Nyt sytytämme kynttilän

Ensimmäinen adventti oli eilen ja sain kuin sainkin laittaa kotini joukukuntoon. Nautin niin kovasti joulukoristeista yms, että olen miettinytkin pitäisikö pistää pystyyn kokonaan erillinen joulublogi? Koen kuitenkin olevani siihen ehkä vähn liian laiska, joten toimikoon tämä videonauhan aikaa edelleenkin tälläisena päiväkirja/lifestyle/videonostalgia/sekoboltsi blogina. Helpompaa se on itselleni ainakin näin.

Joulu on jo ihan kohta ovella, enkä edes nyt haluaisi ajatella mitään muuta kuin sitä. Koitan sysätä päässäni kaikki kaukaisemmatki ajatukset ja stressin päästäni pois kuten koulujen haun / mahollisen työpaikan vaihdon tai lisäkoulutuksen / tulevan näytelmän repliikkiien opettelimisen yms. Itseasiassa haluan ajatella vaan juhlapyhiin asti, en kauemmas.

Joulukoristeitani

Koristuksia

 Tein viikonloppuna pitkiä 12 tunnin työpäiviä, joten oli ihanaa kun sunnuntain sain kokonaan pyhittää rakkaille joulukoristeille. Vanhat joululehdet on tässä lukemisena ja kirjastosta vähän jouluisia Aku Ankkojakin hain iltapalaksi. Tortut anopin tekemällä omenahillolla odottaa syöjiä ja piparitkaan eivät palabeet uunissa. Komea kasa joulukalentereita odottaa sängyn vieressä avaamistaan ja olen jo ihan tohkeissani että saan torstaina vohdoinkin katsoa The Joulukalenteria taas vuoden tauon jälkeen. Tulevassa joulukonsertissakin saan laulaa yhden suosikkikappaleeni kyseisestä joulukalenterista, sillä onhan se rankkaa olla tonttumies.

Joulun taikaa joulufoormin lahjavahdosta tuli tämmönen paketti

Stockmannilla oli upeita joulukoristeita

Minttu Vaahteran katveessa on taas heittänyt ihanan haasteen ilmoille johon on ilo tarttua, eli jatketaan lauseita:

Kun olin pieni jouluna me aina... katsottiin Samu Sirkan joulutervehdystä. Ja niin katsellaan edelleenkin.

Joulun ruokapöytään kuuluu... rosollia, perunalaatikkoa, lanttulaatikkoa, kylmä- ja lämminsavuporoa, graavi- ja suolasiikaa, joululimppua, suklaata, torttua omena tai vadelmahillolla sekä äitin tekemää siianmätimössömoussea.

Joulupukin kuuma linja... sisälsi ennen paljon parempia piirettyjä lkuin nykyään. Mutta siltikin sitä tulee aamuisin katseltua samalla kun lukee Mauri Kunnanksen Joulupukki kirjaa.

Joulu aurinkorannalla... ei olisi kivaa. Jouluun kuuluu tälle pohjosen likalle kylmä, lumi ja pakkanen.

Naapureilla on jouluvaloja pihalla

Lumi... on kaunistava ja lämmittävä elementti. Se on yhtä tårkeä osa kuin kynttilät tai suklaa tai piirretyt. Muutaman mustan joulun olen viettänyt ja tunnelman latistaja se oin aina ollut.

Joulumusiikki... on soinut minulla jo syyskuussa, tosin maltillisesti. Siitä tosin voi tulla helposti ähkyyn ja olen aika tarkka siitä mistä joululauluista tykkään.

Joululahjat... on välillä itsekät, välillä kaunis ajatus. Minun jouluuni kuuluu lahjat, oli ne sitten käytännön tavaroita tai ylläreitä. Yllärit on tosin aina kivoja ja sellaisia on myös hauska antaa.

Joulupukki... ei ole käynyt luonani enää pariinkymmeneen vuoteen. Se elää minulla suosikkisaduissa kauniisti piirrettynä. Jos törmään pukkkiin torilla voin kyllä morottaa, mutten kotiini kutsuisi.

Suklaakonvehdit... on yksi paras asia tässä ajassa. Niitä on niin paljon niin hyviä ja niin monelaisia. Ikuinen suosikini on Wiener nougat.

Joulutorttuja... on herkullista syödä ilman luumuhilloa. En voi sietää luumuhilloa. Omenahillo ja vattuhillo käy paremmin. Siksi en koskaan syö vieraissa torttuja, kun niissä on aina luumuhilloa.

Tampereen Tallipihalta löytyi ihana mietelause

Piparkakut... oli lapsena suurta herkkua, mutta enää ne ei niin maistu. Nautin jopa niiden tekemisestä enemmän kuin syömisestä, kun Piparkakkutaikina on niin helppo tehdä itse.

Joulukuusi... on muovinen ja laitetaan pystyyn vähän ennen aattoa. Siihen tungetaan niin paljon koristeita, ettei jeesusteippi sieltä takaa näy minnekkään, mikäsitä pitää pystyssä. Pikku kissamme aikonaan kiipeili kuusessa paljonkin, mutteienää näin vanhempana.

Jouluaattona... nautin ruuasta, saunasta, lumesta ja piirretyistä. Yleensä paras hetki aattona on ihan se aamu ja odotuksen tunne.

Joulupäivänä...olen aina vähän surumielinen, kun aatto on ohi ja tajuan että pitää taas odottaa vuosi tätä ihanuutta. Silloin tulee laiskoteltua ja nautittua yleensä lahjoista ja hengailtua ja puhuttua syvällisiä perheen ja Noki pojan kanssa.

Takapiha on jo lumenvalkoisena

On rankkaa olla tonttumies

Lunta ja paketteja

Ensilumi satoi vihodinkin Tampereelle ja olen ihan onneissani, kun pihamaa on valkoinen. Lumi tuo pimeään marraskuuhun kauniisti valoa. Varsinkin lumi pensaikoissa ja nurmikon päällä näyttää todella lumoavalta. Jotkut naapureistani on jo jouluvalojakin laittanut päälle, mitkä nätisti sitten pimeässä heijastuu lumen kautta kauniisti. Itsehän en pihavaloja käytä, korkeintaan poltan lyhdyissä kynttilöitä.

Joulu on käynyt mielessäni jo useaan otteeseen, vaikken paljoa mitään konkreettista ole vielä tehnytkään lahjojen hankinnan lisäksi. Joulukortit eräänä vapaailtana askartelin elokuvaa katsoessa, se oli tunnelmallista. Lahjapaperitkin odottaa jo kaapinnurkassa pakkaustalkoita.

Vuoden joulukortit

Osallistuin jälleen Salaisen Ystävän joululahjanvaihtorinkiin. Sieltä minulle ensimmäinen paketti jo saapuikin ja teki todella iloiseksi ennen rankkaa työviikonloppua.

Joulunpunaisiin papereihin oli kääritty postikorttijoulukalenteri, Muumimammasiivousliina, Punaisia joulupalloja, suuri herkkuni eli suklaalusikka, tummaa kaakaojauhetta (mistä salainen ystävä tiesikin minun tarvitsevan juuri tällä hetkellä), kaksi karkkitikkaria ja uutta joulusuklaata. Olin vähän skeptinen aluksi tuon uuden fazerin joulusuklaan suhteen, sillä en pidä karpalosta mutta tässä suklaassa kuivattu karpalo toimi oikein mainiosti. Kaken kruunasi vielä aivan ihana jouluinen postikortti. Suurkiitos Salaiselle Jouluystävälleni ja seuraavaa pakettia odotellessa.

Aikaisemmassa postauksessa mainitsin James Bowen kirjasta Bobin joulu. Sain kirjan nyt itselleni kirjastosta lainattua, mutta en ole vielä ehtinyt aloittaa. Kirjassa ol ijonoa ja sen jonotuksen ajaksi lainasin kirjasarjan ensimmäisen osan Katukatti Bob kissa joka muutti elämäni. Voin vain sanoa, että tässä vasta on loistava kirja. Jos vähintäänkin olet eläinrakas (tai kissarakas, kuten eräät) tulet rakastamaan tätä kirjaa. Odotan nyt entistä enemmän Bobin joulukirjan lukua, jonka aloitan varmasti tänään. Luin myös että Bob kissasta tehdään elokuva, joka saa ensi-iltansa jo ensivuoden puolella. Sitä odotellessa. 

Takapihan kukkapuskat on jo kuihtuneet

Teen paljon viikonlopputöitä ja kun avomieheni kanssa kuulimme Yön järjestämästä 35-vuotis konserttisalikiertueesta, niin pelkäsin aluksi etten sinne pääse kun keikka oli lauantaina. Mieheni yllätti minut kertomalla, että kun lauantain keikka myytiin loppuun jo niin aikasin, niin Tampereella järjestetään myös lisäkonsertti sunnuntaina jonne hän meille osti liput. Oli todella mukavaa päästä murun kanssa katsomaan ja kuuntelemaan Yötä tälle keikalle joka oli oikein onnistunut.

Yö Tampere-Talossa 6.11.2016

Kurpitsatunnelmaa

Syksy on josen verran pitkällä, että pikkujoulukausi on jo alkanut. Ensin oli työpaikan pirskeet vähän hienommissa olosuhteissa ja heti seuraavana iltana harrastusporukan pikkujoulut, joista tuli lähdettyä suoraan töihin. Eilinen sunnuntai oli sitten viikon ainoa vapaa ja tuntui että sekin meni ihan liian nopeasti ohi. Syyslomakin oli edellisellä viikolla ja nyt tuntuu, että siitäkin on jo ikuisuus.

Torstai-iltana oli vähän hienommat juhlat kyseessä

Helsingin reisu viimeviikonloppuna oli oikein antoisa. Voin kaikille suositella Helsingin Kaupunginteatterin esitystä Komisaario Palmun Erehdys. Koominen, jännittävä ja kikin puolin mainio näytelmä, varsinkin kun tarina itsessään ei ollut minulle tuttu. Helsingissä tul imyös hetken mielijohteesta käytyä Suomen Teatterimuseossa, jossa oli pieni Muuminäyttelykin. Itse ainakin olin hyvin vakuuttunut näistä vanhoista Muumiasuista joita teattereissa on käytetty. Varsinkin tuo vanha Hemuli oli jo aika pelottavan näköinen.

Pikku Myy, Näkymätön Ninni, Muumipeikko, Nuuskamuikkunen, Hemuli, Viljokka ja Hattivatti

Helsingissäkin oli jo syksy pitkällä

Sunnuntai-iltani pyhitin rauhottumiseen ja leipomiseen. Herkullisen syksyisen kurpitsapiiraan sain onnistumaan muutaman mutkan kautta ja upean lyhdynkin veistettyä. Parina viimevuonna tämä kurpitsapiirakan ja lyhdyn teko on jo muodostunut traditioksi. Muistan kuinka lyhtyä ensimmäisen kerran tein ja se tuntui silloin niin hankalalta. Nyt se onnistui todella mainiosti.

Onnistunut kotikokki

Halloween tunnelmaa

Iltasella innostuin vielä katsomaan ihanan elokuvan Painajainen Ennen Joulua, joka sopii loistavasti tähän halloween aikaan. Olin vaan elkuvaa katsoessa jo nin väsynyt, että ei silmät enää jaksanyt pysyä auki. Täytyy varmaan ottaa elokuva oian uusiksi, kun nyt se tuli lähes nukuttua läpi.

Happy Halloween!

Loppusyksyn tuntua

Olen nykyään muuttunut aamuvirkuksi ja kun katselen pihalle niin ulkona on vielä ihan pimeää ja parhaimmassa tapauksessa pihamaa on kuurassa. Aamulla kun on ollut aikaa, olen vielä polttanut pihalla muutamia lyhtyjä ja se on todella tunnelmallista. Tänä aamuna kun aikaa oli innostuin lähteä siinä seittemän aikaan uimaan ja tuli ihan samanalinen olo kun lapsena, kun syysilana menin uimaan ja pihalla oli säkkipimeää.

Pikku Tohloppi

Kävelypolulla

Tesoman järvi

Eilen taasen kävin lähijärveä kiertämässä ja ihastelin kuinka kaunis syksy oikeasti suomessa on. Lehdet on niin värikkäitä ja ankkoja uiskenteli rannantyvessä. Aurinko paistoi, vaikka oli kylmä. Tuoksui raikkaalta ja syysloma tuntui nimensä mukaan SYYSlomalta.

Olen huomenna lähdössä viikonlopuksi Helsinkiin. Odotan innolla, että pääsee vähän tuulettumaan muuallekkin ja katsomaan onko sielä syksy yhtä pitkällä kuin täälläpäin.

Niin kaunista syksyä ankkojen seurassa

On syksy niin ihmeellinen

Sanoin itselleni, että kyllä täällä Mansessakin ensilumi tulee jo lokakuun lopussa. Ei pysyvä lumi, vaan enislumi. Joka aamu sitä jo hetkittäin odotan, sillä se saa joukumieleni valloilleen.

Miten syksy voi aina olla näin kaunis? Siksi syksy varmasti onkin suosikki vuodenaikani.

Löysin kirjakaupasta tälläisen kirjan. En ostanut tätä, vaikka houkuttelikin. Päätin, että jos tämän löytäisin kirjastosta niin tästä tulee tämän joulun joululukemiseni.

Suruisia syksyn lehtiä

Syksy on nyt kunnolla vallannut mieleni, sekä hyvällä että surullisella tavalla. Ukin poismeno ja sen ajatteleminenkin saa minut surulliseksi ja haikeaksi, mutta muuten olen pystynyt nauttimaan kauniista syksystä, vaikka kiirettä, stressiä ja syysflunssaakin on iskeytynyt. Olen jopa jo päässyt joulunodotus tunnelmiin.

Lähdin äitini mukaan ukin hautajaisiin Kuusamoon ja oletin siellä vielä olevan kunnon ruskaa. Ruska oli jo lähes kadonnut ja kaikki puut heittäneet lehtensä, hyvä ettei ihan lunta tullut. Kylmää ja tuulta siellä olikin. Kun palasin lapsuudenkotiimme niin maanantaiaamuna oli piha jo ihan kuurassa. Se oli todella kaunista katsottavaa.

Onko väärin yrittää yhtäaikaa iloita ja olla surullinen?
Omaa oloani helpotti suunnattomasti raskastunnelmaisten hautajaisten jälkeen istua yksin tunnin saunassa ja vaan pohtia ja itkeä. Itkeä ukkia ja isiä ja meiän rakasta Pumpuliamme ja tätiäni, jota en koskaan edes ehtinyt tuntemaan. Itku siellä saunan lauteilla auttoi, nyt pystyy jo olemaankin...

Poltettiin Ukille tämmönen iso jätkänkynttilä

Ettei postaus ene liian kaihomieliseksi niin Minttu Vaahteran katveesta on heittänyt parikin blogihaastetta. Otetaan molemmat kerralla vastaan.
Ensimmäinen haaste on ystäväkirjatapainen: minä vastaamassa kysymyksiin ja miten minä olisin todenäköisesti 8 vuotiaana vastannut kysymyksiin: 

Minä olen - Severus / Jaana
8v. Minä olen - Pena / Jaana
Asun - Tampereella avomieheni kanssa
8v. Asun - Pohjois-pohjanmaan pikkukunnassa äitin, siskon ja kissojen kanssa
Lemmikkini - Pölypunkit ja pehmolelut
8v. Lemmikkini - Pumpuli ja Noki kissat, sekä akvaariokaloja
Rakastan - Avomiestäni, perhettäni, Nokki kissaani, Tamperetta, syksyä, joulua, suklaata, elokuvia
8v. Rakastan - Kissoja, porukoita, kavereita, Tenavat sarjakuvia, herkkuja, muumeja, Phileas Foggia
Inhoan - Hyttysiä, liikaa kuumuutta, liikaa kylmyyttä, sotaa, kauhua, splatteria, epämukavia ihmisiä
8v. Inhoan - puuroa, kiusaajia, hyttysiä, tylsyyttä, salmiakkia, limukoita
Unelmoin - Terveestä elämästä, omasta kissasta, matkustamisesta, onnesta
8v. Unelmoin - kylpyammeesta, cd-soittimesta, Smurffien uudesta levystä

Suosikkibändi - The 69 Eyes
8v. Suosikkibändi - Nylon Beat
Suosikki laulaja - Jyrki Linnankivi
8v. suosikki laulaja - Allu Tuppurainen (Rölli)
Suosikki näyttelijä - Roope Salminen
8v. Suosikki näytteljä - Petteri Summanen
Paras elokuva - Bambi
8v. Paras elokuva - Aladdin
Toivon - rauhaa ja rakkautta
8v. Toivon - Suklaata ja kiinalaista
Harrastan - improa, teatteria, elokuvia, kirjoittamista, lukemista, keräilyä
8v. Harrastan - lekkimistä, uintia, sarjakuvia
Miksi vastasin näihin kysymyksiin - sain Mintulta haasteen
8v. Miksi vastasin näihin kysymyksiin - tykkään vastailla kysymyksiin


Toinen haaste on taas Disneyhaaste:

Suosikki Disney elokuva?
Bambi (ja lukekaa täältä miksi)

Paras Disney Soundtrack?
Näitä en monia omista, joten yksittäistä on hankala sanoa. Ostin juuri Kaunotar ja Kulkuri LP-levyn, joka sisältää elokuvan laulut. Se soi oikein mukavasti. Painajainen ennen joulua elokuvan soundtrackin omistan ja se on kovin tunnelmallinen. Vastaan tähän kuitenkin tälläisen Disneykokoelmalevyn, joka ei varsinaisesti ole soundtrack, eli Mikki Hiiren Suomalaiset Disney Suosikit. 20 kappaletta Disneylauluja suomeksi, mukana mm. En saa rakastaa Herculeksesta ja Teistä miehen teen Mulanista. Ihan paras levy.

Lempi Disney muistoni?
Monia, mutta yksi mieleenjääneimpiä kun olin Disneynfoorumin Taikalinnan minimiitissä Helsingissä katsomassa Orionissa Lumikkia Matti Raninin ohjaamalla dubilla. Se oli mahtavaa.
Yksi ensimmäisiä muistoja on Disneylandin mainokset vhs-kaseteilla, joista tykkäsin kamalasti. Myös eräs kotivideo tolee usein mieleen, jossa kuljen Höpönä ja siskoni katsoo Tuhkimoa sanoen sitä Tukkimoksi.

Olenko käynyt Disney puistossa?
Pariisin Disneylandissa neljä kertaa, ja kun remontti valmistuu niin joskus vielä uudestaankin. Muihinkin Disneylandeihin haluan tutustua vielä joskus. 

Suosikki Disney elokuvani, joka ei ole klassikko?
Maija Poppanen, Hopon Poppoo, Painajainen ennen joulua ja Once Upon A Winter Time (joka sisältyy klassikkoon Melody Time)

Minkä tyyppistä Disney tavaraa keräilen?
Vhs-kasetteja lyhytelokuvia ja Sing a long songs videoita, kirjoja, figua ja barbeja (kun halvalla saa) ja uusinpana nyt ajattelin aloittaa keräilee Disneymusiikkia LP-levyinä. Kaikki klassikot on jo kerättynä

Surullisin hetki Disney elokuvassa?
Mufasan kuolema Leijonakuninkaassa, Bambin äidin kuolema Bambissa ja Tadashin kuolema Big Hero 6 elokuvassa. Ylipäätänsä kuolema.

Olenko ainoa Disneyhurahtanut perheessäni?
En suinkaan, siskoni on melkein yhtä paha kuin minä, muttei varmaan ihan kuitenkaan. Tai on omalla tavallaan tai... en osaa sanoa. Olemme hurahtaneet Disneyhyn, mutta molemmat ehkä pikkusen eritavalla.

Millä Disney elokuvalla tulee aina olemaan paikka sydämessäni? 
Bambin lisäksi Notre Damen kellonsoittaja, Aladdin, Big Hero 6 ja Tuhkimo on hyvin lähellä minua ja koskettaa aina syvältä kun näitä katsoo.

Ja loppuun vielä Auvo, sillä mulla ja avomiehelläni on tänään vuosipäivä, 3 vuotta jo oltu yhdessä <3

Ukki

Olin maanantaina työpaikan palaverissa ja ihmettelin kun äitini koitti soittaa moneen otteeseen. Palaverin jälkeen sainkin ymmärrettävän syyn miksi. Äiti soitti että Ukki on kuollut. Se tuli jotenkin ihan puskista kesken hyvän mielen bussilla ajon. Olin koko maanantain hyvin ristiriitaisissa oloissa, koska monet muut asiat olivat saaneet mieleni niin positiiviseksi. Välillä nyt itku iskeytyy hetkessä kasvoihin, ilman ettäö sille voi mitään.

 Ukkini asui Kuusamossa Rukalla, ennen muin he muuttivat paikalliseen keskustaan (jo ennen syntymääni). Ukin ja Mummin osakeasunto oli minulle äitin puolenen mummola/ukkila.Siitä asunnosta muistan paljonkin; huonekalut, tuoksut, näkymät pihalle, punaiset kahvikupit, marikeksit,  leikit ja keinutuolin. Ukki katsoi siinä usein elokuvaa Rovaniemen Markkinoilla. Ukkilassa katsoin myös videolta ensimmäisen kerran aikoinaan Toy Storyn, se vuokrattiin serkun kanssa lähi R-kioskilta. Pihalla oli ukin tekemä kiikku, jossa keinuttiin aina mennessä ja tullessa.

Ukki sairastui tuossa 15 vuotta sitten pahasti, eikä hän pystynyt enään asumaan mummin kanssa tässä osakkeessa. Hän pääsi hyvään hoitokotiin, jonne mummi tuli vähän ajan kulttua perässä. He saivat siellä hyvää hoitoa ja asua samassa huoneessa. Ukin vointi ei ole enää ollut hyvä, puhumen ollut pitkään hankalaa ja kun viime kesänä siellä pikaisesti kävin niin ääntä ei tullut ollenkaan. Silmistä huomasin ukin kuitenkin tunnistavan minut. Olen aina ollut Ukin tyttö.

Ukin ja minun yhteinen juttu oli jo lapsena korttipelit. Ukki opetti minulle jo nuorena Casinoa ja Tuppea.  Kun sain kuulla tästä suru-uutisesta olin juuri tullut työpalaveristani ja mietinkin, että oliko se kohtalo. Juuri kun oltiin korttipeleistä työpaikalla onta tuntia puhuttu ja sitten saada kuulla tämä suru. Haluan ajatella, että ukki ois musta ylpeä. Oon tehnyt meidän yhteisen jutusta jo itselleni ammattin.

Ukki oli aina luontoihminen. Hän viihtyi pitkään kalassa lammella ja tykkäsi myös nikkaroida. Kesämökkimme Kuusamossa on Ukin tekemä ja siskolleni hän aikoinaan myös valmisti oman Barbitalon, joka on nyt minun kaapissani tallessa. Aivan upeaa käsityötä molemmat.

Barbietalo asukkeineen viime jouluna

Ensi lauantaina lupauduin lähtemään äitini seuraksi Ukin hautajaisiin. OLen ollut aiemmin isäni, tätini, enoni avovaimon ja kissani hautajaisissa. Olen näiden kokemusten avulla huomannut, että minun on hyvin vaikea päästää irti, ellen saa vielä jotain konkreettista hetkeä, jossa tajuan menettämisen kokonaan. Isän kohdalla se oli hoitotäti joka oli käymässä ja jutteli kanssani ja pelasi Uunoa. Tätini kohdalla oli hänen hautajaisissaan hänen tutun pappinsa pitämä puhe. Enon avovaimon kohdalla kun hoitelin hänen poikaansa (eli nuorinta serkkuani) ja hänen kanssaan käytyä keskustelua. Kissani kohdalla kynttilä puussa. Toivonkin tavallaan, että saisin nuiden hautajaisten jälkeen kokea sen jonkun hetken, että pystyn päästämääm irti. Vaikka se on aina se vaikein ja itkuisin hetki, niin se ainakin minua auttaa eniten. Ehkä se tulee siellä Rukalla syksyn ruskaa katsoessa tai sitten jostain puheesta, keskustelusta tai ajatuksesta. Ei voi tietää.

Sen tiedän, että Ukkia jään kaipaamaan.

Löylysi henki sinun muistoa kantaa
Se metsän suojasta lammen rantaan

Pelikortteja

Olen lapsesta asti tykännyt korttipeleistä. Ihan peruskorttipakkaan tutustuin joskus muutaman vuoden ikäisenä ukkini avulla, joka opetti minulle todella varhaisessa vaiheessa casinoa ja tuppea. Ne kaksi onkin pelit jota vieläkin pelaan parhaiten. Hassua jotenkin, että nuista lapsuuden harrastuskista olen nyt päätynyt Black Jack dealerin työhön.

Joku työilta on ollut niin rauhallinen, että valokuvan ehdin napata

Omistan vaikka kuinka monia pelikortteja tällä ihan peruspakalla, en edes osaa laskia montako niitä on. Työpaikalta olen saanut kanssa mahtavat kortit, jotka venyy ja paukkuu suuntaan sekä toiseen. Kun korttipeliseuraa en saa, niin välillä innostun lätkimään pasianssia.

Korttipakkoja

Disney kortit

Harry Potter kortit

Kreikkalaisia kissoja kortit

Vanhemmat Kreikkalaiser kisukortit

Muumikortit

Pikkuruiset kortit. Vieressä Muumipakka, että voitte hahmottaa korttien koon

Näitten lisäksi omistan ainakin Finnairin kortit, postimerkkikortit, Pariisikortit, Disneylandkortit, kalakortit, RAY:n kortit, ylimässä kuvassa olevat Pirates Of The Caribbean kortit ja Kreikkalaiset kissanpentukortit. Minulla taitaa olla jok fiksaatio noihin kreikkalaisiin kissakortteihin, kun on niin onta eri pakkaa niitä.

Muita korttipelejä mitä omistan on Skip-bo, Uno, Hullunkuriset perheet, Eläinpeli ja Musta pekka.

Nämä eläinkortit on ukin ja mummin luota löytyneet. Lapsena leikin aina näillä kivojen kuvien takia.

Tämä eläinpeli on kanssa tuttu ukin ja mummin luota. Löysin ihan samanlaisen pakan uutena aikoinaan Tiimarista, joten nyt on kaikki kortit tallella.

Vanhat Hullunkuriset perheetkin on vielä tallella.

Barbie lehdessä Skipperkin pitää Skip-bon peluusta. Se on myös minun ihan yksi suosikki pelini