Älä kaiva nenää samalla sormella kun pelaat

Hugo-peikko vilahti varmaan monen lapsen televisiossa 90-luvulla, kun Hugo peliohejlmaa näytettiin suomessa. Joku onnkeas lapsi pääsi pelaamana Hugoa Tohlopin studioille ja osa pelaajista jotka pääsi linjoille, pelasivat sitä vanhalla lankapuhelimella. Muistan katsoneeni Hugoa, mutta parastahan oli kun peliä pääsi pelaamaan itse.

 Tämä Hugo peli juuri tällä kannella oli ensimmäinen Hugo pelimme. Oisinkohan ollut 6-vuoitas tuolloin ja tykkäsin niin kovin. Telkkarista kun ohjelmaa oli seurannut, niin tiesin mys millasia Hugokenttä on muissa peleissä olemassa. Innostuin Hugosta niin, että jopa prhepäivähoitajallani askartelin keltaisesta kartongista jonkin sortin käskonsolin ja leikin pelaavani sillä Hugoa. miten sillä olen pelanut, en yhtään muista. Vahvana muistona on se, että kartonki oli keltainen.

Tässä ensimmäisessä omistamassani Hugo pelissä on neliä kenttää; lumilautailu, moottoripyöräily, maan alla kävely ja kuumailmapallo. Moottoripyöräily on kaikkein paras, siitä tykkäsin eniten. Lumilautailu oli kanssa hauska. Maan alla peli oli haastava, mutta palkitseva. Kuumailmapalloa en ikinä saanut läpi. Harmikseni näin aikuisiällä millään virtuaalikoneella tuo Maan alla peli ei toimi, se vaatisi vissiin kunnolla asetusten muuttamista tai erillisen numeronäppiksen tuohon viereen, niin kuin vanhanaikaissa pöytäkoneissa.

Lumilautaillen talvisäässä

Hugolla on hurja mopo

Varo eksymistä maan alla

Todella vaikea kuumailmapallo. En ole ikinä voittanut

Golden Hugo pelin sain sitte joskus ja ai armias kun harmittaa kun tämä peli myytiin! Olen tätä aikuisiällä etsinyt nyt jotain 10 vuotta ja yhden kerran nähnyt tämän huuto.netissä. Eli jos joku sattuu näkemään/omistamaan/myymään Golden Hugon, niin heti tänne viestiä! Tuota peliä minä kaipaan. Olen ostanut tämmöisen Hugo pelin, jossa on myäs neliä kenttää ja nämä neliä löytyvät tuosta Golden Hugo kokoelmasta. Suosikkikenttni resina, metsä, vuorikiipeily ja todella vaikea labyrintti ovat kuitenkin sellaiset mitä kaipaan.

Golden Hugo kansi (kuva netistä) Myykää minulle jos kotoa/mökiltä/jostain löytyy!

Tässä toisessa omistamassani Hugo pelissä on kentät tukkijoki, sukellus, jääluola ja rullalautailu. tuo Rullis oli Golden Hugon yksi suoikkejani ja Jääluolasta olen kanssa valtavasti aina pitänyt. Tukkijoki on tylsä ja Sukelus nyt menettelee.

Tukkijoella pompitaan tukeilla

Sukaeltaessa varotaan kaloja ja haetaan happea pinnalta

Hugo pelit ovat hauskoja ja yksinkertaisia ratoja. Hugon tarkoitus on voittaa ilkeä Scylla noita, sillä voitettuaan hän pääsee koittamaan vapauttaa vaimonsa Hugolina ja heidän lapsensa. Hugosta on muuten Suomessa näyteetty Hugo Safari tv-ohjelmaa joskus. Veikkaisin, että se tuli nelosen lastenaamuissa. Itse löysin sen Vhs-kasettina. Meillä muuten porukoilla oli aikoinaan Hugolina muki.  

Rullalautailu on hurjaa menoa

Jääluolassa yhdistyy hyppiminen, varominen, ajantaju ja muistipeli

Parastahan Hugossa oli Hugon hauskat letkautukset, joista tässä muutama muistamani:
- Älä kaiva nenää samalla sormella kun pelaat
- Hihat kaakkoon ja menoks
- Päseekö tätä kautta Kiinaan?
- Meno Toijalaan, jos persauskestää, hih
- Joulupuu on rakennettu, hehe
- Ilmojen haki käy peikkojen tie. Pannaan startaten
- Missä on minun sukellusvehkeet?
- Jestas mikä mesta
- Herää pahvi, viimeistä viedään!

Kanessa Hugo hyppii jääluolaa pitkin Scyllaa pakoon

Koululaisen kesäloma

Olen itse pitkästä aikaa ihan oikealla kesälomalla, vaikka nyt vain viikko onkin kertynyt. Tänään olikin tämän kesän oikeasti ensmmäinen kesäinen päivä. Sitä oli kiva viettää kävellen kauniissa puistossa ja illalla grillata kaslerpihvejä.

Palataan taas ajassa taakseppäin kultaiselle 90-luvulla ja muistellaan millaisia oli kesälomat silloin kun minä olin pikku koululainen:

Kesäloma oli tunnetusti aina pitkä. Kestihän se oikasti kokonaiset 2 kk. Kuten monet muutkin, mekin kesällä mökkeilimme ja matkustelimme. Mökkimme on Kuusamossa, oman suvun rakentamaja siellä uitiin, keinuttiin ja kalastettiin ja oltiin ukin sylissä. Mökillä ei yleensä pitkään oltu, viikonloppuja korkeintaan. Sukulaisissa kanssa käytiin, kun puolet sukua kerran sielläpäin asui. Toinen mummini taasen asui Ruukissa ja sielläkin vietimme aina vähintään viikonlopun. Mummin luona syötiin salaa murueskimoita, saatiin julmetusti sääskenpistoksia, pelattiin sulkapalloa, kiipeiltiin omenapuuhun ja katsottiin televisiota ja koottiin Aku Ankka palapeliä.

Ukin tekemä keinu mökillä

Ruukissa mummin puutarha

Mummilani hajumuisto on keitetyt sipulit ja makumuisto aidot Murueskimot.

Matkustimme usein myös Pirkanmaalle, kun tätini asuu Toijalassa. Tapereella kävimme iha ostoksilla ja 10- vuotiaana (taisi olla jo 2000-luvun puolta) serkkujeni kanssa Särkänniemessä. Siitä minulla on ekat Särkkämuistot ja rakastuin  tulisesti Koskenlaskuun ja Tukkijokeen. Kävin silloin myös Nokian Edenissä. Olin tätini ja serkkujeni luona vähän hoidossa yhden viikon, kun äiti vei sikon Lontooseen, kun hän pääsi ripille.  Lapsena kävimme paljon myös yhdessä ulkomailla. Minulla on muistikuvia uima-altaista, merenranoista ja hotellihuoneista. Kaikki muistot vain ovat päässäni sekoittuneet keskenään, enkä millään muista mitä eroa Portugalin ja Bulgarian matkalla oli, muuta kuin se että isä ehti olemaan vain toisessa mukana. Kanarian Saaret vuonna 1996 on jäänyt ehkä selkeimin mieleen, sekä 2000-luvun puolella tehdyt Kreikan matkat.

Kyllä minulla lapsuuskuvia on, mutta ne ei ole koneella. Tässä kuvassa olen jossain ulkomailla hotellin terassilla Veikkaisin iäksi n. 6v.

Oisiko kaverini aikoinaan Kalevasta bonganut, että meidän kuntamme järjesti lapsille ksäretkiä huvipuistoihin. Vuosina 2001-2004 osallistuimme nuille retkille. 01- ja 02 olimme kaverieni kanssa mukana Wasalandian retkellä ja kahtena seuraavana menimme Särkänniemeen. Siihen retkeen kuului myös Ähtärin eläinpuisto ja Tuurin Keskisillä shoppailu. Wasalandiasta muistan tykänneeni aivan hurjan paljon Tukkijoesta ja aina kun olimme isoimman mäen huipulla piti huutaa: "Yzma, nosta kädet ilmaan!" kuten Kronk sanoi Keisarin Uusissa Kuvioissa. Viikinkilaiva ja Mustekala sai minut taasen voimaan pahoin. Särkän Tukkijoki sai tämän saman huudon mukaansa ja kyllä huvipuistomatkat olivat ihan meidän kesämme kohokohtia. Niitä odoteltiin ja niitä suunniteltiin koko vuosi. Löysnkin porukoiltani vanhan ohjelapun nuille Särkän retkille ja minusta hinta 89€ per lapsi on aika pieni yön yli retkestä (sisältäen bussimatkan Kemptoni-Tampere ja takaisin, lipun Ähtäriin, lipun Särkänniemeen ja ruuat). Toivottavasti tämmösiä retkiä järjestetään edelleen, sillä ilman tätä en olisi varmaan ikinä lapsena päässyt huvipuistoon, koska perheellämme ei ollut autoa.

Nuista yhteisistä Särkän ja Waslandian matkoistakin on kuvia vain paperisena. Kantti X Kantti oli meidän puheissa Vanhat Autot ja tästä laiteesta kyllä tykättiin kun tarvittiin jotain rauhallista laitetta kaiken kieppumisen jälkeen.

Wasalandian tunnarin muistan kyllä ulkoa: "Waasalandia, Waasalandia huivipuisto mahtava. Perhe naurava sinne tahtoo aina lomalla!"

 Suurin osa lomasta vietettiin kuitenkin kotona. Onneksi parhaat ystäväni asuivat lähellämme ja kyllä lähes päivittäin heille tuli lankapuhelimella soitettu: "Jaanatässämoivoikkonääalakaa?" kaikki yhteen pötköön ja todella nopeasti sanottuna. Voikko nää alakaa? -tarkoittaa meilläpäin kutsua, että leikitäänkö yhdessä. Meillä leikimme Barbeilla, takapihalle suunniteltiin grillikatoksen taakse vajaa, oltiin merirosvoja, kotikokkeja tai pelattiin petankia ja keinuttiin. Toisella kaverilla oltiin usein erilaisia palloleikkejä ja piilosta. Toiselle kaverille taas kokoonnuttiin aina isolla porukalla. Hän asui rivitalon päädyssä ja siksi pihalle mahtui porukkaa. Narua ja twistiä, ruutua, piilosta ja palloleikkejä leikittiin usein ilta-auringossa. Leikit päättyi usein jäätelöautn tuloon ja sitten ostettiin äitin antamilla rahoilla jätskiä ja kipitettiin kotiin viemään ne pakkaseen. Siihen päälle sauna, vähän pikku roimuilla (eli Teeny Weeny Families ja Polly Pokcet nukeilla) leikkimistä ja illan kohokohta oli tietty Marco Bjurstömin tiikerinraitaisessa takissa juonnettu Bumtsibum.

Meidän porukoiden kesäinen takapiha oli hyvä leikkipaikka, tuossa puisella terdellä Barbit pistivät pystyyn monesti uima-allasbileet. Pieni Punttummekin viihtyi kesäisin valjaissa pihalla.

 Voiko joku olla muistamatta tätä ääntä?

 Tai tätä tunnaria?

Polly Pocket auto, jossa on kahvila

 Mitä vanhemmaksi tultiin, sitä enemmän leikit jäi ja usein yläasteikäisenä kesäiltoja vietettiin saman kaverin rivitalon päätyasunnon varaston portaalla kolme peppua tiukasti toisissa kiinni jutellen. Jutellen ja jutelen ja juoruten ja jutellen. Siihen se aika meni, kun leikkiminen loppui. Silloin myös lankapuhelin vaihtui kännykän tekstareihin ja jokainen halusi viettä enemmän aikaa yksinään, kun yksi halusi lukea, toinen kuunnella musa ja minä katsella leffoja.

Tässä olen jotain 15v jaleffan katsomisen sijaan laulan innokkaasti karaokea.

Kesällä en kaivannut koulua, mutta kyllä se tuntui mukavalta aina sinne syksyllä palata. Itse pidin kovasti ala-asteella olemisesta ja siksi Ylikylän koulu on minulle legendaarinen ja nostalginen paikka.

Jotenkin nuo porukalla leikityt leikit, se auringon valo, kesän tuoksu ja viaton yhteisöllisyys on se ilo, mitä kaipaan lapsuudessa ja se tekee 90-luvusta täysin uniikin.

Kaupungissa launataina 90-luvulla

Jotkut niinkin yksinkertaiset asiat kuin kaupungissa käynti, voi nostattaa nostalgisia muistoja pintaan. Nyt kun ei saa käydä oikein missään, nousee elävästi mieleen ne kerrat, kun lapsena menimme autolla perheen kassa kaupungille. Isillä oli auto, äiti istui edessä ja me siskoni kanssa takapenkillä. Kaupunkireissumme suuntautui usein lauantaisin Ouluun ja 90-luvun puolivälissä se oli aivan erituntuinen kaupunki mitä nykyään.

En ole aivan varma oliko 90-luvulla Lelutapulin logo ihan tläinen, mutta saman näköinen poika siinä kyllä oli. Tausta oli vain silloin tumma.

Kaupungin keskus oli iso Anttila tavaratalo. Anttilassa katseltiin aina leluja ja joku pieni liukumäki siellä kanssa lapsille oli. Kiertelimme varmasti muissakin kaupoissa, mutta Anttilan lisäksi mieleen on jäänyt lelukauppa Lelutapuli City-talossa. Sen mainoksiakin meillä on televisiosta nauhalla ja haaveilin lapsena, että isona pääsen sinne töihin. Aina kun olis tauko, saisin leikkiä siellä myytävillä leluilla. Lelutapuli oli itsessään vähän tumma ja sen ulkopuolella oli isot neonvaot. Sivuseinämällä oli Barbeja vitriineissä ja hyllyisstä löytyi mitä ihanimpia leluja. Lähes joka kerralla jokin uusi lelu tuli minulle ostettua. Monesti ne olivat Polly Pocketteja tai Teeny Weeny Families leluja. Polly Pocketit ovat avattavia rasioita, joiden sisällä oli yleensä pikku nukke ja hänen kotinsa ja Teeny Weenyt eläimiä, jotka asuivat erilaissa tavaroissa. Heillä oli esim, kauppa, koulu, kahvila ja kirkko. Näitä leluja omistin aivan huikeat määrät ja kun kotona niillä leikin, rakensin kaikista taloista jättimäisen kylän lattialle ja itse istuin sen keskellä pienet nuket ja eläimet sormissani. Barbeja kuitenkin ihailimme jokaisella matkalla ja jouluisin ja syntymäpäivisin sainne yleensä yhden nuken. Lelutapulin nurkassa oli myös suuri leikkikompleksi, joka oli lapsiasiakkaille suunnattu. Se oli joku kerrostalon, liukumäen ja pallomeren välimuoto. Aina kerrostalossa leikittiin "kotista" kun siellä oli kotien keittiöt ja ylhäältä lopulta laskettiin alas. Siinä vaiheessa kun vanhemmat eivät enään jaksanet meidän leikkien loppumista odotella, siirryimme siltaputkea pitkin vastappäisen talon Raxiin syömään. Lelutapulista siis kulki ihan katettu ja siisti silta vastakkaiseen taloon, jonka yläkerrassa oli Rax pizzapuffet. Joskus söimme siellä, mutta usein menimme sieltä alas ja tadaa, olimme Hesburgerilla. Hese on aina ollut suosikki pikaruokapaikkani ja ihan perushampurilaista sielä tuli syötyä ja ranskalaisten kanssa tahdoin aina kurkkumajoneesia. Majoneesin mukaan sai vohvelista tehdyn kupin, johon majon sai laittaa. Vohvelikuppi oli ihan parasta, sillä sen sain aina jälkiruuaksi.

Tämmönen westernsaluuna oli ensimmäinen Polly Pocket taloni

Ruusukauneussalonki oli pitkään yksi suosikeistani, saman tyyppinen kylpylä on kanssa upea.

Teeny Weeny puput pitävät kahvilaa teepannussa

Monet lapsuudenmuistot menee usein hämäriksi vuosien saatossa, mutta muutamia suht selkeitä muistoja Oulussa käynneistä lapsena on. Äitini hyvä ystävä Anne asuu Oulussa ja hänen tyttärensä ovat suurin piirtein minun ja siskoni ikäluokkaa. Pienenä kävimme porukalla picnicillä Ainolanpuistossa, missä on ihana puutarha ja vesistöä lähellä. Leikkipaikkakin siellä silloin oli, missä tuli villiinnyttyä. Ainakin jossain vanhoisa valokuvssa olen herkutellut picnicillä herneillä. Pillimehuja ja eväsleipiä ja varmasti kavilasta ostettua pullaakin on ollut eväänä. Annen porukat olivat myös mukana hesellä, jonne menimme Leijonakuningas elokuvan jälkeen. Minulla ei ole mitään muistikuvaa, että olisin itse elokuvissa ollut mukana, mutta hesellä olin sillä muistan Annen ja hänen tyttönsä surevan Mufasan kuolemaa hampparin äärellä. Mistä tulikin mieleeni ensimmäinen vahva elokuaveatterikokemuskeni. Vuosi oli 1999 ja Disneyn Tarzan oli saapunut Suomeen. Minä pääsin ruikutuksen jälkeen siskoni ja hänen ystävnsä kanssa katsomaan elokuvaa Formiaan, mutta näytös mihin olismme ostaneet liput oli loppuunmyyty. Sisko soitti silloin äitille varmasti ensimmäisellä kännykällään, että saammeko odottaa ja ottaa seuraavan näytöksen. Äiti ei ollut asiasta iloinen, mutta kun niin kovin haluttiin nähdä Tarzan, hän antoi periksi. Odotimme elokuvaa McDonaldsilla ja se olikin meikän eka kerta mäkkärissä, heseihmisiä kun olen. Happy Meal boxista sain Kaunotar ja Kulkuri 2 elokuvan Jalo koiran, joka eli kyllä Barbietalossani pitkään. Itse Tarzan elokuva oli aivan mahtava ja se oli ensimmäinen kerta, kun kuljin bussilla ilman äitiä.

Vaikken mäkkärillä kovin ole käynyt, omistin silti McDonalds Stacie nuken, jolta on tallessa vielä  Happy Meal ateria. Itse nukke on mennyt jo rikki.

Kerrotaan vielä kaunis vanha muisto Oulusta ja sen kirpputoreista. Ei ole hajuakaan mikä kirppis on ollut kyseessä, mutta vuosi on ollut veikkauksella 1996. Olimmme porukalla varanneet pöydän jostain tehdashallista, jossa sinä lauantaina oli jättimäinen kirpputoritapahtuma. Myyjät saivat tietty tehdä ostoksia toississä pöydissä ennen kuin koko paikka avautui yleisölle ja jossain vaiheessa olin karannut vanhemmiltani itsekseni shoppailemaan. Minulla oli pieni vaaleanpunainen olkalaukku, jossa oli muutamia viikkorahamarkkoja ja ostin sieltä itselleni Muumitalon ja tinkasin vielä hinnasta. 10 markalla san ihan oman Muumitalon, josta olin haaveillut Suuren Lelulehden sivuilta. Talossa ei ollut huonekaluja, ei hahmoja, ei lattioita, eikä kaikkia ikkunoita. Se oli kuitenkin ihan ensimäinen ostos, jonka olen tehnyt itse. Kotona askartelin latttian vaaleanpunaisesta kartongista ja Muumit muuttivat Merenhuiske laivasta omaan taloon.

Ensin meillä oli Merenhuiske, sitten ostin Muumitalon ja myöhemmin myin molemmat...

Ja aikuisena ostin molemmat. Muumitalo on Oulun kirpparlta, Merenhuiske Tampereelta.

Vaikken ikinä ole Oulussa asunut, niin siellä on varttuneempanakin tullut usein käytyä. Lapsuudenkotini nähden se on lähikaupunki ja Oulussa minulle pitkään olivat tärkeimpänä Anttila, Stockman, elokuvateatterit Formia ja Plaza, sekä Oulun tori ja kirjasto, unohatmatta tietenkään Club Teatriaa. Näistä enään jäljellä ovat Plaza, tori ja kirjasto. Oulun Kauppahallin olen aina yhdistäyt toriin, mutta sekin peijakas on lopettanut. Kauppahalli tuoksuu aina todella taivaalliselle, se kalan ja kahvilan tuoksujen yhdistelmä on legendaarinen. Anttila oli lyömätön paikka elokuva ja musiikkiostoksille ja Stockmannilta hain aina evästä elokuviin, sekä Hulluilta Päiviltä ostin karaoke dvd-levyjä. Formiassa kävin aina viimeiseen asti, kunnes Palaza avautui ja olen kyllä tykästynyt Plazaan. Elokuvateatterina se on todella tunnelmallinen. Oulun torilla on usein kesäpäiviniä ostettu mansikoita,/kirsikoita/jäätelöä ja syöty niitä siinä puisilla portailla meren äärellä. Lukioikäisenä Oulun kirjasto oli yksi pakopaikka itselleni, siellä saattoi viettää tunteja etsien vanhoja lehtiä tai musiikkia, jota lainata. Club Teatria taasen on se mesta, jossa olen nähnyt elämäni ensimmäiset rokkikeikat, joiden tunnelmaa ei voi unohtaa.

Ensimmäinen rokkikeikka Club Teatrialla oli The 69 Eyes syksyllä 2007. Kuva on otettu ekalla simpukkapuhelimellani, joten ei ihmekkään, että kamera ei ole kovin tarkka.

Ajattelin antaa aluksi Oulun kaupunkikierrokselle otsikon Paska Kaupunki Kauko Röyhkän kappaleen mukaan, mutta muutinkin mieleni. Oulu nimittin tuntuu paskalta kaupungilta, mutta nostalgialasien läpi se näyttääkin ihan kauniilta, ainakin jos menemme aikakoneella 25 vuotta taaksepäin.

Ookko nää Oulusta? Pelekkääkkö nää polliiseja?

Pikku tipunassukat

Minulla on kevättä rinnassa ja kotia on vähän koristeltu kevääseen pääsiäisteemalla:

Elokuvahyllyyn on eksynyt pupu, sekä keltainen Pikatchu

Ikkunan edessä tulppaaneja

"Meinaan ainaki munat maalata" sanoi perämies Snock elokuvasta Kaappari

Pitihän vähän sukaapupuja ja munia hankkia

Sain ystävältäni Hannalta tuparilahjaksi pinkkejä kukkia

My Little Pony vahtii maalattuja munia

En ole vuosiin kasvattanut rairuohoa, mutta kyllä se lähti sieltä itämään

Pajunkissojoa löytyi

Kaunista kevättä kaikille!

 

 

 

Löysin yhdeltä ostamaltani Disneyn dvd kokoelmalta ihana pääsäiäsaiheisen Sily Symphonyn; Hassut Pikku Pupuset olkaa hyvä:

Pariisin Disneylandissa vietät unelmiesi lomaa

Kolmannen matkani Pariisiin olen tehnyt huhtikuussa 2011. Olin silloin opiskelemassa ja muistan, että lukuvuoden loppua kohden opiskelustressini oli suht korkealla. Matkan äiti tarjosi minulle myöhästyneeksi ylioppilaslahjaksi ja kyllä piipahdus ulkomailla teki terää ja antoi energiaa, mutta tuntui kuin koko matkaa varjosti jokin kiireen tunnelma. Siksi Pekka Kanista olen kait ottanut osuvan kuvan.

Tein Disneyland matkani tällä kertaa yksin, tuntui paremmalta jättää äiti shoppailemaan Pariisin keskustaan, kun hän ei pysty hypähtämään Disneyn taikavaltakuntaan samalla mielikuvituksen kapasiteetilla mitä minä. Kun saavuin puiston metrolla Pariisin keskustasta, niin siellähän alkoi heti pieni paraati. Ainakin Akun, Mikin ja muiden lyhytelokuvista ja sarjakuvista tuttujen hahmojen meininki oli oikein värikästä.

Disneylandeissa käynti menee aina vähän väkisinkin kiertelyksi, sillä täytyyhän tuliaisia kaupoista ostaa. Nyt kiinitin enemmän huomioita hauskoihin näyteikkunoihin.

Disneykapat ovat elämys jo itsessään. Nämä ovat kuin Disneystoreja, vaan mahdottoman paljon isompia ja niitä on joka nurkassa! Ostoksia tehdessä tarvitaan oikeasti aikaa ja jämeryyttä. Kyllä näissä saa rahansa helposti tuhlattua. Kyllä joka kerralla täytyy itselle budjetti laittaa, ettei ihan koko tiliä yhteen kauppaan tyhjennä.

Minulla on ollut joku taipumus kiertää Disneyland aina vasemmalta oikealle, eli aloittaa sieltä seikkailumaan puolelta ja päätyä satumaailmaan ja tulevaisuudenmaa on jäänyt käymättä. Tällä kertaa siellä ehdin vain piipahtamaan, mutta ensikerralla tein parannuksen. Nyt kuitenkin Pirates Of The Caribbean oli jo elokuvissa niin iso juttu, että pitihän tämä ajelu kokoea heti ensimmäisenä uudestaan.

Tämä ajelu tuo todella vahvasti mieleen sen lapsuuteni vhs-kasetin (jonka olen näin aikuisena saanut hankittua) ja sitä kautta merirosvokyyti on nostalginen. Big Thunder Mountainissa kävin kerran ajelulla ja se on juuri ja juuri niin hurja, että yhden kerran sen kyytiin uskallan mennä. Silmälaseja en kuitenkan uskalla pitää ajelussa päässä, vauhti on niin hurja. Sen takia menetänkin osan elämyksestä, mutta kyllä sen tunnelman siitä kaivosjunasta kokee ja tunteen vatsanpohjassa.

Robinson Crusoen puun kiersin jälleen kerran. Minulle Robinson Crusoe ei ihan yhdisty Disneyhyn, sillä en ole heiltä sellaista elokuvaa nähnyt. Enneminkin minulla tulee mieleen Tarzanien vanhempien puumaja.

Kummituskartanoa en tietenkään halunnut jättää väliin, tämä teki silloin ekalla Disneyland matkalla niin järjettömän suuren vaikutuksen.

Main Streetiä pitkin kiersin satumaailmaan, joka on minulle se Disneylandin kiehtovin ja taianomaisin paikka. Täällä todellakin ne oikeat, klassiset sadut muuttuu todeksi. Ensikerralla ehdin tähänkin pohjustmaan paremmin. Onhan se upea näky, kun Dumbo lentää!

Minulla on eräs vanha satukirja (josta kerron myös esi kerralla enemmän), jonka takia aina käyn Liisan Labyrintissa. Ruusuja maalataan, ne punaisiks muutetaan!

Tänne, tuonne, sinne?

Tietysti voin myös vedota siihen vanhaan Disneyland manokseen, jossa Herttakuningatar jahtaa lapsia, miksi aina tähän kohteeseen olen halunnut mennä.

Myönnettkööt, minulla ei ole paljoa muistoja tästä Pariisin matkasta. Johtuuko se alussa mainittu kiireen tunne sitten siihen vai mikä, en tiedä. Valokuvien avulla muistoja voi vähän verestellä, mutta tuolta matkalta olen ottanut ylättävän vähän valokuvia. En siis muista, jos olen muissakin kohteissa tuolla matkallani käynyt. Paraatin kyllä katsoin ja sen jälkeen suuntasin takaisin Pariisin keksustaan, jossa taisimme äidin kanssa mennä syömään. Disneylandin ruokahinnat ovat muuten todella korkeita, mutta kyllä tuolla kerralla suht edullisen kinkkuomelettilounaan jostain ravintolasta löysin. Jäätelöä tulee myös yleensä yksi syötyä Disneylandissa. Äitini ekalla matkalla osti kahvin ja sai sen Mikki Hiiri mukissa.

Onneksi parateja pyörii Disneylandissa monta kertaa päivässä, joten sellaiseen on mukava lopettaa oma päivänpituinen Disneyloma.

Hei hei Nalle Puh! Nähdään ensikerralla!