Olen aina ollut kova tyttö kattelemaan telekkaria. Ohjelmien väleissä on tietty mainoksia ja varsinkin vhs-aikaan niitä tuli helposti nauhalle ihan vahingossa. Osa mainoksista on muuten vain jäänyt elämään ja siksi aionkin esitellä teille nyt omat suosikki mainokseni, jota on kotimaisessa televisiossa näytettty. Paitsi viimeisin, sen olen nähnyt ainoastaan elokuvateatterissa.
Mikä tekee hyvän mainoksen? Tätä pohdittiin joskus eräällä markkinointikurssilla. Tärkeintä hyvässä mainoksessa on sen mieleenjäävyys. Kuten listastani kohta huomaatte, muutamat suosikki mainokseni ovat parikymmentäkin vuotta vanhoja, joten niiden on täytynyt tehä meikään kova vaikutus heti ensinäkemältä. Muita hyvän mainoksen piirteitä on huumori, napakkuus ja sloganit. Listaan en sisältänyt lainkaan lelu/elokuvamainoksia, vaikka kuinka ihania ne ovatkin.
10. Bon Bonin Murkun Lirut
Murkun Lirut mainos on vanhalla vhs-kasetilla säilynyt talteen ja kyllä räjähdin nauruun kun tajusin sitä videota katsellessa, että nämä ovat karkkeja. En kyllä itse nimen perusteella söisi, onko joku muu maistanut? Mainoksen animaatio on yksinkertainen ja hauska, joka vetoaa varmasti kohderyhmäänsä.
9. Atrian Hyvä, Hyvä, Hyvä
Tämän Atrian taikurimainoksen muistan hyvin. Minusta tuo pikkupoika joka vetää ruokaliinan pöydältä on jotenkin hellyyttävä ja hyvä taputuksia antava mummo taasen erittäin kiltti. Tämä mainos antaa hyvän hymyn huulille, koska tärkeintähän on että ruoka säilyi.
Joskus 90-luvulla meille on nauhoitettu videolle Disneyn piirettyjä ja yhden niistä välissä on tämä uskomattoman upea mainos. Meni hetki etsiä se youtuben syövereistä, sillä muistelin sen olevan kahvimainos, mutten heti saanut mieleen minkä kahvin. Pieni salapoliisityö kannatti, sillä tämä Kulta Katrinan mainos on niin kaunis. Tälläsiä mainoksia haluan enemmän.
7. Soda Stream
"Onko jano, onko teillä vettä kotona?" Tässä on slogan, joka on ainakin minun päähän jäänyt ja onhan tämä vanha soda stream mainos paljon parempi kuin uusi. Vanhassa Barbapapa videossani on tämä mainos alussa ja siitä se on varmasti painunut mieleeni, vaikken edes pidä hiilihapotetusta makuvedestä. "15 eri makua".
6. Fazerin Sininen
Tämä on se aito ja oikea Fazerin Sinisen mainos minulle. Olin lähes shokkeerantunut kun kuulin uusinta poppiversion tästä klassisesta biisistä. Sininen mainos on vain niin kaunis ja kyllä nyt alkoi tehdä mieli suklaata.
5. Finnair Illaksi kotiin
Olen heikkona ilmeisesti sinisävyisiin mainoksiin ja hyvin vahvaan kotimaiseen brändiin, joita Fazer ja Finnair minulle edustavat. Rakastan yli kaiken tätä pikku poro animaatiota ja ihanaa kun hän löytää äitinsä pimenevässä illassa. Miten mainokseen on edes saatu näin uskomattoman ihana tunnelma, en käsitä.
4. Saarioinen Meidän äiti tekee teidän äitien ruuat
Tämä Saarioisen mainos sai vissiin ihan jonkun palkinnon yhdestä parhaista mainoksista, eikä ihme sillä minusta tässä on ihan aito juju. Teinipoikien äidit ei tee ruokaa, vaan ne syö pelkkiä eineksiä, joita tekee noitten pikkunaperoitten äidit Saarioisen tehtaalla. Siksi ehkä tämä on minua aina naurattanut.
Kyseistä videota ei löytynyt enään youtuben syövereistä, mutta toivotaan että tuon linkin takana video on vielä katsottavissa. Tämä Aku Ankka lehden mainos on minusta ihan omaa luokkaansa. Kummelijätkä Timo Kahilainen osaa olla yhtä päättäväinen kuin Aku Ankka ja ainakin minun piireissäni tuo Soitanko jo- lausahdus on noussut ihan vitsiksi, juuri silloin kun jollain asiat ei millään meinaa mennä kuntoon.
2. Nelonen Kellarihumppa
Ihan selvästi yksi ikonisimpia ja hauskimpia mainoksia ikinä. Nelonen halusi olla tuolloin jotain ihan muuta ja kyllä Kellarihumppa on sieltä asti jäänyt mieleeni. Eräs opettajani ei edes uskonut markkinointikurssilla tämän olevan aito mainos, kun on niin pöhkö. Sanoisin, että Kellarihumpassa on kaikki hyvän mainoksen piirteet: jää mieleen, on todella humoristinen ja ei takuulla tylsä.
1. Veikkaus Tunne Kanssamme
Valitettavasti koko internetin syövereistä en ole löytänt suosikkimainostani. Sen voit käydä katsomassa lähimmässä elokuvateatterissasi kun mene katsomaan jonkun kotimaisen elokuvan, esim. uuden Iloisia aikoja Mielensäpahoittajan. Siinä minä näin tämän vimeksi ja koin sen koskettavan tunteen. Mainoksessa nainen kirkuu kovaa, ihokarvat nousee pystyyn ja kyynel vierähtää silmäkulmasta. Tekstinä mainoksen loppuun tulee: "Suomen elokuvasäätiö tukee kotimaista elokuvaa Veikkauksen tuella." En tiedä johtuuko se vahvasta kotimaisesta leffaharrastuneisuudestani, siitä että olen ollut veikkauksella töissä, voimakkaasta musiikista, vai siitä että alan olla jo vanha hölmö, mutta joka ikinenkerta saan kylmät väreet tästä mainoksesta. Se tarkoittaa, että mainos vaikuttaa minuun hyvin voimakkaasti ja olen 100% tuotteen takana. Mikään muu mainos ei ole vaikuttanut minuun näin vahvasti ja mennyt suoraan tunteisiin. Välillä yksinkertaisuus on kaunista, jopa mainoksissa.
Postilaisen tyttönä minulle on aina ollut itsestään selvyys antaa (ja myös saada) syntymäpäiväkortteja. Nyt nettiaikakaudella suurin osa toivottelee onnea tekstiviestinä, whatsupilla tai facebookin kautta, mutta kyllä yhä edelleenkin tahdon saada perinteisen synttärikortin. Äitiltä, siskolta ja kahdelta lapsuudenystävältäni onneksi sellaiset sain tänä vuonna. Oikeassa kortissa on paljon enemmän ajatusta ja tunnelmaa, kuin hätäisesti kirjoitetussa facebook onnittelussa. Korttiin on myös helpompi kirjoittaa sellaisia sanoja, joita on hankala sanoa ääneen.
Nyt esittelen kauneimpia synttärikorttejani, joita olen viimeisen 27 vuoden aikana saanut, tai muuten vain hankkinut itselleni, koska kortit ovat parhautta:
Pikku Myy ja Haisuli kortit olen saanut ystäviltäni, kaksi muuta olen ostanut Muumikaupasta
Nämä Muumikortit olen saanut joskus lapsena syntymäpävä ja ystävänpäiväkortteina.
Äitini tietää, että rakastan tenavia, joten häneltä olen saanut mopoilevan Ressun
Tenavat jo itsessään ovat minulle ilonaiheita
Postcrossingin kautta olen saanut nallepostia
Sisko antoi kerran Homer kortin
Jasminen sain tänä vuonna ystävältäni. Synttärilahja ja käärepaperikin oli ehtaa Disneyteemaa
Tämän söpön kortin sain joskus ala-asteikäisenä
Kun avomieheni täytti pyöreitä annoin hänelle tämän Kippari Kallen
Tämä kortti on aina ollut niin suloinen, sain sen 8-vuotiaana lapsuuden ystävältäni
Tämän kortit ostin Sokokselta, koska se on niin hieno
Sisareni antoi tänä vuonna Minni ja Figaro kortin
Maagisen sägkökisun sain toiselta lapsuudenystävältäni
Sisareni tietää että Tuhkimo on lempiprinsessani, jonka sain viime vuonna
Mummo Ankan ostin ihan askartelukaupasta
Sisko on anatanut tänänkin, olin pari vuotta sitten kovasti innostunut konsolipeleistä
Tämän vuoden paras kortti tuli kyllä äidiltä. Maisan teksti on aivan kuin omasta suustani sanottu.
Keräilettekö tai säilytättekö te muutkin saamianne postikortteja?
Barbieni kaivoi tänään valokuva-albuminsa esiin ja ajatteli, että voi kuinka ihana kesä hänellä ja hänen ystävillään onkaan ollut. Tervetuloa kurkkaamaan Barbien kesä-albumiin:
Toukokuussa, ihan kesän alussa Barbie oli viettämässä vähän rietasta iltaa terassilla. Väsyneenä hän koitti kävellä kotiinsa, mutta toinen korkokenkä katosi jonnekkin matkalle. Onneksi Action Man saapui paikalle pelastamaan prinsessan.
Kun Ken sai kuulla tästä, hän tuli todella mustasukkaiseksi. Hänkin haluaa pelastaa neitokaisia, joten Ken kävi hengenpelastuskoulun. Baywatchina hän tuntee itsensä rohkeaksi ja tärkeäksi.
Kenin ensimmäinen ja ainut Baywatch tehtävä oli kuitenkin vain turvata uima-altaan turvallisuus. Eikä hän edes päässyt kuvaan, Ken raukka.
Onneksi Stacey sentään lohdutti Keniä houkuttelemalla hänet tennisotteluun ystävänsä kanssa.
Ken sai vielä yhden tärkeän tehtävän; toimia grillivastaavana kesän piknikillä.
Skipper nauttii kesästä täysin siemauksin. Koska lähellä ei ollut vesistöjä hän otti aurinkoa pelkällä uimapatjalla.
Heinäkuussa kun helteet valtasivat pihan lähdettii vähän kauemmas järvelle. Skipper uskalsi heittää myös talviturkkinsa ja aurinko sai häne hiuksensa ihanasti loistamaan.
Skipper rakastui täysin uusiin bikineihinsä, eikä olisi millään halunnut lähteä rannalta kotiin.
Kesäiltana kohtasin laitumella ystäväni Kiran. Hän oli hyvin Villin Lännen tunnelmissa.
Kiran mukana oli pikku Sessie. Hän ei sentään vielä hevosella saa ratsastaa, mutta keinuhepallakin pääsee eteenpäin. Jiihaa!
Stacie taas nappasi tämän kuvan, kun olin juoksulenkillä. Löysinkin mitä erikoisemman lenkkipolun.
Pyöräretkellään Stacie kohtasi myös Lumikin. Tämä oli keräämässä marjoja seitsemälle kääpiölle. Ehkä he saavat mustikkapiirakkaa illalla.
Lopulta Stacie palasi kotiin. Hän parkkeeraa pyöränsä ihanien kukkaistutuksieni viereen. Pyöräkaverina Staciella oli tietenkin koirasna Haukku.
Stacie ei osaa viettä kesäänsä loikoillen. Milloin hän harjoittelee voimistelukisaan, milloin skeittaa, ratsastaa tai kiipeää. Alas sieltä Stacie, sinä putoat!
Stacien suurin rakkaus taitaa kuitenkin olla jalkapallo. Nyt hän on pelissä riehunut vähän liikaakin ja joutunut vaihtopenklle.
Mitä silmäni näkevätkään, mitä korvani kuulevatkaan. Uima-altaamme on valoittanut merenneidot!
Shelly ja Tom olivat innoissaan yhteisestä synttärilahjasta: oma auto. Muistakaa olla varovaisia liikenteessä.
Susiekin sai oman kulkuvälineen. Hän on pienen paatin kapteeni. Maata näkyvissä!
Vähän viileämpi kesäpäivä vietettiin yhdessä leikkipuistossa. Teresa ei oikein välitä lapsenvahdin hommasta, joten hän on ottanut Barbielehden lukemiseksi mukaan. Evästäkin on. Mia lastee tyytyväisenä liukumäkeä.
Pieni kesäsade ei haittaa Shellyä ja Samia. He viihtyvät hiekkalaatikolla. Mutta mikäs tuolla on?
Riippukeinu, sinne siis. Sam voi vain loikolla ja Shelly kiipeää rakenteisiin.
Leikkipuistopäivän jälkeen käytiin yhdessä kaupassa ja käveltiin auringonlaskussa kotiin. Näin nopeasti kesä menee ohitse...
ja koulu alkaa jälleen, se on varma syksyn merkki. Molemmat Staciet olivat ihan innoissaan kouluun paluusta. Tuo ala-asteen portti tuo minullekkin monia muistoja mieleen. Hyvää koulutaivalta tytöt!
Tutustuin Muumeihin vuonna 1992, eli ollessani alle vuoden vanha. Katselin heidän elämänmenoa televisiosta ja nautin suunnattomasti uuden jakson nähdäkseni. Seikkailut olivat tarpeeksi lempeitä, kauniita, kotoisia ja hauskoja, että niitä uskalsin seurata. Muutaman kerran Muumeilla vieraili vähän pelottavakin hahmoja. Niin pelottava, että kömmin sohvan takse ja kurkistelin vain. Näitä hahmoja olivat Mörkö ja Hattivatit. Kummituksista ja Jäärouvasta tykkäsin, vaikka joittenkin mielestä hekin ovat pelottavia.
Jaksosta Pikkuruiset vieraat
Jaksosta Tervetuloa Hattivattien saarelle
Kuuntelin paljon Muumien lauluja, osasin niitä ulkoa. Vanhetessa tukeuduin Muumeihin aina kun oli tylsää, ahdistavaa tai olin kipeänä. Tunsin jokaisen seikkailun juonenkäänteen. Kipänä paras parannusrohto oli Muumijakso ja kuppi vaapukkamehua. Sitä pidän edelleenkin flunssalääkkeenäni.
Muumimamma on mestari rohtojen teossa
Ystävyyteni Muumeihin syveni siinä 12-vuoden ikäpolvilla. Olin innostunut lukemisesta. Olin jo tietenkin aiemmin lukenut Muumilehtien sarjakuvia, mutta vasta tuolloin meille hankittiin nippu oikeita Muumisarjakuvia. Niitä lukiessa nauroin hervottomasti, sillä Muumipeikko ja Niiskuneiti olivat kasvaneet ikäisikseni ja Mumimamma ja Muumipappa alkoivat elämään vähän rempseämmin.
Vasta sarjakuvien jälkeen löysin Muumesita tehdyt kirjat ja rakastuin ystäviemme filosofiaan. Makea on hyväksi vatsalle ja hankalista asioista voi oppia pitämään, olivat he kuinka Hemuleita tahansa. Taikatalvi ja Muumipapan Villi Nuoruus ovat suosikkini.
Tietysti olen katsonut kaikki Muumeista tehdyt elokuvat ja myöhempiä televisiosarjojakin seurannut. Yksi varhaisimmista lapsuusmuistoistanikin liittyy Muumeihin: olin 5- vuotias kun olimme äitini kanssa itsepalvelukirpputorilla ja sain elämäni ensimmäisen viikkorahani, 5 markan kolikon. Ostin sillä kirpputorilta itselleni Muumitalon, jossa ei ollut lattioita. Kotona askartelin lattiat siihen vaaleanpunaisesta kartongista. Asukkaat otin omasta Merenhuiske laivastani. Teini-iän tullesa myin kyseiset lelut pois, mutta vanhemmiten olen ne saanut taasen kerättyä itselleni.
Merenhiuske
Muumitalo
Uimahuone, jossa Tuutikki asuu talvisin
Minulla oli suuri kunnia tavata Muumit heinäkussa 1994, jolloin he eivät olleet vielä kauaakaan asuneet Naantalin Muumimaailmassa. olin tuolloin tavatessa alle 3-vuotias ujo pikkutyttö. Tuolta matkalta on muutama vanha valokuva tallessa, mutta muistoni muuten sieltä ovat hatarat. Nyt 24 vuotta myöhemmin oli aika päästä tapaamaan Muumeja uudestaan ja voi kuinka oli ihanaa, kun Muumilaakso otti minut niin hyvin vastaan. Ihan itkunostalgiakyyneleet tirautin, kun lavalla Muumipeikko, Niiskuneiti, Nuuskamuikkunen ja Pikku Myy lauloivat minulle Käy Muumilaaksoon.
Ujostelin Muumimammaa kun olin niin pikkanen
Nyt aloitin Muumipäivän hostellissa katsomalla kun Muumit on loitsuttu uneen
