Soita 60306070 ja pyydä esite

Miksi juuri Pariisin Disneyland on se paikka joka lapsesta asti on kiehtonut? Jos sinäkin olisit ihan pienestä pitäen nähyt tämän mainoksen lempivideokasettisi alussa, et voisi olla muuta mieltä!

En Pariisin Disneylandiin päästyäni  kuitenkaan tähän Space Mountainiin ikinä uskaltanut mennä. Muutenkin, kun koko puisto on niin valtavan suuri, niin ensimmäisillä puistokäynneillä en tuolla tulevaisuudenmaassa viettänyt aikaa, vana enemmän seikkailu ja satumaailmoissa. Ekalla matkallani äidin kanssa emme tajunneet edes vierailla Pirates Of The Caribbean kohteessa, vaikka Jack Sparrow merirosvo oli jo tuolloin tullut tunnetuksi leffojen myötä. Mutta ei hätää, siskon kanssa kun matkustin elämäni toisen kerran Pariisin Disenylandiin keväällä 2007 niin asia korjattiin.

Alimmaisessa kuvassa näkyykin selvästi William Turner, joka oltiin juuri lisätty Pariisn Piraattikierrokselle. Tämä Pirates Of The Caribbean kohde on siis ollut iät ajat olemassa jo Kaliforniassa ja tämän kohteen perusteella tehtiin Pirates Of The Caribbean elokuvasarja. Minulle tämä kohde on jo entuudestaan tuttu videokasetilta, jonka omistin lapsena eli Disneyn Sing A long Songs Hei Hoo Karaokevideolta, jossa Pirates Life For Me on suomennettuna Me Rosvot Lauletaan lurituksea. Tältä videolta kuulet laulun englanniksi.

Kyllähän tuolla Disneyreissulla muutakin nähtävää oli. Siskolle kun se oli eka kerta niin vein hänet suosikkiini Kummituslinnaan ja Robinsonin puuhun kanssa kiipesimme. Ruususen Linnaan vähäsen koluttiin ja kokeilimme Hullun Hatuntekijän Teekuppeja. Niissä saimme ihan päämme pyörälle.

Ihmemaa meitä kanssa kutsui ja kyllä vähän säikähdin, kun näin Herttakuningattaren. Vanha Disneylandin mainos on nimittäin syöpynyt mieleeni, jossa Herttakuningatar kulkee Irvikissan labyrittia hurjaa vauhtia jahtaen jotakin.

Onneksi me sentään pääsime labyrintista ehjin nahoin pois, sillä menimme katsomaan esitystä. Siskoni totesi, että paras tapa nähdä hahmoja on tosiaankin mennä katsomaan heidän näytelmänsä. Puistossa oli ihan katettu katsomo ja numeroimattomat paikat. Näytelmä oli ranskaksi, mutta jossain sivulla oli varmasti englanninkieliset tekstit, mutta kun kyseessä on Aku Ankka hupailu, niin eihän siinä puhetta vaan toilailuja seurata. Aku, Mikki ja muut klassiset hahmot tuli hyvin nähtyä tässä talvisessa hupailussa.

Muutamia yksittäisiä hahmoja käyskenteli tuona päivnä kuistossa. Kuvernööri Radclif antoi muistaakseni minulle jopa nimmarin.

 Cowboyt Jessie ja Woody olivat kanssa liikkeellä.

 Meille puistovierailun kohokohta oli kuitenkin paraati. Se kulki pitkin Main Streetiä aina Ruususen Linnalle asti. Paraatissa oli kaikenlaisia hahmoja esillä, joista kuvia koitettiin ottaa. Sääli vain, että tuona päivänä oli aika pilvistä ja siksi kuvat ovat suht tummia.

Erik ja Ariel

Viidakokirjan Baloo ja Apinakuningas

Kaunotar ja Hirviö

Lumikki prinsseineen

Ursula on valtava!

Prinsessavaunusta löytyy tottakai Tuhkimo ja Ruusunen

Tämä Disneyvierailu oli kanssa aika pintapuolinen. Vietimme siskon kanssa paljon aikaa puistossa käyskennellen ja tuo paraati, sekä näytelmä olivat ne jutut jotka ehdottmasti halusimme kokea. Myöhemmillä kerroilla olenkin Disneylandissa ollut yksin, sillä silloin ehdin kokoemaan monia kohteita enemmän ja saan niistä jopa enemmän irti. Taustyötä ennen matkaa olen myöhemillä kerroilla tenyt kanssa enemmän ja listannut ne kohteet, joihin ehdottomasti haluan mennä. Avuksi on paljon ollut tämä pikkuopas, jonka äiti on löytänyt minule kirppikseltä.

Euro Disney Resort. Tämä vihkonen on julkaist, kun Paris Disneyland vielä käytti tuota nimeä. Nuo viereiset esitteet ovat puiston karttoja.

Sain tämä Disneylinna taulun sisareltani joululahjaksi joitain vuosia sitten. Pakettikortissa luki "Soita 60306070 ja pyydä esite." Numero tuntui todella tutulta, mutten osannut sitä yhdistää, ennen kuin avasin paketin. Numerohan on minulle tietty tuttu tästä mainoksesta:

Tämmösen ihanan Disneyland lautasen kanssa omistan, vaikka tämä onkin Japanin Disneylandista. Itse löysin tämän kirpparilta.

Kissasisustus kuulumisia

Pitkästä aikaa ajattelin kertoa vähän kuulumisia. Paljon olen julkaissut vanhoja pc-peli aiheisia tekstejä ja niitä on kyllä tulossa lisääkin. Olen kovasti innostunut vanhoista peleistä, vaikkei pelikoneeni (eli virtuaalikone) olekkaan tällä hetkellä käytössä. Myös Disneylandista tullee lisää kerrottavaa kevään mittaan, sillä minulla on järjetön matkakuume. Toukokuussa tosin en Disneylandiin matkusta vaan Barceloonaan, hotelli on jo varattu. Matkakuumeen iskiessä täytyy vaan aina muistella menneitä matkoja ja kaikista kohteistani olenkin tainnut tällä kertoa, paitsi lopuista Disneyland matkoista. Niiden aika tulee vielä.

Muuten kevään alku on mennyt hyvin. Muutamat kivat juhat on tullut juhlittua, uusi koti on kotoisa (tosi pihan laittoa täytyy vielä odottaa) ja työrintamallakin sujuu hyvin. Sain uuden vakituisen sopimuksen samasta firmasta, mutta eri toimipisteestä. Aluksi pari ensimmäistä viikkoa meni pitkälti sopeutumiseen, mutta nyt olen alkanut löytää oman toimintatapani tässä paikassa.

Tassulinna blogissa on maaliskuulle tehty #maaliskissa haaste johon nyt osallistun. Ensimmäisen viikon teemana on sisustus ja miten kissa näkyy sisustuksessa.

Aloin etsimään kotoani kaikkea kissasisustusjuttua ja huomasin, että yllättävän vähän niitä onkin, porukoilla taitaa olla enemmän. Huomaan, että olen sisustanut enemmän Muumeilla ja elokuvilla. Kyllä kissa kuitenkin jotenki sisustuksesa näkyy, Isona esillä on tämä yläpuolella oleva taulu, jonka siskoni on tehnyt Boriksesta. Tämä taulu on meillä käytävässä esillä, wcn ja kylpyhuoneen välillä.

Tämä nyt ei ole sisustuksellista, vaan käytännöllistä. Boriksen ruokapiste on apukeittiön nurkassa.

Jääkaapissa minulla on aina esillä kortteja. Nyt on vielä keväiset ystävänpäiväkortit esillä ja kissojahan niissäkin liikkuu.

Kissa-aiheisia jääkaappimagneetteja omistin aiemmin enemmänkin, mutta niistä olen luopunut.

Nämä eivät ole erityisen sisutuksellisia, sillä ovat yleensä esillä kaapissa. Ylempi liina on usein leivinliinana ja alempi käsipyyhkeenä.

Keittiössä on vaikka mitä purkkia ja purnukkaa, mutta myös yksi kissalasinalunen.

Keittönpöydällä pyörii kissakello. Tämän sain äidiltni tuparilahjaksi.

Meidän sisustustyyli perustuu tosiaankin enemmän elokuviin ja peleihin. Figurihyllystäni löysin kanssa vähäsen kissoja. Siellä on Disneyn Leijonakuninkaan Nala pentuna ja Aristokattien seurue.

Jos Boris saisi sisustaa, Boris päättäisi, että koko vierashuone olisi yhtä ja samaa Ressuvilttä ja koko makuuhune yhtä ja samaa sänkyä. Ne on nimittäin paikat, missä katti viihtyy parhaiten, ruokakupin lisäksi siis. 

Yleisin näky olohuoneessa: sohvatyyny ja Irvikissa tyyny.

Suomi Seikkailu

Alkupolun Suomi Seikkailu peli oli minusta lapsena todella hauska peli. Vaikka se on todella yksinkertainen, eikä välttämättä yhtä opettava kuin muut Alkupolun pelit, niin sen seurassa viihtyy kyllä.

Kuten kuvasta näkyy, Suomi Seikkailussa on todella yksinkertainen animointi. Se ei siltikään haittaa. Peli alkaa tv-uutisilla, joissa kerrotaan, että pahamainenen roisto joka tunnetaan nimellä Professori on karannut vankilasta, Professorilla on kutisktuskone, jolla hän kutistaa kuuluisia nähtävyyksiä tulitikkuaskin kokoiseksi.

Professori on siis karannut vankilasta ja on jossain päin Suomea. Pelaaja ohjaa kolmea salaista agenttia ympäri Suomen, joiden tehtävänä on päästä samaiseen kaupunkiin Professorin kanssa. Samassa kaupungissa agentti ottaa rosvon saman tien kiinni.

Kun ollaan kaupungissa esiin tulee tälläinen ruutu. Ylhäällä lukee mikä kaupunki on kyseessä. Sivussa suurenuslasien alla lukee joka agentin budjetti, jolla he matkustavat. Lentoliikenne on nopeinta ja kallista, laiva hidasta ja edullista. Suosittelen kuitenkin käyttämään bussia ja junia, ne ovat edullisia ja niillä pääsee parhaiten kulkemaan keskellä Suomea.

Peliä voi pelata joko vihreälä, punaisella tai sinisellä aentilla. Kaikista parasta on kuitenkin käyttää kaikkia agentteja. Yhta suosittelen pitämään eteläsuomessa, yhtä idässä ja yhdellä kulkea. Hahmoa voi vaihtaa milloin vain, hahmo vain aina jää siihen kaupunkiin mihin se jätit. Pelin aloittaessa kaikk ihahmot ovat eri kaupungeissa. Aivulla ylhäällä on Suomen kartta, jolla voit katsoa missä hahmosi sijaitsee ja mitä kaupunkeja on lähellä. Sivulla on kello, jota on suht turha seurailla. Kello liikkuu aina kun hahmot ovat liikenteessä, tai katsot karttaa ilman hahmoa. Jos kello menee täyteen, niin peli loppu ja Professori pääsee karkaamaan ulkomaille.

Tässä kuvassa näkyy Etelä-Suomi. Ahvenanmaalle pääsee ainoastaan veneellä. Lentokenttiä ei pelistä montaa löydy, olisiko Helsinki, Oulu ja Rovaniemi olleet lähes ainoita. Laivalla pääsee Turun ja Ahvenanmaan lisäksi ainakin Vaasaan. Kaikkia Suomen kaupunkeja ei tietenkään pelissä näy, muuten kartta olisi tupaten täysi. Esimerkiksi Tampereen lähikaupungeista puuttuu kokonaan Nokia ja Ylöjävi.

Peli tuntuu aluksi suht vaikealta. Mistä lähtä karkuria etsimään? Alkuun pitää tehdä pari harhakierrosta naaåpurikaupungeissa, mutta siht pian saat tälläisen tarkkailulaitteen. Laite on heti käyttövalmis ja kun siitä painaa, saa tarkan sijainnin Professorista. Laitetta voi käyttää uudestaankin, mutta sen latautumisaika on toooodella hidas.

Itse matkustelu, sitä tämä peli pitkälti on. Kuvassa oleva tyyppi on konnari, joka myy junalippuja. Kaupungeissa on puistoissa istujia, kioskin pitäjiä, papparaisia ja lastenvaunujen kökkijöitä. Heidän kanssa voi jutella ja saada ehkä tietoa onko Proffaa sielläpäin näkynyt. Rekkakuskeila voi saada ilmaisia kyytejä ja puistotyypeiltä ilmapalloreissuja. Jotkut tyypit ehdottavat, että voit maksaa pienen summan ja he soittavat sinulle perään kun näkevät proffan. En tiedä onko siitä mitään hyötyä kylläkään...

Keskusteluissa tyyppien kanssa saat valita muutamasta repliikistä mitä haluat sanoa ja hahmot siitä sinulle vastaavat. Joskus tyypit ovat ehkä nähneet Proffan, mutta eivät kerro siitä sinulle, jotan kaikkia ei kannata uskoa.

Kioskin pitäjältä voi ostaa usein salmiakkia. 

Lähdettäisiinkö Tampereeta vaikka Jyväskylään.

Imatralla ilmeisesti paistaa aurnko muijan arskoista päätellen. 

Oulussa kökitään lastenvaunuja. 

Osalta väestä ei voi edes kysyä Proffasta, van replat sivuuttavat koko aiheen.

Jos tästä pelistä jotain oppii niin Suomikuva avartuu ja oppii missäpäin eri kaupungit Suomessa sijaitsevat. Harmikseni varsinki pohjoissuomesta ei ole lainkaan laitettu kaikkia kaupunkeja esille. Kuusoma ei tässä esim. näy, mutta siithän tuli kaupunki vasta vuonna 2000. Itse peli on muistaakseni julkaistu vuona 1998. 

Jes, Suomirosvo Professori löytyi Kilpisjärveltä, ihan lähelä Norjan ja Ruotsin rajaa. Kokemuksella voin sanoa, että todella usein Proffan voi piirittää Lappiin, mistä hänet saa helposti kiinni. Keski- ja Ruuhkasuomessa tämä on paljon hankalampaa. 

Tosin peli loppuu aika kämösesti. Nappaa Proffa, niin peli päättyy ja saat jotain randomeja etsiväpisteitä. Loppu on tosiaankin harmittavan tylsä, sillä peli välillä voi raastaa hermoja. 

Suomi Seikkailu on ihan kiva ysäripeli, joka ei Suomen kaupunkien kulttuuria valitettavasti esittele, mutta opettaa hyvin Suomen karttaa kaikille. Pelin kuvat kaappasin Youtubesta, sillä itse en tätä peliä enää omista. Harmi, olisi kiva pelata pitkästä aikaa.

Sydämelliset Onnittelut Jaska Jokunen

Sydämelliset Onnittelut Jaska Jokunen on yksi "uusmpia" eli viimeisimpiä Tenvat videoita, joita aikoinaan sain/ostin lapsena. Olisinkohan ollut 6-7 vanha siis. Tästä tuli kuitekin pian yksi suosikki Tenavat videoistani. Yhtäkään lyhytelokuvaa näistä en ollut aiemmin hoitotädilläni nähnyt ja tätä ennen omistin itselläni videot Vielä Kerran Jaska Jokunen, Se on Suuri Kurpitsa Jaska Jokunen ja Jaska Jokusen Joulu. Kyllähän myöhemmin hankin vielä Se on Taikuutta Jaska Jokusen ja Jaska Jokusen seikkailut, mutta siltikin tämä kasetti on aina tuntunut jotekin uudemmalta. Vaikea sanoa mistä se johtuu.

Sydämelliset onnittelut Jaska Jokunen videon kansi

Sydämelliset Onnittelut Jaska Jokunen

Valentinanpäivä on tulossa. Jaska odottaa postilaatikolla valentiinanpäivän kortteja. Niitä vain ei tule. Salli askartelee Jaskan avulla sydänkorttia Epulle, mutta Ressu näyttää kuinka kortteja oiken askarrellaan. Eppu on ihastunut opettajaansa neiti Virkkuseen ja osta tälle valtavan punaisen sydämenmuotoisen suklaarasian lahjaksi. Lippekin miettii lahjaa opettajalle, Eppu ehdottaa partavettä. Tellu höpöttää Amadeukselle heidän yhteistä tulevaisuuttaan, mutta Amadeusta kiinnostaa edelleen vain Mozart. Tellu tulee katsomaan Ressun teatteriin valentinanpäivän näytöstä, joka kertoo rakastavaisista. Kun näytöksessä kaadutan saveen, saa Tellu savea päähänsä. Kaatosateen kohdala myös Tellu kastuu läpimäräksi. Koulussakin vietetään valentinanpäivää. Jokainen saa tuoda kortin laatikkoon, jotka sitten ajetaan muille. Jaska ottaa kouluun mukaan salkun, sillä milläs muuten valentinanpäivän kortit viedään kotia? Jaska kuitenkin saa pettyä. Hän ei saa kortin korttia. Hän on ainoa koko koulussa, jolle kukaan ei ole lähettänyt mitään. Eppu saa myös pettyä, opettaja lähtee sulhasensa matkaan, eikä Eppu ehdi antaa suklaarasiaa. Eppu heittää suklaat järveen, tosin Ressu ja Kausitenen ne mussuttaa. Salli saa korttinsa anettua Epulle ja olettaa  Epun suklaarasian olevan hänelle. Koulussa myös jaetaan valentinanpäivän karkkeja, joissa on pieniä tekstejä kuten Tellun: "Halaa minua". Sallilla teksti on vähän pdiempi, se on valtava runo, jonka Ressu tulee näyttelemään.

Eppu neuvoo Lippeä opettajalle sopivissa lahjoissa

Seuravana päivänä Jaska ja Amadeus ovat ulkona, kun Lippe tulee paikalle. Hän antaa Jaska Jokuselle käytetyn valentinanpäivän kortin. Hänelle tuli niin huono omatunto, kun ei antanut Jaskalle korttia. Amadeus rupee syyllistämään tyttöjä, on heillä pokkaa tulla päivän myöhässä ja antaa Jaskale vielä käytetty kortti! Jaska ei siitä välitä, minä otan sen. Se on ensimmäinen kerta, kun Jaska saa valentinanpäivän kortin. Tytöt välittävät hänestä edes vähän. Ehkä hän ensivuonna tarvitsee jo kolme salkkua?

Ystävänpäivä kortteja jaetaan

Vaikka tämä Valentinanpäivä aiheinen lyhäri on tunnelmaltaan pikkuisen surumielinen, niin olen aina pitänyt siitä. Olen itse tietty suomalaisena tottunut, että ystvänpäivää vietetään nimen omaan ystävien kesken, mutta tämä jenkkien valentinanpäivä ei ole omistettu ystäville, vaan nimen omaan rakastavaisille. Siksi tuo ylenpalttinen sydänmuoto ja pinkit värit tekivät tästä jaksosta sellaisen hempeän, mistä tykkään. Muutenkin kun olen armoton romantiikko ja varsinkin lapsena ujo, niin Jaskan tunnelmiin ja tunteisiin on ollut äärimmäisen helppo samaistua. En ennen tätä videota ollut kuullutkaan, että ulkomailla  vietetään valentinan päivää, vaan olin silloin ajatellut että ystävänpäivä on kansainvälinen. Käsittääseni ystävänpäivä on nimen omaan suomalainen juttu, vastine kansainväliselle yltiöromanttiselle velentinanpäivälle.

Hyvin Luistaa Jaska Jokunen

Piparmittu Pipsa herää joka aamu puoli viideltä harjoitteleman kaunoluistelua. Koulu ei siksi suju, siellä nukutaan, vaikka paras kaveri Maisa kuinka yrittää pitää Pipsaa hereillä. Ressu on Pipsan koutsi ja vaatii täydellisyyttä. Kun jäälle haluaa tulla pojat jäkistä pleaamaan, niin Pipsa ja Ressu pistvät kampoihin. Harjoittelua nimittäin tarvitaan, sillä Pipsa osallistuu koulujen välisiin kilpailuihin. Eräänä iltana Pipsa on Maisalla ja huomaa tällä ompelukoneen. Saman tien Pipsa patistaa Maisan tekemään hänelle luistelupuvun. Kankaat ja langat hankitaan, mutta eihän Maisa osaa ommella. Hän saa vain epämääräisen kaavun aikaan. Onneksi monitaituri Ressu on paikalla ja uskomaton puku saadaan aikaan. Pipsa kuitekin kieltäytyy jättperuukista, vaikka halusikin jotain tehtävän tukalleen.

Kaunoluistelua talviaamuna

Itse kilpailupaikalla on kaikki ystävät katsomossa. Pipsa esiintyy viimeisenä ja hän on aivan hermona. Ressu vastaa musiikeista Kaustisen kanssa. Juuri kun on Pipsan vuoro, kasetti hajoaa. Mitä nyt, eihän Pipsa voi luistella ilman musiikkia. Hänethän diskataan! Onneksi Kaustinen on ollut joka harjoituksissa mukana ja hän osaa sävelen kuin vettä vaan. Kaustinen siis laulaa Pipsan musiikin, niin että tyttö pääsee luistelemaan ja miten luisteleekin! Pipsa saa parhaat pisteet ja ison pokaalin, kiitos Kaustisen ja Ressun.

Pipsan luistelumekko

Hyvin luistaa on Jaska Jokusen Joulun lisäksi ainut talviaiheinen Tenavat lyhytelokuva ja tämä talven kuvaus on syy siihen, miksi olen tästä aina tykännyt. Tenanvissa animoitu talvi on todela kaunista ja kyllähän tuota Pipsan luistelua mielellään katselee. Pipsan ja Maisan välinen suhde on animaaitossa ihanan samanlainen mitä sarjakuvissa. Maisa Pomottelee Pipsaa ja pitää tätä hereillä. Maisa on ehkä fiksumpi kuin Pipsa, mutta Pipsa on pirtsakampi ja urheilullisempi. Tämä on muuten ainoa Tenavat lyhytelokuva, jossa aikuisten hahmojen ääni ei ole pelkkää paapatusta, vaan opettajalla ja kangaskaupan myyjällä on ihan selviä repliikkejä.

Jaska Jokusen Tanssiva Koira

Tellu ompi pomo, siis kuunneltaa Telluu...

Nyt on vuorossa ensimmäinen lyhytelokuva Tenavissa, jossa on hahmojen laulamia lauluja ja ne on jopa suomennettu. Jakso on ennemminkin musikaalisten kohtausten potpuri, tässä ei ole varsinaista juonta. Pipsa pittää Piparminttu Pipsan kunto-ohjelma laulun ystävilleen, jotka kuntoilevat. Lasten juhlissa ei leikitä Kapteeni käskeetä, vaan Tellu Ompi Pomo laulua. Raparipan Tomutanssia kanssa tanssitaan ja paikat ovat pölyssä. Lopussa Ressu lähtee ihan kunnon aikuisten yökerhoon bailaamaan, siellä tosin laulu soi englanniksi. Ressu on äärimmäisen cool revityissä tanssivaatteissaan ja värivilkkuvalla tanssilattialla hänellä on todella softit liikeet. Aamuyöllä Jaska herää siihen, kun Ressu saapuu discosta kotin ja toteaa: "Tanssiva koira, en kestä." Salli ottaa Ressun mukaansa aamulla kouluun, sillä heillä on lemmikkipäivä. Ressu on ihan uupunut tanssimisesta ja koulukaverit nälvivät, että eihän tuo koira osaa mitään, se taitaa nukkua. Kun eräs poika laittaa kasetin soimaan, tulee Ressuun eloa. Koulun luokkahuone sa nähdä kuinka mahtava koira Jokusilla oikein on. Sallikaan ei ole ikinä aikaisemmin saanut kymppiä esitelmästä.

Flashbeagle vauhdissa

Lapsena tämä Tanssiva Koira jakso taisi olla jopa ihan suosikkini. Tykkäsin kovasti erilaisitsa juppavideoita pienenä (Marco Bjuströmin videon ainakin omistin) ja tätä Tenavat videota katsellessa monesti jumppasin ja lauloin liikkeiden mukana. Taisinpas joskus rikkoa jopa jonkun paitani aivan samalla tavalla kuin Ressu, sillä se näytti niin hienolta. Nykyään tämä jakso ei jaksa herättää fiiliksiä, muuta kuin sen että alan väkisin tanssimaan näitten tuttujen liikkeiden mukana.

Videon takakansi

Sydämellistä ystävänpäivää!

Happiest place on earth

Suurena Disneyfanina olen aina haaveillut matkasta Disneylandiin. Sinne pääsinkin 14-kesäsenä, kun riparin olin suorittanut. Äiti lupasi silloin lahjaksi kaupunkiloman, sillä siskokin aikoinaan pääsi Lontooseen riparin käytyä. Minua on pienestä asti kiehtonut Ranska ja eritoten Pariisi. Sinne siis suuntasimme ja yksi matkapäivä pyhitettiin toiveestani Disneylandille.

 

Ekalla Disneymatkallani aika meni pääosin kaiken ihastelemiseen. Laitteissa ja elämyksissä kävimme loppujen lopuksi hyvin vähän. Olimme ihan äimänkäkenä äitini kanssa, kuinka perusteellisesti puisto on toteutettu. Joka kulma, roskis ja kahvikuppi oli niin Disneytä. Koin olevani aivan jossain satukirjassa. Olimme matkalla kesäkuun puolivälissä vuonna 2006, eikä Pariisissa selkeästi vielä ollut turistikausi kuumimmillaan. Ilmat oli lämpimät, vaikka päivä itsessään oli vähän harmaa. Ostimme liput paikanpäältä ja minusta 42€ lipusta Disneylandiin ei todellakan ole paljoa (esim. aikuinen Särkänniemeen maksaa nykyään saman verran). Olimme tosiaankin vain Disneylandin puolella, emme ostaneet lippuja Disney Studios-puolelle.

Katselimme tietysti paraatin ja minä bongailin hahmoja. Jafar vati äidiltäni käsisuudelman ja hän taisi minulle jollekkin lappuselle kirjoittaa nimmarinsa.

Mikki Hiiren luokse olisi saanut jonottaa ikuisuuden, joten jätin nämä hahmotapaamiset väliin. Ainoastaan jos hahmot käyskentelivät puistossa vapaasti, menin lähelle. Disneypuistojen mainoksista olin tietty ajatellut, että hahmot aina liikkuvat vapaasti puistossa, mutta tietenkään turvallisuussyistä nämä eivät voi sitä tehdä.

Merirosvolavan puistosta kanssa bongasin, vaikka itse Pirates Of The Caribbean elämys unohtui meiltä täysin. Kuvassa on myös suosikki olkalaukkuni, joka on jo hajonnut, nyyh.

Matkamuistopuodit olivat tietty suosikkejani. Tuollainen pieni nelikätinen Stich tulikin hommattua. Samoin kyniä, pinsseä, kortteja ja paitoja olen Disneykaupoista tuonut tuliaisiksi.

Elämys joka ensimmäiselä matkalla hurmasi minut ja äitini suunniltaan oli paikallinen Kummitustalo. Sen piha oli todella viehkeä ja sisällä lattia liukuu alaspäin, josta pääsee istmaan vaunujen kyyytiin, jotka vievät koko kartanon läpi. Tämä kaunis teehuone sijaitsee Kummitustalon pihalla. Robinson Crusoen puussa myös pyörimme aikamme, katsoimme yhden paratin ja ihailimme Villin Lännen kylää. Ensimmäisen puistoreissumme vietimme aikalailla kokonaan tällä Frontierland puolella. Muistan myös maistaneeni tuolla matkalla erikoisen hyvää kokoos jätäelöä, jota myytiin jossan kojussa. Harmikseni, kun äitini ei ole niin Disneygiikki mitä allekirjoittanut, vietimme puistossa vain puolipäivää. Hyvät muistot ensikerrasta jäi, mutta kaipuu uuteen matkaan oli kova.

Seuraavan kerran puistoon palasin luokioikäisenä keväällä 2008, mikä olikin ihan erilainen reissu. Slilloin mukanani oli toinen Disneyfani (lue: siskoni), joten matka Disneyn mielikuvituksen syövereihin oli syvempi. Palaamme siihen ja muihin Disneylandmuistoihin kevään aikana. 

Tunnen sun

Sut unessa kerran kohtasin

Tunnen sun

Sun katseesi kohtaa niin kuin tein ennenkin