauluääni niissä tärkeimmissä kohdissa (Soi näin Notre Dame) veti vertoja Antti Pääkköselle ja ai luoja kuinka rakastuin. Se oli niin voimakas ja mieletön tulkinta, onneksi lopusa siitä oli vielä repiisi. Toinen mikä sai ihon kananlihalle oli Esmeraldan laulama ruokouslaulu katedraalissa. Näytelmän lava oli niin aito kirkko ja se harras tunnelma mitä laulun sävelissä on. Itkin ja kovasti. Kyyneleiltä ei tässä näytelmässä voitu välttää, niin surullinen tarina on ja niin hienosti toteutettu.

Hauskin ja huumoristisin juttu näytelmässä varmasti oli gargoilit, kaksi naista ja kaksi miestä. Nämä miesgargoilit olitiin puvustettu siten, että näyttelijöiden jalat olivat patsaan alustaa ja heidän vyötäröidensä kohdalta roikkui gargoilien jalat. Se yksityiskohta ja puvustuksesta erityisesti mieleen ja nauratti aina kun ne olivat esillä. Muuten näytelmä oli hvin dramaattinen, koskettava ja edelleenkin kertoo hyvin vahvoja yhteiskunnallisia teemoja. Musikaaliksi en haluaisi tätä kutsua, sillä laulut eivät erityisesti vieneet tarinaa eteenpäin, mutta Disneyn elokuvan sävellykset nostatti minulla ehdottomasti tunteet pintaan.

Poikabändi Tampereen Työväenteatterissa oli taasen aivan päinvastanen näytelmä. Komedia kukki joka nurkassa ja nauraa sai vedet silmissä. Kävimme katsomassa tämän äitini kanssa ja olin aivan eturivissä keskellä. Näytelmä kertoi Toialalaisesta Karista, joka on kaverinsa kanssa kokenut konkurssin ja keksii pistää pystyyn poikabändin. Idols-tyyppisillä koelauluilla löydetään muutama jätkä ja juuri ennen ekaa keikkaa Karin kaveri Make saa pupun pöksyyn. Onneksi tilalle saadaan nuori mies Seitti. Bändi ToiBois saa nopeasti mainetta ja mamonaa, naisia ja rahaa. Nousukiito jää kuintekin lyhyeksi ja laskumeininkejä on katsojankin yhtä hulppaa seurata, kun tietää 90-luvun megabändien kohtalon.
Tehdään mehuu
Käsikirjoitus näytelmälle on nerokas. Niinkin tuppukylä kuin Toijala on päässyt huomioon ja kaikki suuret kliseen aina Bäkkäreistä ja Spaissareista XL5 ja Gimmeli meininkiin on otettu huomioon. Yksi poiken lavaesitys oli suoraan kopioitu Backstrees Boysien Larger Than Life videosta (se avaruusteemainan) ja kappaleiden henki oli ehtaa ysäriä. Onko ihme, kun tekijänä on Risto Asikainen, Naikkaireiden vanha tuottaja. Kappaleet oli todella meneviä, vaikka ne olikin vain tätä näytelmää varten tehty. Kaksi laulua on julkaistu aiemmin jo Youtubessa ja sieltä niitä tuli fiiliteltyä esityksen jälkeen ja ennen. Sanatkin oppi helposti ulkoa.
Garin kanssa cooleina
Poikabändissä oltiin hauskasti huomioitu ne isoimmat kliseet, mitä sen aikaisissa yhtyeissä oli. Bäkkärehin vertaus on ilmiselvää, mutta kyllä Seitti oli niin Nick Carteria. Toiset tykkää äidistä, toiset tyttärestä ja tässä näytelmässä se piti ihan paikkaansa. Äitini tykkäsi tästä Seitistä (niin kuin selvästi suurin osa vanhemmista naiskatsojista) ja minä vanhimmasta. Johtuuko sitä, että Jari Ahola on ollut TTT:n suosikkinäyttelijäni, niin kauan kuin teatteria olen siellä käynyt katsomassa. Jon-Jon Geitelin kanssa tiesin etukäteen, mutta hän ei jotenkin osannut yllättää. Musikaaliksi Poikabändiäkään en kutsuisi, enemminkin musiikkiteemaiseksi näytelmäksi. Huumori oli kaikille sopivaa ja ehdottomasti ne, jotka fanittivat Bäkkäreitä samalla tasolla kuin minä, varmasti nauttvat tästä showsta. Esitys oli todellinen elämys.
 
Neljä Ruusua Särkänniemessä oli esiintymässä syyskuun alussa. Luin siitä jo toukokuussa, kun otin Särkänniemessä  jonkun esitteen mukaani. Sain kuin sainkin mieheni mukaan keikalle, vaikka päivä oli todella sateinen. Olin todela yllättynyt nimittäin siitä, että he soittivat ihaan täyden tunnin keikan, ja mukana oli paljon muitakin kuin viimeisiä hittisinkkuja. Ihmettelin myös sä, miten Ilkka ja Koden pystyivät niin kylmässä ilamssa soittaman pelkillä kukkapaidoilla. Keikka oli kyllä todella hyvä siihen nähden, että se oli ilmaiskeikka.
Neljä Ruusua Särkänniemessä
The 69 Eyes Klubilla oli minulle varmaan vuoden odotetuin tapahtuma. Uuden levyn kuuntelin pariin otteeseen läpi ja soi hyvin, paitsi aloitusbiisi Two Horns Up. Keikka alkoi sillä, mutta minuun se ei uponnut, kaikki muut uutuudet kylläkin. Chayanna varsinkin soi hyvin kauniisti ja Black Orchid. Muuten keikka oli hyvin perussettiä ja vähän olin pettynyt, kun mitään yllättävää ihanaa vanhaa kapaletta ei tullut. Wasting The Dawn kylläkin, mutta kun se ei ole suosikkini. Jyrki kanssa voisi ottaa ne arskansa keikalla pois muutaman kerran enemmän, sillä hänen sinisiin silmiinsä voisi uppoutua tuntikausiksi.
The 69 Eyes Pakkahuoneen Klubilla
Plevnassa leffassa on tullut käytyä taas kiitettävästi.

Toy Story 4 toimi minulle paremmin suomeksi kuin englanniksi, vaikka muutama kohtaus siinä vähän häiritsi. Lapsi Andy ei ollut lainkaan sen Andyn näköinen mitä Toy Story ja Toy Story 2 elokuvassa, sitä ei tunnistanut lainkaan samanksi pojaksi. Annie Pots nuken ääni toimi paremin tosiaankin suomeksi, sillä hänen äänessään oli silloin enemmän vilpittömyyttä. Herra Perunapään pieni rooli harmitti, mutta se toisaalta on ymmärrettävää, kun alkuperäinen ääninäyttelijä on menehtynyt ja jokainen Perunapaään repliikki oli otettu vanhoista elokuvista.  En toivonut että Toy Story 4 tehdään, koska kolmosen lopetus oli nin upea. Mutta koska tämä oli näköjään pakko tehdä, niin hyvä että se tehtiin näin, eikä enään tälle sarjalle jatko-osia kiitos. Spin-Off juttuja Ken nukesta saatte tehdä, ne olisi herkullisia.
Voitin kesällä tällä kuvalla instagramissa Finnkinon Salihaukka kilpailusta muutamia leffalippuja
Olen Suomalainen oli ihan seurattava tarina, vaikka vähän junnasikin paikoillaa. Mäkelä ja Selin parivaljakolta osasin kyllä odottaa tälläistä ja itsenäisyyspäivänä Elokuvalipuista saatte lukea tämän arvostelun kokonaisuudessaan. Uusin Rambo oli aihealueeltaan hyvin nykyaikainen, joten pidin siitä enemmmän kuin edellisistä Ramboista, vaikka ensimmäisen elokuvan idean tasolle se ei pääässytkään. Viimeisimpänä käytiin mieheni kanssa vuosipäivänämme katsomassa Jokeri, josta voitte lukea kuun vaihteessa Elokuvalipuista. Leffa aiheutti hyvällä tavalla ristiriitaisia tunteita ja on minusta kyllä suositeltava elokuva vähänkin jokaiselle, joilla on kykyä ymmärtää elokuvan sanoman.

sunnuntai 13. lokakuuta 2019

Lentäviä lehtiä

Onpas ollut kiireinen lokakuun alku. Tai ehkä kiireinen on väärä sana, enemmänkin tapahtumatäytteinen. Pari vikkoa meni aikamoisissa kulttuririennoissa, joista kerron enemmän seuraavassa postauksessa. Opintoja olen paahtanut täysillä nyt eteenpäin onnistunein tuloksin. Viimeinen näyttö oli toissaviikon lauantaina ja mielestäni sen tavoitteet sain täytettyä. Pidimme siis Tokmannillamme, jossa olin harjoittelussa tapahtuman, jossa keräsimme kissanruokaa Pirkanmaan Kissojenkatastrofiyhdistyksen viiksiniekoille. Sitä kertyikin ihan mukavasti, kaksi kukkurallista kärryllistä.
Herkkuja hylätyille kissoille
Kky:n toiminta on itselleni tärkeää, sillä onhan rakas Boriksemme löytynyt meille sitä kautta. Minusta oli todella mielekästä, että sain yhdistettyä tapahtuman itselleni tärkeään asiaan. Arviointeja velä odotellessa, mutta en yhtään epäile, etten läpi pääsisi. Harjoittelun lopetin nyt perjantaina ja opiskelun tavoitteenikin on täyttynyt, sillä olen päässyt takaisin työelämään, vielä firmaan jossa viihdyn kovin.Valmistun noin parin vikon kulttua siis merkonomiksi, mikä ei ole yhtään hullummin ajatellen että aloitin opiskelut vuosi sitten. Sinä välissä oli vielä 3 kk sairaslomaa ja 2 kk opiskelut tauolla kesän takia.
Ulkona oli liian kylmä, mukavampi on levätä sängyssä
Minulle todettiin kesällä ms-tauti. Alkuun meni aikaa sitä sulatelessa, mutta se on ollut pakko hyväksyä. Onneksi minulla se on tässä vaiheessa vielä aika lievää. Elokuu oli minulle aika rajua aikaa, sillä heti uudeleen harjoittelun alettua sain pahan oksennustaudin, ja jouduin Tayssiin tiputukseen. Olo oli niin paha, että täytyi kotia tilata itelle ihan ambulanssi. 7 tuntia olin Acutassa makaamassa, eikä syytä selvinnyt. Pidin lääkkeistä taukoa viikon ja kun aloin ottamaan niitä uudestaan, se alkoi taas. Vasta silloin hoitaja totesi oksennustaudin johtuvan ms-lääkkeistä, vaikka itse ehdotin sitä syyksi heti ensimmäisellä kerralla. En muutekaan pidä siitä hoitajastani, hän vain puhuu ja puhuu ja puhuu, muttei yhtään kuuntele. Haluaisin niin kovin vauhtaa hoitajaa, mutta käsittääkseni näitä hoitaja Tayssissa ei ole kuin tuo yksi.Tän vuoden synttärit meni vähän pilalle kun sairastelin silloin, tuo oksennustauti nosti nimittäin samalla korkean kuumeen.
Uudet silmälait Nisseniltä. Oli ennätyshalvat, alle 200€
Muttei huonoa, ettei jotain hyvääkin. Samaan aikaan kun makasin pöntöllä puhumassa suureen keksitehtaaseen, mies osti meille asunnon! Muutamme kuun vaihteessa Vuorentaustaan, upeaan rivarin päätyyn. Minusta on ihanaa päästä pois täältä betonibunkkerikerrostalsta, joka lahoaa käsiin. Hella on kertaalleen vaihdettu, wc:n ovi narisee, wc:n valot korjattiin vähän aikaa sitten eikä vieläkään toimi, jääkaappi on vuotanut, kylppäri on tukossa, katolta kuului koko kesän kamalaa meteliä, naapurin kakarat kiljuu pihalla niin ettei voi tuulettaa, kissan kanssa ei voi ulkoilla kun koirat ja lapset pelästyttävät, naapuri on kertaaleen uhannut tappa minut, irtonainen koira oli kerran hyökätä kimppuuni ja asuntomme muovilattiat ovat umpipaskaiset. Todellakin odotan muuttoa! Maalausta, sisustusta, ensimmäinen yhteinen joulu...
 Paleface-Talonomistaja

Koska olen tässä tehnyt viime vikon pitkiä päiviä, oli todella rauhoittavaa käydä vähän ulkona kävelyllä. Tampereella on ihana ruska jo. Ainostaan tältä asuinalueelta tulen kaipaaman tuota Tohlopinjärveä, mutta onneksi uusi koti ei ole kovin kaukana, joten sinne kyllä halutessaan pääsee kulkemaan. Jännityksellä myös odotan tietenkin uuden asuinalueen paikkoihin tutustumista.
Cittarin irttarihyllystä löytyi maissipalloja! Niiden kanssa sopi kuuma tee ja Koiramäen Talvi
Pimeät illat vietetään kauniiden kynttilöiden valossa.