sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Hiiri se kissalle takkia ompeli

Nissen Polkka on yksi suosikki joululauluistani, ehkä siksi että siinä mainitaan niin paljon eläimiä. Mitään suosikkiversiotani kappaleesta ei ole, vaan tykkään siitä lähes kenen tahansa laulamana. Jotenkin nämä vanha postikorttikuvat tulee aina minulle tästä laulusta mieleen.
Muistan kuinka ihanat pikkukissani olivat pentuja ja ihan hyppivät ilosta jouluna, kun saivat olla joulukoristeiden seassa ja hyppiä kuusessa. Päivälliseksi he saivat poroa, sekä katkarapuja. Kun itelle teki lautasen ja hetkeksi kääntyi, niin takana oli kissa jo lipomassa kieltään. Boris kun on manselainen kissa, niin ei ole vielä näihin herkkuihin hurahtanut.
Noki pentuna joulukoristeiden keskellä
Pumpuli pentuna kiipeämässä kuusen oksilla
En ole aikaisemmin koskaan jouluna (tai muutoinkaan) ollut mikään hyväntekeväisyyslahjoittaja. Olen tänä jouluna lukenut paljon näistä joulupata ja Hope ja vastaavista keräyksistä, joissa hankitaan vähävaraisille lapsille joululahjoja. Ajatus on kaunis, mutta kun ne lapset toivoo 100 € leluja, niin siinä vaiheessa laitan pökköä pesään. Se, että ostaisin 100 €, joka on itselleni iso summa rahaa, jonkun keratkäyttöisen yhden buumin Ryhmä Hau vahtitornin 5 vuotiaalle räkäkakaralle, joka valittaa että talo on väärän värinen, ei todellakaan kohota joulumieltäni. Ihmettelen, miksei kyseiseen keräykseen saa antaa esim. kirpputorilta ostettua hyväkuntoista lelua/peliä/kirjaa, vaan täytyy olla aina ihan uusi. Muutenkin joku yhteinen perhepeli olisi mieluisampa antaa, kuin yksittäinen lelu, sillä se hyödyttäisi koko perhettä. Päätinkin, että osallistun Hope:n järjesätämään eläintenruokakeräykseen ja tänään Mustista ja Mirristä ostin jollekkin pienelle kissalle jouluaterian. Se on minun lahjani hyväntekeväisyyteen tänä jouluna. Nyt alan viettämään rauhallisia pyhiä Boris kainalossani.


Rauhallista Joulua kaikille!

perjantai 14. joulukuuta 2018

Jouluaattoni kulku

Monilla meilla on omia jouluperinteitä, ilman niitä joulu ei tunnu joululta. Itselläni jouluaatto on jo monia vuosia mennyt samalla kaavalla ja toivon, että niin käy tänäkin vuonna:

Aattoaamuna on ollut ulkona valkoista
Herään jouluaattoaamuna siinä kahdeksan maissa ihanaan hämärään, kun sisko ja äiti vielä nukkuvat. Hiippailen yöpaita päällä olohuoneeseen, jossa sytytän kuuseen valot ja muut valosarjamme, joita on ainakin ikkunan edustalla, takassa, olkkarin pöydällä ja Mikki Hiiren Jouluaatto -kuvaelmassani. Aamuhetken käytän katsomalla Joulupukin Kuumaa Linjaa ja samalla luen vanhoja, lapsuudesta tuttuja Joulukirjojani: Mintun Joulu, 12 Lahjaa Joulupukille, Miinan ja Manun Jouluaatto ja Kissimirrin Jouluaatto. Syön palasen joululimppua, jonka päälle päätyy palainen poroa ja avaan Wiener Nougat paketin. Äiti ja sisko heräävät aamuun ja vaihdamme joulukortteja ja saan nimipäivän lahjan, sillä toinen nimeni on Eveliina. Aamu menee rauhallisesti television ääressä ja siskon kanssa pelataan erä Skib-poa.
Tein meidän Boriksesta piparin
Jouluiset lastenkirjat kuuluu minun aattoaamuuni
Lumiukon jälkeen olen viimeistään vaihtanut päivävaatteet ylleni ja lähden käymään happihyppelyllä. Riippuen lumen määrästä otan potkurin mukaani ja käyn viemässä jouluterveiset perhetutullemme äitini kanssa ja yksin ystävilleni. Samalla vaihdamme jouluahjat ja sovimme, että tapaamme jonain välipäivänä lautapeli-illan merkeissä. Lumi-ilmalla käyn läheisellä rinteellä vähän laskemassa potkurimäkeä.

Miranda Braz ja Esmeralda Barbie ovat aattona poroajelulla
Ulkoilun jälkeen alamme pikkuhiljaa lämmittämään joulusaunaa. Sitä odotellessa tulee syötyä joululimppua ja katsottua The Joulukalenterin viimeinen jakso ja muuten vain odotettua iltaa. Auttelen äitiä mätimössön teossa ja fiilistenen ihanaa joulutunnelmaa Boris sylissäni. Saunan jälkeen syön ateriani huoneessani tietokoneen ääressä. Siellä laitan pyörimään Muumien Joulujakson, jota rakastan niin kovasti. Ateriaani kuuluu uunijuureksia, perunalaatikkoa, lanttulaatikkoa, lohta, poroa ja rosollia.
Rakas Noki meidän saunan lauteilla
Boriksen ensimmäinen joulu meillä
 Iltasella joulujuhlamme alkaa huipentumaan, sillä vuorossa on Disneyn piirretyt. Samu Sirkka ohjelma toimii meillä joulupukkina ja sitä katsoessa avaamme joululahjat. Se jännityksen tunne, mikä oli lapsuudesta joulupukin tulossa, on siirtynyt minulle Samu Sirkan ohjelmaan. Kyllä minulle näin aikuisenakin joululahjat kuuluvat jouluun samalla tavalla kuin joulukoristeet, ruoka ja lumi. Enään niiden lahjojen ei tarvitse olla niitä Barbeja mitä pienenä, vaan ilahdun siitä, että joku on muistanut minua. Myös vanhemmiten on tullut se antamisen ja yllättämisen ilo itsellenikin. On ihana nähdä äitin ja siskon kasvot, kun he avaavat minulta saamansa paketin. Mainoskatkoilla availemme lahjoja ja itse ohjelmassa ihastelen sitä, miten joulun tunteen voi saada animaatioon niin voimakkaasti. 
Viime vuotisia lahjojamme joulukuusen alla
Joko ennen Samu Sirkan joulutervehdystä tai rauhallisesti sen jälkeen, katsomme siskoni kanssa (ja joskus äiti on seurana) Mikki Hiiren Jouluaatto vhs-kasetin. Se on aivan uskomattoman ihana elokuva ja vie jouluintoni pieneen haikeuteen ensi vuodeksi. Lopulta viemme lahjat huoneisiimme ja siivoamme lahjapaperit olkkarin lattialta. Äitini haastaa minut erään Suomirock- triviaa ja tänä vuonna on sen kakkosversion vuoro, joten aattoilta vaihtuu yöksi keittiön pöydän äärellä, kun haastamme toisiamme hauskan kilpailun tiimellyksessä. Samalla keitämme iltateetä ja syömme herkullisia mätimössöjä ruisnappien kanssa. Maate menen vasta puoliltaöin hiukan haikein tunnelmin, koska tiedän että seuraavaa joulua tarvitsee odottaa taas kokonainen vuosi. Onneksi ihana joulun tunnelma pysyy kuitenkin yllä vielä pitkään, kun joulupäivänä ja tapanina saa syödä jouluruokia ja suklaita ja ihastella koristeita.
Tämän Mikki Hiiren Jouluaatto- figuri kokoelman sain siskoltani, joka oli ostanut tämän Chesterin Disney Storesta. Tässä on meidän joulumme kuvaelma, joka pääsee tänäkin vuonna jollekkin näkyvälle paikalle.

torstai 6. joulukuuta 2018

Joulun koristeluja ja kalentereita

Rakastan joulukoristeita, mutta meillä on sovittu, että itse koristelun saa aloittaa vasta joulukuussa. Viime lauantaina heräsin sitten siihen iloon, että koristelin kerralla koko kämppämme. AIkaisempana iltana olin laittanut joulukalenterini esille, joita tänä vuonna on yhteensä 5 (+ kaksi dvd joulukalenteria). Ensimmäisen satsin pipareitakin tekin viikko sitten ja tänään ajattelin tehdä toisen, mutta ei nyt ollutkaan energiaa. Huomenna minulla on vielä vapaa, joten piparitalkoot kutsuvat jälleen. Itsenäisyyspäivän aattoa vietettiin eilen avomiehen kanssa Neljän Ruusun keikalla ja meininki siellä oli aivan mieletön. Annnan tässä nyt kuvien kertoa keikasta, jouluni koristeista, sekä tämän vuoden joulukalentereistani.
Joulukuusemme on hyllyssä, ettei Boris vaan kaada sitä
Samaan hyllykön alemmille tasoille olen laittanut koristeita esille. Joululiinan alla on mieheni Lp-sinkut piilossa.
Isin kuvan eteen laitoin metsämäisempää tunnelmaa ja tonttuja. Uuden käpypallon ostin Helsingistä, Kankurin Tuvasta.
Neljä Ruusua Pakkahuoneen Klubilla 5.12
"Tää meidän maa, on kaukanaa..."
Osallistuin Joulun Taikaa -foorumin lahjavaihtoon ja sieltä tuli vuoden ensimmäinen joululahja, josta todellakin tuli hyvä mieli raskaaseen syksyyn.
Ennen joulukuuta laitoin joulukortteja jäkaapin oveeni esille
Ystäväni lähetti minulle ihanan Muumi joulukalenterin
Tein myös itse itselleni yhden joulukalenterin, lapuissa lukee jouluisia pätkiä eri kirjoista
Käytiin Boriksen kanssa tänään ulkona. Ei tuullut siinä määrin, että olisi suomenlippu heilunut
Suklaakalenteri, Muumikalenteri ja vanhan aikainen joulupukkikalenteri
Itse tehdyn kalenterin tekstit laitoin tähän kuuseen. Seinälle on päätynyt myös ihana joulujuliste Tuhkimosta. Viime vuotinen Richard Scarryn kirjakalenteri on myös käytössä. Dvd-levyiltä katson The Joulukalenterin ja Heinähattu ja Vilttitossu Joulun Jäljillä.
Olohuoneessa on kynttelikkö, kynttilöitä ja itse tehty käpyhyasintti
Porukoillani olemme monesti tehneet valopurkin ja olen haaveillut samantyylisestä itselleni, joten tein sellaisen pieneen kukkamaljakkooni. Punaisten pallojen sekaan eksyi pieni tonttunenkin.
Boris nauttii kanssa joulukoristeista
       Hyvää itsenäisyyspäivän iltaa kaikille!

torstai 29. marraskuuta 2018

Kun kuulet tämän äänen... on aika kääntää sivua

Meillä oli lapsena tälläinen salkku, joka oli täynnä Disneyn satukasetteja. Minusta nämä olivat ihan kivoja silloin, mutten sen kummemmin enään välittänyt äänikaseteista, kun opin lukemaan. Vasta myöhemmin Disneyharrastukseni syventyessä, innostuin näistä kaseteista ja varsinkin Matti Raninin isosta työstä nätä tehdessä. Kokoelmani laajentui runsaasti, kun kerran kirpputorilta löysin tämän ison harmaan boxin. Nyt näitä Satukasetteja on vaikka kuinka monta, muutama myäös ei-Disneyn. Kirjoissa on kauniita kuvia (Disneyn tapauksessa suoraan elokuvista) ja kaseteissa on taasen rauhallinen kerronta. Viihdytän näillä itseäni usein esim. tiskatessa. Olen huomannut ilokseni, että näitä satukasetteja pyörii yllättävän paljon esim. facebook -kirppiksillä, mutta nyt harmikseni ei ole varaa kokoelmaa täydentää. Enkä näistä aarteista kyllä millään raaski luopuakkaan.

Vanha äänisatukirja salkku 90-luvulta. Paikka 10 kirjalle ja kasetille
Tämä löydös oli Tampereen Bonus kirpparilla. Olisiko sisällä ollut 20 kirjaa kasetteineen
Tässä kirjassa runoillaan eri menopeleistä. Kasettia ei ole mukana
Pieni Merenneito Ariel viettää syntymäpäiviään. Tarina sijoittuu aikaan ennen elokuvaa
Aristokattien loppukohtaus
Bambi kirjassa on kaunis taidetyyli
Hyvät tavat kirjassa runoillaan kauniista käytöksestä
Karibian Helmirosvo on julkaistu heti Euro Disneyn eli Pariisin Disneylandin avajaisten jälkeen
Joulupukin Paja lyhytelokuvastakin on oma kirja, sääli ettei tähän ole kasettia itelläni
Äänisatuja tehtiin aina 90-luvulle asti. Kuvassa Kaunotar ja Hirviö
Kaunotar ja Kulkuri viettämässä joulua
Minnin Kanssa Eläintarhassa kirjaan voi laittaa oman pärstänsä tuon pikkutytön päähän, näin pääsee satuun mukaan
Puolen Hehtaarin Metsässä on tuulinen päivä
Pete ja Lohikäärme Elliotista on kanssa oma kirja. Elliot on nyt näkymättömissä
Peter Pan kirjassa on selvästi esillä Mary Blairen taidetyyli ja kuvitus
Pluton Sankariteko oli äänikirjoista lapsena suosikkini, ehkä siksi koska se ei ollut suoraan elokuavsta, joten tarina oli sillä tavalla "uusi"
Näitten lisäksi omistan Dumbon, Robin Hoodin, Kuka viritti ansan Roger Rabbitin? Viidakkokirjan, 3 pientä porsasta, 101 dalmatialaista, Aladdinin, Prinsessa Ruususen, Pienen Merenneidon, Ankronikan, Nalle Puh ja Ihaan Syntymäpäivän, Oliver ja Kumppanit, Bernand ja Biancan, Pocahontasin, Hopon Poppoon, Lumikin, Lumikki ja Ihmeellinen jalokivi, Pilipalipilotit, Leikitään laulaen, Nalle Puh ja Tiikerin, Pinokkion, Kummikarhut ja Notre Damen kellonsoittajan.

Lisäksi on vielä Karvinen ja Pekka Töpöhäntä Amerikassa, jotka eivät ole Disneyn.

Viimeisimpänä olen hankkinut näitä Barbietarinoita. Söpö Koira on 80-luvulta ja myös Raninin tehtaama. Näissä myöhemmissä taasen on tuttuja ääninäytteliäitä ja ihanat Barbinukeilla tehdyt kuvat, kuin Barbie lehdessä.

Äänisaduissa kaikista muitettavinta on aina se bingaus, jonka aikana sai kääntää sivua. Oli myös kivaa, kun kasetteja ei koskaan tarvinut kelata. Riitti, että kääntää kasetin. Miina ja Manu kirjoja tehtiin myös äänisaduiksi, mutta niitä ei ole enään kasetteina itsellä tallessa, kun niitä ón käännetty cd-levyille. Sääli, että näitä ei ole.

perjantai 16. marraskuuta 2018

Jag heter Lars-Ulrike

En ole kovin ruotsalaismielinen, enkä ikinä peruskoulussa ja lukiossa oppinut edes ruotsin alkeita kunnolla. Olen lapsena ajanut Ruotsin läpi Norjaan ja muutaman kerran Haaparantaan ihan ostosreissulle. Viime syksynä kävin ensimmäistä kertaa Ruotsissa ihan kunnon kaupunkilomalla, eli olimme ätini kanssa pidennetyn viikonlopun Tukholmassa. Olin yllättynyt siitä, kuinka ruotsalaiset ihan mielellään puhuivat kanssamme eglantia, kun huomasivat kielestä, että suomessa olemme. Hassua kanssa huomata, että 60v äitni osaa paljon parempaa ruotsia kuin minä, sillä hänen kouluaikanaan sitä on kunnolla tahkottu. Minun aikana ruotsi jäi automaattisesti englannin varjoon, enkä sitä ole puhunut 10 vuoteen lainkaan. Otsikkolause taitaa olla ainut, mitä itse muistan yläasteen ruotsintunneilta.

Paikalliselta kirpputorilta löysin Astrid Lindgrenin hahmojen elokuvista tehdyn lottopelin, jonka annoin siskolleni joululahjaksi. Astrid Lindgren ja Tove Jansson ovat minulle Ruotsin tärkeimmät henkilöt.
Menimme Tukholmaan Tampereelta lentäen ja matka ei kestänyt tuntiakaan. Arlandan lentokenttä oli todella selkeä ja sieltä saatiin helposti ostettua sellainen parin päivän matkakortti, joka kävi ratikoissa ja metroissa. Niillä kuljimmekin kaupunginssa usein. Meillä ei ollut erityisiä suunnitelmia mitä matkalla teemme, vaan kiersimme kirpputoreja ja kävimme vanhassa kaupungissa, sekä pohjoismaiden suurimmassa kauppakeskuksessa. Sinne minua houkutti upea Disney Store.
Disney Storessa oli ihanat prinsessajoulukoristeet jo esilllä. Mulanin kotiutin omaan kotiini
Tämä hirviökoriste on aivan mieletön
Eniten nautin uutta kaupunkia kiertäessäni siitä tunteesta, kun näyteikkunoista löytyy jotain hauskaa ja kaupat yllättävätminut viihtyvyydellään ja yllättäen löytyneestä kahvilasta sai herkullista kaakaota.
Jotenkin tämä kuva kiteytti koko matkan luonteen. Nuo huulet ovat siis vanhan aikainen puhelin
Kartanlukuhetki Waynes Cafessa kaakaon äärellä
Lounashetkellä pyysimme yhden täytetyn leivän puoliksi ja saimmekin molemmat hyvät annokset
Vanha kaupunki oli meille yksi matkan päämäärä. Siellä oli paljon suloisia vanhoja putiikkeja ja taloissa ihania kylttejä ja ulkosivuja. Talvella ja pimeällä koko paikka olisi ollut hyvinkin taianomainen. Myös joku kuninkaallinen linna nähtiin ulkoapäin, mutta koska en itse ole kovin kuningasmielinen, niin se ei minua suuremmin hetkauttanut. Sen sijaan ihastuin yhteen pikkukauppaan, jossa myytiin aivan uskomattoman suloisia joulukoristeita.
Joulukylä
Nämä koristeet ovat aivan mielettömän kauniita
Vanhan kaupungin kujilta löytyi tonttuvahti
Hyvään matkaan kuuluu kanssa hyvä ruoka. Ihastuin ikihyviksi meidän menemään ensimmäiseen ravintolaan, joka oli kreikkalainen. Onneksi osoite oltiin katsottu valmiiksi jo Suomessa, sillä olimme aika myöhään illalla perillä, mutta ravintola oli vain lyhyen kävelymatkan päässä. Olimme ainoat asiakkaat ja saimme kunnon kynttiläillallisen. Souvlakivartaat ja siideri olivat mielettömän hyviä. Toisen päivän ravintolamme ei ollut niin nappivalinta, sillä paikassa oli mieletön häly ja sain heti alkuun väärän annoksen, koska tarjoilija ei selvästi ollut innokas kuuntelemaan. Tulinen ruoka ei vain sovi minulle. Matkan vikana iltana kävimme paikallisessa Hard Rock Cafessa jossa oli oikein hyvät perusburgerit, sekä tietysti ihasteltavaa seinillä.
Mmm, bursaa
Spice Girls tyttöjen kuteita
Hard Rock Cafen edusta
Leipomon ikkunan bullarnat on aivan kuin Peppi Pitkätossusta. Iltasella hotellissa tulikin syötyä leivoksia.
Olimme matkalla lokakuun puolivälissa, mikä on minusta vuoden kauneinta aikaa. Tukholmassa suurin osa päivistä oli sateista ja harmaata, mutta koska olimme paljon sisällä, se oli ihan viihtyisää. Ulkona ei ollut kuitenkaan liian kylmä. Kauniin ulkomuotonsa Tukholma näytti meille paluupäivänä, sillä silloin aurinko paistoi ihanasti, kun odotimme junaa lentokentälle.

Kyllä Tukholma minusta on oikein kaunis kaupunki. Ensi kerralla haluaisin matkustaa kesällä ja haluan käydä jossain paikallisessa tivolissa ja korkkaamassa uudestaan tämä ihanan kreikkalaisen ravintolan. Disney Store on kanssa ehdottomasti matkasuunnitelmissani, kun Tukholmaan jälleen palaan.