It´s a hard to be a tonttumies

Vaikka syksy on suosikkivuodenaikani, niin taas kävi niin kuin parivuotta sitten. Työasiat, autokoulu, mielenhallinta, stressi ja sairaudet (ei korona) ovat olleet pilviä kauniin syksyni yllä ja saanut välillä mielen matalaksi ja kehon uupuneeksi.

Kun perustin tämän ja Elokuvalippuja blogini, koitin aluksi julkaista paljon postauksia. Jossain vaiheessa koitin ottaa tavoitteeksi molemissa blogeissa julkaista 3 postausta kuukaudessa. Nyt olen pohtinut onko Videonauhan Aikaa tullut tiensä päätökseen. En kuitenkaan hautaa blogiani, mutta ainakin tostaiseksi vähennän entisestään julkaisutahtiani. En ota edes tavoitteita julkasuistani, niin on tällä hetkellä parempi. Ehkä joskus aktivoidun taas reippaamin. Nyt tuntuu, että blogin kirjoittaminen on osittain pakkopullaa, jonka tavoitteet luon vain minä itse. Siksi on parempi vähentää tahtia ja julkaista jotain, silloin kun on siihen oikea energia. Monta tekstiaihiota mm. Barbiekirjoista ja vanhoista pc-peleistä on vahvana mielessä.

Kun aloitin tämän blogin, pidin pohjana sitä että esittelen vidoneuhakokoelmaani. Sen tärkeimmät aarteet olen kuitenkin täällä jo kertonut, ja osista juttusarjoista (kuten Käy Muumilaaksoon jakso jaksolta) en itsekkään enää innostu. Älkää siis ihmetelkö, että tulen poistamaan osan teksteistä kokonaan. En aloita enää uusia juttusarjoja, vaan koitan videä blogini enemmän sille sunnalle, jossa kerron huomioita ysäri-kaharijutuista/tavaroista/tuotteista, sekä jatka edelleen vanhojen muistelua, teen haasteita ja esitteln kotini koristeluja kunkin tunnelallisen vuodenajan mukaan.

Elämä ei ole kuitenkaan niin pimeää kuin sillojn parivuotta sitten ja (joulun)valoa ja rauhaa on jo näkyvissä.

ps. Vakka on rankkaa olla tonttumies, odotan silti The Joulukalenterin laittamista dvd soittimeeni ihan himona! Tiistaita odotelessa