Vihreän talon Minttu järjesti kivasti herkkuvaihdon ja tälläisen paketin minä sain eilen Hennalta Unelmia onnesta -blogista.
Pikkuisia herkkuja löytyi vaikka kuinka paljon ja sain todellakin suun makiaksi. Suurimman osan söin eilen jo avomiehen kanssa kotimaista Rukajärven tietä katsoessani, mutta muutama herkku ja suklaa jäi tälle päivälle. Tämä suklaa olikin minulleihan uutta. Tummasta suklaasta kyllä pidän, onhan se terveellisempää kuin maitosuklaa, vaikkei yhtään makeeta. Pidin tässä suklaasta erityisesti siitä että se on maustettu merisuolalla, merisuola nimittäin maistuu siitä ihanasti läpi ja antaa suklaalle hyvää syvyyttä.
Muumikortti ja tarrat ovat todella ihania. Tarrat jopa ovat suosikki kuvakirjoistani Kuinkas Sitten kävikään ja Kuka lohduttaisi Nyytiä? kirjoista.
Kiitoksia paljon Mintulle Herkkuvaohdon järjestämisestä ja Hennalle aivan ihanasta paketista :)
torstai 16. heinäkuuta 2015
tiistai 14. heinäkuuta 2015
Mummila
Jokainen varmaan muistaa kuinka lapsena tuli käytyä mummolassa isovanhempia moikkaamassa. Eikö ollutkin ihanaa kun mummo ja pappa halasi ovella, antoi mahdollisesti jonkun kettukarkin siinä ja päästi tuvan sisälle maistamaan mustikkapiirakkaa. Pappa istuu kiikkutuolissa ja polttaa piippua, lukee mahdollisesti maaseudun tulevaisuutta ja mummo kysyy että noh, kuinkas paljon täytät tänä vuonna?
Tämä on monen idyllinen kuvamuisto lapsuudesta. Omani ei mennyt ihan noin, vaikka yhtymäkohtia varmasti kaikkien perusmummoloiden kanssa muistoistani löytyy. Neljästä isovanhemmastani kolme on vielä elossa, sitä yhtä kuollutta en koskaan ehtinyt tapaamaan, tämä menehtyi jo paljon ennen syntymääni.
Äitin puolelta mummo ja ukki asuivat Koilismaalla, kerrostalon alakerrassa. Sieltä muistikuviat ovat tälläisiä:.Ukin komeus (ja ukki nimenomaan pysyi ukkina, pappa tai vaari tai isoisä oli jopa loukkaavia sanoja) ja tämän keinutuoli. Ukin suosikki Rovaniemen markkinoilla elokuva ja Mummon tapittamana Kauniit ja Rohkeat - tvsarja. Kettukarkit ja makeutusaine. Talon pihalla ukin tekemät keinu ja liukumäki. Serkkujen kanssa yöpymiset. Mulan ja Toy Story R-kioskilta vuokrattuna.
Ukki ja mummo asuvat nykyään hoitokodissa. Heistä pidetään hyvää huolta. Näen ukkia ihan liian harvoin. Hän ei pysty enää kunnolla puhumaan, mutta aina kun puhun hänen kanssaan ja vaikka ukki ei pysty vastaamaan niin näen hänen silmissänsä vastauksen. Ukki on paljon läheisempi kuin mummo. Kaipaan tätä mielikuvissani säilynyttä kortinpelaajaa paljon.
Isän puolelta minulla on mummi. Mummi taas loukkaantuu jos häntä sanotaan isoäidiksi, muoriksi, mommoksi, mummuksi tai emännäksi, hän on aina mummi. Mummin koti oli pitkään pohjoispohjanmaan pienessä kunnassa.Viime vuonna Mummi muutti Toijalaan hoitokotiin. Sikäli ihan hyvä, pääsen tapaamaan häntä useammin.
Seinät punaista tiiltä. Pihalla koivuja ja äärettömän paljon hyttysiä. Takapihalla ainoa omenapuu, joka on ainut mihin olen ikinä uskaltanut kiivetä. Tätini vanha, jo vähän rispaantunut, mutta hellyyttävä nukke. Isän vanaht legot. Isoisän Aku Ankat 70-luvulta, suosikki tarinani niistä on kultainen perhonen. Isän ja äidin rakkauskirjeet. Muovinen joulukuusi ja vanhat joulukoristeet. Mustavalkotelevisio, kuinka sen antennia väänettiin jos halusi torstai iltana katsoa Arttua.
Tuo laji mikä on 15 min kohdalla, sitä tuli lapsena leikittyä
Keinutuoli, josta katsoin kesäuusintoina Soitinmenoja ja Salkkareita. Ammupala valkoisella tupapenkillä. Aamulla ennen kotiinlähtöä Muumilaakson Tarininoista jakso Rannalta löytynyt Hylky. Murueskimot. Barbileikit pöydän alla. Speden Spelejä leikkiminen, sitä missä kieputeltiin punaisen nauhan läpi. Myrkynvihreä saunatakki. Kanankoivet. Sininen maali isän huoneen seinässä. Rispaantunut satukirja rumilla kuvituksilla, mutta Topeliuksen kirjoittama Sampo Lappalainen ei voi näyttää silmissäni enää ikinä miltään muulta.
Runo Mummilasta:
Siikajoen koskessa oltiin yllätyshulluja
tasapainoiltiin keinuvilla kivillä
Illalla iso vihreä saunatakki
ympäröi Spenden Spelit keinutuoliin
legoauto ajaa rallia pöydällä
barbit telttailee tyynyliinassa
Nukenvaunut keinuivat
Humiseva pakastin jalkapäädyssä
Jännitti saanko syödä kolme murueskimoa?
Monien muisto mummulasta: Kettukarkit |
Tämä on monen idyllinen kuvamuisto lapsuudesta. Omani ei mennyt ihan noin, vaikka yhtymäkohtia varmasti kaikkien perusmummoloiden kanssa muistoistani löytyy. Neljästä isovanhemmastani kolme on vielä elossa, sitä yhtä kuollutta en koskaan ehtinyt tapaamaan, tämä menehtyi jo paljon ennen syntymääni.
Mummilassa syötiin AINA murueskimoita |
Ukki ja mummo asuvat nykyään hoitokodissa. Heistä pidetään hyvää huolta. Näen ukkia ihan liian harvoin. Hän ei pysty enää kunnolla puhumaan, mutta aina kun puhun hänen kanssaan ja vaikka ukki ei pysty vastaamaan niin näen hänen silmissänsä vastauksen. Ukki on paljon läheisempi kuin mummo. Kaipaan tätä mielikuvissani säilynyttä kortinpelaajaa paljon.
Siikajoki |
Seinät punaista tiiltä. Pihalla koivuja ja äärettömän paljon hyttysiä. Takapihalla ainoa omenapuu, joka on ainut mihin olen ikinä uskaltanut kiivetä. Tätini vanha, jo vähän rispaantunut, mutta hellyyttävä nukke. Isän vanaht legot. Isoisän Aku Ankat 70-luvulta, suosikki tarinani niistä on kultainen perhonen. Isän ja äidin rakkauskirjeet. Muovinen joulukuusi ja vanhat joulukoristeet. Mustavalkotelevisio, kuinka sen antennia väänettiin jos halusi torstai iltana katsoa Arttua.
Keinutuoli, josta katsoin kesäuusintoina Soitinmenoja ja Salkkareita. Ammupala valkoisella tupapenkillä. Aamulla ennen kotiinlähtöä Muumilaakson Tarininoista jakso Rannalta löytynyt Hylky. Murueskimot. Barbileikit pöydän alla. Speden Spelejä leikkiminen, sitä missä kieputeltiin punaisen nauhan läpi. Myrkynvihreä saunatakki. Kanankoivet. Sininen maali isän huoneen seinässä. Rispaantunut satukirja rumilla kuvituksilla, mutta Topeliuksen kirjoittama Sampo Lappalainen ei voi näyttää silmissäni enää ikinä miltään muulta.
Runo Mummilasta:
Siikajoen koskessa oltiin yllätyshulluja
tasapainoiltiin keinuvilla kivillä
Illalla iso vihreä saunatakki
ympäröi Spenden Spelit keinutuoliin
legoauto ajaa rallia pöydällä
barbit telttailee tyynyliinassa
Nukenvaunut keinuivat
Humiseva pakastin jalkapäädyssä
Jännitti saanko syödä kolme murueskimoa?
Tähän saunatakkiin tiivistyy minun Mummilani |
perjantai 10. heinäkuuta 2015
Elokuvalippuja
Videonauhan ajan lisäksi pidän yllä elokuva-arvostelu/mietintä/pohdinta/fanitus blogia sivulla
http://elokuvalippuja.blogspot.fi/
Käykää myös katsomassa kuinka minun ja avomieheni seikkailu Kindom Hearts pelissä luonnistuu. Uusin jakso on tänään tehty ja pian tulossa, sitä ennen voi nauttia Agrabahin öistä..
http://elokuvalippuja.blogspot.fi/
Käykää myös katsomassa kuinka minun ja avomieheni seikkailu Kindom Hearts pelissä luonnistuu. Uusin jakso on tänään tehty ja pian tulossa, sitä ennen voi nauttia Agrabahin öistä..
keskiviikko 8. heinäkuuta 2015
Miksi ulkona sataa?
Jo aikoinaan Rölli kysyi c-kasettisoittimessani että miksi ulkona sataa.
Sade on tosi kaunista, se raikastaa ja virkistää ja vaikka pisarat kastelevat topien alta paljastuvia käsivarsiani, niin se ei haittaa. Röllin sadelaulu varmaan osaa tiivistääkkin kaikille sateen kauneuden.
Tässä pieni saderuno, jonka kirjoitin joskus:
Tule, tule sade tänne
tule päälle maan
Me paukutamme rumpujamme
pojemme jalkojamme
Sade sade
laskeudu maahan
Soita ukkonen rumpujasi
kapuloina käytä salamoita
Soita vettä, soita, soita
Tule, tule sade tänne
liity meidän tanssiimme
Läiskytä pisaroita
kimaltelevia kyyneleitä
Kasta meidät vedellä
puhdista hileellä
leiju sileellä
vedellä heleällä
Sada sade päällemme
tule meidän luoksemme
Koen jo pikkuhiljaa syksyn tulevan, vaikka vasta heinakuun alussa mennään. Ehkä syysfiilikseni laantuu, jos helteet tulisivat takaisin. Olen kuitenkin viettänyt päivän pitkälti sisätiloissa pelatessa. Lapsena sadepäivät oli aina palapeli ja piiretty hetkiä joten eiköhän muutama kuva sellaisesta sovi tähän.
Harry Potter palapeli, josta kaksi palaa puuttuu, yääh |
Videokokoelmaa olohuoneen lattialla |
perjantai 3. heinäkuuta 2015
Halcyon
Tämmönen kiva kirppislöytö |
Uimarannalla uskalsin pulahtaa vaikka tuuli oli kova ja allot yllättävän korkeat. Järvivesi on kuitenkin ihanan virkistävää, vaikka tätä paahtavaa kuumuutta ei ole kestänyt kuin vasta pari päivää.
Ylipäätänsä vesi on elementtinä niin rauhoittava, että sitä voisi istua ja ihailla ja ihmetellä tuntikausia ilman että aika kuluu minnekkään. Lapsena uimarantapäivät kesällä olivat todella herkkua, kun niitä oli niin harvoin. Ei siellä kotimme lähellä oikein mitään hyviä uimapaikkoja ollut, joten kait näin vanhempana haluan polskutella luonnonvedessä aina senkin edestä.
Kesälukemisena on viime vuonna hetken mielijohteesta ostettu Tove Janssonin Kesäkirja. Monet voisi kuvitella tämän jatkavan Muumien linjaa lepposista lapsuuden seikkailuista ja osittainhan tässä on samoja teemojakin. Päähenkilönä on pikkutyttö Sophie ja tämän isoäiti. He elävät suomenlahden saaristossa ja kirja onkin pääosin upeaa kuvausta heidän elämästään ja omalaatuisista seikkailuistaan siellä. Ei yhtä niin fantasiaa, kuin vaikka Taikurin hattu, eikä yhtä surullista kuin Muumipappa ja Meri, mutta huomaa kyllä, että muumikirjojen samantyylistä henekä tässäkin on. Tove jos kuka osaa kirjoittaa kaunista luonto- ja meri kuvausta.
Päivän tunnelmallinen rauhoittumiskappale.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)