Minttu

Minttu on Maikki Harjanteen luoma lastenkirjahahmo. Ensimmäinen Minttukirja "Minä olen Minttu" julkaistiin vuonna 1978 WSOYn julkaisemana. Pitkään tätäkään kirjaa, kuten muitakaan vanhempia Minttuja ei ole saanut mistään, mutta vuonna 2013 ntamo niminen kustantamo teki vanhimmista Mintuista uusintapainoksia. Sitä kautta tuli itsellekkin hankittua nämä lapsuuden suosikkikirjan nykyään talteen. Muistan, etten lapsena paljon Minttuja omistanut, vaan lainailin niitä ahkerasti lähikirjastostamme. Omana taisin omistaa vain Mintun Lukukirjan ja vähän myöhemmin Minttu Yllättää kirjan.

Mintun Maailma on yhteisnide, joka sisältää Mintun Leikkikirjan, Mintun Eläinkirjan ja Mintun Lukukirjan

Tämä Mintun vuorokausi oli lapsena yksi suosikkini kirjan aukeamista

Minttu Yllättää sisältää Mintun tarinoita sarjakuvamaisemmassa muodossa

Klassinen, yksinkertainen ja hyvin todenmukainen sarjistarina :D

Aikuisena innostus Minttuihin lähti uudestaan siitä, kun löysin Tampereen Kyttälän kirpputorilta muutamalla sentillä Mintun Joulu kirjan. Se oli vähän kuluneessa kunnossa, mutta ensimmäiseltä painokselta nyt en voi priimakuntoakaan vaatia. Sen jälkeen innostuin tilaamaan Nämä kaksi ylempää Minttu kirjaa huuto.netistä. Harmikseni nuita ihan vanhimpia Minttuja, joita lapsena lainailin kirjastosta, en löytänyt sieltäkään.

Mintun Joulu

Minttu haluaa käpykuusen

Jouluihmisenä kaikki joulukirjat ovat minusta ihania ja niimpä huuto.netistä löytyi myös toinen, uudempi Mintun joulukirja. Tämänkin muistin omistavani lapsena, kun se postiluukusta kolahti. Ihanan tunnelmallisia.

Mintun Joulukirja

Hyvää Joulua Minttu!

Tämmöisenkin Minttu kirjan löysin huuto.netin kautta. En ollutkaan tätä ikinä lapsena lukenut

Minttu on juttelemassa talonmies Usko Pärssisen kanssa

Vuonna 2013 lähetin Maikki Harjanteelle kiitos kirjeen Minttujen kirjojen kirjoittamisesta ja yllätyksekseni sain häneltä jopa vastauksen. Maikki kertoi minulle juuri ntamon uusitapainoksista ja lähetti minulle kauniin Minttu kuvan.

Postia kirjailijalta

Ntamolta tilasin kaksi lapsuuteni suosikki Minttu kirjaa: Mintun kiva päivä ja Mintun puutarha. Näissä on molemmissa mielestäni mitä kauneinta värienkäyttöä ja yksinkertaisia tarinoita, juurisellaisia mistä lapsena pidin. Huomasin kait jo silloin, että rakastan tarinoita missä kuvataan teatteria ja luontoa.

Mintun Kiva Päivä- kirjassa Minttu viettää synttäreitä

Minttu saa syntymäpäivälahjaksi teatteriliput Nalle Puh- esitykseen

Minttu kasvattaa omaa puutarhaansa mummonsa luona

Ville veljen ja Mummun kanssa uidaan ja leikitään hiekassa

Ystävänilta

En yleensä pahemmin vietä ystävänpäivää. En jaa silloin lahjoja, tai katso imeliä rakkauselokuvia. Tämä ystävänpäivä meni siivoten ja laiskotellen. Ainoa erikoisin oli, että käytiin mieheni kanssa ulkona pizzalla. Se on jo harvinaista, käydään tosi harvoin ulkona syömässä.
Ystävänpäiväkortteja lähetin muutamia kappaleita ja sain myös muutamia. Ajattelin tehdä korttipostauksen, jossa sitten näytän nuitakin.

 
Omista ystävistäni voisin mainita sen verran, että tänä vuonna tulee pisin ystävyyssuhteeni täyttämään 20 vuotta. Se on jo mielestäni aika kova saavutus, kun ajattelee että molemmat täytetään tänä vuonna 25v. Ehkä juhlistetaan sitä sitten kun nähdään.

Nyt hyvää ystäväniltaa kaikille toivottaa Videonauhan Aikaa! 

Musiikin voimaa

Eilen, kun kävin päivällä ruokakaupassa otin pitkästä aikaa mp3-soittimeni mukaan. Siinä mettäpolkua kävellessäni tuli tajuttua, etten ole oikeasti kuunnellut kunnolla musiikkia enää moniin vuosiin. Olin jotenkin ihan hämmentynyt tästä havahduksestani, kun ajattelee että nuorempana ihan jokaisella vapaahetkellä oli kuulokkeet korvissa. Jotenkin ajan kanssa tuo musiikin kuuntelu on jäänyt, kun en omista tavallista cd-soitinta (tietokoneella musiikki ei kuulosta lainkaan niin hyvältä) ja ei enää tule niin helposti laitettua kuulokkeita korviin bussimatkan ajaksi Jotenkin ajankäytöntuhlaajana matkapuhelimen netti on sen korvannut.

 

Nörttismurffi (Fred, Come to Bed)

Minulla oli kunnia saada syntyä 90-luvun alkupuolella ihanaan ysärimusiikin aikakauteen. Sen aikaisesta lastenmusiikista Fröbelin palikat, Rölli ja Smurffit oli parhainta lastenmusiikkia. Smurffit oli varsinkin innoittajana tähän kuuluisaan ysäridanceen, jota kuuntelen mieluusti vieläkin. Oli ihanaa kuulla joku ysäribiitti ja tajuta, että tiedän tän smurffiversion. Smurffeilla muutenkin (varsinkin ensimmäisellä 7 levyllä) on itelleni ihan tunnearvoa, kun ne soi aina Barbien bändi leikeissäni.  Yksittäiset suosikki ysärihittini olivat: Macarena, Bailando, Uh la la la la, Gimme love, Barbie girl, Scatman, Cotton eye Joe,  I´m too sexy, Coco Jamboo ja Calcutta. Tietysti myös Spaissarit ja Bäkkärit oli kovassa kulutuksessa. Suomalaisista ysärikappaleista Neiti Groove, Tanssikengät ja Nylon Beatin ekat levyt olivat tärkeitä.

Los Del Rio - Macarena

Siinä Milleniumin aikaan ja 2000-luvun alkuvuosina tuli paljon kuunneltua musiikkia ja radiota vaan sen takia kun muutkin kuunteli, sillon kun se liitti enemmän osaksi yhteisöä. Opettelin kuuntelemaan hetkellisesti radiota ja monien artistien yksittäiset kappaleet oli silloin in. Ainakin Anactasian Letf outside alone, Maroon 5 This love, Pikku G:n ensimmäinen levy, Maija Vilkkumaan Ei ja @junkmail olivat sellaisia. Antti Tuiskun idolsajatkin voineet kai laskea tähän kastiin. Kuitenkin kaiken tuon keskellä fanitin hiljaa edelleen muitten salassa Bäkkärien klassikkoja. Äitin levyhyllyn kautta innostuin myös Dingosta.

@junkmail - Ei koskaan enää

Bakcstreet Boys - Everybody

Siinä ala- ja yläasteikäisyyden välissä, kun oma identiteettikin alkoi muotoutua tuli etsittyä musiikista myös sitä omaa juttuani. En halunnut ihan periaatteen vuoksi kuunnella sitä mitä kaveritkin, vaan etsiä sitä mikä on enemmän omaa tyyliäni. Yllättäen se löytyi suomalaisten elokuvien soundtraceilta. Pahat Pojat, Helmiä ja Sikoja ja Keisarikunta elokuvien soundtracilta ihastuin Olavi Uusivirran tapaan esittää kappaleita ja Irrallaan single tuli niiden pohjalta hankittua. 14-vuotis syntymäpäivälahjaksi sain Olavin levyn Nuoruustango ja samaisena syksynä ilmestyi hänen toinen levynsä Me ei kuolla koskaan. Se oli pitkään yksi suosikkilevyjäni ja edelleenkin yksi tärkeimmistä. 

Olavi Uusivirta - Me ei kuolla koskaan

Seuran ja ihastusten vaikutus kyllä muuten  alkoi näkyä kuuntelemassani musiikissa. Rock, heavy ja metalli tuli ylä-asteella vahvasti esiin ja sisäinen rokkarini vieläkin välillä heittäytyy lapsekkaasti moshaamaan. Rammstainin Amerika, Children OF Bodomin In your Face, Mokoman Marras, Kotiteollisuuden Valtakunta, Stam1nan Erilaisen rakkauden todistaja, Volbeatin Sad man´s tongue, Teräsbetonin Orjatar, Maj Karman Sid ja Nancy, Natsipaskan Hevimies, 51 Koodia Kahleet, Ensiferumin Lai Lai Hei, Metsätöllin Veelind ja Turmion Kätilöiden Pirun Nyrkki ovat sellaisia kappaleita jotka tuo paljon mieleen nuoruusajoistani ja siitä kuinka niitä käytiin fanittamassa keikalla ja laulettua kotona heavy karaoke dvdn ääressä.

Ensiferum - Lai Lai Hei, The Ugly World Tour, Club Teatria Oulu Maaliskuu 2011

15-vuotiaana löysin vihdoin sen oman bändini; The 69 Eyesin. Silloin tuntui kuin joku olisi ottanut verhot pois silmieni edestä ja sen vaikutus musiikkimieltymykseeni on ollut huomattava. Jos ystävät avasivat minulle oven raskaan rockin maailmaan, niin sixtarit avasivat sen tunnelmamusiikin maailmaan. Ilman tätä yhtyettä minulta olisi jääneet kaikki Hanoi Rocksin, H.I.M:in, Mustan Paraatin, Marilyn Mansonin, The Sisters Of The Mercyn, The Arkin, Danzingin, Carmen Greyn ja Reflectionin ihanat, kamalat ja raapivat rakkauslaulut kuulematta.

The 69 Eyes - Sleeping with lions, 45 Special Oulu, Marraskuu 2010

Hanoi Rocks - Million Miles Away, Tavastia Klubi Helsinki Huhtikuu 2009

Vielä yksi tyylillinen muutos pääsi tapahtumaan itsessäni, ennen nykyisen makuni muodostumista (joka on siis ysäridancen, metallin, gootti/glamrockin ja Uusivirran kaltaisen suomipopin sekamelska). Karaokelauluharrastukseni alkoi aikoinaan Dingosta ja vei Hevikaraoken läpi perinteikkäälle suomirock linjalle. Sieltä lähti kiinnostus ala Popeda! Bändistä oli hyvin helppo innostua: kun rock/metalli aikana levyt lainattiin kaupungin kirjastosta, niin suomirock aikana levyt löytyi helposti oman äitini hyllystä. Samaan innostukseen päätyi myös yhtyeet ja artistit Juice Leskinen, Eppu Normaali, Tehosekoitin, Neljä Ruusua, Leevi and The Leavings, Hector, Tuomari Nurmio ja Yö. 

Popeda - Kersantti Karoliina

Tämmöisillä tavoilla olen löytänyt omat musiikilliset suosikkini. Viime vuosina se ei ole muuttunut, eikä kamalasti lisääntynyt. Muutamia suomidance/ Rap & hip hop esiintyjiä ja kappaleita sinne on lisääntynyt (mm. Roope Salminen & Koirat, Antti Tuiskun uusi tyyli), mutta pääpiirteissään pysynyt samana.

Jotenkin siltikin koen musiikkimieltymyksieni puolesta itseni hyvin vanhaksi, kun en näin 24 vuoden ikäisenä tiedä mitään nykymusiikista ja tunnista lähes mitään, mikä Fat Ladyn tanssilavalla pauhaa. Tähdessä taas, jonka keski-ikä on lähempänä neliääkymmentä, tunnistan lähes jokaisen kappaleen. 

Voin kait tiivistää tämän vain sanontaan: Makunsa kullakin.

Ystäväkirjat osa 3

Uusi vuosi 2016 on alkanut. Vietetään se rakkaitten ystävien kanssa, vanhojen ihanien ja toivottavasti myös monien uusien.

Jo aiemmin olen esitellyt vanhoja ystäväkirjojani. Viimeisimmän ystäväkirjani vastaukset näyttävät tältä:

Vaahteran katveessa blogista löytyi taasen kiva haaste jaettavaksi. #Ystäväkirja haaste on alunperin lähtenyt liikkeelle Napsahduksia blogista. En haasta tätä kellekkään yksittäin eteenpäin, mutta jos joku innostuu niin kannattaa ehdottomasti lähteä mukaan.

Vaahteran Katveessa # Ystäväkirja

1. Mistä unelmoit?
Hyvästä, mielenkiintoisesta, terveestä ja pitkästä elämästä mieheni ja ihanien ystävieni kanssa.

2. Rakkaus, raha vai toinen todellisuus?
Rakkaus, ilman sitä ei ole mitään.

3. Mikä satuhahmo kuvastaa sinua parhaiten?
Disneyn versio Tuhkimosta. Ikuinen unelmoija ja haaveilija, joka ei pelkää rehellistä työtä, mutta sanoo vastaan jos kokee itsensä väärin kohdelluksi. 

4. Suosikki elokuvasi?
Mahdotonta sanoa yksi. Bambi, Esa ja Vesa auringonlaskun ratsastajat ja Love Actually.

5. l.empi lelusi pienenä?
Midge Barbie nukkeni (Dance Moves Midge, vuodelta 1994 )

Midge leikkejä noin vuonna 1999

 6. Keräiletkö tavaraa vai muistoja?
Molempia. Muistot pysyy ehjänä mielessä, mutta tavaraa on ihana hipelöidä.

7. Politiikka, uskonto vai seksi, mikä näistä on tärkeintä?
 Kaikki on tärkeää, mutta ehkä törkeästikkin vastaan tähän seksi.

8. Lempi keksisi?
Ostan kyllä kaupasta todella harvoin keksejä, mutta valkoiset Filippiinokset on aina ollut suosikkikastiani, muuten mikä vain suklaakeksi käy. 

9. Pystytkö punastumatta puhumaan seksistä?
Helpostikkin ;D

10. Kauneinta mitä sulle on koskaan sanottu?
Kaikki keskustelut parisuhteessa on ollut kauniita, paitsi ne jotka on johtanut riitelyyn. Mitään yksittäistä lainia ei ole.

Napsahduksia # Ystäväkirja

1. Pituutesi ilman korkkareita?
161,5cm, yleensä se merkataan kuitenkin 162 cm.


2. Lempinimi ja mistä se on peräisin?
Jane, Janetsu, Jape, Japetsu, Jenie... etunimestä väännöksiä.

3. Minkä ruuan valitset lauantai illalle, jos ei tarvitse miettiä kaloreita?
Hesburgerin kerrosaterian kurkkumajoneesilla ja Taffelin Grills sipsejä ja iso kuppi kylmää vettä.

Suosikki sipsejäni nam nam

 4. Top 4 asiaa, jota arvostat eniten ystävyydessä?
Luottamus, halua olla ystävä, yhteiset kiinnostuksen kohteet ja kyky olla oma itsensä.

5. Telkkarista: Moderni perhe, Kimmo, Salkkarit, Greyn anatomia vai Hottikset?
Salkkarit vuosimallia 1999-2002

Silja (Jonna Keskinen) ja Miia (Venla Saartamo) oli salkkareissa parhaita ystäviä, silloin kun salkkarit oli vielä hyvä sarja. Näiden hahmojen lähdettyä olisi koko sarjan voinutkin lopettaa. 

 6. Rakkaimmat harrastukset ja onko sinulla haaveissa aloittaa jotain uutta harrastusta?
Elokuvat, lukeminen, teatteri, nostalgiankaipuuni keräily. Uusia harrastuksia ei ole innostuksia aloittaa, olen jo liian syvällä näissä vanhoissani.

7. Haaveita joiden toivot toteutuvan lähitulevaisuudessa?
Uusi työ ja parempi palkka. 

8. Hattaraa vai pehmistä?
Pehmistä

9. Ripsiväri, kestoripset vai au naturel?
 Luonnollisella menen yleensä, mutta kun on joku tapahtuma niin saatan vähän ripsaria laittaakkin.

10. Mottosi?
Elämästä pitää nauttia!

Joulun syvin olemus

 Joulu on itselleni kyllä vuoden tärkein juhla. En kuitenkaan juhli joulua kristillisessä merkityksessä, kun en usko kristinuskon jumalaan. Uskon kyllä että Jeesus on syntynyt (siihen en ota kantaa, onko se tapahtunut jouluna vai joskus muulloin). Hän on varmasti ollut vaikutusvaltainen ja tärkeä ihminen siihen aikaan maailmassa, joten minua ei haittaa, jos jotkut juhlii joulua Jeesuksen syntymän takia.

Joulun merkitys lähtee itselleni keskitalven juhlasta. Kun ollaan ja asutaan tällä kylmällä alueella (tai noh, ainakin täällä on ollut kylmää) niin on hyvä juhlistaa sitä, että aurinko alkaa vihdoinkin taas paistamaan ja ns. keskitalvi ja pahin routa on ohi.

Keskitalven Kokko kuvattuna sarjakuva-albumissa Huimapäinen Pikku Myy

Silloin aikoinaan, kauan kauan sitten, suomen alueella, kun asui maanviljelijöitä ja hoidettiin karjaa, oli todella tärkeää kunnioittaa luontoa ja eläimiä, joiden avulla ihmiset sai ravintoa itselleen. Silloin uskottiin tälläisiin nykyään jo mytologisiin hahmoihin, kuin henkiin ja tonttuihin (ja monethan uskovat näihin vieläkin, kuten allekirjoittanut). Tontut olivat eri paikkojen haltijoita ja monissa taloissa olikin oma tonttu/tonttuja, jotka pitivät hyvän viljavuoden talossa. Jos tonttua ei kunnioittanut, saattoi tonttu vaikka polttaa koko sadon tai kirota talon asukkaat. Tämän takia oli hyvin tärkeää pitää tonttuja ja talon eläimiä hyvässä kohtelussa. Tontut ovat hyvin kiintyneet luontoon ja saattoivat kohdella isäntiä ja emäntiä hurjastikkin, jos nämä teki luonnolle jotain sopimatonta, kuten vaikka ylimääräistä roskaa.

Jape Tonttu, kuvan tehnyt Fairychamber

 Uskon itse ihan vilpittömästi tonttuihin, että niitä vielä elää Suomen kamaralla. Luonnon ja eläinten avulla saan ravintoni, ilman niitä en voisi elää. Joulu on mitä loistavin juhla kunnioittaa elämää ja elämän tärkeintä merkitystä: rakkautta.

Fred ja Midge ovat niin rakastuneita toisiinsa, ihan kuin minä mieheeni

Tontun olen muutaman kerran nähnyt Kuusamossa mökkisaunamme kiukaan takana. Minulla on pieni epäilys, että aina välillä se samainen myös hiippailee täällä lapsuuden kodissani. Ehkäpä näen sen huomenna joulukuusen oksien välissä...

Hyvää joulua kaikille Videonauhan aikaa lukijoille!

Taikatalvi

Enään tasan viikko jouluun. Olen löytänyt joulutunnelmani, kun harjoittelu loppui ja saatiin tänne valkoinen maa. Huomaa heti kuinka paljon se tuo ulos illalla valoa lisää. Vaikken Pirkanmaalla vietäkkään jouluani, niin toivon silti että tällä pysyy maa valkoisena. Pohjoispohjanmaalle minne suuntaan lauantai aamuna on ainakin lunta luvattu.

Talvi ja lumi on minulle olennainen osa joulua. Tykkään fiilistellä monilla talvisilla jutuilla. Oma suosikkikirjani onkin Tove Janssonin Muumikirja Taikatalvi. Tämän luin kirjana muistaakseni ensimmäisen kerran noin 13 vuotiaana. Sitä ennen olin nähnyt vain talvijaksoja Muumilaakson Tarinat sarjasta ja lukenut kirjaan perustuvan sarjakuvaversion. Tämä sarjakuvaversio on todella uskollinen kirjalle ja se on julkaistu kahdessa albumissa. Minulla oli pitkään vain ensimmäinen osa, mutta joitain vuosia sitten sain toisenkin osan tästä hankittua. Tässä postauksessa kerron tarkemmin Taikatalvesta ja näistä kolmesta eri versiosta; alkuperäisestä kirjasta, sarjakuvasta ja kirjaan perustuvista Muumilaakson Tarinoiden jaksoista.

 Taikatalvi kertoo Muumipeikon ensimmäisestä talvesta. Muumit yleensä nukkuvat talviunta, mutta tänä talvena Muumipeikko herää, eikä saakkaan enään nukuttua. Perhe ei herää ja yksin on kurja olla, kun on ikävä Nuuskamuikkusta. Ulkona Muumipeikko sitten ystävystyy Tuutikkiin ja Pikku Myykin on jalkeilla, joten kirja kertoo heidän talvisista tapahtumistaan. Karkeasti voisin jakaa kirjan viiteen tärkeään osaan; Tuutikin kanssa ystävystymiseen, Jäärouvaan, Keskitalven kokkoon, Talven vieraisiin ja Kevään tuloon.

Tuutikin kanssa ystävystyminen
Muumipeikko on juuri saapunut ulos ja näkee elämänsä ensimmäisen kerran lunta. Lumi ja pimeys tuntuu aluksi vähän ahdistavalta ja jopa pelottavalta. Keskellä metsää Muumipeikko huomaa kuitenkin pienen steariini kynttilän. Hän menee sitä kohti ja tapaa näin uuden ystävänsä.

Tv-sarjassa jaksossa Muumipeikon ja Pikku Myyn Talvinen Seikkailu Muumipeikko ja Tuutikki ovat jo valmiiksi ystävykset, eikä siinä näin ollen kerrota heidän tutustumistaan. Kyseisessä jaksossa myös Mörkö esiintyy muutaman kerran, mitä ei kirjassa vielä tässä vaiheessa tapahdu, mainitaan vain.

Muumipeikko ikävöi Nuuskamuikkusta

Jäärouva
Tuutikki kertoo Muumipeikolle ja Myylle Suuren Pakkasen eli Jäärouvan olevan tulossa. Hän on tehnyt Jäärouvaa varten lumihevosen, jolla tämä voi sitten ratsastaa tiehensä ja viedä pakkasen mennessään. Muumipeikko, Myy ja Tuutikki istuvat uimahuoneessa Jäärouvan ollessa liikkeellä, mutta valitettavasti hyvin hajamielinen, kaunishäntäinen Orava on jäänyt ulos. Oravalle käy hyvin surullisesti ja Jäärouvan lähdettyä hän onkin kokonaan jäätynyt. Muumipeikko haluaa välttämättä pitää Oravalle hautajaiset, mutta koska maa on niin roudassa sinne ei saa mitään haudattua. Niin lumihevonen ottaa Oravan selkäänsä ja vie hänet kauas pois (ja jos lukijaa nyt alkaa surettaa, niin ei hätää, kirjassa on tähän kohtaan pieni lohdutuskeino)

Samaisessa jaksossa Muumipeikon ja Pikku Myyn Talvinen Seikkailu jatkuu tämä aihe, mutta tosin vahvasti muunneltuna. Kaunishäntäistä Oravaa ei ole lainkaan, vaan sarjan tekijät ovat radikaalisti jäädyttäneet Pikku Myyn. Onneksi kuitenkin Myy saadaan sulamaan lopussa. Jäärouvaa ei kirjaan, eikä pahemmin sarjakuvaankaan olla haluttu kuvittaa, joten länsimaiselle katsojalle tämä Japanilaisten tekemä Jäärouva voi olla aika erikoinen näky. Jäärouvan laulusta kyllä pidän ihan valtavasti. jäärouva vie kanssa lumihevosen tiehensä.

Myy kyllä kohtaa pienen oravan, mutta tämä ei jää ulos Jäärouvan tultua

 Keskitalven kokko
Tuutikki rakentaa suurta kokkoa, jolla kutsuu auringon takaisin. Muutama Muumierheenkin antiikkikalusto päätyy sinne. Aluksi Muumipeikko on siitä suunniltaan, mutta myöhemmin se ei haittaakkaan. Keskitalven kokossa hän nimittäin tapaa talven salaperäisiä eläimiä, näkymättömiä päästäisiä ja sen otuksen, joka asuu tiskipöydän alla. Lopulta tulen sammuttaa Mörkö omalla kylmällä olemuksellaan. Seuraavana päivänä Muumipeikko odottaa innokkaasti aurinkoa ja kun sen valo kestää vain minimaalisen hetken Muumi on erittäin pettynyt. Pettynyt ja vihainen itselleen ja suurille odotuksilleen. Niin vihainen, että avaa uima-huoneen kaapin oven ja päästää esi-isänsä sieltä vapaaksi.

Keskitalven kokko jakso sarjassa Muumilaakson tarinoita tulee kronologisesti vuotta myöhemmin, mitä ensimmäinen talvijakso. Tässä kohdassa Niiskuneiti on nukkumassa Muumien luona talviunta ja he heräävät molemmat Muumipeikon unen takia. He päättävät jäädä hereille seuraavaan aamuun ja huomaavat silloin heidän halkovarastonsa tyhjemmäksi. Samaan aikaan Alisa ja Noita (Japanilaisten luomat parhaat hahmot, jota ei Toven ja Larsin luomassa Muumien maailmassa ole ollut) kinastelevat siitä, saako Alisa lentää Muumilaaksoon. Noita ei ole aiheesta ainakaan mielissään. Lopulta Alisa lähtee liikkeelle suksilla ilman lupaa. Muumilaaksoon saapuessaan hän törmää Mörköön ja joutuu konfliktiin hänen kanssaan. Onneksi Muumipeikko, Niiskuneiti ja Tuutikki tulevat sopivasti avuksi. Mörkö saadaan häädettyä pois, mutta ihmetellään mitä se kokoajan tekee täällä? Onko se ihastunut Muumipeikkoon?
Tätä oli lapsena hankala hahmottaa, kun jotenkin itse silloin pienenä mielsin Mörön aina mieheksi, mutta näin aikuisempana olen kuullut Mörön olevan naispuoleinen. Minusta on kuitenkin kiva, että tämä Mörön kiintymys Muumipeikkoon tulee sarjassa ilmi, sillä kirjoissa se tulee vasta vastaan Muumipappa ja Meren loppupuolella. Se antaa Mörölle paljon inhimillisyyttä ja tunteellista syvyyttä.
Tuutikki sytyttää kokon, jota Alisa, Muumipeikko ja Niiskuneiti lumoutuneena ihailevat. Mörköhän sen sitten lopulta sammuttaa ja Muumipeikko ja Niiskuneiti menevät jatkamaan talviuniaan. Ihan lopussa Noitakin heittää vielä kepposensa peliin, mutta vasta seuraavassa jaksossa kerrotaan mitä hän taikoi.

Talven vieraita
Ruoka on loppunut muualta laaksosta ja huhu kiertää, että Muumitalossa on kellari täynnä hilloja. Niimpä läheltä ja kaukaa tulee pieniä ja vähän isompia mönkijöitä Muumitaloon lämmittelemään, syömään ja turvaa hakemaan. Tärkeimmät tulevista vieraista on Surku koira, joka ulvoo iltaisin kuuta ja kokee kuuluvansa susien joukkoon. Sitten saapuu vielä ylipirteä KuntoHemuli, joka soittelee torvellaan ja rakastaa hiihtoa, laskettelua ja avantouintia. Ylipirteä Hemuli saa kenen jos toisenkin hermot kireälle, mutta pikku nyyti Salome pitää hänestä jostain kumman syystä ihan valtavasti. Muumipeikko koittaa huijata Hemulin lähtemään yksinäisille vuorille laskettelemaan, sanomalla siellä olevan mäkien olevan erinomaisia. Heti tämän sanottuaan hän kuitenkin peruu sanansa ja kertoo mäkien olevan pelkkiä rotkoja. Hemuli kuitenkin päättää lähteä kohta jatkamaan matkaansa sinnepäin. Sinä iltana tulee suuri lumimyrsky ja pikku Salome on kadonnut. Hemuli käy etsimässä hänet ja onneksi löytääkin. Hän lähtee lopulta Salomen kanssa yksinäisille vuorille ja ottaa sieltä vielä Surku koirankin seurakseen, muuten tämä olisi varmasti joutunut suden suuhun. Lumen sulaessa muutkin yksinäiset vieraat suuntaa kotiansa Muumimamman hillopurkkien kanssa. Viimeisen lähtiessä kellarissa ei ole enää lainkaan hilloa.

Talven vieraita jakso on jatkumo Muumipeikon ja Pikku Myyn talviselle seikkailulle. Jakso noudattaa kirjaa suht uskollisesti, mutta siinä ei ole enempää vieraita KuntoHemulin ja Surku koiran lisäksi. Nyyti Salomen puuttuminen on isoin ero kirjan tarinaan, mutta muuten se noudattaa samaa kaavaa.

Surku Koira

Hemuli uimassa

Jään alla rasittavaa Hemulia paossa

Surku lähtee Hemulin matkaan

Kevään tulo
Periaatteessa kirjan pitäisi loppua viimeiseen kevät myrskyyn ja Muumipeikon oppiin nauttia lumesta, mutta jäitten lähtö on pakko kertoa, se on niin jännää. Lumien sulatessa alkaa jäät halkeilla. Pikku Myy on vaarallisen lähellä jään reunaa luistelemassa ja lopulta Muumipeikko lähtee häntä urheasti sieltä pelastamaan. Tämä nappaa Pikku Myyn reppuselkäänsä ja hyppii jäälohkareiden päältä takaisin uimahuoneelle. Juuri viimeisellä lohkareella hän kuitenkin putoaa veteen ja vilustuu pahemman kerran. Kun hän pääsee kotiin ja aivastaa niin siihen Muumimamma herää. Hän keittää pojalleen kuumaa rohtoa ja Muumipeikko ei meinaa pysyä nahoissaan kun on niin paljon kerrottavaa Talvesta.

Talven vieraita jakson lopussa näytetään, kuinka Muumipeikko koittaa pelastaa Myyn jäälohkareiden kynsistä. Jakso päättyy siihen kun Muumipeikko pääsee avannosta ylös. Seuraavassa jaksossa Kiirehdi Nuuskamuikkunen kerrotaan sitten kuinka pahan flunssan Muumipeikko oikein avantouinnistaan sai ja se tarina pohjautuu osittain novelliin Kevätlaulu kirjasta Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia.

 Itse olen kokonaan kasvanut Muumien ympäröimänä ja lapsena ihan suosikkimuumijaksoni oli kaikki nämä talvijaksot, joissa on lunta. Tässä sarjassa lumi on kuvattu niin ihanasti ja talvimusiikki teema muumeissa on mitä nautinnollisinta. Joulu on ovella jakso on nykyään näistä varmaan suosikkini ja sille tulee varmasti oma tekstinsä.
Vaikka animaatio ei seuraa kirjan tapahtumia tarkkaan tai kronologisesti, niin minusta on ihana huomata niissä niin paljon tunnelmassa yhtäläisyyksiä. Rakastan molempia. Annetaan Taikatalven tulla meillekkin. 

Joulumieli

Joulumieleni on ollut harmikseni vähän kadoksissa. Joku voi väittää, että käytin sen jo loppuun kun aloitin tunnelmoinnin jo aikaisin syyskuussa. Itse pidän sitä vain hyvänä asiana, sillä nyt viime aikoina on ollut niin paljon kiirettä ja stressiä, että en ole ehtinyt, jaksanut, enkä innostunut tunnelmoimaan. Ei ole ollut aikaa ja energiaa panostaa siihen; rauhallisiin ja tunnelmallisiin hetkiin. Pahimmat stressit on ohi, mutta muutama kolottaa päätäni vielä liikaakin. Viikon kulttua alkava loma toivottavasti helpottaa siihen.

Vuosi sitten oli jo näin paljon lunta

Makuuhuoneeni lattialla on nyt iso lahjakasa, joka menee perheelle ja ystävilleni ja muutama paketti on avomieheltä minulle. Yksi niistä on todella suuri, eikä minulla ole hapsun hajuakaan mitäköhän siellä on. En malta uteliaana odottaa ja varmaan aattonakin avaan sen ihan viimeisten joukossa. Kaikki koristeet, perhe ja ystävät, rauha, lahjat, ruuat jo ajatuksena kyllä nostattaa joulumieltäni. Kun vain nyt tulisi vielä sitä lunta, se saisi mieleni jo näin ennakkoon vähän paremmalle tuulelle. Onneksi joulunviettopaikalleni on lunta ennustettu ja on sen verran pohjoisessa, että uskon jopa sääennustuksen toteutuvan. 

Salaisen jouluystäväni toinen paketti saapui minulle vihdoinkin. Ehdin jo pelätä sen kadonneen postissa, mutta saapu onneksi ehjänä perille. Iso paketti olikin ja täynnä jänniä yllätyksiä.

Paketista paljastui kultaisia tähtikoristeita, pari joulunkello aiheista jääkaappimagneettia, suklaatikkareita, lakusuklaata (en tykkää yhtään lakritsista, joten annoin miehelleni), tuoksukynttilöitä, jouluinen siivousliina, tonttuservettejä, Hattivatti ja Pikku Myy piparkakkumuotit (jotka tänään tulee koekäyttöön kun toinen satsi piparikakkuja aletaan tekemään), koristetarroja, Belgialaista sokeritonta suklaata ja vielä suklaalusikka. Nuista suklaalusikoista tykkään erityisen paljon, sain niitä ennen usein nimipäivälahjaksi jouluaattona (toisen nimeni Eveliina takia). Nyt ei kuulemma äitini ole näitä löytänyt, joten saa nähdä säästyykö tämä aattoaamulle, vai käytänkö jo ennen.

Sisareni Niina FairychamberArtist I do believe fairies blogista antoi minulle Liebster Award tunnustuksen (Hei hei siskokulta. Kiitos tunnustuksesta, toivottavasti sinulla on hyvin pullat uunissa. Hmh, ei siis joulupullat, vaan asiat hyvin! XD ) Näitä on muutama tullut tehtyäkin, mutta en ole antanut tunnusta silloin eteenpäin. Nyt annan tunnustuksen seuraavalle kahdeksalle blogille:

Kirjaröykkiö
Talven ihmeitä
Tassulinna
Rakkaudella me kolme
Elokuvahömppää
Ihmeiden aukio
Joulu Mimmin luona
Sarin valkea joulu

Tässä on vielä tunnustuksen säännöt:
1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi
2. Laita palkinto (yllä oleva kuva) esille blogiisi
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen
7. Ilmoita palkitsemasi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse. 

Kysymykseni tunnuksen saajille:
1. Millainen valo kuuluu sinun jouluusi?
2. Mitkä kolme elokuvaa ovat sinulle niin tunteellisia, että niitä katsoessa saatat kyynelehtiä?
3. Mikä on tärkein lapsuudenmuistosi?
4. Mitä tarkoittaa tarkoittaa?
5. Millaisesta musiikista pidät?
6. Millaisesta säästä nautit eniten?
7. Kerro muutama haaveesi?
8. Rakkain intohimosi?
9. Minkä elokuvan miljöössä haluaisit elää?
10. Paras kokemuksesi vuodelta 2015?
11. Onko sinulla haaveita/suunnitelmia vuodelle 2016?

Ja vastaukset Keijukammarista saamiini kysymyksiin: 

1. Mikä sai sinut innostumaan bloggaamisesta?
Aloitin bloggaamisen jo vuosia sitten, mutten tehnyt silloin sitä mitenkään aktiivisesti. Alunperin tykkäsin julkaista siellä elokuva-arvostelujani ja runojani, mutta siinä ei ollut oikein mitään punaista lankaa. Viime keväänä sitten sain sen poistettua ja aloitettua kokonaan elokuva-aiheisen blogini Elokuvalippuja. Kesällä kuitenkin teki mieli julkaista jo kaikkea muuta, mitkä ei ihan siihen liity ja niin syntyi Videonauhan aikaani. Tavallaan pidän blogien ideasta, vähän kuin julkinen päiväkirja jonne voi kirjoittaa innostumistaan aiheista. 

2. Mikä on bloggaamisessa parasta?
Saan julkaista sellasia tekstiä, mitä ei oikein muissa foorumeissa ole soveliasta julkaista. Tavallaan blogissani olen täysin vapaa muotoilemaan omaa netti-identiteettiäni, kun itse määrittelen mitä siellä kerron ja mitä en. 

Yksi rakkaimmista esineistäni on lapsuuteni ensimmäinen pehmolelu, helisevä Pupu

 3. Mistä blogisi nimi tulee?
Elokuvalippuja sai nimensä itsestään selvästi suunnattomasta elokuvalippukokoelmastani. Videonauhan aikaa nimeä mietin pitkään. Halusin jonkun sellaisen muistettavan nimen, joka kuitenkin viittaa sen teemaan, joka on pitkälti nostalgian ja lapsuuteeni kaipuu.

4. Saatko lukijoilta ideoita/inspiraatioita blogiisi?
En ole vielä ideoita, mutta inspiraatiota kyllä. Ideoita saa lukijat ihmeessä kommentteihin heitellä, sillä hyvin todennäköisesti ne toteutetaan. :)

5. Oletko jouluihminen / odotatko joulua?
Olen, sen varmaan jo jokainen huomaakin, kun viimeaikaiset tekstit ei ole muuhun oikein keskittynytkään. Joulukalentereistani olen jo puolet luukuista saanut avata ja The Joulukalenterista olen ensimmäisen levyn katsonut. Ihan kohta on joulu..

6. Jos elämästäsi tehtäisiin elokuva kuka / ketkä siinä näyttelisi?
Näyttelemistä rakastaneena esiintyisin tietenkin itse pääosassa (vaikken kameranäyttelemisestä liiemmin pidä). Muihin elokuvarooleihin valitsisin varmasti suosikkisuomalaisnäyttelijöitäni. Ainakin elokuvassa voisi esiintyä Tiina Lymi, Roope Salminen, Kari Hietalahti, Petteri Summanen, Armi Toivanen, Jukka Rasila, Mikko Leppilampi, Timo Lavikainen, Jasper pääkkönen, Peter Franzén, Lotta Lehtikari, Vesa-Matti Loiri ja Hannele Lauri. Mimmonenkohan elokuva siitäkin tulisi?

Olen tämän jo kerran aiemmin täällä julkaissutkin, mutta Mikko Leppilampi on yksi niistä elämäni suurimmista idoleista, jonka takia kiinnostuin ja innostuin näyttelemisestä. Ja kuinka mukava hän olikaan kun tapasin hänet, IHANA!

7. Minkä elokuvan näit viimeksi? Piditkö siitä?
Katson elokuvia hyvin usein, yleensä pari viikossa. Tällä viikolla en vain ole ehtinyt katsomaan, vaikka mieli tekisi. Viime viikonloppuna katsoin kaksi elokuvaa, Love Actually ja Muumipeikko ja Pyrstötähti. Olen nähnyt molemmat monesti aiemminkin ja pidän ihan valtavasti molemmista. Viimeisin elokuvateatterissa katsomani elokuva oli Pieni Merenneito Helsingissä elokuvateatteri Orionissa.

Aina niin viehättävä Alan Rickman elokuvassa Love Actually

8. Oletko introvertti, ekstrovertti vai jotain siltä väliltä?
Siltä väliltä. Viihdyn seurassa, mutta viihdyn myös hyvin yksikseni. 

9. Keräiletkö mitään?
Disney klassikoita (kaikki tosin on jo), kotimaisia elokuvia, Disneyn lyhytelokuvakokoelmia, Richard Scarryn Touhukas maailma tv-sarjaa ja monia muista lasten/nuorten tv-sarjoja/ elokuvia, Miina ja Manu kirjoja, Pupu Tupuna kirjoja, Disneyn satukirjoja, Barbie kirjoja, Barbie lehtiä 80-90 luvulta, Barbie nukkeja 80-90 luvulta, Teeny Weeny Families leluja, Polly Pocket leluja, 80-90 luvun My little poneja, Carl Barksin sarjakuvalehtisiä, Tenavat pokkareita, Disneyn Sing-a-long-songs vhs kasetteja, Disneyn musiikkisatuja, Pokemon videoita (1. kausi), Disneyn tv-sarjoja vhs-kasettina...

Olen joskus koittanut saada kaikki elokuvani yhteen kuvaan, mutta ei mahdu. Tämäkin kuva on vuoden takaa, joten kokoelma on vain kasvanut, Tilaa ne vie yhden vaatekaapillisen verran, mutta harrastuksensa kullkin.

10. Mikä on horoskooppimerkkisi? Pitääkö se paikkaansa?
Olen horoskoopiltani leijona, mutta syntynyt todella lähellä neitsyen vaihetta. Minussa on paljon leijonan piirteitä, kuten esiintymishalu ja tietty miellyttämisen tarve, mutta koska olen syntynyt lähellä neitsyen rajaa, minussa on myös hyvin paljon herkkyyttä, mitä yleensä ei oleteta leijonilla olevan. 

11. Jos saisit supervoiman (minkä tahansa) mikä se olisi?
Haluaisin osata liikkua paikasta toiseen salaman nopeasti.