Alkupolku Tokaluokka

Alkupolku sarjan peli Tokaluokka on jatkoa pelille Ekaluokka. Vaikka peli on suunnattu 7-9 vuotiaille lapsille, niin tämän seurassa kyllä aika hyvin vielä näin vajaa 20 vuotta myöhemminkin menee.

Peli alkaa koulun pihalta. Lapset pääsevät koulusta pois ja kirjekyyhky ottaa sinut postilaatkossa vastaan. Kun kirjaudut peliin liityt alkupolun kirjekerhoon. Pelin idea on kerätä paljon postmerkkejä ja vastata kirjeystävän kysymyksiin pelejä pelaamalla. Kun pelejä pelaa saa pisteitä. Joskaisesta 100 pisteestä saa automaattisesti yhden postimerkin. Heti kun merkkejä kertyy on mahdollista alkaa suorittamaan kirjeystävä tejtäviä. En ole koskaan kerännyt kaikkia merkkejä kerralla, joten se on minulla nytten haasteena. Enpäs ole laskenut montako merkkiä on mahdollista kerätä, mutta helposti se menee parin sadan puoleen. Nyt pyrkimykseni on kerätä ensin kaikki merkit, ennen kuin alan haasteet ottamaan vastaan.

Opettajakin lähtee heti kotia ja kirjahyllyn takaa paljastuu pelivetäjäsi sammakko Huima ja kärpänen Välkky. Nämä antavat ohjeita pelaamiseen. Itse pelissä voi valita oman vakeustasonsa ja käsittääkseni tason korkeus antaa pisteitä enemmän. Luokkahuoneessa on seuraavia toimintoja:

Paperitelineen luona on maalauspiste. Itse voi piirtää kuvan, mutta kivempaa on tehdä valmiita palapelejä. Näihin voi lisätä hassuja tarroja ja piirtää itse lisää. Paria valmista kuvaa voi kanssa värittää. Kuvat voi tallentaa, tai heittää menemään. Palapelejä on mm. aiheista pesäpallokenttä, noidan luola ja merirosvoluola.

 Kirjahyllyssä opetellaan äidinkieltä. Kolme kirjaa sisältävät muutaman tarinan, jossa opitaan verbit, substantiivit ja adjektiivit. Tarinoina on mm. Terästyttö pelastaa päivän, Mummo ja Karhu sekä hassut Pölypunkit.

Tarinoissa toisella sivulla on animaatiopätkiä ja toiselle sivulle täytyy täyttää puuttuvat sanat. Tämä Pölypunkkijuttu on mielestäni tosi hassu, kun korttia pelataan sängyn alla ja röyhtäillään äänekkäästi.

Liitutaululla jatkuu äikkäteema. taululta voi päättää haluaako kuunnella laulun substantiivistä, adjektiivistä vai verbistä. Jokanen kipale on kuvitettu liitutaululle ja tämä Verbi on suosikkini, missä vuohi syö housuja ja röyhtäilee.

 Kun pelin aloittaa Huima vie meidät suoraan hissiin. Hissi on tavallaan pelivalikko, sillä suurimmassa osassa kerroksia on vain yksi peli. Luokkahuone ja kerhohuone ovat ainoat poikkeukset. Mennäänpäs hissillä pohjakerroksen jääluoliin.

Jääluolassa mennään kylmän siniseen matikkamaailmaan. Ylhäällä näkyy onko kyseessä plus, miinus vai kertolasku. Ötökät kantavat kuorissaan laskujen vastauksia ja pelaajan tehtävä on laittaa ala ja yläneliöihin sopivat numerot niin, että laskut tulee oikein. Kun koko ruudukko on täynä jäätyneitä ötököitä päästään alas merirosvolaivan kannelle. Laivan kannella on vanha aarrekartta, jonka avulla opitaan maanosat.

Tämmösiä koloja pitkin itse pelihin kuljetaan. Tukkihyppely on kanssa matikkapeli. Siinä on alokas, jota pitää tukkeja pitkin hypittää koloihin, joista löytyy oikeat vastaukset ylhäällä oleviin yhtälöihin. Vaikeustasosta riippuen hypitään joko tukkien, krokotiilien tai molempien päällä. Krokot ovat hitusen hankalia, silä ei voi tietää milloin he avaavat kitansa ja tiputtavat alokkaan. Kun yhtälöt on saatu ratkottua päästään luolaan, jossa opetellaan erilaisia liikenne- ja varoitusmerkkejä. Osa merkeistä tosin taitaa olla nykyään jo vanhentuneita, pelihän on kuitenkin 90-luvun puolivälistä.

Tukkijoelta mennään Sirkkaorkesteriin. Tämä ei ole edes peli, vaan Tokaluokan pakollinen ja tylsä musiikkiosio. Peruspianon nappuloilla voi harjotella nuotteja, tehä muistipeliä ja kuunnella vaikka kitaraversion Piippolan Vaarin talosta. Selvästikkin minusta turhin juttu, mitä Tokaluokka pitää sisällään.

Kerrosta ylempänä ovat luolakirjoitukset. Mato esittää alkuun biologia-aiheisen kysymyksen ja sitä kautta pääsee ratkomaan viittoman- toukka- ja pistekielen kirjoitusta. Viittoma- ja pistekielen kirjaimet ovat varmasti ihan aitoja, mutta toukkakieli tätä varten keksitty hupsutus. Kirjaimet yhdistetään tuonne ylös ja valmiita sanoja ilmaantuu. Tällä pelilä saa suht nopeasti ja helposti pisteitä kerättyä, jos on tosissaan postimerkkikokoelmaa karkoittamassa.

Henkilökohtaisesti oma suosikkipelini on Luuholvi. Yksinkertaisesti paina pyörivää keskiosaa, kun osoitin on oikeassa vastauksessa. Yleensä laskuja, mutta joskus myös kirjaimia haetaan. Kun kaikki kahdeksan lukkoa on saatu auki pääsee luuholvin sisälle. Sieltä löytyy esineitä, joita voi mitata viivottimella, tai liikuttaa puntarille. Tämä huone sinänsä ei opeta muuta kuin viivottimen ja puntarin käyttöä, mutta lopun kirjeystävähaasteessa täytyy yllättävänkin usein tulla mittailemaan limutölkkiä. Luuholvi on kanssa yksi pisteikkäimmistä peleistä, jonka avulla saa postimerkkejä keräiltyä.

Alkupolun ala-asteella pelataan amerikkalaista jalkapalloa Pallokentällä. Kenttä on ihan komean näköinen, mutta peli ei kerrytä pisteitä, kestää tuhottoman kauan ja harjoittaa vain allekkainlaskua. En ole koskaan tästäkään välittänyt, sillä Pallokenttäpelin olisi saanut helposti paljon mielenkiintoisemmaksi tehtyä.

Pannuhuone sisältää varmasti kaikista opettavaisimman pelin, eli kierrätyksen. Lehdet paperiin, limutölkit alumiiniin ja pullot lasiin. Nämä tulevat ylhäältä putkista ja itse täytyy omilla putkilla ohjata ne oikealle kierrätysastialle. Vaikeimmalla tasolla tavarat tippuu nopeaa vauhtia ja mukana saattaa olla esteitä kuten pyörä joka heittää kaman väärään suuntaan tai roskis. Myös lisäpisteitä on tarjolla ja helposti isot pisteet tätä kautta kerääkin postimerkkeilyyn. 

Pannuhuoneen yläpuolella on luokkahuone jossa kävimme jo. Siitä vielä ylempänä on oppilaiden salainen kerhohuone. Kerhohuoneessa voi pelata akvaariossa ärsyttävää kuplapeliä, jossa haetaan numeroita ja tavuja haikalaa väistellessä. Omenapuusta löytyy muistipeli, jossa pareina ovat vastakohtia, murtolukuja kuvana ja kirjoitettuna sekä synonyymejä. Pisteisin peli täällä on jukeboxi, josta voi kuunnella peliin tehtyjä lauluja. Hinnan näkee kappaleen vierestä ja Huima antaa rahaa, josta oikea tasasumma täytyy syöttää automaattiin. Markka-aikaa kun elettiin niin kappaleet ovat aika halpoja ja parinkympin setelin meikäläinenkin tunnistaa. Myös liitutaululta löytyvät kipaleet voi kuunnella täältä. Pisteitä kertyy todella helposti ja tästä niitä olen kerännytkin, kun haalin postimerkkejä.

Taianomaisin peli on tietenkin avaruusraketti. Aparaatti antaa vihjeen mille planeetalle mennään ja samalla tulee planeetoiden perustiedot opittua. Kun oikea planeetta on keksitty lähdetään matkalle. Planeetalle lasketaan maaristeilijä, eli vekotin millä ammutaan tuhmia tuholaisia. Kun kaikki on ammuttu on aika palata maahan. Pisteitä pelistä saa ihan hyvin, mutta on paljon hitaampi kuin vaikka jukeboxi. Värimaailma ja avaruusteema tietenkin aina vetoavat minunkin mielikuvitukseeni.

Marsista takaisin maanpinnalle. Kerhohuoneessa sijaitsee tietenkin pelin pääydin eli postikeskus. Tänne pääsee automaatisesti näkemään uuden merkin heti kun se ansaitaan. Vanhoja merkkejä voi myös katsella ja ottaa kirjeystävän haasteen vastaan. Kun haaste pelataan peliruudun nurkkaan tulee kuva kirjekuoresta jonka päällä on kysymysmerkki. Kun se on ratkaistu kerhohuoneen Eurooppataululle yksi maa värjäytyy ja saat kiitoskirjeen kirjeystävältäsi.

Olen kirjautunut peliin nimellä Jape, joka lukee tuolla yläkulmassa. Sininen aparaatti sylkee postimerkkejä ja tässä on esimerkki kirjeystävä haasteesta. Näitä voi siis pelata heti kun on eka postimerkki saapunut. Nyt tosin niin kuin alussa sanoin aion kerätä merkit ensin kasaan. Vaikka Tokaluokka sisältää paljon matikka-aiheisia pelejä, niin ne ovat ihan yksinkertaisia päässälaskuja joita jo silloin osasin hyvin. Olin varmasti ainut lapsi, joka ala-astella tykkäsi matikan opettelemisesta. Ehkä siksikin Tokaluokka on ollut mieleinen peli. Välkyn ja Huiman jutut ei naurata yhtään, mutta laulut ja kirjahyllyn kirjat tuo rutkasti huumoria. Arvostan kanssa kovasti kierrätyspelin ideaa, sillä sitä opetetaan edelleenkin ihmisille ihan liian vähän. Myös aihe kirjekavereista tuollojn minua kiinosti, sillä harrastin (ja harrastan edelleen) kirjeenvaihtoa. Harvoin sitä on tietokonepelihin mukaan tuotu. Mielestäni Tokaluokka sisältää juuri oikealle ikäluokalle opettavat asiat mukavaan tyyliin. Ja entäs ne postimerkit, tämän näköisiä niitä sitten on. Olen tällä hetkellä vasta saanut ehkä 1/4 osan kasaan. Jokaisesta merkistä tulee pieni animaatio ja faktatietoa. Merrkejä on mm. saduista, eläimistä, urheilulajeista, ajoneuvoista, eri maiden lipuista sekä avaruudesta. 

Vielä hetkeksi jouluun

En ole oikein saanut aikaan blogittaa, vaikka periaatteessa aikaa on ollutkin. Tammikuu on kuitenkin sisältänyt sen suurmman muutoksen, eli työstä irtautumisen ja siihen liittyvät hommat. Loppiaisena otin koristeet pois ja toisella tammikuun viikolla tein viimeiset työvuorot ja hengailin kiertelemässä kirppiksiä äitini kanssa. Elokuvissa on myös tullut käytyä ja nyt viralöliset paperihommatkin on hyvällä mallilla. Tänään löysin haettavia työpaikkoja ja tein korvapuusteja.

Palataan kauniiden kuvien kautta kuitenkin vielä hetkeksi ihaniin jouluisiin tunnelmiin.

Lähettiin rakkaan Boriksen kanssa jouluksi porukoilleni pohjois-pohjanmaalle ja lunta oli upeasti. Minulla, siskolla ja äitillä oli toisillemme valtavasti lahjoja, katselimme jouluohjelmia ja söimme hyvin. Kaiken kaikkiaan ihanan rentouttava joulu. Koristeemme olivat upeat ja siitä alemmat kuvat.

 

Boris kekkuloi kerrossängyssä

Tuo joululiina ja takassa oleva kuusikynttelikkö kuuluu ehdottomasti aina juuri oikeille paikoilleen. Kuusen alus on ympäröity lahjoilla.

Stereoitten eteen laitimme joulukuvaelman Mikki Hiiren Jouluaatosta. Siskoni toi tämän Disneykaupasta muutama vuosi sitten.

Muutama Disneykoriste

Suosikkini vanha joulupukki koriste

Monet varmasti tunnistaa tämän lumiukon. Sain sen siskoltani tuliaseksi, enkä kyllä heti raaskinut avata. Palasimme takaisin Tampereelle Boriksen kanssa hieman ennen uutta vuotta ja miehen kanssa tämä silloin herkuteltiin. Ihanaa valkoista suklaata.

Ei matkustelusta tainnut Boriksen suosikkiharrastus tulla, mutta oikein hyvin pärjättiin.

Barbietalossanivietetään tietty myös joulua. Barbit ovat urheilleet koko päivän ulkona, joten herkut heille maistuivatkin.

Shelly ja Susie saivat suuren kunnian koristella toisen kuusen ja he käyttivät siihen juuri saamiaan Harry Potter kuusen koristeita. Lahjoja kanssa oli jokaiselle luvassa.

Uuden vuoden vietimme vammalassa appiukkoni luona. rentouduimme, söimme hyvin ja ammuimme raketteja. Borista ne vähän pelotti, mutta hän oli muuten ihan rauhassa yläkerran sängyn alla. Yöksi hän nukahti yhteen tuoliin, joka oli appiukkoni jo edesmenneen kissan Pekon suosikkituoli. Ehkä haju jäi sinne elämään.

Löysin tuolta miehen porukoiden vanhasta hyllystä Lasten Lelukirjan vuodelta 1994. Hän antoi sen minulle ja en voi kuin ihailla mitä ihanuuksia silloin on ollut myynnissä.

Pyrin siihen, ettei bloggaustahtini hyytyisi, mutta viime aikoina energiaa sen pitämiseen ei ole oikein ollut. Kevään myötä se toivottavasti nousee. Nyt meikäläinen aloittaa tacoilla herkutelun ja tälle illalle jos saisin ne työpaikkahakemukset tehdyksi olisin tyytyväinen.

Ei muuta kuin ihanaa vuoden 2018 jatkoa kaikille. 

Joulu Kunnaksen kirjoissa

Mauri Kunnas on tehnyt paljon jouluaiheisia kirjoja. Varsinkin pienempänä Kunnaksen Joulupukki oli todella luettu kirjani, joten nyt se ei enään innosta yhtä voimakkaasti. Joulupukki ja Noitarumpu kirjan hankin vasta muutama vuosi sitten, vaikka elokuvan olenkin nähnyt jo aiemmin. En tiennytkään, että niissä on pikkuisen eroja. 12 lahjaa Joulupukille luin vasta aikuisiällä ja tykästyin kamalasti sen kuvitukseen. Onnin paras joululahja kirjaa en omista, muuta kuin äänikirjaversiona ja siinä tarinassa on todella hyvä opettavainen juoni.

 Joulupukki
Joulupukki kirjassa kerrotaan hyvin Joulupukin elämästä Korvatunturilla, sekä tonttujen touhuista. Tarinallista juonta ei edes tarvita, sillä tämä on kuvailunsa takia lähimpänä sitä ihanaa Koiramäkityyliä. Tontut Korvatunturilla ovat ahkeria ja he osaavat nauttivat luonnon rauhasta. Jouluiltana pukin saapuessa matkalta saunotaan porukalla jättimäisessä saunassa ja tietenkin vietätään joulua omalla porukalla. Todella kaunista luettavaa ja kuvat ovat viehättäviä.

Joulupukki ja Noitarumpu
Korvatunturille on saapunut kirje, jossa on outo piirros. Kukaan tonttu ei tiedä mitä kuva esittää, joten he tekevät oman versionsa lahjatoiveesta. Vekara niminen heppu onkin nykyään shamaani, jonka on toivonut olevansa tonttu ja tämän lahjan hän nyt viisikymppisenä saa. Joulupukki ja Noitarumpu animaatiota on kuulemma ollut ihan kamala tehdä Kunnaksen mielstä, mutta onnistunut teos se minusta on. Kirjan kuvituksessa on pientä levottomuutta, mutta tarina on tässä kerrottu jotenkin jännemmin ja alun ja lopun ihanat hahmoesittelyt ovat suosikkejani.

12 lahjaa joulupukille
Kaikin puolin täydellinen lastenkirja. Juoni on hyvä, se antaa paljon vapauksia ja tarina on niin oikein kerrottu lapsen näkökulmasta. Joulupukki tässä kirjassa on eniten kiltin luoteisen ukin oloinen ja hellyyttävä. Kuvitus on parasta Kunnasta, sillä värien käyttö ja piirrostyyli on parhautta. Kirja toimii myös tavallaan kalenterin muodossa, jos lukee yhden lahjan per päivä. Kunnas on saanut tähän ispiraatiota Amerikan matkaltaan ja se jotenkin huokuu tästä kirjasta. 12 lahjaa joulupukille on värikkäämpi ja runsaampi kuin muut Kunnaksen joulukirjat, mutta siitä ei siltikään tule levotonta tai ähkyä tunnelmaa, vaan iloisan leikkisän unelias. Onhan se ihan parasta istua vaan hippulat jalassa lukemassa sarjakuvia.

Hyvää Joulua kaikille Videonauhojen lukijoille.  

Odotus

Lapsena meikäläinen aina odotti joulua. Nykyään se tulee ennemminkin hitaasti, mutta varmasti. Olen lähes aina kuvitellut sitä kiirettä, mitä ei edes oikeasti ole. Nyt kun on vapaa-aikaa enemmän niin kiireen olen saanut tukahdettua, mutta se on muuttunut odotukseksi. Millon odotan bussia, millon pimeän tuloa, millon mihin tuloa töistä että saan seuraa, millon uunin lämpeämistä ja milloin harrastusten alkua. Ja nyt tietty odotan joulua. Ensiviikolla se tulee ja jänitys nousee. Jännitys siitä kuinka Boris oppii matkustamaan ja siitä, ettei vaan tulisi perheriitoja ja kaikki sujuisi hyvin. Pitäisi välttää suorittamista, mutta taasen ne tutut rutiinit tekee sen parhaan tunteen, joulun tunteen.

Salaisen jouluystävän toista pakettiakin odotin innolla. Viime viikolla se postista tuli ja itselläni kun oli hyvin känkkäränkkäpäivä oli aluksi pakettiin pettynyt, mutta tarkemmin katseltuna sisältö oli kyllä ihan mielekäs.

  Eniten sitä känkkäränkkätunnettani taisi kasvattaa tuo salmiakkipurukumi, sillä en voi sietää salmiakkia (ja tämän olin kyllä esittelyssäni kertonut). Kun muut paketit avasin mieleni kohosi enemmän, sillä alakuvassa olevat suklaamoussekeksit olivat todella herkullisia.

Pahan purkan, jonka annoin miehelleni ja ihanien suklaakeksien lisäksi mukana oli tummaan pukeutunut tonttu, joka pääsi kurkkimaan kuueni taakse. Toinen tonttu pääsee koristeeksi ensivuonna. Pukkitarjottimesta tuli hyvä kynttiläalusta ja tarroja aloin jo nyt käyttämään muutamiin kirjeisiin. Kulkuset varmasti meidän Borista miellyttää, mutta kokeillaan niitä sitten ensivuoden koristuksiin. Sydämmet varmasti menee joskus joulukortteihinja suklaan tuoksu levisi ihanasti tuikkujen avulla ympäri kämppää. Joulukortti oli suloinen ja tuo punainen oli kuin olilkin suklaasydän jonka naukkasin heti suuhuni.

Olen nyt koittanut tässä joulua odotellessa tuhlata aikaa jouluohjelmia katsomalla. Minulla on muutama joululaulukaraoke vhs-kaseteilla ja Disney teemalla. Peppi Pitkätossun joulunviettoa katselin hetki sitten ja myös Koiramäen Talven kanssa tuli tunnelmoitua. Olenkin niin innoissani kun ulkona on oikeasti lunta. Tampereen joulutori näyttää nimittäin uskomattoman kauniilta lumipuvussa.

Torilta tuli tietenkin haettua paahdettuja manteleita. Noin muuten olen kuunnellut paljon jouluradiota ja koittanut iltaisin käydä ulkona ihastelemassa muiden jouluvaloja. Vanhat joululehdet on nyt lukulistalla ja ihastelen kauniita kuvia niistä. Eilen taasen kävin katsomassa uuden Muumi Taikatalvi elokuvan ja vaikka animaatio oli kuinka kaunista ja joulun henki siitä välittyi, niin harmitti kun kirjan tapahtumia oli sotkettu keskenään liikaa.

Ensiviikolla on todellakin jo aatto ja lähdemme Boriksen kanssa pohjolaan. Olemme siellä muutamaa päivää ennen aattoa ja kaikki täytyy laittaa siellälkin valmiiksi: siivous, koristeet ja ruoka. Hautausmaalla ennen aattoa ja elokuvissa vielä jos Idän Pikajuna vielä silloin näytetään. Itse aattoon kuuluu lastenohjelmat, Kunnaksen joulukirjat, hyvä ruoka, suklaa, sauna ja aattoni huipentuu minulle niin rakkaaseen Samu Sirkan joulutervehdykseen, jolloin avaamme lahjat. Mietin miksi ihmeessä juuri tuo Samu Sirkan ohjelma on minulle niin tärkeäksi noussut ja huomasin keksiväni siihen selityksen. Isäni kuoli kun olin 6 ja puoli vuotias. Olimme juuri muuttaneet omakotitaloon ja siihen taloon ei koskaan tullut joulupukkia. Päätimme avata lahjat noin seittemän aikaan ja kas kummaa kun tv:stä laitettiin taustalle Samu Sirkan joulutervehdys. Sieltä se on lähtenyt, aina avaamme paketit Samu Sirkkaa katsoessa. Minulle se Samu Sirkan Joulutervehdys on sama asia kuin muille pienille Joulupukin kotiin tulo. Nämä Disneyn piirretyt ovat minun Joulupukkini ja siitä en enään päästä irti. Vaikka koko ohjelma lakkautettaisiin niin ei hätää, minulla on muutama tervehdys videolla ja näin ollen voin aina, joka ikinen joulu, avata lahjat sitä katsomalla.

Ihanaa Joulun odotusta täältä Mansen kimaltelevan kuusen juurelta. 

Pariisin Kevät - Odotus

6. Luukku

Hyvää 100 vuotis syntymäpäivää Suomelle ja suomalaisille. Kuudennesta kalenterin luukusta monesti minulla on tullut esiin suomenlippu, muttei näköjään tänä vuonna. Eilen itsenäisyyspäivän aattona katsoin sivusilmällä Rauni Mollbergin Tuntemattoman Sotilaan ja tänään uhrasin aikani vielä katsomalla Edvin Laineen version. Kaikki kolme Tuntematona tuli katsottua nyt tänä juhlavuotena. Suosikkini menee uudemmasta vanhimpaa, sillä en vain oikein välitä mustavalkoisista elokuvista. Kirjoitin toiseen elokuvapainotteiseen blogiini jutun 100 suomalaisesta hyvästä/vaikuttavasta elokuvasta ja sen voitte käydä lukemassa täältä. Montako olette nähneet? Toivottavasti joku inspiroituu tämän perusteella jonkun näistä leffasta katsomaan.

Itsenäisyyspäivän suklaina oli Fazerin valkomaitosuklaa ja Pandan enkelisuklaa.

Itsenäisyyspäivänjuhlinta on meillä ollut rauhallista. Boriksen kanssa piipahdettiin pakkasella ulkona ihailemassa lunta ja liehuvaa suomenlippua. Joulutorttujen toisen satsin leivoin tänään, miehelle luumu- ja itselle vadelmahillolla. Juhlapäivän kunniaksi halusin tehdä astetta perempaa ruokaa ja kyllä poronkäristys muussilla ja salaatilla maistuikin The Joulukalenteria katsoessa. Kynttilöitäkin olen pitkin päivää poltellut. Päiväni elokuva oli ihana jouluklassikko Mutta mitä tapahtui joulupukille? ja samalla tuli naposteltua suklaita ja kudottua uusia villasukkia. Linnanjuuhliakin telkkarista sivusilmällä pätkän katsoin ja ilahduin kovasti kun vieraana olivat Minttu kirjojen luoja Maikki Harjanne, näyttelijä Vesa-Matti Loiri ja uuden Tuntemattoman ohjaaja Aku Louhimies. Näin illasta kävin viellä puolentunnin sauvakävelyllä ja ihailemassa muiden jouluvaloja. Kaunista ja kylmää oli, niin kuin tähän aikaan vuodesta Suomessa kuuluu ollakkin.

Salaiselta jouluystävältä sain suomenlippu tuikkuja.

Umpijouluttajana fiilistelen ja tunnelmoin joulukalenterien avulla. Vaikka olenkin jo 26 vuotias, niin minulla on 4 joulukalenteria ja television kautta seuraan viittä päivittäin. Nyt näin sairaslomalla ollessani minulle kun on aikaa, niin mikäs sen parempaa kuin joulujutuilla tunnelmoiminen. Siitäkun tulee itselle parempi olo ja näin ollen auttaa paranemista. Heinähattu ja Vilttitossu Joulun jäljillä ja The Joulukalenterin omistan dvdllä. Yle areenasta taas tulee katsota Tonttu Toljanteria Muorin töissä, Olga P. Postisen joulunviettoa, sekä välillä myös uutta Huiman Hyvää Joulua. Karvakuonojen jouluakkunakalenterinkin dvdllä omistan, mutta koska jaksot on siinä niin lyhyitä se tulee mieluummin katsottua aina kerralla.

Vanhin joulukaelnterini on tänä vuonna tyhjä. Se on kankainen kuusi, jossa on pieniä pussukoita.  Lapsena aina äiti täytti kalenterin joka päivä pikku lahjalla, kuten pyyhekumilla, Barbin vaatteella, kynällä, tarroilla ym. Vanhempana kun ei enään saman katon alla asuttu, niin sisko on joskus tehnyt täytteet kalenteriin ja antanut ne minulle. Silloin täytteenä on kuvia idoleistani ja joskus luukkuun on tarkoitus ollut laittaa halvalla ostettu dvd, muta eihän ne niihin mahdu. Joskus olen kalenterin taas täyttänyt itse suklailla tai lappusilla, joissa on joulutekstejä. Tänä vuonna jätin kuusen tyhjänä koristeeksi, kun olin liian laiska täyttämään sitä.

Suklaakalenteri on toinen vanha perinteeni. Sen täytyy ola halvinta laatua ja kivalla kuvalla. Jokin muistikuva minulla on, että lapsena näitä kalentereita oli saatavna erilaisilla kuvilla, mutte viime vuosina on vain tätä yhtä kuvaa ollut myynnissä. Joskus olen omistanut hienon Fazerin kalenterinkin, mutta vähän liian fiinejä suklaita se sisälsi makuuni. Paperikalenteri on kanssa ollut aina. Ennen ne tuli lehtien välistä tai mukana, myöhemmin äiti oti työpaikaltaan. Nykyään ihmettelen miten paperikalenterit ovat ihan jättimäisen kokoisia ja hirmu kalliita. Viime vuoden kalenterin löysin kirjakaupan alelaarista ja vasta sen jälkeen kävin Tampreen Tallipihalla ja löysin unelmieni kalenterin. Sellaisen olisinkin ostanut tänä vuonna, ellei siskoni olisi Briteistä lähettänyt minulle ihanaa Lumiukko kalenteria.

Uusin perinne on Veikkauksen arpakalenteri. Viimeisten parin vuoden aikana olen tämmöisen kalenterin saanut appiukoltani ja onhan se tuonut jännitystä elämään. Tämän vuoden uusi kalenterituttavuus on kirjakalenteri. Joulufoorumilta luin, että Mauri Kunnakselta julkaistaan tänä vuonna sellainen kalenteri, joka sisältää 24 pirntä kirjaa. Pienen tutkiskelun jälkeen sain selville, että nämä kirjat sisältää tarinoita jo julkaistuista Kunnaksen teoksista ja niinpä pääätin olla sen hankkimatta. Mutta samalla menetelmällä on julkaistu Richard Scarryn Touhukas maailma kirjakalenteri ja niin se minun täytyi hankkia. Näissä pikku kirjoissa on ihanat kuvitukset ja kalenteri on kaunis ja kestävä. Säilyy varmasti perinteenä tulevillekkin jouluille.