Olenkin aiemmin kertonut pitäväni erityisesti Mauri Kunnaksen jouluisista tarinoista, sekä Miinan ja Manun talvisista seikkailuista. Jouluaattona minun onkin tapana käpertyä pehmoiseen ja katsoa Joulupukin Kuumaa Linjaa sivusilmällä, niin että luen näitä lapsuuden suosikkikirjojani samalla. Mauri Kunnaksen ja Teutorin lisäksi minulla on muutama muukin tärkeä joulusatu, jotka esittelen tässä.
Aku Korvatunturilla
Tässä on yksi vanhimpia lastenkirjojani. Kirja kuuluu siskolleni, joka piti lapsena suunnattomasti Aku Ankasta. Tässä kirjassa Aku, ankanpojat ja Roope- setä lähtevät Korvatunturille etsimään joulupukkia, koska Roope haluaa nähdä hänen kultakaivoksensa. Kirjassa ollaan ulkona ja siinä on mieletön kuvitus. Kaikki on piirretty jollain liiduilla tai akryylimaaleilla tai sellaisilla. En niin hyvin nuista välineistä tiedä, mutta kuvitus on siis ihan uskomaton ja mieleenpainuva. Siksi tämä kirja taisi olla aikoinaan myös siskon lemppari ja on siksi lapsuudenkodissamme. Vanhakin se on, ainakin 80-luvulta. Korvatunturilla sitten nähdään revontulten loisto ja kohdataan itse Joulupukki ja koetaan jouluyön taikaa.
Ankkalinnan Valkea Joulu
Kun edellinen on upea kuvituksinen lapsuudesta, niin tämä taas on uudempi. Kirja itsessään on vanha, mutta olen tämän vasta aikuisiällä ostanut. Akkalinassa ollaan kipeitä ja haaveillaan lumisateesta. Ankanpojat tahtovat Lappiin, Mikki porukoineen taasen etelän lämpöön. Matkatoimiston tiloissa ankanpojat törmäävät Minniin ja he kertovat toisilleen matkasuunnitelmistaan. Onneksi Mikki kuitenkin paranee ja lunta sataa Ankkalinnaan ja kaikki viettävät sittenkin joulua yhdessä ja ulkoilevat valkoisessa lumessa. Jotenkin tuo lumi on niin tärkeänä osana tätä tarinaa, että siksi pidän kovasti kirjasta.
Ehkä Aku kirjoista minulle se nostalgisin ja rakkain. Tarina on yksinkertainen; Roope pitää joulua vähän humpuukkina, ja Aku pääsee myöhän töistä. Aattona sataa lunta niin, että auto ei lähde käyntiin ja ainoa keino päästä Mummolle on saada Roopelta reki lainaksi. Onneksi Roope heltiää joululle ja sukulaisille ja innostuu itse tulemaan mukaan. Aukeama missä matkustetaan reellä mummolle, on jotenkin niin idylli ja kaunis, että sillä nousee minun jouluaattoaamuni riemu korkealle. Mummolassa on juhla ylimmillään.
Nalle Puhin Joulu
Toinen hyvin tärkeä kirja lapsuudestani. Nalle Puh kun on ihan pienestä pitäen ollut suosikkihahmoni. En osannut edes lukea, kun katsein kirjan kuvia ja edelleekin ne minua ihastuttavat. Varsinkin Puhin känyti Risto Reippaan luona. Puh ei ole ajatellut joululahjoja lainkaan ja ihmettelee, miksi Ristolla on pyykkiä kuivmassa jouluna takassansa. Risto nauraa, että sukkiin on tarkoitus laittaa joululahjat. Niimpä Nalle Puh vie ystävilleen sukat ja nukahtaa tuolilleen, miettimään lahjoja. Mutta voi ei, on aamu ja lahjat unohtui antaa. Kaikki ystävät ovat ovella kuitenkin kiittämässä, sukat ovat mitä mainioin lahja. Nasu käyttä pipona, Tiikeri makuupussina ja Kani porkkanan lämmittimenä. Nalle Puh saa itse lahjaksi monta hunajapurnukkaa. Tämän kuvitus on jotenkin niin mielikuvitusrikas ja itse tarinakin. On todella suloista miten Puolen Hehtaarin Metsän asukkaat saavat niin paljon lahjasukista irti, vaikka Tiikerin raidallinen makuupussi näyttää aika pieneltä hänelle.
Kissimirrin jouluaatto ja Tosca-kissan joululahja
Näihin kirjoihin tutustuin kirjaston kautta. Anne Mortimerin kuvitus kissoista on todella lumoava ja näissä kuvitukissa on aito joulun henki läsnä. Vaikka kissat asuvat aika Amerikkalaisissa taloissa, niin heidän kodeissaan on kuitekin sitä joulun lämpöä mitä tunnen myös omassani. Kirjassa tarina on sivuosassa, sillä kuvitus on niin rikasta ja kaunista. Näiden kissanpentujen turkkiin niin kovasti haluaisin painaa pääni ja silittää pehmoisesti leuan alta.
Kissimirri |
Tosca-kissa |
Mintun Joulukirja
Maikki Harjanteen Mintuista olen aiemminkin kertonut ja tämän joulukirjan löysin huuto.netistä. Omistin kirjan lapsena ja muistan lukeneeni sitä usein ja että tarinassa oli mukana jokin tonttu. Kirja kertoo Mintun ja isoveli Villen jouluvalmisteluista ja niissä on ihanaa kotikutoisuutta ja suomalaisuutta. Pihalle tehdään lumilyhtyjä ja itse kaiverretaan perunasta leimasin. Minäkin tein niin joskus 6-vuotiaana, huonoin tuloksin tosin. Folke tonttu piristää lapsia tuomalla oman joululahjansa ja on muutenkin hengessä mukana oleva kotitonttu.
Barbien Jouluyllätys
Barbiekirjoihin hurahdin uudestaan ja kyllä olen näistäkin kirjoista aina tykännyt, vaikka ovat suht uudempia kuin muut kirjani (eli 90-luvulta). Juonet kirjoissa ovat välillä typeriä, mutta kuvitus on kaunista ja hahmot minulle tuttuja. Jouluyllätyksen ostin joskus 10-vuotiaana divarista ja aina olen tätä myös fiilistellyt. Skipper jää Tommyn ja Shellyn vahdiksi Barbien ja Kenin mentyä ostoksille. Skipperilä on tarkoitus opettaa lapsille kärsivällisyyttä ja saada heistä apua jouluaskareisiin. Lapset tekevät pipareita, askartelevat lahjoja, koristelevat kuusen ja haluaisivat kovasti pulkkamäkeen, mutta tarjottimet eivät oikein mäellä luista. Barbien ja Kenin tultua kotiin ylläri oottaa pihalla; oma kelkka. Siitä saadaankin riemua pitkäksi aikaa. Tässä kirjassa on jotain oleellista saatu irti joulun odotuksen ihanasta kutinasta.