Barbapapa 2

Toinen Barbapapa videoni ei valitettavasti sisällä ihania ysärmainoksia.

Viime barbakasetissa Barbapapa ja Barbamamma olivat juuri saaneet lapsia ja juhlittiin Barbapapan syntymäpäivää. Nyt lapset ovat sen verran kasvaneet, että heidän talonsa käy ahtaaksi. Perhe löytää uuden talon ja he kunnostavat sen. Hyvin luontoa suojelevina hahmoina kaikki tavarat uuteen kotiin ostetaan tietenkin kirpputorilta ja sieltähän löytyy huonekaluja ja harrastustarvikkeita. Uudessa talossa ei valitettavasti kauaa ehditä asumaan, sillä kaupunki tulee tuosta noin vaan ilmoittamaan, että barbojen talo tullaan nyt purkamaan uuden betonikorttelin tieltä. He saavat sieltä kyllä uuden kodin, mutta eiväthän muotoa muuttavat barbat kerrostalonplänttiin millään mahdu. Niinpä barbat muuttavat pois ja viettävät yhden yön teltan alla, kunnes löytävät tarpeeksi tilaa rakentaa uuden unelmien kodin, johon jokaiselle barbalapsellekkin saadaan oma huone. Musta Barbapörrö saa sinne maalaustarvikkeensa, vihreä Barbalala taas pääsee musiikkiharrastuksen pariin, violetti Barbapupu nauttii kun huoneessa on tilaa kaunistautua, keltainen Barbapoju hoitaa huoneessaan eläimiä, sininen Barbapinko katselee iltaisin tähtiä huoneestaan, oranssi Barbatipu lukee huoneessansa rauhassa ja punainen Barbapaavo tietty nostaa painojaan kun tilaa on.  Barbat ovat aatteiltaan todellisiä vihreitä, sillä he pistävät pystyyn oman puutarhan, missä viljellään marjoja ja vihanneksia. En usko, että barbat syövät lainkaan lihaa, niin eläinrakkaita he ovat. Ilkeät kaupungin koneet ovat kuitenkin levittämässä kaupungistumista tännekkin ja barbojen asuinalue halutaan taas tuhota. Barbat kehittävät väkivallattoman vastaiskun ja he keittävät sitkeää barbamuovia, niin ettei kauhurit saa enään kauhojaan auki. Kun "sota" on ohi on aika juhlia.

Barbapapa 2 vhs-kasetin kansi

Barbapoju rakastaa huolehtia eläimiä ja hän suojelee lampaita ilkeiltä susilta. Lampaat keritään ja vahingossa keritään Barbapörrökin. Onneksi Barbamamma saa Barbapörrön omasta karvasta tehtyä hänelle taas turkin. Barbapoju huolehtii myös lehmistä, joita Barbapapan kanssa yhdessä lypsetään. Barbapojat kaipasivat yhdess maitoa samalla tavalla kuin pikku vasikat, joten näin he keksivät muuttaa muotoa, että Barbamamma vähän juottaisi niitäkin. Osaltaan juoni onnistuikin, mutta tietty poikien kepponen paljastuu Barbamammalle. Pieni  lintu, joka ei osaa lentää, tipahtaa pesästään ja tietty Barbapoju innostuu auttamaan pikku lintua. Hän leikkii myös jänisten ja sammakoiden kanssa, ihan niin että nukahtaa keskelle metsää. Kun hän herää, metsä on tuhottu ja kokonainen kaupunki  rakennettu hänen ympärilleen. Kaupunki aiheittaa saasteita eläimille ja veteen meneee roskia ja kemikaleja. Barbat eivät tätä tietenkään sulata. Barbapoju kerää sairaat eläimet mukaansa ja barbat pistävät oman eläinsairaalansa pystyyn. He järjestävät metsään "Ei metsästäjiä" - kyltin, jotta eläimet voisi kulkea vapasti. Kun metsästäjät kuitenkin saapuuvat, barbat häätävät ne oitis tieltänsä. He myös varoittavat kaloja, etteivät joudu kalastajien koukkuun.

Barbaperhe muuttaa pois kaupungista

Kaupungin laajeneminen ympärillä on kuitenkin väistämätöntä ja Barbaperhe on ottanut kaikki eläimet heidän tilalle asumaan. Saasteet pääsevät kuitenkin muurien yli barbaperheen tilalle asti ja siksi päätetään lähteä puhtaaseen avaruuteen Nooan Arkki tyylillä. Siellä barbaperhe ja eläimet saa elää onnellisina, mutta koti-ikävä vähän painaa. Barbapapa huomaa, että ihmiset ovat muuttaneet käytöstään niin, että kaasut ja saasteet ovat vähentyneet ja yhdessä palataan takaisin maahan. Kyllä ihmiset eläimiä jo kaipasivatkin.

Toinen Barbapapa kasetti on todella opettava ja vihreäarvoinen. Ei tätä oikeasti ikinä tullut Barbapapoja lapsena katsoessa ajateltua, mutta nyt kyllä nuo arvot loistaa ihan kunnolla läpi. En sanoisi sen olevan huono asia, sillä saarnaamaan ei kuitenkaan lähdetä. Ainoa saarnausosuus on liiassa kaupungistumisessa, jota kyllä itsekkin tietyllä määrin vastustan. Kasetin sisältö on selvästi jaettavissa kahteen osaan. Ensimmäisessä selvitellään barbojen asumisongelmaa juuri tämän kaupungistumisen tieltä ja toisessa osiossa, joka on enemmän episodimaisempi, suojellaan sitten eläimiä ihmisten tuholta. Väreiltään ja piirrostyyliltään tämä on kaunista, tosin yksinkertaista katseltavaa. Joko tyylistä tykkää, tai sitten ei. Minusta se on oikein suloista. Vähän itselleni tuntui julmalta tuo alun Barbapörrön keritsiminen, mutta onneksi siitä pääsee pian ohi, kun Barbapörrö on itse tyytyväinen omista karvoista tehtyyn pukuunsa.

Barbapapa 2 videon takakannen kuvat ei kyllä liity sisältöön laisinkaan

Feel my heartbeat, forever more

Noin kymmenen vuotta sitten olin agstinen ja ahdistunut 15-vuotias. Silloin kevät tuntui yhdeltä helvetltä ja elämä päämäärättömältä, varsin perusajatuksia tuonikäiselle teinille. Mutta sinä kesänä se tapahtui, nimittäin löysin rakkauteni The 69 Eyes yhtyeeseen. Eikä se rakkaus ole haalistunut näitten vuosien aikana.

Archie, Jyrki69, Jussi69, Timo-Timo ja Bazie

The 69 Eyes, nuo ihanat nahka-asuiset vampyyrit Helsingistä lumosivat minut aluksi kappaleellaan Star of fate, joka löytyi Angels albumilta. Tuon laulun kuultuani oli pakko saada kuulla lisää ja eipä siinä kauaa mennyt kun niiden levyt tuli ostettua; Framed in Blood kokoelma heti Stockmannilta, Devils, Paris Kills ja Blessed Be Anttilasta ja kaikki vanhemmat lähidivareista. Koko lukioaika meni joka päivä jotain näitä levyjä kuunnellessa. Ylipäätänsä musiikin merkitys elämässäni muutui sixtareitten myötä. Ennen musikki on ollut minule vain taustaa ja hyvää fiilistä. Nyt siitä tuli tunne, rakkaus, intohimo ja läheisyys. Jyrki"69" Linnankivi muodostui minule jopa jumalalliseksi hahmoksi. Kun vain näin hänen kuvansa jonkun lehden haastattelussa tai musiikkivideossa televisiossa olin pyörällä päästäni. Vaikka monet sanoo että tuollaiset ns. julkkisrakkaudet on vaan pikkutyttöjen päähänpistoja, niin kyllä niitä vain tälläisillä vähän vanhemmillakin tytöillä oli. Ja on edelleen.

Yhteiskuvassa Jussi69n kanssa, pikku Severus on vasta 17v

Haaveilin tietty heti alusta alkaen yhtyeen konserttien näkemisestä ja onneksi he saapuivatkin Oulun Club Teatrialle keikalle, jossa 16 vuotiaana olin heitä fanittamassa. Siinä huumassa pääni pyöri monet päivät. Nyt laskeskelin että olen yhtyeen tänä vajaa 10 vuoden aikana nähnyt yhteensä 12 kertaa, enkä kyllä voi vieläkään sanoa kyllästyneeni. Heidän konserttinsa ovat aina olleet vähintään hyviä, parhaimmillaan loistavia.

Omistan aikamoisen liudan The 69 Eyes "fanitavaraa" kuten:

4 paitaa ja hupparin, tässä kolme niistä

Kirjat: The 69 Eyes sarjakuvat, Jyrkin tekemän Zombie Love ja Kulkurin Valssin ja kuvasta puuttuvan kuvakirjan Route 69

Kaikki levyt ja Gothic girl single, kuvasta puuttuvan Helsinki Vampires live dvd

Devils levyn kannesta tehdyn palapelin, joka on porukoilla seinällä kehyksissä ja hihamerkin

Sekä kaksi suosikkilevyäni Blessed Be ja Paris Kills LP.nä

Innostus miksi juuri nyt halusin julkaista tämän tekstin oli viimeisin The 69 Eyes keikka toissapäivänä. Näillä aikaisemmilla keikoilla millä olen käynyt on soitettu hyviä biisejä ja loistavia biisejä, mutta aina olen jäänyt kaipaamaan, että sitä ikuista ykköstäni soitettaisiin. Toissailtana sain sen vihdoinkin kuulla ja voitte vain kuvitella kuinka levinneet kajaalini oli sen jälkeen. Se tunne, kun kappale alkoi ja iskin sen tajuntaani että hei, nyt se oikeasti soitetaan, en voinut todellakaan välttyä kyyneliltä. Ja tämän kappaleen Still waters run deep voitte kuunnella täältä.

The 69 Eyes Helsingin Virgil Oil. clubilla keväällä 2015

Tässä velä sixtareitten top 20: (koska top 10 on liian vähän)
1. Still waters rund deep (Paris Kills)
2. Sleeping with lions (Blessed Be)
3. Forever more (Paris Kills)
4. Black (X)
5. If you love me the morning after (X)
6. Night watch (Back in Blood)
7. Perfect Skin (Angels)
8. Dance D'amour (Paris Kills)
9. Brandon Lee (Blessed Be)
10. Hevioso (Devils)
11. Crashing High (Paris Kills)
12. Gothic girl (Blessed Be)
13. Blue (Universal Monsters)
14. Next stop paradise (Wasting the dawn)
15. Betty Blue (Paris Kills)
16. Star Of Fate (Angels)
17. Devils (Devils)
18. The Chair (Blessed Be)
19. You'r lost little girl (The Door cover)
20. Dead'n Gone (Back in Blood) (Joka muuten häiritsevän paljon kuulostaa Tikun ja Takun pelastuspartion tunnarilta)

On se Jyrki niin upea

Fiilikset keikan jälkeen oli upeat, mutta väsyneet.

Tämmönen fanipostaus tälläkertaa ja seuraavaa keikkaa odotellessa, kun vaan taas Vampyyrit Manseen saapuvat.

Alkaa Peellä, loppuu Aalla

Kaupunkisarjani viime kesältä jäi vähän kesken, joten edetäänpäs siinä tälläkertaa. Nyt tosin ei olla yksittäisessä kaupungissa vaan laakeilla pelloilla eli Pohjanmaalla. Tarkemmin rajattuna alue on Seinäjoki-Kauhava-Härmä. Tämä osuus Pohjanmaata on minulle tullut tutuksi ensin tätini asuinpaikkana ja myöhemmin siellä sitten tuli asuttua yksi kesä.

Seinäjoella olen käynyt usein tätiäni moikkaamassa. Yksi vanha muisto sieltä on serkkuni rippijuhlat, jossa ollaan oltu kun olin pieni. Vieraita taisi olla tätini luona niin paljon yötä, että minä perheineni nukuttiin takapihalla teltassa. Yöllä kuitenkin satoi aina siihen malliin, että sain siitä todella kovan korvatulehduksen. Oisinko ollut tuolloin 5-vuotias. Teltassa nukuttiin makuupusseissa ja allamme oli Panda makeisyhtiön sponssaamia kumipatjoja. Tätini mies oli tuolloin Pandalla töissä. Aina kun hän meillä kävi vierailulla niin saatiin isot jättipaperipussit täynnä Pandan herkkuja. Suklaat syötiin aina ensimmäisenä pois ja pahat karkit jäivät pohjalle. Panda kumipatjat sain tuossa viitisen vuotta sitten tädiltä omakseni, mutta eipä niissä enää ilmat pysy sisällä. Tädillä on kiva Uffe niminen koira (se on jo harvinaista, kun minä sanon koiraa kivaksi) mutta muuten itse Seinäjoki on paikkana etäinen. Parhaiten sen muistan lapsuuden sukulaisvierailuista.

Uffe

Ensimmäinen kesätyöni on ollut Powerparkin laitekuski ja siksi asuin kesän 2010 Alahärmässä. Kauhavan kautta sinne tuli junalla ja bussilla kuljettua. Bussiyhteys tosin on sen verran heikkoa että itse Kauhavalta en muista kuin Halpahallin, josta olen yhden ihanimmista fleecepaidoistani ostanut. Eipä sinne "isolle kirkolle" vapaapäivänä viittinyt huonoilla bussiyhteyksillä mennä. Itse kesätyö Powerparkissa oli oikein mukavaa. En kummemmin Pohjanmaalaisiin ihmisiin ehtinyt tutustumaan kunnolla, joten paljon vapaa-aikaani vietin paikallisia maisemia tutkiskellen ja tietty Powerin huvilaitteissa ilmatteeksi ajellen. Ala-härmässä oli tuolloin ainakin todella komea kirkko ja kun kesä oli kauneimmillaan niin kukkasia ja reheviä puita oli joka suunnassa. Ruokakaupat ja Alko oli kävelymtkan päässä niin mikäs siellä asuessa.

Ala-Härmän kirkko

Powerpark huvipuisto on minulle tuon kesätyön takia ollut todella merkityksekäs. Minun aikanani siellä oli todella mukavaa henkilökuntaa ja muistan sen kuinka pomoni puhui niin ihanan laveaa pohjanmaan murretta. Minunkin puheeseeni tarttui helposti tuo pohjaalaienen uho. Työmatka kulki kauniiden kukkasniittyjen halki ja tykkäsin kuskata lapsia ja aikuisia huvilaitteissa. Vapaapäiviä kun siellä kanssa usein vietin niin henkilökunta-alennuksella tuli käytyä syömässä hyviä burgereita, laskettua Thunderbirdissä, sekä pienemmässä Joyridessa. Music expressin vauhti pyöritti päätäni kovasti, kuin myös ketjukarusellin. Törmäilyautoihin rakastuin tuolla täysn, sillä minulla kun ei ole korttia oikeaa autoa ajamaan, niin muualla en autoja pääse ohjaamaan. Kummitusrata ajelu oli aina jotenkin koomisen oloinen ja maisemia pääsin hyvin katsomaan Fiestan tai Maailmanpyörän kyydissä.

Powerpark yläilmoista nähtynä

Iso-Rölli Röllikylässä

Powerparkin reunassa sijaitseva Röllikylä oli minusta tuolloin todella viihtyisä, mutta harmikseni se on aika pieni. Toivoisin että kylää laajennetaan rutkasti (tai voi olla että on laajennettukin, kuka tietää. En ole käynyt sitten kesän 2010 siellä) sillä sen teemoitus voisi sopia ihan koko muunkin puiston imagoon hyvin. Suomen isoimmista huvipuistoista (Power, Lintsi ja Särkkä) Powerin koen eniten teemapuistoksi, siellä on sellasen muoveistamisen tuntua vähemmän mitä Linnanmäellä tai Särkänniemessä. Kovana Disney- ja Disneyland fanina kaipaisin suomeenkin jotain tälläistä kokonaisvaltaisaa ja kattavaa teemapuistoa, missä kuljettaisiin enemmän elämys edellä, eikä laitteiden hurjuus. Powerparkissa on vähän tätä teemoitustunnetta koitettu ja toivoisin että se valtaisi sen kokonaan. Linnanmäellä ja Särkänniemessä se nimittäin ei tule onnistumaan.

Usein töihin kulkiessani peltojen ja kukkien ohi päässäni soi tämä Klamydian mahtisbiisi.
Alkaa Peellä, loppuu Aalla, hienoo olla Pohjanmaalla. Pellot tasaiset mut kotia johdattaa.