Aku Ankan Joulumanteli

Tämä Disneyn jouluinen lyhytelokuvakokoelma minulla on ollut aikoinaan vhs-kasetilla, mutta nykyään se on dvd muodossa. Lyhäreiden välissä ei ole mitään välikuvaa, vaan ne ovat ihan peräkkäin.

Aku Ankan Joulumanteli dvd:n kansi

Joulupukin paja
Yksi klassisimmista ja ensimmäisistä lyhäreistä mitä muistan Disneyltä.
Lapsena ihmettelin aina miksi tonttu osoitti joulun olevan 25. päivä, kun loogisesti lapsena joulu oli itelle tietty aatto eli 24 päivä. Tykkään tonttujen samantyylisestä olemuksesta ja vatteista. Tässä on niin kaunista ja ihanaa vanhaa animaatiota. Olen katsonut tämän aiemmin aina Mikki Hiiren jouluaaton perästä, mutta tällä dvdllä lyhäri menee jotenkin nopeampaa tahtia, ihan kun se pyörisi pikakelauksella. Joulupukin lukemat kaksi kirjettä on heti rimmaavia ja kun lopulta päästään tonttujen pajaan, siellä on tosi paljon ihmeteltävää. Shakkilauta maali olisi kyllä aika veikeä saada oikeasti nähdä. Menevä ja rytmikäs musiikki sopii erinomaisesti. Tuollaisen lahjojen liukuhihnatyöskentelyn katsominen on nautinnollista, kuten keinuheppojen. On niin sopivaa kun tontut työskentelevät musiikin rytmin mukaan. Tässä versiossa on kuitenkin leikattu pari kohtausta pois: joulupukki saa suoraan lelu testattavakseen lentokoneen. Alkuperäisessä lyhärissä hän saa ensin nuken, jota opettaa sanomaan mamma ja sitten mustan nuken, joka osaa sana pappa. Luulisin että mustan nuken takia kohtausta on liekattu tästä pois ja muistakin uusista julkaisuista (ainakin Walt Disneyn joulusuosikit videolta). Joissan on myös leikattu, ettei lentokone menis pukin suuhn ollenkaan. Valmiitten lahjojen paraati säkkiin mentäessä on mitä upeinta katsottavaa. Nooan arkki saa aina ihailuni, kuten myös pikku kiinalaisnuket ja viimeisenä hyppäävä vieteriukko. Pukin lähtö on komeaa katsottavaa. Tämä Silly Symphony on todella täynnä mielikuvitusta ja niin rikastuttavaa huumoria, että siksi pidän siitä paljon enemmän, kuin suht arkisesta Aattoillasta.

Joulupukin maa

Aattoilta
Aattoilta on jatkoa vuotta aikaisemmin tehdylle Joulupukin paja Silly Symphonille. Minusta on aina ollut hiukan hassua kun, nämä on tavallaan väärinpäin Mikki Hiiren Jouluaatto videolla, josta olen nämä ensikertaa nähnyt. Tarinassa näytetään lastenkoti, jonne Joulupukki on tuomassa lahjoja ja laittaa siellä kuusta pystyyn. Kaikki lahjat siellä leikkii pukin kanssa aina siihen asti, kunnes lapset herää. Pukki ehtii onneksi juuri ja juuri pois alta, kun lapsilauma kirmaa paikalle. Ihan pienin poika, jolla on peppu paljaana käy katsomassa takkaa, mistä pukki on juuri lähtenyt. Hänen kasvonsa suttaantuu noesta. Kun muut lapset saa paketeistaan leluja, niin tämä peppupoika saa itselleen suloisen mustan karvakoiran, joka nuolee hänen naamansa puhtaaksi (Tämä kohtaus on muuten leikattu tästä lyhäristä pois, varmaan rasistisuuden takia). Lopulta kaikki yhdessä ikkunasta vilkuttaa joulupukille. Jotenkin pidän tätä vähän tylsänä lyhytelokuvana, verrattuna Joulupukin pajaan. Tämä tuntuu menevän hitaampaa vauhtia. Näitten Silly Symphonien välillä on vain vuosi eroa valmistumisajassa, joten Joulupukin ulkomuoto on pysynyt samanlaisena ja muutenkin animaatioden tyylistä huomaa näiden kuuluvan samaan sarjaan. Kuusen koristelu kaivinkoneella on kaunis ja värikäs yksityiskohta ja kuusi kasvaa ihan itsestään. Tykkään erityisesti valkoisista kirlantereista ja tekolumesta mitä kuuseen suihkutetaan. Pukki on hauska kun se soittaa pienolla sormet ihan ristissä vikan nuotin.

Lapset heräsivät, äkkiä paketteihin

Onnekseni näiden kahden Silly Symphonyn suomiääänet on samat kuin Mikki Hiiren Jouluaattovideossa (vuodelta 1987). Aku Ankan joulumanteli julkaistiin vuonna 2000 Vhs-kasetilla ja dvdllä.

Liukkaalla jäällä
Tämä on vähän vanhempaa Mikki Hiiri lyhäriä, mitä itse tulee harvoin katsottua. Tykkään paljon  ulkokuvista ja luisteluliikkeistä, mutta muuten tämän ajan lyhäreiden huumori ei naurata. Liukkaalla Jäällä on tunnelmallinen animaatiotyylinsä ja musikkinsa takia, ei niinkään hauskuuden. Hessun pilkkijutut ja Pluton yritykset luistella olisin jättänyt tästä kokonaan pois ja pitänyt vaan Mikin ja Minnin ja Akun luisteluhuvituksena. Ihan ensimmäinen kuva, jossa näytetään luistelevia Ankkalinnalaisia on kaunis. Tästä lyhäristä jotenkin minulla tulee nykyään aina mieleen laulu Winter wonderland, kun Disneyn Very Merry Christmas Songs Sing Along Songs kasetissa tästä on kuvitus kyseiseen kappaleeseen. Aloin jotenkin jo kaipaamaan sitä kappaletta tähän taustalle.

Mikki ja Minni luistelemassa

Kaukkukarnevaali
Olen lukenut tämän tarinan sarjakuvana ennnen lyhäriä nähtyäni ja tykkään niin suunnattomasti tästä ajatuksesta, että kaikki koko maailmassa on tehty karkista, piparista, kausta ja muusta makeasta. En kyllä ihan ymmärrä mikä tästä tekee jouluisen, mutta karnivaaliteeman takia se vähän edes sivuuttaa aihetta.Tämän tyylisiä animaatioita on paljon Kilpikonna ja Jänis videolla. Kakkukarnevaalia  katsellessa kuola valuu jo niin namnam. Piparipoika on kekseliäs, kun saa Piparitytön koristeltua kunnolla. Tykkään kamalsti tästä laulusta, sen rytmistä ja sointuvista sanoista. Ja kuinka ihanan värinen mekko uudelle kakkukuningattarelle tulee, tuo turkoosin ja sinisen ja valkosen sävy. Kun Kakkkuningatar nyt hänestä valitaan niin sittenpä alkaa jännempi osuus eli kuningas kuningattarelle. Ehdokkaat esiintyy, mutta kaksi karkkivakkua, äidin leipomat pullat, kaunokaiset tortut, pirulliset siirappikakut, hassut cupcaket, eikä rommiset kännikset muffinssit houkuta kuningatarta. Aika epäileyttävää muuten, kun kuvataan ihan juopuneita hahmoja Disneyllä. Todella harvinaista. Piparkakkupoika ihan sattumoisin pukeutuu kuninkaaksi ja siinähän on jo kuninkaallinen karkkipariskunta.

Tuleva kakkupariskunta

Pluton joulupuu
Varmasti kaikista Disnyen joululyhäreistä yleisin, silä tämä esitetään jokainen vuosi Samu Sirkan joulutervehdyksessä ensimmäisenä. Tosin, kun katson tämän siitä niin avaan omat lahjani, joten se on hauras hetki minulle. Tämä on kiva lyhäri, mutta Tiku ja Taku eivät koskaan ole suosikkihahmojani olleet. He ovat niin ilkikurisia ja sotaa lietsovia. Lumen määrä ulkona on ihana ja kun päästään Mikin asuntoon, niin kyllä siellä on kaunista. Pakko myöstää, että Antti Pääkönen Mikkinä on yllättävän samankuulonen kun alkuperäisääni animaatiossa. Pääkkönen saa äänensä juuri oikean korkealle. Tikun ja Takun kävely joulupuussa on varmasti suosikkikohhtani, kuusi näyttää siellä niin kauniilta ja värikkäältä. Tälle dvdlle lyhäriä on kyllä milestäni remasteroitu liikaa, sillä tästä on tavallaan se animaation kaunis rosoisuus ja kotikutoisuus kadonnut, mistä pidän suunattomassti. Lopun yhteislaulu on kaunis näky, kun muut ystävät on rivissä ulkona.

Joulukuusen sisällä

Suuri lumisota
En pidä sotaisista lyhäöreistä. Yleensä ne on Tiku ja Taku vastaan joitain tai sitten rajut ankanpojat vastaan Aku. Niin myös tässä Suuressa Lumisodassa. Animaation kauneus on sen lumisuus ja talvisuus ja kylmän tuntemus, mutta kun tämä on niin väkivaltainen ja veljenpojat ovat ilkietä. Tätä on kuulemma joskus ennen näytetty Samu Sirkassa, mutta sitten käsittääkseni juuri tämän väkivaltaisuuden takia vaihdettu muuksi. Tämäkään ei varsin jouluinen ole, mutta auttaa kyllä tunnelmointiin, varsinkaan jos ei ole lunta ympärillä. Pidän enemmän Tupusta, Hupusta ja Lupusta kun he tekevät kilttejä Sudenpennun töitä, kuin ovat ilkeitä viikareita.

Ankanpojat kiusaamassa Aku setää

Ferdinand härkä
Tämä kokoelma on siis itselläni ollut alunperin videona ja jo lapsena ihmettelin, että miksi ihmeessä näinkin kesäinen lyhytelokuva on laitettu joulukokoelmalle. En ymmärrä mitään yhteyttä härkätaisteluihin ja jouluun. Lyhäri itsessään on ihan hyviä. Ferdinand on rauhallinen härkä ja sen ainoan kerran kun tämä juoksee nopeasti, hän saa amipaisen kankkuunsa, niin on miehiä etsimässä härkiä härkätaisteluihin. Eihän Ferdinand siellä tietenkään mittään tehnyt ja härkätaistelijat nolosti itkeä vollottvat, kun eivät saaneet esitellä kykyjään. Jukka Rasilan ääni sopii rauhalliselle kertojalle, hän puhuuu tässä niin toimivassa rytmissä. Ferdinand on kyllä ihana härkä, tekee juuri sitä mitä tahoo, eli istuu vain ja haistelee kukkia. Miksä siinä, jos tulee siitä iloiseksi.

Ferdinand härkä

Viikonloppua

Viimesen 7 vuotta kun olen ollut työelämässä, olen aika paljon tehnyt viikonloppuvuoroja. Silloin kun työelämäni aloitin niin ne ei aluksi haitanneet, mutta nyt jo kaipaisi sitä että työt tehtäisiin arkena ja viikonloppu olisi sanansa mukaisesti viikonloppu. Pahaan olooni olen nyt hakenut apua lääkäriltä ja onneksi sinne pääsen huomenna uudestaankin. Tämän viikonlopun olin toivonut aikoja sitten vapaksi ja se kannatti.

Viikonloppu alkoi Arnoldsin ihanalla pinkillä donitsila

Olen tänä vuonna osallstunut kolmeen lahjanvaihtorinkiin: Joulun Taikaa foorumiin, Salaiseen Jouluystvään ja Joulukissaan. Joulukissan lähetystiedot sain vasta tänään, mutta Joulun Taikaa paketti, sekä Salaisen Jouluystävän ensimmäinen paketti saapuivat juuri sopivasti viikonlopuksi.

Nämä yllärit olivat Joulun Taikaa paketissa Salaisen Tontun lähettämänä. Juuri tuona päivänä minun oli kamalasti tehnyt mieli kyseistä Suomi suklaata ja hyväähän se oli. Mitäs muut paketit sisälsivät?

 Suklaan lisäksi sain Muumi piparkakkumuotteja (joista Mörkö on erityisen hieno), sydänheijastimen (joka on varmaan itsetehty), sekä kissapallon. Aku Ankka kortti kruunaa kaiken ja sopii hyvin tähän joulun edeltävään aikaan.

Salaisen Jouluystävän paketin sisältö taas oli tämmöinen:

 Pussi Pukkisuklaata (joka odottaa vieläkin syömistään), Suomenlippupaketin tuikkuja (itsenäisyyspäivä kynttilöiksi), kauniita servettejä, suloisen kissakortin sekä ihanan valolampun ja siihen paristoja. Pettereita oli sen verran paljon mukana, että riittää meidän telkkarin kaukosäätimeenkin, sillä juuri nuita pieniä se tarvitsee.

Tämmöinen lamppu siis on ja kun valon laittaa päälle, niin tuo teksti ja tähdet kyllä näkyvät kauniisti.

On ollut ihana viettää viikonloppua mieheni ja Boriksen kanssa. Boris onkin meidän perheessä ainoa joka tänään viettää isänpäivää, sillä Boris on Pikku Myy nimisen kissaneidin isukki.

Hyvää isinpäivää Boris

Perjantai-iltana käytiin avomieheni kanssa Neljän Ruusun konsertissa paikallisessa tanssiravintolassa. Aivan loistavan setin soittivat ja entistä enemmän olen kyllä Neljän Ruusun musiikista alkanut pitää. Yhtyeellä on hienoja sanoituksia biiseissään ja monet kappaleet ovat koskettavia.

Neljän Ruusun tunnelmissa

Tähän Neljän Ruusun Veri kappaleeseen on hyvä lopettaa. Rauhallista isienpäivää ja toivottavasti muillakin oli yhtä ihana viikonloppu kuin täälläkin.

Uimaan

Opin uimaan siinä 5-6 vuotiaana. Kotitaloni lähettyville avattiin juuri nuihin aikoihin uimahalli ja taisin olla ensimmäisten joukossa, jotka siellä kävivät uimakoulun. Innostuin vedessä olemisesta heti ja kyseisessä uimahallissa vietinkin paljon aikaani, sillä kodimme lähettyvillä ei ollut hyvä uimapaikkoja. Muutaman kerran kesässä saatoin kaverin porukoiden autokyydillä päästä järveen uimaan, mutta se oli todella luksusta. Mökilläkin tykkäsin aina käydä juuri siksi, että siellä on lampi.

Luonnovesissä kun en lapsena päässyt uimaan, niin näin aikuisena olen sen takaisin ottanut. Melkein mikä tahansa jorpakko kelpaa uimavedeksi minulle, kunhan ilma on lämmin. Toukokuussa olen talviturkin usein heittänyt ja jos en silloin niin viimestään juhannuksena. Elementtini on kyllä tuli, mutta sen vastakohtana vesi on kanssa hyvin lähellä minua. Nämä kaksi elementtiä ovat minussa paljon voimakkaammin esillä, kuin maa ja ilma. Kylpylöissä olen suhteellisen vähän käynyt. Viihdyn niissä kyllä, mutta jotenkin niissä on liian vähän virikkeitä minulle. En jaksa vaan lillua tuntikausia porealtaassa, vaan kaipaan actionia. Yksi syy myös miksi kylpylät ei ihan vetoa on se, että kun kuitenkin joudun niissä ilman silmälaseja haahuilemaan, niin niiden visuaalinen anti jää minulle aika vajaaksi. Uimahallit ovat paljon yksinkertaisempia sisustukseltaan.

Laituri suoraan Näsijärveen

En ole koskaan uinut kilpaa, vaan uintiharrastukseni on enemmän tullut tuosta vedessä leikkimisestä. Alakouluikäisenä kävimme noin kerran viikossa kavereitteni kanssa uimassa, sillä kallista se ei ollut. Lapsilippu maksoi noin 10 markkaa ja myöhemmin 2 €uroa. Silloin uimahallissa laskettiin korkeasta liukumäestä, kilpailtiin erilaisten pellehyppyjen muodossa, koitettiin heitellä lentopalloa, leikkiä Tarzania altaa yläpuolella olevalla köydellä, lautailtiin uimahallin lautoilla, tehtiin esteratoja, heiteltiin rengasta ja teimme toisillemme vesikierroksia niin, että yksi istui uimarenkaan sisällä. Viimeisimpänä mentiin aina luvatta monitoimialtaaseen, sillä sinne oikeasti sai mennä vain yli 12-vuotiaan kanssa. Eipä meitä sieltä pois häädetty ja tykästyin kovasti näihin poreileviin altaisiin.

Ruusun Aikaa sarjan jaksosssa Samaa Tussia Marja (Riitta Räty), Esko (Jukka Puotila) ja Roope (Pauliina Sykkö) ovat kanssa uimahallissa.

Yläasteelle päästyäni alkoi oma kehon näyttäminen hävetämään uimahallissa, eikä sellainen lapsenmielinen puuhailu ollut enään soveliasta. Niimpä uiminen jäi pitkäksi aikaa. Vasta muutettuani kotoa pois olen jälleen innostunut uimisesta ja nykyään kyllä ihan pyrin kerran viikossa altaaseen päästä pulahtamaan. Harmikseni tuolla lähiuimahallissa on vähän ihmeellinen tuo pukuhuonesysteemi, sillä siellä on erillinen koppi, jossa vaatteet täytyy vaihtaa ja sitten yleisesti koppi johon ne pistetään säilöön. Pidän enemmän miesten puoli ja naistenpuoli systeemistä uimahalleissa. Pukeudun kait liian leveästi, mutta synkässä kopissa vaatteitten vaihtaminen ei minua kummosesti innosta. Saunassa kuuluu käydä ennen ja jälkeen altaaseen menon ja nykyään uimisrutiinini on 500 metriä rintauintia, 500 metriä vesijuoksua ja vielä sama uusiksi. Tähän perään otetaan rentoutus seremoniat, eli porealtaat ja erkoissuihkut jos sellasia on, sekä lämmin ja kylmävesialtaat. Kyllä yhdelle uintikerralle minulla saattaa kaikkineen mennä se 3 tuntia, joten aikaa vaatii.

Unelmieni uimahalli on sellainen jonne sisäänpääsy olisi muutaman euron. Siellä on perusaltaiden lisäksi kylmäallas, poreallas, ulkoallas, järvivesiallas (eli sellasta ei niin kloorista vettä ja vähän viileämpää), teemoitetut saunat, altaiden vierellä vihreitä kasveja, ratatemppuallas (myös aikuisille), matalat hyppypaikat, jokin semijännä liukumäki sekä naisten ja miesten omat pukuhuoneet. Sisäänkäynnin yhteydessä olisi hyväntasoinen oikea kahvila ja kioski.

Nämä Lasse kirjat on kyllä uimisen jälkeen "se" juttu

Minulla on muutama juttu, mitkä uimahalleissa käynneistä tulee aina mieleen. Nimittäin uimahallissa uidessa alkaa tehdä älyttömästi tehdä mieli lukes vahoja Lassre kirjoja, joissa myös välillä käydään uimassa. Toinen juttu mitä hallin jälkeen tekee aina mieli on pelata Barbie Super Sport peliä ja sen lumilautailukenttiä. Tämä on jostain tuolta lapsuudesta niin iskenyt päälle, aina siellä monitoimialtaassa kun katteli pihalle pimeisiin ikkunoihin tuli hinku päästä tätä peliä pelaamaan. Tähän kanssa liittyy se, että uimahalleissa pitää käydä syksyllä/talvella ja kotia lähtiessä pittää olla pimeätä.

Barbie Super Sport pelissä voi lumilautailla tai rullaluistella. Jokaisen kentän jälkeen lyhyessä videoklipissä barbiet zemppaavat sinua sanomalla "Me ollaan parhaita". Tämän kolmerataisen lumilautalukentän jälkeisessä videossa nähdään ihana talvimaisema, kun ollaan hiihtohissin kyydissä. (Jos siis valitsit alussa barbisi oikein)

Tänään kävin uimassa. Lassea en ole vielä illalle lukenut ja Barbie Super Sport odottaa tossa vieressä. Vähän herkkuakin hain, sillä tekeehän tuo uiminen nälkäiseksi. Viime viikolla käväisin Ikealla hakemassa tuikkuja ja niitä poltellessa on hyvä talvea taasen odotella. Ikeasta ei joulukoristeet mukaan nyt lähtenyt, mutta muutamia nättejä asetelmia siellä oli esillä. Uutta joululehteä olen kanssa harkinnut ostavani, mutta sitä kun selailin kaupassa niin koin, ettei se ole hintansa väärti. Tori.fi sivulta löysin vanhoja joululehtiä myytävänä ja 3 kpl vanhoja lehtiä sain samalla hinnalla mitä tämä uusi lehti olisi maksanut kaupassa. Mahtava löytö  ja nyt vain odotellaan postia saapuvan.

Joulumieltä meille tuokaa

Ikean kuusi

Pimeää

Yleensä nautin suunnattomasti tästä lempivuodenajastani, syksystä ja talvesta. Nyt kuitenkin mieleni on lähes kokoajan pimeä. Ahdistaa se, että minusta tuntuu työn varjostavan ja rajoittavan normaalia elämääni. Yötyö on tosiaankin nyt viimeisten parin viikon aikana saanut minut itkemään monesti ja ahdistaakin jo ajatus mennä töihin. Siitä puhuminen ja ääneen sanominen helpottaa vähän, mutta samalla koen itseni jotenkin vajaavaiseksi, kun en pärjää.

Töistä tullessa on pimeää, sataa, on kylmä ja pelottaa kun miehet huuutaa ja viheltelee perään. Busseja pitää iltaisin odottaa lähes tunti ja suoraan ovelle ne ei aina tule, vaan osa matkasta eli vajaat puolituntia pitää vielä kävellä. Puoli viiden aikaan aamuyöllä se ei todellakaan houkuta. Itse työkin on jo todella intohimotonta ja motivaatiota ei ole lainkaan. Monesti täytyy todella sinnitellä, että silmät pysyvät auki ja pystyn keskittymään.

Kotona ollessa lasken tunteja töihinlähtöön. En saa aikaiseksi kuntoilla, kun ajattelen että ehtiikö käydä suihkussa ja tukka kuivua sen jälkeen. Harrastuksiin ei ole voinut keskittyä, kun sieltä pitää mennä suoraan hommiin. Päätä särkee päivittäin, samoin niskaa ja hartioita. Koen syyllisyyttä jos en ota tarjottua vuoroa vastaan, jos toinen on joutunut sairaaksi. Onko tämä enään tervettä?

Vapaa illat ja varsinkin viikonloput haluan viettää kokoajan jonkun seurassa. Miehen ja Boriksen kanssa ollaan sulkeuduttu kotia, enkä edes muista milloin muita ystäviä olisin nähnyt. Tunnelmavalojen loisteessa tulee syötyä suklaata ja juotua kaakaota. Yhden joulukirjankin ostin kirpparilta ja uudet joululehdet kun ovat ilmestyneet kauppoihin, niistä yhden haluaisin napata kotiani.

Ylipäätänsä semmoinen surumielinen painolasti on pääni sisällä, joka on viimeisessä kuukaudessa kasvanut kasvamistaan. Eilen näin kiireessä pomoni, joten en asiaa ehtinyt tuoda esille, mutta  huomenna vihdoinkin soitan hänelle ja sanon että tämä homma saa loppua vuodenvaihteeseen. Talviloman jälkeen joko lähden kokonaan, tai sitten haluan kouluttautua toiseen hommaan, joka on päivätyötä. Tämä ei voi enään jatkua.

Alkupolku Ekaluokka

Olen pikkusesta pitäen tykännyt tietokone peleistä. Mitkään räiskinnät tai muut ei ole koskaan mua kiinostanut, vaan tykästyin kamaasti tähän Alkupolku sarjan opetuspeleihin. Ekaluokka, tokaluokka ja kolmasluokka on minulla hyvin tahkottuja pelejä, itteasiassa kolmatta luokkaa innostuin pelaamaan vasta yläasteikäsenä, koska sen sisältö on minusta aika laaja perus 9 vuotiaalle ja tietokone ei meinannut sitä aikaisemmin kunnolla käynnistää. Vaikka nämä opetuspelit onkin ihan lapsille suunnattuja, niin viihdyttäviä juttuja näissä on minusta vielä aikuisenakin.

Aloitan esittelyni Ekaluokasta.

Ekaluokka alkaa tällä näkymällä. Kun koulun ovea painaa tulee kirjautuminen ja esitellään pelin päähahmo Arttu koira. Arttu on joka pelissä mukana, joko selittäjänä, toimijahahmona tai kertojana.
Kirjautumisesta päästään luokkahuoneeseen.

Luokkahuoneessa Arttu tekee pikkuisen tanssin ja opettajanpöydän takana on rouva Kukkanen. Kukkanen kyselee pikkupeleissä kysymyksiä, joilla voi saada pisteitä ja pisteillä merkkejä. Pelissä on tavoitteena kerätä kaikki matikka, luonto, lukemis ja aikamerkit. Merkit kertyvät siniseen rasiaan, joka on tuolla radion alapuolella. Radiosta voi kuunnella lauluja kuten Olen porkkana ja Nolla. Luokkahuoneessa on seuraavia tomintoja: kellosta pääsee peliin, jossa opitaan kellonaikoja, tietokonessa on muistipeli, pensseleistä pääsee piirrustus ja värityskirjaan ja hiirenkolossa on hiirikuoro, jonka tarkoitus on kait opettaa musiikkia.

Kirjahyllystä pääsee suosikkipeliini, eli satukirjojen luokse. Hanhiemon tarinat kirjan lorut ovat oikeasti Hanhiemon tarinoita, muut kirjojen sadut taitavat olla pelinkeksijöitten omaa jälkeä. Jokaisessa kirjan aukeamassa on pientä animaatiota ja kirjojen tarinat ovat vähän teemoittain. Karkkiautomaatin saduissa on matemaattisia juttuja, Leivon lennossa käsitellään eläimiä ja Sininen Planeetta tarioissa käydään maantiedettä. Sadut ovat oikein hassuja ja niissä on kivan kuuloiset lukijat.

Jokaisessa kirjassa on sisältö, josta voi nähdä mitä tarinoita kirja sisältää. Pienenä satu Tero Toukasta oli yksi suosikkejani. Osassa kirjoissa on enemmän satuja ja osassa vähemmän. Aina sadun kuunneltua rouva Kukkanen kysyy kysymyksen satuun tai sen teemaan liittyen, jolla voi kerryttää itseleen pisteitä.

Tässä on tarina Kolmioista, Ympyröistä ja Nelikulmioista. Animaatiot tosiaankin liikkuvat ja hassut ääniefektit tuo huumoria mukaan tarinaan. Kuvitus on monissa paikoin parempaa kuin tässä tikku-ukon näköisessä tarinassa.

Tämä tarina taas kertoo pojasta ja hänen päivästään kellon tahtiin. Nyt on yöpalan aika.

Kun saduissakin syödään, niin pitäähän itse koulussakin olla ruokala. Hanna emäntä tässä esittelee koulun ruokatloja. Välipala-automaatilla täytyy laskea Artun kolikoita, että voi ostaa omaa evästä. Kassakoneen kohdalla pääsee kokeilemaan allekkainlaskua, Arttua painamalla pääsee valitsemaan sopivia pizzoja, vihannes kuva laulaa laulun vihanneksista ja hampurilaisten kohdalla on suosikkipelini.

Ruokatarjoilun aika. Lapset sanovat montako osaa ruokaa he haluavat ja tarjottimet täytyy täyttää pikapikaa. Koulun ruokatarjoilu on suht laajaa ja aina tätä kuva katsoessa mietin, että hitsi kun saisi broileripyöryköitä, salaattia ja ranskalaisia pääruuaksi ja jälkkäriksi keksejä, jätskiä ja mansikoita.

Kun keittiöaulassa painaa kassakoneen viereistä ovea pääsee keittiöön. Siellä on mahdollista uudestaan valita Artun Pizzapeliin tai sitten mennä monitoimikoneen äärellä olevaan kokkauspeliin. Aineksia oikea määrä laitteeseen ja kone tekee herkut valmiiksi. Jos yksikin juttu menee väärin rohmuhirviö tulee ja vie kaiken.

Ruokailun jälkeen on välitunnin aika. Välituntipihalla on kolme peliä. Voi mennä pojan kanssa heittelemään merkkejä, josta saa paljon pisteitä ja helposti lisää merkkejä. Marmorikuulilla voi tehdä yhteen ja vähennyslaskuja ja Artun koirankopin edustan hiekkalaatikolla voi pelata etsimisleikkiä. Arttu piilottaa hiekkaansa milloin mitäkin: sanoja, numeroita tai kirjaimia. Väline antaa vihjeen, onko etsimäsi juttu juuri siinä kohdalla.

Viimeisimpänä toimintona Ekaluokassa voi lähteä luokkaretkelle. Bussin suuntanappuloita voi painaa vähän miten sattuu ja sitä kautta päädytään joko eläintarhaan tai uimarannale. Välillä rouva Kukkanen tulee kuorma-autoineen tielle taas heittelemään kysymyksiään.

Luokkaretkipaikoissa ei ole pelejä. Eri kohteita napsauttamalla saa näkymiin vaan erilaisia toimintoja. Kaktus osaa haukotella ja kuusi lentää taivaaseen.

Hiekkaranna on keäsinen fiilis. Aurinko laittaa arskat silmilleen, radiosta voi kuunnella samoja lauluja kuin luokkahuoneessa, merirosvot hyökkää ja hiekkalinna sortuu.

Alkupolun Ekaluokka on todella helppo ja kiva aloittelu peli lapsille, joka tutustuu ekaa kertaa tietokoneisiin. Siinä ei ole mitään vaikeuksia ja tunnelma on sopivan keveä. Tämä tuskin kyllä edes nykyisillä koneilla toimii, mutta onnekseni meikällä on virtuaali kone Windows 95 mallista, jolla tämä pyörii ja saan kuulla taas ne hassut tarinat tuolta kirjahyllystä. Pidän tälläisistä kepeistä peleistä, joissa ei ole varsinaista tavoitetta, eikä alkua tai loppua. Pikkupelejä pelataan niitten hauskuuden takia, ei niinkään että saadaan peli loppuun. Siksi kait näin vanhanakin tykkään tämmösistä peleistä.

Ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun...

Lokakuu on täällä ja joulua ei pidä kauaa enään odottaa. Mieleni kirkastui, kun tajusin että pianhan voi katsoa taas The Joulukalenterin. Pikkuhiljaa alan lahjoja miettimään ja valoja hankkimaan. Lokakuu on nimittäin mitä ilmeisemmin pimeä, sillä jo kahdeksan aikaan ulkona on ihan mustaa. Ehkä siksi Miljoonasateen Marraskuu laulussa juuri lauletaan repaleisesta lokakuusta.

Tähän tekstiin siksi ajattelin esitellä kaikkia hassuja kuvia mitä koneeltani löysin ja teksti tulee olemaan vähän "repaleinen".

Tässä on eläinpeli. Kyseinen peli oli meillä ukin ja mummin luona ja tykkäsin kovasti. pelissä piti etsiä eläimille perheet, eli karitsa, lammas ja pässi oli yhtä perhettä. Monet kortit tästä pelistä olivat kadonneet ja joitain vuosia sitten jostain kirjakaupasta löysin tämän samaisen pelin. Ihania kuvia eläimistä tässä on ja kyllä vieläkin viehätyn nuista kuvista, ne tuo mieleeni hetket Kuusamossa ukin ja mummin pöydän alla, jossa näillä pelailin ja leikin.

 Nämä kortit ovat myös ukin ja mummin luota. Hullunkuriset perheet, mutta piirrettynä eläinversiona. Nämä ja ylemmät kortit löytyivät heidän lipastostaan, jonka äitini oli siivonnut. Todellakin tahdoin nämä itselleni ja harmi kun vain näin vähän kortteja tästä pelistä on säästynyt. Onko tästä uusintapainosta? Jos joku tietää niin saa huikata.

 Tutustuin ekan kerran Maailman ympäri 80 päivässä tarinaan animaationa ja myöhemmin tykästyin tv-sarjaan (jossa on Pierce Brosnan) ja innostuin kirjastakin. Äiti sitten joltain kirpparilta tämän lautapelin oli löytänyt ja auta armias kun nauroin tuolle "Viiksivaha on loppu" tehtäväkortille! Löysin muuten Vares aiheisen lautapelin ja sitä täytyy ehottomasti joskus kokeilla. Minusta on hauskaa, että leffat ja sarjat voi näin kääntyä peleiksi.

Tässä on yksi erä pehmolelujani. Panda, Feenix-lintu (Puhelimen tai postin tai jonkun maskotti) Painajainen ennen joulua Jack, Mansikkanalle, Nukkumatti, Stich, Nalle, Sammakko ja Pesukarhu. Porukoillani nukun edelleen vanhassa kerrossängyssäni, jonka yläkerta on täynä vanhoja rakkaita pehmoleluja.

En osaa sanoa mistä tämmöinen pinssimääräkin minulle on kertynyt. Yksi päivä vain sitten innostuin laittamaan ne tälläseen siniseen huiviin. Ei näillä varmaan mitään koskaan tee, mutta hauskan näköisiä kyllä ovat. Nuita kasvopinssejä tuli ihan keräilytäkin joskus lapsena. Nuo hattu ja sateenvarjopinssit on siskolta peritty ja minusta ne ovat ihan äärimmäisen kauniita.

 

 Tässä on yksi Teeny Weeny families taloista. Täällä kuuluisi asua kauppiasnalleperhe, mutta hahmoja ei tämän mukana tullut, kun jostain kirpparilta tämä ostin. Pienenä omistin näitä ihan valtavasti ja niillä leikin makuuhuoneeni lattialla. Omassa telkkarissa pyöri samaan aikaan Napakymppi tai sitten leikki jätettiin kesken kun piti mennä saunaan ja Bumtsibumin ääreen. Samalla tuli syötyä Jäätelöauton jäätelöitä.

 Vanhassa Harlekiini videossani on ihania mainoksia. Tämä kuva Kindermunasta on siitä. Kindermunalelujakin keräilin lapsena, mutta taisin lopulta heittää ne roskiin. Krokotiilit on vähän vanhempaa, mutta elefantteja itelläni oli ja montakin kappaletta. 

Omistan vahoja kunnon dublo legoja ja niistä välillä tykkäsin koota tämmöisen mummon mökin. Alkeellinen ja sähkötön mummonmökki oli vastapainona yleensä moderneille, isoille kotileikeille mitä legoilla tykkäsin rakennella. 

Vielä loppuun muutama kirja porukoillani olevasta kirjahyllystä. Peppi Pitkätossu karkumatkalla on aina kivaa luettavaa, sillä elokuvaa en omistanut kuin vasta pari kuukautta sitten. Barbar kirjassa on eräs kuva, josta aina tykkäsin: Babarin tytär uuden ystävänsä kanssa on laskemassa liukumäkeä järveen. Muumioppaan toivon joita vuosia sitten lahjaksi ja ainakin tämän postauksen perusteella minulla on hyvin Hemulimaisia piirteitä. Maailman ympäri 80 päivässä on tuolla Muumioppaan alla. Harmikseni kirjan suomennos on huono ja se on vielä lyhennetty. Paremman painoksen haluaisin siitä. Lumiukko on lyhennetty kuvakirja klassikkoelokuvasta. Rakkautta on kirjassa pyörii nuo kaksi hahmoa (joitten nimiä en tiedä), jotka minulle on tuttuja postikorteista ja äitin vanhasta pyyhkeestä. Tuo on todella ihanan  romanttinen hyvän mielen mietekirja. Kissimirrin jouluaatto oli lapsena yksi suosikkikirjojani. Lainasimme sitä lapsuuenystäväni kanssa aina kirjastosta ja ihailimme sen ihanaa kuvitusta. Kissimirri on niin luontevan näköinen. Tänä vuonna ostin kyseisen kirjan juuri tuolle lapsuuden ystävälleni joululahjaksi ja toivottavasti hän tykästyy tuohon lahjaan ja se tuo hänelle yhtä ihanan nostalgianjoulumielen kuin minullekkin. 

Syksyä sitä jaksan kuvata, on niin kaunis vuodenaika kyseessä

Boris on nyt asunut meillä lähes kuukauden. Vaikka välillä katti kiristää hermoja, niin onhan se muuten ihan mahottoman sulonen. Nyt ekaa kertaa Boris meidän kanssa tuli samaan sänkyyn maate ja on kyllä ihana kun lämmin karvapallo on vieressä. 

Syksyä mielessä

Tänään todettiin Boriksen kanssa, että syksy on kunnolla tullut. Boris kun on tykännyt ulkoilla, mutta tnään pihalla viivyttii vain vartti, kun oli niin kylmää jo. Olen tässä viettänyt syysiltoja ja päiviä enemmän sisällä, mutta sauvakäveltyä kanssa välillä onneksi innostun. UIminen on kanssa maistunut ihanalta viime aikoina, pulahtaa kuumaan altaaseen ja lämpöseen saunaan.

Sadetta ja aamukastetta on pihalla ollut ja niitä ollaan Boriksen kanssa ihailtu. Punaisia lehtiä on jokapuolella ja sadepisaratkin niissä oikein kimmeltelee.

Auringon paistaessa taas ulkoilu on ollut molemmista mielekästä. Kyllä syksy vaan on niin kaunis, mutta talvea tässä jo odottelen. Toissa vuonna aloitin polttamaan erästä punaista kynttilää ja sama kynttilä on edelleenkin kesken.

Viime viikolla innostuin jopa leipomaan pullaa. Löysin hyvän korvapuustin ohjeen kinuskikissan sivuilta ja herkullisia puustit olivatkin. Lukemisena oli herkutellessa Jukka Puotilan elämänkerta, jonka tänään sain luettua loppuun. Oikein mielenkiintoinen teos oli kyseessä ja kiva katsaus Puotilan maailmaan ja tekemiin töihin.

Talvipöytäliinankin olen jo laittanut esille. Boris on nnostunut nyt kanssani sohvalla makoilemaan ja enpä ole hassumaa asentoa oikeasti kissalla pitkään aikaan nähnyt.

"On nälkä äiti, on nälkä." "Mut justhan me Boris syötiin." "Siltikin on nälkä äiti!"

On ollut ihanaa olla Borksen kanssa. Tuo kisu on kyllä niin rakastettava. Tässä aamuisin on nyt ollut uskomatonta usvaa, joka toi joulumieleni esille. Katsoinpas siksi Lumiukon dvdltä aamuteetä juodessani Boriksen vierellä. Tästä ei aamu tunnelma voi hartaammaksi mennä.

Ihanaa syksyn jatkoa kaikille!