Joulun syvin olemus

 Joulu on itselleni kyllä vuoden tärkein juhla. En kuitenkaan juhli joulua kristillisessä merkityksessä, kun en usko kristinuskon jumalaan. Uskon kyllä että Jeesus on syntynyt (siihen en ota kantaa, onko se tapahtunut jouluna vai joskus muulloin). Hän on varmasti ollut vaikutusvaltainen ja tärkeä ihminen siihen aikaan maailmassa, joten minua ei haittaa, jos jotkut juhlii joulua Jeesuksen syntymän takia.

Joulun merkitys lähtee itselleni keskitalven juhlasta. Kun ollaan ja asutaan tällä kylmällä alueella (tai noh, ainakin täällä on ollut kylmää) niin on hyvä juhlistaa sitä, että aurinko alkaa vihdoinkin taas paistamaan ja ns. keskitalvi ja pahin routa on ohi.

Keskitalven Kokko kuvattuna sarjakuva-albumissa Huimapäinen Pikku Myy

Silloin aikoinaan, kauan kauan sitten, suomen alueella, kun asui maanviljelijöitä ja hoidettiin karjaa, oli todella tärkeää kunnioittaa luontoa ja eläimiä, joiden avulla ihmiset sai ravintoa itselleen. Silloin uskottiin tälläisiin nykyään jo mytologisiin hahmoihin, kuin henkiin ja tonttuihin (ja monethan uskovat näihin vieläkin, kuten allekirjoittanut). Tontut olivat eri paikkojen haltijoita ja monissa taloissa olikin oma tonttu/tonttuja, jotka pitivät hyvän viljavuoden talossa. Jos tonttua ei kunnioittanut, saattoi tonttu vaikka polttaa koko sadon tai kirota talon asukkaat. Tämän takia oli hyvin tärkeää pitää tonttuja ja talon eläimiä hyvässä kohtelussa. Tontut ovat hyvin kiintyneet luontoon ja saattoivat kohdella isäntiä ja emäntiä hurjastikkin, jos nämä teki luonnolle jotain sopimatonta, kuten vaikka ylimääräistä roskaa.

Jape Tonttu, kuvan tehnyt Fairychamber

 Uskon itse ihan vilpittömästi tonttuihin, että niitä vielä elää Suomen kamaralla. Luonnon ja eläinten avulla saan ravintoni, ilman niitä en voisi elää. Joulu on mitä loistavin juhla kunnioittaa elämää ja elämän tärkeintä merkitystä: rakkautta.

Fred ja Midge ovat niin rakastuneita toisiinsa, ihan kuin minä mieheeni

Tontun olen muutaman kerran nähnyt Kuusamossa mökkisaunamme kiukaan takana. Minulla on pieni epäilys, että aina välillä se samainen myös hiippailee täällä lapsuuden kodissani. Ehkäpä näen sen huomenna joulukuusen oksien välissä...

Hyvää joulua kaikille Videonauhan aikaa lukijoille!

Taikatalvi

Enään tasan viikko jouluun. Olen löytänyt joulutunnelmani, kun harjoittelu loppui ja saatiin tänne valkoinen maa. Huomaa heti kuinka paljon se tuo ulos illalla valoa lisää. Vaikken Pirkanmaalla vietäkkään jouluani, niin toivon silti että tällä pysyy maa valkoisena. Pohjoispohjanmaalle minne suuntaan lauantai aamuna on ainakin lunta luvattu.

Talvi ja lumi on minulle olennainen osa joulua. Tykkään fiilistellä monilla talvisilla jutuilla. Oma suosikkikirjani onkin Tove Janssonin Muumikirja Taikatalvi. Tämän luin kirjana muistaakseni ensimmäisen kerran noin 13 vuotiaana. Sitä ennen olin nähnyt vain talvijaksoja Muumilaakson Tarinat sarjasta ja lukenut kirjaan perustuvan sarjakuvaversion. Tämä sarjakuvaversio on todella uskollinen kirjalle ja se on julkaistu kahdessa albumissa. Minulla oli pitkään vain ensimmäinen osa, mutta joitain vuosia sitten sain toisenkin osan tästä hankittua. Tässä postauksessa kerron tarkemmin Taikatalvesta ja näistä kolmesta eri versiosta; alkuperäisestä kirjasta, sarjakuvasta ja kirjaan perustuvista Muumilaakson Tarinoiden jaksoista.

 Taikatalvi kertoo Muumipeikon ensimmäisestä talvesta. Muumit yleensä nukkuvat talviunta, mutta tänä talvena Muumipeikko herää, eikä saakkaan enään nukuttua. Perhe ei herää ja yksin on kurja olla, kun on ikävä Nuuskamuikkusta. Ulkona Muumipeikko sitten ystävystyy Tuutikkiin ja Pikku Myykin on jalkeilla, joten kirja kertoo heidän talvisista tapahtumistaan. Karkeasti voisin jakaa kirjan viiteen tärkeään osaan; Tuutikin kanssa ystävystymiseen, Jäärouvaan, Keskitalven kokkoon, Talven vieraisiin ja Kevään tuloon.

Tuutikin kanssa ystävystyminen
Muumipeikko on juuri saapunut ulos ja näkee elämänsä ensimmäisen kerran lunta. Lumi ja pimeys tuntuu aluksi vähän ahdistavalta ja jopa pelottavalta. Keskellä metsää Muumipeikko huomaa kuitenkin pienen steariini kynttilän. Hän menee sitä kohti ja tapaa näin uuden ystävänsä.

Tv-sarjassa jaksossa Muumipeikon ja Pikku Myyn Talvinen Seikkailu Muumipeikko ja Tuutikki ovat jo valmiiksi ystävykset, eikä siinä näin ollen kerrota heidän tutustumistaan. Kyseisessä jaksossa myös Mörkö esiintyy muutaman kerran, mitä ei kirjassa vielä tässä vaiheessa tapahdu, mainitaan vain.

Muumipeikko ikävöi Nuuskamuikkusta

Jäärouva
Tuutikki kertoo Muumipeikolle ja Myylle Suuren Pakkasen eli Jäärouvan olevan tulossa. Hän on tehnyt Jäärouvaa varten lumihevosen, jolla tämä voi sitten ratsastaa tiehensä ja viedä pakkasen mennessään. Muumipeikko, Myy ja Tuutikki istuvat uimahuoneessa Jäärouvan ollessa liikkeellä, mutta valitettavasti hyvin hajamielinen, kaunishäntäinen Orava on jäänyt ulos. Oravalle käy hyvin surullisesti ja Jäärouvan lähdettyä hän onkin kokonaan jäätynyt. Muumipeikko haluaa välttämättä pitää Oravalle hautajaiset, mutta koska maa on niin roudassa sinne ei saa mitään haudattua. Niin lumihevonen ottaa Oravan selkäänsä ja vie hänet kauas pois (ja jos lukijaa nyt alkaa surettaa, niin ei hätää, kirjassa on tähän kohtaan pieni lohdutuskeino)

Samaisessa jaksossa Muumipeikon ja Pikku Myyn Talvinen Seikkailu jatkuu tämä aihe, mutta tosin vahvasti muunneltuna. Kaunishäntäistä Oravaa ei ole lainkaan, vaan sarjan tekijät ovat radikaalisti jäädyttäneet Pikku Myyn. Onneksi kuitenkin Myy saadaan sulamaan lopussa. Jäärouvaa ei kirjaan, eikä pahemmin sarjakuvaankaan olla haluttu kuvittaa, joten länsimaiselle katsojalle tämä Japanilaisten tekemä Jäärouva voi olla aika erikoinen näky. Jäärouvan laulusta kyllä pidän ihan valtavasti. jäärouva vie kanssa lumihevosen tiehensä.

Myy kyllä kohtaa pienen oravan, mutta tämä ei jää ulos Jäärouvan tultua

 Keskitalven kokko
Tuutikki rakentaa suurta kokkoa, jolla kutsuu auringon takaisin. Muutama Muumierheenkin antiikkikalusto päätyy sinne. Aluksi Muumipeikko on siitä suunniltaan, mutta myöhemmin se ei haittaakkaan. Keskitalven kokossa hän nimittäin tapaa talven salaperäisiä eläimiä, näkymättömiä päästäisiä ja sen otuksen, joka asuu tiskipöydän alla. Lopulta tulen sammuttaa Mörkö omalla kylmällä olemuksellaan. Seuraavana päivänä Muumipeikko odottaa innokkaasti aurinkoa ja kun sen valo kestää vain minimaalisen hetken Muumi on erittäin pettynyt. Pettynyt ja vihainen itselleen ja suurille odotuksilleen. Niin vihainen, että avaa uima-huoneen kaapin oven ja päästää esi-isänsä sieltä vapaaksi.

Keskitalven kokko jakso sarjassa Muumilaakson tarinoita tulee kronologisesti vuotta myöhemmin, mitä ensimmäinen talvijakso. Tässä kohdassa Niiskuneiti on nukkumassa Muumien luona talviunta ja he heräävät molemmat Muumipeikon unen takia. He päättävät jäädä hereille seuraavaan aamuun ja huomaavat silloin heidän halkovarastonsa tyhjemmäksi. Samaan aikaan Alisa ja Noita (Japanilaisten luomat parhaat hahmot, jota ei Toven ja Larsin luomassa Muumien maailmassa ole ollut) kinastelevat siitä, saako Alisa lentää Muumilaaksoon. Noita ei ole aiheesta ainakaan mielissään. Lopulta Alisa lähtee liikkeelle suksilla ilman lupaa. Muumilaaksoon saapuessaan hän törmää Mörköön ja joutuu konfliktiin hänen kanssaan. Onneksi Muumipeikko, Niiskuneiti ja Tuutikki tulevat sopivasti avuksi. Mörkö saadaan häädettyä pois, mutta ihmetellään mitä se kokoajan tekee täällä? Onko se ihastunut Muumipeikkoon?
Tätä oli lapsena hankala hahmottaa, kun jotenkin itse silloin pienenä mielsin Mörön aina mieheksi, mutta näin aikuisempana olen kuullut Mörön olevan naispuoleinen. Minusta on kuitenkin kiva, että tämä Mörön kiintymys Muumipeikkoon tulee sarjassa ilmi, sillä kirjoissa se tulee vasta vastaan Muumipappa ja Meren loppupuolella. Se antaa Mörölle paljon inhimillisyyttä ja tunteellista syvyyttä.
Tuutikki sytyttää kokon, jota Alisa, Muumipeikko ja Niiskuneiti lumoutuneena ihailevat. Mörköhän sen sitten lopulta sammuttaa ja Muumipeikko ja Niiskuneiti menevät jatkamaan talviuniaan. Ihan lopussa Noitakin heittää vielä kepposensa peliin, mutta vasta seuraavassa jaksossa kerrotaan mitä hän taikoi.

Talven vieraita
Ruoka on loppunut muualta laaksosta ja huhu kiertää, että Muumitalossa on kellari täynnä hilloja. Niimpä läheltä ja kaukaa tulee pieniä ja vähän isompia mönkijöitä Muumitaloon lämmittelemään, syömään ja turvaa hakemaan. Tärkeimmät tulevista vieraista on Surku koira, joka ulvoo iltaisin kuuta ja kokee kuuluvansa susien joukkoon. Sitten saapuu vielä ylipirteä KuntoHemuli, joka soittelee torvellaan ja rakastaa hiihtoa, laskettelua ja avantouintia. Ylipirteä Hemuli saa kenen jos toisenkin hermot kireälle, mutta pikku nyyti Salome pitää hänestä jostain kumman syystä ihan valtavasti. Muumipeikko koittaa huijata Hemulin lähtemään yksinäisille vuorille laskettelemaan, sanomalla siellä olevan mäkien olevan erinomaisia. Heti tämän sanottuaan hän kuitenkin peruu sanansa ja kertoo mäkien olevan pelkkiä rotkoja. Hemuli kuitenkin päättää lähteä kohta jatkamaan matkaansa sinnepäin. Sinä iltana tulee suuri lumimyrsky ja pikku Salome on kadonnut. Hemuli käy etsimässä hänet ja onneksi löytääkin. Hän lähtee lopulta Salomen kanssa yksinäisille vuorille ja ottaa sieltä vielä Surku koirankin seurakseen, muuten tämä olisi varmasti joutunut suden suuhun. Lumen sulaessa muutkin yksinäiset vieraat suuntaa kotiansa Muumimamman hillopurkkien kanssa. Viimeisen lähtiessä kellarissa ei ole enää lainkaan hilloa.

Talven vieraita jakso on jatkumo Muumipeikon ja Pikku Myyn talviselle seikkailulle. Jakso noudattaa kirjaa suht uskollisesti, mutta siinä ei ole enempää vieraita KuntoHemulin ja Surku koiran lisäksi. Nyyti Salomen puuttuminen on isoin ero kirjan tarinaan, mutta muuten se noudattaa samaa kaavaa.

Surku Koira

Hemuli uimassa

Jään alla rasittavaa Hemulia paossa

Surku lähtee Hemulin matkaan

Kevään tulo
Periaatteessa kirjan pitäisi loppua viimeiseen kevät myrskyyn ja Muumipeikon oppiin nauttia lumesta, mutta jäitten lähtö on pakko kertoa, se on niin jännää. Lumien sulatessa alkaa jäät halkeilla. Pikku Myy on vaarallisen lähellä jään reunaa luistelemassa ja lopulta Muumipeikko lähtee häntä urheasti sieltä pelastamaan. Tämä nappaa Pikku Myyn reppuselkäänsä ja hyppii jäälohkareiden päältä takaisin uimahuoneelle. Juuri viimeisellä lohkareella hän kuitenkin putoaa veteen ja vilustuu pahemman kerran. Kun hän pääsee kotiin ja aivastaa niin siihen Muumimamma herää. Hän keittää pojalleen kuumaa rohtoa ja Muumipeikko ei meinaa pysyä nahoissaan kun on niin paljon kerrottavaa Talvesta.

Talven vieraita jakson lopussa näytetään, kuinka Muumipeikko koittaa pelastaa Myyn jäälohkareiden kynsistä. Jakso päättyy siihen kun Muumipeikko pääsee avannosta ylös. Seuraavassa jaksossa Kiirehdi Nuuskamuikkunen kerrotaan sitten kuinka pahan flunssan Muumipeikko oikein avantouinnistaan sai ja se tarina pohjautuu osittain novelliin Kevätlaulu kirjasta Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia.

 Itse olen kokonaan kasvanut Muumien ympäröimänä ja lapsena ihan suosikkimuumijaksoni oli kaikki nämä talvijaksot, joissa on lunta. Tässä sarjassa lumi on kuvattu niin ihanasti ja talvimusiikki teema muumeissa on mitä nautinnollisinta. Joulu on ovella jakso on nykyään näistä varmaan suosikkini ja sille tulee varmasti oma tekstinsä.
Vaikka animaatio ei seuraa kirjan tapahtumia tarkkaan tai kronologisesti, niin minusta on ihana huomata niissä niin paljon tunnelmassa yhtäläisyyksiä. Rakastan molempia. Annetaan Taikatalven tulla meillekkin. 

Joulumieli

Joulumieleni on ollut harmikseni vähän kadoksissa. Joku voi väittää, että käytin sen jo loppuun kun aloitin tunnelmoinnin jo aikaisin syyskuussa. Itse pidän sitä vain hyvänä asiana, sillä nyt viime aikoina on ollut niin paljon kiirettä ja stressiä, että en ole ehtinyt, jaksanut, enkä innostunut tunnelmoimaan. Ei ole ollut aikaa ja energiaa panostaa siihen; rauhallisiin ja tunnelmallisiin hetkiin. Pahimmat stressit on ohi, mutta muutama kolottaa päätäni vielä liikaakin. Viikon kulttua alkava loma toivottavasti helpottaa siihen.

Vuosi sitten oli jo näin paljon lunta

Makuuhuoneeni lattialla on nyt iso lahjakasa, joka menee perheelle ja ystävilleni ja muutama paketti on avomieheltä minulle. Yksi niistä on todella suuri, eikä minulla ole hapsun hajuakaan mitäköhän siellä on. En malta uteliaana odottaa ja varmaan aattonakin avaan sen ihan viimeisten joukossa. Kaikki koristeet, perhe ja ystävät, rauha, lahjat, ruuat jo ajatuksena kyllä nostattaa joulumieltäni. Kun vain nyt tulisi vielä sitä lunta, se saisi mieleni jo näin ennakkoon vähän paremmalle tuulelle. Onneksi joulunviettopaikalleni on lunta ennustettu ja on sen verran pohjoisessa, että uskon jopa sääennustuksen toteutuvan. 

Salaisen jouluystäväni toinen paketti saapui minulle vihdoinkin. Ehdin jo pelätä sen kadonneen postissa, mutta saapu onneksi ehjänä perille. Iso paketti olikin ja täynnä jänniä yllätyksiä.

Paketista paljastui kultaisia tähtikoristeita, pari joulunkello aiheista jääkaappimagneettia, suklaatikkareita, lakusuklaata (en tykkää yhtään lakritsista, joten annoin miehelleni), tuoksukynttilöitä, jouluinen siivousliina, tonttuservettejä, Hattivatti ja Pikku Myy piparkakkumuotit (jotka tänään tulee koekäyttöön kun toinen satsi piparikakkuja aletaan tekemään), koristetarroja, Belgialaista sokeritonta suklaata ja vielä suklaalusikka. Nuista suklaalusikoista tykkään erityisen paljon, sain niitä ennen usein nimipäivälahjaksi jouluaattona (toisen nimeni Eveliina takia). Nyt ei kuulemma äitini ole näitä löytänyt, joten saa nähdä säästyykö tämä aattoaamulle, vai käytänkö jo ennen.

Sisareni Niina FairychamberArtist I do believe fairies blogista antoi minulle Liebster Award tunnustuksen (Hei hei siskokulta. Kiitos tunnustuksesta, toivottavasti sinulla on hyvin pullat uunissa. Hmh, ei siis joulupullat, vaan asiat hyvin! XD ) Näitä on muutama tullut tehtyäkin, mutta en ole antanut tunnusta silloin eteenpäin. Nyt annan tunnustuksen seuraavalle kahdeksalle blogille:

Kirjaröykkiö
Talven ihmeitä
Tassulinna
Rakkaudella me kolme
Elokuvahömppää
Ihmeiden aukio
Joulu Mimmin luona
Sarin valkea joulu

Tässä on vielä tunnustuksen säännöt:
1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi
2. Laita palkinto (yllä oleva kuva) esille blogiisi
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen
7. Ilmoita palkitsemasi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse. 

Kysymykseni tunnuksen saajille:
1. Millainen valo kuuluu sinun jouluusi?
2. Mitkä kolme elokuvaa ovat sinulle niin tunteellisia, että niitä katsoessa saatat kyynelehtiä?
3. Mikä on tärkein lapsuudenmuistosi?
4. Mitä tarkoittaa tarkoittaa?
5. Millaisesta musiikista pidät?
6. Millaisesta säästä nautit eniten?
7. Kerro muutama haaveesi?
8. Rakkain intohimosi?
9. Minkä elokuvan miljöössä haluaisit elää?
10. Paras kokemuksesi vuodelta 2015?
11. Onko sinulla haaveita/suunnitelmia vuodelle 2016?

Ja vastaukset Keijukammarista saamiini kysymyksiin: 

1. Mikä sai sinut innostumaan bloggaamisesta?
Aloitin bloggaamisen jo vuosia sitten, mutten tehnyt silloin sitä mitenkään aktiivisesti. Alunperin tykkäsin julkaista siellä elokuva-arvostelujani ja runojani, mutta siinä ei ollut oikein mitään punaista lankaa. Viime keväänä sitten sain sen poistettua ja aloitettua kokonaan elokuva-aiheisen blogini Elokuvalippuja. Kesällä kuitenkin teki mieli julkaista jo kaikkea muuta, mitkä ei ihan siihen liity ja niin syntyi Videonauhan aikaani. Tavallaan pidän blogien ideasta, vähän kuin julkinen päiväkirja jonne voi kirjoittaa innostumistaan aiheista. 

2. Mikä on bloggaamisessa parasta?
Saan julkaista sellasia tekstiä, mitä ei oikein muissa foorumeissa ole soveliasta julkaista. Tavallaan blogissani olen täysin vapaa muotoilemaan omaa netti-identiteettiäni, kun itse määrittelen mitä siellä kerron ja mitä en. 

Yksi rakkaimmista esineistäni on lapsuuteni ensimmäinen pehmolelu, helisevä Pupu

 3. Mistä blogisi nimi tulee?
Elokuvalippuja sai nimensä itsestään selvästi suunnattomasta elokuvalippukokoelmastani. Videonauhan aikaa nimeä mietin pitkään. Halusin jonkun sellaisen muistettavan nimen, joka kuitenkin viittaa sen teemaan, joka on pitkälti nostalgian ja lapsuuteeni kaipuu.

4. Saatko lukijoilta ideoita/inspiraatioita blogiisi?
En ole vielä ideoita, mutta inspiraatiota kyllä. Ideoita saa lukijat ihmeessä kommentteihin heitellä, sillä hyvin todennäköisesti ne toteutetaan. :)

5. Oletko jouluihminen / odotatko joulua?
Olen, sen varmaan jo jokainen huomaakin, kun viimeaikaiset tekstit ei ole muuhun oikein keskittynytkään. Joulukalentereistani olen jo puolet luukuista saanut avata ja The Joulukalenterista olen ensimmäisen levyn katsonut. Ihan kohta on joulu..

6. Jos elämästäsi tehtäisiin elokuva kuka / ketkä siinä näyttelisi?
Näyttelemistä rakastaneena esiintyisin tietenkin itse pääosassa (vaikken kameranäyttelemisestä liiemmin pidä). Muihin elokuvarooleihin valitsisin varmasti suosikkisuomalaisnäyttelijöitäni. Ainakin elokuvassa voisi esiintyä Tiina Lymi, Roope Salminen, Kari Hietalahti, Petteri Summanen, Armi Toivanen, Jukka Rasila, Mikko Leppilampi, Timo Lavikainen, Jasper pääkkönen, Peter Franzén, Lotta Lehtikari, Vesa-Matti Loiri ja Hannele Lauri. Mimmonenkohan elokuva siitäkin tulisi?

Olen tämän jo kerran aiemmin täällä julkaissutkin, mutta Mikko Leppilampi on yksi niistä elämäni suurimmista idoleista, jonka takia kiinnostuin ja innostuin näyttelemisestä. Ja kuinka mukava hän olikaan kun tapasin hänet, IHANA!

7. Minkä elokuvan näit viimeksi? Piditkö siitä?
Katson elokuvia hyvin usein, yleensä pari viikossa. Tällä viikolla en vain ole ehtinyt katsomaan, vaikka mieli tekisi. Viime viikonloppuna katsoin kaksi elokuvaa, Love Actually ja Muumipeikko ja Pyrstötähti. Olen nähnyt molemmat monesti aiemminkin ja pidän ihan valtavasti molemmista. Viimeisin elokuvateatterissa katsomani elokuva oli Pieni Merenneito Helsingissä elokuvateatteri Orionissa.

Aina niin viehättävä Alan Rickman elokuvassa Love Actually

8. Oletko introvertti, ekstrovertti vai jotain siltä väliltä?
Siltä väliltä. Viihdyn seurassa, mutta viihdyn myös hyvin yksikseni. 

9. Keräiletkö mitään?
Disney klassikoita (kaikki tosin on jo), kotimaisia elokuvia, Disneyn lyhytelokuvakokoelmia, Richard Scarryn Touhukas maailma tv-sarjaa ja monia muista lasten/nuorten tv-sarjoja/ elokuvia, Miina ja Manu kirjoja, Pupu Tupuna kirjoja, Disneyn satukirjoja, Barbie kirjoja, Barbie lehtiä 80-90 luvulta, Barbie nukkeja 80-90 luvulta, Teeny Weeny Families leluja, Polly Pocket leluja, 80-90 luvun My little poneja, Carl Barksin sarjakuvalehtisiä, Tenavat pokkareita, Disneyn Sing-a-long-songs vhs kasetteja, Disneyn musiikkisatuja, Pokemon videoita (1. kausi), Disneyn tv-sarjoja vhs-kasettina...

Olen joskus koittanut saada kaikki elokuvani yhteen kuvaan, mutta ei mahdu. Tämäkin kuva on vuoden takaa, joten kokoelma on vain kasvanut, Tilaa ne vie yhden vaatekaapillisen verran, mutta harrastuksensa kullkin.

10. Mikä on horoskooppimerkkisi? Pitääkö se paikkaansa?
Olen horoskoopiltani leijona, mutta syntynyt todella lähellä neitsyen vaihetta. Minussa on paljon leijonan piirteitä, kuten esiintymishalu ja tietty miellyttämisen tarve, mutta koska olen syntynyt lähellä neitsyen rajaa, minussa on myös hyvin paljon herkkyyttä, mitä yleensä ei oleteta leijonilla olevan. 

11. Jos saisit supervoiman (minkä tahansa) mikä se olisi?
Haluaisin osata liikkua paikasta toiseen salaman nopeasti.

Miinan ja Manun lumisia tunnelmia

Kirjasta Miinan ja Manun Aapinen

Tykkäsin pienenä ihan valtavasti Teutorin Miina ja Manu kirjoista. Näissä on niin värikäs ja selkeä kuvitus ja tarinat on peruslapsen arkielämästä kertovia ja hyvin kuvaa suomalaista elämää. Tällä kertaa esittelen Miinan ja Manun talvisimmat kirjat.

Miinan ja Manun seikkailu Lapissa

Miina, Manu ja Sulo-eno ovat matkustaneet lappiin hiihtämään. He ovat ottaneet huoneen hotellista ja lähtevät innoissaan laskettelemaan. Isossa mäessä Manu kuitenkin menettää hallintansa ja laskee suoraan jyrkkää rinnettä alas. Siihen päälle iskeytyy vielä lumimyrsky , eikä Miina ja Sulo-eno millään löydä Manua. Manua etsiessä he tutustuvat uuteen ystävään Jänkä-Joonakseen, joka oli löytänyt Manun ja vienyt hänet mökkiinsä lämmittelemään. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Hotellin edessä on kesy Pekka Poro

Jänkä-Joonas ohjaa matkalaiset takaisin hotellille

Tässä kirjassa kuvataan kauniisti lapin maisemia. Teutorin tyyli on muutenkin mieleeni, mutta varsinkin lumisen metsän kuvaus on ihana. Tähän tarinaan on myös laitettu pieni opetus ja kuten useissa Miina ja Manu kirjoissa, se tapahtuu aina Manulle. Olkaa varovaisia lasketellessa.
Tämä kirja on ensimmäinen missä Jänkä-Joonas esiintyy ja Jänkä on myöhemmin saanut myös omia tarinoitaan. Niitä mieluusti olisin lukenut lisää, sillä kyllä tarinat Lapista ja kullanhuuhdonnasta ovat kiehtovia.

 Miina ja Manu SantaParkissa

Miina, Manu ja Sulo-eno matkustavat lentokoneella Rovaniemen SantaParkkiin. Siellä he katselevat paikkoja ja tutustuvat uusiin ystäviin. He saavat nähdä tonttujen tehtaan ja monet SantaParkin omat salaisuudet.

Poroja SantaParkissa

Tontut ahkeroimassa

Ostin tämän kirjan kirpputorilta muutama vuosi sitten, enkä etukäteen lainkaan tiennyt että tälläistä on edes tehty. Luulisin tämän olevan aikalailla viimeisiä Miina ja Manu kirja, mitä Teutori ehti itse kuvittaa. Tarinaa ja opetusta tässä ei varsinaisesti ole, mutta on kivaa mainosta varmasti Rovaniemen SantaParkille, ainakin saa minut kiinnostumaan käymään siellä. Olen käsittänyt Santaparkin olevan tavallaan elämyskohde ja minua ei olenkaan haittaa, että sellainen on tässä tapahtumapaikkana. Onhan Satukustannuksen toinenkin tarinahahmo eli Otto-Nallekin vieraillut Särkänniemessä.

Miinan ja Manun jouluaatto

Miina, Manu ja Sulo-eno viettävät tässä perisuomalaista jouluaattoa. Aamulla syödään joulupuuro ja sitten lähdetään metsään kuusenhakumatkalle. Hieno joulukuusi löytyykin, mutta Manua alkaa taas laiskottaa ja hän koittaa oikaista kotiin läheisen järvenjään kautta. Arvaahan siitä jo mitä tapahtuu, Manu putoaa jäihin. Pienen torumisen jälkeen kun päästään kotiin mennään heti saunaan lämmittelemään. Syödään jouluateria, koristellaan kuusi ja sitten odotetaan innolla joulupukkia. Pukille lauletaan, saadaan lahjoja ja lopuksi hyvästellään ja toivotetaan hyvä joulua kaikille.

Kukakohan siellä pensaassa rapisee?

Manun avannon jälkeen maistuu kunnon löylyt

"Tämä paketti on mi-minulle? Eikä kun Manulle!"

Miinan ja Manun jouluaatto kirja minulla oli jo ihan pienenä. Tämän oikein vanhanaikaisen perusjoulun kuvitus on ollut minusta aina niin kaunista. Aika harvassa lasten kirjassa kuvataan saunaa ja tuo Miinan ja Manun kuusi kaikkine suomenlippuineen tuo minulle muistoja omasta mummilastani vuosien takaa. Tässäkin tarinassa on pieni opetus heikoista jäistä ja tietysti se taas kolahtaa Manulle. Vaikka kirja ja tarina on yksinkertainen niin luen tämän siltikin joka ikinen aattoaamu. Kyllä tässä on niin paljon joulun henkeä. 

Ensi jouluna taas tavataan!

Joulun koristelua

Adventtina oli tarkoitus aloittaa joulukoristelu, mutta eipä aikataulu sallinut. Maanantaina, juuri sopivasti ennen joulukuuta, ehdin laittaa kaiken tässä opiskelijakämpässämme valmiiksi. Tämä onkin sitten viimeinen kerta, kun saadaan asuntoamme koristella.

Vanha minikuuseni sai tänä vuonna uudet valot, kun vanhat posahtivat viimevuonna juuri ennen joulua. Punaiset valot ostin Nekalan löytöliiteristä. Nämä ovat kirkkaan punaiset valot, vaikka valokuvassa näyttääkin aika violetilta. Mukavan tunnelmalliset, joista tykkään kyllä. Kuusi sai oksilleen paljon vanhoja koristeitani, sekä myös mummilta saatuja ja salaiselta ystävältäni saatuja kauniita punavalkoisia peltisiä tähtiä. Pienen joulukoristuksen laitoin myös tuohon kuusen viereen.

Tämä pukki koriste taitaa olla itselleni kaikkein rakkain. Näitä on meillä ollut kuusessa aina niin kauan kuin muistan.

Kynttelikkö sai vierelleen muutaman tontun ja valkoisen peuran.

Joulukoristeet vähän auttavat minua nyt pääsemään todella stressaavan ajan yli. Nyt on ollut työssäopin, kokeiden ja koko tulevaisuuden takia isoja huolia mielessä. Työssäoppi nyt menee vielä, mutta se on tuntunut viime aikoina todella väsyttävältä. Maanantaina on venäjän koe, joka todella huolestuttaa minua. Vaikka kuinka yritän, niin en vain ymmärrä sen kielioppia ja aikaa ja energiaa lukemiseen ei vain ole. Isoin huoli, mikä tuli itselle aika lailla järkytyksenä on jo mainitsemani tuleva häätö. Saimme taloyhtiöltä kirjeen, jossa sanottiin että koko taloyhtiö menee isoon remonttiin ja kaikki asukkaat häädetään. 1.6. pitää olla asunto tyhjänä. Minulla on valmistujaiset päivää sitä ennen, joten tavarat pitää viimeistään olla silloin uuteen osoitteeseen muutettuna. Tuntuu todella pahalta, kun itsellä ei ole mikään kovin hyvä rahatilanne (ja koulun takia ei voi tehdä täyspäivästä työtä), että avomies maksaa alkuunsa kaikki ennakkovuokrat sun muu ja se, että ylipäätään löydettäisiin mukava, juuri meille sopiva uusi vuokrakämppä haluamiltamme alueilta Tampereelta; mieluiten akselilla Annala/Kaukajärvi/Lukonmäki/Turtola, sinne täytyy saada ottaa kissa ja vuokra mieluiten n. 600€/per kk tai alle. Oma sauna ja parveke olisi ihan bonusta. Jos joku tietää mistä tälläistä vuokrakämppää kannattaa etsiä, niin laittakaa viestiä :)

Lumen puute harmittaa minua suunnattomasti, olisin mieluusti halunnut sen ensilumen jäävän täällä maahan. Ilma tuntuu ulkona kylmältä, joten toivon todella lumen vielä satavan. Jos ei muuta niin edes sinne pohjois-pohjanmaalle 18. päiväksi, kun lähden porukoille joulun viettoon. Joulukalenterien avaus on tuntunut ihanalta, sillä tavalla oikein konkretisoituu tämä ajankuluminen, ainakin siihen venäjänkokeeseen ja työssäopin loppumiseen asti. Lasken siihen jo päiviä, ihan vaan sillä että sitten on stressi siitäkin ohi.

Tänä vuonna minulla on kolme joulukalenteria: Minni suklaakalenterin sain siskoltani Briteistä, Kissakalenterin löysin Helsingin Akateemisesta Kirjakaupasta (oli muuten vaikea löytää kaunista, suht pientä paperikalenteria. Kun täältä Tampereelta etsin kaikki oli ihan jättimäisen kokoisia ja hinta oli jokaisessa noin 10€, huh huh). Kuusikalenteri on ollut minulla lapsesta asti. Ennen sain siihen yleensä kyniä, ponnareita, tarroja jne, mutta nyt on sisko tehnyt kaikkiin niihin paketit, Yleensä niissä on lehdistä leikattuja juttuja lempi elokuvistani tai muusikoistani, jotka sitten on hyvä laittaa leikekirjaan, mutta jotkut paketit oli sen verran isoja, että sisältää selvästi jotain tavaraa, niin että ne odottaa erikseen pöydällä.

Vuoden ensimmäiset piparit ja itetehty taikinakin onnistui

Mummin vanha pukkikoriste suojelee, ettei glögipullomme katoa

Nyt stressin takia en ole ehtinyt julkaista kaikkia postauksia mitä on mielessäni pyörinyt, mutta varmasti ainakin yhden talviaiheisen laitan ennen joulunalkua. Alunperin kun suunnittelin tämän blogin keräilyjuttujeni esittelemiseen, niin se on vähän jäänyt taustalle. Nyt kevääksi sitten keksin postaussarjaidean, joka ainakin liittyy aiheeseen, sillä ajattelin pitää itsekseni Muumilaakson Tarinoita maratonin ja tehdä jokaisesta jaksosta oman postauksen ja pohtia niissä mm. sellaisia asioita, kuinka sarja on muuttunut alkupäräisestä Tove Janssonin tekemästä tarinasta ja kuinka sarjan edetessä hahmojen kasvua on kuvattu. Kertokaa, kiinnostaako tämän aiheinen postaussarja teitä? Muumit on nykyään minulla dvdllä, mutta alunperin ne on nauhoitettu 90-luvun alkupuolella televisiosta ja on minulle edelleenkin sitä ajankohtaa, kun videonauhat oli voimissaan. Kotona on vieläkin kasetit 3,4,6,7,9 ja 10 tallessa. 1 ja 8 katosi jollekkin naapureille lainaksi, 2 perään nauhoitettiin jakso Maailman ympäriä ja katosi ja 5 pääälle nauhoitettiin elokuva Kultsi Suurensi kakaran (mutta onneksi sen perässä säilyi suosikkijaksoni Noita ja Joulu on ovella). Näitten vahojen videoitten avulla muistan jaksojärjestyksenkin hyvin ulkoa. Tätä on siis luvassa ensi vuonna ja eiköhän kun on pahimmasta stressistä selvitty, niin ehdin esitellä muutaman jouluisen satukirjankin. 

Ihana tunnelman aikaa kaikille!