Löysin tuolta B-doll eli Barbieharrastajien fanifoorumilta tälläisen haasteen, eli mitkä ovat ne 10 kaikkien tärkeintä omaa nukkea, mistä en koskaan voisi luopua. Teen haasteen ensin tänne blogiin ja kopioin täältä tuonne foorumille, koska sinne ei voi tallentaa kuvia suoraan koneelta. Kerron myös mikä on se juttu, että miksi juuri näillä nukeilla on tunnearvoa.
1. Midge
Punaruskeatukkainen Midgeni on Dance Move Barbie sarjaa, josta Midgen lisäksi omistan Barbien ja Teresan. Lapsena pidin kovasti punaisesta väristä, joten ehkä siksi punaruskea tukka Midgellä oli tärkeä. Midge oli barbileikeissä Rock Stars yhtyeessä yhtenä laulajana ja se Barbi joka sain ihan omaksi. Leikin Midgellä välillä niin rajusti, että hänen toinen jalkansa meni poikki ja äiti oli heittämässä nukkea roskiin. En siihen susotunut, vaan Midgen koipi on teipattu ja hän siksi käyttää yleensä pitkiä hameita. Monesti olen harkinnut hankkivan hänelle rullatuolin, niin että Midgen liikkumisongelma olisi ratkaistu. Tässä kuvassa Midge koreilee ylioppilasjuhlieni kutsukortissa. Rakkain Barbinukkeni yli kaiken.
2 ja 3. Fred ja Shelly
Midge ja Fred kuuluvat yhteen. Fred (sohvalla keskellä) on alunperin kyllä Petra nukke, mutta he ovat pitäneet Midgen kanssa yhtä alusta asti. Fred toimi aluksi Rock Stars bändin hovikuvaajana, minkä kautta hän tapasi Midgen ja ovat olleet siitä asti yhdessä. Fred oli ensimmäinen miesnukke, jonka sain kokonaan ikiomaksi.
Shelly (kuusen alla) pääsi näin korkealle sijalle siitä syystä, että he ovat samassa valokuvassa. Tämä Shelly omistaa alunperin oman pikkuaton ja hauvelin. Kuvassa oleva Shellyn jouluinen mekko on suosikki pikkubarbien mekkoja, se on todella kaunis. Pidän kovasti tästä Shellystä, sillä hänen lantionsa heiluu ja tukka pysyy suorassa.
4. Kira
Kira on alunperin punatukkainen Barbie sarjassa, jossa on havajikuosiset mekot, sekä kimaltavaa glitteriä, mitä voi levitellä hiuksiin. Vasta aikuisemmalla iällä Kira on noussut yhdeksi tärkeimmistä Barbiesta, varmasti kuvauksellisuutensa vuoksi. Kiran etutukka on jo vuosia törröttänyt ylöspäin, mutta se ei menoa haittaa. Kiran ylle sopii lähes mitkä vain vaatteet ja tuo punaruskea hiusten väri muistuttaa sitä samaa, mitä Midgelläni oli ennen. Kira sai nimensä siitä, että hän soitti ja lauloi Rock Starsien kilpailevassa Hittibum bändissä. Hänen ensimmäinen sukunimensä oli Kakkanen, mutta se ei kyllä sovi näin kauniille naisbarbielle. Hittibuumissa muita jäseniä oli nimeltään Pirsi Pissanen ja Pasi Paskanen. Se kertoo kovasti yhtyeen tasosta ja lapsena minun ja siskoni mielikuvitukesta.
6. Stacey
Stacey nuket ovat paljon uudempia kuin Skipperit, mutta olen aina tykännyt näistä enemmän. Kun Skipperit ovat muodoiltaan enemmän teinejä, niin Staceyt ovat ala-asteikäisiä villikkoja. Tämä Stacey on alunperin polkupyörä Stacey ja häne nivelensä liikkuu mitä ihmeellisimpiin asentoihin. Tykkään Barbiella leikkiä urheilullisia ja liikunnallisia leikkejä, joten Stacey käy niihin hyvin, kun on niin sporttinen. Minun leikeissäni tämä Stacey harrastaa jalitsun lisäksi uintia, pyöräilyä, tennistä, sukeltamista ja skeittaamista.
6. Henkka
Henkka on saanut nimensä ihkaensimmäiseltä ihastukseltani, eli naapurnpojan Henriltä. Henkka on alunperin ollut prinssiukke, muistaakseni Rapunzelille. Henkan tukka on jo pitkään pöyhättynyt pystyssä, eikä hän leikeissä ole niin suurissa rooleissa ollut. Paljon muistoja ihan pienenä olleisiin prinsessaleikkeihin Henkka kyllä antaa ja kyllä jokaisella pitää aina oma Henkka olla tallessa.
7. Christina
Tumma Hollywood Nails Christina (kuvassa keskellä) ihastutti minut maailman helpoimmalla rastatukallaan ja liikkuvilla nivelillä. Harvalla noin liikkuva niveleisellä Barbilla oli kuitenkaan päkiäjalat, joten se varsinkin kiehtoi lapsena. Päkiäjalkoihin mahtuu korkokengät, toisin kuin lättäjalkojen korkkarit ei ole läheskään niin kauniita. Tummia Christina nukkeja meillä on ollut paljon aiemminkin, mutta juuri tämä rastatukan helppous on vaikuttanut siihen, miksi se niin usein tulee leikkeihini.
8. Todd
Todd on yksi suurimpia löydöksiäni. Omistin Todd nuken pienenä, mutta kun muutimme ollessani 6-vuotias Todd nukke katosi muutossa. Olin pitkään musertunut, kun Toddia ei löytynyt. Vasta muutama vuosi sitten bongasin tämän halvalla huuto.netistä, enkä voinut olla ilahtuneempi. Toddin kanssa samaa sarjaa olen omistanut myös Staceyn, joka valitettavasti meni kokonaan rikki jo ajat sitten. Todd on ikäluokaltaan ja kooltaan samanlainen Staceyn kanssa, mutta koska tämä nukke on julkaistu käsittääkseni ihan 90-luvun alussa, niin nivelliikkuvuutta ei paljon ole. On kuintenkin ihanaa, että sain uuden Toddin vanhan tilalle ja Staceylle uuden ikäisensä kaverin.
9. Barbie
Halusin tälle listalle laittaa kuitenkin yhden ihan perus Barbien. Vaaleatukkaiset Barbiet ovat yleensä leikkieni keskiössä, mutta itse nukkeina en ole mihinkään niistä saanut kunnon tunnesidettä. Näitä ns. perusbarbeja olen suht halvalla kirppareilta ostanut ja tämä kuvassa oleva nukke on sellainen. Pidän tästä, koska sen hiukset pysyvät suhtkoht kunnossa ja suorassa, sekä siitä, että hän ei ole näitä lättäjalkabarbeja. Korkkarit nimittäin sopivat Barbeille aina paremmin. Kyseinen Barbie asuu keskiössä Barbietalossani siskojensa Skipperin, Staceyn ja Shellyn, sekä ottolapsensa Mirandan kanssa. Kaikki muut Barbit taasen käyvät aina välillä heidän luonaan kylässä tai juhlimassa.
10. Miranda
Vielä 12-vuotiaanakin nautin Barbieleikeistä ja sain itselleni tämän nuken. Mirandahan ei ole Barbie vaan Braz nukke, ainut jonka omistan. Ystäväni olivat hurahtaneet Brazeihin tuohon aikaan ja kyllä minäkin yhden halusin. Sain Mirandan synttärilahjaksi tuolloin kun olimme Virossa. Pitkään ennen äitin tämän ostamista, olin harkinnut minkälaisen Brazin haluan ja tummatukkainen nukke viehätti näillä talvivaatteillaan minua. Nimeksi annoin Miranda Inkun Päiväkirja tv-sarjan Miranda hahmon mukaan. Ettei Mirandan tarvi koko vuotta olla talvivaatteissa sain ystävältäni joululahjaksi hänelle sopivia kesävaatteita, mitä tämä kaverini äiti oli minulle ommellut. Se olikin sopiva lahja, kun Miranda on vartaloltaan ihan eri mallinen kuin Barbit. Leikeissäni Miranda on Barbien ystävän Teresan serkku, joka on päätynyt Barbien luokse ottolapseksi, koska hän on orpo.
Ovatko muut lukijani leikkineet intohimoisesti Barbeilla? Kertokaa minulle omia Barbie (tai muita) nukkeleikkejänne.
sunnuntai 27. toukokuuta 2018
tiistai 22. toukokuuta 2018
Minäkin voin olla prinsessa
Prinssi Ken ja Prinsessa Barbie syövät romanttisesti spagettia |
Wanhojen tanssimekkoni |
Valmistujaismekko |
Ohkanen mekko helteisiin |
Fiftarihenkinen mekko. Ilmeeni on niin tyhmä, että laitin tilalle trollfacen. |
Erittäin lyhyt kukkamekko |
Jokainen nainen tarvii pikkumustan kaappiinsa |
Punanen mekko, joka sopii niin juhliin kuin arkeen |
Äitin tekemä mekko, kangas on suoraan Ihmemaasta |
Juhannusmekko, sillä tämä on joka juhannuksena ylläni |
Tähän linnaan minä muuttaisin jos olisin satuprinsessa |
Lentäisin yksisarvisella valtakuntani yli |
Tuhkimo ja prinssi Disneylandissa |
Tuhkimo Barbini |
Uusin hankinta: Tuhkimo mekko |
Unelmieni prinssi Henry elokuvasta Ikuisesti sinun |
Prinssini Boris |
Barbie prinssi ja prinsessa |
torstai 10. toukokuuta 2018
Kesän alkutaival
Päässäni on soinut Smurffien kipale Kesäolo on, kesäolo on, kesäolo ooeooon, oujee.. Kyllä olen aloittanut virallisesti kesän tällä viikolla. Nahkalätsä lensi hattuhyllylle, samalla kun otin käyttööni viime kesänä ostamani lippiksen. Olen kulkenut caprit jalassa ja tänäaamuna aloitin jo kesämekkokaudenkin. Tuntuu ihanan ohuelta päällä, eikä hiosta lainkaan.
Olen kävellyt uimarannoilla, nurtsilla ja hiekalla. Varpaisiin on tullut jo ekat pikkurakot, näin kesän ensimmäisen perhosen (punaruskea) ja sain ekan hyttysenpiston. Terassilla en sentään ole vielä juonut, mutta eiköhän sekin tule pian korkattua. Omalla parvekkeella olen hillunut Borikseni kanssa. Työnhaku on aktiivisen laiskasti edelleen menossa ja samalla energialla luen pääsykokeisiin. En ole koskaan ollut hääppöinen englannissa, joten kokeisiin luku on hitusen haastavaa. Onneksi on googlekääntäjä apuna.
Äitienpäivä on tulossa ja miehen äidille ollaan menossa silloin lounaalle. Normaalisti viettäisimme appiukkomme luona koko viikonlopun, mutta koska talouteemme hankittiin auto, voimme matkata sinne pikavisiitille. Oma äitini kävi pari viikkoa takaperin yökylässä ja pidimme hauskaa. Kävimme Tampereen Työveän Teatterissa katsomassa Luulosairaan, istumassa baareissa, kiersimme kirpputoreja ja syötiin Naughty Brgrissa. Sieltä saakin Tampereen parhaatburgerit. Pekonihillo on niin nammm...
Iltasella pelasimme yhdessä skib-poa ja katsoimme blu-rayna uusimman Tuntemattoman Sotilaan. Siitä äitikin eltyi kertomaan minulle lapsuuden tarinoitaan ja juttuja, mitä on omilta vanhemmilta sota-ajasta kuulut. Oikein mielenkiintoista. Ennen äidin lähtöä kiersimme uuden Ratinan kauppakeskuksen, josta totesimme että muutaman yksittäisen kaupan lisäksi paikassa ei ole mitään muuta hyvää kuin kahvilat ja ruokapaikat.
Roberts cafesta sai ihania herkkuja, vai mitä sanotte kookosvalkosuklaapötköstä sekä peruskokoisesta kaakaosta. Muuten viikot on mennyt arkisena ja lähes itseään toistavina. Olen sentään pyrkinyt jonkin sortin rutiineihin, eli käymään kerran viikossa salilla, uimassa ja sauvakävelemässä. Viime viikolla oli lesbokaveripariskunnan polttareissa pornokaupassa ja improkeikalla. Valitettavasti Heitto jäi jumbosijalle, mutta pirun hauskaa minulla ainakin oli HarhaLiike Allstars kisassa.
Noh, seuraavilla keikoilla sitten. Ainakin hymy on minulla tuolla keskellä herkässä tässä takahuone selfiessä juuri ennen lauteille astumista.
Boriksen kanssa on kaikki sujunut hyvin, mutta vähän levoton höpötassumme on ollut. Ulos halutaan joka kolmas minuutti, ellei sitten nukuta. Myös yöllä. Olen onneksi kehittänyt hyvän tavan saada Boriksen nukahtamaan. Kun tämä mouruaa yöllä ulko-ovella nostan hänet sänkyyni ja nojaamaan jalkaani vasten. Yleensä viidennellä kerralla hän nukahtaa. Tämä tosin johtaa siihen, että itse nukun missä ihmeen vinossa asennossa, mutta toisaalta rauhassa. Tänään ulkona ihailimme yhdessä puista, jotka vihdoin ovat saaneet lehtensä.
Äitin käydessä hän heltyi ostamaan minulle uudet kengät. Vitosen kauniit sandaalit kyllä saivat isovarpaani jo rakoille, mutta näillä on niin hyvä kävelyttä kissaa, kun ei tarvi kuin sujauttaa jalkaan.
Ulkona on ihana olla kun pikkuisen tuulee ja tuuli lennättää avoimet hiukseni sekavaksi pörrökasaksi.
Vielä loppuun pieni mainos. Tassulinna -kissablogilla on vuosipäivä ja sitä koskeva arvonta. Käykää kaikki nyt onnittelemassa blogia, sillä Pepsi ja Max ovat niin syötävän suloisia kissoja.
Olen kävellyt uimarannoilla, nurtsilla ja hiekalla. Varpaisiin on tullut jo ekat pikkurakot, näin kesän ensimmäisen perhosen (punaruskea) ja sain ekan hyttysenpiston. Terassilla en sentään ole vielä juonut, mutta eiköhän sekin tule pian korkattua. Omalla parvekkeella olen hillunut Borikseni kanssa. Työnhaku on aktiivisen laiskasti edelleen menossa ja samalla energialla luen pääsykokeisiin. En ole koskaan ollut hääppöinen englannissa, joten kokeisiin luku on hitusen haastavaa. Onneksi on googlekääntäjä apuna.
Äitienpäivä on tulossa ja miehen äidille ollaan menossa silloin lounaalle. Normaalisti viettäisimme appiukkomme luona koko viikonlopun, mutta koska talouteemme hankittiin auto, voimme matkata sinne pikavisiitille. Oma äitini kävi pari viikkoa takaperin yökylässä ja pidimme hauskaa. Kävimme Tampereen Työveän Teatterissa katsomassa Luulosairaan, istumassa baareissa, kiersimme kirpputoreja ja syötiin Naughty Brgrissa. Sieltä saakin Tampereen parhaatburgerit. Pekonihillo on niin nammm...
Iltasella pelasimme yhdessä skib-poa ja katsoimme blu-rayna uusimman Tuntemattoman Sotilaan. Siitä äitikin eltyi kertomaan minulle lapsuuden tarinoitaan ja juttuja, mitä on omilta vanhemmilta sota-ajasta kuulut. Oikein mielenkiintoista. Ennen äidin lähtöä kiersimme uuden Ratinan kauppakeskuksen, josta totesimme että muutaman yksittäisen kaupan lisäksi paikassa ei ole mitään muuta hyvää kuin kahvilat ja ruokapaikat.
Roberts cafesta sai ihania herkkuja, vai mitä sanotte kookosvalkosuklaapötköstä sekä peruskokoisesta kaakaosta. Muuten viikot on mennyt arkisena ja lähes itseään toistavina. Olen sentään pyrkinyt jonkin sortin rutiineihin, eli käymään kerran viikossa salilla, uimassa ja sauvakävelemässä. Viime viikolla oli lesbokaveripariskunnan polttareissa pornokaupassa ja improkeikalla. Valitettavasti Heitto jäi jumbosijalle, mutta pirun hauskaa minulla ainakin oli HarhaLiike Allstars kisassa.
Noh, seuraavilla keikoilla sitten. Ainakin hymy on minulla tuolla keskellä herkässä tässä takahuone selfiessä juuri ennen lauteille astumista.
Boriksen kanssa on kaikki sujunut hyvin, mutta vähän levoton höpötassumme on ollut. Ulos halutaan joka kolmas minuutti, ellei sitten nukuta. Myös yöllä. Olen onneksi kehittänyt hyvän tavan saada Boriksen nukahtamaan. Kun tämä mouruaa yöllä ulko-ovella nostan hänet sänkyyni ja nojaamaan jalkaani vasten. Yleensä viidennellä kerralla hän nukahtaa. Tämä tosin johtaa siihen, että itse nukun missä ihmeen vinossa asennossa, mutta toisaalta rauhassa. Tänään ulkona ihailimme yhdessä puista, jotka vihdoin ovat saaneet lehtensä.
Äitin käydessä hän heltyi ostamaan minulle uudet kengät. Vitosen kauniit sandaalit kyllä saivat isovarpaani jo rakoille, mutta näillä on niin hyvä kävelyttä kissaa, kun ei tarvi kuin sujauttaa jalkaan.
Ulkona on ihana olla kun pikkuisen tuulee ja tuuli lennättää avoimet hiukseni sekavaksi pörrökasaksi.
Vielä loppuun pieni mainos. Tassulinna -kissablogilla on vuosipäivä ja sitä koskeva arvonta. Käykää kaikki nyt onnittelemassa blogia, sillä Pepsi ja Max ovat niin syötävän suloisia kissoja.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)