Suuri Barbielehti historiikki osa 4

Käydään vielä Barbielehtiä pikkuisen läpi 2000- luvulta. Siskon tilaus päättyi 2000-luvun alussa, mutta hankimme muutamia yksittäisiä irtonumeroita. Minun nimelläni lehteä tilattiin 2002-2004. Silloin Barbielehti muuttui tylsemmäksi ja itse aloin kasvamaan sen yli. Tässä kesällä tilasin eräästä facebokryhmästä nipun 2000-luvun lehtiä ja kyllä nämä edelleen ovat tunnelmallisia. Tyyli on 2000- luvun lehdissä pitkälti samaa, mitä vuonna -99. Itse nukkeja en niin enään tunnista, sillä tuolloin Barbienukkien ostaminen aikalailla hiipui. Olinhan jo kuitenkin täyttänyt jo 9-vuotta.

Toddin ja Stacien puujalkavitsejä

Barbie Super Sports peli on päässyt kanteen

Helimikuun 2000 numeron kannessa kannattaa kiinnittää huomiota Barbie Super Sport pelin mainokseen. Tässä on nimttäin peli, joka on yksi kestoklassikoistani. Oikeasti Barbie Super Sports pelissä on mieletön flow-tila ja aina kun olen syksyllä/talvella uimahallissa tulee hinku, että kotona on pakko päästä tätä pelaamaan. Sääli, että nykyisessä koneessani ei ole cd- paikkaa. Heti kun saan sellaisen taas jostain ja pelin toimimaan, niin ehdottomasti tämä peli saa oman postauksesa. Kyseessä on ihanan rauhoittava ajanviettopeli, jossa ohjataan Barbieta rullaluistimalla ja lumilaudalla. Pelin musiikit ovat niin keveät ja rennot. Alla on suosikkikappaleeni, joka lähtee käyntiin kun pelin pistää pyörimään.

 Tämä musiikki on niin flow ja rauhoittava

2000-vuoden lehtien sarjakuvien nuo taustavärit ja tarinat ovat mukavan rauhallisia. 2001 kesäkuun numero ostettin kerran, kun olimme mummin luona käymässä. Siitä muistan hyvin tämän muotiputiikki fotonovellin ja jälkimmäisen fotarin, jossa Barbie on jälleen merenneito. Se taitaa olla viimeisin Barbielehti, josta olen värittänyt värityskuvat. Mummin luona taisi olla vähän tylsää.

Ostettu Ruukin Salesta. Tästä lehdestä ihan väritettiin värityskuvatkin mummilassa kesäpäivänä

Muotiputiikissa

-02 vuoden sarjakuvista ainoana on jäänyt mieleen tämä Halloween teemainen hauska jatko-kertomus. Sinä kun Barbie kysyy, eikö Ken ole pukeutunut naamiaisiin. Ken vastaa: "Etkö koskaan käy elokuvissa" hänellä on yllään kaapu, niin kuin Harry Potterissa.

Lokakuussa Barbie viettää halloweenia

Ja tarina jatkui marraskuussa

-03 vuoden sarjakuvat alkoivat mennä entistä tylsemmiksi ja olemaan yhtä tyhjän kanssa. Eniten niissä pidin siitä, että Barbien oma tavaramaailma on laajentunut ja fotonovellit näyttivät niitä hienosti. Ainakin oma Barbien autopesula on siisti. Tarinoissa alettiin silti mennä siihen, ettei niissä ole mitään juonta ja kauniit Barbieasetelmat olivat tulleet tärkeämmiksi.

Huhtikuussa 2003

Joulukuu 2003, eikä tarinassa ole lankaan joulua?

Yksi minua eniten ärsyttävimpiä juttuja Barbielehdissä oli tuo halppiskrääsä, mitä lehti tietääkseni tuo edelleen mukanansa. Näitä alkoi tulla lehden mukana vuodesta 1999. Tässäkin olut joku ihme pussukka ja seuraavssa muovikoru. Yksi Barbietyyny taitaa omassa nukketalossani olla tallella, mikä on tullut Barbielehden mukana. Kaikki muu on aika suoralta kädeltä lentänyt roskiin.

Näiden lehtien halppiskrääsä on niin muovin tuhlausta

Tästä fotonovellin kuvasta huomaa selkeästi sen, ettei Shelly ihan vauva ole enään.

Shelly itsekkänä

Lopetin Barbielehden tilauksen vuonna 2004, enkä sitä udempia lehtiä ole koskaan lukenut. Minulle Barbielehden kulta-aika on 1993-1999.

Vielä sananen Barbiekatalogeista. Näitä nukkekatalogeja on ihan 80-luvun alkupuolelta asti julkaistu ja aina 2000-luvultakin olen muutaman laittanut talteen. Tiedän, että monet jopa tykkäävät enemmän katalogeista, mutta minä olen lehti ihmisiä. Barbiekatalogeista on kuitekin aina ollut kiva sormella osoittaa minkä nuken ite omistaa ja myös näytettyä äitille minkä Barbien haluan synttäri- tai joululahjaksi.

Tämmösestä Barbie teltasta aina unelmoin. Ken nukke omistetiin kyllä ja Teresa tätä sarjaa

Taikuri Skipper minulla kanssa oli. Tuolla kepillä oli hauska leikkiä

Barbie teki yhteistyötä McDonaltsin kanssa. Mäkkäri Stacien varmasti pyysin tämän kuvaston perusteella ja myös sain.

Ja tietty loppuun Barbien kesäkilpailu. Tähän puhelinnumeroon pystyi oikeasti soittamaan ja jos hyvin kävi pääsi puhuman puhelimeen Barbien kanssa. Minä en pässyt, mutta muistaakseni sisko pääsi. Ei voitettu mitään, mutta Barbierullaluistmet olisi ollut käheät.

Voit jutella itse Barbien kanssa!

Tähän päättyy matka Barbielehtien maailmaan. Toivottavasti teillä tuli lukeissa muistoja mieleen Barbienukeista- ja lehdistä. Barbielehden sanoma on minusta kannustava ja sopii aikuisillekkin: lue, leiki, unelmoi!

Suuri Barbielehti historiikki osa 3

Jäimme viimeksi Brbielehtihistoriassamme joulukuuhun 1995. Silloin Barbielehti muuttui totaalisesti aikaisempaan verrattuna ja aloitti kauden, mikä kesti aina 2000-luvun alkuun.

Barbielehti kutistui, joulukuu 1995

Joulua viettämässä

Ensinnäkin, Barbielehden koko pieneni fyysisesti. Lehti jatkoi pienenä kesäkuulle 1997 asti, mutta muuten lehti pysyi rakenteeltaa samanlaisena. Lehdestä tuli nuorten tyttölehden sijaan lastenlehti. Kaikki Barbien alkupuheet, palstat, kyselyt ja tervehdykset oli nyt kokonaan poissa, samoin perinteisen piirretyt sarjakuvat. Barbielehti kostui kuukauden kilpailusta, kahdesta fotonovellista, tehtävistä ja keskiaukeaman piirrustuskuvista. Mukana saattoi olla kauniita julisteitakin, joissa tietenkin Barbienuket poseerasivat. Vähän eri kuukausina lehden täytteinä saattoi olla helppoja välipala tai herkkuohjeita, askarteluohjeita (varsinkin joulusin), vinkkejä hiustenlaittoon, juhliin ja erlaisiin leikkehin. Joskus mukana oli myös testejä, joista aina itse tykkäsin kovasti. Ainakin "Tunnetko Barbien maalman"- testin ja "Millainen ystävä olet?"- testit muistan hyvin.

Kesäkuu 1996

Barbielinna juliste

Vinkkejä kesäjuhliin

Sukeltamassa lokakuussa 1996

Kuten näkyy, fotonovelleissa kuvaus on entistä selkeämpää, verrattuna aikaisepien lehtien fotoihin. Barbien perhe sai myös kasvua, sillä Skipperin lisäksi Barbie sai kaksi pikkusiskoa. Noin 10 vuotiaan Stacien ja pikkuisen Shellyn. Shellyn ikää on ite hankala arvioida, sillä joissain fotonovelleissa hän vielä opettelee wc-pytylle istumista ja toisissa taas Shelly on jo olevinaan niin isoa tyttöä. Pääsääntöisesti Shellyä voisi pitää 2-5 vuotiaana. Skipper kasvaa 90-luvun sarjakuvissa murkusta teinisi ja menee jo ihan lukioonkin. Tähän on syynä Skipper nukkien aikuisempi muutos. Itse näitä fotonovelleja luin siinä 8-vuotiaana, kun Barbielehti tuli isosikolleni. Siksi minulle samaistuttavin Barbienukke on aina ollut rämäpäinen Stacie ja Skipperiä olen pitänyt vähän tylsimyksenä. Skipperin kaverina ei ole enää Kelly vaan Courtney, mutta hänkään ei ole monesti mukana. Shelly saa kaverikseen Tommyn, joka on taasen Kenin pikkuveli. Stacien paras ystävä on Todd, joka taasen oli lapsena ihan suosikkinukkeni.

Lehti muuttui jälleen normaalikokoiseksi

Hulatytöt kannessa -97

 Sen huomaa että Stacie on ollut yksi suosikkinukeistani, sillä tunnistan niin monesta fotonovellista nuket, jotka omistin. Mäkkäri Stacie, pilkullisessa uimapuvussa oleva Play and fun Stacie ja tietenkin telinevoimistelu Stacie. Jokainen näistä nukeista meni leikeissäni rikki, mutta vomistelu Stacien ostin itselleni halvalla viime kesänä. Play and fun Stacien uikkarit, housut ja takki on kyllä vellä tallella, samoin kuin mäkkäri Stacien Happy Meal- ateria.

Mäkkäri Stacie

Jumppa Stacie

Fun and play Stacie

Ylimääräisillä aukeamiilla saattoi mukana olla myös satuja. Jotkut sadut olivat ihan tavallisista lapsista kertovia, toiset taasen Barbien maailmasta.

Keskiyö kestit tarina

 Barbielehdissä on edelleenkin mainoksia etu- ja takakansissa. Kun aiemmin näytin teille Puuhamaa-mainoksen, niin nyt on Linnanmäen vuoro. Lintisillä ainakin 90-luvula juhlittiin jotain Barbiepäivää, sillä kesällä 1998 olen käynyt Linnanmäellä. Sain siellä Barbielta nimmarin hienoon Barbiejulisteeseen ja näin siellä upean Barbienäyttelyn, josta meillä on valokuvia kotona. Näyttelyssä oli mm. Kauniit ja Rohkeat Barbiet, sekä yybercoolit viralliset Spice Girls Barbiet. Ainakin kesällä -96 on myös vietetty Barbiepäivää.

Barbie -päivä Linnanmäellä

Näistä vuoden -96 ja -97 lehtien fotonovelleista kyllä bongaan eniten niitä Barbienukkeja joita itse aikoinaa omistin. Wc-pytty Shellyn toiletti on tallessa ja ai kuinka tykkäsin tuosta Teresa merenneidosta, ainoastaan bikinit on häneltä enään tallessa.

Wc-pytty Shelly

Kauniit merenneidot, tummatukkaisen Teresan omistinkin.

Kun aiemmissa Barbielehdissä paljon ratkottiin rikoksia ja käsitetiin ihan mustasukkaisutta, niin tarinat ovat pitkälti muuttuneet. Fotonovelleissa yleisesti ottaen seurataan sisarusten menoja, pidetään juhlia tai matkustetaan jonnekkin. Tässä yhdessä sarjakuvassa Barbie on ystävineen matkoilla ja kaverusten kesken tulee riitaa. Se kyllä sovitaan tietty lopussa mutta jo tästä huomaa, että nuoreten lehdestä on muututtu lastenlehdeksi, sillä negatiivistnnelmaiset fotonovellit ovat ihan minimissä.

Tytöt kiistelemässä

Skipper on joulun kipeä

Metsäretkellä, Skipperin nukke on vaihtunut jo teininukeksi.

Koska tämän ajan Barbielehdet ovat minulla luetuimmat niin kerron teille suosikkini. Huhtkuun lehdessä 1998 on tarina, jossa Skipper toimii Shellyn, Tommyn ja tämän ystväien lapsenlikkana. He katsovat Barbien luona kotivideoita uima-altaalta. Jotenin tämän sarjakuvan kesän kaipaus on ihan käsin kosketeltavaa ja tuo uima-allas. Sen kaltainen meidänkin Barbella joskus oli, mutta kyllä ihan aikuiskoossa minulle kiitos, haluan! Tarina Ihanasta Rapunzelista eli Tähkäpäästä on kanssa ollut suosikkini juuri tämän lehden sivuilta. Rapunzel sai ihan oman Barbieteemaisen elokuvankin, joka on Barbie-elokuvista vielä kaunista katsottavaa. Rapunzelin tunnetuin leffaversio monelle taikaa kuitenkin olla Disneyn Kaksin Karkuteillä, mutta minuun se ei iske. Kun Rapunzel näytää Barbielta, niin se on ainoa ja oikea. Onko yllätys, että minullahan oli  Rapunzel Barbie aikoinaan. Se mekko ja kruunukin taitvat olla vielä tallessa. En vain ikinä ymmärtänyt sitä kruunussa ollutta mekanismia, joka saa Barbien pitkät hiukset valahtamaan alas.

Kesäinen kotivideo

Rapunzelin linnassa

Onnellinen loppu

Kaikista eniten luetuin Barbiesarjakuva on lokakuun numerossa 1999. En fotonovellin nimeä muista, mutta siinä on Stacie kolmen kaverinsa kanssa leirillä. Barbie lähtee koulutukseen, joten leirin vetäjäksi tulee Becky, joka on pyörätuolissa. Jotenkin tämä minua kauheasti kiinnosti, ehkä siksi että suosikki Barbienukkeni jalka on katkennut ja se pysyy teipillä pakoillaan. Monensti haaveilin hänelle hankkivan pyörätuolin, mutta koska sellaista en ole löytänyt, niin tavallinen tuoli on saanut kelvata. Tämän fotonovellin avulla innostuin Barbeilla leikkimään leiriä ja laitoin huonojalkaisen Midgen ohjaajaksi. Haaveilin kanssa Stacien kokoisista kaverinukeista, mutta näitä myytiin Suomessa todella vähän.

Varmasti kaikkein luetuin Barbielehteni. Kannetkin ovat jo irtaallaan toisistaan.

Becky pyörätuolissa leirinvetäjänä

 Vuoden 1999 lehdistä huomaan sen, että lähes jokaisessa sarjakuvassa ollaan paljon ulkona. Taustat ovat myös vaihtuneet entistä useammin valokuviin. Barbie mm. shoppailee skootterilla Milanossa, käy huvipuistossa, juoksee maratonin, viettää kesäpäivää Kenin kanssa ja toimittajana haastattelee miestä, joka jouluisin tekee hyväntekeväisyyteen leluja.

Ihastu muodikkaaseen Milanoon

Huvipuistopäivä

Viimeine numero ennen Milleniumia

Joulupukin apulainen

Yksi mieleenpainuvimmista uusista Barbienukkesarjoista oli Generation girls. Lukekaapas muuten Nuoruusdiscon blogista mitä yhteistä näillä nukeilla ja Tiktak-bändillä on. Tästä nukkesarjasta kerrottiin Barbielehden viimeisessä 90-luvun numerossa ja itsekkin innostuin näitä leikkimään. Omista Barbeistani valkkasin samannäköiset nuket, etsin mahdollisimman samanlaiset vaatteet ja onhan meillä Barbielle kuuluvat videokamera, rullalauta, kitara ja piirtolehtiö. Ihan maalausteinettä ei sentään löydy. Kyllä nämä Barbielehdet antoivat minulle usein inspiraatiota omiin Barbielekkeihin.

Generation Girls nuket joulukuu 1999 lehdessä

Vielä yhdessä postausksessa käymme läpi, millaisia Barbielehdet olivat 2000-luvun alkupuolella.

Omakseni saan, Pokémon

Olenkin joskus täällä maininnut faniudestani vanhoihin Pokémoneihin. Tarkemmin ottaen nimen omaan Pokémon tv-sarjan ensimmäiseen (Into League) kauteen, jota katsoin telkkarista vuosian 1998-2000. Ikä on siis ollut noin 7-9 v. Silloin olin kovan luokan Pokéfani ja keräilin Pokémon keräilykortteja, sekä tarroja. Jostain ulkomailta olen hankknut Pikachu pyyhkeen, joka näyttää olevan tällä hetkellä miehelläni käytössä. Pokémon pelikortit eivät minua innostaneet, sillä en niillä osannut pelata. Ostin niitä kuitenkin ulkomailta, sillä ne kiiltävät kortit olivat niin hienoja ja sainpas luokkakaverit kateellisiksi. Muutaman taisin vaihtaakkin ihan tavallisiin kerilykortteihin, joista itse tykkäsin enemmän.

Into Leaguen alku

Pokémon pelikortteja. Kuvassa ei valitettavasti näy niiden hienoa kiiltoa.

Aina silloin tälläin innostn uudellaan katsomaan tätä vanhaa Pokémon sarjaa. Olen suurmman osan jaksoista ladanut internetin ihmemaasta koneelleni, ja nyt kun keksittin että aletaan tilaa Netflixiä, niin siellähän onkin osa kaudesta. Harmi, ettei niitä minulle puuttuvia jaksoja.

Eevee aiheiset nilkkasukat olen saanut kaveriltani lahjaksi.

Toinen keräilykohde Pokémon korttien lisäksi oli tarrat.

Virallinen Pokémon käsikirja on vieläkin tallessa ja puhkiluettu.

Olen kirjoittanut Pokémon Into League sarjasta, sekä Mewtwo vs. Mew ja kahdesta seuraavsta Pokémon elokuvasta Elokuvalipuissa. Käykäähän lukemassa. Uusin Pokémon kausi minulle iski tuossa keväällä, kun lähdimme mieheni ja häne peliystäviensä kanssa katsomaan Dedective Pikachua. Siitä sainkin jo silloin idean esitellä tarkemmin Pokémon kokoelmaani. Olen edelleenkin Dedective Pikachusta innoissani ja varmasti hankin sen leffakokoelmaani.

Detective Pikachu leffan jälkimainingt

Mikä Pokémoneista tekee sitte niin merkityksellisen, niin Pokémonin? Se oli varmasti ensimmäinen juttu, jota yhdessä kaveriporukalla fanitettiin, eikä kopioitu sitä tykkäämistä siskolta (tosin kuin hyvin monet muut asiat on tullut siskon kautta, esim Disney, Barbiet ja Backstreet Boys). Pokémonit olivat tarpeeksi seikkailullista ja toiminnallista, mutta se ei ollut niiden pääjuttu, vaan hahmojen ystävyys. Tässä tarkoitan Ashia, Brockia ja Mistyä. Rakettiryhmä on tietysti ihan oma ihana lukunsa. Vaikka jokaisen sarjan juoni on ihan samanlainen, niin se niiden huumori on aivan mahtia. Tietty Pokémonien keräily kiinosti, Poksujen luonteet ja ah, se söpöys.

Into Leagua sarjan päähahmot: Brock, Ash ja Misty

Kiiltotarroja

Tv-sarjan hahmoista tehtiin myös kortteja, joista tykkäsin kovasti. Varinkin kiiltokortti Jessiesta oli pitkien vaihtareitten takana.

Leikimme kaveretteni kanssa usein Pokémoneja. Jaksot, jotka meihin olivat vaikuttaneet oli leikkien taustalla. Ainakin Butterfreen vapauttamista ja Sabrina salin lusikkataittelua vedettiin olohuoneessamme. Kerran kun teimme takapihallamme mansikkamata ja ruoho peitettiin pressulla, niin leikimme ystävni kanssa Pokémon taistelua. Taisin olla Bulbasaur. Yhdessä kun olimme porukoitten kyydissä automatkalla mökille, meillä oli peli jossa piti etsiä vesistöjä. Aina kun sellaisen näki, piti sanoa: "Tuolla on Pokémoneja." Ihan vain siksi, että ne vesistöt toi mieleen Pokémonit, joissa monissa jaksoissa on virtaavaa vettä.

Sabrinan salilla esiteltiin nukkuva Abra

Vaikka Pokémon leikit loppuivat, niin lukion penkkareihin minä ja ystäväni pukeuduimme Rakettiryhmäksi.

Tässä olivat mallimme. Minun ollessa Jessie ystäväni oli tietty James

Pokémon Go- pelin ilmestyttyä olen sitä ahkerasti pelannut, mutta se ei kuitenkaan tuo niin Pokémon fiilareita minulle, kuin pienet lammet ja soljuvat purot. Pokémon Go- pelaajana olen pelkästään keräilijä. Vähän kuin Brock, en välitä otteluista.

Tarrakirjan mukana ollut juliste. Kun oikeita tarroja ei tullut, alitoin näköjään julisteeseen pokémon tikkaritarroja.

Sukkien ja pyyhkeen lisäksi vanha viivotin on tuolta Pokémonin fanitusajoilta. Pokémon lompakon olen myöhemin ostanut kirppkseltä baarilompakoksi.

Suosikkihahmoni/Pokémonini on siis Brock, Jessie, Vulpix, Charmander, Ekans ja Geodude. Onko yllätys, Geodude ja Vulpix ovat Brokin poksuja, Ekans taas Jessien. Koska muute elementtini on tuli, nin söpö Charmander on ihan omiaan minulle. Tykkään niin kovin siitä Ashin pikku Charmanderista, varsinkin kun hänellä on ollut niin kova kohtalo.

Kuvaus salipäällikkö Brockista Virallisesta Pokémon käsikirjasta

Faktatietoa Charmanderista ja hänen seuraavasta muodostaan Charmilionista.

Rakettiryhmä, me tähtäämme vasamat taivaisin.

Tulipokémon Ponyta on komea näky. Into League -sarjan jakso Pokémonien Liekkikisat on yksi suosikeistani. Siinä esiintyy Ponyta ensimmäisen kerran.

Kun kävin katsomassa Dedective Pikatchun en osanut odottaa, minkälaisen nostalgiaryöpyn se sai minussa aikaan. Alkuperäisestä Pokémon elokuvasta Mewtwo vs. Mew on nyt tulut 20 vuotta ja tämä Dedective Pikachu kuuluu selvästi samaan universumiin, kun käytiin vanhassa Giovannin labrassa. Elokuvaa katsoessa kirjaimellisesti nuorruin takaisin siihen 8v lapseen, joka jännitti, mitä nyt tapahtuu. Kun Pikachumme hylkäsi ystvänsä, hän itse lauloi tätä klassista Pokémon tunnaria, niin ei siinä voinut estellä nostalgiakyyneleitä nousemasta silmään.

Mewtwo esiintyy Geovannin laboratoriossa tv-sarjan jaksossa Merkin herruus, sekä elokuvssa Mewtwo vs. Mew.

Ash ja Pikachu kuuluvat yhteen.

Muutama Pokémon hologrammikorttikin on tullut kokoelmiini.

Pokémon on siitä minulle juuri erityinen, että se on takuuvarma nostalgiapiikki. Kaikkiin muihin lapsuudenjuttuihin voin suhtautua nykyhetkessä edes vähän eri tavalla, mutta Pokémon vie minut juuri siihen lapsen ytimeen. Viattmuuteen ja mielikuvituksellisuuteen. Toisin kuin vaikka Diseyn tuotanto tai Barbienuket, niin ne ovat oleet sen lapsuuden jälkeekin vahvasti läsnä. Siksi ne eivät tuota sitä samaa nostalgisuuden tunnetta.

Kaunishäntäinen Vulpix ja laulava Jigglypuff.

Myrkky Pokémoneja: Ekans, Arbok, Zubat, Golbat, Koffing ja Weezing.

Sähkö ja taistelu Pokémon tarroja.

Kerran yhdellä teatteritunnilla meidän oli tarkoitus hakea tunnemuistin avulla tunteita esille, joiden avulla näytellä. Kun minulle annettiin tunteeksi nostalgia, niin se ei ollut vaikeata. Aina kun vain katson tuota Geodude Pokémon korttia olen jälleen siinä:

Geodudde on siis tuo nyrkit pystyssä oleva kivimöhkäle ja ensimmäinen Pokémonkorttni.

Kahdeksan vuotias, joka lauantai-aamuna odottaa jännittyneenä ja innoissaan Pokemonia alkaneeksi
kerrossängyn yläpedillä. Vhs-kasetti on valmiin nauhoittamaan päivän jakson ja sylissäni on herkkuja. Twix, Pringles purkki ja Pupu-pehmolelu. Kun jakso päättyy, on kaunis kevätpäivä ja lähdemme yhdessä kaverini kanssa ärrälle ostamaan lisää Pokémon kortteja.

Jos omisti tietyt Pokémon kortit niistä sai palapelin tetyä. Nejä korttia minulta niistä puuttuu.