Ilmapallotonta Vappua!

Kevät alkaa kukoistamaan ennätysajassa, sillä yleensä vasta toukokuusa koivut alkaa kukkimaan. Meillä ei ollut lainkaan täällä kotona pääsiäiskoristeita, mutta anoppilassa missä itse pyhät vietettin, oli todella nätit ja keväiset koristeet.

Minulla on tapana ollut näin aikuisena hankkia vappupallo. Tällä kertaa joudun ilmapallon jättämään väliin rahan tiukkuuden takia, vaikka kuinka kivoja palloja oli Prismassa tarjolla. Pikatchu ja Super Mario pallot olivat todella hienoja. Pallokaipuuseeni voin sentään ihastella kuvia viime vuosien palloistani.

 

Lapsena meille ei hankittu ikinä ilmapalloja, joten siksi kait aikuisena olen sellaisen usein halunnut ostaa. Sen kerran kun olimme hankkimassa ilmapalloa teimme sen koulun kautta. Tilasimme silloin itselleni ja siskolleni Tarzan pallot, mutta Tarzanin tilalta sieltä tulikin Batman. Olimme hyvin pettyneitä, mutta saimme onneksi tuotevirheen takia rahamme takaisin. Markka-aikana kun foliopallot maksoivat mielestäni reilusti enemmän kuin nykyään. Emme sen koommin palloja tilanneet, eikä kyllä ostettukkaan. Joskus juhliin olen itse muutaman ilmapallon saattanut puhallella.

Vappu on minulle ollut usein naamiaisten ja mässäilyn juhla.  Naamiaiset on jääneet vuosien varrella, mutta herkutteluun vappu on oivallinen tekosyy. Monesti silloin on grillikausikin avattu porukoilla. Nyt kun meillä ei ole grilliä, niin tyydymme hakemaan munkkeja Tampereen Kauppahallista ja herkuttelemaan Lidlestä löydetyillä alehintaisila sipseillä. Vappupäivänä tulee varmasti kierrettyä vapputorilla fiilistelemässä markkinahuumaa.

Vasemmalla kädellä tein korvapuusteja jokunen viikko sitten

Naksut ja raffelit odottaa huomisiltaa, mokkapaloja voi mussuttaa jo nytten

Noin 10 vuotta sitten kun pidettiin vappukemut pöytä näytti tältä

Olin viime perjantaina ystäväni kanssa viihteellä Ihkussa katsomassa Costello Hautamäkeä. En olisi ikinä kuvitellut, että saan kuulla livenä Costin 80-luvun alun englanninkielistä tuotantoa. Ystäväni ei ollut aikaisemmin kuullutkaan kappaleita Play with the fire ja Do you love me.

Mä pistän pennit jonoon ja ostan BMW:n...

Näin keväällä minusta on ihana selailla kesäisten lastenkirjojen kuvia. Miina ja Manu varsinkin tuo aina niin rauhoittavan tunteen. Vielä jonain päivänä on näin kaunis kesä kuin tässä Värikirjan kannessa. Myös Kalle- sedän laivakoti tuo jotenkin itselleni kaipuun kauas jonnekkin. Tässä suunnittelinkin, jos toukokuun lopussa menisin käymään porukoillani.

Lämpöistä ja vihreää vappua kaikille!

Trulleja liikkeellä

Pohjois-pohjanmaalla mistä olen kotoisin, pääsiäisen palmusunnuntaina minunkin oli lapsena tapana kaveriporukassa virpoa. Emme kutsuneet pääsiäisnoitia noidiksi vaan trulleiksi, vaikka samasta asiasta onkin kyse. Tänään meidänkin ulko-ovea pimputettiin kerran ja oven takana taisi olla trullijoukko. En tiedä, ei uskallettu avata ovea, sillä emme halua vitsaa. Eikä meillä kyllä heille palkkaakaan olisi ollut. Pääsiäisenä tykkään nauttia suklaamunista ja pupuista ja muista herkuista, joten eipä minulla ole sellaisia tarjota muille.

 

 

Itse kävin aikoinaan virpomassa noin 7-12 vuotiaana kaveriporukkani kanssa. Keräsimme yhdessä pajunkissoja ja jaoimme ne tasan. Jokainen yksin kotonansa askarteli omat vitsansa, niin kaikista tuli erilaisia. Itse käytin koristeena värikkäitä höyheniä ja maalattuja munankuoria. Niiden teko olikin hankalaa, sillä munan sisus oli vaikea puhaltaa pienestä reiästä pihalle, eikä oksat meinanneet munankuoria jaksaa kantaa. Kuoret maalattiin aina vesiväreillä.

Trullipukeutumiseni oli kumpparit, pitkä hame, essu, iso huivi hartioille, jenkkihuivi päähän ja siskon mascaralla pyöritetiin mustia pisamia poskeen. Kuparipannu toiseen käteen palkkioihin ja vitsakimppu toiseen ja ei kun menoksi.

Koska asuimme lapsiperhealueella kävimme kolkuttamassa tietysti toisemme, tuttujen koulukavereiden, sukulaisten ja ihan tuntemattomienkin ovia. Omista sukulaisistani ei tuolloin asunut samalla suunnalla ketään, joten minusta on vähän hölmöä kun jotkut vanhemmat neuvovat, että virpominen pitäisi sallia vain tuttujen ja sukulaisten luona. Ehkä olisin tänä vuonna avannut oven, jos olisin valmistautunut virpojiin. Muistan kerran kun olin jo yläasteella ja virpomiset oli jo jääneet takseni, niin äitini oli hankkinut suklaamunapussin, jota olisi jakanut virpojille. Niitä ei sinä vuonna käynytkään yhtään ja sain pussin itelleni. Eikä sen jälkeen ole mitään virpojille hankittu, eikä niitä ole käynyt. Ilmiö loppui heti kun minä nuorimpana lapsena lopetin. Ehkä ne virpojat aistii, että tuo aikuisten talous ei virpojista välitä. He ovat oikeassa, sillä äitini on allerginen pajunkissoille, joten vitsat jäisi väkisin ulos.

 

Virpomisreissulle lähetään tietenkin ahneesti palkan perässä. Mitä aikaisemmin, sen paremmin. Puoli yheksästä yhteentoista oli paras virpomisaika, sitä ennen oli liian aikaista ja jälkeen liian myöhäistä. Virpomispalkaksi tuli saatua mandariinejä, pieniä suklaamunia, isompia munia, joskus ihan jättimunia, pääsiäispatukoita, Suffel patukoita, lakua (josta tehtiin vaihtarit kaverin kanssa, kun en lakusta tykkää), vanhoja joulukonvehteja ja kaikkien himoitsemaa rahaa. Kolikoita sai joko ensimmäisenä aamun tunteina tai niiltä viimeisiltä ovilta. Rahaa antoivat he jotka eivät olleet varautuneet trulleihin. Pennosia, yhden, viiden ja jopa 10 markan kolikoita kerrytettiin, loppuvuosina 1€ ja 2€ kolikoita. Viimeisestä virpomisvuodestani muistan sen, että jaoin suklaata siskoni kanssa, istuimme olohuoneen matolla mihin paistoi aurinko ja katsoimme videolta Austin Powers ja Kultamunan.

Auringonkeltaista pääsiäistä ja kevättä!

 

 

Vasen on parempi kuin oikea

Olen oikeakätinen ja näin sen ollessa kipsissä olen väkisin joutunut tekemään asioita vasurilla. Helppoa se ei ole ollut, mutta olen itsekkin yllättynyt kuinka se on onnistunut. Tiskaaminen yhdellä kädellä, lattian siivoaminen, kaupassakäynti ja maksaminen, valjaiden laittaminen kissan ylle, kevyen lounaan tekeminen, leipominen, kauppakassien kantaminen, pyykkien ottaminen pois narulta, pukeminen, vessan siivoaminen... noin muutama asia mainitakseni.

Vasemmalla onistui leipominenkin

Haastavimmat jutut mihin täytyy pyytää apua on hiusten pesu (tai paremminkin pesuaineen laittaminen kädelle), voileivän voitelu ja juuston leikkaus, sekä rintsikoiden pois ottaminen. On niiden laittaminenkin vaikeaa, mutta jollain akrobaatin taidoilla olen senkin saanut onnistumaan.

Ranteeni tosiaankin leikattiin viikko sitten, sillä kipsihoito ei toiminut. Nyt siellä on sisällä jos millasta metallia. Olin koko päivän Tayssissa ja aluksi minulle sanottiin että leikkaus on vasta illalla, mutta onnekseni päivällä sattui olemaan aikaa eikä mennyt liian myöhäiseksi. Tämä olikin ensimmäinen kerta kun puin sairaalanvaatteet ylleni ja makasin sairaalasängyssä. Itse leikkausta ennen sairaanhoitajat ja lääkärit esittäytyivät ja minusta tuntui kuin olisin hypännyt suoraan Ihmeiden tekijät tv-sarjan sisälle, jota olen tässä sairaslomalla katsonut. Kyseinen sarja kertoo Annan sairaalan henkilökunnasta ja minä kuvittelin, että tuo anestesialääkäri on nyt Pekka Aaltonen.

Ihmarit kokoelmani

Anestesialekuri Pekka ja tissitohtori Janne Annan sairaalassa

Muutenkin tuntui hassulta, kun ymmärsin muutaman sanan sairaalaslangia mitä ne lääkärit tuolla käytti, joita on sanottu niin monesti näissä Ihmari jaksoissa. Itse leikkauksen jälkeen en tuntenut lainkaan kättäni ja olo oli kuin Harry Potterilla huispauspelissä, kun ryhmy oli osunut häneen. Vahvojen kipulääkkeiden sekä suklaan avulla olen onneksi selvinnyt eteenpäin.

Leikkauksen loputtua

Eduskuntavaalien ennakkoäänestys alkaa tänään. Vaikken ole mitenkään aktiivinen politiikan seuraaja, niin äänestän kyllä aina valeissa. Pyrin edes vähäsen seuraamaan mitä eri asioita puolueet kannattavat. Tein tänä keväänä neljä eri vaalikonetta, josta viimesimmän kautta löysin minulle sopivan ehdokkan. Puolueina SDP, Vihreät ja Vasemmisto on minua lähinnä ja Vasemmistoa tulen näissä vaaleissa äänesämään. Politiikka on siitä jännää, että kiinnostuin siitä Itse Valtiaat animaatiosarjan kautta. Tarja Halosen ja Paavo Lipposen hahmot olivat sarjassa mahtavia.

                          Iso P ja Iso T Itse valtiaiden Kuningasmusikaalista                                  

Se sarja olikin animaationsa ja vitsiensä takia todella helppo kanava kiinnostua politiikasta, vaikka aikuisille olikin suunnattu. Poliittisia satiirisarjoja olen muuten seurannut suht vähän, mutt viime vuosina Noin Viikon Studio ja Noin Viikon Uuutiset on noussut ihan suosikkisarjakseni. Itseasiassa tykkäsin kovasti, kun yläasteen ysiluokalla ei luettu enään historiaa vaan yhteiskuntaoppia. Kyllä tuleva kiinnostaa enemmän kuin mennyt ja vasen on parempi kuin oikea, ainakin politiikassa.

Paras politiikka mainos joka on tehty.