Vuoden vaihde on tulossa. Viime vuonna odotin sitä kovasti, sillä vuosi 2015 jäi mieleeni yksistä huonoimmista. 2016 oli paljon parempi kuin 2015. Sillon nimitääin tapahtui paljon hyvää:
- aloitin uudessa työpaikassa
- olen tutustunut monin uusiin ihaniin ihmisiin
- pystyin viettämään kesää, jolloin ei satanut kokoaikaa
- olen pystynyt elämään hetkessä
- olen saanut opiskella alaa mitä rakastan
- valmisuin ensimmäiseen viralliseen ammattiini
- olen avomieheni kanssa muuttanut uuteen isompaan asuntoon
- olen innostunut kirjoittamaan leffa-arvosteluja jälleen
- tein elokuvissa käynnin ennätykseni: 200 elokuvalippu on nyt plakkarissa
Tässä kaikki 200 elokuvalippuani, aina vuodesta 2002 vuoteen 2016
Huonoja juttuja ei paljoa vuoteen 2016 sisältänyt. Ainoana menetyksenä on rakkaan ukkini poismeno, mutta senkin olen jo ehtinyt hyväksyä. Ukki on nyt varmasti paremmassa paikassa, eikä tunne enään kipua.
Valmistuin ammattiin kesällä ja koko kesän sain kivasti tehtyä töitä ja lomailla. Sitten TKL-uusine muutoksineen pilasi kaiken, niin että töitä oli mahdotonta tehdä, kun ei yöllä päässyt Tampereen keskustaan kulkemaan. 5 kipakkaa viestä sain syksyn mittaan laittaa sinne, niin että nyt työnteko taas onnistuu. Mutta ei pahaa, ettei jotain hyvääkin. Ilman tätä paskaa muutosta en olisi hakenut vuoden kestävään koulutukseen (josta saan maksaa opntolainana takasin vielä monia vuosia, mutta väliäkö sillä) jossa saan taas tehdä sitä mitä rakastan.
Jouluesityksessä olin vähän creepynä
Kultturielämää olen viettänyt säntillisesti: Neljää Ruusua tuli keväällä nähtyä, Popedaa ja Yötä kesällä ja nuota elokuvia katseltua. Harmiksen suosikki The 69 Eyes oli paikallisella Klubilla keikalla juuri työiltanani. Harmitti kyllä suuresti. Suuren suosikkini Suomen Huutokauppakeisarin Aki Palsanmäen sain tavata paikallisessa Huutokaupassa, se oli hienoa. Popedan laulajan Pate Mustajärven tapasin Suomalaisessa Kirjakaupassa, kun ostin Patekirjan äitille joululahjaksi. Kyllä äiti oli innoisaan kun sai kirjan oikein Paten nimmarilla.
Huutis Aki
Pate Mustajärvi Tampereen Suomalaisessa kirjakaupassa
Joulun vietin pohjolassa, joka yllätti minut ihanasti valkoisella joulullaan. Olisin ollut niin pettynyt jos lunta ei olisisatanut, mutta sitä olikin reippaasti aattona yli metrin. Se loi minulle kauniin joulutunnelman, jota tarvitsin. Itse juhla oli rauhallinen, joka sisälsi (yllättävän) vähän suklaata ja paljon piirrettyjä. Rentoutuakkin pystyin.
Ulkoilla tarkeni siellä pohjoisessa, olin niin innoissani kun potkuri luisti ja oli niin valkeaa.
Uuden vuoden juhlintaan suuntaan taas tänä iltana anoppilaan, jossa syödään, juodaan, saunotaan ja naatitaan. Huomenna ammuskellaan sitten muutama raketti ja toivotaan, että vuosi 2017 tulisi olemaan parempi kuin edeltäjänsä.
Jaska Jokunen on minulle aina ollut tärkeä hahmo ja nämä Tenavat animaatiot yksiä rakkaimmista. Olin lapsena paljon hoitotädilläni, jossa aina katsottiin Tenavat videoita. Tykkäsin niistä niin paljon, että aina toivoin itselleni sellaista omakseni. Sitten kun 6-vuotiaana sain oman Tenavat videon, niin voi sitä onnea. Kasetti oli tietysti Jaska Jokusen Joulu, joka on edelleenkin tallessa.Videokasetti sisältää kolme Tenavat elokuvaa: Jaska Jokusen Joulu, Sinua ei ole valittu Jaska Jokunen ja Jaska Jokusen ensisuudelma.
Jaska Jokusen Joulu
Ressu, Tellu, Salli, Amadeus, Rapa-Ripa, Lippe, Kutri, Kielo, Sami ja muut ovat luistelemassa jällä ja taustalla soi aivan ihana laulu Chritmastime is hiere. Jaska on ystävänsä Epun kanssa myös kävelemässä luistelukentälle, kun Jaksa avautuu Epulle ongelmastaan: hän ei pysty olemaan onnellinen joulusta, vaan päinvastoin on masentunut vaikkei ymmärrä miksi. Luistellessa yhdessä Ressu nauttii sydämensä kyllyydestä ja vetää kaikki luisteluletkaan ja tietty kohti lumipenkkaa. Jaska ei ymmärrä, miksi ei voi nauttia joulusta. Niinpä hän suuntaa Tellun psykiatriselle vastaanotolle, jossa Tellu koittaa saada Jaskan ongelmaa selville. Tellu kokee kanssa joulun vaikeaksi, vaikka joka vuosi saadaan uudet lelut ja vaatteet ja polkupyörät. Hän kun tahtoisi itselleen vain todellisuuden. Jaska taas kohtaa nimenomaan joulun kaupallisuuden ongelmana, kun Ressu osallistuu koristelukilpailuun ja pikkusisko Sallikin toivoo joulupukilta rahaa.
Luistelemassa
Tellun toimesta Jaska päätyy ohjaamaan heidän joulunäytelmänsä. Ohjaus ei kuitenkaan mene suunnitelmien mukaan, kun Amadeuksen musiikki saa tanssijalan vipattamaan ja rooleihin ei olla tyytyväisiä. Lopulta Tellu patistaa Jaskan ja Epun joulukuusiostoksille. Kuusikaupoilla myydään pinkkejä peltisiä joulukuusia, eikä sellainen sovi Jaskan joulun tunnelmaan. Kaiken keskeltä Jaska löytää elävän risukuusen, jonka ottaa mukaansa Epun varoituksista huolimatta. Kun muut tenavat pääsevät näkemään kuusen, he nauravat Jaskalle makasti. Niin Jaska taas masentuu. Voisiko joku kertoa miulle mitä joulu on? Eppu kertoo niin Jaskalle, kuin muillekkin kaupalliseen jouluun kyllästyneille, joulun sanoman joka alkaa klassisilla sanoilla: "Ja sinä päivinä oli paimenia kedolla..." Jaska lähtee oman pienen kuusensa kanssa kotiin ja miettii Epun lausumia sanoja. Niistä hän löytää joulun rauhan. Ressun upeilla joulukoristeillä hän koittaa koristella oman kuusensa, mutta sehän nuupahtaa heti painavasta koristeesta. Näin Jaskan mieliala taas maantuu. Muut ystävät tulee käymään ja heidän rakkauden ja yhteisen koristelun tuloksena kuusi saadaan kukkimaan ja Jaskallekkin hyvä joulumieli.
Jaska Jokusen joulu on ensimmäinen Tenavat lyhytanimaatioelokuva vuodelta 1965. Tämän pohjalta on myös tehty sarjakuvakirja Tenvien sarjissarjaan. Kappale Chritmastime is hiere on Tenavien fanipiirissä päässyt ihan klassikkolaulun asemaan ja jopa uudessa 2015 vuoden Tenavat elokuvassa se soi hetken aikaa. Itse rakastan kovasti tätä kappaletta ja se kuuluu suosikkijoululaulujeni joukkoon. Tästä lyhytelokuvasta opin lapsena jouluevankeliumin ulkoa täysin Epun sanomin sanoin. Animaatiotyyli on hyvin viehättävää ja tunnelmallista.
Hyvää joulua Jaska Jokunen
Sinua ei ole valittu Jaska Jokunen On syksy ja koulussa etsitään oppilaskunnan puheenjohtajaa vaaliäänestyksellä. Ehdokkaiksi heti alkuun tivataan Jaskaa, mutta Tellun tekemän lyhyen gallupin mukaan Jaksan on turha astua ehdokkaaksi, kun hän ei kuitenkaan voittaisi. Sen sijaan Epulla on hyvät mahdollisuudet ja näin hänestä tehdään voittaja ainesta Tellun vaalikamppanjan avulla. Eppu lupaa oppilalille poistavansa kokeet ja siirtävänsä kaappien lukot alemmatksi, jos hän pääsee puheenjohtajaksi. Muut kilpailijat karsiutuu Epun loistavan vaalikamppanjan ansiosta, paitsi yksi kilpailija, Reijo. Vaikka Eppu vähän möhliikin ja menettää äänestäjiään puhumalla Suuresta Kurpitsasta, niin vaalipäiävnä kun pisteet on tasan ja luetaan Reijon äänestämän henkilön nimi, niin voittajaksi julistetaan Eppu. Kaikki on aivan innoissaan, että nyt saadaan koulua muutettua paremmanksi, mutta eihän se näin mene. Rehtori sanoo Epulle suorat sanat, eikä koulu muutu mihinkään vaikka Eppu onkin nyt puheenjohtajana.
Tämä lyhäri on ihan mukava koulu- ja syksyteemainen, mutta loppujen lopuksi vähän tylsähkö ja liian Amerikkalainen.
Oppilaskunnan puheenjohtajanvaalien ääntenlasku
Jaska Jokusen ensisuudelma
On kovat amerikkalaisen jalkapallon kisat. Jaska kilpailee joukkueessa ystäviensä kanssa, jossa Piparminttu-Pipsa on kipsakkana kapteenina. Peli muuten menettelee, mutta koska Jaskalla nyt sattuu aina olemaan epäonnea urheilussa, niin ottelussa hävitään yhdellä pisteellä. Mikä kaikista eniten Jaskaa harmittaa, niin hänen suurin ihastuksensa, pieni punatukkainen (tyttö joka on tässä suomenkilisessä versiossa on nimetty Heidiksi) on illan juhlien kuningatar ja katsomassa peliä. Jaskalla onkin suuri kunnia tanssia illan tanssijaisissa Heidin kanssa ja annettava hänelle suudelma. Ei ihme, että kaikessa jännityksessä peli sitten menee myttyyn. Itse juhliin Jaska valmistautuu perusteellisesti ja toaalisen jännittyneenä. Seuraavana päivänä hän ei ole uskoakkaan mitä kaikkea juhlissa teki. Tanssitti monia neitokaisia ja oli oikein parketin partaveitsi. Eppu lopulta kehuukin Jaskaa, että vaikka peli meni pyllylleen niin illan juhlat hän tosiaankin pelasti ja sai jopa ensisuudelman ihanalta tytöltään.
Videokasetissani on jotain häikkää, kun kesken ottelun kasetistani katoaa kokonaan kuva ja vain pelkkä ääni kuuluu. Vasta monia vuosia myöhemmin sain sellaisen kasetin itselleni, josta sain nähdä jopa tanssiaiset. Tämä on oikein hauska lyhäri ja on todella kiva vihdoinkin saada nähdä miltä Pieni Punatukkainen tyttö näyttää. Ärsyttikin aika paljon kun uuden 2015 Tenavat elokuvan myötä monet haukkui elokuvaa, koska siinä näytettiin Pieni Punatukkainen tyttö. Ei ole kyllä nämä haukkujat yhtään Tenavia seurannut, kun tässä Schulzin vuonna 1977 käsikirjoittamassa animaatiossa ja Punatukka saa nimen ja kasvot.
Pieni Punatukkainen tyttö Heidi ja Jaska tanssiaisissa
Jaska Jokusen Jouluisia Tarinoita
Toisenkin Jouluaiheisen Tenavat kokoelman omistan, nimittäin dvd:n täynnä Jaska Jokusen jouluisia tarinoita. Tämä tarinakokoelma sisältää pieniä jouluisia kohtauksia, jotka on alunperin Tenavat sarjakuvien stripeistä. Katsoin dvd:n englanniksi ja äänet kuulosti hyvin ihanilta. En tiedä onko musiikki jotain vanhaa Tenavien hovisäveltäjän Vince Guaraldin tekelettä, vai kuulostaako musiikki vain siltä.
Tellu on luistelemassa ja etsii itselleen luisteluparia. Ihana Amadeus pysyy jääkiekossaan ja kun Tellu suuttuu flirttailevalla Ressulle, Tellu saa märän koiransuukon.
Tellun ja Epun pikkuveli Toisto näkee Ressun joulupukkina, eikä usko Ressun olevan oikea pukki.
Eppu kirjoittaa kirjettä joulupukille ja tyypilliseen Tenavat tapaan puhuu kirjettänsä ääneen.
Eppu tapaa koulussa mukavan tytön, jolla on tapana vaihtaa nimeänsä joka päivä. Eppu koittaa lähettää hänelle joulukorttia, mutta se ei löydä perille, kun tyttö ei suostu pitämään samaa nimeä edes yhtä päivää.
Salli suunnittelee antavansa joululahjaksi perheellensä paperilennokkeja ja kirjoittaa kirjeen joulumuorille. Eppu siteeraa ja opettaa raamattua Sallille. Salli tekee uskonnollisia joulukortteja, joissa paimennetaan lampaita ja julistaa, ettei ainakaan ole pakana.
Salli löytää joulukuusen ja naapurinpoika sanoo, että saat kuusen jos se kaatuu. Kuusi kaatuu suoraan Sallin jalkoihin ja hän vie sen kotiin. Poika tulee vaatimaan kuustaan takaisin, mutta Salli ei anna sitä. Aattona omatunto kolkutta ja hän vie jo kuusta takaisin pojalle. Ei naapurinpoikakaan sitä enää kaipaa ja niin Salli saa pitää hienon kuusensa.
Tellu tuntee sisällään joulurauhaa, mutta eihän kukaan usko sitä äkkipikaisesta Tellusta. Hän näyttääkin jälleen väkivaltaiset piirteensä ja muskauttaa Eppua oikein olan takaa, kun Eppu ei suostu kirjoittamaan Tellun sanelemaa kirjettä joulupukille.
Jaska koittaa tehdä joulukorttia Pienelle Punatukkaiselle tytölle ja Eppu auttaa askartelussa. Jaska ja Salli jättävät keksejä jouluyöksi kuusen alle, että saisivat vilaukselta nähdä joulupukin. Pukki on tietty naamioitunut Ressu. Joulupäivän aamuna Jaska herää Sallin huutoon, että nyt ei saatu lahjoja ja aprilliä päälle. Kyllähän Tenavat paketteja sai, kuten Ressu Tellun tekemän paidan ja Jaska Jokunen pyörän, jota lintu Kaustinen lainailee.
Jaska Jokusen Joulusisia Tarinoita
Tässä kokoelmassa kun on strippejä, niin se tuo muutamia kivoja lisähahmoja. Tellun ja Epun pikkuveljeä Toistoa en esim. ole Tenavat animaatioissa tavannut, kuten en myöskään Epun koulukaverityttöä, joka vaihtaa nimeään päivittäin. Koulumaailmaan sijoittuva strippi oli kivaa vaihtelua tässä kokoelmassa. Aikuisten äänet tuttuun tapaan kuuluu vain pelkkänä paapatuksena, eihän niitä sarjakuvissakaan koskaan näytetä. Epun uskonnollisuus tulee tässä kokoelmassa iáika vahvasti ilmi, eikä ihme, kun siitä on paljon strippejä tehty. Vähän hämmensi tämä, että osissa kohtauksissa kun oltiin ulkona on lunta ja osissa taas ei.
Näihin ihaniin Tenavisiin tunnelmiin haluan toivottaa Hyvää Joulua ja riehakasta uutta vuotta. Viimenen kuva nyt kyllä poikkeaa Tenavat aiheesta Disneymaailman puolelle, mutta en voinut vastustaa kun siskoni toi meille ulkomailta näin upean Disneykuvaelman.
Kun minä olin pieni, niin ei ollut olemassa tallentavia digiboxeja, ei ollut vielä digareita ollenkaan. Ensimmäinen dvd-soitikin saapui meille vasta ollessani jotain 12-vuotias. Pienistä paksuista televisiosista aikoinaan ohjelmia katsottin ja jos ei oltu paikalla niin laitettiin vhs-soittimet tallentamaan ajastimella. Sitten sai aina toivoa tomikohan ajastin kunnolla, monesti jos sen kello meni sekaisin (vaikka kellojensiirron yhteydessä), niin sitten videot nauhotti ihan omia ohjelmiaan. Milloin myös televisio tai videosoitin tai itse kasetti hajosi tai sammuili tallennuksen yhteydessä.
Ultra Hair Barbien mainos
Sami Sanko pelin/lelun mainos
Opin itse nauhoittamaan tosi aikaisin ohjelmia tvstä, varmaan hetki kun ylipäätänsä opin videosoittimen nappuloita painelemaan. Tämän vanha itsenauhoitettu kasetti jota nyt esittelen on kuitenkin varmasti vanhempieni nauhoittamana. Kasetin kaikki ohjelemat on nauhoitettu selvästi neljänä eri päivänä. Toisen päivän Harlekiinijaksossa Essi Wuorela sanoo: "Suomi täyttää ylihuomenna 76 vuotta". Tästä voimme päätellä, että toinen jakso on nauhoitettu 4.12.1993. ja ensimmäisen päivän ohjelmat todennäköisesti muutamaa viikkoa aikaisemmin. Kolmas ohjelma on selvästi minun itseni nauhoittama/ajastama 2000-luvun alkupuolelta, sillä kuin vahingossa videolle ei olekkaan tallentunut Tohelon ja Torvelon joulukalenteria vaan englanninkielinen jakso Teletapeista. (Muoks, ohjelma on sittenkin tullut vuonna 1998, tämän sain selville Ylen joulukalenterien listauksesta täältä) Viimeinen Pinokkiojakso taas on selvästi alusta jäänyt Teletappien alle ja tullut varmasti juuri joulun aikaan, muutamaa viikkoa edellisten Pinokkioiden jälkeen. Yllätyksekseni kasetti on vieläkin aika loistavassa kunnossa, kun ei ole räpsyjä ja kuvanlaatu on yllättävän terävä noin vanhaksi ja katsotuksi videoksi. Äänenlaatu ei ole myöskään kärsinyt.
Ylen aamuohjelmistoavuodelta 1998
Kerron postauksen lopussa miksi tämä kasett on itselleni olllut niin tärkeä, että vielä näin parinkymmenenkin vuoden jälkeenkin innostun palaamaan kyseisen videokasetin pariin.
Mainokset
Kasetin ohjelmat on nauhoitettu aikonaan Mtv3 ja tv1 kanavilta, eihän silloin meillä montaa kanavaa näkynytkään. Mtv3 kanavalta tuli tuolloin aivan ihania mainoksia joista videolle on tallentunut: Sindy prinsessa nukke, Tapsan lelutapuli (laiva, lautta ja miekkakin alle 300mk. Huomaa että asuimme tuolloin Oulun seudulla, siellähän se Tapsan Lelutapuli sijaitsi), Harlekiini-klubi ohjelma, Weetabix aamiaismurot, Sami Sanko lelu (liikkuva ihmesanko, johon kerättiin palloja), Bestis 2 kasetti ja cd-levy, Nami nami välipalavanukkaat, Lego sysiem kaupunki (näitä mainoksia oli paljon, lyhempinä ja pidempinä versioina) Joulupikin kirje (voit tilata sen postista), Loopy kollegs honey murot, Pinokkio ohjelma, Kinder suklaamunat krokotiililelujen kanssa, Puppy Suprise synnyttävä koira, Lego sysiem linna, Sindy nukke ja Gogo koira, Lego sysiem merirosvolaiva, Tiny Toons ohjelma, James Bond Junior ohjelma, Tropic nektari mehu, Samck kellogs murot, Fun Factory Paly Dohl muovailuvaha, Sally Secret Mattel nukke (jola on leimasin ja tarroja), Kellogs rice krispies murot, Attac pack leluautot, Muumi kasetti ja cd ja Barbie ultra hair nukke. Päälle vielä ihana vanha Mtv3 pöllömainos ja logo. Vielä myös vilahti Mtv3 odotushetki eli kuvattuna vain jotain randomia talvimaisemaa ja teksti "kaikki yhdellä kanavalla". Kasetin loppupuolella vilahtaa myös jo Ylenkin edesmennyttä logoa. Voi minkä ihanan nostalgian jo pelkät nämä lelumainokset minut saa. Huomaa, että nämä on nauhoitettu ennen joulua kun monenlaisia leluja on tarjolla lapsille. Aamiaismurojen runsas mainonta tuohon aikaan aamusta vähän yllätti.
Puppy Surprise lelukoira
Harlekiini -klubi
Harlekiini klubia juontaa Super Essi eli Essi Wuorela (tunnetaan nykyään paremmin Rajaton lauluyhtyeestä). Essi leikittelee ohjelmassa ala-asteikäisiä lapsia. Tässä jaksossa juostaan piiriä säkkituolien ympärillä ja tiedustellaan lapsilta mikä eläin haluaisit olla, jos olisit eläin. Lopputekstimusana soi Frööbelin palikoiden luritus kuinka koirat uivat. Lopuksi esitetään vielä Frööpelin palikoiden laulu Letkujumppa, jonka tahdissa lapset tanssivat. Muistelenpas minäkin joskus laspena tykkäileeni Fröblelin palikoista kaikessa rasittavuudessaan.
Essi Wuorela juontaa Harlekiini -klubia
Toisessa Harlekiinijaksossa lapset huutelevat Essiä esille, joka on taustaseinän takana piilossa. Taustaseinä on koristeltu lasten tekemillä jouluisilla kuvilla. Eläinteema jatkuu luomilla eläinäänillä, joka joistain näyttää vähän vaivaannuttavalta. Uutena sitten on steppisleikki, jossa muutama lapsi pääsee yksitellen sellasen vempeleen ääreen, jossa hakataan pikkusella vasarallla ympäröiviä pahvihahmoja, sekä poljetaan lattialla vilkkuvia valoja. Tämmösiä vempeleitä olen varmaan nähnyt 90-luvulla joissain lastenpeliluolissa kauppakeskusissa tai huvipuistoisa. Sitten Essi kertoilee lapsille mitä on itsenäisyyspäivä ja tässä kohdassa paljastuu minulle kasetin nauhoitusvuoden olevan -93. Siihen päälle luikautetaan vielä kaunis joululaulu (josta kerron tekstin lopussa), jonka innostuttama lapset alkavat askartelemaan joulukortteja. Lopputekstit sitten pyörivät Frööbelin Palikoiden "Hahehihohuhyhåhähö" esitykseen.
Pinokkio
Tämä Nipponin tuottama animaatio tv-sarja on saksasta tehtyä ja se on yhden henkilön Raila Hämäläisen suomeksi kertoma. Alkuperäinen puheraita on alta otettu pois, mutta alkutunnari on jätetty saksankiliseksi. Tarina on paljon pidempi ja pelottavampi, kuin vaikka minulle tutuksti tullut Disneyn versio Pinokkiosta. Tämä varmasti pohjautuu premmin alkuperäisteokseen. Tämä animaatio on yksinkertaista ja hidastempoista siihen mitä itse olen tottunut katsomaan.
Seuraavaksi Pinokkio
Ensimmäinen jakso mitä Pinokkiota on tallessa on nimeltään Itku pitkästä ilosta. Pinokkio on pikkuruisen Tiina ankan, Ketun ja Kollin kanssa huvipuistossa ilottelemassa. Hän kurvailee ja syö makeisia monen kuukauden ajan. Sitten yks kaks hän menee johonkin ihme taloon nukkumaan ja muuttuu siellä pelottavasti aasiksi. Sirkustirehtöri hakee Pinokkioaasin talliinsa, jossa on myös Kettu ja Kolli aasiksi muuttuneina. He kaikki joutuvat nyt sirkukseen. Tiina epäilee kaiken olevan pielessä, eikä tunnista Pinokkio aasia Pinokkioksi
Toinen jakso mikä nauhalta löytyy on Sirkuksen vetonaula. Pikku Tiina, joka ei tiedä Pinokkion muuttuneen aasiksi lähtee etsimään haltiatarta ja näkeekin hänet kyyhkynä lentämässä taivaalla. Pinokkio, Kettu ja Kolli tekevät aseina sirkuksessa teppuja. He potkivat kapinallisina pellejä ja kun Pinokkio pääsee hetkeksi karkuun hän alkaakin katua; ei aasina ehkä sittenkään ole kummosta olla. Tiina kyselee sirkuksessa jos joku olisi nähnyt Pinokkio puunukkuea. Rosaleo leijona paljastaa Tiinalle Pinokkion olevan aasi, mutta ei Tiina häntä usko. Myöhemmin Tiina löytää Pinokkion, eikä usko silloinkaan häntä Pinokkioksi ennen kuin tämä kiukustuu jääräpäisesti ja muistelee muutamaa heidän yhteistä seikkailuaan. Tina lähtee etsimään hatijatarta, joka voi muuttaa Pinokkion takaisin puunukeksi. Hän löytää matkalla haltijattaren ystävän, jättietanan joka lupaa auttaa. He eivät kuitenkaan ehdi sirkukseen, kun etanan pitää jo palata unten maille. Hän paljastaa Tiinalle, että Pinokkio voi muuttua puunukeksi takaisin jos tekee aasina sellaisia hyviä tekoja, joita vain aasit voivat tehdä.
Pinokkio aasina
Kolmas jakso löytyy kasetin ihan lopusta ja alkaa keskeltä, sille en tiedä nimeä. Kettu, Kolli ja Pinokkio ovat edelleen sirkuksessa, jossa he tepastelevat pallojen päällä ja tekevät muita vaarallisia temppuja. Sirkustirehtööri on todella tyytyväinen Pinokkion työhön ja hänelle satelee kehuja. Tiina kuitenkin painostaa Pinokkiota tekemään jotain muuttumisen eteen. Sirkustirehtööri polttaa piippua ja kerran hän sammutti sen huolimattomasti, niin että lopulta kaikki sirkusteltat oli ilmiliekeissä. Pinokkio herätti henkilökunnan ja vapautti Rosaleoleijonan ennen omaa pakenemistaa. Kun hän ja Tiina lopulta pääsi turvaan Pinokkio seuraavana päivänä muuttunui taas puunukeksi.
Tiny Toons
Muistelen tykkääväni tästä aivottomasta sarjasta paljon lapsena. En silloin ikinä tajunnut mitä tässä alkulaulussa sanotaan, kun siinä on niin sekavaa kuorolaulua. Jotenkin tuo alkutunnari on ihanan värikäs. Jakso sisältää kolme tarinaa.
Tiny Toonsin värikäs alkutunnari
Ensimmäisessä tarinassa Veli vemmelsääri on dekkari, joka saa tehtäväkseen ratkaista robottien arvoituksen. Tässä pupumuija, joka on hukannut robottinsa, polttelee porkkananmuotoisia sikareita ja Veli käy paikallisessa peliluolassa. Pelit täällä on kyllä aika erikoisia, kun nyrkkeillään robotteja vastaan. En ihan lapsena tajunnut näitä jaksoja, eikä näissä kyllä aikuisenakaan tunnu olevan mitään päätä eikä häntää. Veli päätyy Acme clubille, josta robotit löytyykin. Näissä lyhäreissä tapahtuu ihan aviottomia juttuja, kun randomisti auto tippuu Velin päähän.
Boo-Ha-Ha nimisessä tarinassa Topi sorsa ja pikku Possu ajavat polkupyörällä kaatosateessa. He löytävät vanhan majatalon, jossa eräs kummitus on hereillä ja tekee eläville jäynää. Hän kutsuu Topin ja Possun majataloonsa yöksi ja siellä Aave toimii milloin tyynynä, milloin hammastahnana. Muut aaveet hän häätää pois pelaamaan pokeriaa jonnekkin muualle, että saa elävät huoneeseensa. Possua kummitus pelottelee minkä ehtii, Topi ei meinaa aluksi edes aavetta uskoa, ennen kuin lopulta itse näkee ja kokee kaikkia kummituksen tekemiä kauheuksia. Kun pelottelu on lopulta ohi, kummitus lupaa viedä Topin ja Possun kotiin. Ei suinkaan heidän kotiinsa, vaan omaansa keskelle tulilieskoja.
Sisko (?) ja Veli Vemmelsääsri
Viimeinen tarina kertoo suuresta sankarista Topi Ovelasta ja hänen Junioristaan vuonna 2350. Paljon on keksintöjä tuollon jo saatu keksittyä ja esineet ja asiat häviää jälkiä jättämättä. Topi Ovela Junioreineen lähtee Marssiin etsimään Muodonmuutoskonetta, joka imee kaiken itseensä. Sieltähän kone löytyy ja sen käyttäjä Avaruusolio pikkutyttöineen. Saturnuskin koneella imetään ja kone muuttaa sen rakennuspalikaksi, jota tyttönen voi käyttää leikkilinnan rakennukseen. Topi Ovela haastaa Avaruusolion kaksintaisteluun ja tappelu on aikamoista räminää. Lapset ei innostu kaksintaistelusta vaan jäävät leikkimään palikoillaan. Lopulta muodonmuutskone jää auki ja se imaisee koko maailman aina piirtäjää myöten itseensä ja tekee kaikesta vaan rakennuspalikan, joka sisältää mailmankaikkeutta.
Veturi
Veturista on nauhoitettu Kansansatu Ihmekirves, joka on nukkeanimaatio. Musiikista päätellen tarina on itämainen ja lopputeksteistä katsottuna tämä on tuotettu Venäjällä. itse tarina ei ole minulle aiemmin tuttu, vaikka sisältääkin tyypillisiä kansansatuelementtejä: äitipuolen, keijun, varkaita ja taikajuomaa. Sadun jälkeen on veturinjuonto jossa miesjuontaja lukee ja esittelee lastenlähettämää postia ja esittää nimipäivärunon. Maanantaina juhlitaan itsenäisyspäivää tämän mukaan, joten ohjelma on lauantailta 4.12. Postiosoite veturiin ollut tuolloin Tv1 Veturi pl 10 00241 Hki.
Veturin juontaja
Nalleparaati pärähtää käyntiin tutulla Pähkinänsärkijämusiikilla, jonka tahdissa 5 pehmonallea liikuskelee. Sitten vuoroon tulee Sakari Topeliuksen satu Maaoravasta, joka saa karhulta juovat selkäänsä. Sadun kertoo näyttelijä Sanna-Kaisa Palo. Faktatietoa karhuista saamme Ilkka Koiviston kertomana, miten karhut valmistautuvat talviuneen ja milloin ne synnyttävät poikasia. Sanna-Kaisa Palo kertoo vielä toisenkin Topeliuksen karhusadun, nyt Karhusta ja jäniksestä moottoripyörän kyydissä. Lyhyesti näytetään nalletietoutta ennen lopputekstejä, joiden taustalla on tietty 50 penninen, onhan siinäkin kerta nallen kuva. Veturissa kerrotaan vielä loppujuonnot, ennen lopputekstejä. Pelkäsin ihan kamalasti lapsena nuita Veturin lopputekstejä. En itsekkään kunnolla ymmärrä miksi. Ehkä tuo jotenkin tunkkainen veturin ääni sai minut jotenkin pelokkaaksi.
Veturin loppu. Hrrrr, pelkkä kuva tuottaa jo kylmiä väreitä.
Harlekiinin joulukuvia
Jakson tärkein osio, se miksi tartun tähän videokasetiin vieläkin näin monen vuoden jälkeen on Essi Wuorelan laulamana ja Ari Oinosen säestämä ihana suosikkijoulukappaleeni Tonttu tuossa toisessa Harlekiini jaksossa. Tätä laulua ei minun lapsuudessani missään kouluissa laulettu, eikä lastenlaululevyiltä sitä aikoinaan löytynyt. Ihastuin kovasti laulun sanoihin ja tähän esitykseen. Vasta monia vuosia myöhemmin, joskus 12-vuotiaana tämän laulun löysin Vesa-Matti Loirin Sydämeeni Joulun Teen levyltä ja päässyt kunnolla kuunteluun. Veskun versio on hieno, mutta Wuorelan esitys on minun makuuni paljon tunnelmallisempi. Aina kun kuuntelen tätä laulua tulee mieleen nämä lasten tehdyt, jopa hiukan kömpelöt joulupiirustukset, jota tässä laulun aikana Harlekiinissa kuvataan.
Tonttu laulu, jonka olen nauhoittanut Harlekiini -klubista 4.12.1993
Haluan ajatella (jopa vähän sinisilmäisesti) että kaikki maat on yhtenäisiä, kaikki kansat on yhtenäisiä ja kaikki ihmiset on jotain kaukaista sukua loppujen lopuksi toisilleen. En hyväksy enkä ymmärrä sotimisen tarkoitusta tai sotilaskoulutusta. Arvostan kyllä sotaveteraaneja ja lottia, jotka joutuivat kärsimään sodassa. En kuitenkaan ymmärrä, mikä on pohjimmainen syy tapella maasta.
Itsenäisyyspäiviä en ole ikinä juhlinut mitenkään erikoisesti, korkeintaan syönyt vähän paremmin ja istunut kotona katsomassa jouluelokuvia, kun on ollut vapaapäivä. Näin vanhemmiten olen jopa tänään Linnan juhlia sivusta seurannut. Jokainen facebookin seuraamani sivu toivottaa nyt Hyvää Itsenäisyyspäivää, ollaanhan jo 99 vuotta oltu itsenäisiä. Miten se heijastuu minuun? Asioina joita Suomessa rakastan:
Suomen luonto:
Täydet neljä vuodenaikaa, joita ei muualla maailmassa koe. Kevään tuoksu, kesäpurojen solina, syksyn lehtien väriloisto ja talven pakkaset. Näitä kaikkia ei voi joka maassa kokea.
Suomen kieli:
Olen todella huono kielten opiskelussa, mutta suomen kieleen olen todellakin rakastunut. Meidän kielessä on niin paljon hassuja ja ihania sanoja, joita ei voi edes kääntää suoraan muihin kieliin. Ihania/hassuja sanoja ovat mm. jäätelötötterö, omenamehu, halla, tönö, tonttu, papupata.
Suomalaiset elokuvat:
Olen kannattanut kotimaisia elokuvia jostain 12-vuotiaasta asti. Niissä on enemmän jotain lämpöä, läheisyyttä ja tunnetta enemmän kuin vaikka Amerikkalaisissa elokuvissa. Kotikutoisuus ja tapahtumien läheisyys ja arkisuus vetoaa minuun niin paljon.
Mukavaa Itsenäisyysiltaa kaikille.
Aleksis Kiven Oravaisen Laulu Olavi Uusivrran esittämänä
Salaisen jouluystävän viimeinen paketti saapui minulle jo jonkin aikaa sitten. Kiitos ihanasta paketista lähettäjälle Susannalle Pitkospuut blogista.
Paketista löytyi kivan tonttukortin lisäksi Joulupukin maa cd-levy, 2 joulupussia suklaata (namm..) piparkakkusuklaata (miehelle), tonttumuki (sopivan pieni iltateelle), joulusukka (sopiva koriste terassin oveen), piparkakkumaustetta (valmista jo ensivuodeksi, ettei tule samanlaista etsintää kuin tänä vuonna), lämpösukat (näille on käyttöä) ja ihana pikkuinen tyttötonttu kaiken mukana. Lämmin kiitos paketista Susanna!
Ystäville ja perheelleni olen jo lähes kaikki lahjat hankkinut. Nyt ne vain odottaa jakamista. Kyllä paketit ovat vaan niin kauniita.
Ensimmäinen adventti oli eilen ja sain kuin sainkin laittaa kotini joukukuntoon. Nautin niin kovasti joulukoristeista yms, että olen miettinytkin pitäisikö pistää pystyyn kokonaan erillinen joulublogi? Koen kuitenkin olevani siihen ehkä vähn liian laiska, joten toimikoon tämä videonauhan aikaa edelleenkin tälläisena päiväkirja/lifestyle/videonostalgia/sekoboltsi blogina. Helpompaa se on itselleni ainakin näin.
Joulu on jo ihan kohta ovella, enkä edes nyt haluaisi ajatella mitään muuta kuin sitä. Koitan sysätä päässäni kaikki kaukaisemmatki ajatukset ja stressin päästäni pois kuten koulujen haun / mahollisen työpaikan vaihdon tai lisäkoulutuksen / tulevan näytelmän repliikkiien opettelimisen yms. Itseasiassa haluan ajatella vaan juhlapyhiin asti, en kauemmas.
Joulukoristeitani
Koristuksia
Tein viikonloppuna pitkiä 12 tunnin työpäiviä, joten oli ihanaa kun sunnuntain sain kokonaan pyhittää rakkaille joulukoristeille. Vanhat joululehdet on tässä lukemisena ja kirjastosta vähän jouluisia Aku Ankkojakin hain iltapalaksi. Tortut anopin tekemällä omenahillolla odottaa syöjiä ja piparitkaan eivät palabeet uunissa. Komea kasa joulukalentereita odottaa sängyn vieressä avaamistaan ja olen jo ihan tohkeissani että saan torstaina vohdoinkin katsoa The Joulukalenteria taas vuoden tauon jälkeen. Tulevassa joulukonsertissakin saan laulaa yhden suosikkikappaleeni kyseisestä joulukalenterista, sillä onhan se rankkaa olla tonttumies.
Joulun taikaa joulufoormin lahjavahdosta tuli tämmönen paketti
Stockmannilla oli upeita joulukoristeita
Minttu Vaahteran katveessa on taas heittänyt ihanan haasteen ilmoille johon on ilo tarttua, eli jatketaan lauseita:
Kun olin pieni jouluna me aina... katsottiin Samu Sirkan joulutervehdystä. Ja niin katsellaan edelleenkin.
Joulun ruokapöytään kuuluu... rosollia, perunalaatikkoa, lanttulaatikkoa, kylmä- ja lämminsavuporoa, graavi- ja suolasiikaa, joululimppua, suklaata, torttua omena tai vadelmahillolla sekä äitin tekemää siianmätimössömoussea.
Joulupukin kuuma linja... sisälsi ennen paljon parempia piirettyjä lkuin nykyään. Mutta siltikin sitä tulee aamuisin katseltua samalla kun lukee Mauri Kunnanksen Joulupukki kirjaa.
Joulu aurinkorannalla... ei olisi kivaa. Jouluun kuuluu tälle pohjosen likalle kylmä, lumi ja pakkanen.
Naapureilla on jouluvaloja pihalla
Lumi... on kaunistava ja lämmittävä elementti. Se on yhtä tårkeä osa kuin kynttilät tai suklaa tai piirretyt. Muutaman mustan joulun olen viettänyt ja tunnelman latistaja se oin aina ollut.
Joulumusiikki... on soinut minulla jo syyskuussa, tosin maltillisesti. Siitä tosin voi tulla helposti ähkyyn ja olen aika tarkka siitä mistä joululauluista tykkään.
Joululahjat... on välillä itsekät, välillä kaunis ajatus. Minun jouluuni kuuluu lahjat, oli ne sitten käytännön tavaroita tai ylläreitä. Yllärit on tosin aina kivoja ja sellaisia on myös hauska antaa.
Joulupukki... ei ole käynyt luonani enää pariinkymmeneen vuoteen. Se elää minulla suosikkisaduissa kauniisti piirrettynä. Jos törmään pukkkiin torilla voin kyllä morottaa, mutten kotiini kutsuisi.
Suklaakonvehdit... on yksi paras asia tässä ajassa. Niitä on niin paljon niin hyviä ja niin monelaisia. Ikuinen suosikini on Wiener nougat.
Joulutorttuja... on herkullista syödä ilman luumuhilloa. En voi sietää luumuhilloa. Omenahillo ja vattuhillo käy paremmin. Siksi en koskaan syö vieraissa torttuja, kun niissä on aina luumuhilloa.
Tampereen Tallipihalta löytyi ihana mietelause
Piparkakut... oli lapsena suurta herkkua, mutta enää ne ei niin maistu. Nautin jopa niiden tekemisestä enemmän kuin syömisestä, kun Piparkakkutaikina on niin helppo tehdä itse.
Joulukuusi... on muovinen ja laitetaan pystyyn vähän ennen aattoa. Siihen tungetaan niin paljon koristeita, ettei jeesusteippi sieltä takaa näy minnekkään, mikäsitä pitää pystyssä. Pikku kissamme aikonaan kiipeili kuusessa paljonkin, mutteienää näin vanhempana.
Jouluaattona... nautin ruuasta, saunasta, lumesta ja piirretyistä. Yleensä paras hetki aattona on ihan se aamu ja odotuksen tunne.
Joulupäivänä...olen aina vähän surumielinen, kun aatto on ohi ja tajuan että pitää taas odottaa vuosi tätä ihanuutta. Silloin tulee laiskoteltua ja nautittua yleensä lahjoista ja hengailtua ja puhuttua syvällisiä perheen ja Noki pojan kanssa.
Ensilumi satoi vihodinkin Tampereelle ja olen ihan onneissani, kun pihamaa on valkoinen. Lumi tuo pimeään marraskuuhun kauniisti valoa. Varsinkin lumi pensaikoissa ja nurmikon päällä näyttää todella lumoavalta. Jotkut naapureistani on jo jouluvalojakin laittanut päälle, mitkä nätisti sitten pimeässä heijastuu lumen kautta kauniisti. Itsehän en pihavaloja käytä, korkeintaan poltan lyhdyissä kynttilöitä.
Joulu on käynyt mielessäni jo useaan otteeseen, vaikken paljoa mitään konkreettista ole vielä tehnytkään lahjojen hankinnan lisäksi. Joulukortit eräänä vapaailtana askartelin elokuvaa katsoessa, se oli tunnelmallista. Lahjapaperitkin odottaa jo kaapinnurkassa pakkaustalkoita.
Vuoden joulukortit
Osallistuin jälleen Salaisen Ystävän joululahjanvaihtorinkiin. Sieltä minulle ensimmäinen paketti jo saapuikin ja teki todella iloiseksi ennen rankkaa työviikonloppua.
Joulunpunaisiin papereihin oli kääritty postikorttijoulukalenteri, Muumimammasiivousliina, Punaisia joulupalloja, suuri herkkuni eli suklaalusikka, tummaa kaakaojauhetta (mistä salainen ystävä tiesikin minun tarvitsevan juuri tällä hetkellä), kaksi karkkitikkaria ja uutta joulusuklaata. Olin vähän skeptinen aluksi tuon uuden fazerin joulusuklaan suhteen, sillä en pidä karpalosta mutta tässä suklaassa kuivattu karpalo toimi oikein mainiosti. Kaken kruunasi vielä aivan ihana jouluinen postikortti. Suurkiitos Salaiselle Jouluystävälleni ja seuraavaa pakettia odotellessa.
Aikaisemmassa postauksessa mainitsin James Bowen kirjasta Bobin joulu. Sain kirjan nyt itselleni kirjastosta lainattua, mutta en ole vielä ehtinyt aloittaa. Kirjassa ol ijonoa ja sen jonotuksen ajaksi lainasin kirjasarjan ensimmäisen osan Katukatti Bob kissa joka muutti elämäni. Voin vain sanoa, että tässä vasta on loistava kirja. Jos vähintäänkin olet eläinrakas (tai kissarakas, kuten eräät) tulet rakastamaan tätä kirjaa. Odotan nyt entistä enemmän Bobin joulukirjan lukua, jonka aloitan varmasti tänään. Luin myös että Bob kissasta tehdään elokuva, joka saa ensi-iltansa jo ensivuoden puolella. Sitä odotellessa.
Takapihan kukkapuskat on jo kuihtuneet
Teen paljon viikonlopputöitä ja kun avomieheni kanssa kuulimme Yön järjestämästä 35-vuotis konserttisalikiertueesta, niin pelkäsin aluksi etten sinne pääse kun keikka oli lauantaina. Mieheni yllätti minut kertomalla, että kun lauantain keikka myytiin loppuun jo niin aikasin, niin Tampereella järjestetään myös lisäkonsertti sunnuntaina jonne hän meille osti liput. Oli todella mukavaa päästä murun kanssa katsomaan ja kuuntelemaan Yötä tälle keikalle joka oli oikein onnistunut.
Syksy on josen verran pitkällä, että pikkujoulukausi on jo alkanut. Ensin oli työpaikan pirskeet vähän hienommissa olosuhteissa ja heti seuraavana iltana harrastusporukan pikkujoulut, joista tuli lähdettyä suoraan töihin. Eilinen sunnuntai oli sitten viikon ainoa vapaa ja tuntui että sekin meni ihan liian nopeasti ohi. Syyslomakin oli edellisellä viikolla ja nyt tuntuu, että siitäkin on jo ikuisuus.
Torstai-iltana oli vähän hienommat juhlat kyseessä
Helsingin reisu viimeviikonloppuna oli oikein antoisa. Voin kaikille suositella Helsingin Kaupunginteatterin esitystä Komisaario Palmun Erehdys. Koominen, jännittävä ja kikin puolin mainio näytelmä, varsinkin kun tarina itsessään ei ollut minulle tuttu. Helsingissä tul imyös hetken mielijohteesta käytyä Suomen Teatterimuseossa, jossa oli pieni Muuminäyttelykin. Itse ainakin olin hyvin vakuuttunut näistä vanhoista Muumiasuista joita teattereissa on käytetty. Varsinkin tuo vanha Hemuli oli jo aika pelottavan näköinen.
Pikku Myy, Näkymätön Ninni, Muumipeikko, Nuuskamuikkunen, Hemuli, Viljokka ja Hattivatti
Helsingissäkin oli jo syksy pitkällä
Sunnuntai-iltani pyhitin rauhottumiseen ja leipomiseen. Herkullisen syksyisen kurpitsapiiraan sain onnistumaan muutaman mutkan kautta ja upean lyhdynkin veistettyä. Parina viimevuonna tämä kurpitsapiirakan ja lyhdyn teko on jo muodostunut traditioksi. Muistan kuinka lyhtyä ensimmäisen kerran tein ja se tuntui silloin niin hankalalta. Nyt se onnistui todella mainiosti.
Onnistunut kotikokki
Halloween tunnelmaa
Iltasella innostuin vielä katsomaan ihanan elokuvan Painajainen Ennen Joulua, joka sopii loistavasti tähän halloween aikaan. Olin vaan elkuvaa katsoessa jo nin väsynyt, että ei silmät enää jaksanyt pysyä auki. Täytyy varmaan ottaa elokuva oian uusiksi, kun nyt se tuli lähes nukuttua läpi.