Vaikka koululaiset ovat jo lomilla niin esittelen siltikin tämän viimeisen Alkupolun kouluaiheisen pelin. Tokalta luokalta läpäistiin itsemme kolmannelle luokalle ja paikkana toimii Vaarojen Vuori. Koulun jo suljettua ikkunasta tulee sisään Roope Robotti, joka kaipaa kiepästi pelaajan apua. Nelli niminen neropatti on varastanut tiedemies isänsä koneen ja muuttanut koko maailman historiaa. Roopen täytyy löytää johtolankoja, joiden avulla hän pääsee aikakoneeseen ja käydä menneisyydessä hakemassa roblotit pois, jotka ovat muuttaneet maailman historiaa. Tämä on siis kehyskertmus tälle pelikokoelmalle.
Nelli ei ole erikoisen häävi koulussa, joten hän on vilkkaalla mielikuvituksellaan vastannut opettajien kysymyksiin ihan miten sattuu ja siksi lähettänyt robotit muuttamaan historiaa. Tässä tietopankissa valitaan mikä tehtävä kulloinkin otetaan vastaan. Loppujen lopuksi sillä ei ole mitään väliä, sillä kaikki robotit pelastaakseen täytyy tehdä samoja tehtäviä, joista saa tarvittavia johtolankoja.
Itse pelissä Roope on oikea kätesi ja tapahtumapaikka on tosiaankin kolmikerroksinen Vaarojen Vuori. Joka kerroksessa on omat pelinsä ja ei ole väliä missä järjestyksessä näitä pelaa. Tässä kuvassa ollaan pohjakerroksessa.
Keittiä on tuon suuren oven alla. Siellä on ahne robotti, joka ododttaa päivällistä. Ovi on lukossa, mutta allekkaisilla matikkayhtälöillä ovi saadaana auki. Itse ruokaa laitetaan muttereista ja mansikoista desin kipoissa ja molekyylimitoissa.
Toiselta puolelta ala-kerran aulaa mennään musiikkisaliin. Senkin ovi on lukossa, mutta avaamiseen tarvitaan kirjainten päättelykykyä. Ovi antaa kyllä vinkkejä, jos ei itse meinaa tajuta. Musiikkihuoneen sisällä täytyy laittaa laulun osat oikeaan järjestykseen ja kappaleita voi kuunnella eri instrumenteilla soitettuna.
Nämä reunimmaiset sanat antavat vihjeen itse oven salasanaan.
Alakerrasta löytyy vielä ateljee, jossa oion Nellin isän virtuaalikuvakokoelma ja ateljee. Virtuaalikuvakokoelmasta löytyy mm. Mona Lisa ja aina Nellin vihjeen perusteella täytyy etsiä jokin tietty taulu. Ettei tehtävä ole liian helppo hän laittaa haasteeksi vielä hauskan palapelin.
Ateljeessa on myös perinteinen ja tylsä piirrustusnurkkaus, jota kukaan ei varmastikkaan käytä piirtämiseen. Nelli antaa tarinanpoikasen, jonka perusteella kuva pitää tehdä. taustaksi löytyy niin metsää kuin olohuonetta ja aiheisiin sopivat, osittain liikkuvat tarrat on ihan hauskoja.
Ateljeen vieressä, portaiden alla on ovi, joka vie sähkögeneraattorin luo. Pelissäsiis itse luodaan sähköä matikkalaskujen avulla ja jos sähkö virta on ihan lopussa nin mikään muu pelin osista ei aukea, ennen kuin virtaa on tehty lisää.
Portaita pitkin päästäänkin seuraavaan kerrokseen, jossa on kaksi pelin pisintä, tylsintä ja jopa vaikeinta peliä.
Verhojen takaa löytyy Nellin isän biosphääri ja toisen oven takaa kutistuskone. Suunnataan ensin biosphääriin.
Täältä siis otetaan ensin tuomonen pieni kapseli ja painetaan tietokonetta, jonka kautta pelataan.
Tätä pikkukapselia ajetaan tälläsessa labyrintissa ja aina ovella tulee vastaan Nelli, joka kysyy jonkun biologiaan kuuluvan kysymyksen. Ongelma on siinä, ettei Nellin ääntä meinaa millään kuulla jumalattoman kovan taustamusiikin vuoksi. Oikeat vastaukset tulee aina tuonne harmaalle palkille viereen ja ne ovat vihjeenä siihen, mistä johtolanka löytyy.
Johtolanka voi olla piilossa aavikolla, sademetsässä, vuoristossa, savannilla tai merellä. Jos vihjeistä tätä ei osaa millään päätellä voi painaa välilyöntiä ja tietokone antaa vähän apuja.
Kutistuskonehuone on sitten epeli paikka. Nelli antaa pienen vihjeen mihin elukkaan on johtolangan piilottanut ja sen perusteella täytyy tutkia olioita mikä on sellainen, jota Nelli kuvaili. Kun olion on valinnut Roope kutistetaan ja hän pääsee olion sisään.
Nämä ovat kai olevinaan jotain molekyylejä ja ideana on heitellä Roopea tuolla pallojen seassa hajottamassa niitä ja saada aina maassa kiinni. Kun kaikki pallot on rikottu (siinä voi mennä oma aikansa) viimeisessä pallossa on johtolanka piilossa.
Kolmannessa kerroksessa on kanssa kaksi peliä, sekä ovi keksintöpyörän ja aikakoneen luo. Labyrinttihuoneessa täytyy ohjata pikku robotti laatikon luo laittamalla sen askelmat länteen, itään, pohjoseen ja etelään oikein. Välissä voi ola hyppelyä tai tukin tai sillan ylityksiä. Vastaan tulevia robotteja pitää kanssa väistellä.
Itselleni ehkä mielenkiintoisin peli, eli tähtitiedepeli on vielä jäljellä. Nelli sinkaa vihjeen avaruuteen, joka ensin pitää ampua alas.
Kun vihje on kokonaisuudessaan ammuttu, se täytyy purkaa. Muutama äidinkielellinen moka siellä on, jotka pitää selvittää, mutta vihjeen perusteella selviää mihin tähtikuvioon Nelli on ampunut johtolangan.Tähtikartalta kun vielä löytää oikean tähtikuvion niin avot, johtolanka on sinun.
Kaikki neljä johtolankaa kerättyä pääsee aikakoneen luokse. Ennen sen käyttöä pelataan keksintöpyörää.
Keksintöpyörä on tietovisailu kolmen vaihtoehdon kera. Väärästä vastauksesta ei tosin rangaista. Randomien johtolankaesineiden avulla kerrotaan mikä on ollut robotin historian muutoksen kohteena, kuka sen on aikoinaan keksinyt, missä ja milloin. Näitten jälkeen saadaan avain itse aikakoneen kyytiin.
Itse pelin kliimaksi aikakone ei ole kuitenkaan mikään peli, vaan yhtä nappulaa painamalla koko historia muutetaan takasi entiselleem. Sikäli hölmöä. Pelin robotit pelastetaan ja ne menee turvaan robottilaan.
Kun robottila on täynä, el ikaikki robot on pelastettu peli on ohi. Ei mitään hienoa loppufinaalia tai vastaavaa, vaan suoraan ohi. Jotenkin pitkän plein jälkeen Kolmannen Luokan voitto on aika pettymys, kun ei mitän kunnon palkintoa tule voittajalle. Eka Luokassa tarrojen keräily on ainoa tavoite, Toka Luokassa kakkien kirjekavereiden auttaminen ja tässä robottien pelastaminen. Kolmas Luokka onkin näistä koulupeleistä heikoin, sillä muutamissa peleissä menee oikeasti hermot, kuten biosphäärissä jumalattoman äänentoiston takia ja kutistuskonehuoneessa ajan vuoksi. Omat suosikkini on keittiön matikkapeli, virtuaalikuvakokoelman palapeli, sekä tähtikuviot. Hauskat musiikkikappaleet ovat kolmannen luokan aikana jo ohi ja historiaan keskitytään ihan liikaakin. Keksintöpyörästä voi oppia paljonkin, jos kuuntelee sitä kuinka joku keksi jonkin jonain vuonna.
Aiinä olivat kaikki Alkupolun omistamat koulupelit. Oppimispeleistä Sim Kaupunki ja varsinkin Sim Puisto ovat opettavaisia, sekä osittain myös äärimmäisen hauska Suomi Seikkailu, jota itselläni ei enään harmikseni ole.
