Yökylässä

Lapsena yökylässä olo on sellainen kokemus, että sitä ei saa enään aikuisena takaisin. En tiedä mistä yhtäkkiä tuli mieleeni ne muistot, kun vierailin kaverini luona yökylässä, tai hän vieraili meillä. Siitä tuli idea kirjoittaa postaus yökyläilystä; mitkä oli ne jutut mitä juuri me tehtiin yökylässä? Samalla tuli pohdittua miksei nyt aikuisena yökylässä olo tunnu yhtään samanlaiselta kuin ennen. Voitte muutkin kertoa millaisa muistoja teille tulee yökyläilystä.

Tämmönen jättibarbietalo oli napurin työtällä ja oli kyllä kiva lekkiä sillä

Olin menossa ensimmäisen kerran yökylään 6-vuotiaana. Naapuriss asui Heidi niminen tyttö, joka oli kaverini. Hänen kanssaan leikimme jos emme päivittäin, niin viikoittain. Heidi oli minua pari vuotta nuorempi ja molemmat tykkäsimme Barbeista. Muistan hänen äitinsä harrastaneen huutokauppoja ja joskus koitimme pelata hänen vanhempiensa Tuttu Juttu- peliä. Ei se ihan onnistunut, kun parisuhdepeli oli kuitenkin kyseessä. Minun oli tarkoitus olla Heidillä yhden yön ja alku sujuikin hyvin. Leikimme Heidin upeala Barbitalolla, josta sain vain haaveilla ja pelasimme Muuttuva Labyrintti Junioria. Kuitenkin ennen nukkumaanmenoa minua alkoi liikaa pelottaa ja tuli äitiä ikävä. Ei auttanut kuin soittaa äitille, että hakisi minut koitiin, vaikka olin vain tien toisella puolella. Silloin se tuntui nololta ja jopa kiusalliselta. En uudestaan yrittänyt mennä Heidin luoke yöksi ja kun aloitin koulunkäynnin, ystävyys Heidn kanssa hiipui.

Itselläni oli Muuttuva Labyrintti, naapurilla oli Junior Labyrintti

Ensimmäisen kerran oikeasti olin yökylässä 8-vuotiaana. Olin kaverini luona, jossa muistan että pelasimme Crash Bandicoot 3 peliä, eli siinä tuli kanssa ensikosketukseni Crash peleihin. En saanut itse vaikeita kenttiä läpi, joten kaverin piti ne minulle pelata. Makasimme hänen vanhempiensa parisängyllä vatsallaan, katseet kiinni telkkarissa vaikka kuinka pitkään, kunnes hänen äitinsä muistutti että Bumtsibum alkaa. Se olikin meikän lepiohjelma ja siirryttiin olkkarin puolelle ja söimme Fazerin Sinistä. Yön vietin lastehuoneessa patjalla, kaverini isoveli nukkui kerrossängyn yläpedillä. Keskellä yötä heräsin siihen, kun kaverini ramppasi vessassa. Hänellä oli tuolloin paha laktoosi-intoleranssi ja Fazer oli työntymässä ulos. Tämän muistan ikuisesti, mutta onneksi kaverin laktoosi-intoleranssi ei ole enää lainkaan niin paha, kuin tuolloin.

Crash Bandicoot 3 on ihan paras peli

Yökyläilyä tuli harrastettua siinä 10-vuoden tienoilla enemmänkin. Minulla on kaksi hyvää lapsuudenystävää (yllämanittu ja toinen) ja olimme aina kolmisin, yökyläilyt myös. Toisella ystävälläni oli niin pieni koti, että sinne harvoin sai vieraita tulla, mutta toisen luona (tämän yllämainitun, kun he muuttivat omakotitallon) olimme useinkin tai sitten meidän kotona. Kaverini luona yökyläilyyn liittyi usein synttärit tai pyjamabileet, meillä vietettiin muuten vaan viikonloppuja. Kaverini luona nukuimme aina heidän isänsä työhuoneessa, joka tomi myös vierashuoneena. Leikimme paljon nukella ja kuuntelimme musiikkia, joskus jopa kuvasimme toisen kaverini porukoiden videokameroilla leikkejämme. Barbit, pehmolelut ja itsetehdyt nuket olivat kovia Idols-leikeissä, jossa musiikkina soi jokaisen suosikkibändit, omalla kohdallani Smurffit. Kuvasimme myös muotiesityksiä ja "musiikkivideoita". Kaverini oli Eminem, toinen Shakira ja minä Dr. Bombay. Leikimme myös Lordia, sillä Woud You Love A Mosterman? sinkula oli juuri ilmestynyt. Ei muuta kuin äitien aamutakit päälle, peruukit päähän, arskat silmille ja harjoilla hakkaamaan pahvirumpuja. Maate mennessä nukuin seinustalla huoneen toisella puolella patjalla ja juteltiin pitkään yöhön... vielä kun muistaisi mistä.

Oisiko kaverini 12- tai 13- v synttärit ollut, kun kaveri äiti keksi hassun leikin. Solmittiin sukkahousut vyötärölle ja toinen siihen roikkumaan, jonka sisällä oli sählypallo. Tarkoitus oli lannetta heilauttamalla saada tulitikkurasia maalin yli. En voittanut. Kaverin luona oli aina heidän vanhempansa kotona ja syötiin pöydän ääressä. Iltasella tacoja tai hampurilaisia tai muuta itse tehty herkkua. Muistan, että joskus teimme Karvisen Keittokirjan ohjeella jotain chlili-lime kastiketta ja kyllä poltti suuta. Yökyläherkkuina aina oli sipsiä, popcornia ja tietty karkkia. Aamulla herätessämme emme ehtineet kovin lekkimään, kun makuupaikat piti siivota ja perheen lounas tarjottiin viikonloppuna klo.11.00  ja samassa pöydässä istui tietty meidän yökylävieraiden lisäksi kaverin isä, äiti ja isoveli. Lounas oli usein kanaa ja riisiä, lasagnea tai ym. muuta kotiruokaa. Yleensä sen jälkeen suunnattiin kotiin päin.

Tästä kirjasta me jotain kokkaltiin

Yökyläily meidän kotona oli aivan erilaista mitä kaverilla. Ensinnkin, meillä äiti ei usein ollut kotona. Sisko vähän piti toisella silmällä meistä vahtia, mutta ei puuttunut mihinkään. Iltasella syötiin nakkeja ja ranskalaisia tai valmispizzaa herkkujen lisäksi. Meillä leikittiin Barbeilla, pelattiin tietokoneella, tai katsottiin elokuvia myöhän yöhön. Nukuimme minun huoneessani joko niin, että toinen nukkui patjalla ja toinen kerrossänkyni alasängyssä, tai sitte molemmat patjalla. Valvoimme tooooosi myöhään ja täytimme tooooodella monettako kertaa vanhoja ystäväkirjoja, sekä teimme W.I.T.C.H. lehden testejä (millaisita pojista olet kiinnostunut), sekä luimme siitä horoskooppeja. Yhtenä leikkinä myös teimme mustalaisen päiväkirjaa (millähän nimellä tämäkin nykyään tunnetaan?). Siinä kuitenkin ensin kirjoitetaan jonkun nimi, taitetaan se piiloon, sitte toinen nimi joka taitetaan myös piiloon ja tälleen jatketaan. Ensin nimet, sitten missä, milloin, mitä tekivät, mitä eka tyyppi sanoi, mitä toka tyyppi sanoi ja mitä kansa sanoi. Tähän tyyliin: "Dille ja Jönssi olivat kukkaniityllä vuonna 2020 panemassa. Dille: "Apua", Jönssi:" Oi ku kiva" ja kansa: "Hankkikaa huone!" ja kyllä, ne tarinat olivat juuri tätä tasoa ja tyyliä!

W.I.T.C.H. tytöt, tämä sarjakuva oli ihan paras aikonaan

Aamusella meillä nukuttiin ptkän, syötiin karkkia sängyssä ja katsottiin meikän telkkarista aamupiirettyjä. Aamulla saatettiin vähän leikkiä, mutta ei meillä esm. koskaan lauantaisin lounasta syöty. Keittiökin oli illan jälkeen yleensä siinä kunnossa, että minulla meni päivä sen siivoamiseen.

Pitkälti yökylämme olivat tätä tasoa. Yläasteikäisenä kaverin luona aina katsottiin kauhuleffoja (joko Scary Movieita tai splattereita) ja vanhemmiten kanssa juttelu ja erilaisten ystävävihkojen täyttely tuli isommaksi tavaksi. Lähempänä täysi-ikäisyyttä saatettiin ainakin meillä yökylässä juoda vähän alkoholia ja katsoa jotain k18 leffojakin taivaskanavilta. Toisaalta, siinä iässä kaverille sai jo jäädä yöksi ihan vaan soittamalla tai textaamalla äitlle, ei erikseen tarvinnut lupaa kysyä. Toisen sohva tai meikän säkkituoli kelpasi yösijaksi ihan hyvin, jos ei koulua aikaisin seuraavana päivänä ollut.

Kaverini lähettäm yökyläkutsu hänen 16v synttäreille. Ollaan näköjään katseltu Hostellia tuolloin.

Mitä vanhemmaksi kasvoi, sitä enemmän yökyläilystä lähti hohto. Ollaan edelleenkin joskus oltu samaisen kaverini luona yötä, tietty hänen omassa kämpässään, mutta ei se ihan sama asia ole. Vaikka katsottiin Saw leffoja putkeen ja syötiin nakkeja ja ranskiksia ja luin Cosmopolitaneista horoskooppeja ja aamulla tuli Karhuset televisiosta, niin se itse idea samassa huoneessa nukkumisesta ja sadoista pitkistä yökeskusteluista on häipynyt. Enää ei juttua edes tule samalla tavalla kuin ennen, ja puuttu kokonaan se jännitys, että antaako äiti edes luvan yökyläilyyn. Se jännitys, että koko huone, tai koko talo, saa olla pelkästään meidän käytössä seuraavan yön. Ja että kukaan ei voi käskeä meitä tekemään mitä ei ite haluta ja voidaan periaatteessa tehdä ihan mitä vain. Nuo kaikki tuntemukset liittyy juurkin yökyläilyyn, kun aikaa oli olla yhdessä rutkasti. Puhelimessa soitettiin omalle äitille, että kaikki hyvin ja hyvää yötä ja pitkät leikit sai jatkua.  Nyt kun sen kaiken saa tehdä vapaast, eikä tietenkään edes enää olla riippuvaisia vanhemmista. Ehkä siihen yökylän tunnelmaan ja jännitykseen kuitenkin kuuluu se, että jonkun äiti kurkkaa ovesta ja kuistaa että: "Hei tytöt, nukkaa nyt!"