Olen itse pitkästä aikaa ihan oikealla kesälomalla, vaikka nyt vain viikko onkin kertynyt. Tänään olikin tämän kesän oikeasti ensmmäinen kesäinen päivä. Sitä oli kiva viettää kävellen kauniissa puistossa ja illalla grillata kaslerpihvejä.
Palataan taas ajassa taakseppäin kultaiselle 90-luvulla ja muistellaan millaisia oli kesälomat silloin kun minä olin pikku koululainen:
Kesäloma oli tunnetusti aina pitkä. Kestihän se oikasti kokonaiset 2 kk. Kuten monet muutkin, mekin kesällä mökkeilimme ja matkustelimme. Mökkimme on Kuusamossa, oman suvun rakentamaja siellä uitiin, keinuttiin ja kalastettiin ja oltiin ukin sylissä. Mökillä ei yleensä pitkään oltu, viikonloppuja korkeintaan. Sukulaisissa kanssa käytiin, kun puolet sukua kerran sielläpäin asui. Toinen mummini taasen asui Ruukissa ja sielläkin vietimme aina vähintään viikonlopun. Mummin luona syötiin salaa murueskimoita, saatiin julmetusti sääskenpistoksia, pelattiin sulkapalloa, kiipeiltiin omenapuuhun ja katsottiin televisiota ja koottiin Aku Ankka palapeliä.
Ukin tekemä keinu mökillä
Ruukissa mummin puutarha
Mummilani hajumuisto on keitetyt sipulit ja makumuisto aidot Murueskimot.
Matkustimme usein myös Pirkanmaalle, kun tätini asuu Toijalassa. Tapereella kävimme iha ostoksilla ja 10- vuotiaana (taisi olla jo 2000-luvun puolta) serkkujeni kanssa Särkänniemessä. Siitä minulla on ekat Särkkämuistot ja rakastuin tulisesti Koskenlaskuun ja Tukkijokeen. Kävin silloin myös Nokian Edenissä. Olin tätini ja serkkujeni luona vähän hoidossa yhden viikon, kun äiti vei sikon Lontooseen, kun hän pääsi ripille. Lapsena kävimme paljon myös yhdessä ulkomailla. Minulla on muistikuvia uima-altaista, merenranoista ja hotellihuoneista. Kaikki muistot vain ovat päässäni sekoittuneet keskenään, enkä millään muista mitä eroa Portugalin ja Bulgarian matkalla oli, muuta kuin se että isä ehti olemaan vain toisessa mukana. Kanarian Saaret vuonna 1996 on jäänyt ehkä selkeimin mieleen, sekä 2000-luvun puolella tehdyt Kreikan matkat.
Kyllä minulla lapsuuskuvia on, mutta ne ei ole koneella. Tässä kuvassa olen jossain ulkomailla hotellin terassilla Veikkaisin iäksi n. 6v.
Oisiko kaverini aikoinaan Kalevasta bonganut, että meidän kuntamme järjesti lapsille ksäretkiä huvipuistoihin. Vuosina 2001-2004 osallistuimme nuille retkille. 01- ja 02 olimme kaverieni kanssa mukana Wasalandian retkellä ja kahtena seuraavana menimme Särkänniemeen. Siihen retkeen kuului myös Ähtärin eläinpuisto ja Tuurin Keskisillä shoppailu. Wasalandiasta muistan tykänneeni aivan hurjan paljon Tukkijoesta ja aina kun olimme isoimman mäen huipulla piti huutaa: "Yzma, nosta kädet ilmaan!" kuten Kronk sanoi Keisarin Uusissa Kuvioissa. Viikinkilaiva ja Mustekala sai minut taasen voimaan pahoin. Särkän Tukkijoki sai tämän saman huudon mukaansa ja kyllä huvipuistomatkat olivat ihan meidän kesämme kohokohtia. Niitä odoteltiin ja niitä suunniteltiin koko vuosi. Löysnkin porukoiltani vanhan ohjelapun nuille Särkän retkille ja minusta hinta 89€ per lapsi on aika pieni yön yli retkestä (sisältäen bussimatkan Kemptoni-Tampere ja takaisin, lipun Ähtäriin, lipun Särkänniemeen ja ruuat). Toivottavasti tämmösiä retkiä järjestetään edelleen, sillä ilman tätä en olisi varmaan ikinä lapsena päässyt huvipuistoon, koska perheellämme ei ollut autoa.
Nuista yhteisistä Särkän ja Waslandian matkoistakin on kuvia vain paperisena. Kantti X Kantti oli meidän puheissa Vanhat Autot ja tästä laiteesta kyllä tykättiin kun tarvittiin jotain rauhallista laitetta kaiken kieppumisen jälkeen.
Wasalandian tunnarin muistan kyllä ulkoa: "Waasalandia, Waasalandia huivipuisto mahtava. Perhe naurava sinne tahtoo aina lomalla!"
Suurin osa lomasta vietettiin kuitenkin kotona. Onneksi parhaat ystäväni asuivat lähellämme ja kyllä lähes päivittäin heille tuli lankapuhelimella soitettu: "Jaanatässämoivoikkonääalakaa?" kaikki yhteen pötköön ja todella nopeasti sanottuna. Voikko nää alakaa? -tarkoittaa meilläpäin kutsua, että leikitäänkö yhdessä. Meillä leikimme Barbeilla, takapihalle suunniteltiin grillikatoksen taakse vajaa, oltiin merirosvoja, kotikokkeja tai pelattiin petankia ja keinuttiin. Toisella kaverilla oltiin usein erilaisia palloleikkejä ja piilosta. Toiselle kaverille taas kokoonnuttiin aina isolla porukalla. Hän asui rivitalon päädyssä ja siksi pihalle mahtui porukkaa. Narua ja twistiä, ruutua, piilosta ja palloleikkejä leikittiin usein ilta-auringossa. Leikit päättyi usein jäätelöautn tuloon ja sitten ostettiin äitin antamilla rahoilla jätskiä ja kipitettiin kotiin viemään ne pakkaseen. Siihen päälle sauna, vähän pikku roimuilla (eli Teeny Weeny Families ja Polly Pokcet nukeilla) leikkimistä ja illan kohokohta oli tietty Marco Bjurstömin tiikerinraitaisessa takissa juonnettu Bumtsibum.
Meidän porukoiden kesäinen takapiha oli hyvä leikkipaikka, tuossa puisella terdellä Barbit pistivät pystyyn monesti uima-allasbileet. Pieni Punttummekin viihtyi kesäisin valjaissa pihalla.
Voiko joku olla muistamatta tätä ääntä?
Tai tätä tunnaria?
Polly Pocket auto, jossa on kahvila
Mitä vanhemmaksi tultiin, sitä enemmän leikit jäi ja usein yläasteikäisenä kesäiltoja vietettiin saman kaverin rivitalon päätyasunnon varaston portaalla kolme peppua tiukasti toisissa kiinni jutellen. Jutellen ja jutelen ja juoruten ja jutellen. Siihen se aika meni, kun leikkiminen loppui. Silloin myös lankapuhelin vaihtui kännykän tekstareihin ja jokainen halusi viettä enemmän aikaa yksinään, kun yksi halusi lukea, toinen kuunnella musa ja minä katsella leffoja.
Tässä olen jotain 15v jaleffan katsomisen sijaan laulan innokkaasti karaokea.
Kesällä en kaivannut koulua, mutta kyllä se tuntui mukavalta aina sinne syksyllä palata. Itse pidin kovasti ala-asteella olemisesta ja siksi Ylikylän koulu on minulle legendaarinen ja nostalginen paikka.
Jotenkin nuo porukalla leikityt leikit, se auringon valo, kesän tuoksu
ja viaton yhteisöllisyys on se ilo, mitä kaipaan lapsuudessa ja se tekee 90-luvusta täysin uniikin.