perjantai 2. lokakuuta 2015

Minulla on valkoinen puku

Lokakuu on alkanut väsyneenä ja rauhallisena. Yleensä lokakuu on suosikkikuukauteni, toivon että niin käy myös tänä vuonna. Pakko myöntää, että minua hiukan jännittää, sillä maanantaina aloitan uudessa työssäoppipaikassa jouluun asti. Jännittää pidänkö työstä, sillä tämä koskee nyt juuri alaa mille valmistun. Ekan viikon saan tehdä kyseisessä paikassa vielä oman alan töitäni, sitten on viikon syysloma, jollon myös paiskin hommia ja sitten alkaa se jännitävin osuus. En yleensä ole pitänyt vuorotöistä ja minua hiukan stressaa jo valmiiksi se, etta alanko siitä stressaamaan. ÄÄH! En haluaisi alkaa, sillä halaun nauttia syksyn kauneudesta sne viimeiseen pisaraan saakka ja tehdä jouluvalmistelut ihan rauhassa, kuten aina. Pyrin siihen, stressittömyyteen. Nautiskeluun. Olemiseen. Minä menen sinne oppimaan, en ole valmiiksi paras. Voin esittää toiveita työvuoroista ja muutama päivä on jo valmiiksi vapaana. Marraskuussa on Nenäpäivä, jota olen jo vuoden odottanut, sillon tavataan Ylen Mediapoliksella. Kohta on joulu ja lahjat on suurimmalta osin hankittu. Ei pitäisi stressata, sille en saa antaa valtaa.
Kun katson näitä sumuisia kuvia, tunnen itteni hyvin tyyneksi. En tiedä miksi, ehkä se sumu voi viedä stressini pois.


Sain Liebster Award tunnuksen Johannalta blogista Joulu Mimmin luona. Kiitos tunnustuksesta. En laita tätä kuitenkaan enempää jakoon, mutta jokainen toki saa ottaa samat kysymykset itselleen vastaan jos vain haluaa (oikeastaan tämä haaste oli suunnattu tuonne Elokuvalippuja puolelle, mutta haluan pitää sen puhtaasti elokuviin ym. keskittyneenä blogina)

1. Mikä oli parasta kesässä 2015?
Tähän olisi helpompi vastata mikä oli paskinta kesässä 2015, sillä niitä asioita löytyy ja rutkasti. Olin kesän niin paskassa työyhteisössä, että sain siellä paniikkikohtauksen. Lähin esimies ei kunnioittanut työtäni yhtään, vapaatoiveitani ei kuunneltu lainkaan, sain hitosti arvostelua ja vähättelyä ja joka päivä oikein annettiin ymmärtää, etten ole tervetullut siihen yhteisöön. Mainitsin tästä pääpomolleni, jonka kanssa tulen hyvin juttuun. Tämä vei asian edemmäs ja tämä pääkiusaajani, eli siellä oleva lähin esimieheni sai potkut. Opetus: älkää kestäkö paskaa, vaan tehkää jotain sen poistamiseksi.
Noin muuten kesä meni kylmästi kotona pelaillessa. Juhannuksestakin jäi ikävä maku, kun anoppilaan saapui kuokkavieraita rakin kanssa, vaikka tietää isäntäväellä olevan kissa. Kukaan ei ymmärtänyt koirapelkoani, kun sen annettiin vain riuhtoa vapaana. Onneksi appiukkonikaan ei kyseisestä porukasta välittänyt ja sanoi, että noitahan ei jatkossa tule meiän juhannusta pilaamaan.
Kesän ainoa kohokohta oli Popeda Tammerkosken sillalla ja sielläkään kaikki ei mennyt kuten piti. Lauluaja Pate Mustajärven ääni ei kuulunut lainkaan kunnolla teltan sivuosiin, lienee sitten mikissä ollu joku vika. Ne soitti Kersannti Karoliinan. Se oli kiva. Elokuussa pystyi uimaan järvessä, sekin oli kiva. Siihen se kesä sitten menikin. Syksyn aika (elokuusta etiäppäi) on sitten ollut paljon nautinnollisempaa, vaikka vapaaa-aikaa ei olekkaan ollut yhtä paljon.

Costello Hautamäki kesällä 2015 Tammerkosken sillalla

2. Minne matkustaisit, jos voisit matkustaa minne vaan?
Pariisi on yksittäinen suosikkikaupunkini. Haluan sinne aina uudestaan. Lontoo on nyt ollut mielenkiintoisimpana päässäni, mihin haluisin kaupunkina matkustaa. Varsinkin kun siskoni juuri muutti Britteihin. Jenkeissä haluaisin käydä New Yorkissa ja Los Angelesissa. Muutenkin oisi hienoa kiertää Yhdysvaltoja. Etelä-Amerikan valtiotkin olisi kiehtovia, kuten myös Japani, Kiina, Thaimaa, Kreikka, Islanti ja Saksa.
Juuri Harry Potterit luettuani haluisin kyllä Tylypahkaan ja näin kauniina syksynä olisi ihanaa myös päästä Muumilaaksoon, maistamaan kuinka Muumimamma tekee ison aterian ennen talviunille menoa.

Muumilaakso on niin kaunis talvella
 3. Mikä on ollut elämässäsi ihanin asia?
Rakkaus avomiestäni ja kaikkia läheisiäni kohtaan.

 4. Onko sinulla lemmikkiä, mikä?
Lapsuudenkodissani asuu rakas Noki kissani. Noki on jo vaha herra, musta kuin yö ja ihana silitettävä kollikattini. Luonteeltaan Noki on hyvin ujo ja rauhallinen, kehrää äänekkäästi ja tykkää valtavasti pitkistä silittelyhetkistä. Silittäessä hän ei kuitenkaan ikinä pysy paikallaan, vaan vaihtaa asentoa aina kun mahollista. Yleensä Noen mielestä paras silitysaika ja paikka on aamuyöllä, kun olen menossa nukkumaan, pimeässä keittiönpöyällä äidin eilisen Kalevan päällä.

Siinä se on. Äitin oma rakas.
 5. Oletko oppinut jotain isovanhemmiltasi tai muilta iäkkäämmiltä henkilöiltä? Mitä?
En muista mitään suuria opetuksia isovanhemmiltani saaneen. Eivät he koskaan sanelleet mitään elämänohjeita, vaan yleensä kannustivat valinnoissani. Ukki opetti minut pelaamaan tuppea ja casinoa, se on varmasti iteleni tärkeimpänä jäänyt mieen. Meidän yhteinen asia ja kiinostuksen kohde oli kortinpeluu, mistä molemmat tykättiin valtavasti. Olin silloin jotain 8 vuotitas. 

6. Aiotko hankkia joulukalenterin? Millaisen?
Sisko sanoi tuovansa Briteistä jonkun kivan suklaakalenterin. Veikkaan että se on jokin Disney aiheinen. Postista aion hankkia jonkun kauniin paperikalenterin ja minulla on kankainen joulukuusikalenteri, johon sisareni on joka päivälle tehnyt pieniä lahjoja. The Joulukalenteri ja Heinähatun ja Vilttitossun joulukalenteri ovat sellaisia televisiojoulukalentereita, joista katson taasen jakson per päivä. 

7. Milloin teillä alkaa joulutohinat?
Eiköhän se voineen laskea alkanut jo. Olen kaivannut muutamat vanhat joululehteni esille ja videohyllyyni päälimmäiseksi laittanut jouluvideoni. Muutaman Disneyn jouluvideon olenkin jo katsastanut ja kaappikin pullottaa jo paketoimattomista joululahjoista. Alotan tälleen suht rauhallisesti, mutta marraskuun puolivälissä jo varmasti alkaa ekan tortut ja piparit meiän uunissa paistua. Heti joulukuun alussa laitan kaikki koristeet esille. Laittaisin aiemminkin, mutta avomieheni pitää sitä liian hössötyksenä. Joululauluja olen kuitenkin jo kuunnellut salaa häneltä.  

Viime vuonna tekemiäni joulukortteja
 8. Katseletko Linnan juhlat?
En mitenkään aktiivisesti. Saatan vilkuilla televisiosta, ellen sitten ole töissä. Kun Linnan Juhlat pidettiin Tampere-talossa olin töissä siinä lähistöllä ja lähdin kotiini juuri hetkeä ennen kuin mellakat puheksivat. Kävelin nimittäin suoraan Hämeenkatua pitkin vanhalle asunolleni ja kun avasin tv:n niin hyvä ettei minua melkein näkynyt uutiskuvissa, niin takanani he olivat kulkeneet.  

9. Vietetäänkö teillä pikkujouluja?
Lapsena vietettiin niitä aina. Kutsuttiin niitä pikkujouluiksi, vaikka ne oli enemmänkin illanistujaiset. Sellaisia yleensä tehdään vähän ennen aattoa. Työpaikan pikkujouluissa olen joskus käynyt. Luokkalaistemme kanssa oltiin viime vuonna pikkujouluissa viinitilalla, sitten keilaamassa ja lopulta yökerhossa. Eiköhän tänäkin vuonna jotain vastaavaa keksitä.

10. Mikä on hauskin joulumuistosi?
Ei ole mitään, mikä nousisi muiden yläpuolelle. Paras joulu on sellainen, että kaikki sujuu kuin pitääkin. Rakastan koko sitä aikaa, sen odotusta ja tulemista ja vähän haikeaa lähtemistä. Ihaninta on aattoaamuna katsoa Joulupukin kuumaa linjaa, juoda kaakaota ja lukea joulukirjoa, kun odottaa Lumiukkoa. Sitten käyn talvisella kävelyllä (paitsi jos ei ole lunta, sitten en astukkaan ulos), saunassa, syön hyvin, katsoa videolta Mikki Hiiren jouluaatto ja siiten odottan Samu Sirkan alkamista, sillä silloin mellä avataan lahjat ja kaikkein kivoimpia on aina yllätyslahjat. Ennen pidin joulun loppumista kauhean haikeana, mutta nyt sekin on muuttunut, kun saan osallistua appiukkoni järjestettäviin uuden vuoden juhliin. Siellä on komeat raketit joka vuosi.

11. Mikä sinulle on joulussa tärkeintä?
Tunnelma, rauha ja rakkaus. Aineellisista tavaroista vielä avaamaton, erikoisen muotoinen lahjapaketti, suklaa, kynttilät, Vesa-Matti Loirin laulama Tonttu - laulu ja Disneyn lyhäri Once Upon a Winter Time.


P.S. Postauksen nimen keksi avomieheni, kun pääni löi tyhjää. Se ei liity mitenkään tekstiin ja sopiikin siksi niin hyvin tän sekasotkun nimeksi.

2 kommenttia:

  1. Onneksi kelju pomo sai potkut. Ja Pariisiin tai Lontooseen minäkin matkustaisin :).
    Tosi suloinen on kisusi!
    Oli mukavaa lukea vastauksiasi. Tsemppiä uuteen työhön! :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos. Tavallaan teen samaa työtä kuin tuolloinkin, mutta eri kohteessa ja onneksi ihan eri ihmisten kanssa. Nyt alan jännittämään uutta työssäoppia, viikon kulttua se alkaa.
    Noki on minusta maailman ihanin kisu. Sitä on aina ikävä :)

    VastaaPoista